Honda VF-sarjalaiset

[Tume34]

Vähän tuo viisisatanen versio kiinnostaisi nyt jo tulevalle kaudelle laittaa, mutta mites kun on nyt kuullut vähän kahdenlaista juttua; Jotkut sanovat tuon 500cc version olevan epäluotettavassa maineessa, ja toiset taas ylistävät 500cc kestävyyttä ja moittivat 750cc olevan huolia pullollaan?

Asia ei jahkailemalla ratkea, vaan kaipaankin Teidän, itsenne pyöränomistajien kommenttia ja kertomusta, miten on pyörät kestäneet. Suunnitelmissa kun olisi ensikaudelle pyöränvaihto, ja huvittaisi kerrankin ihan vaan ajaa läpi kauden ilman keskeytyksiä, että onko VF:ässä siihen samaa potentiaalia kuin nykypärrässä CX:ässä?

Toki pyörät ovat yksilöitä, mutta jos nyt saisi useamman käyttäjän kokemuksia niin niistä voisi päätellä jo paljon.

ps.Kiinnostaa myös kaikennäköisistä Vefeistä kokemukset, eli tänne vaan kertomaan kellä jotain sanottavaa on .

[Earache]

Noi vf:t hän on aika epäluotettavan pyörän maineessa, vaikka ovatkin hondia. itselläni oli aikoinaan vuonna -95 vf 500f vm-85, se oli minulla pari kautta eikä siinä muistaakseni mitään isompia ongelmia ollut, mutta se oli silloin suhteellisen tuore pyörä. mutta pitää muistaa että noi pyörät ovat jo vanhoja ja paljonajettuja, viimeksi olen tainut 500 vf:n nähdä liikenteessä n. kolme vuotta sitten, eli melko harvinainen näky nykyään. onko sen seuraavan pyörän ihan pakko olla vf? meinaan siitä seuraava malli vfr 750f olisi mielestäni HUOMATTAVASTI parempi valinta etenkin luotettavuuden kannalta, honda otti aikoinaan todellakin opiksi virheistä joita oli vf:ssä ja suunnitteli uuden v4 koneen jota voisi sanoa todellakin onnistuneeksi ikiliikkujaksi, vfr:ssä ei pahemmin vikoja esiinny. tiedän yhden -88 vfr:n millä oli aikoinaan ensimmäinen omistaja ajanut 150 tkm ilman teknisiä murheita koneen puolelta. vanhempia viffereitä saa nykyään halvalla ja joukossa on varmasti monia vielä täysin hyviä käyttöpyöriä. pahoittelen jos viestini ei kauheesti antanut vastauksia vf:stä, cx:stä minulla ei ole mitään kokemuksia. minä suosittelisin siirtämään katsetta vfr:ään jos haet luotettavaa ja hyvää pyörää

[Tume34]

Ei kyllä se olisi oltava VF, tiedä sitten mikä sairas pakkomielle kyseiseen pyörään .

Tuo nykypyörä-CX nyt on hyvin luotettavassa maineessa, se puoltaisi sen pitämistä vielä mutta kun mieli tekisi niin kovasti sporttisempaa...

VeFRiä olen myös harkinnut, ja tullut tulokseen että aika tyyristä minulle. Halvimmat näkyvät lähtevän sieltä +3000e, eli tuplasti sen mitä VF:istä pyydetään.

[Earache]

Ei kyllä se olisi oltava VF, tiedä sitten mikä sairas pakkomielle kyseiseen pyörään .

Tuo nykypyörä-CX nyt on hyvin luotettavassa maineessa, se puoltaisi sen pitämistä vielä mutta kun mieli tekisi niin kovasti sporttisempaa...

VeFRiä olen myös harkinnut, ja tullut tulokseen että aika tyyristä minulle. Halvimmat näkyvät lähtevän sieltä +3000e, eli tuplasti sen mitä VF:istä pyydetään.

juuri katsoin uteliaisuuttani nettimotosta ja joitakin 87-90 vfr:iä saa jo alle 3000€, älä säikähdä noita n.100tkm lukemia, ne ei ole paljoa tolle uudemmalle v4 koneelle.

