Mitä muistat piikkiajoista?

[TIJ]

Tuli luettua kirja nimeltä "Tulikko Kawalla?"
Nimestään huolimatta ei mikään kawoihin keskittyvä teos, vaan kirjoittaja kertaa muistojaan ensin mopon, sitten piikin, sitten isompien pyörien saamisesta 70/80-lukujen taitteesta. Kerrassaan mukavaa kerrontaa, suosittelen.

Mutta mikä kiinnitti huomiota, että kaikki tapahtumat, henkilöiden nimet, fiilikset lähes viikko viikolta kerrattiin yksityskohtaisesti ja pikkutarkasti. En mä muista omista vastaavista kokemuksista kuin yksittäisiä välähdyksiä sieltä täältä, vaikka ne on tapahtunu n. 10 v. myöhemmin. Onko niin, että jotkut kokee taphtumat niin voimakkaasti että jää vahva muistijälki. No ehkä kirjaprojektin aikana ollut mahdollisuus oikeen muistelemalla muistella.

Niin, omista ajeluista ei siis muista kun jotain yksittäisiä juttuja. Kerran kesäduunista tullessa joku tuntematon dt-kuski halus kisata... reissu kaverin kaa naapurikaupunkiin, oli sateen uhkaa... pelin hajoamiset.... Mopoajoista ei muista kun jotkut serkun kanssa kisaamiset ja ojaan mentiin...

[Mikko76]

Ainakin se on hyvin muistissa kun RD:llä vingutti pitkin pitäjää ja vastaan tuli joku iso prätkä ja kuski morjesti leveästi.
Voi sitä ilonpäivää. Mieletön fiillis mokomasta.

Myös Laverda Lesmo on jäänyt mieleen.. Useammin vekotin tuli kotiin kärrin päällä kuin ajamalla.
Tuohon aikaan oli vanhempien kesämökki noin 200km päässä jonne tuli sahattua helvatan lukuisia kertoja. Noista matkoista jäänyt paljon muistoja. Auki pyörinyt sytystulppa, bensan loppumiset, kiinnileikkaukset ym ym..

Hienoja aikoja.

[Ytsför]

Oon ihmetellyt samaa jokaisen elämäkerran kohdalla. En meinaa muistaa ees tämän viikon tapahtumia. Olenko vain tavallista lahompi päästä, vai onko elämäni liian tylsää?

Piikkiajoista kyllä muistan sen, miten hienoa oli päästä ajotunnilla ensikertaa liikenteeseen, miten hauskaa oli ajella omalla piikillä ennen kortin saantia kotiympäristössä, miten väljä -81 Suzuki TS suostui vaivoin menemään kehä I:llä kaksipäällä ylämäkeen ja vastatuuleen kuuttakymppiä, kunnes päästiin rekan imuun...

[Eemo]

Tuli luettua kirja nimeltä "Tulikko Kawalla?"
Nimestään huolimatta ei mikään kawoihin keskittyvä teos, vaan kirjoittaja kertaa muistojaan ensin mopon, sitten piikin, sitten isompien pyörien saamisesta 70/80-lukujen taitteesta. Kerrassaan mukavaa kerrontaa, suosittelen.

Mutta mikä kiinnitti huomiota, että kaikki tapahtumat, henkilöiden nimet, fiilikset lähes viikko viikolta kerrattiin yksityskohtaisesti ja pikkutarkasti. En mä muista omista vastaavista kokemuksista kuin yksittäisiä välähdyksiä sieltä täältä, vaikka ne on tapahtunu n. 10 v. myöhemmin. Onko niin, että jotkut kokee taphtumat niin voimakkaasti että jää vahva muistijälki. No ehkä kirjaprojektin aikana ollut mahdollisuus oikeen muistelemalla muistella.

Niin, omista ajeluista ei siis muista kun jotain yksittäisiä juttuja. Kerran kesäduunista tullessa joku tuntematon dt-kuski halus kisata... reissu kaverin kaa naapurikaupunkiin, oli sateen uhkaa... pelin hajoamiset.... Mopoajoista ei muista kun jotkut serkun kanssa kisaamiset ja ojaan mentiin...

