Printable View
Ajatuksena ajaa Route 66 ensi vuonna....ilmeisesti 2 suurinta vuokraamoa ??? Eagleriders ja sit joku toinen ?
Eli mistä kannattaa pyörä vuokrata, vinkkejä ja linkkejä ? Mitä luokkaa hinat tyyliin 3 viikoksi ?
Entä onko reitin suhteen hyviä vinkkejä ? Mikä kannattaa passata ja mihin ehdottomasti mennä ? linkkejä ?
Kiitolllisena otan kaiken infon vastaan ! :respect:
Eagleridersista Seattlessa minulla on hyviä kokemuksia. Palvelu oli asiallista, hinta, vaikkakin kallis, oli hyvinkin kilpailukykyinen.
3 viikoksi jos vuokraat voi alkaa oikeasti olla halvempaa ostaa käytetty omaksi ja myydä pois kun homma on hoidettu. Tämä on helpompaa jos paikalla on tuttuja. Hinnat ovat luokkaa 150-200$ päivä viikosta saa jonkin verran alennusta. Kolme viikkoa on siis hyvinkin 2-3k$ keikka.
Tuntuvat vastaavan asiallisesti puhelimeen ja sähköpostiinkin kohtuullisesti.
Tuossa on hyvä muistaa vakuutusturva, vaikka pyörä olisikin vakuutettu, pidä huolta että oma vakuutusturvasi on kunnossa. Jenkkisairaala tulee nopeasti TODELLA kalliiksi jos vakuutukset eivät ole kunnossa.
Tässä linkki kotisivuilleni www.teesel7678.kotisivukone.com, jossa reissustooria 2009 Amerikan reissulta (American amazing race) , jolloin ajettiin Route 66 ja amerikan länsirannikko Los Angelesista Canadan Vancouveriin. Tässä siis lähinnä reitin suhteen tiirailtavaa. Lennätimme oman pyörän Torontoon Canadaan josta matka alkoi kohti Chicagoa, joten pyörän vuokrauksesta en osaa tarkempaa sanoa. Sen muistan, että kun katselin vuokrahintoja kuukaudeksi niin yhtään kalliimmaksi ei tullut lennättää omaa pyörää rapakon taakse. Reitin suhteen poikkesimme mm. Cibolan kansallispuistossa, Santa Fe:ssä, Grand Canyonilla, Las Vegasissa, Death Valleyssa, Zionin kansallispuistossa. Pyörän ostamisessa ja myymisessä on aina oma rumbansa, että laittaako sitä varten lomapäiviä laittaa?Lainaa:
Tomi72 kirjoitti
Mun mielestä toi route 66 on hieman yliarvostettu, taino suurimmaksi osaksi tylsää ajamista ilman sen suurempaa nähtävää. Ehkä enemmän näkemistä saisi jos keskittäisi reissun vain länsirannikolle. Lähtö ja paluu los angelesiin. Pari vuotta sitten tuli ajeltua LA-san francisco-vegas-flagstaff-santafe -phoenix-san jose -LA
San josen läheltä voi käydä kävellen vilkaisemassa meksikon meininkejä tihuanassa. Näkemistä tuolla reitillä on
Todella paljon guzzman tuossa jo luettelikin osan. Ajamistahan tuossakin reitissä tuli muistaakseni reilu 5000km, kolme viikkoa meni mukavasti. Etenkin kun jossain vegasissa on mukava olla ainakin pari päivää ja sama pätee losiin..
Mut jos route66 pitää ajaa kerran elämässä niin sitten;)
Teillä reissu kesti 1,5kk joten ymmärrän tuon mopon rahtauksen...voi olla että kolmen viikon takia sitä ei meikäläisen kannata tehdä...mopon osto ja myynti siellä ei ole ihan mahdoton ajatus...mutta tod.näk. päädyn vuokraukseen. Täytyy tuota teidän reissukertomusta vielä tarkemmin tiirailla ;)Lainaa:
Guzzman kirjoitti
Täytyyki iXi haastatella sua tosta reissusta kahvikupin ääressä ;)Lainaa:
iXi kirjoitti
Tosin...onhan se 66 pakko kerran elämässä ajaa...mutta en välttämättä ole niin vannoutunut että se pitäisi päästä päähän ajaa..toinen vaihtoehto on napata parhaat palat...johon vinkit tervetulleita...death valley, grand canyon, vegas tietty ainaki...Losissa kerran käynyt...miksei siellä uudestaankin...samoi Friscossa...rantatie aika magee...silloin tuli autolla ajettua...
Just toissapäivänä sieltä palanneena (5. reissu ja 48 osavaltiota) ja 5200 km taas ajelleena komppaan muita siinä, että aja sitä kuuskutosta sen verran, että saat sanoa sillä olleesi ja sitten keskity ihan oikeisiin nähtävyyksiin.
Vuokraajana EagleRider on suurin ja oman kokemukseni mukaan asiakaspalvelultaan aivan kääpiötasoa verrattuna esim StreetEagle-firmaan Arizonasta.
Kahdesti on nyt viimemainitulta vuokrattu Wingit (2 kpl) ja vuosi sitten sain täysin uuden pyörän alleni Chicagosta ja toinen oli parikymmentä tuhatta mailia ajettu -10 mallinen. Tänä vuonna lähdimme Orlandosta Floridasta ja taas oli isäntä ostanut uuden pyörän ja minun viimevuotisen hän rahtasi itse pickupilla Arizonasta Orlandoon. Pyörä oli ilmeisesti sidottu liian tiukaan etupäästään, jolloin etujousen stefat vaurioitui kuljetuksessa ja tuli öljyvuotoa. Ei hätiä mitiä, ottivat uudesta Wingistä etupään ja vaihtoivat sen odottaessa alle ennenkuin luovuttivat pyörän.
Eagleridersin "asiakaspalvelua" ei voi verrata mitenkään tähän firmaan. Kahdesti on sieltä pyöriä haettu ja aina on homma ollut yhtä amatöörimäistä. (Luovutus kestänyt min kolme tuntia ja esim navigaattoria on ruvettu vasta etsiskelemään ja asennusta suunnittelemaan kun pyörän olisi pitänyt jo olla valmis. Jos kaksi navia tilaat niin yhden saat.) Luovutus onnistuu hyvin Los Angelesiin, joka on heidän pääpaikkansa, mutta esim Franklinissa Tennesseessä pari vuotta sitten meni homma ihan piirileikiksi.
StreetEagle on toki paljon pienempi kuin EagleRiders, ja pyörävalikoima on pienempi, mutta jos ajoissa kyselet varmasti järjestyy.
Reittien osalta riippuu käytettävissä olevasta ajastasi. Jos Chicagosta lähdet (mikä on mukavinta suoran lentoyhteyden takia) ja aikaa on vaikka parikin viikkoa niin lähde luoteeseen esim reitillä Madison WI, Minneapolis MN, sieltä edelleen esim Pohjois-Dakotaan, josta alas Etelä -Dakotaan (Badlands, Rapid City, Crazy Horse monument, Mt. Rushmore -pressojen päät vuoressa) sieltä edelleen joko Yellowstoneen tai Grand Canyonille (tai vaikka molemmat, jos aikaa ja intoa riittää) ja edelleen Zion National Park, Las Vegas (Hooverin pato) , Death Valley ja pyörän jättö joko Los Angelesiin tai San Franciscoon. Jos minulta kysyt niin ehdottomasti jäkimmäiseen.
