Sateen Vaarat

Ensimmäinen kerta sateellla tänään. Sopivasti vielä yli 100km matkalla. Alussa iski itsesuojeluvaisto ja pelotti hieman. Parin kymmen kilometrin jälkeen alkoi pelko hellittää. Kurvit tuli otettua erittäin varovaisesti, mutta muuten pysty ajamaan kohtuu "normaalisti".

Vesiliirto. Onko se oikea huoli moottoripyörälijälle?
Mutkat. Onko tarvetta olla ylivarovainen niiden kanssa?
Maalit, piki jne. ovat liukkaita ja pyri välttämään?
Näkyvyys. Voiko tätä parantaa mitenkään?

Muita ongelmia vielä, jotka pitäisi tiedostaa?

Vaaroista huolimatta pystyin nauttimaan ajosta ja tulen varmasti ajamaan uudestaan. Haluan vain ymmärtää vaarat jotka odottavat huoletonta kuskia.

Näkyvyys, näkyvyys, näkyvyys.
Mainitsinko heikon näkyvyyden?
Tänään kuvajahtaamassa Vihdissä ajoin kahden auton takana vesisumussa ja ihmettelin, kun ne yhtäkkiä jarruttavat suoralla tiellä (Porintie). Ohi olisin mennyt, mutta vastaan tuli traktori.
Ei ne sitä väistänyt vaan viime vuotista hirven vasaa, jonka huomasin vasta, kun se oli pyyhkäissyt tien toiselle puolelle.:kääk:

Muistutus siitä, että etäisyyttä edellä ajavaan on syytä pitää, jos vain mahdollista.

karhentamattomat pikipaikat on ihan *itun liukkaita sateella, eikä niitä tahdo märästä tienpinnasta edes erottaa.

Lainaa:

---

Shikyo kirjoitti

Ensimmäinen kerta sateellla tänään.

Vesiliirto. Onko se oikea huoli moottoripyörälijälle?
Mutkat. Onko tarvetta olla ylivarovainen niiden kanssa?
Maalit, piki jne. ovat liukkaita ja pyri välttämään?
Näkyvyys. Voiko tätä parantaa mitenkään?

Muita ongelmia vielä, jotka pitäisi tiedostaa?

---

Vesiliirto: Ainakin itsellä harvinaista, johtuneeko siitä että ajan aika hissuksiin sateella... Urissa ei tietenkään kannata ajaa kun sataa, ja muutenkin pitää vauhti kohtuullisena. Suoralla tiellä ei IMO niin paha juttu, mutta mutkassa taitaa lähteä pyörä alta samantien.
Kun vielä XX:llä ajoin, niin kerran-pari muistan kun nousi eturengas hetkeksi plaaniin, mikä ei tuntunut kivalle, ja muutaman kerran alkoi 6-vaihteella takarengas lyödä tyhjää tiellä olleen veden takia. Liirto loppui ilman dramatiikkaa, löysäämällä kaasua.

Mutkat: Mikä nyt on ylivarovaista... Itse en uskalla sateella isommin kanttailla. Nopeus veden määrän mukaan. Perstuntumalla sitä kai ajelee ja ainakin tähän asti on pysynyt kumipuoli alaspäin.

Maali, piki, jne: Nämä ovat pahimpia koska tulevat usein enemmän tai vähemmän yllättäen. Esim. suojatiemaali on kovasti liukasta sateella. Tien suuntaiset routahalkeamien pikipaikkaukset ovat myös todella ikäviä, ovat liukkaita kuivallakin kelillä. Noita kun sattuu mutkaan useampia rinnakkain, on ajolinjassa suunnittelemista.
Lisäisin tähän myös viemärinkannet ja joissakin rautatien tasoylikäytävissä olevan kumimaton. Tuo kumimatto on kuivanakin liukasta ja sateella pirun liukasta.

Näkyvyyttä kokeilin joskus parantaa 5-sateesta nimisellä suihkeella, mutta jotta toimisi sitä pitää lisätä aika usein visiiriin. Turvaväli lienee paras varuste näkyyvyyden parantamiseen.

Palasin viime suvena reissulta ja H:ki - Lahti välillä tuli reippaasti vettä E4:lla.
Ajelin 2-päällä motarilla vas. kaistaa koko ajan semmoinen 140 kmh ja syystä että siten sai koko ajan olla lähes tyhjällä kaistalla.
Ja siellä oli paljon selkeämpää, kuin niillä muutamalla motoristilla, jotka sinnittelivät oik. kaistalla autojen nostattamassa vesisumussa.
Ei ainakaan siinä ollut pelkoa vesiliirrosta jne, meno oli vakaata, kuin kuivalla ikään ja näkyvyys ihan toista kuin oik. kaistalla. Jos kaistan vaihtoa on tehtävä, niin tähtään katkoviivojen väliin maalaamattomalle asfaltille.