[Tume34]

juuri katsoin uteliaisuuttani nettimotosta ja joitakin 87-90 vfr:iä saa jo alle 3000€, älä säikähdä noita n.100tkm lukemia, ne ei ole paljoa tolle uudemmalle v4 koneelle.

Tiedän, vuoden 2005 Kokkotreffeillä tapasin erään VeFRillä ajelevan, kertoili että varsin hyvä pyörä on, kuulemma ajelee sen parisensataa tuhatta ennenkuin pitää alkaa moottorille jotain remppaa suunnitella.

Onhan tuolla minunkin CX:ällä 116tkm mittarissa, ainoana huolena yläkierrostenkäämi joka täytyisi vaihtaa.

[Sika-nauta]

Itse ajoin noin 30-40tkm 90 luvun alussa vf750cc mallilla.
Ei jäänyt mitenkään epäluotettava tai huono maku kyseisestä pyörästä (muistaakseni). Aika kultaa muistot mutta ikinä se ei ainakaan mennyt rikki tai muuta temppuillut (muistaakseni).
Höhöh ainoa olikin kun tankki ruostui pohjasta saumojen kohdalta puhki. Varmaan 10 per puoli ihan pieniä reikiä, kun tankkia alettiiin hiomaan ja maalaamaan uudelleen.
Nohöh ylempi syyläri kyllä alkoi vuotamaan korkin juuresta mikä vaan juotettiin kiinni uudelleen.

[vma]

Ei kyllä se olisi oltava VF, tiedä sitten mikä sairas pakkomielle kyseiseen pyörään .

Itsellä on myös ajan kultaamia muistoja VF750F mallista. Pikkukoltiaisena semmoista kuolasin urheilukisojen aikana parkkiksella. Jäi kisat katsomatta, kun pyörää piti ihailla.

Kun alkuperäinen ja hyvä VF750F tulee vastaan, saa CBR1000RR tallikaverin. Toisaalta, myös CB1100R pitäisi olla ja tietty RC30. Ehkä joskus.

[MarcusB]

Minulla oli aikanaan VF750F (yli 10 vuotta sitten) ja siihen oli ne alkuperäiset suklaasta valmistetut nokka-akselit vaihdettu kovempiin. Tämä oli se suuri ongelma alkuaikojen VF750:ssä, "pehmeät" nokat ja liian huono voitelu.

Samaa ongelmaa ei raportoitu laajemmin VF500-sarjassa ja myös VF1000 oli kestävämpi (VF750 oli Hondan ensimmäinen kuluttajile suunnattu laite "uudella" V4:lla).

[KMSwallower]

Perhepiirissä oli aikoinaan -88 500FII, hyvin pelasi, pirteä peli, tosin, pienikokoinen isolle kaverille, taitaa parhaiten sopia 175 cm ja alle kuskille. Venttileissä ruuvisäätö. Ahdas huoltaa, kuten kai V4set yleensäkin. Kannattaisi kokeilla VF1000R myös, mielenkiintoisena yksityiskohtana koneessa nokka-akselien veto suoraan hammasrattailla. Melkein ostin joskus tuollaisen, mutta pidän kyllä rivinelosta kokonaisuutena parempana, ainakin huoltojen osalta.

[Tume34]

Hmm, eli kun nyt vähän kartoitetaan, niin VF500F ja tonniset Vefit ovat niitä valmiiksi hyviä ja luotettavia? Ja seiskapuolikkaasta löytyy nokka-akseliongelmat ja riittämätön voitelu..

Pitääpäs ruveta katsastamaan huvikseen löytyisikö jostain tehokkaampaa öljypumppua, nokka-akselit näkyy olevan vaihdettu aika useaan vastaan tulleeseen vf750 joten niistä tuskin tulisi olemaan murhetta.

