1100 RT:n perä paukahti taas

[Nomad]

Kokeilin kädellä rikkoutuneen perän lämpötilaa , ja hiukan lämpöisempi se oli, kuin nyt ehjän perän, mutta ei mitenkään kuuma. Lämpötila-anturin laittaminen voisi ennakkovaroituksen vauriosta antaa, mutta sitä mieltä olen, että laakerien pitää kestää yli 40 tkm. Tarkkaillaan tilannetta, meneekö tämä Latvian perä uudestaan 15 tuhannessa.

/Hande

Pari viikkoa sitten ajettiin vajaa 100km motaria 33 asteen ulkolämpötilassa ja täydessä matkavarustuksessa. 1150GS:n ja 1200GSn perät olivat aika lämpimiä - juuri ja juuri kädellä viitsi koskettaa. Oisko siis lämpötila ollut yli 50.
Vastaavalla varustuksella lähes samassa ulkolämpötilassa, mutta noin 80 etenemisnopeudella perän lämpötila oli käsin kosketeltavissa - reilu 40?

Näin tarkaan empiirisen tutkimuksen vedoten ei kannata heti hätääntyä, kun perän lämpötila nousee. Poksahtanee vissiin ihan silloin kun haluaa.

[pozo izquierdo]

Pari viikkoa sitten ajettiin vajaa 100km motaria 33 asteen ulkolämpötilassa ja täydessä matkavarustuksessa. 1150GS:n ja 1200GSn perät olivat aika lämpimiä - juuri ja juuri kädellä viitsi koskettaa. Oisko siis lämpötila ollut yli 50.
Vastaavalla varustuksella lähes samassa ulkolämpötilassa, mutta noin 80 etenemisnopeudella perän lämpötila oli käsin kosketeltavissa - reilu 40?

Näin tarkaan empiirisen tutkimuksen vedoten ei kannata heti hätääntyä, kun perän lämpötila nousee. Poksahtanee vissiin ihan silloin kun haluaa. *

Itsellä on ollut LoTjan perän täyttötulpan reiässä VDO:n öljynlämpömittarin (20 - 100 C) *anturi jotain kolmisen vuotta ja seuraavia havaintoja olen tehnyt peräöljyn lämmöistä:

- öljynlämpö nousee nopeuden noustessa (ilmiselvää)
- pahimmillaan noussut n. 70 asteeseen moottoritiellä n 130 vauhdissa ja yli 30 asteen ilmanlämpötilassa
- tyypillinen öljynlämpö on rauhallisessakin ajossa 40 - 50 astetta
- jos tienpinta on sen verran kostea, että siitä irtoaa sumua perämurikalle, putoaa öljynlämpö helposti 15 astetta
- jos vettä tulee kaatamalla eli vesijäähdytys toimii kunnolla, pysyy peräöljyn lämmöt noin 25 asteessa miltei nopeudesta riippumatta. Toisin sanoen lämpömittarin viisari ei juurikaan nouse tuosta alimmasta (20 C) lukemastaan.

Ketjuvetoisille sade on enempi myrkkyä, mutta nää BMW:n perämurikat näköjään tykkää siitä...

t. pozo

*

[Pekkavee]

- öljynlämpö nousee nopeuden noustessa (ilmiselvää)
- pahimmillaan noussut n. 70 asteeseen moottoritiellä n 130 vauhdissa ja yli 30 asteen ilmanlämpötilassa
- tyypillinen öljynlämpö on rauhallisessakin ajossa 40 - 50 astetta

t. pozo

*

Hienoa, että olet tehnyt tuota tutkimusta muidenkin puolesta.
Näyttää siis siltä, että perän lämpötila ei koskaan nouse mitenkään liian korkealle.

Perälaakeriongelmat tulevat siis muualta, joita voisivat olla esim:
- Väärä shimmaus tehtaalla, jos laakeri hajoaa liian aikaisin
- Liian suuri kuorma 20 vuotta vanhalle laakerikonstruktiolle LT malleissa. Perä oli alunperin suunniteltu paljon kevyemmille pyörille.
- Liian huono öljy tai liian harva öljynvaihto perään.
- Luonnollinen kuluminen. Se laakeri on alunperinkin tehty väljemmillä toleransseilla ( FAG 61917.C3 ) kuin moni muu, johtuen lämpötilavaihteluista perässä.

Normaalisti laakerit kyllä kuluvat. Mikä on tuon laakerin oikea elinikä? Mikään laakeri ei kestä ikuisesti.

Toisaalta tuo laakerinvaihto on paljon halvempi tehdä ( ainakin itse )kuin ketju-rataspaketin vaihto ketjupyöriin.

Mitä siis valittamaan?

Pekka
:

[pecha]

Toisaalta tuo laakerinvaihto on paljon halvempi tehdä ( ainakin itse )kuin ketju-rataspaketin vaihto ketjupyöriin.

Mitä siis valittamaan?

Perälaakerin poikiminen vain tuntuu olevan vaivana selvästi veemäisempi kuin ketjun kuluminen loppuun, koska se ei välttämättä isommin varoittele, ja matkanteko katkeaa ainakin väliaikaisesti, jolloin ainakin lyhyellä lomareissulla voi mennä suunnitelmat uusiksi.

Ei tuon nyt vaan tänä päivänä (ja baijerilaistehtaan kokemuksella aiheesta) pitäisi olla ylivoimainen haaste tehdä kardaanivedosta ´ikuinen´.

[pozo izquierdo]

Toisaalta tuo laakerinvaihto on paljon halvempi tehdä ( ainakin itse )kuin ketju-rataspaketin vaihto ketjupyöriin.

Mitä siis valittamaan?

Perälaakerin poikiminen vain tuntuu olevan vaivana selvästi veemäisempi kuin ketjun kuluminen loppuun, koska se ei välttämättä isommin varoittele, ja matkanteko katkeaa ainakin väliaikaisesti, jolloin ainakin lyhyellä lomareissulla voi mennä suunnitelmat uusiksi.

Ei tuon nyt vaan tänä päivänä (ja baijerilaistehtaan kokemuksella aiheesta) pitäisi olla ylivoimainen haaste tehdä kardaanivedosta ´ikuinen´.

Pitää kyllä paikkansa, siis tuo perälaakerin poikimisen veemäisyys...

Ilman mitään suurtakaan vainoharhaisuutta suosittelisin kumminkin ennakkohuollon omaista päälaakerinvaihtoa ja asianmukaista shimmausta jossakin 50 - 60 tonnnin välein. Ei sen luulisi kenenkään kukkaroa rasittavan ja niille, joilla on yhtään peukalo pois kämmenen keskeltä tuo laakerinvaihto on oikein sopiva talvipäivien puhdehomma. Aiheesta löytyy koko lailla paljon kädestä-pitäen ohjeita netistä ym.

Kyllähän tuo takapyörän toispuoleinen laakerointi on sen verran haasteelliseksi osoittautunut tehtävä, että ei siitä oikein millään taida saada saman kestävyysluokan vehjettä kuin vaikkapa esim. Eatonin tekemistä kuormureiden taka-akseleista ja tasauspyörästöistä. Niiltä voitaneen odottaa hyvinkin miljoonaa kilsaa ilman laakeriremppaa, mutta ei tätä Bemun perältä sentään...

t. pozo