Motorcycle Roadcraft

[Korppi]

Törmättyäni erinäisissä englantilaisissa julkaisuissa mainintoihin "Motorcycle Roadcraft"-teoksesta, päätin ottaa härkää sarvista ja tilata opuksen. Kirjaa tuntemattomille kerrottakoon, että kyseessä on englantilainen MP-poliisien koulutusopas, josta on poistettu pari jaksoa (Kirja on TSO:n eli suunnilleen "Valtion painatuskeskusta" vastaavan instanssin julkaisema. Kansilehtien mainintojen mukaan: "This edition of Motorcycle Roadcraft has been approved by the Association of Chief Police Officers, which is satisfied that it reflects current best practice in police riding instruction and takes into account the relevant view of civilian experts... Special techniques, such as those used in emergency response or pursuit are not covered... Hmm. Harmi * ).

Kirjassa on kymmenen lukua ja 176 suunnilleen A5-kokoista sivua. Painatus on nelivärinen lukuisine piirrettyine havainnekuvineen. Kirjan luvut ovat seuraavat (vapaasti suomennettuina):

1) Kehittyminen paremmaksi kuljettajaksi
2) Ajon hallinta
3) Havainnointi
4) Kiihdyttäminen, vaihteiden käyttö ja jarruttaminen
5) Kaarreajo, tasapaino ja luistojen välttäminen
6) Signaalit
7) Asemointi
8) Ohittaminen
9) Moottoritieajo
10) Nopeus ja turvallisuus

Luvuista ensimmäinen, "Kehittyminen paremmaksi kuljettajaksi" käsittelee pääasiassa asennoitumista moottoripyöräilyyn. Luvun alajaksoissa puhutaan muun muassa onnettomuuksista, esitetään asiaa koskevia tilastoja, käsitellään asennetta, keskittymistä ja vaikkapa väsymyksen, kylmyyden ja helteen vaikutusta ajosuoritukseen (tästä oli muuten mielenkiintoinen testi Ridessa. Kylmässä uitettu kaveri oli itselleen vaarallisempi kuin päihtynyt, joten kannattaa varmaan huomioida tämä pukeutumisessa. Yhtälailla, kokemuksesta voin sanoa, että lämpimiin hanskoihin kannattaa panostaa. Vuoden 2003 maaliskuussa ei ollut kovin kivaa, kun huomasin sormieni olevan niin jäässä, etten voinut käyttää kunnolla kytkintä tai jarrua). Asenteen "tarkastamiseksi" kirjassa on pari Cosmopolitan-tyylistä testiä, joiden perusteella pitäisi arvioida omaa ajokäytöstään. Sinänsä mielenkiintoinen osuus asennoitumisessa on ajon tarkoitukseen liittyvät tekijät, jotka kirjan tausta huomioiden ovat varmasti tarpeellisia. Kirjan alkuperä tulee osin esille ajon tarkoitusta koskevassa jaksossa, jossa käsitellään sitä, kuinka paljon tärkeämpää on saapua ehjänä perille kuin mahdollisimman aikaisin. Huomioitaessa kirjan kohdeyleisö - MP-poliisi matkalla onnettomuuspaikalle tms. - ajatusten keskittäminen ajosuoritukseen on oikeastaan aika mielenkiintoinen osio. Kirja suosittelee tältä osin vaikkapa puhumaan ääneen kommentaaria omasta ajosta (ja jälleen alkuperäiselle kohdeyleisillöön ajatellen, mieltämään vaikkapa takaa-ajon kohde neutraalisti, suhtautumaan asiaan ilman henkilökohtaisuuksia ja olemaan kuvittelematta mitä onnettomuuspaikalta löytää.). Edellisten lisäksi luvussa käsitellään täälläkin joskus mainittua seikkaa näköhavaintojen tekemisen ja näkemisen mieltämisen välillä. Kirja kiinnittää huomiota mm. siihen, etteivät muut kuljettajat välttämättä odota näkevänsä yht'äkkiä moottoripyörää, eivätkä siksi osaa varoa niitä kuten autoja. Havaitsemista koskien kirja viittaakin tutkimukseen, jonka mukaan 1/3 osa moottoripyörään törmänneistä autoilijoista väittää, ettei edes havainnut pyörää ("One-third of drivers involved in a daulight collision with a motorcyclist claim not to have seen the rider before the accident") ja pimeällä tapahtuneissa törmäyksissä osuus nousee yli puolen. Tätä koskien kirja painottaakin varmistamaan sen tien kohdan jolle on ajamassa olevan taatusti turvallinen ("positively safe").

