Erään Saksanreissun tarina (ja miten sain hyvän mp:n "halvalla")
Alkusyksystä miettiessäni moottoripyöräilyä, sain ajatuksen uudistaa kalustoani. Ajattelin ovelasti, että myisin silloisen pyöräni (BMW R1200GS vm. 2008) ja pienellä lisärahalla hankkisin kaipaamani ADV-version samasta merkistä. Ei muuta kuin nettimoto tulille ja myynti-ilmoitusta väsäämään. Pyörän hinnaksi laitoin konservatiivisen, mutta riittävän lukeman. Se ei ollut sarjansa alhaisimpia, mutta en yrittänyt tavoitella kuuta taivaalta. Olinhan sijoittanut lisävarusteisiin muutaman vuoden aikana hyvän summan rahaa, mutta ei niille voi myytäessä laskea juurikaan hintaa. Mutta jospa ostaja sitten tekisi päätöksen moottoripyörän hyvän kunnon, vähäisten kilometrien ja lisävarusteiden ryydittämänä.
Samalla kun ilmoitus ilmestyi nettimotoon, katselin alustavasti vaihtoehtoja. Suomipyörä, Saksapyörä tai jotain muuta. Olin jo toki markkinoita silloin tällöin tarkastellut ja tullut siihen tulokseen, että Suomessa haluamiani malleja on vähän myynnissä, ja hinnat Saksaan verrattuna "yläkanttiin". Koska olin jo hankkinut Saksasta aikanaan auton (vaimolle perheen toiseksi autoksi) siellä asuessamme, mielessä oli hyvät ja helpot kaupat.
Eipä aikaakaan, kun pari aktiivista kyselijää ilmaantui. Toinen oli tosiostaja, ja kaupat vanhasta pyörästä syntyivät jouhevasti. Trailerin perävalojen häipyessä näkymättömiin, mietin seuraavat toimenpiteet. Päätin olla nopea liikkeissäni, koska jos kaupat syntyy Saksapyörästä, aikaa sen hakemiseen ei ollut liiaksi. Syksyn huonot ajokelit painavat päälle.
Selasin autoscouttia ja mobile -nettisivuja kiivaasti ja tuolloin kävi selväksi, että saksapyörä sen pitää olla. Haluamassani ikäluokassa ml. kilometrit, pyöriä löytyi 50-100 (Suomessa oli tuolloin myytävänä 3 kappaletta nettimotossa). Värin ja varusteet sai valita. Otin yhteyttä muutamaan myyjään joista osa vastasi kyselyihini (englanniksi) nopeasti ja kaikki vastaajat olivat innokkaita myymään pyöränsä myös Suomeen. Olemme nähtävästi ostajina vielä hyvässä huudossa. Osa katsomistani pyöristä meni vilkkaasti kaupaksi, joten siitä syntyi yksi painekohta ajan puolesta. Jos jonkun päätän ostaa, toiminta pitää olla vilkasta, jotta en jää näppejä nuolemaan.
Sitten muutaman päivän jälkeen puhelimeeni soitti eräs Dusseldorfilainen Michael jonka pyörä oli myynnissä ja jolle olin jo kirjoitellut kysymyksiä (vinkki: autoscoutissa ja mobilessa on hyvät valmiit lomakkeet jolla voi ottaa yhteyttä myyjään). Michaelin pyörä oli yksi kärkipyöristä (kaikilla varusteilla, vähillä kilometreillä ja sopivalla hinnalla, lisäksi väri kävi silmääni). Yksi asia johti sitten toiseen, ja eipä aikaakaan kun istuin jo junassa Jyväskylästä kohti Helsinki-Vantaata.
Mutta jo ennen lähtöä minun piti varmistaa, että pää ei jää vetävän käteen. Mitäpä jo Michael onkin Turkkilainen huijari? Jos pyörä myydään ennen kuin ehdin perille? Jos pyörä ei olekaan mitä on luvattu? Monta kysymystä vailla vastausta. Päädyin kuitenkin ottamaan riskin, joka suurimmillaan oli tyhjä matka Dusseldorfiin ja maksettu varausmaksu. Sovin siis maksavani Michaelille hieman etumaksua, jotta saisin kaupan vähän varmemmaksi, ennen kuin pääsen perille. Katselin myös netistä 100 km:n etäisyydeltä pari vaihtoehtoista pyörää jotka saattaisin ehtiä ostaa reisullani jos tämä pääkohde ei nappaa.
Koneen pyörät jysähtivät Dusseldorfin kentälle, ja Michael oli luvatusti vastassa kentällä. Hän asui puolentunnin matkan päässä kentältä, ja lupautui hakemaan minut. Ensivaikutelma oli hyvä, Michael oli puhelias ja mukava heppu. Ajoimme hänen kotiin ja niin pääsin näkemään BMW:n ensimmäistä kertaa. Hän oli toki lähettänyt huoltokirjasta sekä pyörästä monta kuvaa ennakkoon, ja jo näiden perusteella osasin odottaa priimaa. Ja niinhän se oli, että parempaa olisi saanut hakea tosissaan.
