Tulokset 1:stä 17:een 17:sta
  1. #1
    Jatkoa osasta 1.

    Tuhdin pekoniaamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Connemarea. Tämä alue sijaitsee maan länsiosassa ja on suureksi osaksi kansallispuistomaisemaa. Sää oli taas vaihteeksi aurinkoista ja ajo maittoi. Maisemat alkoivat olla karumpia ja Irlannille tyypillisiä turvesoita alkoi olla varsin runsaasti. Mutkaa piisasi, mutta tien laatu alkoi heiketä ollen kuitenkin siedettävää.
    Saavuimme matkan kauimmaiseen pisteeseen Glifden nimiseen pikkukaupunkiin jossa kehitin kunnon adrenaliinit soittamalla entisen ystäväni zumon huoltoon Suomessa.

    Matka jatkui edelleen vaihtelevissa maisemissa ja tiekin parani matkalla Limerickiin. Tämä kaupunki on Irlannin sydämessä Shannon joen suulla. Hotelli löytyi keskustasta helposti, joskin huone maksoi 119 €. Taas kuultiin suomenkieltä, Onneksi nyt väri sattui paremmin kohdalleen kun receptionissa työskentelevä eestiläinen tyttö tervehti meitä suomeksi. Suihkun jälkeen baanalle. Täältä rupesi löytymään irlantilaista tunnelmaa. Pubia oli pubin vieressä. Tunnelmaa riitti. Ainoastaan ilma olisi voinut olla lämpöisempi koska terasseja oli myös runsaasti.




    Limerick. Marjatta sai heti ihailijan.
    Erittäin runsaan pekoniaamiaisen jälkeen katseltiin karttaa ja seuraavaksi kohteeksi valittiin Killarney Kerryn kreivikunnassa. Ei tänne mitään erityistä syytä ollut mennä, mutta nimi Killarney on niin irlantilainen että sinne ajettiin. Pientä tihkusadetta taas pukkasi, mutta siihen olimme tottuneet. Killarney osoittautui viehättäväksi värikkääksi pikkukaupungiksi jossa näkyi olevan paljon muitakin turisteja eripuolilta maailmaa.
    Seuraava etappi oli Cork. Satamakaupunki saaren eteläosassa ja tasavallan toiseksi suurin kaupunki. Corkissa teimme pakollisen kaupunkikierroksen ja tulimme siihen johtopäätökseen että tämä oli epäsiistein paikka koko Irlannissa, ainakin tähän asti.
    Corkista suuntasimme pohjoiseen kohteena maailman tunnetuin Irlantilainen kaupunki: Tipperary.
    Tässä n. 5000 asukkaan kaupungissa oli pakko käydä. Kaupungin kuuluisuushan johtuu sodan aikaisesta laulusta ”I’ts the long way to Tipperary” Kaupunki oli pieni hyvin saman oloinen kuten esim. Killarney. Teimme kierroksen keskustassa ja ostimme pakolliset hihamerkit ja pari postikorttia.







    I’ts a long way to Tipperary, i’ts the long way to go.
    Viimeksi muokannut: Hannula; 21.12.2016 klo 01:05.
  2. #2
    Mukava matkakertomus huumorilla höystettynä.
    Juu, ja näköjään tekstin liittäminen onnistui.
    Tähän monet kirjoittaa pyörähistoriaansa.
    Niin mäkin. ...Ne on kaikki olleet nopeita ;D

    Speed kills..........but only the dumb and the inexperienced!

  3. #3
    Ei sen tekstin kanssa kauhea ongelma ollut. Noitten kuvien kanssa meinasin hulluksi tulla.
  4. #4
    (poistettu tili)
    Justiinsa sopivasti tekstiä ja kuvia. Mä en jaksa lukua sivukaupalla törinää, mutta kuvia on aina hauska katsella.

    Hieno kertomus, pitäskö tonne nyt sit joku kesä suunnata, miettii hän.
  5. #5
    Isä American Chopper (mikävittusenshopperisarjanisäukonniminytoli) matkustaa pohjoiseen
  6. #6
    Kiitoksia, hyvän jutun teit!
    Noi kuvat tosiaan elävöittää jutun. Pelkkä teksti olisi puuduttavampi luettava.
    Taitaa meikäläisen matkailu moottoripyörällä siirtyä hieman eteenpäin, kun noi tytöt on vielä sen verta nuoria...
    Nyt olisi hinkua kyllä lähteä Britanniaan; voisi käydä katsomassa vanhoja tuttuja paikkoja...
    <p>BRG/Cream T-Bird 2003</p>
  7. #7
    Moron, Kotka, törmättiin messuilla männä vuonna. Hauska nähdä, että jaksat vielä tuuppailla ympäri Eurooppaa ja että oot oppinut liittämään kuvat turinoitten sekaan.

    Näyttää siltä, että reissu on ollut sellainen jonka vain vanha skönäri voi tehdä (sähän oot vanha skönäri, eiks vaan ?)
    Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat. (Luutnantti Koskela)
    Myö ei olla tultu tänne kuolemaan, vaan tappamaan ( A. Rokka)
  8. #8
    Hienoa lueskella juttuja paikoista, johon on tarkoitus suunnistaa ensikesänä. Aion mennä Norjan Bergenistä laivalla suoraan Skotlannin Scrabsteriin ja sieltä sitten lasketella pikkuhiljaa Englantia ja myös sitä stonehengeä kohti. Viimekesänä ajoin Islannin reisulla tuon 7-tien Norjassa ja se pitää päästä päästelemään tänävuonna uusiksi.
    Kiitos tarinasta ja kuvista.
    Täristen ensikesää odottaa Jinksi!
    Syteen tai saveen ja pubiin...
    ______________________
    Honda VFR 800 VTEC
    Buell XB12S (sold)
    Kawasaki ZX6R (sold)
  9. #9
    occ:n teutul tjspn kävi siis roketilla enkuissa, hieno reissu kuitenkin.
    Delvac 1400 Super 15W-40 luokituksiltaan on ylihyvää useimpiin prätkiin. *pöriö. Delvac inside. Delvac moottoripyöräkerhon ylipappi, hallelujaaahh!! )
  10. #10
    Ison-Britannian hintataso hirvittää. Norjassakin osaavat rahastaa. Mopomatkailu on muutenkin niin kallista, etten taida manner-euroopasta mihinkään mennä?
    TTU - Dirty, Old and Ugly Ironbutt SS1000 driver.

    "Säkkijärven polkka on ihan hanurista"
    V.Vesterinen
  11. #11
    Kotka rules!! Hyvällä otteella kirjoitettua tarinaa,jossa pikku kommelluksia ja omia mokiakaan ei peitellä! Lisää näitä *
    Vielä jos kuvia vähän pienentäis, niin vois antaa kybän, nyt "vaan" 9+ *
  12. #12
    Voi hitsin pimpula, että käy kateeksi. Hienoja kuvia. Ihan selvästi Paul Teutul Sr on tien päällä. Toivottavasti ensi vuonna olisi itselläkin sen verran lomaa, että pääsisi eurooppaa kiertelemään ja ehkäpä ihan britteihin asti. Tänä vuonna kesä taitaa mennä duunissa...hanurista...
  13. #13
    kivaa tarinointia ja kuvia oli hauska katella
    itekki irlanissa käyneenä muistan pekoni aamiaiset hyvin ja pekonin lisäks joka paikassa tarjottiin fish and ships...ja ranskalaisissa oli aina etikkaa
  14. #14
    Kiitoksia mukavasta tarinasta
  15. #15
    Kun tuo olut on silleen miellyttävä ja tuttu juoma, seuraava etappi oli panimokaupunki Kilkenny, jossa pantua olutta saa jopa Suomessakin. Tarkoitus oli vierailla myös olutpanimossa.
    Ei vierailtu panimossa. Kaupungissa oli jotkut pirun teatterifestivaalit. Hotellit olivat tupaten täynnä ja homon näköisiä näyttelijäpoikia ramppasi edestakaisin pitkin katuja. Katselin hetken karttaa ja päätin että nyt lähdetäänkin suoraan Dubliniin. Nyt alkoikin matka taittua. Pitkin erinomaista leveää tietä ajettiin kohti pääkaupunkia ja sinne saavuttuamme alkoi taas hotellin etsiminen. Dublinissakin oli jotkut ihme juhlat. Aloitimme hotellin etsimisrumban keskustasta loitoten halvempiin paikkoihin. Turhaa oli homma. Kaikki täynnä. Ilta alkoi pimetä ja mieli mustua. Lopulta läksimme moottoritielle tarkoituksena löytää tienvarsihotelli. Nyt tärppäsi. Pääsimme hotelliin joka maksoi 119 euroa ilman aamiaista. Aamiainen maksoi 10 euroa per henki. Aamulla nautittiin suorastaan julman kokoiset pekoniannokset kaikilla herkuilla. Marjatta meni huoneeseen pakkaamaan ja minä receptioniin maksamaan laskua sekä tilaamaan Stenalta lippuja Walesiin. Kännykkäni soi ja Marjatta ilmoitti että huoneen katto vuotaa ja osa hänen tavaroistaan on kostunut. Ilmoitin receptionin tytöille asian ja hetken kuluttua huolestuneen näköinen mies tuli tutkimaan asiaa. ”Vuoto johtuu sateesta” hän sanoi. Ilmoitin hänelle että emme voi poistua hotellista ennen kuin vaatteet ovat kuivat. Saimme sitten lisäaikaa kuivatella vaatteita. Tämä sopi meille hyvin koska laivalle oli matkaa vain muutama kilometri ja ulkona satoi edelleen. Samoin sain tingittyä aamiaisten hinnat laskusta.
    Laiva lähti Dublinin kyljessä sijaitsevasta Dun Laoghaire nimisestä kylästä ollen myös Suomessa tehty katamaraani. Teknisten murheiden takia laiva lähti myöhässä ja olimme Walesissa Holyheadissa vasta vähän ennen puoltayötä. Yösija oli löydettävä täältä. Kylästä löytyikin avoinna oleva B&B paikka joka osoittautui melkoiseksi luolaksi. Hinta oli onneksi vain 50 puntaa. Tukeva pekoniaamiainen tarjoiltiin erittäin saastaisessa ruokailutilassa jossa myös kuivateltiin liinavaatteita.
    Olisin ottanut emännästä kuvan mutta säälin kameraa. Minä kyllä nautin pekonista, mutta Marjattaa etoi paikka siinä määrin, että hänen ruokahalunsa oli tipotiessään.



