Nitrous kirjoitti
Uskokaa jo, että hyrrävoimalla ei ole tuossa mitään tekemistä. Tai on sen verran, että kun käännön aluksi rengasta käännetään ulkokurviin, syntyy hyrrävoimasta pieni runkoa mutkan suuntaan kallistava momentti. Momentti on kuitenkin vain n. 1% luokkaa verrattuna muihin kääntöön vaikuttaviin voimiin. (Tästä on tehty Kanditaatintyö Aalto-yliopiston Auto- ja työkonetekniikan osastolla pari-kolme vuotta takaperin. Kandin työt ovat muistaakseni julkisia, joten pienellä kaivelulla löytynee.) Käytännössä hyrrävoima on niin pieni, että se voidaan jättää huomiotta.
Se mitä tuossa tapahtuu on se, että ensi siirretään ohjausta kääntämällä tukipiste pois painopisteen alta. Jos pyörä olisi paikoillaan, vain painovoima aiheuttaisi pyörän kallistusta aiheuttavan momentin, mutta kun pyörä on liikkeessä, pyrkii pyörän runko jatkamaan suoraan eteenpäin, vaikka eturengas osoittaakin hieman ulkokaarteeseen. Eturengas siis liikkuu ulkokaarteen suuntaan ja pyörän runko eteenpäin. Mitä tapahtuu? Tämän voi jokainen kokeilla vaikka fillarilla. Käännä eturengas osoittamaan hieman sivuun kulkusuunnasta. Työnnä fillaria suoraan eteenpäin pyörän vieressä seisoen. Pyörä pyrkii kallistumaa ohjausta vastakkaiseen suuntaan.
No niin, nyt pyörä on alkanut kallistua nopeasti mutkan suuntaan. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Etujätön ansiosta syntyy momenttivarsi, joka pyrkii kääntämään ohjausta kallistuksen suuntaan. Mitä enemmän pyörä kallistuu, sitä enemmän ohjaus kääntyy (tiettyyn rajaan asti). (Myös tämän voi testata sillä äskeisellä fillarilla. Nyt fillari on kallellaan, mitä tapahtuu jos vapautat ohjauksen? Eturengas kääntyy mutkan suuntaan. Saa kokeilla.) Seuraava kysymys lienee se, että kuinka paljon ohjaus kääntyy? Tämä saadaan näppärästi laskettua (yksinkertaistettuna) vaikkapa lukiofysiikalla. Lasku aloitetaan piirtämällä vapaakappalekuva ja käyttämällä näppärää yhtälöä F=ma. Painovoima pyrkii kallistamaan pyörää lisää mutkan suuntaan ja keskeiskiihtyvyys taas pyrkii nostamaan pyörää pystyyn. Tasaisessa kaarrossa nämä voimat kumoavat toisensa ja ilman kuljettaja vaikutusta myös pyörän ohjaus pyrkii kääntymään sellaiseen asentoon, joka toteuttaa tuon tilan. (Reaalimaailmassa ohjaus päätyy vain lähelle tuota tilaa, mutta sallittakoon pieni ideaalisuus tässä kohtaa.)
Se mihin kuskin käyttämää voima tarvitaan, on tuon pienen epäideaalisuuden (kitkat yms.) kumoaminen ja/tai linjan muuttamiseen kaarron aikana. Yleensä kyseessä on enemmän tuo jälkimmäinen, koska aika harva meistä pystyy ajamaan ideaalista ympyrää.
Jos sitten joku haluaa sotkea tähän ne hyrrävoimat välttämättä niin niitä voi ajatella luontaisena ohjausvaimentimena. Kuten noista pekan kuvaajista nähdään, jää ohjaus hieman värähtelemään sen jälkeen kun ohjaus on kääntynyt takaisin mutkan suuntaan. Tämä on aika normaali ilmiö kun järjestelmä (tässä tapauksessa moottoripyörän etupää) saa jonkun herätteen. Herätteen jälkeen ohjaus kääntyy hieman enemmän kuin tavoite olisi ja jää hetkeksi värähtelemään tavoitteen (=tasapainotilan) ympärille ennen kuin arvo vakiintuu. Kuten kaikki tiedämme, hyrrävoima pyrkii vastustamaan pyörivän massan pyörimisakselin suunnan muutosta. Tässä tapauksessa hyrrävoima pienentää tuota ohjauksen värähtelyä tasapainotilan ympärillä. Hyrrävoima on kuitenkin paria kertaluokkaa pienempi kun sitä verrataan muihin tilanteessa vaikuttaviin voimii, joten sen rooli on lähinnä matemaattinen.
Jos vielä joku tämän jälkeen uskoo, että mopo pysyy pystyssä hyrrävoimien ansiosta, voi kokeilla seuraavaa:
1) Etujarru pohjaan
2) Reilusti kaasua
3) Kytkin ylös
4) Kumin sauhutessa vaihda isoimmalle vaihteelle pykälä kerrallaan.
5) Nyt kun takarenkaan nopeus on yli 200km/h, nosta jalat tapeille. (Monta kertaa isompi hyrrävoima kuin esim. 40km/h nopeudessa)
6) Istu tyytyväisenä täydellisessä tasapainossa pyöräsi päällä
7) Tai selitä naapurilla miksi pyöräsi on kyljellään naapurin muijan kukkapenkissä ja pensasaidassa on reiluhkon kokoinen reikä.