Liite 14212
Hieno reissu tulossa RuNoTourinki-hengessä. Yksin Norjaan ja kukaan ei oo sanomassa, mitä ja milloin pitää tehdä!
Reitit on TomTomissa ja laivalippu varattu Turku-Tukholma. Pyörällä ajettu muutama sata kilometriä, huollettu ja toimii. Ei kun menoksi.
130 km: kytkin luistaa. Paineet on päällä; ruuvin löysäys. Homma uusiutuu, varmaan pääsylinterivika. Vettä sataa. Alkaa käymään kolmella. Ei tällä perille pääse. Nilkuttamalla kotiin vaihtamaan toinen pyörä. Laivaliput vaihtuu huomiselle ja hallille huoltamaan. Otetaan tää kakkospyörä Suzuki GSX 1100 1981. Mikunin suoravetokaasarit, vapaavirtaussuodattimet, rähinäputki ja kaikkee. Tällähän on ajettu ongelmitta 1500 km tänä kesänä. Uudet 10W40 öljyt ja suodatin. TomTom toisesta pyörästä tähän. Tää kestää, ei oo mitään ylimäärästä elektroniikkaa. Tavaraa ei kyllä paljon mahdu mukaan. On vain Shad Zulupack 55 l vedenkestävä reppu käytössä, se satulaan kiinni. Perustyökalut, teippiä, nippusiteitä, varatulppa jne. Varavaijerit ei mahdu mukaan, jostain on karsittava. Vastahan mie kytkinvaijerin vaihdoin.
Aamulla on the road.
100 km, eturengas vuotaa. Onneks vaan löystynyt venttiilin mutteri. Fiksu rengasliikkeen poika, kun huomas.
Hitto, kun oikeen käden sormista hävii tunto. Hartiat jumissa ja en ehtinyt käydä kuin kolme kertaa hieronnassa. Edellisistä kerroista onkin jo vierähtanyt 27 vuotta. No alamäissä roikotellaan kättä ja pyöritellään hartioita. 500 km Turkuun ja laivalle. Välillä tankille. Muistahan nyt tsekata, että se trippi lähtee pyörimään nollauksen jälkeen. Aina ei lähe ja bensamittari ei toimi. Yö laivalla ja aamulla autokannelle. Mitä hittoa! Mopo on kussu bensat alleen. Ykkössylinterin ylivuotoletkusta on tullu bensat pihalle. Onneks on alipainehana, niin ei oo tullu paljon. Satamassa parkkiin. Kaasuttelua ja kivellä kaasarin koputtelua; vuotaa vaan. Neljäs korjaamo tärppää. Vaihdetaan kimpassa huono O-rengas.
Reissu pelastettu, Norjaa kohti!
Kytkinkori rallattaa. Elä päästä kierroksia alle 1600. Säädät vaan kato tyhjäkäyntiruuvista kierroksia ulkolämpötilan mukaan.
Ennen Norjan rajaa Campingille. Mitä nyt! Vasen saapas on vähän öljyssä ja öljyt on melkein minimissä. Moottorin vasen poskitiiviste vuotaa. Ei se tätä Suomessa tehnyt. Varmaan nää helteet ja motarivauhdit. No huomenna kauppaan ja sit 15W50 jäykempää öljyä sisälle. Sitähän menee useampi desi. Voi, kun pääsis Suomeen asti. Mut tää öljypullo ei mahdu laukkuun. Ostanpa tankkilaukun.
Mitä taas? Kun laittaa vilkun päälle, Tompasta sammuu virrat vähäks aikaa. Ajovalotkin on himmeet. Akku on kyllä tänä vuonna ostettu. Tää ei varmaan lataa kunnolla. Ostanpa laturin ja lataan akun yöllä, no worries. Päivät ajan parkeilla. Tunneleissa on haastetta. Kannattaa ajaa toisten autojen perässä. Hyvin tää menee.
Parkkiin tauolle ja mopo käynnissä. Lähden liikenneympyrään. Sivujalka raapaisee asfalttia ja mopo heilahtaa. Ai niin, pitääkin vaihtaa tuo sivujalan kytkin.
Mittaristo väittää, että takavalo on pimeenä. Mutta palaahan se. oliskohan mulla jotain häikkää Tomtomin kytkennöissä ja liittykö se latausongelmiin? Etuvalo irti ja liitoksia tutkimaan, kuuma on näissä ajokamoissa. Ei siellä mitään ollu, antaa mittarivalon vaan palaa.
No Norjassahan sataa usein vettä. Viime vuonnahan nää saappaat piti. Nyt ne on illalla ihan märät. Satulakin vuotaa, joten märällä perseellä mennään kuivatkin päivät.