Tai sitten Yellowstonesta ylös Montanaan , josta Glacier Park ja sieltä edelleen länteen Washingtoniin ja matkalla Hell's Canyon ja Mt. Rainier ja sitten alas rannikkoa Highway ykköstä esim San Franciscoon. Tuossa jää sitten Grand Canyon näkemättä, mutta vastikkeeksi tulee kyllä huimaa maisemaa muuten.
Matkaa tuollaiselle tulee helposti 5000-6000 mailia ja matkalla tulee varmasti myös selväksi, että Amerikka on iso maa. Pyörän valinta kannattaa myös miettiä sen mukaisesti...
t. pozo
:orgmp:
Mitkä on route 66:n tylsimmät pätkät ?
No mä lähden huomenna, tai siis tänään, Chicagoon 14.10 lennolla. Katotaan nyt toi 66. 15 päivää on on pyörät vuokralla. Laitan sitten kommentit tänne kun pääsen kotiin ( lokakuun alussa) Eaglerideriltä vuokrattiin pyörät.
Toivottavasti ei ole aivan tuhottoman kuumaa... Pärjäilkää!
Hyvää matkaa !! Käyhän kommentoimassa palatessasi ;)Lainaa:
TLo kirjoitti
Ajoimme kaverin kanssa heinäkuussa 3000 mailia Kaliforniassa, Arizonassa, Utahissa ja Nevadassa. Pyörät otimme California Motorcycle Adventuresilta San Franciscosta (Mountin View). Ajoimme Highway 1:stä Los Angelesiin, sieltä edelleen Arizonaan ja Grand Canyonille. Meille riitti kymmenen mailia 66:ta tuolla seudulla.
Reitti kulki edelleen mm. Monument Valleyn, Zionin, Las Vegasin, Hoover Dam, Dead Valleyn, Yosemiten, Castle Air Museumin jne. kautta Friscoon. Maisemia, säätä, ym. ei voi moittia. Vuokraamo haki ja toi lentokentälle ja palvelu oli erinomaista. Ainoa haaste oli se, että kaikki asialliset vehkeet oli ehditty varata noille viikoille, joten jouduimme köröttelemään Electra Clideillä. Mutta kokemushan sekin.
No...meikäläiselle ei muuta vaihtoehtoa olekaan kuin HD, tosin mielummin Road King.Lainaa:
Tigerbalm kirjoitti
Minkälaisia olivat lämpötilat heinäkuussa ?
Olimme reissussa heinäkuun kaksi viimeistä viiikkoa. Highway 1 oli kuin Suomen kesä, nahkapuku päällä. Sen jälkeen olikin mukavan lämmintä, varmasti yli 30. Kuumaa oli Vegasissa ja varsinkin Dead Valleyssä, ehkä 43-45. Hyvin pärjäsi kun huolehti nesteytyksestä. Päällä kevlarit ja nahkatakki.
Joo kyllä näin on että jos reissu kestää kolme viikkoa niin rahallisesti ei kannata pyörää sinne lennättää vaan silloin kannattaa esim. vuokrata. Siitä Routen tylsyydestä :) no, ei minun mielestä tylsä. Tosin ei sitä kannata orjallisesti seurata vaan poiketa ehdottomasti Grand Canyonilla yms. nähtävyyksillä. Mikään varsinainen maisemareitti perinteisessä merkityksessä 66 ei ole mutta siinä on oma tunnelmansa ottaen huomioon sen historiallisen merkityksen. Minua viehätti ja jännitti ajaa Arizonan, New Mexicon ja Nevadan autiomaassa, siinä oli kieltämättä jotain. Varsinkin Nevadassa kun yhtäkkiä pamahditkin Las Vegasiin ja taas ihmisten ilmoille. Ja meikäläiselle nuo kuivat autiomaat oli juuri sitä nähtävyyttä ja elämystä jota ei euroopassa reissaillessa näe. Ja onhan kysymys myös muustakin kuin maisemista. Kulttuuri on jotain keskilännessä jota ei muualta löydä :) Siinä mielessä Route66 on kiehtova kulttuurinen läpileikkaus idästä länteen, Chicagosta ja keski-lännen letkeydestä etelä-Californian rehevyyteen ja hektisyyteen. Jenkit on iso maa ja monipuolinen maisemien suhteen. Jos mutkapätkää ja vuoristoa aina välttämättä haluaa niin 66 ei sitten ole oikea valinta.Lainaa:
Tomi72 kirjoitti
[QUOTE=pozo izquierdo;6101869]Just toissapäivänä sieltä palanneena (5. reissu ja 48 osavaltiota) ja 5200 km taas ajelleena komppaan muita siinä, että aja sitä kuuskutosta sen verran, että saat sanoa sillä olleesi ja sitten keskity ihan oikeisiin nähtävyyksiin.
+1
Viime vuonna vedettiin coast to coast, autolla tosin.
Terve vaan kaikille Amerikassa ajaneille ja sinne aikoville.
Perjantai-iltana kotiuduttiin. Ajelimme 34 vrk. Amerikan mantereella ja 3 vrk. Hawajilla. Yhteensä maileja kertyi 9171 eli kilometreinä 14756,139. Hain pyörän Queensista New Yorkista josta koukkasimme Washington DC,hen ja sitten itärannikkoa Maineen asti josta Niagaran putouksilta Kanadaan ja Takaisin Detroitissa josta Michicanin niemimaan läpi takaisin Kanadaan ja Lake Superiorin ympäri ja Duluthissa takaisin jenkkilään. Sitten koukkailtiin osavaltioita Utahiin josta ylös Yellowstoneen ja sieltä Sturgisiin jossa olimme sopivasti rallin alussa. Sturgisista pohjois Dakotan kautta Seattleen ja sitten Pacific Highwayta pitkin Friscon kautta Losikseen josta lennettiin Honoluluun ja sieltä Pekingiin jossa tutustuttiin nähtävyyksiin ja kärsittiin röyhkeistä ja ylimielisistä kiinalaisista viikon verran.
Matka oli upea ja kelitkin suosivat.
Meillä oli DG tours niminen brittifirma joka hommasi pyörät Eagleridersiltä. Tämä siksi, että Meksikon reissulta jäi vähän hyvitettävää ja sain sen nyt. Kyselin myös tarjouksia Eagleridersiltä suoraan kuten myös eräältä toiselta yritykseltä jota en enää muista. Dg tours oli edullisin. Varasin pyörän sillä edellytyksellä että pyörässä (heritage softail) pitää olla kaatumarauta ja tarakka. Marssimme Vuokraamoon Queensissa. Pyörä oli, mutta ei noita varusteita. Soitin heti Englantiin ja annoin luurin Eagleridersin kaverille. Hän hyppäsi autoon ja kävi hakemassa tavarat HD- liikkestä ja kaatumarauta ja tarakka asennettiin paikoilleen. Pyöränsaanti luonnollisesti vähän viivästyi, mutta homma toimi. Honolulussa kaatumarauta oli paikoillaan, mutta satulankiinnitys oli niin ja näin joten sanoin että en ota pyörää tuossa kunnossa. Sain heti toisen pyörän ilman kaatumarautaa. No. ensimmäisestä pyörästä otettiin rauta ja vaihdettiin suosiolla. Pyörän saanti luonnollisesti taas viivästyi tunnin verran. Eihän se oikeastaan mitään haitannut. Henkilökunta oli ystävällistä ja kyyti hotellista vuokraamolle ja takaisin korvattiin käteisenä.
Tämä ei ole Eagleridersin mainos, mutta isolla vuokraamolla on puolensa. Sturgissa oli maileja kertynyt sen verran että älysin öljynvaihdon olevan tarpeen. Rallialueella oli huoltopaikka jonne menin kysymään toimenpidettä. Kaveri sanoi että :OK. Soitin Eagleridersille ja ilmoitin asiasta jonka jälkeen annoin luurin huoltopomolle. Sieltä vastattiin myös että OK. Öljynvaihto suoritettiin eikä minulta veloitettu senttiäkään. Takarengas alkoi myös olla tiensä päässä joten Rapid Cityssä Black Hills HD:liikkessä taas soitin Eagleridersille. Rengas vaihdettiin nopeasti ja taaskaan ei tarvinnut käyttää rahaa eikä korttia. Yhtä hyvin toimi muutama vuosi sitten kun heritagesta kuului startista pahaa ääntä. Homma hoidettiin Nashvillessä tyylikkäästi.
Pyörän luovutus oli molemmilla kerroilla todella helppo. Pintapuolinen tarkastus. Olin L.A:ssa varautunut maksamaan vähän koska tankki ei ollut täysi. Tarkastaja sanoi että tankki näkyy olevan täysi. "Ei aivan" vastasin. Tankki näkyy olevan täysi toisti kaveri ja sillä siisti. Itse olen saanut kyllä hyvää palvelua niin tarjouspyyntöjen osalta kuten yllä mainituissakin tapauksissa. Tarjouksia pyydettäessä pitää muistaa vaatia verojen ja vakuutusten näkyminen tarjouksessa. Amerikassa kun tuppaavat lisäämään verot vasta maksuvaiheessa joten loppusumma voi olla erilainen kun tarjous.
Lisäksi törmäsin ensimmäistä kertaa bensanostossa erilaisiin käytäntöihin. Toisilla asemilla tarvitsi vain työntää Visa tai Amex koneeseen ja bensaa sai tankin täyteen. Joissakin paikoissa pyydettiin molemmista korteista viisi (5) numeroinen tunnusluku. Meillähän on ainoastaan 4- numeroiset luvut. Silloin oli mentävä sisälle ja jätettävä kortti "kaniin". Jotta homma ei olisi näinkään yksinkertainen, joillakin asemilla vaadittiin joko määrätty summa tai gallonamäärä jonka halusi käyttää. Jos esim. pyysin sitten 5 gallonaa ja tankkiin menikin vain 4,5 gallonaa, marssin takaisin sisälle ja sain sitten hyvityksen 0,5 gallonasta. Homma ei riippunut yhtiöistä vaan aivan asemista. Vanhanaikaista ja hankalaa.
Kyllä Amerikassa on oma viehätyksensä. Preeria-alueilla joilla nyt ajoimme aika paljonkin, ei ole juurikaan nähtävää mutta silloin pitkin hyviä teitä matka taittuu kohti hienoja paikkoja joita maassa riittää. Pacific Highway oli matkan eräs pääkohde, eikä se pettänyt. Ainoastaan sää rannikolla oli todella kolea johtuen merestä. Pikkuisen kun tie koukkasi sisämaahan, lämpötila nousi välittömästi 10-15 astetta. Lisäksi aamuisin oli varsin sumuista joten nukuimme herroiksi ja ajelimme iltaisin vähän pitempään.
Varsinaiseen eroon vuora-ja oman pyörän rahtaukseen en ota kantaa, koska ei ole kokemuksia. Luulisin kuitenkin että kuluja tulee oman pyörän kuskaukseenkin. Lisäksi mitä olen täällä lukenut, saattaa pyörän saanti byrokratioista johtuen viivästyä ja säästöt valua siihen. HD on myös hyvä valinta USA:ssa koska se käytännössä pystytään korjaamaan kylässä kun kylässä. Katselin huvikseni myös Triumphin huoltopisteitä USA:ssa. Rannikoilla niitä löytyi, mutta sisämaassa varsin heikosti.
Tulipas juttua.
Kotka
Ne numerot on kortin takana... ne 5 numeroa... ite en antaisi niitä ikinä fyysisesti kellekään...Lainaa:
kotka kirjoitti
Ne toiset bensa-automaatit kyselee itse asiassa ZIP-koodia eli postinumeroa. Kortin varsinaista PIN-koodia, siis sitä jolla kotimaassa tankataan en ole vielä koskaan Jenkkilässä tarvinnut. Ei Visassa ei Amexissa eikä Dinersissa. Useimmiten pelkkä kortin työntö aparaattiin riitti tai sitten tuo kortin vienti tiskille kaniin, jollei yhteys jostain syystä pumpulta maailmalle auennut.Lainaa:
tonttuj kirjoitti
Kotkan kuvaus Eagleriderista vastaa hyvin omia kokemuksiani. Mikään ei ole pyörää noudettaessa kuten on sovittu ja jollet osaa / pysty pitämään puoliasi, niin sillähän sitten ajelet mikä sieltä kyytikapineeksi tyrkätään. HD:n osaltakin Kotka on oikeassa, sille löytyy remonttipaikkaa joka kylässä. Eri asia on, missä määrin haluaa käyttää aikaansa pyörän tekniikan kanssa temuamiseen... :D No joo, nyt liikutaan jo vaarallisessa aihepiirissä, voi vielä tulla liivimiehet koputtelemaan etuovelle.:paikallatuulee:
Vaikken mikään Wingimies olekaan, niin ei voi muuta kuin ihmetellä moisen kapineen luotettavuutta. Nyt on kokemusta yhdentoista yksilön vuokraamisesta (itselle neljästi, loput matkatovereille) ja yhteenlaskettuja maileja pitkälti toista sataa tonnia ja ainoat viat ovat ollet kaksi palanutta ajovalopolttimoa. Onneksi niitä on siinä kaksi, joten ei ole tarvinnut edes sen vaihtoon ryhtyä...Jaa, niin ja ilmaa on pitänyt lisätä renkaisiin pari kertaa, kun on merkkivalo ryhtynyt motkottamaan.
Myös käyttämämme vuokrafirma (Street Eagle) vahvisti saman. He saavat Wingeihin kolmen vuoden mailirajoittamattoman takuun , joten pyörät rullaavat vuokralla noin 60-100.000 mailiin asti, jonka jälkeen niistä tehdään Trike, ja vuokraura jatkuu edelleen. Triket kuulemma kelpaavat enemmänkin maileja mittarissa koska niitä on tarjolla niin niukasti.
Oma pyörä kannattaa (rahallisesti) kiskoa mukaan kun aikaa on koko reissuun käytettävissä min 5 viikkoa. Kokemukseni mukaan noin 2 viikon Wingin vuokralla lennättää yhden LoTjan Saksasta Kanadaan ja takaisin. Mutta...koska esim Frankfurtin rahtiin pitää pyörä jättää nykyään 5 päivää ennen sen lentoa, tulee turhia luppopäiviä, joita pari olisi ihan OK jo aikaerosta toipumiseen, mutta 5 on liikaa. (Tuo 2 päivää lienee edelleen kylläkin Kanadan päässä palatessa varoaika.) Näin ollen kun laskee kustannuksia Suomesta vaikkapa Saksaan hankkiutumiselle mennen tullen plus nuo luppopäivät pitää aikaa olla käytettävissä reilummin. Vielä muutama vuosi sitten esim newyorkilainen Motorcycle Services lennätti pyöriä vain Kanadaan, jenkkilään ei ollenkaan liian kovan byrokratian vuoksi. Nyt olen siinä käsityksessä, että lento onnistuisi myös USA:n puolelle, mutta en ole viime aikoina tarkistellut...
Taas jos rahtaa pyörän meriteitse, on break-even point alempana. Rahti on toki halvempi, jos on mahdollisuus jättää mopotin rahdinkuljettajan huomaan muutamaksi viikoksi mennen tullen.
Muuten vielä tuosta Route 66:n ajosta sen verran, että se taitaa ollakin vain enemmän tai vähemmän yleisnimitys Jenkeissä pörräämiselle. Enpä usko, että edes Peterpanilaiset sitä orjallisesti seuraavat vaan sitä ajetaan soveltuvin osin ja sitten mennään katsomaan nähtävyyksiä. Näin nyt luulisin jokaisen järkevän ihmisen tekevän, ellei satu olemaan menossa väitöskirjan teko aiheesta "Tienvarsikasvillisuus Route 66:n varrella välillä Chicago - Los Angeles"
Kotkalle sen verran vielä, että kai toki poikkesit Finlandissa kun tulit alas Lake Superiorin pohjoisrantaa...? Olipas nimittäin nähtävyys...:grin:
t. pozo
:orgmp:
Lainaa:
pozo izquierdo kirjoitti
Eli sinäkään et eagleridersia vahvasti suosittele ? Toimiko kaikki streeteaglessa moitteettomasti ?
"Oma pyörä kannattaa (rahallisesti) kiskoa mukaan kun aikaa on koko reissuun käytettävissä min 5 viikkoa. Kokemukseni mukaan noin 2 viikon Wingin vuokralla lennättää yhden LoTjan Saksasta Kanadaan ja takaisin. Mutta...koska esim Frankfurtin rahtiin pitää pyörä jättää nykyään 5 päivää ennen sen lentoa, tulee turhia luppopäiviä, joita pari olisi ihan OK jo aikaerosta toipumiseen, mutta 5 on liikaa. (Tuo 2 päivää lienee edelleen kylläkin Kanadan päässä palatessa varoaika.) Näin ollen kun laskee kustannuksia Suomesta vaikkapa Saksaan hankkiutumiselle mennen tullen plus nuo luppopäivät pitää aikaa olla käytettävissä reilummin. Vielä muutama vuosi sitten esim newyorkilainen Motorcycle Services lennätti pyöriä vain Kanadaan, jenkkilään ei ollenkaan liian kovan byrokratian vuoksi. Nyt olen siinä käsityksessä, että lento onnistuisi myös USA:n puolelle, mutta en ole viime aikoina tarkistellut...
Taas jos rahtaa pyörän meriteitse, on break-even point alempana. Rahti on toki halvempi, jos on mahdollisuus jättää mopotin rahdinkuljettajan huomaan muutamaksi viikoksi mennen tullen."
Jokseenkin noin, Motorcycle Servicen kautta lennätettiin oma Guzzi 2009 ja silloista kurssia laskeskelin että 4 viikon vuokra + ajot saksaan menivät aika lailla yks yhteen. Tosin siinä on se viiden päivän karanteeni Frankfurtin päässä. Mutta meitä se ei haitannut kun mentiin Torontoon ja pidettiin siellä mukava miniloma pyörää odotellessa. Kaikkein nopein tapa on tietysti vuokrata jos haluaa päästä heti asian ytimeen. 2009 ei muuten onnistunu lennättää pyörää suora jenkkeihin, oiskohan siis nyt toisin? Itselle toinen puoli oman pyörän roudaamisessa oli ja tulee olemaan se, että kokee vain tärkeäksi ajaa reissut omalla pyörällä (kun sitä varten se on ostettu) ja oman pyörän kuitenkin tuntee parhaiten. Tosin järki siinäkin hommassa jos kustannusten erotus tulee liian suureksi.
"Muuten vielä tuosta Route 66:n ajosta sen verran, että se taitaa ollakin vain enemmän tai vähemmän yleisnimitys Jenkeissä pörräämiselle. Enpä usko, että edes Peterpanilaiset sitä orjallisesti seuraavat vaan sitä ajetaan soveltuvin osin ja sitten mennään katsomaan nähtävyyksiä. Näin nyt luulisin jokaisen järkevän ihmisen tekevän, ellei satu olemaan menossa väitöskirjan teko aiheesta "Tienvarsikasvillisuus Route 66:n varrella välillä Chicago - Los Angeles"
Näin itsekin sen miellän myös näin jälkikäteen reissua. Se on hyvä runko reitille jos haluaa nähdä keskistä Amerikkaa sekä myös nähtävyyksiä. Routelta ei nimittäin ole pitkä matka poiketa monellekkaan nähtävyydelle, joita ei kannata missata.
Joo. Kyllä pumpun ruudussa luki, että lisää PIN code, 5 numbers. Soitin asian tultua esille luottokuntaan sekä Amexille Suomeen. Kummassakaan firmassa ei tiedetty asiasta ja sanottiin että se on jenkkien omia kotkotuksia. Aika omituisia vastauksia.Lainaa:
pozo izquierdo kirjoitti
Löysin tuon Finlandin googlemapista matkaa suunnitellessa. Kartalla ei kuitenkaan ollut kuin paikan nimi. Ajoimme paikalle osoittavan kyltin ohi, mutta vauhtia oli sen verran etten viitsinyt enää kääntyä joten jatkoimme matkaa. Suomalaisia oli kyllä Thunder Bayssa runsaasti. Siellä oli joka viides vuosi järjestettävät Kanadan Suomalaisten juhlat, joten jenkkaa sai sielläkin kuunnella yhtenä viikonloppuna ihan riittämiin. Mukavaa oli, tottakai.