[hesekie1]

Kyllähän nuo on niin vanhoja pyöriä kaikki VF:t että on ihan yksilöstä kiinni millaisen sattuu saamaan. Voi olla vähemmän ajettu johon ei ole yläpään remppaa tehty ja se on pian edessä, tai sitten enemmän ajettu ja hyvin hoidettu ja siis parempi.

Noihinhan on asennettu jälkikäteen sellaista voitelusarjaa jolla johdetaan paremmin nokka-akseleille, jos sellainen on tehty niin on varmaan plussaa.

Hyvännäköisiä pyöriä nuo on kaikki, etenkin sinipunavärityksellä nuo VF500 ja VF1000R. Kuulemma vääntävät hyvin alhaalta asti, mutta huollot hankalampia/kalliimpia kuin rivinelosissa. VFR on sitten varmasti parempi pyörä, mutta käytettynä pykälän kalliimpi ja jotenkin neutraalimman näköinen.

Nettimoto.com:issa ja Motopalsta.com:issa on tälläkin hetkellä ainakin kuvan perusteella aika alkuperäisen näköisiä VF750:ia myynnissä, ja halvalla.

[Reiska_SB]

Hmm, eli kun nyt vähän kartoitetaan, niin VF500F ja tonniset Vefit ovat niitä valmiiksi hyviä ja luotettavia? Ja seiskapuolikkaasta löytyy nokka-akseliongelmat ja riittämätön voitelu..

Pitääpäs ruveta katsastamaan huvikseen löytyisikö jostain tehokkaampaa öljypumppua, nokka-akselit näkyy olevan vaihdettu aika useaan vastaan tulleeseen vf750 joten niistä tuskin tulisi olemaan murhetta.

VF750F on pyörä jolla ei saa ajaa matka-ajoa alta 4000 krs/min, muuten nokka-akseli ei saa tarpeeksi voitelua.

Jos tämän muistaa ei ole ongelmia

Reiska_SB

[suntilas]

Tänä kesänä vaihdoin oman -87 VF500F2:sen pois, 1,5 kautta tuli ajeltua, ei mitään pahaa sanottavaa... paitsi tehon puute.... nurkkamopona menee hienosti, pidemmällä matkalla alkoi tulla äiteetä ikävä.

Vikoja ei ollut, vehkeellä oli kruisattu 66tkm

[Tume34]

Tänä kesänä vaihdoin oman -87 VF500F2:sen pois, 1,5 kautta tuli ajeltua, ei mitään pahaa sanottavaa... paitsi tehon puute.... nurkkamopona menee hienosti, pidemmällä matkalla alkoi tulla äiteetä ikävä.

Vikoja ei ollut, vehkeellä oli kruisattu 66tkm

No entisen piikin (CB125) 18hp, ja nykyisen pyörän CX 500 40hp (impulssikäämi rikki, yläkiekat poissa käytöstä) jälkeen tuon viisisatasen tarjoamat 70hp riittänee pitkäksi aikaa .

[dnapekko]

Olen nyt ajellut kaksi kesää tonnisella F2:lla. Ostettaessa 72000 km mittarissa, nyt 82000. Parkkipolttimo ja vilkun polttimo piti vaihtaa.
Tosin edellistalvena tehtiin todellinen perushuolto alkaen etupään stefoista päättyen takapyöränlaakereihin, ja paljon siltä väliltä. Mutta mitään ei ole tarvinnut varsinaisesti korjata, ja ulkonäöstä päätellen moottori on avaamaton. Sanovat, että noissa tonnisissa nokka-akselit kestävät, ja kuten jo kerrottu, kaikkiin malleihin saa sitä öljynkierron parannussarjaa. Nyt on tallissa sitten seurana se alkuperäinen nakumalli VF750S, johon ne lastentaudit olivat oikein kunnolla keskittyneet, siitä tehdään kartsapyörä ensi kesäksi. Tonninen on kyllä mukava matkallakin, ja tehoa sekä vääntöä riittää kotitarpeiksi. Eikä tule enää samanlaisia juurikaan vastaan, eikä varmaan viissatasiakaan, olivat aikoineen sen verran hinnakkaita laitteita.

itellä oli aikoinaan v89-93 500f11-86. ajoin noin 40tkm. ja toimi kun junan klosetti mainoksena vois mainita että hyllystä löytyy vf500 korjaamo käsikirja.

