Mutterpyörän nouto germaniasta 2004

[mchuurre]

Tösös !

Pistimpä Germanian jutun näkösälle jos joitakin mutterpyörän noutajia sattuisi tämmönen kiinnostamaan! Mobile.de oli tässä se tietolähde minullakin. Lue jos ei ou muuta hommaa...

Kuvat pitää kuvitella tähän jokkaisen ite tai sitten vilasta kotisivuiltani josko siellä olis vielä jotain tallella:klick



LT AUS LENGGRIES BAYERN


Koko juttuhan lähti liikkeelle siitä kun tänä syksynä (2004) , Keltaisen pörssin sivuilla oli oikea namupala; K1200 RS, -98 malli, sininen, laukut ja ajettu vain 13tkm, hinta 14 000 €. No joo, totta kai! Ajattelin minä että juu. Varmaan, kyllä niin, joo, saaressa tietenkin ollut, papilla ja vieläpä sokealla, ajettu vain sunnuntaisin, tai vain käynnistetty ehkä kerran keväisin, korkeintaan…… No eihän se mitään jos soittelen ja kuitenkin vähän kyselen, olihan syksy ja kylmät säät tulossa ja varmaan tuo hintakaan ei olisi lopullinen? Jos sitä joskus kuitenkin tekisi ihan oikean, siis sellaisen aikuisten oikean löydön? No sain myyjältä tietää että olikin saksan tuontia ja ollut 3 vuotta kuolinpesällä ajamatta ja nyt olisi nykyisen omistajan myytävä koska oli kesän sateet tehneet vesivahinkoa Pieksämäellä. Oli nimittäin omakotitalon kellariin tullut vettä ja rahaa tarvittaisiin remonttiin. Sovittiin pikimmiten tuo näyttö ja koeajo Hankasalmen Jari-Pekan huoltamolle. lupasi sen verran tulla vastaan koska minä taasen tulisin Jyväskylästä. Saavuin sovittuun aikaan ja siellähän se pyörä parkissa olikin ja valmiina koeajoa varten. Tiesin etukäteen mitä piti katsoa, eihän sitä saksan pyöriin aina ole luottaminen, varsinkaan jos ei omistaja itse ole sitä suomeen tuonut. No kaveri vaikutti asialliselta aina siihen asti kunnes aloin tarkemmin katsomaan matkamittaria. En olisi millään saanut katsoa matkamittaria ja sen ruuveja, esitteli vaan pyörän takana jotain aivan merkityksettömiä juttuja, takalukkua kuinka iso se oli jne, eli keskeytti koko ajan tarkkailuni ? Johan nyt, vaistosin että jotain oli nyt pielessä. En vielä ollut äsken huomannut koko juttua että mikäs tässä nyt oikein on, eli vasta nyt aloinkin katselemaan tarkemmin sitä mittaristoa. Hei hetkinen, miten tässä ykkösen sakarassa on selvä naarmu? Siis aivan selvästi mittarilukeman 13414 km ensimmäisen ykkösen väkäsessä oli aivan selvästi sellainen ruuvimeisselin naarmu, eikä se ollut mikään heijastuma mitä myyjä ensin yritti esittää. Eikä ollut sekään uskottavaa kun hän sanoi että; ”enpä ole huomannut, onpas kumma juttu jne” Nyt vasta alkoikin tosi tarkkailut pyörän suhteen. Jalkatappien kumit olivat kutakuinkin yhtä kuluneet kun omassa K-100 RT:ssä jolla on ajettu noin 80 tkm! Moottorin alunen oli sitä paitsi aivan märkänä ? Keulaputket olivat stefojen päältä aivan selvästi kiillottuneet. Lisäksi pyörä oli kaadettu liikkeestä koska oikea sivulaukku oli pyörän pyöriessä sorvannut laukun kupeen läpi puhki, se oli kuitenkin paikattu mustalla lasikuidulla sekä laukun kansi tietenkin oli vaihdettu uuteen. No, kaikesta huolimatta kävin koeajolla ja olihan siinä kyllä kaikki tehot tallessa ja kaikki toimi kuten pitikin, mutta jos mittarin kilometrikiekossa on selvästi naarmu ei sitä ole avattu kymppitonnin tai parin takia, eikä sitä ollut avannut mikään jobbari vaan kyllä se oli tämä amatööri myyjä ihan itse. Koska onhan saksanmaalla firmoja jotka mittareita maksusta avaavat mutta on niillä hemmoilla kuitenkin vähintään puuvillahansikkaat kädessä eikä ne tee naarmuja viereisiin lukemakiekkoihin. Huijauksen, tai onneksi vain sen yrityksen huomasi kaikesta, kaveri ei edes hätkähtänyt kun sanoin rintaäänellä että tällä pyörällä on ajettu ainakin tuommoiset 80 tkm!!?

Kiinnostus ei minulta silti kokonaan lopahtanut mutta sanoin että hinta jää nyt alle 12000 €:n koska ajokilometrit jäävät nyt arvoitukseksi kun ei huoltokirjaakaan ollut ? No sitten myöhemmin kun soittelin kaverin perään hän ei sitten enää vastannutkaan ? Soittelin illalla, aamulla, päivällä ja taas silloin ja sitten, vaan ei. No sitten lopuksi kun vaihdoin liittymää niin jopas tärppäsi, sen vaimo vastasi ja lopulta sain itse myyjänkin kiinni. Kyselin vielä tarkemmin oliko hän saanut selville keneltä hän sen olikaan ostanut, koska jäätiin niille puheille että hän selvittää sen asian olihan vahinko hänen ei minun. No eipä ollut ennättänyt selvitellä ? No kyselin vielä pyörän työkaluista ja kaveri alkoikin niitä luettelemaan, tosin nihkeästi. Kolmannen kysymyksen jälkeen hänen hermot näköjään petti kun hän sanoikin jotta ” mä olen myynyt sen pyörän jo” ja puhelu päättyi lyhyeen, eli selvä vilppi mikä vilppi. Varokaapas lukijat keväällä samaista ”leikisti” 13000 tkm ajettua RS:ää Pieksämäen suunnalla !

Istuin Airbus:issa, korkeudella 30 000 jalkaa kohti Munichiä, eipä olisi sitten vielä muutama päivä taaksepäin uskonut että nyt mennään saksasta hakemaan punaista LT:tä ! Olin herännyt aikaisin aamulla 05.00 ja edellisenä iltana pakannut kaikki ajovarusteeni kahteen isoon kassiin, joista pienempään kypärän ja saappaat. 05.45 Vaimoni ja poikani ajoivat minut kentälle josta ”firman” PC lähti 06.15 Helsinkiin. Aamulento oli kaunis ja miellyttävä. Aivan kuin se olisi enteillyt tulevaa kotiin paluumatkaa… .
Jaha ruokaa ei tällä lennolla ole mutta saisiko olla virvokkeita ? One water please! Olihan hinnakas tölkki, eipä onneksi tarvitse sitten muuta ostaakkaan tällä lennolla, ajattelin. Hinnakas ei ollut sen sijaan tämä lento Hki-Munich, vain 170,00 € tosin pelkkä meno mutta mitäs sitä paluuta koneella?
Yhtiö oli V Bird ja kaikki tuntui tällä lennolla palaavan aivan kuten millä muulla tahansa. Vain nahkapenkit ja mustat retro- henkiset, mustat työasut lentoemännillä tekivät omanlaatuisen säväyksen. Helsingissä minulla olikin ollut aikaa odotella kovin tätä lentoa, eihän se päivän ensimmäinen Munichiin ollut mutta taatusti halvin sellainen. PC oli ollut nimittäin Hki:ssä jo ennen seitsemää ja V Bird lähti vasta klo 13.30. Mutta mitäs tuosta, tärkeintä oli nyt se että matkalla oltiin, hotelli oli varattuna pyöräliikkeen toimesta ja junia kyllä menisi sinne Lenggries:iin kunhan vain sen lähtölaiturin löytäisin sieltä lentoaseman terminaalin alakerrasta. Mitäs nyt ? Jokos me tullaan Munichiin, ei sentään, tässähän olikin Niederheinissä pieni välilasku, okei mihinkäs minä jäinkään… . Niin, tarkoitus oli että klo 19.00 mennessä olisin perillä Lenggries-nimisessä kylässä jonne kyllä Munichistä pääsisi S-junalla. Klo 19.00 nimittäin menee BMW- Niederberger kiinni ja olinhan sähköpostilla luvannut tulla paikalle katsoakseni pyörää noin niin kuin tarkemmin jotta saisin nukuttua yöni hotellissa sitten hieman paremmin. Perjantai aamulla, aikaisin, tehtäisiin sitten kaupat ja sitten kävisin aamupalan kimppuun. Huoneen luovutuksen jälkeen pääsisin autobahnille viimeistään klo 11.00, joo ja sille kolmoskaistalle enkä sieltä tulisi pois kuin tankkaamaan ja sitten illalla jossain Lubeckin tasalla jossa yöpyisin, ajaen sitten aamulla lauantaina tanskan läpi ja illaksi Tukholman Stadsgårdeniin josta Viking lähtisi klo 20.30. Sunnuntaina sitten ajelisin leppoisasti Turuust Jyväskylään ja kotiin. Eiköhän tuo tuommoinen LT:llä luonnistuisi kun RT:lläkin oli tehty vastaavia ”sankartekoja”. Kentällä tankattiin konetta eikä pihalle saanut mennä. Nähtävästi entinen sotilaskenttä kun noin tarkkoja oltiin ? Takanani istui eräs suomalainen nainen joka kertoi ongelmaani ratkaisun. Hänen siskonsa nimittäin tulisi kentälle vastaan ja varmasti kyllä tietäisi junien lähtöaikataulut sekä paikat kuinka edetä keskusrautatieasemalle ja siitä edelleen Lenggries:iin. Olipas hyvä juttu, sanoin kun samalla saksalaisia matkustajia alkoi virtaamaan nahkatakit natisten ja kölnin vedet tuoksuen koneeseen. Laukkujaan yläkomeroihin asetellen.