Muutoin niin kuin edellä: pikipaikat, tiemerkinnät/maalaukset ja mukulakiveys, kaivonkannet jne. ehdottomasti kierrettäviä paikkoja. Ja vanha juttu, kun haluat kiertää esteen, vaikka sen kaivon kannen, niin katse eteen päin yli esteen. Jos katsot estettä, takuulla menee päältä = monta kertaa koettu.:)

Ja tässäkin se treenaus. Jos sateella ei ole muuta tekemistä, niin muutaman kerran pyörän päälle tutuissa maisemissa ja tutuilla teillä. Tietääpähän sitten, miten visiiri huurtuu ja mitä sadepisarat ulkopinnalla tekevät. Ja niiltä voi välttyä käsittelyaineilla. Ja ajon jälkeen jos puku ei pidä, niin kuivatella kotona ja tsekata, miksi vuoti?
On paljon parempi, kun sitten reissulla on homma hanskassa ja onnistuneen sadesuorituksen jälkeen pääsee taas nauttimaan auringonpaisteesta.

Eilen tuli itsekkin ajeltua sateessa ensimmäistä kertaa. Ja samalla noin 4km hiekkatietä. Ajoin
Hiekan toiseen suuntaan ennen sadetta ja takaisin sateessa. Sateessa hiekka tuntui pitävän paljon paremmin,
Ei muljunnut läheskään niin paljon - sekä kuopat näki lätäköistä helpommin.
(ainut miinus illan 11/2 tuntinen pyörän pesu, hiekkaa kaikki paikat täynnä)

Asfaltilla mentiin kyllä aika pelko persuuksissa. 80kmh mutkatiellä oli pakko hiljentää kun ei oikein uskaltanut
Kantata, 60kmh tiellä pääsi sitten ihan hyvin rajoitusten mukaan.

Fiiliksenä lähinnä se jälkeenpäin, että en lähde ajamaan sateella. Jos sade yllättää niin sitten ainoastaan.

Lainaa:

---

iXi kirjoitti

Asfaltilla mentiin kyllä aika pelko persuuksissa. 80kmh mutkatiellä oli pakko hiljentää kun ei oikein uskaltanut
Kantata, 60kmh tiellä pääsi sitten ihan hyvin rajoitusten mukaan.

---

Jos nyt ei ole ihan pölyinen tie ja juuri alkanut sade, niin kyllä siinä märälläkin asfaltilla varsin hyvin on pitoa. Toki sitten paikkausten ja maalausten kanssa saa olla tarkkana, mutta jos tiellä on 80 km/h -rajoitus ja autot ajavat sillä vauhdilla sateella (ja pysyvät tiellä), niin kyllä siellä mopokin pysyy aurauskeppien välissä, jos ei mene kaasulla tai jarrulla säheltämään. Etenkin, kun mopolla pystyy ajolinjojen valinnalla loiventamaan kaartosädettä reilusti.

Itseäni yllätti, kun ensimmäisen kerran testasin mopon ABS-jarruja märällä asfaltilla, että kuinka paljon silloinkin saa jarruista irti, ennen kuin ABS puuttuu peliin.

Raincoat on visiiriin selvästi parempi kuin 5sateesta, viime viikolla vertailin.
Ja noissa liikenneympyröissä saa olla tosi varovainen sateella, ne on tavallisesti ulospäin kallellaan, ja tiukassa mutkassa saattaa olla raskaista ajoneuvoista lorahtanut dieselöljyä täyteen tankatusta tankista tielle, ja sitä ei näe märässä tiessä, eikä ympyrän keskellä olevan korotuksen vuoksi. Naapurilla kävi huonosti ja repsikalta murtui sääri, kun jäi pyörän ja tien väliin. Lähti kuulemma pyörä alta niin nopeasti, ettei ehtinyt tekemään yhtään mitään, vaikka nopeutta ei ollut Iin ympyröissä juuri kävelyvauhtia enempää.

Norweegiassa sitten ne "ferist":tit eli karja-aitojen yhteydessä olevat maantien poikki menevät putkiritilät ovat T O S I luikkaita jos ei huomaa himmata ! Aivan kuten lautoille ajettaessa niiden kannet ja vieläpä kun siellä saattaa olla autoista tippunutta öljyä, naftaa tms. suolaveden seassa!

Kaupungissa nupukivikadut ja ratikkakiskot on superliukkaita märkinä, ja pöndellä maajussien jättämät savikikkareet ja puiden pudokkaat mujuuntuu liukkaiksi. Motareilla tarkkana kun vaihtaa kaistaa, etenkin kolmostiellä on vieläkin ihan hengenvaarallisia kaistojenvälisiä pikipaikkauksia. Samoin se joku kummallinen kokeilu jossa konetien keskiviiva on jyrsitty "syvennykseen" on sateella vähän jännä.

Kaikesta kuitenkin selviää kun pitää kaasut, jarrut ja kanttailut hieman maltillisempina kuin kuivalla kelillä. Joillain renkailla pitää olla ehkä vähän varovaisempi kuin toisilla.

Näillä ohjeilla sitten harjoittelemaan seuraavassa sateessa, jos voin. Eiköhän se siitä pikku hiljaa parane. On sitä pyörälläkin tullut ajettua talvella niin enköhän pysy hengissä moottoripyörällä sateella.

Eilen pääsin nauttimaan sateesta lisää. Herätti myös muutaman lisäkysymyksen.

1. Liian voimakas kaasu saa takapyörän lipeämään? Onko kuinka vaarallista? Tuntematon tunne niin sain pienen shokin vaikkei mitään tapahtunutkaan.

2. Takajarru taisi mennä lukkoon -> pyörä alkoi heilua voimakkaasti. Kuinka sateella kannattaa jarruttaa? Tämä kohtaus sai minut kunnon shokkiin.

