Lyhyt kertomus tulevaksi suunnittelemastani "SalpaJutaus I":n kolmen vrk:n valmistelu- ja jalkautumisreissusta Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden suunnan operaatioalueelle.
Ja heti alkuunsa rauhoittelut kaikille COVID-19- "Controllereille", eli missään vaiheessa ei kukaan kokoontunut, eikä missään, lukuunottamatta kymmenien joutsenten, ja satojen- ei vaan tuhansien hanhien parveilua komeissa muodostelmissa järvien ja laajojoen erämaalampien yläpuolisessa ilmatilassa! Upeaa katseltavaa kerrassaan!
Yksin olin matkassa, toimin täysin omavaraisesti, kaupoissa en käynyt, vain kylmäasemilla tankkasin, ja ainoat ihmiskontaktit oli Salpapolun reitillä yhdessä Pekkalan kylässä, kun piti tietä kysellä eräässä risteyksessä, kun olikin 3 Pekkala-nimistä taloa... Huutoetäisyyden päässä, (n. 47,5 metriä), siinä huutaen kommunikoitiin, kun eräs iäkkäämpi pariskunta heitteli klapikuormaa traktorin lavalle, ja toisessa tapauksessa, Sihvarinkarin kallion tukikohdassani, tuli eräs mies karhukoiran kera piiitkän narun päässä koiraansa pitäen, ja kaukaa meikäläisen sivuuttaen, (arviolta 17 metrin varoetäisyydeltä), kertoen jotta karhusta tuli jälkeä ottamaan koiransa kanssa...kun oli kuulemma täällä jossain liikkeellä, vaikka itse en mitään ollut nähny, saati kuullut?
:blink:
Maanantaina liikkeelle "tyttögessulla", teltta & 2 makhuupussia ritsillä, ja sivulaukuissa evästä ja tarviketta niin, että komppanian huolto jopa onnistuisi puolenvrk:n ajalle! Pakkasta klo 07:04 aikaan vain mitättömät -3,5´c, ja etupyörä kohti Mikkeliä. Aurinkohan nousi taivaalle, ja vain joitain satunnaisia lumikuuroja lukuunottamatta, ajokeli oli mitä parhain, etenkin kun näinä päivinä tiet ovat lähes tulkoon tyhjillään normiliikenteestä!
Mikkelistä kohti Lappeenrantaa, mutta pikainen koukkaus Lemin kautta, josta sainkin hyvät havainnot ensimmäisistä Salpa-linjan varustuksista heti juuri ennen kirkonkylää. Lemistä kohti Luumäkeä, ja vaikka tuuli pohjoisesta, ja joku sanoisi että keli on kuin siperiasta konsanaan, tuliliivi, kuumat hantaakit, ja sähköpenkki teki matkasta pelkkää lystiä! Joku voisi jopa tykätä tuollaisesta hommasta, mutta täytyy vielä jonkun verran kokkeilla, ennen kun alan itse tekemään mitään vakavempia päätöksiä näijjen eri harrastuksien suhteen...?
Vähän ennen Luumäkeä, ja Hotelli Salpaa, jonka totesin tulevan SalpaJutauksen tulevaksi mahdolliseksi tukokohdaksemme, tien molemmin puolin onkin mitä parhaimmin nähtävillä yleisimmät Salpa-linjan eri betonibunkkerimallit. Iso parkkialue mahdollistaa myäs, (jos vain viranomaisohjeet mahdollistaa?), SUUREMMAN mittaluokan SalpaJutaus osallistujamäärän niin, ettei liikenne pääse Lappeenrannantiellä tyrehtymään lukemattomien parkkeerattujen moottoripyärien johdosta.
Hotelli olisi ollut avoinna, mutta vältin sosiaalisia kontakteja.... .
Jatkoin matkaani Hostikkaan, sitä ensin kuitenkin tankattuani Salpa-hotellin viereisellä ABC- kylmäasemalla, vaikka itse asiassa minulla oli ajaessani tullut kuuma.
Ennen Hostikkaa, näin vilaukselta tienviitan, jossa luki tylysti ja ytimekkäästi vain: "BL-133". Sehän on vain km:n päässä päätieltä, joten olihan se käytävä tsiigaamassa, ja siitähän valikoituisi samalla myäs se ensimmäinen "must to see"- kohde, vaikkakin tapaus onkin surullinen, metsässä sijaitsevineen kolmine risteineen.. Pellin sälää oli havaittavissa ja putoamismonttu myös. Täältä Tikk.tkk:stahan se oli noussut viimeiselle lennolleen...
:dunno:
Hostikasta alkasi näemmä sitten tulevan SalpaJutauksen ne varsinaiset bunkkerikokoelman keruutyöt! On sitten melekoista hommaa ollut, psv-kiviestelinjoista puhumattakaan! Reitille sattuisi sopimaan kätevästi vielä Miehikkälän Salpa-linja- museo, sekä Virolahden Bunkkerimuseo, niin ns. "Jutauspaketti" alkaisi olemaankin sopivasti kasassa.... ?