Toisessa luvussa - Ajon hallinta - kirja siirtyy käsittelemään varsinaista ajamista. Ajon hallinnalla kirjassa tarkoitetaan sitä kokonaisuutta, joka kuljettajalle tulee havainnoinnista ja varsinaisesta ajotekniikasta. Ajotekniikkaan puolestaan luetaan valittu vaihde, asemointi, vauhti ja kiihdytys joiden kokonaisuutta kirja käsittelee ajon hallintajärjestelmänä. Toinen luku luo mainittuihin ajon hallinnan elementteihin yleisen katsauksen ja siirtyy sitten käsittelemään yksittäisiä tekijöitä seuraavissa luvuissa.

Havainnointia käsittelevä kolmas luku keskittyy muun liikenteen arvioimiseen. Aihealueeseen kuuluu esimerkiksi sään, näkyvyyden, tien kunnon ja yöajon käsittely. Luvun aluksi kirja kehottaa suunnittelemaan toiminnan valmiiksi mahdollisessa vaaratilanteessa tyyliin: mitä teet, jos tien sivusta pomppii pallo? Varaudutko jarruttamaan vai väistämään? Suunnittelun jälkeen luvussa kehitetaan asettamaan mahdolliset vaarat tärkeysjärjestykseen niiden vaarallisuuden perusteella. Vaarojen arvioinnin jälkeen luvussa käsitellään katseen käyttöä korostaen myös näkökentän reunoilla olevien tapahtumien merkitystä ja aktiivista seurantaa noin muutenkin. Tämän jälkeen kirja siirtyy käsittelemään vauhdin vaikutusta havainnointiin, turvavälin merkitystä ja säätä. Englantilaisittain ei ehkä yllättävää, mutta vaikkapa sumun ja sateen vaikutusta käsitellään parillakin sivulla. Seuraavana havainnoitavana kohteena on sitten tien pinta ja yöllä ajamisen omat riskit. Havainnointia koskeva jakso päättyy eräänlaiseen vaaralistaan ja nyrkkisääntöön: "Mitä enemmän maalia tiessä, sitä vaarallisempi paikka.".

Varsinaiseen ajotekniikkaan siirrytään kirjan neljännessä luvussa. Luvun aluksi käsitellään kaasun ja jarrun vaikutusta pyörän hallintaan ja korostetaan sitä, että mitä enemmän nopeus muuttuu, sitä vähemmän jää varaa kaartaa. Kyseisen toteamuksen jälkeen käsitellään kaasun hallintaa ("Acceleration sense"). Kirjan mukaan kaasun hallinta on kunnossa, jossa pyörää osaa ajaa niin, että vauhtia voi hallita pelkällä kaasulla koskematta jarruun (sikäli kun se on nopeuden vaihteluiden perusteella mahdollista). Kaasun hallinnan jälkeen siirrytään vaihteiston käyttöön ja korostetaan vaihteiden ja nopeuden suhteen tuntemusta. Tähän liittyen kehotetaan huomioimaan isomman vaihteen käytöstä saatava hyöty silloin kun tien pinta on liukas - vähemmän riskiä sutimisesta tai vastaavasta. Vaihteistojen käyttöön liitetään myös yksi nyrkkisääntö: Älä vaihda vaihdetta kaarteessa. Vaihteiston käsittelyn jälkeen siirrytään jarruttamiseen, jonka osalta kirja käsittelee samat asiat kuin suomalaiset vastineensa ja jokainen EAK-kurssi: jarruta molemmilla jarruilla. Muuten jarruttamisesta esitetään nyrkkisääntönä (suhteessa vauhtiin) se, että aina pitäisi voida pysähtyä omalle puolelleen tietä näkemällään tien osuudella. Lopuksi sivutaan turvaväliä, jonka arvioimiseksi suositellaan kahden sekunin sääntöä: Mikäli olet kahdessa sekunissa samassa paikassa kuin edelläsi oleva ajoneuvo, olet liian lähellä.

Ajotekniikan käsittely jatkuu viidennessä luvussa, jossa päähuomio on kaarreajolla, joskin merkittävä osa tekstistä uhrataan tasapainon säilyttämiselle ja luistojen välttämiselle. Kaarreajon käsittely aloitetaan korostamalla sitä, kuinka tärkeää on valita oikea vaihde kaarteeseen - vaihdettahan ei pitänyt vaihta kesken kurvia. Tämän jälkeen luvussa käsitellään tien oman kaarevuuden vaikutusta kaarreajoon, eli kehotetaan huomiomaan varsinkin negatiivisella kallistuksella kaartamisen suuntaan olevat tien pätkät ja olemaan niissä varovainen. Kaarteessa pidettävän vauhdin osalta kirja käsittelee rajapistettä tai katoamispistettä ("limit point"), eli tien kohtaa johon saakka kuljettaja voi havainnoida. Tätä käytetään muun muassa kaarteen jatkuvuuden arvioimiseen siten, että katoamispisteen siirtyessä lähemmäksi, kaarre tiukkenee, pisteen siirtyessä kauemmaksi kaarre oikenee. Luku sisältää myös lyhyen katsauksen pyörän asemointiin, johon kuitenkin mennään yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Lopuksi luku käsittelee liukastumisen syitä, kuten soraa ja jäätä tiellä ja vastaavia seikkoja.