Muuten alkaa pikku hiljaa tottumaan sateella ajoon. Huomattavasti varovaisemmin ajaa kuin auringon paahteessa. Ei kuitenkaan nyt niin kauheaa etteikö sitä voisi tehdä. Omalla tavalla nautittavaa.

...normi maantienopeuksissa rajotusten mukasesti ajelemisessa ei mithän ongelmia, siis pidon tai muun suhthen normipinnalla. Pikipaikat, vastamaalatut kaistamerkit tms tietysti kannattaa ajella ilman isompaa kaasunavausta ja mahollisimman "jyrkästi" yli.

Mutkiin kanttauksissa tms ei liikennekeleposilla renkhailla ole mitiä hätiä. Itte en tuosta takajarrun lukkiutumisesta näe ongelmaa kun en sitä muutenkhan käytä tieliikenteessä.

Tänä kesänä mm. ajellu Jämsä-Sodankylä (n 750 km) ja vettä tuli koko ajan ja paljon...loppumatkasta rakkeitaki, mutta ei mithän ongelmaa siis pidon tms kanssa.

Kelillä ku kelillä vaan nauttimhan moottoripyöräilystä, kokemuksen myötä myös ylimääräset pelot katuaa ja nauttii taas ihan toisella tavalla tästä hienosta harrastuksesta.

Suosittelen myös yleensäkin rata-ajelua harrastukseen liittyen, oppii aika paljon enemmän ku tieliikenteessä ikinä oman pyörän käyttäytymisestä, limiiteistä jne...turvallisempi ja luottavaisempi mieli ajella normiliikenteessä...eikä tartte pelätä että nopeusrajotusten mukasesta ajamalla vois mishän kelissä karata pyörä käsistä. Paitsi just noissa "hätäjarrutuksissa" tms.

Turvallisia kilometrejä meille kaikille. Kelistä riippumatta.

:O:kääk:
http://www.youtube.com/watch?v=AxoOKzihtnM
:respect:

...doont pii pänik :grin:

Lainaa:

---

Shikyo kirjoitti

Eilen pääsin nauttimaan sateesta lisää. Herätti myös muutaman lisäkysymyksen.

1. Liian voimakas kaasu saa takapyörän lipeämään? Onko kuinka vaarallista? Tuntematon tunne niin sain pienen shokin vaikkei mitään tapahtunutkaan.

---

Tehokas pyörä+holtiton kaasun anto tai vaarallisen vanha, kovettunut takarengas.

Lainaa:

---

Shikyo kirjoitti

2. Takajarru taisi mennä lukkoon -> pyörä alkoi heilua voimakkaasti. Kuinka sateella kannattaa jarruttaa? Tämä kohtaus sai minut kunnon shokkiin.

---

Väärä jarru! Älä käytä takajarrua. Takarengas ei pidä mitään jarruttaessa ja sateella vielä vähemmän!

http://www.youtube.com/watch?v=H93kPnDQEqA
Tohon malliin kun tiputtelee niin ei pitäisi olla ongelmia...

Ei vaan ihan maalaisjärkeä vaan vähän mukaan niin hyvin sielä pärjää. Jos alla on vähänkään asialliset renkaat niin ei perus ajokäytöstä tarvitse muuttaa kuin vähän pidemmän turvavälin/pelivaran osalta.

Itsellä olleet pyörät ovat pyrkineet järjestään sateellakin keulimaan sutimisen sijasta, ainakin jos avaa kaasun sillai rauhassa että jousitus ehtii asettumaan eikä samantien torvia leväälleen. Toki se silloin tällöin rupeaa sutimaan mikä ei nyt suoraan mentäessä ole iso ongelma, kaasua vaan kiinni niin kyllä se siittä rauhottuu. Kannattaa tuossakin toki varoa äkkinäisiä liikkeitä jos pelit on jo vähän poikittain ettei lähde voplaamaan.

Jarruttaminen ei myöskään ole mitään rakettitiedettä sateellakaan. Takajarulla on vähän enemmän painoarvoa huonoman pidon ja täten pienemmän painon siirtymän takia.

Mutkiin ei kannata ladata ihan hirveästi vaikka se rengas nyt aika hyvin pitääkin on sateella mutka+jarrutus jo aika mielenkiintoinen yhdistelmä jos vauhtia on tilanteeseen liikaa.

Sununtaina 17.6-12 ajoin Vantaa Ainontiellä Vihdintieen suunasta,uus asvaltti ja uudet tienmerkinnät->:crash: Lähti perä irti että en ehtinyt tehdä mitään.Onneks en kaatunut.
Martinkyläntie 59 kohdalla ilmeiseti viemärit tukossa, koska vettä oli tiellä oikein urakalla...

Jokunen vuosi sitten kun Tampere-Hki välillä oli uusittu asvaltti niin se oli sateella tosi liukas, 80 oli liikaa
kun muutenkin oli tekemistä pitää pyötä pystyssä. Muistaakseni siinä muutama kaatuikin ja joku taisi kuollakin.
taisi olla jotan kokeiluerää. Onneksi noin liukasta ei ole muualla tullust vastaan. Yleensä sateella on hiukan liukkaampaa, mutta renkaan lämpökin voi vaikuttaa yms. Kyllä märällä autobaanalla on tullut ajettua ihan liian
lujaa eikä se silloin ollut liukasta. Mutta silloin se olikin muutama viikko aikaisemmin ajettu pätkä ja vanhaa pintaa.
Osa rengasmerkeistä on taas luonnostaan liukkaita sateella, siitäkin on kokemusta.