Mulla oli Yamaha RD 125 muistaakseni 84-86. Olihan se mopon jälkeen hurja peli ja reviiri laajeni kun sillä pääsi lähes minne vaan million vain. Micronin putki ja kaikkee.
Sen muistan noista ajoista että kovaa ajettiin aina sillä seurauksella että piikkikorttikin oli hyllyllä muistaakseni kolme kertaa. Piti käydä aina ennen kuulusteluja kaverin faijalta pyytämässä lappu jossa todisteltiin että olen heillä töissä ja tarvin korttia. Sillon tosta oli apua mutta nykyisin taitaa olla turhaa esitellä tollasia poliisilaitoksella.

Huvittaa vieläkin kun muistelee harjotuslupa-aikoja. Hullun kolmiolla ei saanut ajaa kakspäällä, ei ilta kasin jälkeen ja vaan oman kunnan alueella. Kasilta käännettiin kolmio kilven taakse ja toiselta puolelta kasikympin lätkä esiin. *

Ja tyttöjä oli mukava kuskata. Piikit oli meidän kylällä aika harvinaisia joten kai sitä tunsi olevan vähän niinkun joku stara kun iltasin kurvailtiin toria ympäri. Muistaakseni ennätys yhteen menoon oli joku 75-kertaa tori ympäri kunnes poliisi puuttu siihen.

Ekana kesänä kilometrejä tuli pikkasen vajaa 20-tuhatta. Silloin ajettiin satoi tai paistoi. Ei ollu autoa sadekeleille niin kuin nyt.

Kyllä mä muistelen noita aikoja haikeudella. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Ei ollu asuntolainoja maksettavana eikä työstressi painanu.

[Mikko76]

^^ Tyylikäs peli! Mulla oli valkosininen, ilman ypvs:ää. Ja micron tottakai.

[Naakka]

Ehkä olisi pitänyt pitää päiväkirjaa *

Itsekin muistan vain joitain välähdyksiä sieltätäältä, osan kevarijengistäkin muistan *
Enimmäkseen muistan vain sen fiiliksen, se oli hienoa aikaa sekin.
Kevari oli tienpäällä aina kun pääsi töiltä ajamaan. Eka vuosi talvellakin *

Silloin melkein asuin pyörän päällä * *

E: eka pyörä oli TS suitsa; aina rikki , vaihdoin twini Hondaan...jonka ajoin kahdessa kesässä ihan loppuun

[Cona]

Meikäläinen muistaa piikkiajoista sen, että aina mentiin "täysiä" ja koulun ruokatunnit saattoivat kulua pieniä ja isompia koneremppoja tehdessä. Liikennevaloissa härnäiltiin teinibemareita ja kartanovolvoja.

Ensimmäisenä kesänä itselläni oli alla vanha nelarisuiza (GS125) joka ei kulkenut juuri mihinkään, mutta äänet oli komeat, kun edellinen omistaja oli vaihtanut jonkun isomman pyörän vaimentajan alkuperäisen tilalle.

Tuo Suzuki tuli vaihdettua hieman uhkarohkeastikin "jobbarin" hallissa pari vuotta maanneeseen, puoliksi purettuun, vanhaan Cagiva Frecciaan, joka tuli talven aikana kunnostettua läpikotaisin sekä viriteltyä ja "tuunailtua" sieltä täältä. Tuo Freccia oli piikiksi mukavan pirteä peli ja vaikka ostaessa pyörä oli aikamoinen läjä niin lähes ongelmitta sillä päästeltiin pari kesää ennen täysi-ikäisyyttä.

Tuohon aikaan ajovarusteet oli koko lailla puutteelliset ja itseluottamus ajotaitoihin nähden ehkä liiankin korkealla, onneksi niistä ajoista selvittiin ehjin nahoin. *

[57pannu]

En muista mitään ja johtuu ainoastaan siitä sellaista käsitettä ei ollut vielä keksittykään, silloin aloittelin. Näin 60 -luvulla siis 1960 -luvulla.

[Waltari]

Punainen RD....

