Parisenkymmnetä vuotta moottoripyöräilyä harrastanut ja yhtäkään rautaperää en ole saanut ajettua ja tästä on tutut sekä kaverit muistutellut säännöllisen epäsäännöllisesti. Mutta eipä se mitään ole haitannut, minulla on kyllä ollut erinomaisia tekosyitä heille tarjoilla. Jostain syystä en ole hirveän tärkeänä asiana pitänyt, eikä ole ollut innostusta tai mielenkiintoa asiaa kohtaan. Kunnes sitten tänä kesänä päätin, että nyt minä sen ajan! Tähän mennessä pisin setti oli ollut 450km/pv. Tiedän, onhan se vähän noloa :D Sen verran kuitenkin asiaa pohjustin, että kävin ajamassa puolikkaan "harjoitus" lenkin eli 800km. Sitten itse suoritukseen katselin sopivan päivän ajankohdalle (sateettoman, joskaan se ei aivan mennyt nappiin, koska vaikka foreca näytti aurinkoa koko reitille, niin vettä tuli 5 tai 6 kertaa :D ), selvitin asiaa ja sääntöjä huolellisesti. Mietin, että sopiva ajankohta startille olisi illalla, jolloin levännein / skarpein aika osuu yöhön ja aamun tullessa, kun jo vähän väsyttää, niin valon määrä lisääntyy, joka taasen piristää. Näin tein ja starttasin matkaan 22.00. Kaikista ennakko käsityksistäni poiketen matka oli todella nautinnollinen. n. 600km kohdalla alkoi tuntua pientä kankeutta ja jonkin asteista kipua eri puolilla kehoa, eniten ehkä hartioissa. Kääntöpisteessa eli n. 800km kohdalla kroppa oli jo turtununut menoon ja kaikki sujui mukavasti. 1000km kohdalla alkoi miettimään, että "Eihän tästä ole enää kotiin, kuin 600km eli kiven heitto". Jotenkin oudosti se tuhannen kilometrin kohdalla kääntyi se ajatus päässä niin tosiaan, että 600km tuntui enää lyhyeltä matkalta. Mutta kuitenkin viimeiset sataset ja varsinkin viimeinen satanen olivat tosi pitkiä, viimeiset 50km tuntui lipuvan todella hitaasti...
Yllättävää kyllä kertaakaan ei ollut sellainen tylsä olo, paikkoja jonkun verran kolotteli ja väsymys painoi muutamaan kertaan, mutta kokemuksena aivan hemmetin hieno! Yksi ehkä hienoimpia asioita oli se miten pitkästi matka taittui vuorokauden aikana. Normaalisti olisin ajanut samaa matkaa nelisen päivää. Myöskin yllättävät sääolosuhteet toivat oman mukavan lisänsä matkantekoon, puhumattakaan siitä miten kiva oli, kun vuorokauden ajat vaihtelivat saman reissun aikana moneen kertaan ja samaan aikaan ohitit kaupunkeja sekä kyliä yksi toisensa jälkeen. Todella upaa kokemus!
Ajokkina toimi vanhahko perus japsi katupyörä, ilman minkäänlaisia herkkuja. Ajon ajoin yksin. Ehdottomasti suurin ja vaikein asia tässä jutussa oli matkaan lähteminen. Sen jälkeen kaikki sujui, kuin vettä vaan. Tosin kyllä siinä ensimmäisen 600km jälkeen tuli ajatus, että "mihin olen oikein ryhtynyt, onko tässä mitään järkeä?". Mutta se ajatus meni ohitse, kun laitoin musiikin kovemmalle.
Toleranssit ajon jälkeen kasvoivat aivan jäätävästi. 700km lenkki ei tuntunut tämän jälkeen juuri miltään, jonka senkin ajoin määränpäähän kahden tankkauksen taktiikalla plus pari kusitaukoa. Ajamisessa, matkanteossa ja siirtymisissä on nyt täysin eri fiilis, kuin koskaan aikaisemmin. Nyt ihmettelen miten olen kyennyt tällaista asiaa siirtämään näin pitkään, miten en ole saanut aikaiseksi opetella kestämään pitkän matkan ajon rasituksia??? Kun taas nyt pystyy oikeasti miettimään sellaisia asioita, kuin vaikka 750km siirtymä saman päivän aikana helposti. Samallahan etäisyydet ovat kaventuneet omalla kohdallani aivan olemattomiin. En usko, että omalla kohdallani tulee jäämään viimeiseksi, kyllä tämä niin hieno kokemus oli ja auttoi todella paljon tässä harrastuksessa eteenpäin. Ehkä ensi kerralla tosin ajan vähän nopeammin (tai siis pidän vähemmän taukoa :D ) nyt ensimmäisellä kerralla tuli nimittäin pidettyä sen verran paljon taukoa, että meni nippa - nappa tolerenssien sisään. Yhden kusitauon olisi vielä pitänyt, niin olisi luultavasti tullut hylky :D Hieno fiilis oli kyllä nähdä vuorokauden aikana niin iso pala suomea ja niin monelta eri kantilta.
Suosittelen! Kannattaa yrittää!