Signaaleja käsittelevä kuudes luku vähän erikoinen. Tavanomaisten signaalien - vilkkujen ja äänimerkin - lisäksi luvussa huomioidaan laajemminkin "epävirallisten" signaalien kuten jarruvalojen, pitkien väläyttelyn ja käsimerkkien käyttö sekä muiden tienkäyttäjien antamien signaalien mukaan toimiminen. Suomalaisesta kulttuurista poiketen, kirjassa annetaan mm. ohjeeksi olla käyttämättä vilkkua ellei se ole välttämätöntä ja toisaalta runsas äänimerkkien käyttö (vaikkapa ajettaessa sokkona mutkaan). Yhtälailla, valojen käyttöä käsitellään enemmänkin, korostetaan kuinka valot päällä ajava kuljettaja on huomattavasti näkyvämpi kuin ilman valoja ajava yms. Ilmeisesti kulttuurin ja lainsäädännön eroista johtuen tämä luku ei suomalaiselle motoristille ole kovinkaan antoisa. Noin kertalukemalla ainoa mieleen jäänyt asia luvusta on se, että käsimerkkien kaltaisilla "epävirallisilla" merkeillä voi tavallaan alleviivata vaikkapa suuntamerkin vaikutusta. Ehkä väljemmin asutuilla alueilla täysin turhaa, mutta vaikkapa Helsingin ydinkeskustassa olevan kotipihani porttikongiin käännyttäessä käsimerkin antaminen ei välttämättä ole huono ajatus. Satunnaisestihan muulle liikenteelle voi olla vaikea mieltää, että joku tosiaankin kääntyy kesken korttelin, eikä vilkku ole päällä seuraavaa kadunkulmaa varten.

Satunnaisesti vaikkapa suomalaisessa "Bikessa" käsitelty asia on moottoripyörän asemointi ajoradalla. Kirjan seitsemäs luku on keskittyy yksinomaan tähän kysymykseen. Kirja jakaa asemoinnin kolmeen paikkaan, eli ajoradan vasempaan uraan, oikeaan uraan tai urien välissä ajamiseen. Noin yleisesti kirja suosittelee suomalaisittain katsottuna ajamista vasemmassa ajourassa - suunnilleen niin, että pää on samassa kohtaa kuin autoilijan pää (ja ellen väärin muista, tätä taisi suositella suomalainen "Bikekin"). Tätä suositellaan siksi, että silloin tien oikealta puolelta tuleville ongelmille, autojen ovien avaamiselle, jalankulkijoille yms. suhteen saadaan enemmän varoväliä. Vastaavasti, oikealta tuleviin etuajo-oikeutta nauttiviin risteyksiin näkee vasenta uraa ajaessa aikaisemmin ja pidemmälle. Oikeastaan ainoat poikkeukset vasemmassa ajourassa ajamisesta ovat vasemmalle kääntyvät kaarteet, joihin ymmärrettävästi saa paremman näkyvyyden ajamalla oikeaa ajouraa pitkin. Hyvänä kompromissina edellisten välillä pidetään urien välissä ajamista, joskin kirja nimenomaisesti korostaa sitä, ettei urien välissä kannata öljystä johtuen ajaa tien ollessa kostea.