Mobile.de, siinä se niin monelle tuttu sivusto. Nii-in, niinpä minäkin aloin katsastelemaan kyseisiä sivustoja aina sopivan tilaisuuden tullen, aamulla, ruokatunnilla, illalla jne. Eikä muuten mennyt kauaakaan kun löysin pussilleni sopivan yksilön: K 1200 LT, 51.000km, EZ: 12/-98, TUV: 05/-06, rot-metallic. Softtouch Sitzbank mit heizung, Windchild gross, innentachen fur Koffer und Topcase ja mikä parasta: Reifen und service neu. Että tämmöistä sitä haettiin ja totta kai, olisihan se molemmin puolin kaaduttu, moottori ja laatikon väli vuotaisi öljyä, maalipinnassa olisi sanomista, joitakin osia siitä puuttuisi jne. jne…
Mutta lähdinkin sitä hakemaan siksi koska hinta oli tinkimisen jälkeen nyt alle 8000€ eli sellainen ”aihio” se saisikin olla, kunhan vain pääsisin sillä takaisin suomeen? No nyt näkyy jo Munich:in lentokenttä, tullaan finaaliin ja telineet otetaan alas, lasku oli tosin yllättävän kova ja vielä näin upealla säällä…?
Onpas nämä BOB-bahn:it tosi nopeita ajattelin kun vaunu lähti kiihdyttämään kohti jotain. En ollut ollenkaan varma minne tämä nyt sitten menee mutta kun kysyin niin monelta Franzilta ja kaikki niin sanoivat, että kyllä tällä pitäisi sinne melkein itävallan rajalle asti päästä. Niederberger.de sivuilta olin käynyt tarkemmin katsomassa minkälainen kylä oikein se Lenggries olisi. Tuntuipa olevan aika ”tyypillinen” ja suhteellisen lähellä Munichiä, olisiko vain joku 85 km matkaa sieltä. Lentoasemalle oli tosiaan tullut se takapenkin naisen sisko vastaan ja hän olikin hyvin opastanut minut oikealle tielle selvityksestä eli liukuportaat vasemmalle, sitten alas ja taas liukuportaita pitkin pitkästi vasemmalle ja sitten kun vaan seuraat S-kylttiä (S-Bahn) niin pääset nopeasti Munichin keskusrautatieasemalle. No näinhän sitten teinkin ja ainoa hidaste oli se mokomakin lippuautomaatti. Vieressä oleva iäkkäämpi nainen opasti pyynnöstäni että minun pitäisi ostaa sellainen 8-raidan (strips) lippu joka maksaa 9.50 € ja sitten vaan leimata se portaiden yläpäässä ja sitten vain liukuportaita alas junaa odottelemaa. No sitten vaan siinä H-Moilasena kahtelin jotta kumman puolen laituria se keskustaan menevä juna tulisi. Enempi oli tässä vasemmalla puolen porukkaa joten eiköhän mennä tähän. S-Bahn saapuikin supsikkaasti. Ei muuta kun kassit edellä sisään ja saman tien istumaan johonkin oven lähelle. Kuinka ollakaan, kun englannin kielellä kysyin nuorehkolta opiskelijan näköiseltä hemmolta seuraavien asemien nimiä, hemmo vastasikin suomeksi että voidaanko keskustella suomeksi ? No mikäpäs siinä. Kaveri oli puoliksi suomalainen ja puoliksi saksalainen. Oli tullut vaihteeksi käymään saksassa eli vähän lomailemaan 2-viikoksi ja jokaisen yön olisi eri kaverin luona yötä, kätevää, ei tarvitse hotellia tms. ruokia jne. Hemmo oli käynyt laskettelemassa Lengrries:issä joten hän tiesi paikan, noin suunnilleen. Sitä asemaa josta jatkoyhteys BOB-Bahnilla sinne olisi hän ei kuitenkaan voinut muistaa. Kuulutus tuli apuun, molemmat huomasimme että Holzenkircehen olisi se oikea asema jolla minun olisi poistuttava ja vaihdettava siihen BOB-Banhniin. No niin, sitten kun S-Bahn pysähtyi piti minun mennä ulos, takaisin tulosuuntaan jalkaisin raput ylös ja kolmen raideparin yli toiselle puolelle rataa. Sitten vain odottamaan sitä saapuvaa junaa. Mutta mitä ? Minunko pitäisi lähteä takaisin samaan suuntaan mistä juuri olin tulossa, ei voi olla, nyt kyllä varmaan tässä on joku jutska pielessä. Missähän minä nyt olinkaan? Varmaan nyt kyllä myöhästyn enkä näe pyörää, siis en ainakaan tänään! Muutaman junan ohitse ajaessa katselin jälleen H-Moilasena vuoroin tulevia vuoroin meneviä ja siinä valiin aina aikataulukylttiä enkä päässyt varmuuteen, en oikeastaan mistään. Vain se nyt tuntui olevan selvää että minun piti mennä takaisin siihen suuntaan mistä olin juuri S-Bahnilla tullut. Nyt vain piti päästä siihen BOB-Bahn:iin. Hetkinen, no nyt tulee aivan eri värinen juna, olisikohan tuo semmoinen BOB koska tuo ei ole punainen kuten kaikki nämä muut eli S-junat ? Juna hiljentää kohdalle ja ei muuta kun etiäpäin eli sisään vaan. Kysyin heti ensimmäiseksi penkillä istuvalla että menisikö tämä Lenggries:iin, mitä ? Ei siis mene. Mitä, no minnekkäs sitten? Juna kiihdytti kovaa vauhtia ja jäin seisomaan oven pieleen. Nyt olisin varmasti menossa jonnekkin Siemensin tehtaalle (Siemenswerke) tai jotain sen tapaista koska yritin seurata oven yläpuolella olevaa reittikaaviota. Ajattelin että seuraavalla asemalla olisi minun varmasti jäätävä pois? Siirryin seuraavalle ovelle valmiiksi ja kysyin vielä eräältä vanhukselta mikä juna sinne määränpäähän menisi, ai siis tämä ? No johan nyt! Siis tämä ei mene ja meneekin sinne ? Saksalaista täsmällisyyyttäkö tämä nyt on ? Katselin uudelleen reittikaaviota ja sittenpä vasta tajusin että olen kuin olenkin menossa ihan oikeaan suuntaan! Nyt ei tarvitsekkaan hätäillä enää niin hirveästi. Näyttää olevan hyvä suunta ja nyt vaan pitäisi osata hypätä semmoisella asemalla pois että pääseen perässä tulevaan, oikeaan junaan. Samalla juna hiljentää ja pysähtyy, ei muuta kun ulos ja kysyn heti laiturilla: ”sir, excuise me, do you know witch train goes to Lengrries”? Mies näyttää samaa junaa mistä juuri olin tullut ulos, äkkiä seuraavasta takaisin sisään. Huh huh, olipa tipalla, kysyn jälleen heti ensimmäisenä oven vierustalla istuvalta että menihän tämä juna sinne…ei, ei mene vaan mies näyttää peukalolla taaksepäin…… ? Yritän olla ihan normaalina, normaalin näköisenä että ymmärränhän minä, ei tässä mitään hätää minulla ole…Edessä olisi nyt seuraavana asema jossa raiteet erkanevat. Nyt alkoi tavallista tarkempi selvittely reittikaaviosta että siis mites tässä nyt näin kävi. Menee ja ei mene ja taas sitten kuitenkin menee…. .Actung, actung, siis tämä yksi juna on siis samalla sininen, punainen ja vihreä! Nyt olen siis punaisessa vaunussa, äsken olin sinisessä vaunussa ja nyt minun pitäisi siirtyä seuraavalla asemalla vihreään vaunuun. Päälle päin kaikki vaunut tietenkin näyttävät valkoisilta. Loogista eikö vain? Kyllähän minäkin nyt sen osaan kun olen kerran näillä matkustanut. No Warngaun asemalla siirryin vielä yhden kerran ulos ja sisään seuraavaan vaunuun joka menisi perille. Olin helpoittunut. Enää en edes kysynyt keneltäkään mitään koska katon rajassa luki myös määränpään nimi: Lenggries. Soitin kotiini koska nyt oli aikaa.

