http://www.valmennustaito.info/taito/teoriaosuus/
Tuolta voi lukea tiivistetysti taidon valmentamisesta ja oppimisesta. Scuuba puhuu asiaa.
Nuorena oot sitte alottanu meikäläiseen verrattuna Kyllähän se vanha koiraki oppii niitä uusia temppuja mutta luulen että nuorempi hiukan nopiammin... Toki se voi olla hyvinki henkilöstä riippuvaista mutta itellä tuntuu asioitten sisäistämisen kanssa olevan ongelmia, nuorempana tuntu asiat iskostuvan paremmin tuonne selkäytimeen, tai mihin se nyt sitte millonki menikää
Täh?
Suzuki GSX-R 1000R L7, kilvetön rataleluaihio
Tänks, hyvä teksti, harhaluulo varmaan kumpuaa subjektiivisesta kokemuksesta, kuten omistani, mutta hauska kuulla olevansa väärässä.
Joo, ihan tissoposki, jonkinlainen moottoriurheilutausta nuoruudesta tosin löytyy, eli ei nämä ratahommat ihan vieraita ole, pyöriä on nykyään ajoneuvossa vaan vähemmän.
Tyypillinen ratapäivä Alastarolla
Aamulla varikolle ja leiri pystyyn. Kaikkea pientä ruuvattavaa löytyy loputtomiin, ja ajajakokouksessakin pitää ehtiä käydä.
Kamojen päälle vetämistä, ja edelleen löytyy ruuvattavaa, laitettavaa ja säädettävää. Tankatakkin pitäis muistaa.
Vihdoin oman nopeusryhmän ensimmäinen setti. Sit pääsee radalle vetämään ihan eniten. Kaasua ja ja ja jarrua ja ja ja Fiilis tapissa!
Varikolle päästyä sit mopoa pukeille ja lämppäriä, ja kamat pois päältä, ja kierrosaikojen ihmettelyä reiskronosta. "Jaa, taas se meni tolleen. No se oli aamun eka setti."
Epämääräistä haahuilua omalla tai toisten teltalla, ja paskanjauhantaa aiheesta kuin aiheesta.
Seuraava setin aika tulee vastaan yllättävän nopeasti.
Ja taas vetämään ihan eniten.
Ja tankatakkin pitäis taas muistaa jossain välissä. Renkaitakin ehkä vaihdella jossain välissä päivää.
Varikolla on välillä myöskin kiva ihan vaan istuskella, ja katsella muiden touhuja ja Fiilistellä, varsinkin jos on leppoisa ja lämmin aurinkoinen päivä.
Välillä voi käydä vetämässä grilliauton makkispekkikset, ettei nälkä kurni masussa liikaa. Masu täynä on kiva kammeta itsensä esim katsomoon istuskelemaan ja katselemaan kuinka älytöntä vauhtia nopeassa ryhmässä ajetaan.
Ja yrittää muistaa ajoissa vetää kamppeet päälle ettei kallisarvoisista seteistä jää aikaa käyttämättä. Varsinkaan jos joku kippaa, ja sen takia joku setti jää kokonaan ajamatta.
Jossain vaiheessa iltapäivää/ iltaa on edessä leirin sulkeminen siltä päivältä, tai kamojen pakkaaminen ja kotiin ajelu.
Mutta olipas taas kiva ratapäivä! Ja huomenna/ seuravalla kerralla lisää! Kyllä kyllä!
Paljonko oli oppimiseen käytetty aika? Nolla.
Paljonko oli oppimistulokset päivän aikana? Nolla.
Ja sitten voi tyytyväisin mielin mennä orgin foorumille ja todeta että:"Kun mä olen näin vanha, niin en mä enää opi, ja nuorena kaikki oli helpompaa."
En mä nyt väittäis että toi "fiktiivinen" tarina kovin kaukana ois todellisuudesta. Jokainenhan on oman elämänsä subjektiivinen elämänkokemusasijantuntija.
Avainsana: Prioriteetit.
"Eihän sitä tietoa .orgin kuskeille kannata tarjota, ne kun tietävät jo kaikesta kaiken."
^
Näinhän se pääosin menee 😄 Ja oppii mitä oppii, jos on oppiakseen...
Täh?
Suzuki GSX-R 1000R L7, kilvetön rataleluaihio
Vaikka "tarina" on tässä foorumilla fiktiivinen ja omanlaisensa hengentuotos, se kuvaa omalla tavallaan täydellisesti armotonta todellisuutta monessa lajissa.
Näin usein jopa kansallisella tasolla suht isolla budjetilla vakavamminkin harrastettaessa.
Nyt aletaan olla ihan oikeasti "asioiden ytimessä", oli täällä foorumilla kenenkä maine ja status mikä tahansa.
Ehkä ongelmat ja prioriteetit ovat helpommin hahmotettavissa jos hyppää ulos "omasta askistaan",
mitä sitten kunnianhimoisesti harrastaakaan.
1. Norsua ei pysty nielemään kokonaisena -> paloittelu ja syöminen ei vaan suju hyvilläkään ohjeilla NAPS!
2. "Laita se taskuun poika että käsi tottuu"
Listaa voi jatkaa pitkään... tai valita vaikka itselleen jonkin täysin vieraan soittimen.....
Lukea soitto-ohjeita, katsella tuubipätkiä ja juosta konserteissa..... satoja, tuhansia tunteja.....
Mutta soitto lähtee sujumaan kuitenkin vain soittamalla, soittamalla ja taas soittamalla.
On hyvä olla "tietoinen" miten ei "soiteta väärin", mutta se ei ilman loputonta konkretiaa muutu soittotaidoksi.
Jos tosiaan pitäydytään sileällä radalla mopoilussa kaikkine liitännäisilmiöineen ja skuuban vittumaisen
todellisessa ajankäytön kuvauksessa......
Taitaa monella mennä touhussa noin kehittymisen kannalta kuuppa enemmän sekaisin, kuin
järjestykseen...... viimeistään siinä vaiheessa kun vaivutaan suoritusten ruotimiseen ja selittelyihin palstoilla.
Suurimmalla osalla harrastajia on täysin ylitsepääsemätön ongelma käytettävän ajan suhteen....
ja siitäkin "olemattomasta" ajasta menee luokkaa min. 95% muuhun kuin kehittymisen
kannalta ehdottomiin prioriteetteihin.
Mutta..... hauskaa voi silti olla....ja pitääkin.
Racin`with the wind....
Freedom !
That`s what it all about.
Life is a Bitch... but god, i love how she Rock me.
http://www.youtube.com/watch?v=_7VsoxT_FUY
No ei se nyt noin yksinkertaistakaan ole. Itse pelasin aktiivisesti sulkapalloa yli 20 vuotta. Lyöntitekniikka ei koskaan kehittynyt täydelliseksi vaikka tieto oli olemassa ja osaavia henkilöitä ohjaamassakin. Kyllä se vain niin on, että kaikki eivät opi koskaan tai nouse jollekin tietylle tasolle vaikka lajiharjoittelua olisi kuinka paljon ja fyysiset sekä henkiset ominaisuudet olisivat kunnossa.
Pääasia kai kuitenkin on, että harrastuksesta saa itse jotain irti ja se on hauskaa sekä tuo ehkä jotain elämänsisältöä. Eikös tuo scuuban esimerkkikin juuri hyvin kuvaa tätä
Tuono 660 ja 14 exää + 1 r.i.p.
"Ajelee siellä porukan perällä vaan ja syö siellä patukkaa koko ajan"
Ihmiset oppii eri tavoilla.
Itselleni olen huomannut että datan tankkaaminen on täysin turhaa enkä saa asioita käännettyä datasta käytäntöön. Sen ajan/aivokapasiteetin voi käyttää johonkin muuhun mikä sitten näkyy radalla.
Vähän sama asia kuin että jotkut ajaa kovin jarrumerkkeihin luottaen, ja toisilla ei ole yhen yhtä radalla.
Eikä tän homman tartte olla niin vakavaa, ja siihen palaa nopeasti loppuun jos mentaliteetti on vain että aina täytyy enkkoja petrata. Joskus on ihan kiva nauttia ne makkaraperunat ja jauhaa paskaa kavereiden kanssa aurinkoisen alastaron varikolla.
Ei järjellä, ei taidolla, ei työllä, ei tuskalla vaan tuurilla.
Nimenomaan. Ja tuossa Scuuban esimerkissäkin paistaa taas se että "ku en minä pysty itse opiskelemaan ja kokeilemaan asioita setin aikana, ni eihän siihen pysty sitte kukaan muukaan". Aivan samanlainen liikayleistys kuin se että "kuski luulee AINA tekevänsä jotain näin, mutta data kertoo aivan muuta" joka tuokin on viime kesänä todistettu vääräksi.
Tottahan se on että moni ei päivän aikana muuta tee kuin fiilistele. Onko se väärin vai? No ei ole. Ku jollain harrastajilla ei ole mitään pyrkimyksiä parantaa aikojaan väkipakolla, vaan ylivoimainen enemmistö on lähinnä nauttimassa harrastuksestaan, ihan sama mikä laji on kyseessä.
Sit on ne tyypit jotka hampaat irvessä istuu läppäri sylissä koko päivän varjossa ja miettii miten lähtee kymppä vielä pois jo äsken tehdystä uudesta rataennätyksestä.
Sit on ne jotka säätää pyörää eestaas pitkin päivää ku pyörä tekee kaiken väärin vaikka vika ei ole pyörässä vaan kuskin ajotavassa.
...ja sit on se pieni ryhmä joka tekee asioita maalaisjärkisesti joita ei sitte kukaan kuuntele...
"Faster, Faster, until the thrill of speed overcomes the fear of death." - Hunter S. Thompson
Tässä täytyy olla Scuuban kanssa samaa mieltä.
Koska JOS on oikeasti tilanne että ei ole minkäänlaisia fyysisiä rajoitteita, ei henkisiä rajoitteita, ja valmennus on maailman huippua, niin kyllä siinä tilanteessa pelikenttä on oikeasti täysin avoin ja mahdollisuus on ihan maailmanmestariksi asti.
Valitettavasti vain totuus on se, että lähes aina on jokin rajoite ihmisellä olemassa verrattuna maailman kärkeen. Fyysinen ominaisuus on hyvin yleinen, esim. vääränlaiset lihaskuidut aiheuttaa sen ettei susta voi ikinä tulla 100m juoksun maailmanmestaria, mutta kyllä silti esim suomen mestariksi asti (eli huonotasoisemman kisan voittajaksi) voi hyvinki päästä jos yritystä on. Sitte on puutteellisen hermotuksen mahdollisuus, joka ei välttämättä korjaannu mitenkään jos hermorungossa on arpeutumaa tms jarruttamassa.
Henkinen puoli on hyvin suuri tekijä ihan olympialaisissa asti. Jos usko omaan tekemiseen vähänkää heiluu, ni ei pysty mitenkään pääsemään omaan maksimiin, on se sitte olympiakultasuoritus tai oman kylän ennätys... Ja moni ihminen antaa periks aivan liian aikaisin ku vähänkää tulee vaikeaa, ei tartte mennä kuntosalia pidemmälle ni näkee sen heti.
Eli vaikka olenkin Scuuban kanssa samaa mieltä käsitteestä, niin hyvin usein ON jokin elementti joka rajoittaa ihmisen suorittamista. Jos minkäänlaisia rajoitteita ei ole, niin samaan suoritukseen kuin maailmanennätys on ainakin teoreettinen mahdollisuus.
"Faster, Faster, until the thrill of speed overcomes the fear of death." - Hunter S. Thompson
Yön yli nukuttuani tajusin, ja kuten tuossa viittaatkin, että nuorena oli helpompaa, koska pystyi keskittymään vain olennaiseen. Nykyään pitää hoitaa kaikki itse, kun faija ei ole enää mukana ruuvaamassa, eikä äiti tee eväitä mukaan jne. Tuo, mitä sanoit tyypillisen ratapäivän oppimisesta pitää varmasti paikkansa monen kohdalla, minä pyrin hieman toisenlaiseen päivään. Tokihan siinä fiilistellään, katsellaan ja jutellaan, mutta niistäkin voi aina ottaa opikseen ja miettiä mikä toimii ja miten itse teen. Kun kypärä menee päähän, kaikki ympäriltä katoaa ja silloin keskitytään vain ajamiseen ja sen kehittämiseen. Fiilistelyä toki unohtamatta.
Kuten Jonezi sanoi, ihmiset oppivat eri tavoin, toiset lukee, toiset kokeilee, yksi kuuntelee. Löytäis nyt tähän sen videon, missä selitetään, mikä tyyppi päätyy kunnalle töihin.
Mutta näinhän se on kuin sen sulkapallon kanssa, ei kaikista tule lajinsa huippuja, mutta onneksi urheilusta, tai mistä nyt ikinä, voi nauttia muutenkin.
Avainsana: Prioriteetit. Niin, jollekin se on datan keruu ja sen tuijottaminen ja hidastuvuuksien laskeminen laskukaavoilla, ei siinä, minä tykkään ajamisesta ja old school tekniikasta.
Ja se maalaisjärki.
Tuossa yksi juttu minkä huomasin simulaattorikisaamisessa erittäin hyvin. Kaikilla oli siis täsmälleen sama kalusto mekaanisesti, eli rajoittavia tekijöitä oli kaksi mahdollista : 1) kuski 2) auton säädöt. Olin nopea ns. fixed sarjoissa (auton setup lukittu) mutta avoimissa sarjoissa tuskailin aina. Sanoin tiimikavereille ihan suoraan että "kyllä mä tiedän että osaan ajaa, ja tiedän mitä haluaisin sen auton tekevän toisin, mutta ku en osaa säätää sitä tekemään niitä asioita mitä haluaisin"... noh, tää sitte tuli konkreettisesti todistettua ku muutama vuosi sitten ajettiin Lotus79:llä tiimikaverin kanssa täysi kausi. Tuo auto on erityisen herkkä reagoimaan säätöihin... Tehtiin silleen että kaveri joka oli mun kanssa samassa vauhdissa mutta helvetin taitava säätäjä, sääti autoa, ja mä testasin sitä autoa ja sanoin mitä se teki väärin... Jostai kumman syystä oltiin kauden lopussa sijoilla 1 ja 2 pisteissä.
"Faster, Faster, until the thrill of speed overcomes the fear of death." - Hunter S. Thompson
Silloin muinoin karting-aikoina yksi sen aikaisen A-luokan sm-kärkikuskin faija käveli kerran kisoissa siihen meidän "varikolle" ja sanoi, että saakeli kun ajat hienosti, mutta kokeileppa paria juttua, niin luulen että vauhtia löytyy lisää. Kokeiltiin ja toimi. Jeesaili muutenkin viimeisillä kausilla, tekivät koneen yms. ja homma alkoi mennä eteenpäin. Sitten loppui rahat ja ajaminen. No ehkä olisi voinut Yamaha-luokkaa harrastaa, mutta se tuntui vähän pilipalihommalle, syöttölevymoottoria teki mieli, FN-luokka joka olisi ollut mahdollisuuksien rajoissa loppui ja A oli budjetin ulottumattomissa. No hauskaa oli aikansa ja paljon jäi hyviä muistoja.
Joo toi on tosielämän kisaamisessa valitettava aspekti ku kalustoerot tekee niin suuria eroja. Se on yks elementti jota simulaattoreista kaipaa todella paljon että erot kuskien välillä ovat iha mitättömiä ku kalustot ovat identtiset, ni kisaaminenkin on todella tiukkaa.
"Faster, Faster, until the thrill of speed overcomes the fear of death." - Hunter S. Thompson
Motorsportin yksi ydinideoista on ajaa kalustoa ja miestä vastaan.
Yleisurheilu ja suunnistus erikseen.
02 Mille R
Kaikki kirjoittamani on lähes poikkeuksetta täyttä paskaa, eikä sitä ole tarkoitettu kenenkään silmille, vaan tulisi pikemminkin moderoida helvettiin... ja heti.
Ajolinjani ovat kuin Hendrixin soolot. Ennalta-arvaamattomia, ja aina erilaiset.
Näinhän se menee, jopa niissäkin luokissa jossa ajettiin kaikki samanlaisella moottorilla, jota ei saanut virittää mitenkään. Ne samanlaiset moottorit kun eivät olleet samanlaisia, joten rahamies osti vaikka kymmenen, valikoi parhaat ja laittoi loput myyntiin. Meillä toinen oli hyvä johon sai vetoja ihan kivasti, hyvä lohko ja sylinterikin ihan ok, toinen oli vähän lussu.
Luokat, säännöt ja alalaji sitten määrittelevät kuinka painotus menee.
Kalusto on kuitenkin aina mukana.
02 Mille R
Kaikki kirjoittamani on lähes poikkeuksetta täyttä paskaa, eikä sitä ole tarkoitettu kenenkään silmille, vaan tulisi pikemminkin moderoida helvettiin... ja heti.
Ajolinjani ovat kuin Hendrixin soolot. Ennalta-arvaamattomia, ja aina erilaiset.
Lähestytäämpä dilemmaa posin kautta. Kaikki kun tykkää posista, tai sitten ei. Eli mikä sitten on mahdollista?
Alastaron Rataennättäjä vs Nobody
Renkaat: Taitaa kaikki ajella ihan samoilla kaupasta ostettavilla ratarenkailla.
Alusta: Parilla kolmella tonnilla saanee riittävän. Sen hifimmästä ei olle juurikaan hyötyä ko vauhdeissa, jos vertailun tarkuudessa ei mennä ihan 100% luokkaan.
Alustan säätö: Jos haluaa välttämättä uskotella itselleen, että alustan säätö on mustaa magiaa, niin sitten voi maksaa pari sataa jollekkin velholle joka hoitaa tuon.
Moottorin sisuskalut: Niitä ei saane, ainakaan sääntöjen puutteissa, juurikaan ruuvata.
Tehoputki: Kaupasta saa ja mopon painokin putoaa.
ECU: Muutamalla satasella flässäys ja säätö.
Eli käytännössä kenellä tahansa Nobodyllä on varaa (uuteen tai käytettyyn) vehkeeseen jolla voi päästellä rataennätysvauhtia. Itse maksoin sellaisesta noin 8000 euroa, noin niinku esimerkkinä hintaluokasta.
Eri asia on sitten jos ajelee jollain nollabudjettipaskiolla. Sillä tulee helposti antaneeksi huomattavasti tasoitusta, mutta paskiollakin se tekninen kierrosaikaraja on yllättävän korkealla, jos vain alusta ja renkaat on kunnossa, vaikka tehoja puuttuu paljonkin.
Tehon merkitystä voi miettiä esim tonnari vs kuussatku, kierrosajassa eroa ehkä noin sekuntti(?). Muutoin tonnari ja kuussatku on mitoiltaan ja painoiltaan käytännössä identtiset.
Eli nollapaskio vs 8ke rataohjus, eroa 1-2 sekunttia jos alusta kunnossa.
Rata-ajo, nopeakaan sellainen, ei vaadi mitään erityisiä motorisia lahjakkuuksia.
Eli keskiverto terve ihminen pärjää sillä sektorilla. Harjoittelusta on hyötyä tottakai.
Älykkyydestä on ehkä hyötyä tai ei. Riippuu ihan siitä miten sitä käyttää. Ja kaikennäkösiä retardejakin (trigger!) varikolla laahustaa, joten eipä se älykkyyskään mikään vaatimus ole.
Eli keskiverto terve ihminen pärjää silläkin sektorilla.
Fyysissä mitoissa on yksi merkittävä tekijä, kun aletaan puhumaan ihan viimeisistä kymmenyksistä.
Esim alastarossa painon merkitys on luokkaa 0,5 sekunttia per 10 kiloa. Eli 60 kilonen rataorava voittaa pelkästään painolla 90 kilosen sohvaperunan 1,5 sekunnilla.
Mussuttaakko sipsiä, vai mennäkkö lenkille? Kas siinäpä vasta kysymys.
Eri asia sitten jos sattuu olemaan pitkä ja lihaksikas, eikä halua näyttää terminaalivaiheen aids potilaalta. Sitten on vain pakko antaa painossa tasotusta.
Entäpä sitten se pahin vastustaja (/paras tekosyy), eli ikääntyminen... Ihminen ollee psykofyysiseltä kokonaisuudeltaan suorituskyvyltään parhaimmillaan jossain 30 vuoden tietämillä. Esim motogp mestaruuksia on voitettu 29-33 vuoden ikäisinä. Carlos Checa oli 39(?)v kun voitti wsbk mestaruuden. Joten ei se keski-ikäkään ole mikään validi selitys.
Eräs suomalainen hemuli kävi 50v synttäreidensä kunniaksi(?) ajelemassa yhden kisan, ja hävisi kierrosajassa sekunnin kuolemattomalle kakskymppiselle hemulille.
Eli annetaan iästä 30v jälkeen tasoitusta vaikkapa 0,05 sekunttia per vuosi. Toki jossain vaiheessa tuo psykofyysinen suorituskyky alkaa rappeutumaan nopeammin, mutta joku geriatriaan perehtynyt voinee kertoa siitä enemmän, että miten se kohtelee tavallista tervettä keskiverto ihmistä.
Eli lopputuloksena ollaan päästy tilanteeseen jossa kuka tahansa 80kg 50v Nobody pystyy nollabudjettipaskiolla ajamaan 3-5 sekunnin päähän rataennätyksestä.
Niiii, mut ku!
Mikä on sinun tekosyysi?
vs Prioriteetit.
"Eihän sitä tietoa .orgin kuskeille kannata tarjota, ne kun tietävät jo kaikesta kaiken."
Jos heiluis, niin ajelisin edelleen samoja 1:27-1:30 vauhteja alastarolla. Tuosta sai pienellä vaivalla höylättyä 6-8 sekunttia pois. Sit iski laiskuus, ja pari vuotta ollut taukoa.
Kyllähän sitä sopivasta rahasta tekis vaikka ja mitä. Mikäköhän olis sitte se summa jolla jaksais kuunnella lumihiutaleiden jatkuvaa ulinaa ja kerta toisensa jälkeen silitellä niiden päätä...? Jaa-a...
"Eihän sitä tietoa .orgin kuskeille kannata tarjota, ne kun tietävät jo kaikesta kaiken."
On kovin helppo lajissa kuin lajissa pettää itseään ja muita.
"Lahjakkaalta" se sujuu vielä kiusallisen helposti, mutta ei tosiasiat silti mihinkään muutu.
"Suoritus" kun koostuu kovin monesta muuttujasta ja niiden painotuskin elää.
Suomikin on monessa lajissa täynnä erittäin lahjakkaita, mutta myös yhtä lahjakkaan laiskoja kansallisen tason kultapoikia ja tyttöjä, mutta siitä kohtaa eteenpäin aletaan laskea lahjakkaita & ahkeria. VALITAN .
Mitään ajolajia ei kukaan ole koskaan (nykyaikana) voittanut "terassilta" ajamalla....
satunnaista SM- pokaalia lukuunottamatta. Niissäkin tapauksissa suurin apu on ollut
kilpailijoiden taso.
Toinen tie esim. kansallisen tason kärkeen monessa hommassa on "huippulajhakkuuden" osittainen
korvaaminen ankaralla, tavoitteellisella ja peräänantamattomalla työllä.
En nyt tarkoita, että mitään ei voi tehdä ilman tavoitetta maailmanmestaruudesta, vaan sitä kylmää
tosiasiaa että ilman kärsivällistä ja suunnitelmallista "tekemistä" juttu ei kanna tappiin saakka.....
mikä se sitten kenelläkin on.
Valitettavasti tämä sama "stairways to heaven" toimii kuin junan vessa ihan puhtaalla harrastustasollakin....
jos niissä puitteissa on jonkinlaisia tavoitteita.... hauskanpidon lisäksi .
Racin`with the wind....
Freedom !
That`s what it all about.
Life is a Bitch... but god, i love how she Rock me.
http://www.youtube.com/watch?v=_7VsoxT_FUY
Saattaisi tätä miestä kiinnostaa sellainen variaatio että
"Alastaron rataennättäjä vs Alastaron rataennättäjä nollapaskeella"
Löytyy meinaan ihan datat kyseisestä testivedosta, ja sen verran voin spoilata että ei se ihan noinkaa mennyt miten tossa yllä vuodatettiin Näköjään löytyy nollapaskeita, ja sitte löytyy megapaskeita
"Faster, Faster, until the thrill of speed overcomes the fear of death." - Hunter S. Thompson
No just näin, ei lätkäkaukalossakaan tee hevon veetä, jos koko ajan miettii, että noi vihollisen pelaajat ovat parempia, isompia, taitavampia jne..
Ei ole tarvetta hakea selityksiä, kierrosajat ovat parantuneet johdonmukaisesti koko ajan, ylimääräinen sohlaaminen on vähentynyt, eteenpäin menee sitä tahtia kun ehtii treenata ja mopoa on kiva rassata. Selitellään sitten kun jämähtää paikoilleen tai vehkeet on paalissa.
Sanoin vain, että aloittaminen käytännössä nollasta ei ole tässä iässä enää niin helppoa kuin junnuna, pitää miettiä vähän muitakin, ajatus omasta kuolemattomuudesta on karissut, kaverit ovat keikkuneet pyörän päällä 20-30 vuotta, itselle kaikki on uutta, epäonnistumisen pelko ja kaikkea mille ei nöösinä uhrannut ajatustakaan, ei se kuitenkaan mahdotonta ole ja sitä nimenomaan jopa haluaisin korostaa muillekin harrastuksen aloittamista miettiville. Vaihtoehtoja kansalaisopiston kaappikellokurssille on.
Samaan mieltä scuuban kanssa, että perusterve ihminen pystyy ajamaan suhteellisen lähelle rataennätystä suhteellisen järkevän hintaisella kalustolla.
Se on totta, että n. 5k€ rahalla saa laitteen, jolla pystyy ajamaan n. 1-2s päähän rataenkasta, 8k€ laitteella ehkä puolisen sekkaa kovempaa. En ole ihan varma mikä se todellinen ero on. Vauhdin kasvaessa valitettavasti kasvaa myös kustannus aika nopeasti. Renkaita, jarrupaloja yms. alkaa kulumaan ihan eri tahdilla kuin silloin nopean ryhmän hitaassa päässä ajellessa. Suzukilla ajellessa taisi mennä pelkästään jarrupaloihin reilu 500€ kaudella 2019.
Mullakin olisi karkeasti tiedossa kuinka se seuraava sekunti otetaan kierrosajasta pois, jolloin oltaisiin n. 1,0-2,5 sekkaa rataenkkoja perässä, mutta tällä hetkellä elämässä vaan tekee mieli priorisoida jotain muuta 10k€ tai edes 5k€ rengasläjää korkeammalle. Valitettavan monelle lahjakkaallekin kuskille raha muodostaa suhteellisen nopeasti prioriteetteja ohjaavan muurin.
Huom. Ja nyt kun puhutaan 5-10k€ laitteista niin siinä hintaluokassa on paljon noita ns. paskioita, mutta myös todella hyviä pyöriä. Jos sattuu ostamaan paskion, palaa sen kuntoon laittamiseen helposti melkoisen paljon aikaa ja jonkin verran rahaa. Tai pahimmassa tapauksessa ei itse huomaa pyörän huonoutta ollenkaan, kun ei ole pohjaa mihin verrata, ja sitkeästi vain tahkoo ympyrää ja miettii omaa paskuuttaan, kun ei ajat parane.
Superbike #7