Ideana tietenkin se, että jos Salpa-polun, (n. 60km), vaeltamiseen kuluisi 2-4 vrk:tta, niin ennakkoon tiedustelua, ja hyväksi & kantavaksi todettua maastoreittiä käyttäen moottoripyörällä edeten, sen voisi nähdä yhdessä vrk:ssa. Ei tietenkään koko reittiä, vaan tyyliin " mahdollisimman paljon, helpoimmat ja näkemisen kannalta järkevimmät kohteet, ja mahdollisimman lyhyessä ajassa ".
Tällä sapluunalla liikkeelle, ja perinteiseen tapaan, jokseenkin näin, jotta:
kokkoontuminen pe. Ajokierrokset la. aamusta, heti aamisen jälkeen, ja su. ylennykset & palkitsemiset, sekä päätös esim. Karjalan Ilmailumuseolle, jossa mm: tuon BL-133:n sälää- ja tarkempaa tarinaa on vielä nähtävillä.
Ja jos otettaisiin lisänä vaikkapa vielä lyhyesti katsaus muutamiin panssarivaunuihin Lpr:n Rakuunanmäen upseerikerhon vieressä?
Ai niin, mitenkäs se oma reissu sitten menikään? No, alustavasti olin GM:n ilmakuvien perusteella valinnut tulevaksi tukikohdakseni erään Pyyhinlammen, mutta paikalla käydessäni totesin sen palveluiden, (uimaranta, laituri, puusee, tulipaikka, pukukopit, puuvaja), liian vaatimattomiksi, ja epäsopivaksi omalle vartalolleni. Parempi, kauniimpi, idyllisempi ja rauhallisempi tkk. löytyikin sitten Sihkarinkallion laavulta, jossa oli mm. erittäin hyvä, (lintu-), ilmavalvontatorni. Sieltä käsin, jos mistä olikin hyvä tehhä useita aisti-iv-havaintoja kumpaisenakin iltana aina ennen nukkumaan menoa. Aamuiset lumisateet tosin mitä nyt vähän haittasivat tähystystä aika ajoin.
Keskiviikkona, ajoreittini suuntautui takaisin saapumisreittiäni pitkin, jolloin valitsemani reitin varrelle sattui paljon useampia bunkkereita kasapäin. Neuvostohaudat, (2 kpl), ovat nekin sopivasti satulasta käsin katsottavissa. Vaikuttavia kohteita, etenkin kun otetaan huomioon niiden ikä, eikä niistä ole pidetty huolta, ja SILTI niiden viemäröinti ja ilmastointi on pysynyt kunnossa siinä määrin, että sisällä voisi vaikkapa yöpyä, kun lattiat ovat kuivat ja homeesta vapaat seinät, jne!
Palasin Hostikan kautta Luumäelle, siitä sitten Lpr:n sodanaikaisen lentokentän ja Karjalan Ilmailumuseon kautta Taipalsaarelle. Lunta sateli varsin sankastikkin, tosin ei nyt ihan niin, että olisi pitänyt ajonoupeuksia vähentää. Temperaturet seilasi +0.5´c:n ja +2.0´c välillä. Pohjoistuuli oli paikoitellen repivän voimakasta, jonka aina silloilla ja aukealle paikoille ajaessa kyllä tunsi! Taipalsaaren sodanaikainen lentokenttäkin voisi olla nähtävyys, koska toimihan sieltä käsin mersulaivue 34. Ampuma-alueelta kantautuvat ja toistuvat jytinät, (kv krh:n ammuksia?), toivatkin mieleeni monenlaista, pitäessäni juomataukoa Taipalsaaren kirkolla.....
Vähän ennen Mikkeliä lunta tulikin sitten reilummin! Oli ihan tuulilasit lumesta tukossa ja käsiä joutui käyttelemään jo vähän niinkuin tosissaan ja sillei, mutta edellä kulkevien perävalojen tahdissa pystyi silti menemään, kun eihän nämä tämmöiset kevätkuurot aina kauaa jaksa yhtämittaa kuitenkaan sataa....
:grin:
Että hyvä oli valmisteleva "SalpaJutaus I"- reissu sikäli, kun museotkin olivat sopivasti kaikki kiinni, niin saipahan rauhassa ja ajan kanssa tutustua kohteisiin! Tiet olivat kantavia, routa jo sulanut, eli ajoitus myös siksikin täydellinen!
Vaikka aina olen tiennyt ja kuullut, kuinka Salpa-linja on ollut Suomen suurin rakennustyömaa, ja kuinka valtavasti ja laajasti noita rakennelmia on maahamme rakennettu, niin silti, kun itse nuo näkee, (vaikkapa vain 60km:n matkalta), niin kyllähän siinä silmät aukenee!
JOS aihe, tai Jutaus alkoi kiinnostamaan, seuraile kanavia, niin heti kun viranomaissuositukset antavat myöten, avaan aiheesta topic:in tarkempine "specseineen", ja ilmoittautumisohjeineen.
:thumbup:
