Tulokset 1:stä 2:een 2:sta
  1. #1
    Eilen otin tuntumaa pikku lenkillä ko. pyörään. Ei ole laiska eikä meluinen ainakaan vakiona ja on erittäin varteenotettava vaihtoehto ison nakupyörän ostajalle. Laite oli vain 140 km ajettu joten ajelu oli siisti pyrähdys eikä sen perusteella osaa kauhiasti pyörää kommentoida. Vakaa ja jykevä se ainakin on kun akselivälikin on 170 cm. Ja omalla tavallaan tyylikäs. Eikä hintakaan ole ihan metsässä

    Korkiammat sarvet pitäis olla ja mittaristo voisi olla tyylikkäämpi ja paremmin näkösällä. Sitte pleksi ja laukkusarja ja niin olisi toureri valmis. Periaatteessa näin.

    Jahka pääsee kopasemaan Brevaa ja K 1200 R:ää niin ollaan vielä viisaampia.

    Manittakoon etten ole ole koskaan aiemmin ajanut millään muulla Harleyllä enkä ole ollut niistä kiinnostunut ostoaikeissa.
    Stelvio NTX ´12
    V 650 NTX
    Tuareg 600 Wind
    CB 250 RS ´81 2x´82 ja ´83
    RD 250 LC
    Pegaso 650 Trail
    K 75
    R 45
  2.  
  3. #2
    Morienzo,

    Tarinaa Street Rodista, takana 2300km. Pyörää on ajettu ja testailtu monenlaisissa tilanteissa, työmatkailua, tiukkaa syheröä hiki päässä ja tietysti kaupunkikurvailua. Kymmenen vuoden takaiset ajomuistot kyseisellä merkillä voi tämän mallin myötä unohtaa aika nopeaan. Kannattaa koeajaa vaikka olisi kuinka Harley vastainen.

    Pyörä on tosiaankin jämäkkä ja muutenkin ominaisuuksien ulosmittaaminen vaatii jo ihan todellista rutistamista. Rajutkaan vastaohjaukset tai sisäänjarrutukset eivät aiheuta lepatuksia, eikä muutakaan dramaattista. Brembon jarrut pärjäävät hyvin kohtuullisen suurta massaa vastaan, häipymisiä ei ilmene. V-Rodia selvästi ylemmäs ja taaemmas sijoitetut jalkatapit eivät rojauttele ja heittele pyörää mutkissa.

    Moottori on mukava ja teho ( 120 hv / 108 Nm ) riittää hienosti normaalipörräilyyn. Kuudentuhannen kiekan kohdilla alkaa jo pikkaisen hymykin irtoilemaan, lisääntyvän vedon ja murean äänen sekoitus toimii. Vaihteisto on jämpti paketti, joskin vaatii rauhalliset ja täsmälliset käskyt. Vaihteet tuntuivat alkuun hurjan pitkiltä, ykkösellä voi hulluna päivänä rämäyttää satasen tuntumaan ja viitosta ei juuri tarvitse ennen motaria.

    Vikoja, vuotoja tai turhia tärinöitä ei ole ilmennyt. Ameriikan poika on jo rakennellut näistä big bore versioita ja hyvin kuuluvat pysyvän sittenkin kuosissaan. Revolution peruskoneesta on puristettu + 180 hv suorakiireisiin, aika hyvin bensa Hurleylle.

    Kahvat piti vaihtaa heti. Jarrupoljin on suunniteltu ilmeisesti avaruuden miehelle, se on pakko vaihtaa. Peileistä näkee tarkasti omat kyynärtaipeensa, täytyy vaihtaa toiset peilit.

    Laatu ja viimeistely on asiallista tasoa ja laitteesta saa muutenkin hyvän fiiliksen.

    Osaa se Amerikkalan jäpikäs näköjään tehdä muutakin kun hyökkäillä ympäriinsä…