Mennään Trollstigeniä kohti. Upeat maisemat, otanpa kuvan. Mopoa ei uskalla sammuttaa, ettei käynnistely vie akkua. Jätän tuohon tukevalle sora-alustalle käyntiin ja zoomaamaan. Oikeasta silmäkulmasta näkyy liikettä; elä kaadu, mutta kaatuhan se. Tappokytkimestä mopo sammuksiin ja vaurioita tutkimaan. Vasemman etuvilkun lasit palasina, onneks ei muuta. Sähköteipillä lasinpalasia paikalleen, kyllä tuolla pärjätään. Trollstigen ylös ja sitten alas. Tiukassa kurvissa napsahtaa kytkinvaijeri poikki. Mopo sammuksiin. Mitä nyt, keskellä ei mitään? Onneks sattu vasta alamäessä. Kakkonen päälle ja startilla hyppyytetään eteenpäin, lähtihän se. Ylöspäin vaihtaminen onnistuu, kun vaihtaa nopeasti. Alaspäin en uskalla kokeilla. Moottorijarruilla lautalle. Lautan jälkeen soitan vakuutusyhtiöön ja saan hinurin paikalle. Mennään tunnin päähän korjaamolle ja 6 aikaan illalla ollaan perillä. Onneks boss on vielä paikalla. Ei heillä ole aikaa korjata. Sovitaan, että lainaan heidän tilojaan aamulla ja korjaan itse. Aamulla tuunaan BMW:n vaijerista itselle sopivan. Kahvan päästä pitää kuoria suojaletkua 10 cm pois, että saa riittävästi vaijeria kytkinkahvan päähän näkyviin. Tunti meni viilatessa ja metallipaloja pihdeillä nyppiessä. Vaijeri paikalleen; liian lyhyt, tankki ei mee paikalleen. Löydetään pidempi vaijeri, mikä käy suoraan paikalleen. Maksan molemmat, etiäpäin.
Hieno kapea vuoristotie. Mitä tuo vanhempi pariskunta polkupyörillä valtaa koko tien? Eikö ne huomaa, että mie oon tulossa takaa. Laitan kytkimen pohjaan ja varotan vähän. Kaasua; Vance&Hines hönkäsee yli 100 dB pihalle ja rouva meinaa ajaa ojaan, sori. Tarkotus oli vaan vähän.
Menenpä tuon pikkukylän Pizzeriaan syömään. Tuohon pikkuparkkiin jyrkkä käännös. Etupäästä kuuluu paukahdus. Mopo parkkiin ja ihmettelemään. Käännän tankoa ja taas kuuluu paukahdus. Hitto, ohjauslaakeri. Voi kun tällä pääsis Suomeen. Tuon jälkeen ei onneks oireillu. Sataa. Vedenpitävä laukku ei oo enää vedenpitävä. Oon survonu sen niin täyteen kamaa, että sauma on ratkennu. No tuo on pieni murhe. Jätän tuohon levähdyspaikalle kuksan ja komposiittilautasen jollekin onnelliselle, niin ei laukku pullota niin paljon.
Ketjut on löysällä; kiristys. Seuraavana päivänä sama homma.
Hitto, nyt on kyllä takapyörän laakeri menossa, kova kolina kuuluu veto päällä. Lähin mopokorjaamo. Kaveri tekee diagnoosin, laakeri se on, mutta meillä ei oo laakeria. Mee Sundsvalliin. Eihä tuo oo kuin 150 km ylimääränen mutka ennen Uumajaa, no hätä.
Taas joku ehkä neljäs korjaamo tärppää. Ei se oo laakeri, sulla on ketjut löysällä. Kiristän ketjut, mutta myy mulle kuitenkin lisää öljyä. H-D:n mineraalia 20W50 löytyy, sitä sitten litran pullo. Lisään 3 desiä.
Mopo ei taida tykätä tästä uudesta öljystä. Kytkinkori rallatti ennen, mutta nyt entistä enemmän. Pienessä vauhdissa ei saa pienempää päälle ja vapaalle saa vaan, kun sammuttaa mopon. No kikkaillaan. Voi, kun pääsis Suomeen asti. Tankille. Ei meinaa lähteä lämpimänä käyntiin, pistän reilusti kaasua. Meniköhän liikaa? Vance&Hines pöhäsee ihan liian paljon pihalle ja viereinen tankkaajanainen säikähtää, sori.
Monessa paikassa porukka tulee kehumaan pyörää ja peukuttaa; klassikko.
Joo, tää on tosi kestävä, vanhaa perustekniikkaa. Ei saa ajamalla rikki. Very reliable, like a work horse juu sii.
Uumajasta lautta Vaasaan ja sieltä kotio. 4300 km reissu, mutta eipähän tarvii vanhainkodissa valehella!
Tämä tarina on tosi ja tapahtui 11 päivän tourilla kesä-heinäkuun vaihteessa 2017.
Liite 14213