Katsotaan, saanko matkakertomusta aikaiseksi. Nyt on nimittäin materiaalista runsaudenpula, jos en vaan onnistu hävittämään niitä.
Kotka
Mulla on nyt koneen ääressä molemmat kortit esillä, eikä niissä ole mitään 5-numeroista sarjaa kortin takana. Kummassakin on nimikirjoituksen jälkeen 3-numeroinen sarja.Lainaa:
tonttuj kirjoitti
Kotka
Moro ja onnittelut Kotkalle ja Marjatalle reissusta! Nyt kun muistelen tarkemmin niin me törmättiin kans samaan asiaan joillain bensa-asemilla. Niin ymmärsimme, että nimenomaan pinkoodia kysyi automaatti mutta kun viiettä numeroa ei ole. Maksoimme tuolloin kassalle tai ajoimme seuraavalle asemalle. Kortin jättäminen kassöörille arvelutti aina mutta minkäs teet kun bensaa pitää saada?Lainaa:
kotka kirjoitti
Asiaan liittyen korttini muuten kopioitiin jenkeissä. Noin 1,5 kuukautta Suomeen paluun jälkeen luottokunnasta otettiin yhteyttä kortin rinnakkaiskäytöstä. Visaotteen mukaan joku oli höylännyt korttiani Los Angelesissa Long beachilla ja Las Vegasissa yht. 250 euron edestä. Visaotteesta päättelin, että korttini oli ehkä kopioitu jossain etelä-Kaliforniassa bensa-asemalla. Henk. koht tappioita ei tullut kun kaikki meni Luottokunnan piikkiin kun oli osoittaa Suomessa olo tuolta ajalta. Eli tarinan opetus että sitä räpylää vaan eteen kun näppäilee pinkoodia automaattiin.
Heh, no onpa erikoista tuo 5-numeroinen PIN-kysely. Itseltä nimenomaan kysyttiin ZIP-koodia ja kun syötin sisään Hyvinkään 05800 niin jo alkoi pumppu laulaa. Tämä oli mielestäni yleisempää etelän Lousisianan ja Mississippin vaiheilla ja ehkä vielä Tennesseessäkin, mutta pohjoisempana ei tuota ZIP-koodia (eikä kyllä mitään) PIN-koodiakaan perätty. Aina silloin tällöin pumppu ei vain tunnistanut eksoottista korttia, mutta siihen vain sitten avuksi kortti kassalle ja bensaa sai. Kerran kassan piti tehdä kortilla etukäteen arvaukseni mukainen katevaraus, jotta sai pumpun auki (kuten Suomessakin nykyisin), mutta sitten veloitus meni tankatun mukaan.Lainaa:
kotka kirjoitti
Siitä Finlandista vielä...Itse ajoin sinne varta vasten Duluthista, kun oli yksi joutopäivä käytettävissä. Etpä paljoa hävinnyt. Kylässä on yksi bensa-asema, ja yksi general store sekä pari kapakkaa. Siltä järven rantaa seuranneelta Highway 61:ltä oli jotain 6 mailia sisämaahan, jossa tämä ihmetys sitten tuli vastaan. Otin kuvan "kaupungin" kyltin vieressä ja tankkasin sekä poikkesin paikallisessa Moose Lodgessa. Suomi tiedettiin ja tunnettiin, mutta ei siellä kieltä enää osattu.
Tomi72:lle vielä vuokraamoista:
En suosittele Eagleridersia omiin kökköihin kokemuksiini (ja vähän muidenkin vastaaviin) perustuen, mutta onhan se Luoja paratkoon maan suurin franchising-ketju. Ei siellä kaikki hommat pieleen mene, mutta selvästi on havaittavissa homman liukuhihnamaisuus. Eli asiakas on yksi numero tai tilitapahtuma tai mikä lie ja palvelu on sen mukaista. Pari vuotta sitten juttelin yhden tämän ketjun franchising-yrittäjän kanssa ja tämä kertoi, että he eivät voi taata asiakkaalle hänen toivomaansa pyörää. Eli niitä annetaan ulos sitä mukaa kun vuokra-ajat alkavat eikä niin kuten niitä on varattu. Eli kuten Kotkallekin oli ilmeisesti käynyt. Hänen toiveensa kaatumaraudoista ynnä tarakoista jne oli kyllä kirjattu, mutta ne pyörät sattui olemaan loppu juuri kun hän haki omaansa. Samaan viittasi taannoin Grand Canyonilla tapaamani PeterPan-porukan yksi hapan Harrikalla ajamaan joutunut Wingimies. Hänelle oli alunperin varattu Wingi, muuta sitten pyöriä haettaessa ne sattuikin olemaan loppu...Se, että näin käy usein loppukesään matkojaan ajoittaville suomalaisille ( ja muillekin) johtuu siitä, että elo- ja syyskuu ovat todella high seasonia pyöränvuokraajille. Kaikki kaksipyöräiset ovat ulkona. Jos menet huhti-toukokuussa, saat paljon todennäköisemmin sitä mitä tilaat - myös Eagleridersilta.
Streeteagle-firmasta on kaksi vuokrauskokemusta. Se on myös franchsing-periaatteella toimiva firma ja sen verkostossa on vain noin kymmenen paikkakuntaa eri puolilla eli aivan eri kokoa kuin ER. Mutta palvelusta en voi muuta sanoa kuin, että kyllä toimii. Vai mitä muuta voisi sanoa siitä, jos isäntä henkilökohtaisesti ajaa pickupilla toisen pyörän 2200 mailin päähän lähtöpaikalle ja samalla ostaa kaupasta toisen tuliterän ryhmän toiselle jäsenelle. Ja sama homma kahtena vuotena peräkkäin!
Jos otat yhteyttä sinne niin kerro terveiset Arilta Suomesta, niin toivottavasti saat yhtä hyvää palvelua...
t. pozo
:orgmp:
Joo pumpulla kysytään ZIP eikä PIN eli oma postinumero sisään ja homma käy. Joillain luottokorttiyhtiöillä on lisäksi "Fraud detection" eli jos korttia käytetään jossain muualla kuin kotikulmilla niin ei luottoyhtiö ei anna myyntilupaa kuin ehkä alle satasen nostoille.Lainaa:
kotka kirjoitti
Jos USA:han lähtee ajelemaan niin ensimmäisenä en kyllä lähtis Route 66:lle, en edes ttais sitä mukaan reittiin jos ei muuten satu pyörimään Nevadassa / Arizonassa. Kokemuksia mulla vain Länsipuolelta mutta ensimmäinen valinta on ajaa itärannikko about PCH 1:stä eli Pacific Coast Highwayta mukaellen. Mä oon taas ens kuussa lähdössä ja sinne on pakko päästä uusiks, ei suinkaan 66:lle. Rannikolla ja varsinkin pohjoisemmassa ilma voi olla tosi kylmä, 15 astetta ja merituuli ja sitten kun mennään 50 mailia sisämaahan niin voi olla 25-30 astetta. Ja jos ja kun lähtee Sierra Nevadan n yli aavikoille niin siellä on kesällä niin kuuma niin että avokypärä on hirveä ja päälle pitää kaataa litra vettä kerran puolessa tunnissa eli nahkavaatteet on ihan liikaa. Eli puketuminen pitää suunnitella niin että ajokeli on mitä tahansa 5C-40C. Jos lämpöä on 35-40C niin shortsit ja T-paita ei toimi koska iho palaa viimassa, fiilis on sama kuin päästäis saunassa iholle tehokkaalla föönillä.
Toisaalta kun kiipeet sierralle ja niin siellä voi olla todella kylmä. San Franciscossa on aina kylmä, paikallisten turistikauppiaiden ykkösartikkeli on pitkähihaiset lämpimät paidat ja sadetakit.
Joku sanoi että ottais mieluummin Kingin kuin Electran, ite ottaisin pitkälle matkalle kyllä Electran vaikka täällä ja siellä on alla ollut oma Kingi, Electrassa on voi soittaa poppia/radiota joka on hauskaa ja sillä katteella on merkitystä kylmässä ajettaessa. Takanakin viihtyy paremmin. Ens kuussa meen kokeileen Wingiä.
Mä jättäisin omat umpikypärät kotiin ja ostaisin sieltä sopivan puoliavokypärän, hinta on satasen paikkeilla. Niistä saa kuumalla alaosan pois ja jos on kunnon kate niin suhina ei haittaa korvissa.
Ajotakki on kiperä juttu, mä en ottais mun vanhaa raskasta nahkarotsia sinne ja goretkin on tosi raskaat jos on kuumempi päivä ja niitten ottaminen pois ja pakkaaminen pyörään mukaan vie tilaa aivan hitosti. Kannattaa miettiä käykö ostaan sieltä toimivan kesätakin ja sitten sen alle kerroksia tarpeen mukaan. Painavat ajosaappaatkin on aika raskaat kuljetella, kannattaa miettiä vaihtoehtoja. Paikalliset ajaa siellä melkein farkut/t-paita/lenkkarit linjalla. Mulla on mesh-takki ja kuumimpina päivinä (40C) Sierralla ja Mojavessa oli se ja siellä alla T-paita ja farkut, ja pyörässä mukana about kymmenen vesipulloa joita siten puolen tunnin välein kaatelin päälleni. Sadekamatkin oli mukana mutta ei tarvittu muuta kuin kylmimpinä päivinä tuulensuojaksi. Ja kahdet ajohanskat on kätevät, ne mitä Suomessakin käyttää ja sit sieltä ostaa ohuet sormettomat puolihanskat lämpimille päiville. Noi sieltä ostettavat ajokamat on mukavampi matkamuisto kuin sata erilaista T-paitaa yms krääsää ja kuljetuspulma ratkaistu.
Kantsii myös katsoa että mukana semmonen joustava verkko millä saa takaboxin päälle irtokamaa == vaatteita ja vesipulloja kiinni
Kiitos vinkeistä ! Onko tietoa millaisia siellä on kelit huhti-toukokuussa ? Kyseinen ajankohta olisi itse asiassa mielessä...edellyttäen että ajankohta sopii mahdolliselle ajokaverille...Lainaa:
pozo izquierdo kirjoitti
Nuo ylläolevat jty:n vinkit ovat asiaa. Kelit vaihtelevat ja omilla viidellä tähänastisella reissulla olen kehittänyt seuraavan varustepolitiikan: (huom: ajankohdat olleet aina elokuun puolesta välistä syyskuun puoleen väliin)
- kotimaassa käytettävistä ajovarusteista (Atlantis III nahkapuku, Gerbingin sähköväliasu, siihen hanskat jne, Daytona Roadstar saappaat) ei lähde mukaan muu kuin Schuberthin J1 avokypärä.
- jenkeissä käytän kenkinä BMW Airflow-saappaita, jotka tuulettaa todella hyvin. Sateen sattuessa ne tietysti vuotaa, mutta so what. Tähän asti sadetta on sattunut kohdalle todella vähän ja kun Wingillä on ajettu, niin siinä nyt ei saappaat kastu muutenkaan yhtä paljon kuin muissa. Kylmän varalle ajamissani WIngeissä on ollut myös saappaanlämmitysilmanohjainsysteemi (ei kaikissa malleissa), joka on viimeisen päälle fiksu varuste. Jollei sitä ole, niin sitten ehkä yhdet paksummat sukat pitämään jalkoja lämpiminä, mutta viimeiset 2 reissua ne jääneet kyllä käyttämättä.
- oman kypärän olen ottanut sen vuoksi, että siinä sattuu olemaan Baehrin audiovarusteet. Baehrin 5-pinninen DIN-liitin käy Wingiin, mutta vaatii välikappaleen, jolla johdinjärjestys muutetaan. Viimeisissä winkuloissa on ollut XM-radio (eli paikallinen satelliittiradio, jolla yksi ja sama kanava kuuluu koko maassa) jolloin musat on saatu suoraan kypärään. Ei niitä ulkokajareiden kautta viitsi huudattaa kuin korkeintaan liikennevaloissa. Itselle tuo "teemaan sopiva" musiikki pitkillä selkosilla on ollut aivan oleellinen fiiliksen luoja. Nyt kun parille reissulle on mammakin tullut osalle matkaa kyytiin on Wingin (antiikkinen) intercomkin ollut ihan hyvä varuste, mutta tätä varten on vielä pitänyt Baehrin elektronisen mikrofonin tilalle asentaa semmoinen iso Wingissä käytetty magneettiversio.
Viime reissulla oli lisäksi omaan ja matkakumppanin kypärään asennettuna ScalaRiderin bluetooth siten, että sen kajarijohtojen tilalle oli laitettu tavallinen 3,5 mm naarasplugi. Näin saattoi korvissa pitää joko Finfoniceja tai vaikka iPodin nappikuulokkeita ja silti pyörän omat musat tuli kiinteistä kypäräkajareista. Tuo yhteydenpito kaverin kanssa on tuolla kyllä varsin suositeltavaa. Siellä kun on usein jotain tienvarressa tai maisemassa kommentoitavaa.
Jollei musat tai intercomit ole oleellisia, niin sitten mikä vaan potta käy. Sellaisen saa vuokraamostakin joko pienellä lisämaksulla tai sitten kauppaan kuuluvana. Niin, ja monissa osavaltioissahan voi potan sitoa tarakallekin, jolloin pääsee oikeaan Easy Rider-fiilikseen...:D
- ajopukuna on ollut BMW Venting Machine, jota ei valitettavasti enää valmisteta, mutta vastavia mesh-pukuja löytyy kyllä muiltakin (ja erityisesti jenkeistä). Tyypillisillä yli 25 asteen keleillä alla vain tekninen T-paita ja vastaavat kalsarit. Nyt kun se pakollinen oma kaatokin on jo suoritettu (onneksi ajopuku päällä) en missään tapauksessa suosittele paikallista t-paita /shortsi/ läpykkäät -tyyliä. Plus että tuo mitä jty yllä sanoi "föönistä saunassa" pitää sekin paikkansa.
Kun sattuu kylmempi keli laitan vaiheessa 1 mesh-puvun alle jotain pooloa tai vastaavaa ja jos vielä meinaa tulla kylmä, niin sitten päälle tavallinen Partioaitasta ostettu retkeilijän Goretex-sadetakki tuulta blokkaamaan ja siihen erilliset housut. (Eikä hemmetissä sitten mitään sadehaalareita...) Just totesin itselleni, että sama alennusmyynnistä aikoinaan ostettu takki ollut mulla mukana kaikilla reissuilla ja hyvin on toiminut.
- viimeiset pari reissua olen käytännössä ajanut ilman hanskoja, kun omasta valikoimasta ei enää löydy (vanhojen kuluttua puhki) sopivia kuuman kelin sormikkaita. Kämmenselät kannattaa tällöin rasvata ekoina päivinä aurinkovoiteella...:p Kylllä jotkut hanskat kannataa aina mukaan ottaa vaikka pyörässä olisi kahvanlämmityskin.
Kelien osalta huhti-toukokuu on etelässä (Kalifornia, Texas, Arizona, New Mexico, Arkansas jne oikein passelia ja meikäläisille sopiva ajankohta. Pahimpia helteitä ei pitäisi vielä olla. Pohjoisemmassa voi olla välillä viileämpääkin.
Jos palautat pyörän samaan kylään, josta sen noudat tulee pakkaamisesta paljon helpompaa, koska voit ottaa kunnon kapsäkin (tuliaisia yms varten), jota ei tarvitse / voi raahata reissulla mukana, vaan sen voit jättää vuokraamoon tai hotelliin kunhan sovit etukäteen. Ja pyörän vuokrassa säästäät heti 500 - 1000 dollaria myös. (Jos se "Route 66" on edelleen fix ide päässä, niin unohda sitten edellinen...)
t. pozo
:orgmp:
Takaraivossani kummittelee kuitenkin tämä PIN, koska siksi soitin Suomeenkin kysyäkseni asiasta. Ymmärrän kyllä että ZIP on postinumero. Voihan se olla niin, että muisti pätkii koko asian tiimoilta.Lainaa:
jty kirjoitti
Sellainen pieni vinkki eka kertaa lähtevälle, että esim. sukkia, aluspaitoja ja-housuja ei kannata paljon ottaa kassia täyttämään, ne ovat halpoja jenkeissä ja niitä saa kaikista marketeista helposti. Ainoastaan joku lämmin ajokerrasto, jos ajelee kylmemmillä seuduilla.
Kuumilla seuduilla on pidettävä huoli riittävästä nesteen nauttimisesta. Itselläni oli route 66 lla camelbak, joka osoittautui hyväksi välineeksi muiden motoristien irvistelyistä huolimatta. Sen kun täytti aamulla jäillä ja sitten iceteetä loput, olikin kiva nautiskella ajon aikana kylmää juomaa.
kotka
Juu zippiä ne kyselee, mulle tuli vaan mieleen 90210 (beverly hills) niin se tuli naputeltua. Joskus ei toiminut niin sitten piti käydä maksamassa sisällä ennakkoon
Alustavasti olen ajatellut jotain tuon tyylistä reittiä:
Alustava reitti
Ajopäiviä varmaankin jotain 19-20...kilometerjä varmaan luokkaa 6.000 - 7.000.
Alustavasti varmaankin ensi huhti-toukokuussa...
Täällä tulleiden kommenttien perusteella taitaa tuo eagleriders tippua listoilta...:crash:
Joo, Kotka, joskus ne munkin muistaakseni sanoo sitä PINiksi, mutta silloinkin muistelen että zip kelpasLainaa:
kotka kirjoitti
Reitti menee etelästä joten ei pitäis ainkaan vilu tulla joskin huhti/touko on varmaan aika kivaa.Lainaa:
Tomi72 kirjoitti
Googlaile keksilämpötilojha etenkin Arizonassa ja myös vuorilla tuohon aikaan.
Minäkin komppaan pozoa että jos on r66 ajettava niin mikäs siinä mutta ite pidän tuota helvetinmoisena ajanhaaskauksena. Kokeile nyt ihan piruuttasi ladata google earth plugin googlemapsiin ja paina sitten sitä reitin otsikon vieressä olevaa 3D nappia ja katso jaksatko katsella reittiä edes ruudulta. Keskilännen läpiajo highwayta pitkin on tappavan tylsää, mä en oo koskaan käyny (Kaliforniasta) idempänä kuin juuri ja juuri Arizonassa ja suoran tien ajamisesta saa siinäkin tarpeekseen. Kokeile sitten katsoa vaikka San Franciscosta skyline boulevaredia 17:lle, siitä santa cruz ja rantaa pitkin etelään. Tai Yosemitestä Mono Lakelle.
Reittejä katsellessa kannattaa googlemaps panna maastomoodiin, vuoristo ja rannikko on se mitä kannattaa etsiä, ei highwayt
Vaikka 66:sella on niitä erämaapätkiä, on ne aika hienon näköisiä kun siellä ensimmäistä kertaa ajelee. Kuten olen aikaisemmin maininnut, näitä erämaita Amerikasta löytyy muualtakin. Suosittelen ainakin kerran 66:sen ajamista.
Lisäksi voin nyt kokemuksella sanoa, että USA on sen verran iso maa, että jos meinaa interstate:ja välttää maan läpiajossa, pitää varata melkoisesti aikaa. Myös preeria-alueet keskellä maata ovat selvästi yksitoikkoisempia kuin aavikot. Tämä on tietysti vain oma ja Marjatan näkemys. Ajelimmekin siellä surutta myös Interstateilla.
Mielestäni kannattaa ennakkoon valita kohteet joissa aikoo käydä ja kohteiden välit ajaa suoria teitä pitkin. Tietenkin jos on rajattomasti aikaa ja lompakko kestää, niin silloin tilanne muuttuu. Tosin ajassa puhutaankin sitten kuukausissa jos Amerikan nähtävyydet meinaa katsastaa.
Kun menette Niagaralle, kannattaa tutustua putouksiin Kanadan puolella. Sieltä näkee putoukset kokonaan. Rajamuodollisuudet ovat helpot. Ajoimme Niagaralta Huron-ja Eriejärven välisen kannaksen Kanadan puolella. Ei siinä mitään erikoista ollut. Tulipahan vaan ajettua. Takaisin USA.aan tulimme Detroitissa, jossa viranomainen oli lähinnä kiinnostunut pyörän vuokrauksen kustannuksista. Se on muistettava, ettei rajoja ylitettäessä saisi olla hedelmiä eikä yleensäkään ruokatarvikkeita mukana huumeista, aseista ja pommeista puhumattakaan. Suomen passi tuntuu olevan varsin hyvä asiakirja molemmissa maissa nykyään.
kotka
Vaikkei mopovuokrausvinkkejä olekaan antaa, höpistään silti.