    Palovaroitin Holyheadissa.
    Hieman sumuisessa säässä aloitimme Walesin läpiajon. Sää onneksi parani auringon noustua, joten saimme hienon ajopäivän. Suuntasimme vähän sisämaan puolelle jotta näkisimme muutakin kuin rannikkoa. Wales ei poikennut Skotlannista tai Irlannista juurikaan. Kaunista ja vaihtelevaa maisemaa riitti ja tiet olivat pääosin erinomaisessa kunnossa ja vasemmanpuoleinen liikennekin sujui kuin tyhjää vaan. Ohitimme pihvikarjastaan tutun Herefordin. Samoin vanhat tupakkamerkit Newport ja Bristol jäivät taakse. Walesin pääkaupunki Cardiff jätettiin myös käymättä.
    Illansuussa olimmekin jo Somersetin kreivikunnassa. Täältä löysimme pienen idyllisen kaupungin nimeltään Minehead. Sotaisasta nimestään huolimatta kaupunki oli täynnä yöpymispaikkoja joista valitsimme yhden. Täällä söimmekin ensimmäistä kertaa intialaisessa. Hyvää oli.
    Erinomaisen pekoniaamiaisen jälkeen suunnattiin länteen kohti Cornvallia, tuota Englannin luoteisinta niemimaata.
    Somersetin maisemia. Taustalla Atlantin valtameri
    Pian olimmekin siellä. Ajoimme St. Austelliin Englannin kanaalin varrella. Lähellä sijaitsi tuttu kaupunki nimeltä Fowey mistä aikoinaan tuotiin paljon kaoliinia Suomen paperiteollisuudelle. Koukkasimme myös tänne ja otimme pakolliset kuvat kaupungista. Yöpymispaikka löytyi pienestä kalastajakylästä nimeltä Mevagissey. Pienen perhehotellin viskillä marinoitu isäntä sai lähes orgastisia fiboja kun hänelle lopulta selvisi että Rocketti on englantilainen pyörä. Tunsimme olomme hyvin kotoisaksi tämän todella ystävällisen pariskunnan luona.



    Mevagissey Cornwallissa.




    Britit osaavat pitää hauskaa. Sinipaitainen herra on hotellin isäntä.



