Rakkaudesta lajiin....Tosirakkautta, vai vain sivuharrastus...?
Näin jälkeenpäin ajatellen, sitä helposti miettii ja pohtii, miten työelämä, ja "eteneminen" virassa ja ammatissa olisikaan mennyt, JOS ei olisi tullut tätä mp-hommaa kuvioihin aikoinaan mukaan.....?
Vaa´n vastapainona on tiätenkin ne lukemattomat UPEAT kokemukset, joita EI olisi koskaan saanut, ja elänyt ilman moottoripyäräilystä saatavia hetkiä, aamuheräämisiä teltassa, ajeluita juuropan kapeilla kujilla, vuoristossa, mutkateillä, saaristossa, vuonoilla, sateessa, illalla tai yällä, ja muutenkin kohti laskevaa auringonlaskua..... .
Muista moottoripyäräystävistä-, kavereistä, (jotka olisivat muutoin jääneet tapaamatta ja tuntematta), puhumattakaan.... .
Joten miten on? Onko sinulla tullut katumusta, että valitsit juuri mp-harrasteeksi: duunaus, matka-ajo, entisöinti, trial, rata-ajo, tai muuten vaan kaikki tuo ropaaminen? Olisitko nyt paremmassa ammatissa, virasssa, tai paremmassa avioliitossa, tms. JOS olisit jättänyt satulaan hyppäämisen, tai sen kaverin pyärän testiajon väliin?
Itselläni ainakin olisi varmasti parempi eläke, korvat eivät tinnittäisi, koska ei olisi tarvinnut tehhä "koiranhommia" lutina, vaan olisin saanut siistimpiä "sisähommia", (+ enempi nappeja kaulaan).
Muistan, kyllä kun kaverit houkuttelivat lukemaan, ja sen myätä hakeutumaan lajitovereiden eri kursseille, mutta miepä vaan lähin pakkaamaan sivulaukkuja, ja tienpäälle.....päästävä oli !
Mutta mitään en kadu- Näin sen pitikin mennä!
:thumbup:
Entä miten on sinun laita?