Kohtalon saattelemana sain mahdollisuuden ajella kolmisensataa kilometriä otsikon mukaisella, uutuuttaan kiiltävällä moottoripyörällä.
Ensivaikutelma oli ladattu valmiiksi säkillisellä negatiivisia asioita, joiden alku ja juuri makasi lähinnä kammottavan ulkomuodon varassa. Koska kauneus on aina katsojan silmässä, ajattelin antaa hirviölle mahdollisuuden näyttää kyntensä.
Ensimmäinen legi matkasi suomenojalta lauttasaareen länsiväylää pitkin reilun 100 km/h nopeudella. Kokemus oli järisyttävän kamala. Pyörään ilmeisesti lisävarusteeksi suunniteltu Touring-etupleksi nimittäin sai aikaan 198 senttisellä kuskilla niin rajua kypärän nopeatempoista tärinää että edes liikennemerkkejä ei kyennyt lukea kun kuski tunsi itsensä lähinnä isokokoikseksi vibraattoriksi. Kaikki oli sumeaa ja pää päätti että säryllähän tätä asiaa pitää boikotoida.
Pleksissä on kaksi eri asentoa ja päästyäni hissukseen kotipihaan, piti käteen ottaa oitis työkalu ja testata miten asiaan vaikuttaa pleksin siirtäminen yläasennosta alempaan. Vaihtoehtoja kun tosiaan on kaikki kaksi. Tilanne korjaantui aavistuksen mutta hillittömästä ravistelusta ja kypärän tärinästä en päässyt lopullisesti eroon kuin makaamalla tankin päällä. Tämä antaa viitteitä siitä että edes keskikokoinen kuski ei tyystin säästy tältä tuhannen epämielyttävältä ominaisuudelta.
Alusta toi mieleeni ajat vanhan -59 Chrysler New Yorkerin ratissa. Ylenpalttisen pehmeä ja pitkäliikkeinen jousitus muistutti tosiaan ajoa vanhalla jenkkiautolla. Sillä erotuksella että mitään sen suurempaa kummastelua kuin vesisänkymäinen keinunta, ei tapahtunut. Noh, tarkoituksena lienee kyetä kurvailla myös sorarännejä ja se selittää tämän suunnittelun osa-alueen. Alla ollet pinnavanteet tekivät vaikutuksen komealla ulkonäöllään. Siinä ne kauneuspilkut sitten olivatkin (okei, pakko sanoa että suuntavilkut ovat ehkä markkinoiden makeimman näköiset vakiosellaiset). Pehmeää alustaa korostaa aivan liian pehmeä satula, jonne perse uppoaa kuin hautomoon. Tämä taasen korostaa hassua polvikulmaa entuudestaan ja lopulta tosiaan tunne oli kuin istuisi ensitreffeillä matalassa, liian upottavassa sohvassa ja yrittäen näyttää tuoreen tyttöystävän upseeri-isälle asiallisuutensa toimia tämän ainokaiselle hyvänä aviomiesvalintana.