[Sampo]

Voisi sanoa että elämän parasta aikaa. Joo ei ollut paljon huolia ei. Kaikenlaista muistuu mieleen. Päällimmäisenä kuitenkin se kun omalla TZR:llä lähti ensimmäistä kertaa liikenteeseen ja huolttikselle tankille, mahtava fiilis. 16 vuotiaana tuli oltua kesätöissä jossakin lvi / ilmastointitarvikkeita tekevässä firmassa. Siellä oli sellainen pirun pitkä kone joka suolsi muovista viemäriputkea viikon yötä päivää. Jonkinlaista papanaa sille syötettiin mistä sulatti ja puski putkeksi. Yöllä kun oli kaksin kaverin kanssa konetta valvomassa oli aivan pirun tylsää. Lämmin kesäyö ja hallin ovet auki, piikillä tupaan sudittelemaan liukkaalla lattialla ja hauskaa oli. Joku taisi ääneen ihmetellä viivoja lattiassa kun porukka aamulla tuli töihin. Joku yö vastaavanlaisen pelleilyn seurauksena papana pääsi loppumaan ja putki lerpahtamaan. Kiesus sitä huutoa mikä siitä tuli. ei tainnut olla aivan halpaa ylösajaa vehjettä. Noh, nehän kompensoi sitä käyttämällä halpaa lapsityövoimaa yötöissä. Käsittääkseni silloin ainakin kiellettyä pitää 16 vuotiasta yötöissä. Sekin jäänyt mieleen että monesti oli aivan helvetin kylmä ajella.

[roskakuski]

Kaverit ajoi piikeillä, kun niiden vanhemmilla oli rahaa ostaa lelut niille. Itse jouduin perseaukisena leikkiin pelkillä tytöillä, joka ei näin jälkikäteen katsottuna ollut yhtään hullumpaa *

Silloin kyllä ketutti, kun naapurin Matti ajoi DT-Jammulla ja minä jouduin tyytymään sen siskoon *

Nykyään leikin enimmäkseen moottorivehkeillä ja vähemmän ikäluokkani tytöillä ja olen pirun tyytyväinen *

Ihmeellistä tämä elämä ja eletyt vuodet *

[Naakka]

Kaverit ajoi piikeillä, kun niiden vanhemmilla oli rahaa ostaa lelut niille. Itse jouduin perseaukisena leikkiin pelkillä tytöillä, joka ei näin jälkikäteen katsottuna ollut yhtään hullumpaa *

Silloin kyllä ketutti, kun naapurin Matti ajoi DT-Jammulla ja minä jouduin tyytymään sen siskoon *

Nykyään leikin enimmäkseen moottorivehkeillä ja vähemmän ikäluokkani tytöillä ja olen pirun tyytyväinen *

Ihmeellistä tämä elämä ja eletyt vuodet *

Kaikki ei saanut lahjoja

....edes vanhemmiltaan...ihan hikisellä työllä alkoi motoristin taival, ja jatkuu edelleen.
...koulujakin olisi voinut käydä...

Näin sen pitikin mennä

[lario]

^^ Tyylikäs peli! Mulla oli valkosininen, ilman ypvs:ää. Ja micron tottakai. *

Sama paketti löytyi meikäläiseltä.

Olihan se aikaa. Harjoitusluvat sai syyskuun lopussa ja inssi ajettiin marraskuun alussa. Oli vähän paineita saada inssi läpi, kun seuraava yritys olisi mennyt marraskuun puolenvälin tietämille. Onneksi talvi ei ollut sinä vuonna aikaisessa.

RD Yamahalla tosiaan mentiin. Eka pari viikkoa vakioputkella, mutta "tehoon" tottui ja Microni kaivettiin esiin.
Ylimmäinen männänrengas hävisi joka männänvaihdon yhteydessä ekan 1000km matkalla, mutta ei se menoa haitannut. Ei sitä huomaanut muussa kuin, että tosi kuumana ei ollut halukas lähtemään käyntiin eka polkaisulla.
Molempina kesinä vedettiin yli kymppitonni ja mäntä vaihdettiin joka talvi. Kaikkea pientä remonttia piisasi myös kesken ajokauden.
Viimeisenä kesänä kokeilin 180cc pyttyä ja voi herranjumala kun se kulki. Muuten ihan kiva, mutta olin unohtunut kiristää magneeton mutterin ja kesken kiihdytyksen magneetto pääsi irti ja sähköpääty koki TT:n. 180cc pytyn tuomaa iloa kesti kokonaiset 200km.
Siihen loppui ajelut ja möin RD:n pois 1600FIM. Näin jälkikäteen ajatellen ei olisi pitänyt myydä, mutta nuorella miehellä raha poltteli näpeissä.