Jokseenkin tämän näköinen lenkki heitettiin tyttöystävän kanssa viime toukokuussa, joskin avomustangilla koska kauniimman osapuolen kermaperseisyys (kautta molempien meistä MP-reissukokemuksen vähäisyys) ja budjetti (upouusi avomustangi 2 viikoksi maksoi Hertzillä alle 500 e).
Reitti eli jatkuvasti; hotelleja ei oltu bookattu lainkaan etukäteen paitsi jo tuohon aikaan ruuhkaiselle Grand Canyonin alueelle. Muuten katsoimme aina sopivan näköisen kaupungin tai kylän illaksi ja mäkkärin WLANin kautta löytyi helposti joku hintalaadukas La Quinta tai vastaava.
Vaikka kohteita olikin bongattu jonkun verran etukäteen, tapahtui myös paljon "Hei, tuo pieni hiekkatie, jonne nuo venetrailerit kääntyivät näyttää kivalta, mennään sinne!" -hetkiä. Osaa mestoista ei löytäisi enää varmasti uudestaan, ellei juuri sen takia olisi tullut otettua kännykällä geotägättyjä referenssikuvia.
Jos samoille hoodeille olisin lähdössä uudestaan, leikkaisin reittiä juuri tuolta Route 66 suunnilta, eli New Mexicosta ja Arizonasta. Vaihtoehtoisesti lähtisin matkaan kesämmällä ja reitittäisin loopin pohjoisen kautta ympäri.
Sedonan jälkeen alkoi reissun paras osuus, jota riittikin sitten loppuu saakka. Grand Canyon, Zion ja Bryce ovat suht lähekkäin ja olivat kaikki vaikuttavia, ja Grand Canyonin pohjoispuolella sijaitsevassa Jacob Lake Innissä olisi viettänyt helposti viikon luonnon rauhasta nauttimassa.
Aavikoista olisi saanut ihan tarpeekseen jo Arches - Canyonlands - Monument Valley -annostuksella ilman alkumatkan tylsempiä pätkiä.
Mieleenpainuvimpia kohtia reissulla olivat siirtymät metsäisiltä vuorilta aavikolle ja toisinpäin. Lämpötila nousee tai laskee 10-20 astetta ja luonto muuttuu täysin parissa tunnissa.
Suosittelisin tuota Kalliovuorten aluetta jopa Californian rannikon yli, joka tuli Camaroitua edellisellä jenkkimatkalla. Vaikka sekin oli mielettömän hienoa seutua, ainakin minusta Colorado ja Utah vievät voiton. Voitto kokonaispisteissä menee silti yhä edelleen Uuden Seelannin eteläsaarelle, jonne on PAKKO palata kaksipyöräisellä, vaikka puolison joutuisi sitomaan ja suukapuloimaan kyytiin :p
Hämmennnän minäkin tuota reittisoppaa vielä hieman:
Tein hienon kartankin, mutta sen linkkaus jotenkin pykii ja on jo myöhä, joten naputtele nuo paikat sinne karttaasi:
Lähtö Phoenix, Arizona
Jacob Lake AZ, (Grand Canyon)
Zion Nat'l Park UT
Las Vegas NV
Death Valley Nat'l Park NV
Yosemite Nat'l Park CA
San Francisco CA
Eureka CA
Coos Bay OR
Astoria OR
Mount Rainier Nat'l Park WA
Hells Canyon UT
Glacier Nat'l Park MO
Helena MO
Yellowstone Nat'l Park MO
Mount Rushmore Nat'l Park SD
Rocky Mountain Nat'l Park CO
Pikes Peak, CO
Monument Valley UT
Paluu Phoenix AZ
Tuosta rundista tulee jotain 9-10.000 km. Missaat tietysti Niagaran, mutta tilalle tulee kyllä sen verran nähtävyyttä, että et takuulla jää tappiolle. Kuuskutostakin voit vetaa muutaman mailin, joten tulee sekin kuitatuksi:p. Tuolla reitillä mennään nähtävyydeltä toiselle ja välisiirtymillekin löytyy sellaisia teitä, että ei taatusti tule aika pitkäksi. Tietysti tässä tapauksessa tulee myös iso säästö pyörän vuokrauksessa, koska se palautuu lähtöpaikkaan eikä one-way feetä mene. Tuon ajettuasi ymmärrät myös hyvin, miksi jenkit tykkää niin kovasti siitä omasta maastaan. Siellä kun on maisemallisesti lähes kaikki se, mitä muualla maailmassakin - tai ei ainakaan paljoa puutu...
Jos tuo kiinnostaa enemmänkin, niin voin antaa ihan tarkkoja teitä ja paikkoja, joista ei kannata missata.
t. pozo
:orgmp:
10 vuotta Jenkeissä asuneena ja 8 vuotta MP matkoja siellä järjesteneenä sanon vaan, että hyvä on lista pozolla. Yosemiten viereen nippuun lisäisin vielä Sequoia National Park.
SFOsta pohjoiseen ehdottomasti Hwy1...eritoten Leggett:n asti. Lisäksi Oregonissa tuota ykköstietä, ei sisämaassa.
Mt Rainierin viereen laittaisin ehdottomasti Mt St Helens:n, eritoten jos pääset sinne itäpuolelta.
Jos aikaa on, Vancouverin kautta Glacier NP Kanadan puolelta ja sieltä Yellowstoneen.
Yellowstonesta Mt Rushmorelle väliin ehdottomasti Beartooth Highway ja Badlands National Park.
Parhaat setit ja paikat länsipuoliskosta mannerta.
Idässäkin on hyvää settiä yhden kymppitonnin verran...
Jussi
Lainaa:
pozo izquierdo kirjoitti
Lainaa:
pozo izquierdo kirjoitti
:orgmp:Kaverin kanssa tuossa pidettiin reissupalaveria ja tänne tulleiden kommenttien perusteella taidamme suunnitella reissun sittenkin pozon ja kalifin vinkkien perusteella tuonne maisematäytteisimmille reiteille.
Lähtö- ja paluupisteenä näillä näkymin sama kaupunki, riippuen mihin löytyy lennot fiksuiten, eli joko Phoenix, los Angeles, tai San Francisco. Johonkin välyy täytyy ainakin jonkunlainen pätkä löytää Route 66:tta:orgmp:
Ajopäiviä näillä näkymin tulee olemaan n. 20 ja reitin koitamme suunnitella about 7-8.000 kilometriin.
Onkos kellään mitään kokemusta näistä kahdesta vuokraamosta San Franciscossa ?
http://www.californiamotorcycleadventures.com/
http://www.harleymc.com/
Vuokrasimme heinäkuussa kaksi pyörää kahdeksi viikoksi Adventuresilta. Tarjouspyynnön perusteella listahintaa huojennettiin jonkin verran. Lentokentältä noudettiin ja sinne vietiin. Reittisuunnitelma räätälöitiin mieltymysten mukaan. Vegasissa toiseen pyörään unohtuivat valot päälle seurauksena, että akku meni vaihtoon. Huoltohommat järjestyivät hyvin, meillä oli ao. vakuutus. Kaikenkaikkiaan olimme hyvin tyytyväisiä.