Aprilia RSV Mille R 2002: Projekti 140
Siinä se Rotaxin ihme tuijotti Lakkivaaria kytkin- ja staattorinkoppa auki. ”Vittu, tässä on enemmän rattaita kuin vaihdelaatikossa”, Lakkivaari parahti. Pikkuhiljaa mieleen palautui suuren TT-legendan John Penmanin puolentoista vuoden takaiset syntymäpäivät, joidenka aikaansaamissa huuruissa hän projektiin lupautui. Alkoholi on vaarallinen yhdiste.
Näillä sanoilla eteenpäin. Tarkoitus on siis vähän pitää kirjaa ja kuvastoa Aprilia RSV:n 1060 big bore konversiosta. Aloitetaan vähän taustoista. Monta vuotta tämä on ajatuksen tasolla ahdistanut, mutta konttaaminen ja pyörien tuhoaminen on syönyt hyvin budjettia. Nyt löytyi sopiva rako, ja kun Martini Racing lahjoitti Kemoralla 2016 tuhoutuessaan projektiin moottorin, niin mikäpäs siinä. Tavoite on 140 takapallolta. Kuinka vaikeaa se voi olla?
Lähtökohtana on 70 tkm Aprilia Gen1 Rotax kone, josta on kytkin kerran mennyt ja takapytyn nokkaketju ilman kansivaurioita. Kävi ja kukkui iloisesti aina Kemoran ykkösmutkan rengasvalliin saakka. Positiivista on, että siinä on uusi startin vapaakytkin ja nokkaketjun kiristimet.
Ongelma Gen1 Rotaxin koneessa on, että kansi ei hengitä. Tuossa alla on nykyisen Mille R:n dynokäyrä, joka on aika standardi. Mitään erikoista 2-2 Akran putkistoa lukuunottamatta vehkeessä ei ole. Dynosta ja koneesta riippuen tuollainen vakiokone puhkuu 110-120 takapallolta. Yksi selittävä seikka eroille on se, että venttiilien ajoitus on noissa aika lailla sinnepäin, niin kuin monesti linjalta tulevissa koneissa on.
Kadullahan tuo puhkuu käyttöalueella 4000 – 7000 rpm ihan riittoisasti omiin tarpeisiin, mutta sen jälkeen olisi kiva, jos kipittäisi ripeämmin. Toisaalta, eipä tuokaan ole pääsyy projektiin vaan se, että tämän voi todistetusti tehdä.
https://i.imgur.com/Af6nd49.png