[LeWe]

Onhan noita piikkimuistoja joitain jäänyt mieleenkin. Oma peli oli Harrikka (se Italoversio=Gagiva, mut ihan harrikan logoilla ja otteella). Kerran oltiin liikennevaloissa Keskuskadulla kaverin kanssa (KTM Comet GP=katumalli aluvanteilla ja levyillä), niin joku huuteli autostaan, et onks noi oikeita??? Eikä olleet ihan uudenkarheita pelejä. Toinen, joka tulee mielee on kerta, kun ajettiin kaverin kanssa(Twini) molemmat kaks päällä peräkkäin Kalvikinniemestä Vuosaareen päin. Siihen oli tehty uusi jakaja, jonka pystyi ajamaan suoraksi oikealta (20cm asfalttia). Kaveri ei sitä koloa vissiin tiennyt, kun n.70km/h siitä läpi livautin. Peilistä näin, kun kaveri pöläyttin kanttariin ja ojanpohjalle. Taxi kerkes paikalle ennen meitä ja oli jo soittanut hoiva-auton paikalle. Kaverit oli vähän sekaisin, mut tais mennä pelkääjän kallistuksen piikkiin osuma. Vakuutus korjas Hondan ja aika mustelmat- Täytyykin ottaa muutama vielä ja soitella muisteloita kavereille

[uiop]

Itsesuojeluvaiston puuttuminen ehkä on se suurin asia mitä nyt vanhempana oikeasti muistan, vaan ei se sillon haitannut kun sitä ei huomannut.

Pyörien kaasukahva totteli vain kahta asentoa, off ja on.

Katumallin pyörillä(kin) vedettiin niin ihmeellisillä mettäreiteillä, ettei toista.

Nyky pyörillä kun menis samaan tahtiin niin ei varmasti jäis kitumaan.

edit. Enosakirjottaa.com

[Sami77]

Vuosi oli 1993 ja pyörä oli vuoden -90 tai -91 TZR ja luonnollisesti melkoinen hyppäys kulkupuolella kun verrokkina oli edellisen vuoden Monkey. Koheltamiset ja "kolarit" ovat jääneet hyvin mieleen, seuraavassa muutamia :

- Turun keskustassa, kolmikaistaisen yksisuuntaisen keskimmäisellä kaistalla auto-peräkärry-yhdistelmään törmääminen. Oli kaunis kesäpäivä, viereisellä jalkakäytävällä vähäpukeisia tyttöjä = on automaattinen päänkääntöreaktio. Vauhtia oli jotain 20 - 30km/h enkä ehtinyt hipaistakaan jarrukahvaan kun kolahti. TZR:n tankki nousee melko pystysuoraan istuimen edessä, joten palluroihin teki niin kipeää, että kun takarengas palasi asfalttiin, ei ollut toivoakaan pitää pyörää pystyssä. Pumppujen sisäputket solmuun ja isäukolle suoristushommia.

- Sama tarina noin kuukauden päästä edellisestä; tällä kertaa turkoosin Nissan Micran perseeseen toiseen suuntaan kulkevalla kolmikaistaisella, Mikaelin kirkon edessä. Tällä kertaa ehdin hipaista jarrukahvaa mutta samalla tavalla jaloista katosi tunto kun kivet jäivät prässiin. Ei ole paljon isänpäiväkortteja näkynyt, johtuneeko näistä *

- Turun keskustassa, Aninkaisten sillan jälkeen kun noustaan konserttimuseon mäkeen, oli vauhtia reippahasti yli sallitun ja jopo ei enää taittunutkaan kurviin. Piti nostaa pystyyn ja vetää reilusti jalkakäytävälle sata lasissa. Jalankulkijoita ei onneksi ollut ja jalkakäytävän päässä sijaitseva teräskaidekin tuli jotenkin ohitettua ehjin nahoin. Ei meinannut osua sytkärin liekki tupakkaan taidemuseonmäessä tuon insidentin jälkeen; sen verran pahasti kädet tärräsi kun oli seinät ja kaiteet väistelty.

- Kaveri kesätöissä Hirvensalossa, kuuma kesäpäivä ja itsellä koulusta kesäloma. Piti käydä moikkaamassa ja totutun ripeästi tietty. Risteys josta piti kääntyä tuli vähän puskista ja tuli käytettyä vähän reilusti takajarrua. Pyörä täysin poikittain n. kahdeksankympin vauhdista ja hetken hidastumisen jälkeen jalkakäytävän reunaan, josta jo ilmassa 'vittua' hokenut kuski pyöri nurmikaistaleelle vahingoittumana. Jos olisi jatkanut suoraa ja tehnyt uukkarin vähän matkan päässä, olisi pyörä ollut vähän hehkeämmässä kunnossa kotiin palatessa.

- TZR keuli ykkösellä kytkimen kanssa avustettuna todella helposti ja koska Turun keskustassa sai siihen aikaan ajella vielä kaikkialla, tuli eturengasta säästeltyä todella runsaasti piparinkiilto silmissä. Tästä tuloksena todella pitkäikäinen eturengas, ei muuta.

- Farkuilla ja tennareilla painettiin toooodella pitkälle syksyyn; mistään ajohousuista/kengistä/takeista ollut tietoakaan. Tod. näk. tästä 'kivana' muistona Reynaudsin oireyhtymään verrattavat oireet (valkosormisuus) ja kesät talvet laikukkaat polvet.

- Kohelluksista huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois. Helvetisti uusia kavereita siltä ajalta, lukemattomia illanviettoja, kipinä prätkäilyyn ja muistoja selkää vasten kiinni painautuneista tytöistä

Loppukaneettina todettakoon, että luojan kiitos 18-vuotiaan persaukisuudelle. Koheltaminen piikkisellä oli sitä luokkaa, että tätä tekstiä en varmasti kirjoittelisi mikäli olisi ollut varaa siirtyä suoraan isoon pyörään piikkisen jälkeen.

Edit : Isällä iski armoton pyöräkuume kun pääsi ensimmäisen kerran ajamaan allekirjoittaneen piikkisellä ja nyt 18 vuotta myöhemmin, vanhemmilla on ollut kymmenkunta pyörää, lukemattomia reissuja, kilometrejä ja paljon kokemuksia jaettavana yhteisen harrastuksen tiimoilta vaikkei juuri koskaan yhdessä ajetakaan.

[Tuube]

Yammy TZR vm. -90 tai -91 kaunis kesäpäivä 60-alueella n. 100 km/h lasissa ja virkavalta ajaa tutka päällä vastaan.
Joku hetkellinen neronleimaus kävi ja päätin, että empä pysähdykkään vaan kaasua lisää ja käännyin läheiselle soratielle ja sieltä sitten mutkien kautta kotiin. Aattelin siinä sitten kotia päästyäni, että eihän tässä käyny kuinkaan.. Nooh kotona vähän aikaa oltuani virkavalta koputtaa ovelle ja pyytää ulos. Kyselivät, että oli sitte kiire ajella karkuun. Minä tietenki koitan siinä vielä änkyttää, että en oo ajanu tänään pyörää, sehän on tuossa peiteltynäkin. Poliisi siinä sitte kokeili moottoria, että onko ajettu. Seuraavaksi sitten pääsinkin poliisiauton takapenkille istumaan ja kortti pois kolmeksi viikoksi ja sakkoa jtn 500-600 markkaa. Kyllä otti pannuun. Kolmen viikon päästä nimismies antoi kortin takas pitkän puhuttelun jälkeen. Tulipahan opittua sitte ajamaan vähän rauhallisemmin.

[Antsu60]

Heh. Piikkiaikoja.

Itse aloitin piikillä vuotta liian aikaisin, siis 15v. Palavin muisto on siitä kun olin tulossa koulusta kotia siis ennen korttia ja virkavalta oli liimautunut perään kiinni. Kylmä rinki siinä tuli persauksiin ja vilkku vasempaan ja santakuopan kautta kotia. Pollarit meni menojaan ja niin minäkin.

[Salmon]

rg 125 gamma vm 1985

löylyä oli niin prkleesti ja konerempat alkoi sujumaan jo alle 4tunnin

[jokn]

No nykku vähän muistelee, niin...
täytin 16 joulukuussa -89. Suizan GS125 oli tallissa odottamassa kevättä ja KT-korttia. Taikka eihän se siellä tallissa pysynyt, kotitalon ympäri kulki kurainen, kapean renkaan mentävä ura ennen kuin lumet suli. Ja isäukolta palo käämit, että pakkoko sitä on kieputtaa pirttiä ympäri kaiket päivät. No pakko oli, vaikkei ukko sitä tietenkään ymmärtänyt.

Kevät tuli, ja ajotunnit alkoi. Ensimmäinen tilanne saatiin aikaiseksi, kun jätin opettajan autoineen punaisiin seisomaan (just kerkesn vihreellä ) ja ajelin koulun pihalle odottamaan. Opettaja tulikin perästä niska punaisena, ja loihe lausumaan, jotta haluanko kortin saantiin lykkäystä, voisi kyllä järjestää. S****na.

Kortti kuitenkin tuli, ja annoin siinä saman kesän lopulla sen vielä nimismiehelle talvisäilöön. Raastuvassa seisoin ja nyökyttelin, kun rikottuja lainkohtia lueteltiin, ja kyseltiin, että mites on, tunnistatko itsesi näistä. Oli pitkä lista. Suolaa haavoihin heitti vielä se pikku kohtalon iva, että tuo em. ajo-opettaja oli raastuvassa lautamiehenä, ja virnuili vahingoniloisesti kun astelin saliin.

Elokuviin oli ollut loppukesän iltana kiire, ja oli tullut ylitettyä tiekohtainen nopeusrajoitus. Ja henk. kohtainen. Ja ylitettyä keltainen viiva. Ja ohitettua risteysalueella.

Kotoa kun samana iltana kortin hakivat, niin väittivät poliismiehet, että 140 km/h olisi ollut meikäläisellä vauhtia. Kaikki, joilla on piikkinen GS ollut (juu, voitte laittaa kädet alas te kaksi) tietävät, että tuo on villiä fantasiaa. Lyhyen, oven suussa käydyn neuvottelun jälkeen jäi raporttiin merkinnäksi 115 km/h, ja kortti vaihtoi haltijaa.

No nyt kylä lähtee muistelot käsistä ja syntyy novelli, anteeksi.

[TwinTenox]

Aina kiihdytettiin täysillä kaikki vaihteet läpi.

[kawabata]

Ehkä olisi pitänyt pitää päiväkirjaa *

Itsekin muistan vain joitain välähdyksiä sieltätäältä, osan kevarijengistäkin muistan *
Enimmäkseen muistan vain sen fiiliksen, se oli hienoa aikaa sekin.
Kevari oli tienpäällä aina kun pääsi töiltä ajamaan. Eka vuosi talvellakin *

Silloin melkein asuin pyörän päällä * *

E: eka pyörä oli TS suitsa; aina rikki *, vaihdoin twini Hondaan...jonka ajoin kahdessa kesässä ihan loppuun *

ts125 suiza oli mullakin, ei se vain aina ollu rikki. en edes muista joutuko sitä korjaamaan koskaan. ehkä mäntä piti vaihtaa, joku tehomäntä.

twinillä pääsin joskus ajamaan, kauhea vingutin ja eksoottinen nelitahtinen, siis se cb125t.

muutamia moporeissuja ja mopoja muistan mitä oli. sen muistan kun oli kerrallaan kuusi kappaletta erilaisia mopoja, ei kaikki ollu ihan ajokunnossakaan tietenkään.

[JaZZo]

Vuoden -82 Honda CB 125 Twin tuli hommattua paikallisen realisointiliikkeen varastosta, koska halvalla sen sai ja aihiona nelitahtitwini oli enemmän kuin hyvä. Kevyt käyttökustomointi faijan aarteistosta ja hondaa ei ollut lopulta enää kuin moottori, runko ja alusta sekä vanteet. Tankki ja lokarit, takaiskarit, stonga ja valot oli harrikasta, pakoputket itsetehdyt, maalaus itsemaalattu massasta poikkeava marjapuuron pinkki joka herätti huomiota kyllä kaikissa niissä piikkikuskissa jotka ajoivat sen ajan tyypillisillä laitteilla kuten NSR tai TZR jne. -laitteilla.

Sopivia iltapuhteita ennen kevarikorttia siis nuo rakentelujutut. Tällä tuli ajettuakin autokorttiin saakka miltei 40tkm parissa kesässä. Sit se kampe myytiin helsinkiin kolminkertaiseen hintaan siitä mitä itse siitä maksoin, kauppa se on joka kannattaa.

Silloisen tyttöystävän kanssa tuli paahdettua kohti auringonlaskua kuin ne isot jermut siellä ameriikan highwaylla harrikoineen. Paras oli ehkä kokemus kun alkoi sataan vettä ihan pimeesti, oli jo elokuun loppupuoli ja illat pimeitä, eikä tietty mitään sadekamoja mukana. No, luovuus kunniaan ja käytiin sen mimmin kans hakee kauhee nippu muovipusseja ja roudarinteippiä. mulla oli semmonen iso anttilan perhemuovipussi yläkropan suojana ja pienempiä muovipusseja jalkojen ympärillä vuorattuna ja buutsien päällä. Ja mimmillä sama homma. Herätti kyl huomioo koska löydetyt muovipussit olivat kaikki erivärisiä, eivätkä ne pitäneet vettäkään. Himaan 60km kaatosateessa, eteensä ei nähnyt kuin muutaman metrin ja välillä tuli vettä niin lujaa että kuuttakymppiä kovempaa ei voinu ajaa. perillä himassa kaikki vaatteet ihan läpimärkiä, kengät täynnä vettä ja vanhemmatki katto haavi auki että oot sä aika spede noine muovipusseinesi..

Kokemukset harrikkaa varten tuli hankittua tuolla hondalla erinäisine kenttäremontti-harjoituksineen. Kärkiä kului ja sulakkeita paloi tämän tästä, mutta aina niistä selvisi kotia koska piikkiä varten hankitut kenttäremonttikokemukset tarjosi Helkama Raisu, tuo kylän kovaäänisin, epävarmin ja taatusti poliisia ärsyttävin mattamusta bobber-henkinen keksintö, sillä oli kuosistaan huolimatta hyvä keulia kunnes aina jotain ikävää sattui.. eräskin kerta kun kytkinpakka irtosi paikoiltaan ja siinä rytäkässä keulakin putosi sen verta kovalla voimalla katuun että joutui sitten keulaakin remppaamaan kun jarruttaessa etupyörä pyrki mopon alle..

Oon funtsinu että noi pikku vastoinkäymiset tienpäällä tarjoo mulle paljon enemmän kuin joku moitteettomasti toimiva henkilökuljetin. Autoissa sama homma. Kun hommat pelaa liian hyvin niin ei niitä reissuja muista enää öpaut viidentoista vuoden jälkeen. Nykyään meininki on sama mutta matkat joko pidempiä tai lyhyempiä, lelut kalliimpia ja isompia. *

[jaulis]

Kotoa kun samana iltana kortin hakivat, niin väittivät poliismiehet, että 140 km/h olisi ollut meikäläisellä vauhtia. Kaikki, joilla on piikkinen GS ollut (juu, voitte laittaa kädet alas te kaksi) tietävät, että tuo on villiä fantasiaa. Lyhyen, oven suussa käydyn neuvottelun jälkeen jäi raporttiin merkinnäksi 115 km/h, ja kortti vaihtoi haltijaa.

Hep hep.

Vieläkin muistissa kuinka serkkupojan kanssa otettiin kakspäällä pataan liikennevaloista rekan nupille... Ja mulla oli GS:ssä vielä tehoputki. *

[intikka]

DT-125 vm. -87 puna/valk. ja hyvin soralla revitti

[vetomies]

Oi niitä aikoja kun pystyi ajamaan 2 tuntia putkeen kaasu pohjassa. Nykyään voi joutua vaikeuksiin jo 2 sekunnin jälkeen.