Perille päästyäni, oli jo pimeää. Kello oli jo 19.45 joten aikaa ei enää olisi hukattavana. Liike menee normaalisti nimittäin kiinni klo 19.00, mutta Franz oli luvannut olla paikalla odottelemassa. Juna pysähtyy ja ryntään ulos laiturille, siitä heti torin laitaan ja suoraan taksin sen kylän ainoan viereen. Taksissa on jo pari asiakasta ja kuljettaja valittaa tilannetta, mutta lupaa tulla takaisin heti 10 minuutin kuluttua. Jään odottamaan. Kun taksi viimein tulee päästään rivakasti liikkeelle. Motorrad Niederberger Bitte! Kuljettaja tietää toki missä se on, eihän kylä nyt niin iso ole. Saavumme perille mutta vain valot ovat enää liikkeessä palamassa, ei siis ketään missään. Koetan vielä ravistella ulko-ovia mutta ei ketään. Harmi, pikkuisen myöhästyin. Kello oli noin 20.12. No nyt sitten lähdetään hotelli Altwirt:iin koska siellä oli kuulemma huone varattuna nimelläni. Samalla kun lähdettiin pimeitä katuja pitkin eteenpäin varasin samaisen taksin valmiiksi hotellini eteen aamuksi klo 07.00. Niederberger kun avautuu klo 07.30 niin siinä sitten pyöränostajan tarmolla voisin läträtä nenällä kaikki ikkunat rasvaisiksi ja etsiä sitä omaani pyörää. Taksa oli vain 4,80 €, annoin 6€, olipas edullista. Olin nyt hotellini edessä kaksine kassineen ja syksyinen ilta oli pimeä. Kaikki oli kuitenkin mennyt aivan suunnitelmien mukaan, enkä kuitenkaan ollut missään vaiheessa mennyt harhaan, tämän tajusin nyt kun jälkeenpäin junien reittejä selvittelin. Päinvastoin, olin ehkä kuitenkin jopa oikaissut jossain koska jälkimmäisestä junakyydistä en ainakaan ollut muistanut enkä kerennyt maksaa yhtään mitään vaikka junapoliiseiltakin kysyin sitä oikeaa junaa. No laitetaan se saksalaisten maksamattomien sotakorvausten piikkiin tuo. Huone oli kahdelle ja hieno. Kello oli jo varmaan 5.30, ainakin omaa, suomen aikaa. Olin saanut kuitenkin nukuttua suunnilleen hyvin, vaikka viereisen kirkon kello löi aina täydet tunnit ja muistelin laskeneeni ainakin sen yhdentoista lyönnit. Eipä enää nukuttanut, tv auki ja säätiedotukset esille. Kaupanteon jälkeen lähtisin kohti Nurnbergiä ja siitä Hampuriin. Pohjois-saksan säätiedot olivat huonohkot, eli vesisateita myös lauantaina. No olihan LT:ssä isompi tuulilasi sekä sähköpenkit. Kävin suihkussa ja aloin pakkaamaan kaikki valmiiksi. Ajopuku päälle koska näin pääsisin nopeammin koeajolenkille. Pyöräni oli sovittu laitettavan niin valmiiksi että voisin kääntää vain virta-avainta ja lähteä heti liikeelle. Taksia ei kuulunut vaikka kello oli 07.01 ? Olikohan varaustieto mennyt perille vai unohtiko mersukuski lapun taskuunsa ? Nyt kello oli jo 07.02 eikä vieläkään mitään, olin seisoskellut tässä hotellin pääoven edessä melkein jo 14 minuuttia ja turhaan! No nyt samainen taksi kaartaa oven eteen, ajattelin ensin nuhdella kuskia mutta olkoon. Mutta se saksalainen täsmällisyys , missä se oli ?

Saavuimme Motorrad-Niederberger:in pihaan ja olihan siellä jo muitakin? Ainakin 40 erilaista enduro- ja bokseri BMW:tä lähdössä alpeille, kuka italiaan kuka espaniaan jne. Nämä eri kuljettajat esittelivät pyöriään minulle luulen ilmeisesti reportteriksi kaulassa olleen kamerani takia? Alpenweiss-niminen yritys järjestää kuulemma täältä käsin matkoja, avaimet käteen periaatteella. Huoltoautot ja varusteet seuraavat mukana ja majoitus on aina korkeatasoisissa hotelleissa. Kätevää! Mutta mutta, nyt ei ole aikaa sen enempiin kuvauksiin vaan nyt katsomaan missä oli se LT? Astuin sisälle tyylikkääseen liikkeeseen ja kaikki se mitä olin liikkeestä saanut netin kautta mieleeni, täsmäsi. Ei ollut raatoja nurkissa, ei turkkilaisia myyjiä tai siivoojia, ei öljyläikkiä pihamaalla. eikä mitään muutakaan, epämääräistä. Olihan Niederberger valtuutettu BMW-dealer. Siinä se oli! Mutta minkä kuntoinen se olikaan! Siis ei kaaduttu, ei osia puuttunut, eikä edes tippaa permannolla. Tämäkös se oli, vai ettei sittenkään jossain takapihalla, heti siinä oikealla rengas pinon alla….? Sitten saapuikin jo itse Franz, hello kädestä pitäen! Olihan Franz tuttu jo runsaan netti keskustelumme ansiosta. LT:ni oli aivan toista kuin olin kuvitellut. Olin vielä onnistunut tinkimään hinnasta 1000€ ilman ongelmia ja että tällainen pyörä! Jotain outoa siinä varmaan ilmaantuisi vielä, ajattelin. Sovittiin nopeasti koeajosta ja kyllähän Franz ymmärsi tilanteeni. Suomeen kotiini tulisi noin 2400 km ja aikaa olisi vain perjantain ½-päivää sekä la ja su. Eli tänään perjantaina ei olisi kovin hirveen paljon aikaa alkaa asentelemaan lisävarusteita tms, mikä tosin sekin heillä onnistuisi. Likkeen yhtyedessä oli nimittäin täysiverinen huoltola. Ulkona alkoi tihuttamaan samalla kun Franz ajoi LT:ni ulos, aivan pääoven eteen. Kypärä päähän ja startti. Kaikki merkkivalot ja valot ainakin toimivat. ABS:t kiinnostivat eniten koska jos niissä olisi vikaa, korjaaminen voisi suomessa maksaa maltaita. Keli olikin mitä oivallisin niiden testaamiseen. Lähdin ajamaan märkiä asfalttiteitä joille oli sopivasti kerrostunut puista pudonneita lehtiä. Eipä tuntunut menevän lukkoon. Yritin saada perää mutkassa luistoon ja keulaa suojatien liukkaalla maalissa. mutta molemmat päät tuntuivat toimivan juuri kuten pitääkin. Ajoin kylästä ulos autobahnille kuuntelemaan tärinöitä ja värinöitä, olisiko niitä eri nopeuksilla ajettaessa. Eipä ainakaan näin lyhyellä lenkillä löytynyt mitään. Ajoin levikkeelle tutkimaan tarkemmin pyörää. Käynnistelin ja sammuttelin, peruuttelin ja vekslasin. En löytänyt muuta kuin satulasta muutaman kengän aiheuttaman naarmun. Lähdin ajamaan takaisin ja tuumailin tosi pehmeää satulaa että kuinkahan se takamukseen ottaa kun tanskan maalle pääsee, olin nimittäin tottunut RT:n kovaan penkkiin ja mitä kovempi, sen parempi, olin aina ollut tätä mieltä. Kaarroin takaisin liikkeen pihaan ja Franz tulikin hetken päästä vierelleni. ”We have a deal now” sanoin ja lähdin nyt ostamaan varustepakettia tulevaan pyörääni sekä RT:hen, ovat nimittäin sen verran edullisempia kulutus- ja varaosat täällä Bayerin aluella kuin kotosuomessa. Paperit olivatkin sitten jo valmiina sekä uutukainen kilpi ruuvattuna pyörään paikoilleen kun pääsin varaosa tiskiltä yläkertaan. Enää piti faxata kauppakirjan jäljennös suomeen vakuutusyhtiölle jotta vakuutukseni olisi koko matkan ajan kunnossa. Kello oli vasta noin 9.00 paikallista aikaa. Kaikki oli sujunut suunnitelmien mukaisesti ja palvelu oli kuin suoraan elokuvista. Kyllä saisivat suomen mp-kauppiaat tulla tänne oppiin kuinka asiakasta palvellaan, jopa hymyilläänkin välillä. Nyt olisi enää hotellihuoneen luovutus sekä vahvennetun aamiaisen nauttiminen koska ajomatkaa olisi perjantai päivälle suunnitellut 850 km eli hirveästi ei mutta kun lähtöaika tulisi olemaan vasta noin 11.00 suomen aikaa. Ei siinä montaa kertaa olisi mahdollisuutta ruokailla koska näin syksyllä pimeys tulee nopeaan ja aikaisin. Kun on vieras pyörä ja vieraat tiet niin tuplariskiä, saati kolmois sellaista ei kannattaisi ottaa. Aamiainen tarjoiltiin seisovasta pöydästä ja se oli tosiaan vahvennettu. Sämpylää vatsaan niin paljon kuin sopisi ja niinhän siinä kävi että ne lukuisat makeat jälkiruoat jäi sitten syömättä kun en todella enempää jaksanut. Huoneen luovutus kävi saksalaisella täsmällisyydellä tällä kertaa. Kaksine kasseineen siirryin pihalle pakkaamaan LT:n laukkuja ja hyvinhän sinne tuntui tavaraa sopivan, vaan tulihan nekin melkein täyteen koska olinhan ostanut kulutusosia sekä tarvikkeita kahteen pyörään noin kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Sitten tulikin kiire! Muistin nimittäin että sisäkassit kuuluivat kauppahintaan! Liike kun menisi kiinni ruokatunnin ajaksi eli tunniksi. Lähdin nopeasti takaisin liikkeeseen ja olihan se vielä onneksi avoinna. Selitin hämmästyneelle Franzille mitä kaupasta jäi pois ja hän rauhoitteli että ne kolme sisäkassia olisi edellisellä omistajalla joten ne kyllä tulee postissa sitten suomeen perässäni. No olipas hyvä koska samalla tajusin etteivät ne olisikaan mukaani enää sopineet, ainakaan laukkujen sisälle, niin täyteen olin ne sitten kuitenkin roipetta ostanut. Pihalla alkoi satamaan nyt sitten kunnolla. Odottelin hetken aikaa sateen loppumista liikkeen eteisessä mutta eihän siitä loppua tuntunut tulevan ja suomeen pitäisi päästä, Noin vartin odottelun jälkeen hermoni pettivät ja ajattelin että olihan minulla iso tuulilasi kahva- ja penkinlämmitin sekä kolmet ajokäsineet että eiköhän sitä vaan lähdetä matkaan. Pyörä käyntiin ja liikkeelle. Hiljaa kylän läpi pääristeykseen ja sitten isolle tielle. Katselin ohjaustangossa olevia cruisen näppäimiä ja tuumailin jotta olipas hyvä kun saksanpojat olivat laittaneet noikin tuohon valmiiksi, voisin sitten suomessa ostaa siihen tarvittavat rojut että sekin sitten pyörässäni toimisi, eihän se kuitenkaan voinut tässä olla vakiona kun muistelin että suomen malleissa sitä ei ainakaan vakiovarusteena tässä vuosimallissa ole, eikä sitä tähän hintaa tähänkään olisi kuitenkaan saanut. Sade lakkasi sopivasti ja näpräsin radion näppäimiä. Hyvin tuntui stereot soittelevan, vaihdoin kanavaa ja samalla kaiuttimista alkoi tulemaan Eaglesin ”Hotel- California”. Laitoin volumea isommalle ja kiihdytin samalla sataseen. Vasemman käden peukalo hakeutui cruisen hanikalle ja tuumailin että näinkös se sitten tämä värkki asetettaisiin päälle jos se sitten joskus toimisi ja samalla hetkellä, kuinkas ollakkaan, tuntui keveä nykäisy ? Joku keltainen valo ilmestyi kojetauluun ja taustalla Eaglesin kitaraintro senkuin kiihtyi ! Hetkinen, siis cruise toimii ja se onkin tässä vakiona! Täytyy sanoa että ei muuten suomipojalla ollut tipat silmäkulman nurkilta kaukana, niin korkeat fiilikset kun tuli puseroon ja nyt sitä sitten ajettiin kohti Munichiä jonne ei olisi kovin pitkästi. Autobahnilla ajettaisiin kolmoiskaistaa niin nopeaan kun mahdollista keli-, liikenne- ja muut olosuhteet tietenkin huomioon ottaen, mutta pari ensimmäistä tankillista nyt kuitenkin yhteen menoon ajettaisiin eikä taukoja tarvitsisi heti pitää, olihan pyörän tankkikin vain varttia vajaa, vatsa täynnä ja nukuttukkin oli eli ei muuta kun menoksi. Tarkoitus oli muuten vielä pyörää hakiessa että sen sitten keväällä –05 laittaisin myyntiin, mutta kun sitten pari- kolme ensimmäistä kilometriä olin sillä ajanut ei sellainen enää tullut mieleenikään!