Ja renkaiden urasyvyys on tietysti oltava kunnollinen, slikseillä katurenkailla kyllä voi olla liukasta.

Hiukan kannattaa varoa syvimpiä lätäköitä. Ennen muinoin kun ajelin 3 pyttyisillä 2-t vehkeillä niin se keskimmäinen tuppasi sammumaan kun vesi johdatti kipinän väärään paikkaan. Ei nykykalustolla ole mitään hätää siinä suhteessa.

Lainaa:

---

shyhander kirjoitti

Tehokas pyörä+holtiton kaasun anto tai vaarallisen vanha, kovettunut takarengas.

Väärä jarru! Älä käytä takajarrua. Takarengas ei pidä mitään jarruttaessa ja sateella vielä vähemmän!

---

Takarengas pitiäisi kyllä vaihtaa, alkaa olla sen verran kulunut. Pyörä ei ole mitenkään tehokas, kai.

Olen yrittänyt jarruttaa molempia käyttäen. En käyttänyt ainoastaan takajarrua, jos näin luulit.

Lainaa:

---

vuohi kirjoitti

Tohon malliin kun tiputtelee niin ei pitäisi olla ongelmia...

Ei vaan ihan maalaisjärkeä vaan vähän mukaan niin hyvin sielä pärjää. Jos alla on vähänkään asialliset renkaat niin ei perus ajokäytöstä tarvitse muuttaa kuin vähän pidemmän turvavälin/pelivaran osalta.

Itsellä olleet pyörät ovat pyrkineet järjestään sateellakin keulimaan sutimisen sijasta, ainakin jos avaa kaasun sillai rauhassa että jousitus ehtii asettumaan eikä samantien torvia leväälleen. Toki se silloin tällöin rupeaa sutimaan mikä ei nyt suoraan mentäessä ole iso ongelma, kaasua vaan kiinni niin kyllä se siittä rauhottuu. Kannattaa tuossakin toki varoa äkkinäisiä liikkeitä jos pelit on jo vähän poikittain ettei lähde voplaamaan.

Jarruttaminen ei myöskään ole mitään rakettitiedettä sateellakaan. Takajarulla on vähän enemmän painoarvoa huonoman pidon ja täten pienemmän painon siirtymän takia.

Mutkiin ei kannata ladata ihan hirveästi vaikka se rengas nyt aika hyvin pitääkin on sateella mutka+jarrutus jo aika mielenkiintoinen yhdistelmä jos vauhtia on tilanteeseen liikaa.

---

Eiköhän sitä uskalla mennä taas tuonne sateeseen. Ajamalla oppii, vai mitä? Keulimaan en tuota pyörää taida saada kauhean helpolla, vaikka kerran siinäkin olen onnistunut.

Ottaa vaan vähän rauhallisemmin niin kyllä se siitä. Renkaathan tuossa on myös iso tekijä, mutta kaikkiaan ei nyt ehkä kannata runtata sitä kaasua mutkista ulos kuivan kelin malliin. Yllähän on paljonkin tullut hyviä pointteja. Rauhallisesti ajaen ei pitäisi olla onkelmia.

Tuo Kiyonarin pätkä on kyllä jäätävä. Jonkin verran on tullut rataa sateisilla kierrettyä ja nuo sadekelin kumit pitää sitten todella todella hyvin, mutta sulaa vähänkin kuivalla radalla kierroksessa kahdessa. Ilman luistonestoakin niillä pääsee hyvää kyytiä ja n. 10s. kasvaa kierrosajat vs. kuiva keli. Toisaalta sitten kun lähtee niin lähtee nopeasti :)

Lievästi OT, sadetta tämäkin, ihmekokemus.
Männä viikolla sattui, palatessani ilta-ajelulta. Yht-äkkiä hemmetinmoinen ropina katteissa, kypärässä ja visiirissä muutaman sekunnin.
Ajoin johonkin ampiaisparveen tai vastaavan. Jos olis ollut avopotta, niin olishan tehnyt kipiää..., puhumattakaan ilman silmien suojaamista.

Lainaa:

---

shyhander kirjoitti

Väärä jarru! Älä käytä takajarrua. Takarengas ei pidä mitään jarruttaessa ja sateella vielä vähemmän!

---

Huono pitoisella alustalla jarruttaessa takajarrun käytön merkitys korostuu pysähtymismatkassa. Sateella siis pitäisi nimenomaan käyttää takajarrua etujarrun kaverina ja hätäjarrutuksessa takanen kuuluukin polkaista reilusti lukkoon, että saadaan siitä paras hyöty irti. Lukkoon jarru polkaistaan siksi, että takajarrun tarkka säätely varsinkin äkkitilanteessa on aika mahdotonta, joten parempi pitää se lukossa.

Okkudukki! I stand corrected.

Tänään aamusella ajelin töihin vaimon autolla kun tarttee käydä päivällä asioilla, muuten olisin tullut pyörällä.

