MP-onnettomuuden jälkeen...

[tontze]

Paranemisia !

[Kotarikuski]

Näin keväällä eka kertoja ajaessa ei kurvin pitkäksi menoon mitään ihmeitä tarvita. Hiukankin kun ajatus viipyilee mutkan lähestyessä ála kuin kotilolla ajaessa, niin kiirettä pitää.

Mullakin oli kurviin tulo taas tänä keväänä perusteellisesti hakusassa, ei auta vaikka on 40 kautta takana. Enkä yhtään olis hämmästynyt jos olisin hieman jossain hieman eksynyt asvaltilta ja siitähän ei enää paluuta ole.

Ainakin itellä pari tuntia radan tahkoamista auttaa kummasti (eikä tartte kovaa ajaa). Taas tulee kurvista "ajovisio" mieleen jo ennen sisään ajoa.

Hienoa että kirjoitit palstalle. Se muistuttaa että sama voi tapahtua kelle vaan.

[Kumppari]

Nyt on tullut vierailtua tapahtumapaikalla jälkikäteen ja voin vain todeta syyttävän sormen osoittavan enemmän itseni suuntaan. Tie on puhdas, jopa niinkin puhdas, etten edes irtokiviä tuosta mutkasta oikein löytänyt, mutta selvää on, että vauhtini on ollut hiljainen ja kallistukseni mutkaan on jäänyt jotenkin ns. vajaaksi.
Mitä sitten on tapahtunut, niin epäilen vahvasti keskittymisen herpaantuneen täysin.
Mietin tuossa myös auringon mahdollista häikäisyä, mutta tuolloin oli hyvin pilvinen päivä ja olin lasitkin jättänyt kotiin.

[Reiska_SB]

Jos et muista tapahtunutta, on varmaan yritettävä päästä tapahtumasta yli.
Ihmiset ovat kyllä erillaisia näissä asioissa.

Mahdollisuuksia tapahtumaan on paljon. Iselleni tulee pääliimäisenä mieleen.
Kaarnan pala ( jonka päälle ajaessa se ei jää siihen tielle, vaan kimpoaa ojaan )
Väärää puolta vastaan tuleva auto ( joka ei kyllä pysähdy )

Itse olen ajanut tiukassa mutkassa kyykäärmeen päältä, ja silloin luulin että "peli on pelattu"
(muuten se käärme oli päässyt luikertemaan tieltä pois) kun palasin samaa reittiä.

Tsemppiä ja kuntouta itsesi, kyllä se siitä lähtee..
Et ole ainoa tässä tilanteessa..

[JaniR]

Nyt on tullut vierailtua tapahtumapaikalla jälkikäteen ja voin vain todeta syyttävän sormen osoittavan enemmän itseni suuntaan. Tie on puhdas, jopa niinkin puhdas, etten edes irtokiviä tuosta mutkasta oikein löytänyt, mutta selvää on, että vauhtini on ollut hiljainen ja kallistukseni mutkaan on jäänyt jotenkin ns. vajaaksi.
Mitä sitten on tapahtunut, niin epäilen vahvasti keskittymisen herpaantuneen täysin.
Mietin tuossa myös auringon mahdollista häikäisyä, mutta tuolloin oli hyvin pilvinen päivä ja olin lasitkin jättänyt kotiin.

Itsekki joskus joutunut miettimään parikertaa, kun on meinannut ajaa pitkäksi.. (yleensä) ajokauden alussa. Syynä yleensä ollut ihan vaan ajatuksissa ajelu. Sen jälkeen ku on meinannut kyntää, niin loppukausi meneekin sitten herpaantumatta.. Sä selvisit tälläkertaa "varoituksella" onneksi.. Jatketaan jokainen ajelua, ja koitetaan pysyä hengissä..