Moottori on hauska 1200 cc V4. Äänet kuin neulontakoneessa, mikä ei ole ihme sillä huiman kokoinen, ja vielä huimemmasti ruma pakoämyri tosiaan vie kaiken ilon moottoripyörien äänimaailmasta. Kiihtyvyys oli varmasti riittävää luokkaa, erityisesti kun ottaa huomioon ettei piiruakaan yli 120 kilsan halua juurikaan kiihdytellä, sillä silloin alkaa taas pää elämään ihan omaa levotonta elämäänsä. Vaihteisto oli tutun takkuinen Hondan loota, erityisesti pienemmälle vaihdettaessa. Vaihdevivun liikkeet ovat suht pitkät ja vaihteen vaihtamista säestää äänekäs klonksahtelu. Mutta sitten se vääntö ! Siitä voi sanoa vain yhden sanan: Huikea. On jotakuinkin sama tiukassa mutkassa millä vaihteella ulos ampuu, kolmosella, vitosella tai kutosella, niin aina lähdetään kakistelematta kohti uusia seikkailuja. Moottorijarrua ei yllätys yllätys ole nimeksikään ja näin jarrukahvoja saa kiusailla ainakin oman tutun Kotarin jälkeen suorastaan häiritsevän usein. ABS-jarrut pysäyttävät laitteen huomattavan tehokkaasti ja hyvällä tuntumalla. Vääntö on kuitenkin puhutteleva ja tasaisen varmaa lähes tyhjäkäyntialueelta melkein rajoittajalle saakka. Keppiveto tuo oman lisämukavuutensa kun ketjujen rallattelua ei esiinny isollakaan vaihteella vedätettäessä. Luistonesto on hieman hidasliikkeinen ja jos keula uhkaakin kohota, tai perän pito irrota, paimentaa TCS vehkeen salamannopeasti takaisin kuriin ja herran nuhteeseen. Joskin vedon palautumisen viive on selvästi liian pitkä ja tahtoo aiheuttaa yläkropan ja ohjaustangon odottamattomia sokkotreffejä. Toki kokeneemmat kuskit voivat tämän ongelman poistaa helpolla napinpainalluksella. Bemarin isolle Gessulle ominaista mopon huojuntaa aiheuttavaa hyrrävoimaa ei esiinny ollenkaan. Toki tämä on tyypillistä nimenomaan etupäässä boxerikoneille.
Ajotuntumasta sen verran että testailin laitetta Hesan Hitaat letkan matkassa ja ainakin niissä vauhdeissa mutkiin ajelu oli lähes tympäännyttävän helppoa ja jouhevaa. Mitään haastetta peli ei tarjoa mutta jouhevaa mutkamatkantekoa senkin edestä. Ensiasennusrenkaiden reunat tosin tulevat vastaan varsin nopeasti ja "ylikanttausta" on syytä hetkittäin varoa. En muista mitkä kumit alla oli mutta varsin hienosti ne suoriutuivat tehtävästään. Takarenkaan kapeus tekee laitteesta notkean. Soralle en ikävä kyllä pelillä ehtinyt ja näin toinen Hondalle suunniteltu alusta jäi kokonaan kokematta. Voinen uskoa silti että hyväkuntoinen mutkainen hiekkatie olisi isolohko-Crosstourerilla maittava ilo ajella (etenkin kun muistaa kytkeä sen luistoneston pois). Voin hyvin uskoa että alppien ylitys, soratiepätkät ja muu vastaava on kuin nakutettu tälle vehkeelle. Mutta mitään munaa tästä kikottimesta ei löydy vaikka kuinka koittaisi etsiä. LCD-mittaristo on kattava ajotietokoneineen ja mielestäni tunnin ajelun jälkeen jopa suht selkeästi luettava.
Kaikenkaikkiaan ihan sivistynyt keksintö, tosin hieman corollamaisen hajuton ja mauton kokonaisuus. Mutta niin helppo ajettava että voisi jopa suositella ensipyöräksi jollekin joka haluaa aloitella muulla kuin 25 kw kustomilla.
+ sivistynyt kokonaisuus
+ Moottorin huikea vääntö
+ mutkaominaisuudet asflatilla semireippaala vauhdilla
+ Hyvät ensiasennusrenkaat (ainakin uutena)
+ Loistavan tuntuman omaavat ABS-jarrut
- kammottava ulkonäkö
- Päin v****a suunniteltu Touring-etupleksi ja sen myötä huumaava kypärän tärinä/ravistelu
- ajoasento erityisesti tympeän polvikulman johdosta (jalkatappien sijainti hieman hassu)
- liian pehmeä satula
- Takkuinen vaihdelaatikko
- Liian hitaasti palautuva luistonesto
Tässä tällä erää tällaisia hajatelmia :;):