Tähän mennessä suurin menoerä oli lento Hki-Munich 170,00 €. Muut: hotelliyö 42,00 €, 5 vrk:n vakuutus pyörään 125,00 €, ja junalippu Munich:n lentoasema – vaihtoasema 9,00 €. Omilla eväillä ei ruokailuun tarvinnut sijoittaa lukuun ottamatta Seutulan kasviskeittoa 4.50 €.

Jutussa edulliseksi mainittu halpalentoyhtiö V Bird on tosin sittemmin tehnyt konkurssin.

Mp-liike josta jutussa kerroin löytyy osoitteesta www.motorrad-niederberger.de ja on tyypillinen Bayerin- saksalainen, tosin vain BMW-pyöriä edustava sekä jälleenmyyvä liike, jolla on jatkuvasti noin 50 – 80 kpl, erittäin hyvässä ja siistissä kunnossa olevaa sekä selvästi paremmin lisävarusteltua BMW-pyörää tarjolla. Ja lisäksi ne ovat suomalaisittain todella edulliseen hintaan tarjolla, pelätty ajoneuvovero mukaan laskienkin. Hinnat kun ovat sijainnista johtuen noin 1000 € edullisempia kuin pohjois-saksan, kuten.Hampurin tasalla. Lenggries kun on aivan etelä-saksassa, juuri siellä mistä alpit alkavat.


LT AUS LENGGRIES BAYERN ( OSA II )


Sade lakkasi sopivasti ja samalla kun ajelin kohti Bad Tölziä, näpräsin radion näppäimiä. Hyvin tuntui stereot soittelevan, vaihdoin kanavaa ja samalla kaiuttimista alkoikin tulvimaan Eaglesin se nostalginen ”Hotel- California”. Laitoin volumea vaistomaisesti isommalle ja kiihdytin samalla sataseen. Vasemman käden peukalo hakeutui cruisen hanikalle ja tuumailin että näinkös se sitten tämä värkki asetettaisiin päälle,jos se sitten joskus toimisi mutta samalla hetkellä kun tuikkasin kevyesti peukaloa, kuinkas ollakaan, tuntuikin lievästi sellainen keveä, hento nykäisy ? Joku keltainen valo ilmestyi kojetauluun ja taustalla Eaglesin kitaraintro sen kuin vain kiihtyi ! Hetkinen, siis cruisehan toimii ja se onkin tässä vakiona! Täytyy sanoa että ei muuten suomipojalla ollut tipat silmäkulman nurkilta kaukana, niin korkeat fiilikset tuli puseroon ja nyt sitä sitten ajettiin kohti Munichiä jonne ei olisi kovin pitkästi. Autobahnilla mentäisiin kolmoiskaistaa niin nopeaan kun mahdollista keli-, liikenne- ja muut olosuhteet tietenkin huomioon ottaen, mutta ainakin alkuun pari ensimmäistä tankillista nyt kuitenkin yhteen menoon ajettaisiin eikä taukoja tarvitsisi heti pitää, olihan pyörän tankki vain varttia vajaa, vatsa täynnä ja nukuttu oli, eli ei muuta kun menoksi. Lisäksi pyörässähän oli ”Reifen und service neu”. Tarkoitus oli muuten vielä pyörää hakiessa että sen sitten joskus keväällä –05 laittaisin myyntiin, mutta kun sitten pari- kolme ensimmäistä kilometriä olin sillä ajanut ei sellainen enää tullut mieleenikään!

Nyt siis mentiin kohti Munichiä jonne ei matkaa olisi kuin jokunen 70 km. Siitä ylös pohjoista kohden, aina pimeän tuloon asti eli olettaisin että jossain Hampurin - Lybeckin tasalle pääsisi helposti kunhan vain malttaisin ajaa ”reippaasti” .Siellä jossain sitten vetäisin ulos autobahnilta ja heti lähimpään hotelliin yöksi. Olinhan halunnut ottaa samalla selvää pyörän kunnosta että mitä tulikaan ostettua, ja pitivätkö siis oletetut tiedot huoltokirjan merkinnöistä paikkaansa. Ajamalla ja vain ajamalla ne saisin selville. Sitten lauantai aamulla jatkaisin Neumunsterin ja Flensburgin läpi tanskan maalle, sehän olisi kuitenkin vaan semmoinen läpihuuto juttu. Eihän tanskanmaan valtaus vuonna –40 saksalaisiltakaan silloin aikoinaan vienyt kuin kolme tuntia. Mikäs homma se nyt olisi läpi ajaa parissa tunnissa. Sitten iltasella lähtisikin Viking Tukholman Stadsgårdenin satamasta Turkuun johon olin liput etukäteen varannut. Kotiväki Jyväskylässä odottelisi pyörääni ja sen kuljettajaa puolenpäivän aikoihin. Näin helposti se menisi. No helposti ja helposti, olin toki hiukan selvitellyt kilometrilukemia edeltäkäsin ja sen ensimmäisen päivän ajoksi Lengrriesistä Lybeckiin tulisi noin 850 km. Lauantaille noin 1000 km ja sunnuntaina sitten olisikin aikaa seurustella pyörän kanssa hiukan hartaammin, kilometrejä vain pikkuisen päälle 330 km. Eli ei ollenkaan paljoa mitä nyt RT:llä olin ajellut. No aikaa ei nyt kuitenkaan olisi ylimääräisesti koska Niederbergeriltä pääsin liikkeelle vasta näin puolenpäivän aikoihin. Saksan karttaa ei minulla ollut eikä tosin tanskankaan, olin kuitenkin kirjoitellut kotona yhdelle A4 paperille ne saksanmaan isoimpien kaupunkien nimet joita sivuten pääsisin suorinta tietä tanskaan. Tätä A4:sta sitten pidin kaasukäden alla kelaten sitä alaspäin sitä mukaa kun matka eteni. Tärkeätä olisi vain pitää paperista kiinni ettei tuuli sitä veisi. Teiden numeroita en ollut kirjannut mihinkään koska niitä minulla ei ollut saatavana, netissähän nekin olisi varmaan kyllä ollut.