    Suorastaan loisteliaan pekoniaamiaisen jälkeen hyvästelimme isäntäväen ja suuntasimme kohti maan lounaisinta kolkkaa Land’s End:iä kohti. Tämä niemen nokka olikin suosittu turistinähtävyys. Porukkaa oli runsain mitoin eri puolilta maata tutustumassa tähän jylhään paikkaan. Parkkipaikalla oli täyttä, mutta paikka löytyi ja hymynaihetta saimme kun koppalakkimies ilmoitti että moottoripyörät eivät joudu maksamaan parkkimaksua. Itse alue oli nopeasti katsastettu ja kotimatka saattoi alkaa.




    Land’s End



    Eräs Englannin eniten valokuvatuista pubin ovista .

    Seuraava etappi oli kuuluisa kivikasa Stonehenge. Paikalle saavuimme n. 5 minuuttia ennen alueen sulkemista. Kerroin lippuja myyvälle rouvalle että olemme tulleet Suomesta asti katsomaan tätä spektaakkelia, hän heltyi laskemaan meidät alueelle eikä ottanut meiltä edes pääsymaksua. Tämä muinaisten druidien kulttipaikka sijaitsi peltojen keskellä ja oli kyllä vaikuttavan näköinen mutta nopeasti katsastettu. Koppalakkimiehet pitivät huolen siitä ettemme päässeet graffitteja taitelemaan vaan pysyimme kiltisti rykelmää kiertävillä poluilla.



    Stonehenge

    Lähistöllä sijaitsevassa Salisbyryssä yövyimme BestWestern hotellissa. Täällä sain tingittyä huoneen hinnasta kun näytin autoliiton jäsenkorttia.



    Voi hitsin pimpuli.

    Suorastaan vatsalaukkua venyttäneen pekoniaamiaisen jälkeen oli seuraava kohde eräs matkan kohokohtia. Ajoimme seuraavaksi Portsmouth:iin. Tämä kanaalin varrella sijaitseva kaupunki on ja on ollut Englannin laivaston merkittävä tukikohta. Täällä on museoitu HMS VICTORY, brittien suurimman merisankarin: amiraali Horatio Nelsonin lippulaiva. Tässä aluksessa Trafalgarin taistelun tuoksinnassa tämä jo aikaisemmin käsi- ja silmäpuoleksi ammuttu kansallissankari kohtasi kuolemansa espanjalaisen vastustajan ampumasta luodista. Lievää kummastusta tutkijoissa ja yleisössä herättävät hänen viimeiset sanansa: ”Kiss me, Hardy.”



    HMS VICTORY

    Alus oli upea. Tosin tykit olivat muovia. Vuosisadat olivat tehneet tehtävänsä.



    Amiraalin punkka



    Nelsonin kuolinpaikka. Tästä ei tietenkään saanut ottaa kuvaa.
  16. #16



    Victoryn ruori.

    Laivaa kierrellessä kului aika rattoisasti. Tuli myös vertailtua entisajan merimiesten oloja nykyaikaan.
    Portshmouthista soitin Lontooseen suomalaiseen merimieskirkkoon ja varasin sieltä yöpymispaikat. Huoneita oli kahta sorttia: kuuden ja neljän hengen huoneissa sisältäen aamiaisen. Nuukana miehenä valitsin tietenkin halvemman kuuden hengen huoneen. Marjatta kritisoi tätä ekonomisuutta, mutta turhaan.
    Tämä merimieskirkko oli minulle tuttu ja 60- luvulta. Koska talven aikana olin tutustunut Lontoon karttaan ja pieniä muistin rippeitä löytyi päästäkin, osasimme melkoisesta liikenteestä huolimatta kirkolle helposti. Majoittumisen ja peseytymisen jälkeen Lähdimmekin keskustaa katselemaan. Kaupunki ei ollut muuttunut juurikaan edellisestä käynnistäni. Ainoastaan hinnat olivat pilvissä.
    Seuraavana aamuna olikin yllätys. Saimme aamiaiseksi puuroa, ruisleipää ja leikkeleitä. Kyllä vatsa oli ihmeissään kun ei pekonia tullutkaan. Suomalainen aamiainen oli kuitenkin erinomainen ja runsas.
    Ohjelmassa oli ensin Madame Tussaudin vahakabinetti. Paikka oli upea sikamaisen kalliista pääsymaksusta huolimatta. Ainoatakaan suomalaista ei ollut ikuistettu vahaan. Sen sijaan mm. Saddam ja Jasser sekä Aatu, puhumatta monista muista pienemmistä roistoista, olivat paikalla. Joskus vuosia sitten Urkki oli esillä mutta eipä ollut enää.
  17.  
  18. #17
    Mukava tapa kiertää Lontoota on myös 2-kerrosksinen bussi josta etenkin hyvällä säällä näkee tätä metropolia hyvin.
    Kiertoajelun jälkeen oli vuorossa maittava kiinalainen buffet jonka jälkeen nukkumaan.