No siinä sitten kehä-I:ltä (itäänpäin) Tampereenväylälle kääntyessä on uutta päällystettä, onkos tästä nyt pari viikkoa kun sen siihen tasoittelivat.

Uusi päällystehän on liukasta, ja varsinkin sateella tosi liukasta, joten ajoin tosi varovasti ja huomattavasti hitaammin kuin kuivalla kelillä.

Ei siinä mitään, hyvinhän se meni. Suurimmalta osin...
Rampin loppupäässä Tampestereenväylään liittyessä lähti yhtäkkiä perä irti.

Ei, en kaasuttanut rivakasti, en jarruttanut vaan ajoin tasakaasulla tosi varovasti.
Tiedä sitten miten olisi käynyt jos ei olisi tarvinnut tulla autolla töihin tänään. :crash:
Eli olkaahan varovaisia uuden päällysteen kanssa.

Niin, ei tullut peltivaurioita vaikka olikin varsin sankka liikenne. Subarun VDC pelasti tilanteen niin nopeasti ettei ehtinyt muuta kuin jälkeenpäin ihmetellä että mitä tapahtui.

Kirjottelenpa tännekkin, ei välttämättä liity sateeseen, mutta koska useimiten sateella on myös aika tuulista ..

Itse pelästyin tosiaan sateella kun pyyhkäsin rekan ohi niin ohituksen jälkeistä kovaa sivutuulta jota ei rekan vieressä luonnolllisesti ollut. Menin vastaantulevien kaistalla tuulen takia vähän pidempään ennekuin sain palattua omalle kaistalle.

Lainaa:

---

Nitrous kirjoitti

Huono pitoisella alustalla jarruttaessa takajarrun käytön merkitys korostuu pysähtymismatkassa. Sateella siis pitäisi nimenomaan käyttää takajarrua etujarrun kaverina ja hätäjarrutuksessa takanen kuuluukin polkaista reilusti lukkoon, että saadaan siitä paras hyöty irti. Lukkoon jarru polkaistaan siksi, että takajarrun tarkka säätely varsinkin äkkitilanteessa on aika mahdotonta, joten parempi pitää se lukossa.

---

Näitä vinkkejä kun jakelee, kannattaa muistaa, että on aika eritasoisia kuskeja !
Vedäppä se takanen lukkoon oppien mukaan märällä, kun tie viettää johonkin suuntaan tai olet lievässä mutkassa.
Kokeneemmalla kuskilla homma lienee hallussa, mutta esim. ketjun aloittajalla lienee lähtisi lapasesta. (nyt ei ole siis hidasajo kyseessä)

Ja se pyörä merkitsee myös tuossa paljon, kyykky, customi, naku jne. Noista toisilla takajarru todella jarruttaa, toisilla vähemmän. Toki se jarru pyörästä riippumatta aina hidastuvuutta lisää, mutta yleensä se aika tunnoton ym. eli vaatii harjaannusta sen todellinen käyttö.

Lainaa:

---

kane80 kirjoitti

Näitä vinkkejä kun jakelee, kannattaa muistaa, että on aika eritasoisia kuskeja !
Vedäppä se takanen lukkoon oppien mukaan märällä, kun tie viettää johonkin suuntaan tai olet lievässä mutkassa.
Kokeneemmalla kuskilla homma lienee hallussa, mutta esim. ketjun aloittajalla lienee lähtisi lapasesta. (nyt ei ole siis hidasajo kyseessä)

Ja se pyörä merkitsee myös tuossa paljon, kyykky, customi, naku jne. Noista toisilla takajarru todella jarruttaa, toisilla vähemmän. Toki se jarru pyörästä riippumatta aina hidastuvuutta lisää, mutta yleensä se aika tunnoton ym. eli vaatii harjaannusta sen todellinen käyttö.

---

Uskon vielä sen verran ihmiskuntaan, että luotan jokaisella olevan sen verran maalaisjärkeä, ettei jokaista nyanssia tarvitse vääntää rautalangasta. Tuo esittämäni jarrutustapa koskee siis hätäjarrutusta ja tuo opetetaan jokaiselle (paitsi lahjakortillisille) jo autokoulussa. Itseasiassa myös EAK-kurssilla jarrutuksen harjoittelu aloitetaan takajarrusta ja siitä, että se varmasti menee lukkoon ja pysyy lukossa pyörän pysähtymiseen asti. Harjoitukset toki on syytä aloittaa hitaasta vauhdista.

Takajarrulla pyörän voi kyllä saada nutulleen mutkassa, mutta suoralla tiellä ei taida ihan niin paljon kallistusta monestakaan paikkaa löytyä, että pyörä karkaisi lapasesta. Toki perä voi vähän käydä sivulla, mutta sen ei pitäisi sen suurempaa ohjelmaa aiheuttaa. Jarruttamista kannattaa kyllä muutenkin harjoitella ennen kuin liikenteessä se eka äkkitilanne tulee vastaan.