Moottoripyörän suorituskyvystä johtuen ohittaminen on luonnollisesti aina ajankohtainen aihe. Turvallisen ohittamisen tekniikkaa kirjassa käsitelläänkin miltei 20 sivua. Ohittamista koskeva luku alkaa jälleen yhdellä nyrkkisäännöllä: Jos et ole varma ohituksen turvallisuudesta, älä ohita. Vasta tämän jälkeen siirrytään käsittelemään itse ohittamisen tekniikkaa. Noin yleisesti ohittaminen jaetaan tavallaan kahteen tilanteeseen, ohittamiseen muista vaaroista vapaalla alueella (keskellä peltoa oleva maantie yms.) ja ohittamiseen muita vaaroja sisältävällä alueella (vaikkapa risteäviä teitä ja kaarteita sisältävä maantien osuus). "Vaarattomalla" alueella ohittamiseen kirja suosittelee menetelmää jossa ohittava kuljettaja siirtyy hyvällä vauhdilla toiselle kaistalle ja ohittaa yhdessä liikkeessä. Vaaroja sisältävällä alueella ohittaminen suositellaan taas tehtäväksi ohitettavaa seuraavasta asemasta, kuitenkin siten, että ennen ohitusta moottoripyöräilijän mahdollisuutta tutkia tilanne ohitettavan molemmilta puolilta kehotetaan käyttämään hyväkseen. Muuten ohittamista koskevassa jaksossa on myös osuus "lane splittaamisesta", jota kirja ei suoranaisesti tuomitse mutta korostaa erityisen huolellisuuden merkitystä. Vastaavasti kirjassa on oma osuutensa kaarteissa ohittamisesta ja luettelot havainnekuvineen tavanomaisimmista ohitusonnettomuuksista.

Moottiritiellä ajaminen lienee kaikenkaikkiaan turvallisimpia ympäristöjä mille tahansa kulkuneuvolle. Koska moottoritiellä ajoon liittyy kuitenkin omia "jujujaan", tätäkin aihetta on kirjassa käsitelty vajaat 20 sivua. Moottoriteitä käsittelvä jakso alkaa moottoritielle siirtymistä koskevalla alajaksolla, jonka jälkeen arvioidaan moottoritieajon vaikutuksia kuljettajaan ja pyörään. Seuraavaksi arvioidaan tien pinnan vaikutusta moottoritieajoon, risteyksien käsittelyä ja moottoritieltä poistumista. Erityisinä moottoritiehen liittyvinä vaaratekijöinä arvioidaan sääolosuhteita ja suljettuja kaistoja. Tämä jakso ei välttämättä sovellu sellaisenaan tavalliseen suomalaiseen moottoritiehen koska Englannissa moottoritie on lähtökohtaisesti kolmikaistainen. Jaksossa kuitenkin korostetaan sitä, ettei moottoritiellä pitäisi jäädä toisen sivulle, vaan motoristin olisi aiheellista pyrkiä säilyttämään sivuillaan vapaata tilaa. Tämän lisäksi kirjassa korostetaan turvaväliä ja taustan tarkkailua. Erityisinä moottoritiehen liittyvänä riskinä käsitellään liittymiä. Liittymien osalta erityistä tarkkaavaisuutta kehotetaan kiinnittämään siihen, ettei tielle nopeasti liittyvä kuljettaja kiilaa oikealta kylkeen ja toisaalta siihen, ettei vasemmalta tuleva kuljettaja leikkaa eteen ennen poistumistaan liittymästä.

Kirjan viimeinen luku käsittelee vauhtia, turvallisuutta ja niiden suhdetta toisiinsa. Luku ei sinällään sisällä paljoakaan sellaista, jota suomalaisissa vastineissa ei olisi jo käsitelty lukuunottamatta "woblausta" ja vauhdin aliarviointia koskevia jaksoja. Vauhdin vaikutuksesta pysähtymismatkaan kirjassa on suunnilleen samat kaavat kuin kotimaisissa vastineissaan, joskin englantilainen pysähtyy turvallisesti maileja vastaavassa metrimäärässä. Ilmeisesti saarivaltakunnassa kuskit ovat runsaat 30% nopeammin reagoivia, pyörät ovat vain parempia tai jonkun kaavat mättävät. Miten vain, sopivaa etäisyyttä kehotetaan pitämään edellä mainitulla "kahden sekunin" säännöllä. Mikäli edellä oleva ohittaa maamerkin siten, ettet ehdi laskea 1001, 1002, olet liian lähellä yms. EAK-kursseilla opituista jutuista kirja sitten kertaa pysähtymismatkasta tutun säännön, "vartti vauhdista, puolet matkasta", eli pudottamalla vauhtia 25%, lyhennät pysähtymismatkaa 50% (ja pysähtymismatkallahan ei tarkoiteta jarrutusmatkaa, vaan siihen on lisätty reaktioaika). Vauhtiin liittyen kirja antaa nyrkkisääntöjä koko joukon, joita ovat mm. :"Aja nopeudella joka mahdollistaa omalle kaistalle pysähtymisen vaaran ilmaantuessa", "Aja taitojesi mukaan huomioiden olosuhteet", "Nopeusrajoitus ei ole sama asia kuin turvallinen nopeus" ja "Muista katsoa nopeusmittariasi poistuttuasi moottoritieltä".