[claymore]

Vuonna 1976 Isä yllätti minut, kun saavuin koulusta, pihalle oli ilmestynyt oranssi Hohda SL -merkkinen nelitahtipiikki, ei muuta kuin kortin ajoon silloin keväällä. Kortin saatuani ajelin sillä lähes kaksi vuotta, mutta vapaaehtoinen intti 18v keskeytti ajot ja myinkin sen pois.

Siis ympäri vuoden ajeltiin silloin, taisi juuri 1976 tulla se kypäräpakkokin, jos oikein muistan. Parit kunnon kaadot vedin sillä, mutta ihottumalla selvittiin ja pyörän fixauksella ajot jatkui. Oli muuten todella laiska pyörä ja ääni oli kuin ruohonleikkurissa, oli vaihdettava pakoputki, jotta kehtasi ajella kylillä, mutta hyvin se toimi ja joku pimu taisi kyydissäkin olla .

Niin siitä menikin 10 vuotta aikaa eteenpäin, kun hain autoon osia Nummelassa motarin lopussa tuolloin olleesta romuttamosta. Siinä kävelin autonromujen seassa, kun huomasin prätkän raadon erään pakettiauton takana, menin tietenkin lähemmäs katsomaan raatoa.

Yllätysmomentti oli hirmuinen, kun tunnistin vanhan Hondani siinä läjässä lähes puhtaaksi kaluttuna osista, vielä oli rungossa näkyvissä vanhojen omien kaatojeni meikkausjäljet ja pienet fiksaukset. Rekkaria ei tietenkään ollut, mutta runkonumero löytyi, jonka vielä myöhemmin tarkistin, että oma entinen pyörähän se oli.

Romiksen omistajan mukaan pyörä oli ollut jollain "mökkiajossa", sittemmin varastettu ja ajettu jonnekin hiekkamontulle, jossa putsattu pienemmistä osista, rungon renkaineen oli joku tuonut romikseen tuodun pakettiauton kyydissä. Sellainen piikkitarina oli tämä!!

Eli siis...vanhaan rakkaasi voit törmätä milloin ja missä vaan, kun vähiten sitä odotat!!!!

[juha66]

ura alkoi v.82 tuulen nopealla ts sutsukilla.
sillä eka vuosi kierreltiin kaikki montut ja metsätiet ja välillä pikitielläkin ajeltiin.
seuraavaksi kesäksi hankin gt suitsan.taas löytyi uusia ulottuvuuksia menosta.
Hyvin on vielä muistissa ne ensimmäiset pakkasyöt syksyisin kun ajeluiden jälkeen ei meinannut saada avaimia virtalukosta kun oli näpit hiukkasen jäässä!!
MUtta oli se HIENOO!!!

[hondamania]

-75 tuli kypäräpakko. Silloin aloitin itse ajamisen piikillä, Honda CB 125 mallia1973. Sitä ennen minulla oli "peltopyöränä" Jawa 250 cc ja IC 350 cc. Aika tussu peli oli Honda, mutta sata kulki jos ei ollut iso ylämäki. Maalla asuneena taivas aukeni kun pääsi valtion tielle ajamaan: pääsi ihan itse kaupungiin, tanssipaikoille jne. Sinällään en kyllä joka viikonloppua muista, mutta niin ei varmaan Kawa-kirjan tekijäkään vaan on käytetty kirjailijan vapauksia. Se tässä tuli mieleen että ehkä pitäisi jotain kirjoittaa ylös nyt kun vielä sentään jotain muistaa.

[pietu00]

Erityisesti jäi mieleen kaverin "lepakko susuki."Ei pysyny muiden piikit sen tahdissa mukana.Muistaisiko joku kyseisen pyörän oikeaa nimeä?Se oli 125 cm vm. oli 60/70 luvun vaiheilla ja lepakko nimi tuli siiitä ku,molemmat putket nousi yläkautta taakse.Siihen aikaan piikit toimi talvellakin.Ja niillä myös ajettiinkin talvella.Moottorikerhojen jäsenistäkin taisi puolet olla piikkikuskeja,semmoinen muistikuva on 70 luvulta.Yksi pyttyisessä 100 kuutioisessa cebarissa oli käynti ääni matala jytinä. * * ja 70 luku!