Aika usein kuulee ns. "vetomiesjuttuja" siitä kuinka tarpeeton takajarru on kaikenkaikkiaan. "eihän sitä kukaan käytä". Mulla lienee jotain vikaa ajotavassa koska kyllä ainakin itse pidän takajarrun käyttöä erittäin oleellisena osana nopean jarrutuksen tasapainoitusta. Toki silloin kun ajellaan normi diipadaapaa ei sille juurikaan ole käyttöä, niinkuin ei esim SDR:ssä jarruille ylipäätään. Moottorilla voi tehdä saman asian. Mutta ans olla kun aletaan oikeasti puskemaan mutkaa niin ainakin itse käytän pyhää kolminaisuutta etujarru, takajarru ja moottorijarru suht tasaisena pakettina. Erityisesti tämä korostuu silloin kun tienpinnan pito on syystä tai toisesta heikentynyt. Jos on riski siitä että joku pyörä lukittuu niin luoja paratkoon, ennemmin takanen kuin etunen. Takasen lukituksen aiheuttamat ilmiöt ovat sangen suuresti helpommin korjattavissa ilman turhaa pulssin nousua kuin etusen. Sama ilmiö tulee eteen silloin kun ollaan lintallaan mutkassa ja tulee tarve ottaa vauhtia pois. Takasella sen voi tehdä helposti tai ainakin riskittömämmin kuin etusella, etenkin kun ei ole täyttä varmuutta siitä kuinka paljon esim irtosoraa mutkan takaa eteen ilmestyy. Itse olen säätänyt takasen siten että sen lukkoonpainaminen edellyttää suhteellisen kovaa painallusta ja normikäytössä se antaa vain himmausapua.

Joissain paikoin myös etusen liian agressiivinen käyttö saattaa tuoda ongelman jos etuputket ovat voimakkaasti sisäänpainuneet samaan aikaan kun vastaan rulee esim tanakka routapatti. Itse ainakin tykkään varmistaa että joustovaraa riittää kaikissa tilanteissa. Takasen käyttö auttaa tässäkin, sillä silloin etujousten painuma pysyy selvästi vaatimattomampana.

Lainaa:

---

Shikyo kirjoitti

Eilen pääsin nauttimaan sateesta lisää. Herätti myös muutaman lisäkysymyksen.

1. Liian voimakas kaasu saa takapyörän lipeämään? Onko kuinka vaarallista? Tuntematon tunne niin sain pienen shokin vaikkei mitään tapahtunutkaan.

2. Takajarru taisi mennä lukkoon -> pyörä alkoi heilua voimakkaasti. Kuinka sateella kannattaa jarruttaa? Tämä kohtaus sai minut kunnon shokkiin.

Muuten alkaa pikku hiljaa tottumaan sateella ajoon. Huomattavasti varovaisemmin ajaa kuin auringon paahteessa. Ei kuitenkaan nyt niin kauheaa etteikö sitä voisi tehdä. Omalla tavalla nautittavaa.

---

Heps herrat !

Mun vastaus perustui aika paljon tuossa yllä olevaan lainaukseen, ei ole kyseessä mitään vetomies juttuja.
Hyvää kesää vaan kaikille.

Vuosikymmeniä sitten autokoulussa opetettiin, että jarrutus on tehokkainta silloin, kun pyörä juuri ja juuri pyörii 80 % matkasta ja 20 % on lukossa. Onko tämä siis vanhentunutta tietoa ja 100 % lukossa oikea tapa? Vai koskeeko vain autoja?

Lainaa:

---

TripleTwin kirjoitti

Vuosikymmeniä sitten autokoulussa opetettiin, että jarrutus on tehokkainta silloin, kun pyörä juuri ja juuri pyörii 80 % matkasta ja 20 % on lukossa. Onko tämä siis vanhentunutta tietoa ja 100 % lukossa oikea tapa? Vai koskeeko vain autoja?

---

Kaikkein paras hidastuvuus saavutetaan kun renkaan pitkittäisluisto on n. 10%-luokkaa, hieman renkaasta riippuen. Nykyiset autojen ABS-jarrut pyrkivät optimoimaan tuon pitkittäisluiston jarrutuksen aikana, vanhemmat versiot "vain" estivät pyörien lukkiutumisen liian pitkäksi aikaa. Tuo olisi paras tapa moottoripyörälläkin, mutta useimmissa pyörissä takajarru on tunnoton, tehoton ja lisäksi painon siirtyminen jarrutuksen aikana hieman hankaloittaa tarkkaa takajarrun annostelua. Lisäksi takajarrun hyöty on suurimmillaan juuri jarrutuksen alussa, jolloin se hidastaa painon siirtymistä liian nopeasti eturenkaalle. Jarrun loppuosalla takarenkaan osuus jarrutehosta on hieman pyörästä riippuen jossain nollan ja vähäisen välimaastossa. Takajarru siis polkaistaan lukkoon äkkitilanteessa koska

1) Ihmisen motoriikka ei kykene takajarrua kovin tarkasti säätelemään ja äkkitilanteessa aivoilla on muutakin tekemistä kuin miettiä jarrupolkimen paineem suhdetta takarenkaan luistoon.

2) Takajarrua on käytettävä reilulla kädellä jos siitä halutaan saada hyötyä sinä ohikiitävänä hetkenä kun se ylipäänsä on mahdollista.