Yleisesti kirja on pitkälti verrannollinen Mikko Paason "Ajamisen nautintoon" tai autokoulun "Moottoripyöräkirjaan", jollainen jäi matkaan EAK-kurssin yhteydessä. Mikäli kieli unohdetaan, Paason kirjaan verrattuna kirja on selvästi kuivakkaampi, luonteeltaan lähempänä autokoulujen "Moottoripyöräkirjaa". Toisaalta alkuperäinen kohdeyleisö huomioiden, kirja ei ymmärrettävästi painotu niin paljoa eri moottoripyörätyyppien ja vastaavien eroihin kuin suomalaiset vastineensa vaan olettaa kuljettajalla olevan tietyt moottoripyöräilyn perustaidot. Yhtälailla, varusteiden valinta ja vastaavat seikat sivutetaan suomalaisiin vastineisiinsa verrattuna varsin lyhyesti (Tyyyliin: Nahkapuku on hyvä juttu. On kiva, jos ajoasussa on suojukset. Tätä käsitellään about sivu). Varsinaisen ajotekniikan osalta "Motorcycle Roadcraft" menee kuitenkin suomalaisia vastineitaan syvemmälle. Siinä kun vaikkapa kaarreajo käsitellään suomalaisissa teoksissa muutamalla sivulla, englantilainen opus käyttää tähän n. 20 sivua. Vastaavasti pyörän asemointi liikennevirrassa saa "Roadcraftissa" osalleen vajaat 10, ohitustekniikka noin 20 jne. Edellä olevat poiminnat ovat lähinnä jotain, joka tätä kirjoitettaessa tuli kirjasta mieleen.

Kokonaisuutena kirja on asiapitoinen ja hyvin kirjoitettu. Vaikka korostetun asiallinen tyyli saattaa pitkästyttää, ainakin allekirjoittanut arvosti perusteellista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ajokauteensa valmistautuvalle motoristille kirja ei todennäköisesti ole niin hyvä kuin Paason "Ajamisen nautinto" tai autokoulun oppikirja, mutta pidempään harrastaneet varmaankin arvostavat suomalaisia kirjoja pidemmälle menevää puhtaan ajotekniikan käsittelyä. Ehkä kirja olisi hyvä oppikirja EAK-kurssin tukimateriaaliksi. Ainakin itse olin kirjaan tyytyväinen ja voin *suositella sitä niille, joilla on syvempää kiinnostusta MP-turvallisuuteen ja tässä käsiteltyihin asioihin. Kirja ei tietenkään korvaa vaikkapa radalla tai EAK-kurssilla tapahtuvaa käytännön harjoittelua, mutta luo varmasti lisää valmiuksia turvallisempaan ja vähemmän riskialttiiseen ajoon.

Näin. Mikäli joku edellä käsitellyistä kohdista tuli kiireessä kirjattua vääriin, syy on tietenkin yksin allekirjoittaneen.

[Wilzu]

OHO, KORPPI, sussahan asuu varsinainen Runeberg!!!!!!!!!!!!! Hienoa työtä tiedotuksen saralla, kiitos!

[rico]

Mahtava kiitos noin tyhjentävästä selostuksesta! Eihän sitä kirjaa enää tarvitakaan, kun pääasiat tuli jo tuossa edellä.. No olen mä paasoni lukenut.

[Bomber]

Törmättyäni erinäisissä englantilaisissa julkaisuissa mainintoihin "Motorcycle Roadcraft"-teoksesta, päätin ottaa härkää sarvista ja tilata opuksen.

Kirjan hankkiminen kiinnostaa minua, joten mistä hankit ja mitä maksoi?

[Korppi]

Törmättyäni erinäisissä englantilaisissa julkaisuissa mainintoihin "Motorcycle Roadcraft"-teoksesta, päätin ottaa härkää sarvista ja tilata opuksen.

Kirjan hankkiminen kiinnostaa minua, joten mistä hankit ja mitä maksoi?

Omani Hankin Englannin Amazonista, i.e. www.amazon.co.uk. Kirja itsessään maksoi 12 puntaa ja toimituskulut 5 puntaa (joista 4 puntaa tulee aina per paketti, riippumatta kuinka monta kirjaa siinä on). Eli mitä tuosta nyt tulee, 25-30 euroa. Pitäisin hintansa arvoisena.

Tilauksen sisälle jättämisestä kesti 4 päivää, joten ihan kohtuulliset toimitusajat.

[Bomber]

Omani Hankin Englannin Amazonista, i.e. www.amazon.co.uk. Kirja itsessään maksoi 12 puntaa ja toimituskulut 5 puntaa

Kiitos! Laitan hankintaan.