    Baker Streetillä Sherlock Holmesin naapurissa.



    Seuraavana päivänä oli vuorossa Towerin linna ja Thamesin kiertoajelu. Linna oli kruununjalokivistään huolimatta pieni pettymys.


    Seuraavaksi oli vuorossa veneretki Thamesille. Joen rannat olivat vielä 70-luvulla täynnä vanhoja teollisuuslaitoksia, laitureita ja rähjäisiä varastorakennuksia. Eipä ollut enää. Nyt nämä rannat pullistelivat öykkärimäisistä asuin-ja liikerakennuksista. Näki selvästi että raha oli puhunut. Ei merkkiäkään tyylikkäästä ranta-tai kaupunkirakentamisesta. Päivän kruunasi kallis mutta hieno ateria Sohossa sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa.



    Vain 1 hevosvoima, mutta hieno kypärä

    Aamulla puuroaamiaisen jälkeen tilasin ja maksoin kirkon netillä 64 euroa maksavat liput kanaalin alittavaan junaan.
    Hyvästelimme kirkon ihmiset ja suuntasimme läpi Lontoon keskustan suuntana legendaarinen motoristipaikka: Ace cafe’. Tänne löysimme kun Marjatta huuteli autocomin kautta ajo-ohjeita.
    Kahvila oli täynnä motoristeja ja täällä näimme ainoat Rocketit koko Britanniassa .




    Ace cafe'
    Viimeinen etappi oli sitten kehätietä Folkestoneen josta juna mannermaalle lähti. Aseman portilla näppäilin saamani tunnusluvun koneeseen ja laite sylkäisi matkalipun ja portti alueelle aukesi.




    Kanaalin alla vaihteeksi.
    Junaan ajettiin normaalisti sivuovesta ja jatkettiin suoraan niin pitkälle kun päästiin. Olin luullut että seuraavaksi siirrytään matkustajaosastoon istumaan mukaville penkeille. Eihän se näin ollutkaan. Autoissaan olevat ihmiset mutustelivat eväitään ja me pitelimme pyörästä kiinni. Juna hytkyi jonkun verran eikä mitään hihnoja ollut saatavissa. 35 minuutin matkan päästä olimme Ranskassa josta ajoimme Via Baltican kautta kotiin.

    Matka oli todella upea. Vastoinkäymiset rajoittuivat zumon laukeamiseen ja yhteen pieneen omasta syystä johtuneeseen kaatumiseen. Osoittautui sitten että zumosta oli ainoastaan teline viallinen ja se vaihdettiin uuteen. Molemmat maat olivat erinomaisia paikkoja motoristille. Vasemman puoleinen liikenne ei ollut ollenkaan hankala moottoripyörällä. Tiet ja opasteet olivat pääosin hyviä ja maisemat kaunita ja vaihtelevia. Muut tiellä liikkujat huomioivat meidät mielestäni erinomaisesti. Rumia kiilauksia ei sattunut kuin yksi, sekin volvolla. Hinnat olivat kautta linjan korkeat kummassakin maassa. Pekoniaamiaiset olivat luku sinänsä. On kuitenkin sanottava ettei nälkä raastanut sisuksia kun aikaisintaan illalla. Kolestrolimittaukseen ei kyllä tällaisen matkan jälkeen ihan heti kannata mennä.
    Kilometrejä matkalla kertyi 8726. Rahaa kului taaskin kiitettävästi.
    Kesällä 2008 suunnataan uudestaan Iberian niemimaalle.

    Kotka ja Marjatta

    Muokkaa viestiä Muokkaa viestiä Vastaa lainaten Vastaa lainaten Lainaa useampaa viestiä tämä mukaan lukien