[hondamania]

Minulla oli VF750f mallia -83 aikanaan vuosina 1986-87. Nokka-akseli ongelmia aikanaan kuulin olevan (oli karkaisu mennyt japseilta pepulleen, vaihdettiin takuuna), mutta ei kyllä minulla. Tuo pienten kierrrosten välttäminen pitää varmaan paikkaansa. Vaihteisto meni kerran jumiin, sellainen pienin kuulakynästäkin tuttu jousi oli katkennut. Korjasin itse, kustannukset 0,50 mk. Eniten minua rassasi lämpöongelmat eli flektit ei tahtonut kuumalla ilmalla kaupungissa riittää. Kävin radalla pari kertaa, mutta noiden lämpöongelmien takia siitä ei tullut mitään. Vaihdoin parin vuoden jälkeen VFR:ään ja se on kyllä HUOMATTAVASTI parempi peli: moottorista lapsentaudit pois, alumiiniboxirunko paljon jäykempi jne. kestää kilometrejä aivan sairaasti.

[Kapa]

Hondan vf 750 f ollut tallissa ja siihen liittyen purkanut fillarin ....My Webpage. Suurempia riemuja en osaa kyllä väitellä mutta huonoa on ko venttiilin säätöväli aika tiuha ja näppärä kaveri kyllä tekee itekkin "tulee öljyjä vaihdeltua samalla n6000km=))" radalla havaitsin lämpöjen kasvavan käytyäni 2x 20min. Muuten ei ongelmia ole ollut kovemmassakaan matka ajossa.

Mielenkiinnolla voi iformoida jos tietää ko laitteeseen jostain saatavissa olevan tehokkaamman öljypumpun.

[dnapekko]

Emmä öljypumpusta tiedä, mutta viidelläkympillä ja postikuluilla saisit terveemmän kollektorin. Haynesin kirja, jossa 750- ja 1000-kuutioiset VF:t lähtis sitten kahdellakympillä.

[suntilas]

Tänä kesänä vaihdoin oman *-87 VF500F2:sen pois, 1,5 kautta tuli ajeltua, ei mitään pahaa sanottavaa... paitsi tehon puute.... nurkkamopona menee hienosti, pidemmällä matkalla alkoi tulla äiteetä ikävä.

Vikoja ei ollut, vehkeellä oli *kruisattu 66tkm

No entisen piikin (CB125) 18hp, ja nykyisen pyörän CX 500 40hp (impulssikäämi rikki, yläkiekat poissa käytöstä) jälkeen tuon viisisatasen tarjoamat 70hp riittänee pitkäksi aikaa .

....nälkä kasvaa syödessä... ei kestä kauan kun alat kiroamaan ettei sillä mihinkään kerkeä... eka bemari mikä ruuvaa ohi ni jo alat miettimään vaihtoa.... kokemuksen karvaalla rintaäänellä.....

Itselläni on -84 vf 750 f kilometrejä n. 100th. Pyörään tehty 65 th nokkaketjujen vaihot ja 1 imuventtiili. Tein itse lisävoitelun nokille ja kone pelittää ihan satasella!! Hyvä peli, kannattaa ostaa.

[jussiupn]

Sulla on nyt hyvä kuva Hondasta kun ajelet CX:llä. Se olikin oikeasti kestävä! Itsekin ajoin 30 tkm CX:llä 1980-luvulla.
Samoihin aikoihin oli noita VF:iä. Itse näin korjaamolla sen tonnisen nokat, jotka olivat kuluneet. Samoja kuulin 750:stä, vastaavasti yhdellä kaverilla oli tuollainen kuvassakin nähty VF500FII, jossa ei mitään ongelmaa, tai ei ainakaan minulle kertonut.