[pienisopoapina]

Itse ajoin viime kesänä ympäri. Pää tutkittiin hyvin tarkkaan. Koska mulla oli muistinkatkoksia ja tajuttomuutta sekä kuvauksessa löytyi jälkiä, jotka olisivat voineet aiheutua kolarista, niin aivovamma luokiteltiin keskivaikeaksi. Omasta mielestäni pää on paremmassa kunnossa kuin ennen kolaria, sillä neuropsykologi kirjoitti: "ei mielialaproblematiikkaa" - kyllä sitä ennen oli.
Tutkimuksia jouduin odotteleen kolmisen kuukautta. Ensin kävin neurosairaanhoitajalla, sitten neuropsykologilla ja lopuksi neurolääkärillä. Sairaslomaa sain puolisen vuotta. Lopullinen tutkimus on ens kuussa, jossa määritellään myös haitta-aste.
Pelottavinta oli kun lääkäri kielsi linja-autolla ajon kohonneen epilepsiariskin takia. Pientä jännitystä ovat aiheuttaneet nimien unohdukset, kirjoitusvihreet jne. Ainahan noita on tullu, mutta nyt tulee mietittyä onko niiden määrä lisääntynyt.
Kun tänä kesänä palasin radalle, ei minulla ollut mitään pelkotiloja ennen ajoa, mutta eka kierrokselta oli tultava varikolle. Ajo tuntui liian jännältä. Pikku pohdinnan jälkeen siirryin hitaaseen ryhmään ja ajelin muiden perässä. Muutaman kierroksen jälkeen homma alkoi jälleen maistua ja siirryin takaisin nopeampaan ryhmään ja homma oli vielä riemuisampaa kuin aikaisemmin (mulla oli tietysti uudempi pyörä alla).

Tsemppiä sinne. Paranettuasi ajele aluksi rauhallisesti rauhallisessa ympäristössä. Äkkiä ajo muuttuu taas iloksi, jota ilman ei voi olla.

[Kumppari]

Jos et muista tapahtunutta, on varmaan yritettävä päästä tapahtumasta yli.
Ihmiset ovat kyllä erillaisia näissä asioissa.

Juu en muista, enkä haluakaan muistaa, mutta onhan minun hieman oltava selvillä, mistä onnettomuus johtui. Eipä minun sitä sen ihmemmin tarvitse kaivella, mutta eipähän tarvitse myöskään joka hetki miettiä jälkikäteen tapahtunutta kera kysymysmerkkien.

Enkä ainakaan tällähetkellä usko kärsiväni mistään traumoista, nukkuminenkin kun on tuntunut yllättävän hyvältä. Kyllä tämä tästä

[ek@]

Itsellä oli reilu pari vuotta sitten kunnon mälli ja taju lähti. Ei ainakaan vielä ole tullut mitään muistikuvaa tapahtumista, joten tuskin koskaan tuleekaan. Kurvin jälkeen oli asfaltin päällä reilu kerros edellisestä pitkästä alamäestä sateen huuhtelemaa rapautunutta asfalttisilppua ja siitä olen lentänyt päälleen sisäkurvissa olleeseen monttuun, jossa kaivonkansi. Kypärässä oli 20cm pitkä halkeama, sekä solisluu ja 7 kylkiluuta silppuna. Tuskin on vauhtia ollut 50 km/h enempää, kun oli aika jyrkkä mutka. Kerran heräsin hetkeksi onnettomuuspaikalla ja pienen pätkän muistan helikopterikyydistä. Ei kyllä ollut mitään kipuja, joten lienee ollut shokki päällä. Muisti reistaili vuoden, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa parantua - tai sitä on vaan tottunut. Ei ole kyllä jäänyt mitään kammoa päälle, mutta ehkä oikeata olkapäätä vaistomaisesti varoo, jos vaan mahdollista. Raudat on vieläkin solisluussa ja varmaan jääkin. Tuntuu vähän paksulta luudanvarrelta tuo solisluu. Vähän on vielä tunnottomuutta olkapään etupuolella ja rinnassa. Ilmeisesti leikkauksessa tai iskussa on joku hermo katkennut. Ehkä on hyväkin, kun ei tiedä, että onko olkapää kipeä vai ei. Mutta näillä mennään...

[Mikuni]

Paranemisia!

[Fenix]

Onneksi olet kunnossa.
Itsellä kävi tilanne erittäin lähellä eilen, kun tiukassa mutkassa yllärinä erittäin iso routapahkura juuri suurimman kallistuksen aikana. Tajusin tilanteen ja tuntui kuin veri olisi paennut sormista ja päästä, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä ja pyörä ei lähtenytkään täysin käsistä.