Edit. Jos perän sivulle nytkähdykset tai mikä tahansa muu asia pyörän päällä aiheuttaa sydemmen tykytyksiä, kannattaa oikeasti tietoisesti harjoitella noita tilanteita. Esim. isolle parkkikselle illalla treenaamaan, että mitä se pyörä tekee kun takarengas menee lukkoon. Alkuun aloittaa hitaasta vauhdista (20-30km/h) ja jarruttaa pyörän rengas lukossa pysähdyksiin ja kun pyörän käytös rupeaa tuntumaan tutulta ja ennalta-arvattavalta, voi lisätä vauhtia vähän kerrallaan. Myös etusen lukkiutumista voi treenata esim. soralla tai märällä asvaltilla. Alkuun hitaasta vauhdista jarruttaa varovaisesti etusen lukkoon ja heti kun rengas lukkiutuu, päästää jarrun pois. Kun tuntuma alkaa löytymään, voi lisätä vauhtia tai siirtyä pitävämälle pinnalle. Kun tuota treenaa riittävästi, ei etusen pikainen lukkiutuminen edes asvaltilla hätkäytä yhtään. Treenipaikaksi kannattaa luonnollisesti ainakin alkuun valita mahdollisimman tasainen alusta. Myös takasen luistoa liukkaalla kiihdyttäessä voi treenailla samaan tapaan, mutta siinä tarvitaan aika paljon enemmän tilaa ja virkavallalla saattaa olla jotain sanottavaa asiaan.

Ennen jarrutreeniä olisi toki syytä hallita hidasajon perusteet ajoasentoineen ja katseen käyttöineen. Jos ajoasento ja/tai katse on riittävästi pielessä, voi jarrutreeni päättyä ikävästi. Ajoasennon tietää olevan kunnossa viimeistään sitten kun pystyy jarruttamaan ilman, että käsille siirtyy yhtään painoa.

Yleensäkin pyörän käyttäytymisen opetteluun on täällä nettimaailmassa jotenkin hirveän negatiivinen asenne ja aloittelijoita pelotellaa, että älä vaan tee sitä tai tätä. Ei sitä pyörää opi ajamaan jos sitä ei tietoisesti opettele ja hyvä tapa oppia on tarkoituksellisesti saattaa pyörä sellaiseen tilanteeseen, joka on joskus säikäyttänyt / tuntuu pelottavalta. Kun tuon tekee riittävän pienin askelin ja miettii syy-seuraussuhteita muuttuu pelottava asia arkipäiväseksi ja toisinaan jopa hauskaksi. Toisilla nuo askelet ovat harppauksia, toinen hiippailee pikkuhiljaa, mutta pääasia on, että opettelee ja ymmärtää miksi jotain tapahtuu.

Paras paikka pyörän käsittelyn harjoitteluun on tietenkin osaavien kouluttajien vetämä EAK-kurssi, mutta jos jättää treenin aloituksen seuraavalle mahdolliselle kurssille, on lievästi sanottun hieman myöhäistä.

Edellä olevaan voi sanoa vain: Aamen. :respect: Lisään tähän vielä edellä olevan hymiön nimen ettei jää epäselväksi: "respect" .

Aiemminkin jo viitattiin siihen, mitä itsekin ihmettelin - on käsityksiä ettei takajarrua suunnilleen _saa_ käyttää _koskaan_... Ihme juttu, miksi semmoinen sitten on pyörään laitettu? Itse huomaan sitä käyttäväni mm. kaupunkinopeuksilla, ehkä varmaan siksi ettei etupää yhtään kyykkää. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut.

Ja aina menis kursseille uudestaan ja uudestaan kun vaan ehtis/pääsis. Kyllä se vaan on niin hyvä asia.
Hienoa, että asiaa tuntevat jaksavat valistaa ja neuvoa ja opettaa.

Minkälaisilla EAK-kursseilla te oikein olette käyneet, kun niitä kehutte noin paljon? Itse kävin MP-tuen EAK:in tänä keväänä ja asiat, joita siellä harjoiteltiin:
1) Hidasajo (sama, mitä voi pyöritellä itse parkkiksella)
2) Kahdeksikko (sama, mitä itse voi pyöritellä parkkiksella)
3) Tehojarrutus (sama, mitä voi itse harjoitella hiljaisella tiellä)

Ainoa asia, mitä sieltä jäi käteen oli muutamat ohjeet rata-ajoa varten.

Itse aiheeseen palatakseni kommentoin, että itsellä ei ole liikenteessä tarvetta koskea takajarruun; kaikista vetomiesten halveksunnista huolimatta Hondan ABS:eilla varustetut yhdistelmäjarrut toimivat hienosti.

Lainaa:

---

villho kirjoitti

Minkälaisilla EAK-kursseilla te oikein olette käyneet, kun niitä kehutte noin paljon? Itse kävin MP-tuen EAK:in tänä keväänä ja asiat, joita siellä harjoiteltiin:
1) Hidasajo (sama, mitä voi pyöritellä itse parkkiksella)
2) Kahdeksikko (sama, mitä itse voi pyöritellä parkkiksella)
3) Tehojarrutus (sama, mitä voi itse harjoitella hiljaisella tiellä)

Ainoa asia, mitä sieltä jäi käteen oli muutamat ohjeet rata-ajoa varten.

Itse aiheeseen palatakseni kommentoin, että itsellä ei ole liikenteessä tarvetta koskea takajarruun; kaikista vetomiesten halveksunnista huolimatta Hondan ABS:eilla varustetut yhdistelmäjarrut toimivat hienosti.

---

Taitaa nää orgin omat Ajotaito I-III kurssit hakata nuo MP-tuen kurssit aika 6-0.