Yleisesti ottaen olen kuullut ja lukenut juuri noista ensimmäisistä V-koneista, että voitelun puute pilasi nuo nokat. Ei tietääkseni ollut/ole olemassa parannettuja nokkia, vain paremmin hoideltu voitelu. Nokan vaihdot ei siis takaa ongelmattomuutta. Itse en tuota VF-konetta ostaisi.

Vastaavasti VFR, kuten muutkin ovat kertoneet, on huomattavasti parempi ostos. Sellaisella ajoin itsekin kaksi huoletonta kesää. Varmasti VFR:kin paljon ajettuna alkaa kärsiä ongelmista, mutta huomattavasti pienemmistä kuin nuo VF:t.
Jos on pakko ostaa VF, niin sitä ei kai voi estellä, mutta onpa ainakin varoiteltu...

jussi

jussi

[ted]

Nostetaanpa esiin tällainen aataminaikainen keskusteluketju...

Olen ostamassa tilapäispyörää siksi aikaa kuin XX:ni on korjaamolla lomalla. Olen aina pitänyt Honda VF:ien ulkonäöstä. Ennestään minulla seisoo 500f Orivedellä (josta sen saa hakea hyvin sopuisaan hintaan eli lähes ilmaiseksi, jos ken tarvitsee. Ei käyntikunnossa.) Niinpä kävin eilen katsomassa ja koeajamassa VF1000F:n. En tiedä, mikä vika tämän kyseisen pyörän nokka-akseleissa on ollut, mutta ulkonäöstä päätellen sillä on ajettu triljoona kilometriä. Jos matkamittarista (25 000) ja ulkonäöstä jotakin pitää ajatella, niin pikemminkin 225 kuin 125 megametriä. Tämän yksilön kohdalla minun on vaikea uskoa, että mallin tyyppivika, huono voitelu ja liian pehmeä nokka-akselin materiaali vaivaisivat.

Tässäpä pikainen koeajoraportti. Vanhat rukit ovat vanhoa rukkeja. Kyseinen pyörä oli seissyt jotakin tunteja ennen kuin koeajelin sen. Ennen starttia moottori ja pakoputket tuntuivat kylmiltä käsiin. Moottori käynnistyi kuin olisi ollut seisoksissa vain tankkauksen ajan. Myyjä kertoi pakoputken vuotavan. Olihan se käyntiääni vähän karhea ja putket reippaassa ruosteessa. Pyörän alle kurkistellessa saattoi todeta, että kovin terävällä esineellä putken alimpia osia ei kannata nakutella. No, purukumilla me paikkaamme sen! Toinen käyntiin liittyvä ongelma oli putkeenpaukuttelu, jota sitten koeajolla ilmeni moottorijarrutuksessa. Kysäisin myyjältä, joka oli reilun ja mukavan tuntuinen tyyppi, että jääkö moottori joskus vetämään, vaikka kaasun päästää pois. Kuulemma niin on käynyt. Viittaavatko paukuttelu ja tämä kumma jälkivetäminen siihen, että moottori saa liikaa ilmaa?

No, matkaan. Kytkin oli vähän jännittävä. Tosin ne ovat aina minusta jännittäviä. Yhden vanhan rukin kytkin puree oitis, kun kahvaa päästää vähänkin. Mahtaako irrottaa kunnolla lainkaan? Toisen kytkin ottaa kiinni vasta kahvan liikkeen viime milleillä. Tässä pyörässä koko instrumentti tuntui vähän epämääräiseltä, mutta kyllähän se sekä irroitti että piti, mikä on riittävä suoritus tällaiselle vanhukselle. Kytkimen puolesta pyörällä pystyy ajamaan, mutta käyttö käännöksissä oli vähän jännää, koska myös ohjauksessa oli ongelmia.

Moottorissa oli yhä ruutia. Tuppea nurin vain! Jos käyntinopeusmittari näyttää kiihdytyksen alussa yli 3000, tällä vanhuksella ohitellaan siinä kuin uudemmillakin pyörillä. Eihän se nyt meidän aikamme tonniselle kyykylle pärjää edes perstuntuman perusteella, mutta ei tämä VeeäFfä mikään sutku ole. Tosin moottori on minusta luonteeltaan samanlainen kuin omistamani ja taannoin ajelemani VF500F: keskialueen jälkeen ei kannata odotella mitään supervääntöpiikkiä. Reippaammassa moottorijarrutuksessa pakari tosiaan paukahtaa mojovasti, mutta moottori tosiaan jarruttaa. Olisikohan tuossa vaikka puristukset kunnossa? En muistanut katsoa huolella, savuttaako pyörä - joten ei ainakaan ihan hirveästi, koska minä en moista äkännyt, eikä myöskään mukana ollut vaimoni.

Mutka-ajossa tosiaan oli ongelmansa. Suoralla ja loivassa kaarteessa pyörä kulki ihan nätisti. Risteyksessä ajolinja venkoili sinne tänne. Urille kulunut, pienihalkaisijainen liikenneympyrä oli sitten jo pelottava kokemus. Mutkittelutaipumus yhdistettynä epämääräiseen kytkintuntumaan pisti koeajokuljettajan puremaan poskilihojaan äijälti. Perhanan kiusallinen juttu, sillä itse asiassa tonninen VF tuntui ketterältä ja muutoinkin jotenkin massaansa kevyemmältä. Siitä on aikaa, kun olen ajanut CBR1000F:ää, mutta muistikuvani mukaan se on paljon VF:ää kankeampi.

Jarruista ei ole paljon sanottavaa: jos haluaa VF:n pysähtyvän, kannattaa mielummin painaa kantapäänsä asfalttiin kuin räpellellä jarrukahvaa ja -pedaalia. Pysähtyihän se lopulta

Ajoasento oli myöhempiin kyykkyihin verrattuna letkeä. Tai eihän VF mikään kyykkypyörä edes ole, ei tosin pystypyöräkään. Koeajolenkin jälkeen satula tuntui kuumalta, mikä muistutti sangen kiusallisesti XX:ni korjaamolle muuttoon johtaneesta tapahtumaketjusta. En tosin edes tiedä, missä VF:n jännitteensäädin on, enkä vaivautunut pohtimaan, mikä muu seikka saattoi kuumentaa pallieni alusta. Menin kahville pohtimaan mahdollista ostopäätöstä. Juttelin vielä myyjän kanssa, mutta lopulta jätin pyörän ostamatta. Perusteina olivat tuo luikertelu ja pyörän huonosta maineesta johtuva vaikea eteenpäin myyminen aikanaan. Noin tunnin päästä myyjä soitti ja kertoi löysänneensä ohjauslaakeria ja pyörän käytös oli kuulemma parantunut huomattavasti.

En muuttanut ostamattomuuspäätöstäni, mutta kieltämättä ohjausongelman mahdollinen ratkeaminen herätti uusia ajatuksia. Kun rahatilanteeni on mikä, minun ei varmaankaan kannata ostaa pyörää, joka on kaiketi vaikea myydä pois. Mutta oli VF esimerkiksi Cebariin verrattuna huomattavan huumorintajuinen vempele. Halpa se ei ole, samalla rahalla saa varmasti samanvertaisen CBR:n. Mutta se käyntiääni... ja jotenkin kevyempi ajotuntuma. Ja... No... Joo. Näin vanhoista ajokeista kun puhutaan, lienee turha yleistää liikaa yhden yksilön tuomaa vaikutelmaa. Eikä tuollaisella nuhjuisella rotiskolla välttämättä herätetä intoa kiiltävän perään olevien silmissä, mutta ehkä erikoisuudentavoittelijat ja nostalgiaan taipuvaiset voivat tulla huoltiksella juttelemaan. Perhana... pitäiskö sittenkin hakea! Ainoa seikka, joka tärvelisi minulta VF:llä ajamisen ilon on jännitys pyörän kestosta.