Mutta ensimmäinen tavoite Munich, tuntui olevan nyt saavutettu. Itse kaupunkia en nähnyt kuten en uskonutkaan, sen verran nopeaa ajoa se siinä autobahnilla tuntui olevan. Semmoiset 140 – 170 km lasissa tuntui olevan ihan mukavaa marssinopeutta, vaikka liikennettä tuntui olevan yllättävän paljon? Vettä tuli vähän väliä, mutta se haittasi vain näkyvyyden suhteen. Iso ja lisävarusteena asennettu vieläkin isompi tuulilasi suojasi todella hyvin varsinkin sen yläasennossa. Munich kierrettiin sen itäpuolelta. Opaskyltti Nurnberg vilahti kaistojen yläpuolella pariin kertaan mikä rauhoitti mieltä, olihan suunta kutakuinkin oikea. Mutta sitten jossain Inglstadin kohdalla liikenne jumiutui. Jalkoja pantiin maahan ja ykkösellä madeltiin kaikilla kaistoilla. Palasin välillä keskikaistalle koska se tuntui väliin vetävän paremmin, sitten taas vasenta, keskimmäiselle jne….Oikean puolimmaisella olivat rekat ja asuntoautot, sinne menoa ei tarvinnut eikä kannattanut edes harkita. Tuulettimien ääniä kuului sieltä täältä, omani kas kummaa ei vielä lähtenyt päälle. Tätä matelua tuntui kestävän väliin 20 minuuttia kunnes taas lähdettiin, 60km/h, 120km/h, 160km/h ja sitten taas jarruvalot paloivat edessä ja nopeus nollaan. Siis tälläistakö tämä nyt sitten onkin? En varmasti kerkiäisi ajaa kuin kolmesataa kilometriä tänään ja se tarkoittaisi aika lyhkäsiä yöunia jos lainkaan niitä! Madeltiin eteenpäin ja sitten jo näkyikin tämänkertainen pysähdyksen syy. Uutukainen saab kumollaan uloimmalla kaistalla ja vanteenkappaleita ynnä muuta uutta romua siellä täällä. Olihan siinä polizei tosin jo liikennettä ohjaamassa. Sitten taas lähdettiin, 60km/h, 120km/h 160km/h ja sitä kesti taas jokunen kymmenisen minuuttia kun taas jalat maahan ja paikoillaan seistään kaikilla kaistoilla!!?? Ei tuntunut olevan herkkua tämä autobahnin ajo ensikertalaiselle. Nurnberg saavutettiin lopulta kymmenien pysähdysten, kiihdytysten ja useiden jarrutusten jälkeen. Itse kaupunki jäi jälleen vasemmalle puolen eikä siitä mitään autobahnille taaskaan näkynyt, tai sitten minä en ainakaan siitä mitään kerennyt vauhdissa katselemaan. Merkillistä miten vähän moottoripyöriä oli liikkeellä? Olihan tiet kunnossa, viikonloppu tulossa ja kelit kuitenkin, aika mukavia. Ei edes poliisipyöriä sattunut tulemaan vastaan eikä tosin yksikään päässyt ohitsenikaan. Tosin yksi mönkijä, korotettu sellainen, päästi tulemaan kolmoskaistallal vastaan arviolta 160 km/h, se olikin vastaantulevista eksoottisin näky. Tankki alkoi tyhjenemään, eikä huoltoasemia tuntunut tulevan vastaan yhtä tiheään kuin kotosuomessa. Vaikka bordcompuutteri näytti minulle tasan tarkkaan jäljellä olevan polttoaineella pääsemän kilometrimäärän, ei siitä tiedosta minulle hirveästi olisi iloa jos jäisin keskelle autobahnia tai sen viereen ihmettelemään että missähän minä olisin ja mistähän saisi sitä bensaa. Päätin mennä seuraavana tulevalle huoltamolle tankkaamaan. Noin vartin ajon (40-45km) jälkeen tulivatkin liikenneopasteet jossa oli ihan suomeksi tajuttavissa polttoainepumpun kuva sekä ryhmittymistä ja autobahnilta ulosajoa tarvittavat nuolet. Itse huoltamo tuntui olevan ”tyypillinen” autobahn- huoltamo, ei mitään turhaa mutta silti kaikki tarvittavat. WC:t, hodarit, vesipullot ja se kaikki muu tarvittava sieltä kyllä sen bensan ohella löytyi. Tankkasin piripintaan koska tarkoitus oli ajaa vielä ainakin tämä tankki tyhjäksi. Pizzapalaa suuhun ja kierros pyörän ympäri että olihan kaikki tavarat mukana, matkaikoni keulassa mukaan lukien, eikä mitään vuotoja tms. ylimääräistä missään näkyisi. Eipä näkynyt, ja nyt kun tilaisuus oli, otin tukevammat Gore-ajohansikkaat sivulaukusta valmiiksi mittariston taakse jos nimittäin vielä joutuisin ajelemaan mateluvauhtia ja sataisi, silloin ei isostakaan tuulilasista eikä kahva lämppäreistä olisi apua vaan hansikkaani kastuisivat. Kypärä kiinni ja pyörä käyntiin. Autobahnille oli jälleen helppo liittyä mukaan. Tasaisesti nyt tuntuikin liikenne vetävän, jokohan nyt pääsisi ajamaan? Noin 120 – 140 km kolmoiskaistaa, ei hyvin mutta jos näin tasaisesti ja koko ajan pääsisi ajamaan, olisi tavoite Lybeckin tasa mahdollinen ehkä vielä ennen pimeää saavuttaa. Huomasin jossain vaiheessa että varalle ottamani Gore-ajohansikkaat alkoivat noin 150km/h nopeudessa, turbulenssissa vähän lepattaa siinä mittariston päällä johon olin ne laittanut, otin ne polvieni ja katteiden polvipaikkojen väliin puristukseen, olinhan suomenteilläkin ajellut näin satoja kilometrejä ilman ongelmia. Taas mentiinkin ja nyt ihan 200 km/h päällys lukemia, kone tuntui pitävän sen tehtaan lupaaman 197 km/h koska mittarini näytti 225km/h tasaisella. Toki täytyy myöntää että kaarteissa oli ohjauksessa pientä voblausta havaittavissa, eli mitään nautittavaa tai rentoa ajaminen ei ainakaan näillä renkailla, vaikka olivatkin uudet ja tällä kuormalla enää ollut. Mutta hyvin tuntui tehoa vielä loivaan ylämäkeenkin löytyvän. Pitkään ei näitä kahden markan osuuksia kuitenkaan ollut koska aina joku puikahti keskikaistalta eteen, okei varmaan ihan saksalaisittain oikein arvioituna mutta kun minä halusin pitää edellä ajavaan semmoista 200m:n turvaväliä. Olihan pyörä minulle vielä vieras enkä ollut ABS-jarruilla hätäjarrutuksia tehnyt. Tuli jälleen hidastus ja varsinaista hidasajoa, katselin peiliin ja olihan se takanakin aikamoinen jono. Sitten huomasin peilistäni että mikäs näätä se makaa takanani tiellä, kaistallani, jota olin juuri ajanut. Ihmettelin kun en ollut sitä huomannut sitä kuin vasta takaapäin, peilistä? Varmaan alan väsymään? Enkö ole enää tarkkana? Kyllä noin iso ”eläin” olisi pitänyt huomioida jo sitä ohitettaessa. Taas mentiin väliin vähän lujempaan ja sitten taas sellaista hidasajoa. Nyt piti jo laittaa ajosaapasta väliin asfalttiinkin. Sitten kiihdytys ja nopeus jonnekin 140km/h jota pystyin pitämään ehkä parikymmentä minuuttia. Autoista nopeimpia tai ainakin ne jotka nopeimmin kolmosella ajoivat olivat Golfit, nähtävästi GTI-sellaiset? .Jokin asia ei ollut nyt niin kuin piti mutta en tajunnut mikä se oli? Pyörä OK. Lompakko OK. Laivaliput OK, aloin kelaamaan hitaasti mielessäni asioita joita piti muistaa ja olin ne mielestäni kaikki muistanutkin mutta joku asia nyt ei vaan ollut……hei! Hetkinen! Gore-ajokäsineet! Pudonneet! Se näätä, sehän se olikin ! Silloin kun laitoin jalan maahan, eivät tietenkään ne voineet pysyä mukana katteen ja polvieni välissä kun en niitä enää katteeseen painanut! Voi harmi! Olihan ne vanhat mutta erityisen toimivat. Heldin mustat ja pitkävartiset ja vasta noin 100 tkm ajoa takana. No lohduttelin itseäni sillä että vaikka olisin huomannutkin tapahtuneen heti, ei mitään olisi kuitenkaan ollut tehtävissä koska:

- autobahnilta ei takaisin voinut kääntyä kun ehkä vasta edessä, 50 km:n päässä
- kuinka olisin vastaavasti löytänyt oikean liittymän ja miten kaukana se olisi takana päin?
- kaikki kolme kaistaa olivat autoja täynnä
- pyörää eikä mitään muutakaan ei autobahnin varteen voisi turvallisesti pysäyttää
- mitä 256 henkilöauton päälle ajamalla ajohansikkaalla enää tekisi?
- olisiko se (ne) olleetkaan enää ajoradalla?
- tienvarrella ei ollut juuri mitään kiinnekohtaa josta olisin voinut paikallistaa putoamispaikan

Siis mennyttä mikä mennyttä! Olihan ne noin 15 vuotta vanhatkin mutta tosi hyvät myös lumella ajettaessa. Ja mitä muistoja niihin liittyikään…… .
Oli sadetta ja pimeni pilvien takia, alkoi salamoida ihan tosissaan. Onneksi ei ajonopeudet kuitenkaan nyt kovin pudonneet joten kastumista ei nyt tarvinnut pelätä, olkoonkin että Gore olikin päälläni. Kuten aina muulloinkin, satoi tai paistoi.

Toinen tankkaus tapahtui jossain Kasselin alapuolella ja sekään ei kestänyt kuin ehkä 12 minuuttia. Pikaisesti käynti wc:ssä ja loput pizzapalat suuhuni. Ei kun taas menoksi. Pitkään vielä ennätinkin päästellä kunnes alkoi tulla hämärää. Olin tavoitteestani vielä jäljessä , mutta ehkä vain noin 200 km ja se ei ollut paljon. Nyt tuntui olevan sopiva kaupunkikin edessäpäin. Päätin lähteä etsimään ensimmäisestä ulosajorampista alkaen ensimmäistä vastaani tulevaa hotellia, kaikki kävisi nyt. Eikä sitten tarvinnut pitkästi ajaa kun tulikin vastaan hotellin mainos. Ajoin aivan hotellin oven eteen ja oioin vähän jalkojani. Astelin päättäväisesti receptioniin ja kysyin että olihan huoneita vapaana? Mitä, eipä ollutkaan? No, ei muuta kuin seuraavaan hotelliin joka olikin kuulemma aivan 200m:n päässä. Näin se sitten olikin, ajoin LT:n sen toisen hotellin sisäpihalle suoraan näköyhteydelle huoneeni ikkunasta joten kontrollointikin olisi yön mittaan mahdollista, jos sellaiseen tarvetta olisi. Receptionin väki kuitenkin vakuutti ettei mitään vaaraa eikä varkaita tms. siellä ole. Huoneeni oli kahdelle ja aika hieno. Hinta ilman aamiaista 42 €, sellainen roomalaistyylinen isoine seinämaalauksineen ja pylväikköineen. TV ei jaksanut kiinnostaa, vaan söin nyt kaikki loput evääni mitä mukanani laukuissani oli jäljellä. Kävin makuulle ja mielessäni kertasin päivän tapahtumia kunnes nukahdin. Uneni ei ollut levollista koska en tällöin vielä tiennyt miten kaukana Hampurista vielä olin. Vain sen olin illalla tajunnut että jossain Hannoverin alapuolella ollaan ja tanskanmaan läpiajokin olisi verrattain mysteeri. Matkaa Tukholmaan olisi ehkä 1000km ? Hildechm oli paikka jossa olin yöpynyt mutta tämä selviäisi minulle vasta kotona kun receptionista en sitä ollut huomannut kysyä.

