Ohjauslaakeri liian kireällä tai sen voitelu huono. Tyypillinen oire on vaappuminen puolelta toiselle hitaissa nopeuksissa. Mopo tuntuu ikäänkuin "nuljahtelevan" vuoron perään jompaan kumaan suuntaan...
Jos etujarrun teho tai tuntuma on ollut huono, niin silloin on ollut jossain vikaa. F2-mallin jarrut ovat nimittäin erittäin hyvät, jos ne on kondiksessa.
Tiedä ihan vapautuksesta mitään, mutta veteraanipyörällä (museorekisteröidyllä sellaisella) saa ajaa esim. lentäjänlakki päässä, jos se kuuluu "ajanmukaiseen ajovarustukseen".
Kevytmetallivanteiden puhdistusaineet tuppaavat olemaan kovia myrkkyjä, mutta oikein käytettyinä ei mulla ole ainakaan vanteiden maalit/lakka kärsineet. Kokeilun arvoista?
Tuosta ja RD:n yleisimmistä kuvauksista "hauska ajettava" "mukava pikku peli" jne. tuli mieleen, että tällaisenkin kommentin RD:stä löysin: Yamaha RD350 YPVS -84 on hyvä peruspyörä matka-ajoon....
Kyllä täytyy minunkin antaa pelkästään positiivista palautetta Harrille tarrasarjasta, minkä väänsi huonosta mallista RD:hen. Eikä hintakaan ollut mielestäni paha työmäärään nähden.
Haynesin kirjasista eivät ainakaan osa tuntemistani brittiläisitä RD-harrastajista pidä, sillä niissä on kuulemma paljonkin asiavirheitä. Itse en ole niin paljon perehtynyt noihin R-malleihin, että...
86 julkistettiin siis juuri RD350LCF2 (1WT) ja pyörä pysyi samana vuoteen 89 asti. 90-luvun vehkeet ovat sitten RD350R mallia (tyyppikoodia en muista ulkoa) jota valmistettiin lisenssillä Brasiliassa...
Sitten kun pyörä on riittävän vanha, niin siitä tulee klassikko. Ja jotkut klassikot ovat fiilikseltään ja kiinnostavuudeltaan huomattavasti uusia kikottimia parempia.
Paperilla 1WT-malli sylkee sen 63hv. Jossakin tehopenkissä jonkun artikkelin tai taulukon mukaan (mulla on loistava muisti..) takikselta jotakuinkin 50 kaakkia pihalle. Eli nopea johtopäätös tästä =>...
Heikkil puhuu asiaa. Kannattaa ainakin käydä katselemassa tuollaista uudempaa 1WT mallin LCF2:sta, koska kyseessä on kuitenkin askeleen parempi kikotin tuohon vanhempaan verrattuna.