Michael oli ostanut pyörän paikalliselta BMW:n diileriltä suoraan. Laite oli varattu myyjäfirman pomolle, joka kuitenkin luopui varauksestaan. Se oli vuoden 2016 alkupään tuotantoa, valmistettu syyskuussa 2015 (BMW vaihtaa mallia kesken vuotta syksyllä). Michael oli ajanut pari pidempää reissua ja sitten paikallispyöritystä, km-lukeman ollessa myyntihetkellä 9120. Pyörä ei ollut nähnyt soraa, ja ajosiivut olivat olleet maltillisia. Varusteet olivat "kunnossa", koska kaikki tehdaslisävarusteet oli ruksittu tilausvaiheessa. Muutaman lisävarusteen Michael oli hankkinut (Touratechin peilit taittuvalla varrella sekä sivujalan sensorisuojan, ensiapulaukun ja 3 litran polttoainekanisterin kiinnikkeineen), mutta muutoin pyörä oli kuin paketista juuri avattu. Ei kaaduttu tai naarmutettu, ja 1000 km:n huolto oli tehty ajallaan.
Tarkastin pyörän, ajoin lyhyesti ja löin rahat kouraan. Kirjoitimme kauppakirjan ja Michael heitti minut läheiseen hotelliin. Hotelli osoittautui hyväksi paikaksi, hiljainen reissumiesten hotelli kohtalaisella aamupalalla ja halvalla hinnalla. Aamulla hyvissä ajoin Michael haki minut ja ajoimme hakemaan (jo nyt siis minun) pyörää häneltä. Hän oli tarjonnut autotalliaan yön säilytyspaikaksi, olisihan se ollut onnetonta, jos juuri tehdyn kaupan kohde varastettaisiin. Ajoimme peräkanaa muutaman kilometrin kylän rekisteröintikonttoriin, jossa Michaelin avustuksella pyörä rekisteröitiin minun nimiin, ja kilpipajan tytöt valmistivat 30 päivän siirtokilven. Konttorin pihalla ruuvasin kilvet paikalleen, hyvästelin Michaelin ja aloitin paluumarssin valmistelut.
Matkasta ja paluumatkasta kirjoittelin plokia osoitteeseen juhamatkalla.wordpress.com josta löytyy myös kuvia ja matkastatistiikkaa.
Kotiin päästyäni tein Tullin ja maahantuonnin tarvitsemat temput netissä ja paikallisessa katsastuskonttorissa ja jäin odottelemaan veropäätöstä. Päätös tuli puolentoista kuukauden päästä ja oli sen mukainen, mitä olin ajatellut.
Kannattiko reissu? No aivan ehdottomasti. Oli mukava matkustella 4 päivää, tutustua uusiin ihmisiin ja paikkoihin, ja vaikka motarivedot olivat tylsiä, minulle uudella pyörällä ajaminen oli upeaa. Pyörän hinta hakureissun kustannuksineen tuli paljon halvemmaksi kuin Suomessa myynnissä olevat. Hintaero on noin 4-5 tuhannen euron luokkaa, joten ainakin tuossa hintaluokassa kannattaa harkita Saksantuontia. Pyörä on taatusti yhtä hyvässä kunnossa kuin ns. Suomipyörät, ellei paremmassa. Ja sitä paitsi, yhtään Bemaria ei ole täällä valmistettu, joten kaikki ne on Saksantuontia. Takuut pelaa ja paikallinen liike on tehnyt huollot ja takuuvaihdot (vasemmanpuoleinen nappulaviidakko vaihtui uuteen kun vakionopeussäädin ei toiminut kunnolla ja kytkinsylinteriin tehtiin tekninen kampanjavaihto).
Kun tekee kauppoja "kansainvälisesti", pitää varautua tietenkin hieman toisenlaisiin riskeihin kuin kotimaassa. Riskejä voi vähentää ostamalla vaihdokin liikkeestä, ja voihan sitä käyttää vaikka näitä välityspalveluita. Hyvä englanninkielen taito on ok, jos osaa saksaa, niin se on vielä isompi etu. Hyvällä etukäteissuunnittelulla asiat hoituu. Toki omaa aikaa kuluu asioiden hoitamiseen, mutta moottoripyöräilyhän on harrastus kaikkinensa, joten itse ainakaan en laske kuluneelle ajalle mitään hintaa.
Nälkä toki kasvoi syödessä. Alun perin olin ajatellut hankkia seuraavaksi pyöräksi vain vähän uudemman ja pienellä välirahalla. Loppujen lopuksi tuli vuosimalliltaan uusin mahdollinen ja hinnaltaan reilusti enemmän kuin olin ajatellut. Mutta tämä hinnan nousuhan on tuttua kaikille.
Re: Erään Saksanreissun tarina (ja miten sain hyvän mp:n "halvalla")
Kiitos Mikko. Täytyy nyt keskittyä ajeluun ja reissuihin, seuraava vaihto tapahtuu vasta eläkkeellä!
Sent from my iPhone using Tapatalk