Koska en ollut nukkunut hyvin eikä kokonaismatkasta Tukholmaan minulla ollut täsmällistä tietoa, päätin lähteä ajelemaan eteenpäin. Kello oli suomen aikaa ehkä 06.20. Tavarani olin pakannut jo valmiiksi illalla. Oli pimeää mutta nyt ei onneksi satanut. Ajelin musiikin tahdittamana aina Hampurin eteläpuolelle jossa vasta alkoi hämärtää. Tankkaus piripintaan ja sämpylän tapainen taskuun. Isot tuulivoimalat tien molemmin puolin hämärässä hitaasti pyörivine jättilapoineen olivat aika pelottava näky, varsinkin niiden punaiset strobovalot jotka välkkyivät outoon, mekaaniseen tahtiin. Näytti alkuunsa että joutuisin väistelemään pyöriviä lapoja. Sitten ajoinkin luultavasti harhaan. Nimittäin vaikka kuinka seurasin opasteita sinne tanskaan ja yritin seurata rekkaliikennettä huomasin olevani kivikadulla ja kapealla sellaisella? Olin siis Hampurin keskustan tuntumassa. Jollain pikkukadulla joilla ei juuri muuta liikennettä minun lisäksi ollut, olisihan niitä tietysti helppoa ja mukava ajella mutta nyt ei minulla olisi aikaa mihinkään ylimääräiseen ”sight-seeingiin” Pelkäsin nimittäin koko ajan joutuvani liiaksi länsirannikolle kun ajelin eräänkin ison sillan yli, näin tällöin nimittäin merta tai ainakin ison vesistön vasemmalla puolellani. Pääsisinköhän tästä lainkaan tanskaan? Pari ylimääräistä kilometriä tuli ainakin siitä kun käännyin erään alikulkutunnelin jälkeen aikaisemmin havaitsemalle huoltamolle, joita ei muuten paljoa siellä nähtykkään ja kysyin rouvalta neuvoa; ”Danmark” ? Rouva ei osannut ulkomaita vaan viittoili juuri siihen suuntaan mistä olin tullutkin. Löysin kuin löysinkin lopulta ”isolle” tielle joka vei Flensburgiin joka olisi nyt seuraava kaupunki tai paikkakunta ennen tanskaa. Autobahnilla ajaessani aurinko alkoi nousta. Liikenne alkoi verkalleen lisääntyä. Tanskan suuntaan olisi muitakin menossa. Nyt pystyin pitämään jo 180 - 200km:n nopeuksia pitempään kun kolmoskaistalla oli lopultakin tilaa. Opasteessa luki Flensburg ja jotain lukemia. Mitähän lie kello nyt? Olihan LT:ssä kello tietenkin vaan kun ei ole ollut minulla vielä aikaa laittaa aikaan sitä. Pitkän yhtämittaisen ajon jälkeen tulin lopulta saksan ja tanskan rajalle. Sitä ei mistään tosin juuri huomannut. Olipahan vain kuin joku tietulliasema joita norjan reissullakin olin nähnyt. Liikennemerkitkään eivät aluksi näyttäneet mitenkään erilaisilta saksmannien merkkeihin verrattuina. Hyvä että näin nopeasti kävi tuo rajan ylitys, ei tarvinnut alkaa papereiden ja pyörän syynäämiseen tai mihinkään muuhunkaan aikaa vievään! Olin ajanut taas jo tovin kun pelkäsin jälleen että ajautuisin liiaksi länteen tai sitten ajelisin kaikkien rekkojen perässä norjaan meneville laivoille. Oli noita norjalaisia rekkoja nimittäin melkeinpä nuo kaikki. Kun ei ollut kartan karttaa ja tuntui että eihän tässä tule minkäänlaisia Köpenhagen-, tai sverige-kylttiä vastaan,. päätin soittaa kotia kysyäkseni vaimoltani tietä. Seuraavasta liittymästä ylös ja risteyksestä oikealle, linja-autopysäkille parkkiin. Peltomaisemaa oli ja joka suuntaan. Tasaista ja tasankoa, tälläistako tämä koko maa olisi? Vaimo olikin ajan tasalla koska olin soittanut hänelle illalla hotellista, eli jonkinlainen arvio hänellä oli sijainnistani. Nyt oli vain epäselvää että pitikös minun ajaa rajalta vielä Göttingenin suuntaan vai kääntyisikö tie jo aikaisemmin oikealle Köpenhageniin. Vastaus oli helpoittava. Ajettava olisi vielä ja suuntakin oli aivan oikea. En viipynyt tuolla pysäkillä taaskaan yhtään ylimääräistä vaan lähdin heti valmiiksi autobahn-lämpöisellä koneella liikkeelle. Vilkaisu pa-mittariin tosin näytti että mitenkähän suunnittelemani tanskan, ilman- tankkausta- läpiajoni onnistuisi, koska minulla oli vain jonkin verran ruotsin kruunuja ja euroja ja tanskassa ne ehkä eivät kävisi huoltamoilla? No eiköhän tässä vielä parisataa kilometriä päästä, tankkaan heti Malmöössä. Ajelen ja ajelen, taas alkoi satamaan mutta penkki, kahvat ja ”tuliliivit” lämmittivät mukavasti. Nyt olikin jo kovasti liikennettä vaikka ajeltiin maaseudulla. Polttoaine alkoi käymään vähiin eikä mitään köpistä näy. Olikohan tämä sittenkään oikea tie? Olin varmaan ajellut jo tunnin puolitoista siitä puhelinsoitostakin eikä mitään opastekylttejä näy vieläkään. Onkohan tämä päätie lainkaan? Polttoaineella pääsisin enää 50 kilometriä eikä huoltoasemia ole täällä kuten suomessa mistä vain valitaan sopiva merkki. Pakko tulla joku kylä vastaan? Vihdoin tulikin ja kas, McDonalds ja huoltamo ihan vierekkäin, no nyt onnistuisi molempien tankkaus jos vain eurot kävisi ajattelin kun kaarroin huoltamon pihalle. Kypärä pois ja kassalle kysymään että voisinko tankata euroilla. Sehän onnistuisi! Hyvä juttu. Nyt vain ensin tankki täyteen ja sitten Donaldsiin syömään joku harhaute, ruokaahan ei sieltä saisi mutta se jokin saisi nyt kelvata. Katsoin hetkisen kassan takana olevaa kelloa!? Mitä onko tuo ajoissa, kysyin neidiltä? Kellohan oli tulossa jo 12 ja laivani lähtisi kahdeksalta! En ole tankannut! En ole syönyt! Ei ole tietoa missä asti vielä edes ollaan! Ei ole edes siltoja näkynyt, niitä isoja jotka koneesta, noin 30000 jalasta olin aivan selvästi tullessani nähnyt! Enkä ole edes vielä Köpiksessäkään! Ja mikä surkeinta, ruotsissa ei enää ajeltaisi ilman limiittiä vaan se olisi jotain 120km/h max, ja sekin vain hyvillä teillä, tai muutoin se saattaisi käydä lompakon päälle. Nyt tuli jollekin kiirus! Äkkiä vain tankki täyteen ja sitten siirtyminen Donaldsiin. Ei ollut aikaa valita mitään ateriaa kun ei ollut aikaa istuakaan . Noh mitäs sitä istumaan, saisinhan istua ihan koko matkan laivalle asti, seuraavat kahdeksan tuntia. Hampurilainen ilman mitään pihviä maistui ihan pahvilta mutta pari palaa suklaata varmisti että päivän energialataus oli nyt saatu, vesimuki päälle ja matka Tukholmaan saattoi alkaa. Cruisen laitoin nyt 140km:iin eikä siitä varmaan voisi yhtään vähentää, mitä nyt isojen siltojen kohdilla sen verran että ylitys sujuisi laillisesti maksamalla siltojen yliajo. Seuraava säihkähdys tulikin heti kohta päätielle pääsyn jälkeen, nimittäin kyltti jossa luki: ”Köpenhagen 180km” !! Näkymä sai vaistomaisesti lisäämään kaasua ”hiukan” yli sallitun, tai siis itse asiassa, en ollut varma edes mitä täällä tanskan maalla saisi ajaa. Satasen kylttejä oli runsaasti mutta kaikki tuntui päästelevän tuollaista 140km/h?

Ensimmäinen iso silta tulikin lopulta vastaan ja nyt olin jo ”noin” kartalla. Ajo ennen jättimäistä siltaa oli sekin jo nähtävyys. Ei ollut tuulipussien kuvat yhtään suotta. Tuntui että ajoasentoni oli ainakin 45 astetta kallistuneena tuulen suuntaan. Tie lähti kohoamaan ja tuulen voima tuntui vieläkin vain voimistuvan. Ei ihme että niitä valtavia tuulivoimaloita täällä näkee, olihan nytkin aivan kirkas keskipäivä, ihan siis semmoinen idyllinen, tiedättehän kun suomessakin kesällä on ja varis raakkuu siinä risuaidan päällä, rauhassa. Tuli ensimmäinen siltapilari ja sehän suojasi tuulelta niin että tuntui kun pyöräni kääntyikin nyt päinvastaiseen suuntaan tuon samaisen 45 astetta ja välittömästi taas uudestaan toiseen suuntaan. Saattoivat vastaan tulevat autoilijat ihmetellä että tuo on nyt varmasti niitä bombersseja kuin noinkin voi moottoripyörällä tehdä! Sama liikesarja toistui jokaisen siltapilarin kohdalla ja vaikka LT;tä ei muutoin tarvinnutkaan varsinaisesti ohjastaa, piti nyt aisankahvoista pitää kiinni ihan tosissaan. Inhottava tunne kun pyörä tuntui vievän minua eikä päinvastoin! Tie lähti lopulta laskemaan ja mietin että mitenkähän suomipojan olisikaan käynyt jos olisi pitänyt pysähtyä tuolle sillalle, tuollaisella tuulella?! Olisi pitänyt ajoittaa pysähtyminen siihen pilarin taakse koska muualla kaatuminen olisi ollut todennäköinen. Mutta miten pysähdyt 5:ssä metrissä? Maksu luukulle kävi euroilla, taas onneksi vaikka työkaverini väittikin ettei se muuten käy. Takaisin tosin sain sellaista ”leikkirahaa”. Sitten jälleen menoksi ja tulihan se köpiskin lopulta sieltä kun vain malttoi ajella, mutta ei ollut tuo tanskan ajo mikään läpihuutojuttu, koska olinhan ajellut jo aamuviidestä iltapäivään ja edelleen olin täällä tanskan maalla! Malmöstä tiesin olevan vielä 650km Tukholmaan. Että jälleen sain ajaa ihan oikeata ajoa eikä mistään voinut juuri ottaa valokuvan kuvaa, ainakaan paikoiltaan.
Köpis-Malmö silta oli ihan yhtä upea kuin se ensimmäinenkin ja siitä sitten alkoivatkin hyvät opasteet Tukholmaan. Malmö – Stockholm ajo sujui kaikessa rauhassa ilman vesisateita, tutkia tai muita hidasteita vaikka keskinopeuteni olikin noin 140km/h. Mutta yhtään taukoa ei juuri ollutkaan. Ainoastaan kaksi noin 12 ja 7 minuutin tankkaukset ja joku 16 minuutin tavaratalo kierros Husqvarnassa kun olisin tuonut edes joitain tuliaisia kotiväelle, kun en saksasta enkä tanskasta ennättänyt niin edes ruotsista, mutta sitten kun ei sitä sopivaa lego-pakettia voinut maksaa euroilla eikä kruunuja ollut riittävästi niin takaisin hyllynhän sekin oli vietävä! Ne niistä tuliaisista.

Tukholman läpiajo Stadsgårdenin satamaan oli helppoa, olihan liikenne jo iltahämärissä varsin hiljaista ja mikäs siinä olikaan cruisaillen kuunnella stereoita kun liput Vikingille oli varattuna. Ajoin satamaan autojonoon ja kun otin kypärän pois päästä ei mennyt aikaakaan kun tuli heti kaveri kysymään että saksastako toit? Kilpihän se varmaan oli sille sen kertonut ja siinä sitten sen viisi minuuttia tarinoidessa autojonot lähtivätkin jo selvitykseen ja ajo laivaan saattoi alkaa. Mittarin mukaan olin ajanut päivän aikana, siis sieltä Hannoverin alapuolelta 1400 kilometriä eikä aikaa jäänyt yhtään ylimääräistä! Yhteensä ajomatkaa kotiini tulisi siis 2400 km ja siinä kypärää uudelleen päähän pukiessani tajusin nyt viimein että mikä tuo ”soft-touch sitzbank” oli! Ajo ei nimittäin tuntunut juuri missään vaan mielessäni kävi että jos vain aikaa olisi voisihan tuon matkan ajaa takaisinpäinkin vaikkapa heti uudelleen.



Kokonaismatkaa tuli tälle pyöränhaulle yhteensä (Lenggries-Jyväskylä) 2400 km. Matka-aika yhteensä (koti-koti) Torstai klo 05.30 – Sunnuntai klo 12.30. Matkakulut jossa mukana lennot + juna + laivalippu + syömiset + hotellit + siirtokilvet + polttoaineet + siirtolupa Turku – Jkl, eli melkeinpä aivan kaikki, tekivät noin 1000 euroa.
Turun tullista hain siis vain siirtoluvan kotiini, en tullannut pyörää koska ajokausihan oli muutoinkin jo takana sekä autoveron osuus seuraavana vuonna keväällä myöhemmin olisi varmasti pienempi, olisihan LT:ni taas vuoden verran vanhempikin. Toteutuneita veropäätöksiä, vuodelta 2004 selvitellessäni, vero kyseiselle pyörälle tulisi tullin taulukoiden mukaan olemaan noin 4000 euroa, mutta keväällä 2005 arvelisin pääsevän noin 3500 eurolla? No mitä olisin tehnyt toisin? Jos pitäisi tehdä uudelleen samanlainen matka niin kyllä ainakin sekä saksan että tanskan kartat olisi hyvä olla. Siitä olisi löytynyt ehkä vähän suorempi ajoreittikin. Lautta Puttsgardeniin ? Ajoaikaakin olisi saanut olla yksi vuorokausi enemmän, ihan vaikkapa niitä tuliasia varten. Lenggriesistä olisi ollut helppo lähteä eteläänkin, alas alpeille. Itävallan rajahan oli aivan lähellä jne. jne. Mutta edelleen, kyllä pyörän tuonti ajamalla kannattaa. Siinä todella näkee mikä se pyörä on, miten se toimii ja käyttäytyy saksan suurilla nopeuksilla. Samalla tulee esille varmasti kaikki mahdolliset öljynkulutukset tai nestevuodot jne. Sitä paitsi, eikös ne pyörät ole tehty ajamista varten.


Lopuksi täytyy todeta että erittäin hyvät fiilikset koko reissusta jäi ja ainakin minun tapauksessani, kaikki mitä oli sovittu edeltä käsin, toteutui ja myyjä piti sanansa. Palvelu oli huippua ja kyllä moni paikallinen ja suomalainen moottoripyöräkauppias saisi mennä saksanmaalle ottamaan oppia kuinka asiakasta voidaan palvella ja mitä hän tarvitsee. Moottoripyöräkauppaa kun voi tehdä ihan hymyssä suin eikä aina otsanahka rypyssä. Minulta kyllä karisi kaikki se epäluulo ja pelko saksanpyöriä kohtaan, tosin sopiihan sinnekin monenlaista mm turkkilaista tms. yrittäjää mutta jos vähän näkee vaivaa eli pitää yhteyttä ensin esimerkiksi sähköpostilla ja kun netistä löytyy kyseiselle yritykselle siistit ja kunnolliset sivut, niin kyllä se itse liikekin on sitten sellainen. Ai sen pyörän hintako? Niin no, jos se nyt ketään tässä enää yhtään kiinnostaa niin vaikka sen veron osuus olisikin tuo aivan sama kuin vuosi sitten keväällä 2004, jota kyllä vahvasti epäilen, niin kuitenkin vastaavat suomipyörät täällä, tosin puolet enemmän ajetut (100 tkm) ei luonnollisesti samoilla lisävarusteilla varustetut eikä, anteeksi vaan, niin täsmällisesti ja säännöllisesti huolletut kuin saksanpyörät, maksavat 18000 € tai enemmän. Omalle yksilölleni jäi hintaa kaikkine varaosa- ja lisätarvikepaketteineen + noutokuluineen 9000 € siihen lisättynä vero 4000 € eli tasan 13000 € ! Joten kannattaa todella miettiä kannattaako käydä lomareissulla Bayerissa?

Terveisin. Sirma

ps. ne kauppaan kuuluvat, uutukaiset sisäkassitkin tulivat sitten aikoinaan postissa ja ihan vieläpä kotiovelleni. Muutamia sopivia, ratkaisuja helpoittavia linkkejä ohessa:
www.motorrad-niederberger.de
www.sundrum.de
www.mobile.de
www.motonet.fi
www.tulli.fi
www.motopalsta.com
www.motorradreifendirekt.de

[-kivi-]

Hyvä ja pitkä tarina, mutta kokonaan se piti siltikin lukea

[Finnpaso]

Voi per..le, kirjotitko ite koko jutun??? Oli muuten aika pitkä! No, ei se haitannu

[Harri]

Olikohan .Orgin pisin viesti?

Hyvä juttu kuitenkin ja tuli luettua kokonaan. Kyllä pyörä kannattaa hakea/haetuttaa, jos ei järkevään hintaan Suomesta löydy.

Ehkäpä sitä joskus pitää itsekin lähteä Tukaateja Italiasta hakemaan..

[Sjuggen]

Juttuhan oli pitkä, sopivan yksityiskohtainen ja jopa hauska. Eipä tulisi kyllä itsellä lähteä noilla kartoilla ja ohjeilla seikkailemaan ja etsimään tietä (molempiin suuntiin!) tuollaisella aikataululla.

Mielenkiintoisiin ongelmiin sitä voikin törmätä reissussa ollessaan. Tämä taisi olla raadollisin kuvaus hakureissusta, jonka olen kuullut. Yleensä ei ole mitään ongelmia, ei pyörässä, ei papereissa, ei järjestelyissä, saatikka suunnistuksessa. Perskules, tekee mieli lähteä reissuun.

[Sepi]

Niin pitkä juttu että pitää jatkaa tänään töissä kun siitä saa palkkaakin

[mchuurre]

.....noilla kartoilla ja ohjeilla seikkailemaan ja etsimään tietä (molempiin suuntiin!) tuollaisella aikataululla....

JOVAIN EI...!


..mulla mitään karttoja ollu ! Vaimolla oli kotona semmonen valittujen palojen karttakirja jolle mä sitten tienpäältä soittelin.

Ainoa lappunen mulla oli semmonen paperilappunen noista isommista kaupungeista että mitä piti tulla vastaan ja kummalta puolen siittä mennään ohi ! Sitä mä rullasin kaasukäden alla sitä mukaan kun mentiin...

Ja hyvin pärjäs. Tosin nyt mulla on jo saksan karttakin

[kale]

Hyvä matkakertomus! Lukiessa pääsi melkein itekin tunnelmiin, oli sen verran hyvin kirjoitettu.

[jowin]

Hyvin kuvailit tunnelmia, luin suurella mielenkiinnolla ja muistelin omia aivan samanlaisia tuntemuksiani omalla matkallani. Eka kertaa ostoksilla Saksassa, englannin kielellä oli yritettävä pärjätä "ummikkojen" saksalaisten joukossa.
Itse tein samantapaisen hankintareissun marraskuussa 2005 ja toin oman LT:ni kotiin Tornioon 4.11.2005. pyörä on LT vm. 2001.
Minä en myöhäisen syksyn vuoksi arvannut lähteä Ruotsin kautta tuomaan , vaan tulin Rostokista Hankoon laivalla ja sieltä edelleen ajamalla Tornioon.
Omat kokemukseni kaupanteon luotettavuudesta olivat samanlaiset, jos netistä tekee valmistelevia suunnitelmia, ja jos kohde liike on siistin näköinen, ja varsinkin merkkiliike, ja jos sieltä saa asialliset vastaukset jo Suomeen, niin todennäköisesti homma toimii myös Saksan päässä.
Itse pyysin skannaamaan ja lähettämään sähköpostilla pyörän rekisteriotteen kuvan jo Suomeen. Siitä näkee pyörän edellisen / kaikki edelliset omistajat, sitten vain ulkomaan numerotiedustelusta näiden puh. numerot. Kokemukseni mukaan edellisiltä omistajilta löytyy auttavaisuutta, ja he kyllä kertovat pyörän historian, minulle jopa, pyörän pyyntihinnan kuuultuaan, kuinka paljon kannattaa tinkiä, tiesihän hän mitä liike oli hänelle hyvittänyt. Oman pyöräni hain Seubersdorfista, Nurnbergin ja Munchenin väliltä.
Junissa minäkin seikkailin ja kerran jäin jonnekin keskelle ei mitään sen vuoksi, kun en uskonut , että Saksassa junat ovat ajassaan, ja jos aikataulussa lukee, että juna saapuu Seubersdorfiin 6.12, niin se myös saapuu silloin, ja jos olet kuulutuksesta kulevinasi ko. paikan jo 6.06 ja jäät pois junasta, niin et varmasti ole vielä perillä halumassasi paikassa, vaan kymmenkunta kilometriä sitä ennen väärässä kylässä.
No, seuraava juna tuli vartin perässä ja virhe oli helppo korjata, mutta kyllä siinä ehti jo monenlaista suunnitelmaa kehittää matkan jatkamiseksi, mm. miten löydän taksin aivan pimeästä pikkukylästä klo 6.15 aamulla. Kävellen ajovarustelaukkujen kanssa olisin auttamatta myöhästynyt sovitusta tapaamisesta.
Samoin paluumatkalla, huonoilla kartoilla varustautuneena, ja vielä pimeässä, navigaattori olisi ollut poikaa, tai edes tienumeroiden ja noin kilometrien kirjoittaminen jo kotona esim. maalarinteipille ja se sitten liimattuna tuulilasiin olisi helpottanut. Kun on kiire lautalle, eikä toivottuja tienviittoja ala näkymään, iskee helposti epäusko ja epäilys eksymisestä kuten MCHuurrellakin, samoin minulla. Luulin jo eksyneeni Berliinin jälkeen pimeässä, kun Rostockiin kylttejä ei alkanut näkymään, ainoastaan Hampurin opasteita oli jatkuvasti, ajoin lopulta rekkojen levähdyspaikkaan ja kysyin rekkakuskeilta tietä, no oikealla tiellähän minä olin, ja turhaan hätäilin niitä Rostockin opasteita, ne tulivat kyllä sitten aikanaan. Mutta ei siellä autobahnilla vain voi pysähtyä enää karttoja lukemaan ja jos et edes tarkoin tiedä missä paikassa olet, on kartasta litevähän apua. Tie ja reitti kannattaa opetella aina tankkauspaikalta seuraavalle. Minun tapauksessa, kun kiire oli hirmuinen, matkaa 737 km ja aikaa n. 6 tuntia, se mahdollisti vain yhden pakollisen tankkaus/wc/2dl mehu pysäyksen Lybeckin seutuvilla. Lisäksi vielä ainoastaan 300 metriä ennen Superfastin terminaalia onnistuin rekkajonossa ajamaan harhaan, kun kuvittelin niidenkin olevan menossa satamaan, käänsin viimeisessä T- risteyksessä oikealle, kun olisi pitänyt kääntyä vasempaan. Olisi riittänyt , kun olisin katsonut sinne vasemmalle , olisivat Superin valomainokset näkyneet aivan hyvin. Kun sitten tulin sitten terminaaliin n. klo 20.00 ja ohjeissa oli annettu aika 19.30 ajattelin että Saksalaisella täsmällisyydellä luukut jo suljetuksi, mutta palvelu oli tosi ystävällistä, ja pahoitellessani myöhästymistäni he sanoivat minun olevan aivan hyässä ajassa, ja lopulta ajattivat koko pitkän autojonon ohi laivaan aika keulille, kun siellä oli sopiva pyörän menevä rakonen.
Myös minä onnistuin pudottamaan ajohanskani juuri samanlailla kuin MCHuurre. Laivasta ulos ajaessani en laittanut hanskoja käteen vaan syliini, eihän minulla ollut ajettavaa matkaa kuin laivasta tulliin, mutta samalla kun ajoin ulos laivan suojasta, tuuli heitti hanskani pitkin ajoramppia lähes mereen. Pysäytä siinä sitten pyörä jyrkässä rampissa ja auto jonossa ja lähde juoksemaan hanskojen perään. Pyörä ei pysy sivutuella etkä saa sitä keskituelle.... Yksi ystävällinen autontuoja huomasi heti ongelmani ja juoksi pelastamaan hanskani. Opetus: älä koskaan aja hanskat sylissä , vaan kädessä tai laukussa tai puseron taskussa.
Lopuksi vielä pieni vihje: ainakin Superfastin laivoilla on infopisteessä tullin lomakkeita, jotta voit täyttää ne kaikessa rauhassa jo laivamatkan aikana.
Kokonaissaldoksi ja tuntumaksi jäi sama kuin MCHuurellakin, kannattaa rohkeasti käydä itse hakemassa kulkuneuvonsa sieltä, ja kun sen vielä voi ottaa lomamatkana, mikäs sen parempi.
Minä lensin Tampereelta Rayanairilla Frankfurtiin ja sieltä junalla Nurnbergin kautta Seubersdorfiin, junan vaihto oli Nurnbergissä. Minulle kustannuksia tuli 600- 700 euroa matkoista ja bensoista, joista lentolippu 119€, ja laivalippu itselle ja pyörälle n. 200€
Jos joku haluaa tarkemmin kysellä kokemuksia tai vinkkejä, kirjoitelkaa, kerron kyllä mielihyvin. Seuraava reissu onkin jo paljon helpompi ja vähemmän arveluttava, pyörää vain tuskin aivan lähivuosina tarvii lähteä hakemaan.

[mpuputti]

Tämäpä kätevää. Ei enää tarvitse laittaa juttuja omille kotisivuille, kun voi ne kirjoittaa suoraan tänne *

[askeetti]

Lisää tarinoita!

[tbarre]

mites toi kilpi homma tapahtuu eli mistä ja miten

[jowin]

Minulle myyjäliike hoiti pyörän rekisteröinnin nimiini saksassa. Liikkeen edustaja kävi naapuri kaupungissa n. parinkymmenen kilometrin päässä olevasta "rekisteröintivirastosta/ toimistosta hitamassa rekisteröinnin ja uudenuutukaisen kilven.
Tämä aiheutti minulle myös mainitsemani kiireaikataulun, rekisteröinti/ kilpien noutoreissu kuulemma vie normaalisti aikaa siellä noin tunnin, mutta nyt oli toimistossa "lappuluukulla " ylimääräisen puolitoistatunni ajan.
Virkailija oli kuulemma hoitamassa jotain asioita muualla, joten voi kuvitella, että odottavan aika oli todella pitkä, kun ajoaika Rostokiin satamaan hupeni odotellessa. Liikkeen edustajat kyllä kovin pahoittelivat heistä riippumatonta viivästystä.

[betonki]

tais mennä toista tuntia kun luki kaikki ja katseli vielä muutaman video pätkän...........

[mchuurre]

Tämäpä kätevää. Ei enää tarvitse laittaa juttuja omille kotisivuille, kun voi ne kirjoittaa suoraan tänne *

JOVAIN ON...


..hyvä tänne kaikki jutut kaataa..
Mullakin kun on noi kotisivut jo niin täynnä, Elisan kaikki 30.Mt

Juu ja tbarrelle: kílpi hoitui mullakin niin että koeajokilpi oli tietenkin ruuvattuna paikoilleen kun liikkeeseen menin ja sitten kun tulin koeajolta ja sovittiin diili kiinni, omien varusteostojen aikana kävi toinen myyjistä Bad-Tolz:issä rekisteröintitsto:ssa hakemassa sen siirtokilven suomeen. Aikaa oli tuolla kilvellä ajella 5-vrk:tta ja se maksoi muistaakseni 125 €. Ja kun tulin kassieni kanssa pyörälle olikin siirtokilpi paikoilleen ruuvattuna. Matka saattoi alkaa.

Kannattaa huomioida että tuommoset "valtion"-konttoritkin saattavat olla ruokiksella arkisin klo 11:00 - 12:30 välisenä aikana, eikä silloin auta kun odottaa ihan niinkuin jowinilla

[tbarre]

toihan täytyy pistää mietintään ,jos vaikka kaks päällä saksaan ja kahdella takas . hienoo et täältä saa vinkkejä mitkä saattas muuten tuottaa tällaselle ruudin keksijälle lieviä onkelmia , ettäs kiitokset nyt ja jatkossakin

[tbarre]

jaa nii juu otan kyl gps:n mukaan mikäli lähen

[mpuputti]

Mullakin kun on noi kotisivut jo niin täynnä, Elisan kaikki 30.Mt

Tuli viestiä Elisalta joku aika sitten. Oli kuulemma kaikkien perustilaajien kotisivutila kasvatettu 500 MB:een.
Eli kyllä sinnekin viellä parin sivun verran tekstiä mahtuu...

[mopojussi]

Onkos tuo mopovakuutus/kilvet todella voimassa vain 5 vrk, kun autoissa se on 15 vrk? Näkyykö mopon kilvissä parasta ennen pvm eli viim. voim.olo pvm?

[mchuurre]

... Näkyykö mopon kilvissä parasta ennen pvm eli viim. voim.olo pvm?

JOVAIN !


..näkyy se, eli on ihan stanssattu tuo viimonen voimassaolopvm!

Mutta on toki valittavissa pitempiaikaisia kilpiäkin. Olikohan 3 eri vaihtoehtoo, mutta hinta tietysti kasvaa sen mukaan !

[McTonto]

Erittäin hyvin ja mukavasti kirjoiteltu juttu! Pääsi jo hieman saksa tunnelmiin, maanantaina lähtee laiva hangosta kohti saksanmaata

ja eiku baanalle!