[Pekkavee]

Aika muusiksi on mennyt pyörä vaikka nopeutta ei ole ollut paljoa. On tuo pyöräily vaarallista. Kuinka palasina se olisikaan, jos joku olisi vetänyt yli sataa tuossa ulos.

No onneksi selvisit kohtuullisen pienillä vaurioilla itse.
Toivottavasti juttu selviää, mikä tuon oikein aiheutti.
Vaahteranlehti, hiekkaa tiellä, puun kuorta, dieselöljyä tai muuta roskaa tiellä vai joku ajovirhe, johon en kyllä oikein usko tuossa tilanteessa. Tuttu paikka ja monta kertaa ajettu. Nopeus tiedossa, jolla sen voi ajaa, jne.

Pikaista paranemista. Kyllä sä vielä pääset ajamaan ehkä pikaisestikin.

Pekka

[l-p]

...joku ajovirhe, johon en kyllä oikein usko tuossa tilanteessa. Tuttu paikka ja monta kertaa ajettu. Nopeus tiedossa, jolla sen voi ajaa, jne.

Tuohon kommenttiin laittaisin Omaan kokemukseen nojaten pienen varauksen . Nimittäin itsellä on juurikin useimmat kusipaikat sattuneet nimenomaan liian tutuilla mutkapätkillä.Meikäläisen pää on näköjään niin rakennettu, että keskittyminen herpaantuu juuri niissä paikoissa ja yhtäkkiä huomaa keskellä kurvia , voi vittu , väärällä linjalla ja väärää nopeutta....ts oudommalla tiellä tulee oltua automaagisesti skarppina. Luonnollisestikin puhun vaan omasta kokemuksesta ja omasta päästäni....

[K-Päkä]

Paranemisia!

[Kumppari]

No niin, kävin tuossa pari viikkoa sitten magneettikuvauksissa ja eilen sain soiton paikanpäältä ja kuulemma kaikki on heidän mukaansa kunnossa, joten "vielä kerran pojat"-meiningillä eteenpäin...
Porissa täytyy käydä ainakin vielä kerran kontrollissa.

Vituttaa vaan tällähetkellä tuon vakuutusyhtiön hidastelu/byrokratia, yli kuukausi onnettomuudesta ja tuo raato on yhä vanhempieni pihalla...kolme kertaa otettu yhteyttä ja kysytty, että koska noudetaan ja mihin, mutta kukan ei tiedä...ei jumalauta...käsittelijät kesälomilla, jne. muuta paskaa...

[Kumppari]

Tämäkin asia rupeaa olemaan suuremmilta osin hoidettu, vielä on kontrollikäynti lääkärillä edessä, sitten pitäisi olla loppuunkäsitelty.

Vakuutysyhtiö vaan päätti jahkailla tuon päätöksensä kanssa vain ja ainoastaan nopeuteni takia, se kun oli epäselvää, että kuinka lujaa olin ajanut.
Yhtään itseäni muuten puolustelematta voinen kuitenkin todeta, että jos vauhtia olisi ollut edes kympinkin liikaa epäilemästäni 80 km/h nopeudesta, en tässä tarinoisi ja tämän myös kerroin asianhoitajalle puhelimessa...kyllä hänkin hieman hiljaiseksi meni

Ja se Ducati...se on muuten edelleenkin vanhempieni pihalla, vaikka asianhoitaja lupasi jo kaksi viikkoa sitten sen sieltä hoidattaa pois...

Mutta vakuutuksesta on kyllä rahat saatu pois ja nyt ostin itselleni loppukesän ajeluihin Suiken RF:n.

[Huhan Kolli]

RF on hyvä valinta, seuraavaksi busa niin tietää että tärsky on osunut oikeaan paikkaan. Turvallisia kilometrejä!

[Kumppari]

Taidan kuitenkin tyytyä tästäkin edes näissä "mopoissa"

Mutta, Ducati lähti tänään kohti kaatuneiden pyörien hautausmaata...toivottavasti joku vielä hyötyy tuosta kasasta jotain, suhteellisesti kaikki trelliksen ulkopuolella sijainnut kun sai vitusti osumaa...

Loppu.