Nopean ryhmän kuskit

[cSnake]

Carlos Checa oli 39(?)v kun voitti wsbk mestaruuden. Joten ei se keski-ikäkään ole mikään validi selitys.
Eräs suomalainen hemuli kävi 50v synttäreidensä kunniaksi(?) ajelemassa yhden kisan, ja hävisi kierrosajassa sekunnin kuolemattomalle kakskymppiselle hemulille.
Eli annetaan iästä 30v jälkeen tasoitusta vaikkapa 0,05 sekunttia per vuosi. Toki jossain vaiheessa tuo psykofyysinen suorituskyky alkaa rappeutumaan nopeammin, mutta joku geriatriaan perehtynyt voinee kertoa siitä enemmän, että miten se kohtelee tavallista tervettä keskiverto ihmistä.


Eli lopputuloksena ollaan päästy tilanteeseen jossa kuka tahansa 80kg 50v Nobody pystyy nollabudjettipaskiolla ajamaan 3-5 sekunnin päähän rataennätyksestä.


Niiii, mut ku!
Mikä on sinun tekosyysi?
vs Prioriteetit.

Checalla tais olla joku vuosi kokemusta ratamoottoripyöräilystä tuossa vaiheessa, en tiiä minkä ikäsenä on lajin harrastamisen aloittanut, mutta kokemusta varmasti löytyi jo tuossa vaiheessa eikä homma enää ollut jatkuvaa lajin salojen opettelua. Että lähtökohta oli varmasti kohdillaan mestaruuden voittamiseen..?

Mikäs oli tämän 50v. Nobodyn kokemus lajista tuon synttärikisan aikaan? Hyppäs kylmiltään pyörän selkään ja oli heti nopea (olettaen että tää kuolematon, vielä nuori hemuli oli myös nopea?) vai oliko takavuosilta kokemusta lajista jo jonkin verran vai jopa enemmänki niin että homma oli selkäytimessa ja oli tietoa mitä pitää tehdä?

Jaa mun tekosyyt?

No sama ku tuossa aiemmn, nykyään (ei enää kovin nuorena) asioita on vaikeampi sisäistää kuin silloin nuorena. Se mitä mulle on lajista kerrottu ja olen kuunnellut, ja se mitä olen itse ottanut selvää, (ja paljon aikaa olen siihen käyttänytkin) niin niitä on vaikea toteuttaa radalla. On semmonen tunne että vaikka jotain yrittäis niin se ei vaan tunnu onnistuvan. Otetaan esimerkiksi tuo kropan käyttö, ja vaikka ne ajolinjat joissain tietyissä paikoissa mitä ei millään tunnu saavan niinkuin pitäis...

Luulen että tarvis jonkun jotakuinkin kädestä pitäen näyttämään miten se ja se tehdään. Ehkä se sitten uppoais. Eli onko se tietynlaista epävarmuutta sen kuulemansa suhteen myös? Oliskohan oppimisprosessi sitten nopeampi jonkin valmennuksen kautta? Saattas olla...

Rata-aika on myös rajallista, kesä suht lyhyt, ja kun matkaa lähimmälle oikealle radalle on lähes 300km yhteen suuntaan (Kemora), ei ajamaan pääse niin paljon kuin haluais ja tarvis. Viimeistään budjetti rajoittaa ajamista jos ei mikään muu, asuntovelallisen perusduunarin palkalla ei oo vara joka vkl ajella. Tähän ongelmaan en ole vielä keksinyt ratkaisua.
Mutta joo, varmaan niilläkin ratapäivillä missä käyn, olis mahdollista oppia. Siihenkin varmaan kaipais jotain neuvoa että miten mitäkin parhaiten oppis tai miten mitäkin osa-aluetta olis järkevintä opetella. Ja ehkä tähän kiteytyykin se suurin ongelma ja vaikeus oppimisen suhteen? Eikä aina ehkä tiedä ees mitä pitäis kysyä? En tiiä..?

Aloitin tän ratahomman harrastamisen kesäkuussa -18, 46-vuotiaana. Olin ajellut kyllä moottoripyörällä aikoinaan muutaman kesän ihan maantieajoa. Eli käytännössä kallistelematta juuri lainkaan, ei meillä täällä Oulun seudulla mutkia juurikaan ole missä kallistella ellei sitte paina kolmattasataa jatkuvalla syötöllä.
Eli käytännössä tyhjästä.
Lisättäköön vielä että edelleenki tämä homma tuntuu jotenki luonnottomalta mulle, toki vähemmän kuin alkuun.
Nelipyörähommia aiemmin jonku verran itekki harrastanu ja sen on aina tuntunu luontevammalta.

Eka kesänä tietysti hitaassa ryhmässä alottelin, muistaakseni yks keskiryhmän päivä Kemoralla, ja tais sen kesä paras aika olla jotain 1.20 ta 1.21? Jos aikaa nyt sitte vaikka käyttää mittarina... Botniallaki kävin ajelemassa...

Seuraavana kesänä (-19) tuli ajettua enemmän ja paras Kemoran aika oli 1.16.8 (MotOrg-racessa), ja tuli käytyä jo Alastarollaki (1.30), Botniallaki kävin.

Viime kesänä Kemora alko mennä säänöllisesti 1.14-aikoja mutta alle en päässy (1.14.08) Toki pyöräki vaihtu mutta oliko se syy parannukseen, en tiiä?
Alastaron paras aika on nyt 1.25.9. Botnia ei itse asiassa parantunu -19 kesästä, se MotOrg-vkl oli järjettömän tuulinen (ja satoiki) etten vaan yksinkertasesti uskaltanu ajaa kunnolla. Pelotti paikoin.

Pyörää ei varmasti voi syyttää, se on oikeinki hyvä tälle tasolle, vaikka ei se edellinen Hondakaa mikään huono ollu. Tosin en ole muilla ajanut rataa niin en tiiä sitten mikä ja millanen olis oikeasti hyvä, joten uskon että mun gixxeri on hyvä

Kuitenki olen itte silleen tyytyväinen että jonkinlaista kehitystä tapahtuu, ja nykyään uskallan ostaa liput ratapäiville nopeaan ryhmään. Ens kesänä uusillekin radoille, vaikka ei voi vielä sanoa että hommaan olis semmosta rutiinia kehittynyt että sen varjolla vois olla heti hyvässä vauhdissa radalla ku radalla...

Eihän se haittais jos kehittyis/oppis kaiken hetkessä mutta kun ei opi niin opitaan sitten tätä tahtia...
Rajattomasti aikaa ja rahaa ja treenimahdollisuuksia, sekä henk.kohtasta valmennusta niin eiköhän tässä oppis, eikä tarvis tekosyitä

Lisätään vielä se, että onhan tämä homma aivan järettömän hauskaa, se on ollut jo hitaasta ryhmästä lähtien. Ja on antanut mulle paljon enemmän kuin pelkkiä hienoja kokemuksia radalla ja ratapäivillä yleensäkin.
Mää teen nyt jotain mitä aikasemmin pidin aivan ufomiesten hommana enkä ikinä olis kuvitellu että olisin pystyny edes tällä tasolla harrastaan millä nyt sitä teen.
Tää on niin paljon pintaa syvemmällä ja antanut boostia vähän kaikkeen tekemiseen elämässä. Ei sillä että se olis huonolla mallilla ollut ennenkään.
Eli jos musta ei tuu lähellekään nopeinta niin en ole pettynyt, päinvastoin.

PS. Saatto tulla hiukan sekava teksti, tuli jatkuvia keskeytyksiä. Ja saatto ehkä joku ajatus jäädä poiski? Sorry myös mahdollisista kirjoitusvirheistä

[scuuba]

Checalla tais olla joku vuosi kokemusta ratamoottoripyöräilystä tuossa vaiheessa, en tiiä minkä ikäsenä on lajin harrastamisen aloittanut, mutta kokemusta varmasti löytyi jo tuossa vaiheessa eikä homma enää ollut jatkuvaa lajin salojen opettelua. Että lähtökohta oli varmasti kohdillaan mestaruuden voittamiseen..?

Mikäs oli tämän 50v. Nobodyn kokemus lajista tuon synttärikisan aikaan? Hyppäs kylmiltään pyörän selkään ja oli heti nopea (olettaen että tää kuolematon, vielä nuori hemuli oli myös nopea?) vai oliko takavuosilta kokemusta lajista jo jonkin verran vai jopa enemmänki niin että homma oli selkäytimessa ja oli tietoa mitä pitää tehdä?

Konteksti oli ikä ja iän vaikutus. Nuo esimerkit oli valittu ihan vain havainnollistamaan kuinka paljon ikä vaikuttaa tai ei vaikuta.

Pointti oli lähinnä se, että hyvin yleisesti luullaan että jo keski-ikäisyys tuo sellaisen luokkaa 5-10 sekunnin tasoituksen siihen mitä on mahdollista saavuttaa.
Ja todellisuudessa se ikälisän suurusluokka on 0,5-1,0 sekunttia.

Eli jos ajelee hitaassa-keski-nopeassa ryhmässä, niin (keski-)iällä ei ole käytännössä yhtään mitään merkitystä.

[Nitrous]

Mitäs tuo Korpiahon Erkka on vanha? Kuuden kympin huitteilla? Kävi ajamassa aikalailla kylmiltään pallille Botnialla 2018. Kokemusta tosin EM/MM sarjasta jo jostain -90-luvun alkupuolelta ja tilillä melkonen määrä Suomen mestaruuksia.

Kesselin Ransu on myös tuossa V50 -luokassa ja tyrkkäs viime kaudellakin Superbikessa pallille. Ja noinkin isoks mieheks mahtuu yllättävän pienestä raosta ohi. Mitä tuossa kesällä tuli Ransun kanssa turistua niin sano, että iän myötä tarttee kuulema enempi kilometrejä alle, että pääsee hyvään vauhtiin, elikkäs lämpenee vähän hitaammin kuin junnuna.

Eikä tuo Superbiken tuorein mestarismieskään, Magnus Collin enää ihan tuolla juniorikerhossa ole.

Eli se minkä nuorena oppii, osaa suhteellisen hyvin myös vanhana, mutta kyllä nuo junnut tuntuu oppivan nopeemmin kuin vanhat. Luulisin, että maallikkotermein sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi.

[Takapainoinen Taapertaja]

Aloitin tän ratahomman harrastamisen kesäkuussa -18, 46-vuotiaana...

Itsellä aikas samanlainen tausta, ikäluokka ja rataenkat. Aloitin -19 kesällä kokeilut radalla ja viime kesänä tuli jo ajeltua enemmän. Koukuttavaa ja hauskaa hommaa.

Ensi kesänä olisi ajatus Jokkiksessa kokeilla kisahommia.

[horst]

Eli se minkä nuorena oppii, osaa suhteellisen hyvin myös vanhana, mutta kyllä nuo junnut tuntuu oppivan nopeemmin kuin vanhat. Luulisin, että maallikkotermein sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi.

Nyt ei puhuta mopoilusta, mutta tuosta itsesuojeluvaistosta. Omat lapset ovat harrastaneet kilpalaskettelua jostain 6v-iästä asti ja ainakin tuossa lajissa sanotaan, että mitä aikaisemmin aloittaa sitä parempi. Ei ehdi alkaa pelätä jyrkkiä rinteitä, josta täytyy sitten opetella pois.

[cSnake]

Konteksti oli ikä ja iän vaikutus. Nuo esimerkit oli valittu ihan vain havainnollistamaan kuinka paljon ikä vaikuttaa tai ei vaikuta.

Pointti oli lähinnä se, että hyvin yleisesti luullaan että jo keski-ikäisyys tuo sellaisen luokkaa 5-10 sekunnin tasoituksen siihen mitä on mahdollista saavuttaa.
Ja todellisuudessa se ikälisän suurusluokka on 0,5-1,0 sekunttia.

Eli jos ajelee hitaassa-keski-nopeassa ryhmässä, niin (keski-)iällä ei ole käytännössä yhtään mitään merkitystä.

Joo sitä en epäile etteikö osaava keski-ikäinen ajelisi hyvinkin lujaa.
Lähinnä sitä tässä että tuo oppimisen tehokkuus tai nopeus ei ainakaa ittellä tunnu olevan samaa luokkaa kuin nuorempana. Mistä lie sitten johtuu. Toisaalta en muista jouduinko nuorempana opettelemaan mitään tämänkaltaista asiaa jossa omaa suoritusta voi suht helposti ja melko tarkkaan verrata jopa maan parhaimpiin...

Täytyy kattoa tohtisko sitä ens kesänä pyytää apua ja neuvoja paikanpäällä joltaki nopealta kuljettajalta, jos sillä sais oppimista nopeutettua

[Nitrous]

Joo sitä en epäile etteikö osaava keski-ikäinen ajelisi hyvinkin lujaa.
Lähinnä sitä tässä että tuo oppimisen tehokkuus tai nopeus ei ainakaa ittellä tunnu olevan samaa luokkaa kuin nuorempana. Mistä lie sitten johtuu. Toisaalta en muista jouduinko nuorempana opettelemaan mitään tämänkaltaista asiaa jossa omaa suoritusta voi suht helposti ja melko tarkkaan verrata jopa maan parhaimpiin...

Täytyy kattoa tohtisko sitä ens kesänä pyytää apua ja neuvoja paikanpäällä joltaki nopealta kuljettajalta, jos sillä sais oppimista nopeutettua

Kovasti suosittelen noita KVR:n kursseja. Ovat kyllä hintansa arvoisia, jos vauhtia haluaa kehittää.

[Pete2]

Nyt ei puhuta mopoilusta, mutta tuosta itsesuojeluvaistosta. Omat lapset ovat harrastaneet kilpalaskettelua jostain 6v-iästä asti ja ainakin tuossa lajissa sanotaan, että mitä aikaisemmin aloittaa sitä parempi. Ei ehdi alkaa pelätä jyrkkiä rinteitä, josta täytyy sitten opetella pois.

Tämä tuntuu tutulta. Oppimisen jarruna on nykyään loukkaantumisen pelko. Kun ei nuorempana pelännyt mitään niin rajojen hakeminen ja kokeilu oli helpompaa.

[IlluH]

Aloitin tän ratahomman harrastamisen kesäkuussa -18, 46-vuotiaana. Olin ajellut kyllä moottoripyörällä aikoinaan muutaman kesän ihan maantieajoa. Eli käytännössä kallistelematta juuri lainkaan, ei meillä täällä Oulun seudulla mutkia juurikaan ole missä kallistella ellei sitte paina kolmattasataa jatkuvalla syötöllä.
Eli käytännössä tyhjästä.
Lisättäköön vielä että edelleenki tämä homma tuntuu jotenki luonnottomalta mulle, toki vähemmän kuin alkuun.
Nelipyörähommia aiemmin jonku verran itekki harrastanu ja sen on aina tuntunu luontevammalta.

Kun olisi ajanut edes moottoripyörällä muuta kuin kortin 16-vuotiaana. Parin vuoden mopolla kikkailusta nyt sentään jonkinlainen jälki muistiin oli jäänyt jota elvyttää. Mutta pirun hauskaa tämä ratatouhu on, just sitä mitä on halunnut junnusta asti tehdä, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Ens kesänä taas kerhokisaa, jos vain aikataulut natsaa.

Konteksti oli ikä ja iän vaikutus. Nuo esimerkit oli valittu ihan vain havainnollistamaan kuinka paljon ikä vaikuttaa tai ei vaikuta.

Pointti oli lähinnä se, että hyvin yleisesti luullaan että jo keski-ikäisyys tuo sellaisen luokkaa 5-10 sekunnin tasoituksen siihen mitä on mahdollista saavuttaa.
Ja todellisuudessa se ikälisän suurusluokka on 0,5-1,0 sekunttia.

Eli jos ajelee hitaassa-keski-nopeassa ryhmässä, niin (keski-)iällä ei ole käytännössä yhtään mitään merkitystä.

Joo, ei tässä nyt mitään muumioita sentään olla, että sekuntikaupalla tasoitusta annetaan. Tähän mennessä on jo annettu 30 v. etumatkaa harjoittelussa monelle samassa ikäluokassa ajavalle ja ne sen kovempaa mene.

Mitäs tuo Korpiahon Erkka on vanha? Kuuden kympin huitteilla? Kävi ajamassa aikalailla kylmiltään pallille Botnialla 2018. Kokemusta tosin EM/MM sarjasta jo jostain -90-luvun alkupuolelta ja tilillä melkonen määrä Suomen mestaruuksia.

Kesselin Ransu on myös tuossa V50 -luokassa ja tyrkkäs viime kaudellakin Superbikessa pallille. Ja noinkin isoks mieheks mahtuu yllättävän pienestä raosta ohi. Mitä tuossa kesällä tuli Ransun kanssa turistua niin sano, että iän myötä tarttee kuulema enempi kilometrejä alle, että pääsee hyvään vauhtiin, elikkäs lämpenee vähän hitaammin kuin junnuna.

Eikä tuo Superbiken tuorein mestarismieskään, Magnus Collin enää ihan tuolla juniorikerhossa ole.

Eli se minkä nuorena oppii, osaa suhteellisen hyvin myös vanhana, mutta kyllä nuo junnut tuntuu oppivan nopeemmin kuin vanhat. Luulisin, että maallikkotermein sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi.

No tämä, ja maailmalla on paljon lisää esimerkkejä, vaikka Michael Rutter, äijä vetää Macaossa kuin viimeistä päivää jne. jne.
Mutta se itsesuojeluvaisto tai selviytymisreaktio, se tuntuu voimistuvan vanhemmiten, ja sen kun tajusi, niin vauhti parani.

[Takapainoinen Taapertaja]

Kovasti suosittelen noita KVR:n kursseja. Ovat kyllä hintansa arvoisia, jos vauhtia haluaa kehittää.

Sama suositus.

[PrivateeR]

Tämä tuntuu tutulta. Oppimisen jarruna on nykyään loukkaantumisen pelko.

Itellä ei oo mitään pelkoa loukkaantumisesta tai vammoista, mä pelkään lähinnä lompakon puolesta. Jos joku maksais mun ajamiset ni takaan että sekunti lähtis samantien ajasta. Tiedän missä aikaa häviää mutta en uskalla viedä niin limitillä ku rahat loppuu ekaan kaatoon.

[Miki]

Omassa päässä ne isoimmat rajoitteet on. Ratailu ei fyysisesti niin rankkaa ole. Olosuhdekin on hyvin vakio. Lähes kaiken voi opetella "hauki on kala" metodilla. Ite olin radalla eka kertaa 50 mittarissa vailla asfalttikokemusta. Enkä näe asioita rohkeuskysymyksenä. Harva hyppää kylmiltään Lahden betonista. Steppi kerrallaan opitaan. Neljä lajia olen opetellut ja kahdessa kilpaillut, tahto kysymys.

[IlluH]

Itellä ei oo mitään pelkoa loukkaantumisesta tai vammoista, mä pelkään lähinnä lompakon puolesta. Jos joku maksais mun ajamiset ni takaan että sekunti lähtis samantien ajasta. Tiedän missä aikaa häviää mutta en uskalla viedä niin limitillä ku rahat loppuu ekaan kaatoon.

Raha on aina hyvä motivaattori, mutta ei kyllä viitsi ihan huvikseen rylliä muutenkaan. Ennen parani parissa viikossa jos jotain sattui, nyt kun jotain hajoaa, niin se on sitten sellainen lopun ikää. Tai ainakin se sille tuntuu, lätkäpelissä muljahtanut nivunenkaan ei kiusannut kuin kolme vuotta. Lääkäri kerran sanoi tyttärelle, että paraneminen on kuin rakennustyömaa, kasvavassa iässä telineet ovat vielä paikoillaan ja korjaus alkaa välittömästi, vanhemmalla iällä telineet on purettu ja paraneminen alkaa vasta kun telineet on taas paikoillaan. Se ehkä selittää, miksi aikuisena on hieman varovaisempi.

[PrivateeR]

Kukin tavallaan. Mua on särkenyt koko elämäni ni ei juuri nappaa paskan vertaa vaikka hajoaisin joka paikasta. Täysillä mennään loppuelämä, mutta kovempaa pääsee ku pyörä on ehjä

[JMH]

Kukin tavallaan. Mua on särkenyt koko elämäni ni ei juuri nappaa paskan vertaa vaikka hajoaisin joka paikasta. Täysillä mennään loppuelämä, mutta kovempaa pääsee ku pyörä on ehjä

Enduro ja krossi ovat mahdollisuus! Kaato ei mopon osina paljoa maksa. Rajumman hypyn tai puun halaamisen jälkeen voi teholla joutua pötköttelemään tovin.

[Bone]

Mitäs tuo Korpiahon Erkka on vanha? Kuuden kympin huitteilla? Kävi ajamassa aikalailla kylmiltään pallille Botnialla 2018. Kokemusta tosin EM/MM sarjasta jo jostain -90-luvun alkupuolelta ja tilillä melkonen määrä Suomen mestaruuksia.

Kesselin Ransu on myös tuossa V50 -luokassa ja tyrkkäs viime kaudellakin Superbikessa pallille. Ja noinkin isoks mieheks mahtuu yllättävän pienestä raosta ohi. Mitä tuossa kesällä tuli Ransun kanssa turistua niin sano, että iän myötä tarttee kuulema enempi kilometrejä alle, että pääsee hyvään vauhtiin, elikkäs lämpenee vähän hitaammin kuin junnuna.

Eikä tuo Superbiken tuorein mestarismieskään, Magnus Collin enää ihan tuolla juniorikerhossa ole.

Eli se minkä nuorena oppii, osaa suhteellisen hyvin myös vanhana, mutta kyllä nuo junnut tuntuu oppivan nopeemmin kuin vanhat. Luulisin, että maallikkotermein sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi.

Niin... laadukkaan tekemisen määrän merkitys muiden tärkeiden tekijöiden ohella.... ?

Olikos Erkallakin luokkaa 15 SM- kultaa kaiken muun "romun" lisäksi ?

Taisi SM- tasollakin ehtiä lyömään pari kertaa ajohanskat jo (lopullisesti) tiskiin ennen viimeistä,
kolmatta kertaa.... jonka jälkeen tosiaan tuli vielä vuosienkin päästä ohimennen pokkaamaan.

Nappasi aikanaan jopa samalla kaudella sekä kusiaisten ja superbiken mestaruudet.....

Ei vaan voinut välttää ajatusta, että aina uudelleen palaamisen yhtenä, vaikka ei ainoana,
motiivina oli SM- sarjan taso ja halu tulla eläkeläisenä näyttämään mistä pulu pissii .
Hienosti muuten näyttikin

Suorituksen arvoa nostaa varmasti myös se, että vanha herra veti loppuun saakka
vielä ns. vanhalla tyylillä ja pakkasi pyörää pintaan niin kovalla kädellä että kumit ei aina näyttänyt jaksavan kunnialla loppuun.

Olihan nuo vedot aivan omassa luokassaan kerta toisensa jälkeen "haudasta taas nousseelta" kaverilta.....
ja toisaalta piirsivät aika karmeaa kuvaa kotimaisesta tasosta, pääosin kotimaan sarjoissa
ajavien osalta.

Jotenkin vaan tuntuu, että räärää on suomessa ihan kärkipäässä lajeissa, joissa pesii kummallinen ajatus
siitä, että "täysin olemattomalla" ajo/treenimäärällä, mutta muihin osatekijöihin keskittymällä
alkaa kellon kulku hidastua silmissä vielä pitkään ja paljon sen jälkeen kun osataan välttää "perushölmöilyjä".
Ajatus kulkee jotenkin pelottavasti tyylin: Suoritin kirjekurssin, lihakset on postilla tulossa .
No ei ne vittu tule.... ja jos ne jostain lähtisikin, posti kyllä vie ne väärään osoitteeseen .

Mutta kyyllä..... ei tarvitse olla kauhean tavoitteellista tekeminen.
HAUSKA tekeminen ei ole ollenkaan pieni ja merkityksetön asia ihmiselle.

[IlluH]

Kukin tavallaan. Mua on särkenyt koko elämäni ni ei juuri nappaa paskan vertaa vaikka hajoaisin joka paikasta. Täysillä mennään loppuelämä, mutta kovempaa pääsee ku pyörä on ehjä

Pitää muistaa sitten kaadon jälkeen taputella olalle ja sanoa, että onneksi on mopo ehjä, kuskeja saa aina uusia.

[PrivateeR]

Pitää muistaa sitten kaadon jälkeen taputella olalle ja sanoa, että onneksi on mopo ehjä, kuskeja saa aina uusia.

No Virtasalmella ku eturengas lähti vanteelta ja liu'uttiin T2:ssa suoraksi, ni ensimmäisenä kuperkeikan jälkeen juoksin pyörän luokse katsomaan ettei pyörälle käyny mitään Ja sama reaktio ollu muuallaki kuin radalla Lompakko ennen omaa terveyttä

[Pet_M]

No tämä, ja maailmalla on paljon lisää esimerkkejä, vaikka Michael Rutter, äijä vetää Macaossa kuin viimeistä päivää jne. jne.

Eikös Rutter aloittanut rata-ajon joskus 90-luvun taitteessa? ja jotain muutakin taustaa taisi olla alla jo kaksipyöräisistä

[IlluH]

Eikös Rutter aloittanut rata-ajon joskus 90-luvun taitteessa? ja jotain muutakin taustaa taisi olla alla jo kaksipyöräisistä

Joo, jo isä Tony oli kova kisakuski, joten varmaan kaikenlaista on harrastettu. Lähinnä, että ei se ikä, vaan ne ajetut kilometrit.

[jaulis]

Scuuba puhuu täyttä asiaa oppimisesta ja pätee kyllä ihan joka lajiin/taitoon.

Sitten kun on tahtotila riittävä ja pystyy vaikkapa sen ajamisen taidon kunnolla oppimaan, niin kokonaan eri asia on osata kilpailla. Pelkkä ajotaito ei kilpailuun enää riitä kun koko ajan vastustaa ja itkettää että kalusto on paskaa tai joku muu töppäilee ja pilaa sen oman huippusuorituksen yms...

Loppupeleissä melko yleistä että jantterilla jolla riittää tahtoa ja nöyryyttä opetella jokin taito hyvälle tasolle, ei kuitenkaan ole päätä kilpailla ns.loppuun asti. Jos se niin helppoa olisi, niin olisihan sitä podiumeillekin enemmän tungosta, varsinkin kun kalusto ja sen handlaaminen kuitenkin kuuluu motorsporttiin ja on merkittävä osa koko lajin osaamista, aivan kuten JMH teroitti. Motorsportissakaan harvoin pärjää jos kokee olevansa pelkkä kuski, aivan kuten muussakaan elämässä.

[Bone]

Kohta alkaa "jantteriosasto" läimimään faaraokortteja pöytään. ,
Ennen sitä heidän kannattaisi pudottaa hieman kierroksia ja korkeutta......
ja miettiä ihan rauhassa, mistä kaikesta "menestys" erilaisessa kilvanajossa AINA rakentuu/koostuu.
(sen ulkopuolella että huippulahjakas jonne käy terasseilla ajojen välissä kyläkisoissa joskus pokkaamassa)

Se osiolista on aika helvetin pitkä ja monisyinen.
Sekään ei kanna terävimmälle huipulle, että palaset ovat sinällään "oikeat".
Palat pitää sopia myös saumattomasti yhteen jotta niistä muodostuu voittajan kuva.

Jauliksen pointti "nopean" ja "taitavan kisaajan" suhteen oli erinomainen rikka rokkaan.

Kisoihin saa toki hyvän rampin olemalla omaan tahtiin nopea, mutta kisa valitettavasti voitetaan tulemalla siinä
ensimmäisenä maaliin.
Aika paljon löytyy kansallisilta tasoilta yksikseen hyvin nopeita kavereita ja lähtötelineistä karkuun
päästessään vetävät sitten ihan suvereenisti ruutulipulle...... MUTTA.

Vaikka ei jäisi viivalle täysin kaffetta keittelemään muiden lähtiessä ajamaan kilpaa, se "kilpaa ajaminen"
onkin sitten eri syistä johtuen liian hapokas laji.
Mielenkiintoinen laji siinä mielessä, että "järjenkäyttö" harvemmin haittaa, kisaamaan voi pitkälti
myös opetella, mutta ei siinä vielä kaikki.
Persoona/tempperamenttiasiat voi silti loppupeleissä ja ratkaisupaikoissa heittää kaikki voiton
avaimet lepikkoon ja syvälle. Esimerkkejä riittää . Joskus toki toisinkin päin, eli voitto "otetaan".

"Hyvä kyyti" ja sen kehittyminen siis vaatii monen moninaista palikkaa syntyäkseen.
Palikoilla on vielä se vittumainen ominaisuus, että niiden painoarvo "elää" tekemisen aikajanalla...
eikä aina edes samaan suuntaan.

"Laadukas" ajaminen (harjoittelu) ja sen määrä on kuitenkin aina se elementti, jonka arvon ja merkityksen ymmärtäminen, alkutaipaleelta lähtien, on liian monella aivan hukassa oleva asia.

"Koulussa" voi oppia miten asioita pitäisi tehdä oikein ja mitä ei kannata tehdä.
Nämä ovat tärkeitä asioita.... mutta silti tavallaan vaan reunaehtoja.

Otetaas nyt näin. Käsi pystyyn..... ja toinen sydämelle.

Kuka on oikeasti sitä mieltä, että "ajamaan" voi oppia ajamatta... ja tarpeeksi ?

Perään toinen. Kuka on sitä mieltä, että "soittamaan" oppii kuuntelemalla ja katselemalla ?

Niinpä..... Soittaa ei voi, ellei opettele soittamaan. Nuottien osaaminen on ihan toinen juttu, vaikka ei huono.

[suizaki]

*Tämä viesti ei liity aiheeseen*

Ajamisesta ei sen enempiä, mutta jonkinlaista kisakokemusta omaavana voin sanoa, että porukalla ja positiivisen tekemisen kautta tapahtuu hyviä asioita. On ihmisiä, joilla on taipumus etsiä vain ongelmia ja raportoida niistä jatkuvalla syötöllä. Käy voimille pidemmän päälle ja miksi murehtia, jos ei voi tai jaksa vaikuttaa.

En itsekään jaksa aina hymyillä, mutta otetaan esimerkiksi viime kesän ainut kisaviikonloppu:

Meneillään oleva tauti kielsi mua menemästä perjantaina treeneihin, eikä lisäkilometreista olisi ollut haittaa. Olin toki maksanut päivän etukäteen, niin delegoin homman eteenpäin mekaanikolle, että mene sinä Motoparkkiin ajamaan ja ota tuntumaa minun puolesta. Suuren maailman menoa testikuskeineen.

Viikonlopun aikana sitten tuli harmia jos toisen laista mm. pyörä ei oikein pysynyt käynnissä alle 5000rpm kunnolla ja keulakin alkoi vuotamaan enemmän kuin lähtiessä. Nopea tilannekatsaus ja ei jaksettu taistella asian kanssa määräänsä enempää... Kyllä tällä reenin määrällä pitäs kierrosten pysyä hyvän laulun alueella eikä tuo häiriä haittaa kuin korkeintaan vähän starttia.

Vähän jo hymyilytti koko touhu ja mietitiin, että pitää ilmoittautua Viron kisaan korjaamaan pyörää, kun siellä on halvemmat asennuskaljat.

Koko viikonloppu mentiin kuitenkin määrätietoisesti eteenpäin ja vauhtikin parani hitusen koko ajan. Kummassakin kisassa pääsin tavoitteeseen sijoituksen osalta ja aika iso onnistumisen tunne tuli vielä, kun ajatin kisakumppanin vikalla kierroksella tahalteen ohi päästämällä vähän leveäksi ihan vaan siksi, että tiesin kuittaavani sillä tavalla seuraavassa avauksessa ja varmasti aikasemmin lipulle.

Lähtökohdissa on varmasti aina vähän fiksattavaa, johon kattaa reagoida resurssien ja jaksamisen puitteissa, mutta on siellä muuten mahdollisuuksiakin!
Muutama vuosi sitten tarjosin muillekin mahdollisuutta ostaa mun kisakaluston jollain 4k€ hinnalla... onneksi on eteenpäin menemällä ja pikku lillukan varsiin takertuumatta kertynyt sen verran jo valuuttaa, että tuota myymällä ei enää pilkku siirry tilillä tai kisatouhuihin ole vaikutusta... joten pidetään itsellä

[Peukka]

Hyviä pointteja paljon ja muutama aika älytön ajatus näin maallikon näkökulmasta. Usko siitä kehittyä että pärjätä voi olemattomalla treenillä varmaan yleinen. Toteamus että tekninen tietämys on eräs osaamisen alue real life kisaamisessa. Todetaan ettei kukaan yleensä aloita mäkihyppy uraa lahden betonista.

Ei niin hyviä ajatuksia: Setämies ostaa tonnarin ensi ratapeliksi. Sitten kuukauden päästä kovasti sillä lähtee ajamaan kilpaa. Moto gp kuskitkin uskoakseni ajaneet alkuun pikkumopoilla millä sitä kaatumista ja kokemusta on hankittu.

Älyttömiä ajatuksia: kuka vaan voi oppia jos vaan haluaa tarpeeksi, täyttä paskaa vaikka pätee tiettyyn pisteeseen. Ellei opi helppo sanoa ei halunnut tarpeeksi. Pienet kolhut ei haittaa, rataenkkakuski testas pälä väite. Prätkäily nyt on riskialtista muutenkin, miksi enkkamies lähtisi ajamaan täysiä jonkun tuntemattoman nippareilla ja jesarilla kasatulla jäteläjällä josta voi pettää jokin osa milloin tahansa? Monella voisi mieli muuttua riskeistä kun saa pysyvän vamman joka haittaa jokapäiväistä elämää ja mahdollisesti työntekokaan ei ole enää nahdollista. Puhumattakaan 4 raaja halvaantuneesta kuolaavasta joka vaan toivoo että tää loppuis. "juu mut rapuisakin voi kompastua ja halvaantua" totta.

Peukan aivoriihi
Miksi sitten tehokas pyörä ei ole oikea laite opetella? No koska kaikki tapahtuu niin nopeesti. Miksi joku F1 ei ole jokapojan laji jos ajatellaan taidollisesti? Miksi Erkka on niin nopea pyörällä vaikka vanha? Kokemus, Erkka ajaa myös autolla ja on siinäkin hyvä, lahjakas omaa ne kyvyt mitä tarvitaan. Mitä sitten tarvitaan että olisi hyvä, ne mitä ei saa edes treenamalla ellei ole lahjakas (ollakseen "edes" SM kärjen kahinoissa). 150 vauhdista on leppoisa jarrutella 150 metrin matkalla ja säädellä vauhti sopivaksi 250kmh ja 100 tai 50m jarrumatkaa ja homma menee vaikeaksi. Sopiva jarru ei tarkoita kammoa viimetipassa käy niin että hidastaa liikaa tai liian vähän, sama iso teho hyvä avaus aina tarkempi jos aikoo saada kellon tykkäämään. Setämiehen ongelmaksi jää ettei sen kyvyt riitä arvioida ja lukea pyörää. kisoissa luultavasti sattuu koska tilanteen luku ja kokemuksen puute. Laitteet vähintääkin formula luokkaa suorituskyvyltään. 690 kotarin tehot voisi olla hyvät setämiehille reenata 400 satkut jo liian pieniä makkaraa syöville äijille, valitettavasti tuollaista sarjaa ei taida olla, briteissä taisi olla joskus 690 duke sarja?

[Takapainoinen Taapertaja]

Laitteet vähintääkin formula luokkaa suorituskyvyltään. 690 kotarin tehot voisi olla hyvät setämiehille reenata 400 satkut jo liian pieniä makkaraa syöville äijille, valitettavasti tuollaista sarjaa ei taida olla, briteissä taisi olla joskus 690 duke sarja?

Jokamiesluokka alle 600cc tuossa on tarjolla... Setämiehet taitaa yleensä kusiaisella aloitella, itse ainakin aloittelen.

[IlluH]

Jokamiesluokka alle 600cc tuossa on tarjolla... Setämiehet taitaa yleensä kusiaisella aloitella, itse ainakin aloittelen.

Jos totta puhutaan, niin onhan nuo vähänkään nykyaikaiset kuussataset aika kovia pyssyjä, malttia niilläkin vaatii, ettei aloittelijan ajaminen muutu pelkäksi selviytymiseksi. Oliskohan nuo Super Twin -tyyppiset pyörät millaisia, vaikka uusi Aprilia RS660? Voisi olla hauska ajettava ja vielä ihan uskottava setämiehen imagon kannaltakin?

Hyviä pointteja paljon ja muutama aika älytön ajatus näin maallikon näkökulmasta. Usko siitä kehittyä että pärjätä voi olemattomalla treenillä varmaan yleinen. Toteamus että tekninen tietämys on eräs osaamisen alue real life kisaamisessa. Todetaan ettei kukaan yleensä aloita mäkihyppy uraa lahden betonista.

Ei niin hyviä ajatuksia: Setämies ostaa tonnarin ensi ratapeliksi. Sitten kuukauden päästä kovasti sillä lähtee ajamaan kilpaa. Moto gp kuskitkin uskoakseni ajaneet alkuun pikkumopoilla millä sitä kaatumista ja kokemusta on hankittu.

Älyttömiä ajatuksia: kuka vaan voi oppia jos vaan haluaa tarpeeksi, täyttä paskaa vaikka pätee tiettyyn pisteeseen. Ellei opi helppo sanoa ei halunnut tarpeeksi. Pienet kolhut ei haittaa, rataenkkakuski testas pälä väite. Prätkäily nyt on riskialtista muutenkin, miksi enkkamies lähtisi ajamaan täysiä jonkun tuntemattoman nippareilla ja jesarilla kasatulla jäteläjällä josta voi pettää jokin osa milloin tahansa? Monella voisi mieli muuttua riskeistä kun saa pysyvän vamman joka haittaa jokapäiväistä elämää ja mahdollisesti työntekokaan ei ole enää nahdollista. Puhumattakaan 4 raaja halvaantuneesta kuolaavasta joka vaan toivoo että tää loppuis. "juu mut rapuisakin voi kompastua ja halvaantua" totta.

Peukan aivoriihi
Miksi sitten tehokas pyörä ei ole oikea laite opetella? No koska kaikki tapahtuu niin nopeesti. Miksi joku F1 ei ole jokapojan laji jos ajatellaan taidollisesti? Miksi Erkka on niin nopea pyörällä vaikka vanha? Kokemus, Erkka ajaa myös autolla ja on siinäkin hyvä, lahjakas omaa ne kyvyt mitä tarvitaan. Mitä sitten tarvitaan että olisi hyvä, ne mitä ei saa edes treenamalla ellei ole lahjakas (ollakseen "edes" SM kärjen kahinoissa). 150 vauhdista on leppoisa jarrutella 150 metrin matkalla ja säädellä vauhti sopivaksi 250kmh ja 100 tai 50m jarrumatkaa ja homma menee vaikeaksi. Sopiva jarru ei tarkoita kammoa viimetipassa käy niin että hidastaa liikaa tai liian vähän, sama iso teho hyvä avaus aina tarkempi jos aikoo saada kellon tykkäämään. Setämiehen ongelmaksi jää ettei sen kyvyt riitä arvioida ja lukea pyörää. kisoissa luultavasti sattuu koska tilanteen luku ja kokemuksen puute. Laitteet vähintääkin formula luokkaa suorituskyvyltään. 690 kotarin tehot voisi olla hyvät setämiehille reenata 400 satkut jo liian pieniä makkaraa syöville äijille, valitettavasti tuollaista sarjaa ei taida olla, briteissä taisi olla joskus 690 duke sarja?

Hyviä ajatuksia, ei siinä oikein ajamaan opi, jos radan kiertäminen on pelkkää selviytymistaistelua hankalan pyörän kanssa. Mullakin olisi kyllä hirveä polte ajaa kilpaa, mutta vauhti ja kokemus puuttuu (rahan lisäksi). Vauhtia voisi puristamalla saada pikkusen lisää, mutta virhelyöntien mahdollisuus kasvaisi vähäisen kokemuksen takia liikaa suhteessa saavutettavaan hyötyyn, joten koetetaan vielä kerätä kierroksia ja jos vaikka jonkun kerhokisan saisi ajettua ensi kesänä. Kilpa-ajo kuitenkin on aika eri hommaa kuin kelloa vastaan ajaminen ja vaatii mun mielestä vähän muutakin kuin radan kiertämistä suunnistustekniikalla merkiltä merkille, perustekeminen pitää saada automaatiotasolle, että voi keskittyä siihen mitä ympärillä tapahtuu.

[scuuba]

Aikaisemmin selittelin jarrumuutoksestani Alastaron nopeeseen oikeaan. Tällain se meni käytännössä. Vähän vaikea tuosta on ainakin itse sanoa, että missä siellä jarrutetaan kuinka kovaa... Kaasunavauskohta näkyy. Ja se on aikaisemmin, mitä itse luulin. Kattelin useamman kierroksen ja kyllä se suunnilleen tuolle tienoolle usein asettuu.

Jospa hetkeksi takaisin aiheeseen, eli alastaron nopea oikea, ja miten se pitäisi ajaa, ja miten satunnainen kuljettaja ajoi sen.

Perus lähtökohta optimaalisessa ajolinjassa/ jarrutuksessa/ avauksessa on se että:
- Mutkaan mennessä vauhti hidastuu kokoajan vähemmän eli ns trail braking
- Ja samaan aikaan kallistuskulma kasvaa koko ajan
- Josta seurauksena on se, että ajolinja on kaareva
- Ja kaarevuussäde pienenee koko ajan.
Eli lopputulos on ympäripyöreän ja suoraviivaisen lähestymisen välimuoto/ kirraava käyrä. Matemaattinen muoto ko ajolinjalle on Bezier-käyrä.
Tuolla pystytään tekemään maksimaalinen kompromissi; suoranopeuden, nopeus jarrussa, apeksinopeuden; suhteen.
Kierrosaikahan on vain matka jaettuna keskinopeudella. Mitä suurempi keskinopeus, sitä pienempi kierrosaika. Kaasun vääntö avauksissa ei auta jos on paska muualla.

Optimaalisessa avauksessa haetaan sopiva kompromissi apeksinopeuden, ja käytettävissä olevan tehon/ väännön välille.
Mitä nopeampi mutka, sitä suurempi teho/ vääntö tarvitaan suoraviivaiseen (longitudinaalisen pidon tarve) poistumiseen mutkasta.
Mitä hitaampi mutka, sitä pienempi teho/ vääntö tarvitaan suoraviivaiseen (longitudinaalisen pidon tarve) poistumiseen mutkasta.
Avauslinja määrittää apeksin paikan. Ja mutkaantulolinjaa säädetään sen mukaan, että osutaan tuohon apeksiin.

Eli toisin sanoen, jos alla on pikkukinneri, ja mutka on nopea, niin apeksin jälkeen ei ole tarvetta avauspidolle, koska kinnerissä ei riitä tehot kiihdyttämään. Joten ajolinja on lähes ympäripyöreä.

Jos taasen alla on kisakireä tonnari, niin apeksin jälkeen tarvitaan avauspitoa, joten avauslinja on suoraviivaisempi.

Alastaron nopean oikean kyseessä ollessa, kusiaisen tehot ovat vähän siinä ja siinä. Eli aletaan olemaan kusiaisen tehopainosuhteen rajoilla. Apeksinopeus olisi hyvä olla yli 140 kmh, jolloin avauslinja on erittäin kaareva. Eli kusiainen nousee hitaasti pystyyn. Siltikin pystyy avauksen tekemään maksimaalisesti, koska kusiainen ei jaksa sutia/ teho loppuu kesken.

Datasta ja videolta näkee mm seuraavia virheitä:
- Radan käyttö jarrumerkillä on vaillinaista (ns keskikaista)
- Kuski valuttaa mutkaan ennen varsinaista taittoa (alitajunnan aiheuttama reaktio)
- Mutkaan ajo on liian suoraviivainen (yleinen epävarmuus?)
- Jarrun aloitus on ujo
- Jarrutusteho on ujo
- Apeksinopeus on matala (paska ajolinja)
- Ei saa apeksia kiinni (ns keskikaista)
- Kuski ajaa mutkasta läpi ulkokanttareelle (koska valutti mutkaan)
- Ei saa avattua heti apeksista (koska ulkokanttare tulisi silmille)
- Avauslinja jää varmuuden vuoksi vajaaksi (ns keskikaista)

Nuo kaikki ovat erittäin tyypillisiä virheitä kelle tahansa harrastelijalle, vain suuruusluokka vaihtelee.

Yleisarvosana 7+, noin ylipäätään suurin ongelma näyttäisi olevan yleetön ujostelu ja varman päälle ajaminen, joka sitten tuhoaa ajolinjan optimaalisuuden ihan täysin.
Plussat tasavarmasta tekemisestä ja yleisestä rauhallisuudesta siinä tekemisessä.

Kusiaiskuski ois ihan helvetisti nopeempi jos lopettais ton keskikaistalla ajelun. Kierrosajasta (noin 1:25) tippuis 3-6 sekunttia.

****

http://racedac.com/org/Alastaro4s.png

****

Lukuarvoissa punainen kusiaiskuski, sininen tonnarikuski, lukemat pystysuoran pisteviivan kohdalta.

Speed: Tonnarikuskilla 6-10 kmh enemmän nopeutta mutkan ulostulossa, koska sisääntulossa optimaalisempi ajolinja.

LatAcc: Yksi kusiaisen mutkista mennyt pitkäksi (mutta silti nopein, ks Delta-T).

LongAcc: Vertailu lopetettu siihen kohtaan, missä tonnarin teho karkaa kusiaiselta.

Delta-T: Tonnarikuski voittaa noin kymmenyksen mutkaan sisääntulossa ja mutkassa, ihan vain sen takia että ajoi mutkaan optimaalisemmalla linjalla.
Kusiaiskuskin vertailumutkista yksi on yhtä nopea kuin tonnarikuskilla, ihan vain sen takia että jarru jäi myöhäiseen (ohitustilanne vai moka?) jolloin nopeus jarrussa ja apeksissa oli korkeampi. Tuo on hyvä esimerkki siitä, että kierrosaika tehdään jarrussa/ jarrulla/ jarrun ajolinjalla, ei avauksessa/ kaasulla.

Heading: Koska tonnarikuski on kääntänyt moponsa ennen apeksia, hän voi avata reilummin, ilman pelkoa siitä että ulkokanttare tulisi silmille.
Ero on lukuarvona minimaalinen, mutta kannattaa miettiä sitä, että jos suunnan ero on yksi aste, niin paljonko se on radan leveyssuunnassa 1m 10m 100m päässä.
140 kmh vauhdissa yksi sekuntti on 40 metriä. Eli yhdessä sekunnissa tuo yksi aste on 0,7 metriä leveyssuunnassa. Kaksi astetta kaksi sekunttia on 2,8 metriä.
Eli pari sekunttia ennen apeksia parin asteen virhe, ja missaat apeksin 3 metriä. Se on paljon se.

***

Käppyröissä punainen kusiaiskuski, sininen tonnarikuski.
Huom, molemmat kuskit tekee virheitä, tässä vertaillaan vain mitä kuskit tekevät eri tavalla.

Combined1: Varsinkin jarrun puolivälissä tonnarikuski käyttää pitoa enemmän, ja its as se on juurikin ratkaiseva tekijä, minkä seurauksena tonnarikuski on nopeampi ko mutkassa.

Combined2: Vaikka kusiaiskuski jarruttaa ujosti, niin silti jarrun lopussa pidon kokonaiskäyttö on aika korkea. Tuo on hyvin tyypillistä, suurin osa nopean ryhmän kaadoista on nimenomaan jarrulla jarrun lopussa, hieman ennen apeksia.

Combined3: Tonnarikuski käyttää enemmän pitoa apeksissa,ja avauksessa apeksin jälkeen.


LongAcc1: Kusiaisen tehot loppuu, tonnari kiihtyy enemmän.

LongAcc2: Jarrun aloitus molemmilla suht ujo.

LongAcc3: Selkein ero on kaasulle menon kohta (tonnari on käännetty jarrun aikana).

LongAcc4: Jonka seurauksena tonnari alkaa kiihtyä huomattavasti aikaisemmin.

LongAcc5: Vertailu lopetettu tuohon kohtaan, koska kusiaisesta loppuu tehot.

LongAcc6: Tonnari pakenee huolella (0,3 sekunttia yhdellä suoralla). Kusiaisen tehot vaan ei riitä. Voi voi, osta bemari.

LongAcc7: Tonnarilla enemmän vauhtii joten jarrumerkki aikaisemmassa.


LatAcc1: Kusiainen valuttaa ihan liian aikasin mutkaan.

LatAcc2: Lisäksi tonnarilla paljon selkeämpi taitto.

LatAcc3: Tonnari ajaa apeksin suuremmalla ätäkillä.

LatAcc4: Kusiainen ei taho kääntyy, vaan jää makaan kylelleen apeksin jälkeen (kuskin vika).

***


Vittu mikä romaani...


Saa kommentoida ihan vapaasti.

[Takapainoinen Taapertaja]

Saa kommentoida ihan vapaasti.

Hyvää analyysiä. Keskitalven motivoitunut ajatus olisi yrittää viedä omaa ajoa kesällä järjestelmällisesti eteenpäin ja nuo esittämäsi perusfaktat on hyvä pitää mielessä.

[Nitrous]

Hmm mielenkiintosia lukuja. Ja multa löytyy kolmas tapa ajaa tuo paikka väärin.

Tässä jotain lukuarvoja:

1) Jarrun alku 196km/h, lat: -0,4g, heading 69,5
2) Max jarru. longAcc -0,9g, lat: -0,68g, combined 1,13g
3) Apeksi: 137km/h, lat: -1,14g, heading 101,1

Seuraavat vertailuna Scuuban kuvaan:
4) Kun nopeus 144km/h: lat: -1,17g, long: 0,45g combined: 1,25g, heading 112,85
5) Kun heading 122: nopeus 157km/h, lat: -1,00g, long: 0,58g, combined: 1,16g
6) Kun combined g 1.00: Nopeus 175km/h, lat: -0,76g, long: 0,66, heading: 130,8

Ois kai tossakin ollu varaa kääntää tuota mopoo enempi ennen apeksia niin olis ulostulossa vähän enempi varoja. Tai ettei sitä mopoo tarttis avauksessa ainakaan enempi lyödä kyljelleen. Max. combined näköjään 1,3g tossa mutkassa. Siinä on saattanu jo takasta vähän harmittaa.

Nopeesti kun vertasin pariin muuhun kierrokseen niin näyttäs siltä, että tuossa on ohitettu joku jarrussa, kun linja on sen verran sisämpänä kuin normaalisti ja jarru mutkaan suoraviivaisempi.

[T1mppa]

Jospa hetkeksi takaisin aiheeseen, eli alastaron nopea oikea...

Super suuri kiitos! Tästä laiteltiinkin jo toisessa kommunikointialustassa viestejä puolin ja toisin.

Hienosti kyllä datan luku luonnistuu. Virheistäni suurin on varmasti radan keskellä ajaminen ja yleinen nyssyily. Taustalla on riskitoleranssin pitäminen mahdollisimman matalana ja ajelu todella mukavuusalueella.

Tuossa mutkassa ehkä ymmärsin hieman väärin sen, mitä nopeet pojat sanoi. Paikka, jossa jarru päästetään on kyllä sama, mutta mä oon ajanut mutkaan sisään liian aikaisin ja sitten ulostulo on kärsinyt, kun seuraavan suoran ulkoreuna meinaa tulla silmille. Ehkä siinä mutkassa pitäisi vaan käyttää todella rohkeeta trail brakingia ja vetää syvään mutkan sisälle jarrulla.

Tuo mutkaan sisälle jarrulla ajo on ihan ok hitaammissa mutkissa, mutta Alastaron kahdessa nopeessa ne ei oo ollut mun vahvuuksia. Nyt uuden pinnan ansiosta, se on mahdollista.

Kun ajelee yleisesti keskellä rataa, niin jo lähtökohtaisesti kaikki mutkat menee pieleen. Homma alkaa kertaantumaan.
Mutkaan kun lähtee kääntämään liian keskeltä, niin se on sama kuin ajaisi mutkaan sisään liian aikaisin. Ulkorunasta kun lähtisi taittamaan, niin tilaa olisi enemmän ja pyörän keula on kääntynyt jo valmiiksi enemmän seuraavaa mutkaa kohti.

Kun keskeltä rataa lähdin kääntämään, niin mutkan keskellä joudun tiputtamaan vauhtia enemmän ja apeksin mutkanopeus kärsii.

Vaikka mutkan jälkeen olisikin tilaa avata rauhassa, niin hiljaisen mutkanopeuden takia kilpakumppani on jo pari pyöränmittaa edempänä ja kiihdyttää kokoajan karkuun.

Nuo kaikki kun ynnää yhteen, niin "helppoja sekunteja" rupee löytymään.

__

Tuossa mainitsit, että nössö jarrun aloitus ja loppuakohden kirraa, jolloin G-voimat ovat jopa suuremmat kun nopeemmalla. Nössön jarrutuksen nielin heti, mutta loppupään jarrunpainallusta mietin pitkän tovin ja pariin kertaan. Kyllä se niin taitaa, olla että vaikka trail brakingia jotenkin päin osaan tehdä, niin jarrutus lähtee kevyesti puristaen. Sitten suht tasaisella paineella hidastetaan vauhtia ja kun mutka rupee lähenemään, niin sitten saatetaan vielä ina puristaa, jotta vauhti saadaan sopivaksi ja sitten kevennetään puristusta ja taitetaan pyörää mutkaan.

Eihän sen noin tosiaankaan pitäisi mennä, mutta harjoittelun puutetta ja silkkaa osaamattomuutta.

__

Yllä pari kohtaa, joita koitan ensi kesänä kehittää. Kehityslista on älyttömän pitkä jo tässä kohtaa talvea, mutta koitan nuo asiat pitää prioriteettilistalla korkealla.

__

Muutenkin palaute oli asiallista. Varmasti monesti palaan kommenttiin ensi kesän aikana ja mietin, mitäköhän sitä pitikään tehdä.

Ja ensi talvena sitten vertaillaan uutta ja vanhaa dataa ja katotaan, tuliko kehitystä tai muutosta mihinkään