Lainaa:

---

Nitrous kirjoitti

...

---

Nyt sait kyllä sanattomaksi. Sen verran paljon asiaa tuossa, etten pysty sanomaan muuta kuin erittäin paljon kiitoksia. Huomenna harjottelemaan.

Lainaa:

---

villho kirjoitti

Minkälaisilla EAK-kursseilla te oikein olette käyneet, kun niitä kehutte noin paljon? Itse kävin MP-tuen EAK:in tänä keväänä ja asiat, joita siellä harjoiteltiin:
1) Hidasajo (sama, mitä voi pyöritellä itse parkkiksella)
2) Kahdeksikko (sama, mitä itse voi pyöritellä parkkiksella)
3) Tehojarrutus (sama, mitä voi itse harjoitella hiljaisella tiellä)

Ainoa asia, mitä sieltä jäi käteen oli muutamat ohjeet rata-ajoa varten.

Itse aiheeseen palatakseni kommentoin, että itsellä ei ole liikenteessä tarvetta koskea takajarruun; kaikista vetomiesten halveksunnista huolimatta Hondan ABS:eilla varustetut yhdistelmäjarrut toimivat hienosti.

---

Minä ainakin kävin ORG:n kursseilla, joissa kerrottiin todella paljon siitä, miten ja miksi kannattaa treenailla parkkiksella tai hiljaisella tiellä. Myös takajarrun osuuteen tuli paljon hyvää tietoa. Esim. polkimen säätö ja vaikutus jarrutuksen aloittamisen nopeuteen, painon eteenpäin siirtymisen vaikutus, vedon välys hitaassa ajossa jne.

Sadekeliinkin sain paljon lisää itseluottamusta org:n Ajotaito II:sta Alastarolla. Usko pitoon märällä parani kummasti, kun ajeli kouluttajan perässä ja näki, että kyllä se siitä hyvin taipuu... (toki pito radalla ja kadulla on eri asioita, mutta ehkä osa "ylivarovaisuudesta" sadekelillä poistui).

Monet sateet, jopa jumalaton sade, on taas koettu ja uusia kokemuksia.
Näkeminen mainitaan kaikkialla, number ONE. Ja se alkaa varusteiden valinnasta, siis kypärä ja visiiri (motoristin tuulilasi). Pinlock sisäpintaan ja toimii, jokainen tummennusaste haittaa näkemistä, jos kiinteä häikäisysuojaus pitää olla, se on sisäänrakennettu aurinkovisiiri.
Pisarat veks ulkopinnalta. Aiemmin käytin Raincoatia, ihan OK, kuluu kuitenkin nopeasti. Olen siirtynyt visiirin vahaukseen.
Hyllyssä on useampikin purkinpohja nestemäistä autovahaa, silläpä käsittelen lähes viikoittain, jos ajan viikoittain. Kerrassaan mainio tapa - lienee paras. Auttaa myös kuivan kelin ötökkäpaskan puhdistuksessa.

Pyörän kiinteä varustus. Jos rakentelee pyörää, ehdoton varuste on kahvagrillit. Suunnilleen kaikki tälläkin foorumilla kastelevat ne hanskansa sateella, niin minäkin, vaikka vähän katetta onkin. Grilleihin lämpöä ja näpit pysyvät lämpöisinä jolloin ei haittaa vaikka hanskat ovat märät. Kuivattelee niitä hanskoja sitten kun tilaisuus tulee.
Sitten on tuo ajoasu, siitä ei mitään, kun siitä on muuanna kirjoitettu. Ainoa, että tourinkissa vedän hanskojen rannesuojat ajopuvun hihan sisään ja hihansuut tiukasti kiinni. Jostain kumman syystä sisäpuoli pysyy kuivempana sen aikaa kun pysyy.

Kurssit ja kouluttautuminen (kun siitä on kysytty). Käyty on Räyskälän Tahvon&Kämmin = työntäyteinen päivä ja kirsikkana kuorrutuksessa, muutama arvokas ratakierros Räyskälän kyntöpeltoa. Ehdottomasti suosittelen, jos niitä järjestetään.
Ajotaito II ja sitten kaveri kävi kanssa, ja turinakahveilla totesimme paikkansapitävyyden, erinomainen sisältö ja kouluttajien ammattitaito ja asenne, on tasavallan eliittiä.
Harkintaan menee ensi vuonna katsoa jokin varmasti sateinen päivä ja käydä sama märällä kelillä.

Tärkeintä on kuitenkin tutustua jo valmistautuneena sateessa ajamiseen. Lämmin kesäsade, kun pisarat ropsahtelevat ajopuvun pintaan ja napsahtelevat vahattuun visiiriin liukuen siitä pois parilla pienellä pään käännöllä - mukava morjenstella siltojen alle, sadetta pitämään, kerääntynyttä motoristikansaa.
Samalla siinä syylärin pinta putsaantuu ötökkäpaskasta, kun likoaa vesisumussa.

Tuosta vahauksesta mainitsen myös hyödyn sumuisessa säässä. Sumussahan ulkopintaan kerääntyy pisaroita, niin nyt nekin lähtevät pois paljon paremmin, totesin erään aamun työreissulla.

Ei muuta kuin eteenpäin - kohti uusia tuulia ja tuiskuja.:orgmp: