Kyllästyttääkö?

Minua alkaa vähän niin tekemään. Tämä on varmaan jo toinen jatkoaika harrastuksen parissa joka alkoi 2007 ( mikä on varmaan mp porukoissa vielä junior level)

Kävin mp näyttelyissä ja vähän jäi semmoinen fiilis, että ei enää oikein innosta. Näyttely oli täytetty mopo jonne- ja sähköpyöräosastoilla, varustekaupassa ei oikein ollut mitään mielenkiintoista, uutuusmoottoripyöriä oli vähänlaisesti. Noh, ei nuo messut sinällään ole ongelma. Jotenkin vain ei ole enää sitä innostusta keväällä ja jotenkin tuntuu, että kun nykyaktiivisukupolvi lopettaa eli 60+ ei meitä loppuja jää ylläpitämään huoltoja, rengasliikkeitä, varustevalmistajia tai mitään muutakaan. Jääpi mustapekka kouraan.

Ensimmäisen kerran, kun alkoi nappikopin kierto kyllästyttämään, ostin matkapyörän.. Hommaan tuli ihan eri kulma ja innostus. Keskieurooppa ja Norja alkoi kiinnostaa eritavalla. Seuraavaa kyllästymistä siirsin ostamalla sorayöräkykenevän pyörän mutta siis myös matkailuun kysenevän eli matkaenduron. Reviiri laajeni jonkin verran. Nämä nykypyörät on liian painavia ja kalliita tuonne huonokuntoisille teille. Toisaalta aivot vastustaa noita 400cc pyöriä, jotka maksaa enemmän kun ennen tonniset. Maksat vähemmästä enemmän ja se turhanpäiväinen elektroniikka…

Nyt on alkanut hieman tuntumaan, että tämä vähän ylikallis ja ylitekninen ajokampe vanhenee käsiin ja kohta joutuu kaiken tekemään itse, kun huoltofirmat katoaa ympäriltä. Joo, tekee itse kun ostaa ensin kaiken maailman diagnostiikkalaitteita ja renkaanvaihtoon vehkeet, vaan kuka vaihtaa kardaanit ja vähän vaativimmat jutut.. aikaa kun ei olisi kun ajamiseen.

En ihmettele yhtään sähköpyöriin siirtyjiä, halpaa, ei vakuutuksia. Itse voi huoltaa, näkee luontoa ja haistaa kukkaset kuten silloin joskus motoristin uran alussa.

Euroopassa myydään pyöriä ennätystahtiin, mutta suomessa taistellaan harrastuksen elossa pysymyksestä, miksi se on näin?

Itsellä tuo ex. päristin seisoi jopa 2 kesää putkeen kun ei vain hotsittanut. No sitten 3. keväänä taas yritin ja päristin kyllä lähti napista toimintaan, ihan kuin ei koskaan olisi seissytkään vaikka fuilitkin tosiaan oli jo 3v ikäiset tankissa. Mutta ei, ei se vaan silti siitä into auennut, joten 7v omistuksen jälkeen pyörä myyntiin.

No tilalle tuli tämä nykyinen Bandu 1250 ja yllättäen se into jälleen löytyikin. Tuollaisella yli litrasella tämä touhu on vaan niin erilaista mitä tuolla 600cc, maisema vaihtuu ja pyörä ei ihan pienistä hätkähdä, tekee vain kakistelemati sen mitä siltä pyydetään. Eli tuolta asfalttiteillä reissamisen puolelta löytyi tuo kipuna itselleni, pyörää on modattu tuohon suuntaan joka talvi aina vaan enempi. Aatoksissa siintää K 1600 GTL, vaan kun tuolla lompakoksikin kutsutulla tyhjällä lätyskällä otsaa taas hiukan pyyhkäisee, niin eihän vielä lähelläkään näillä ajomäärillä tuossa ole mitään järkeä = Bandulla siis jatketaan - tämäkin kausi :cruising:

mielestäni mopoilun paras puoli on sen kausiluonteisuus-- pärrän pystyy niin helposti jömmaamaan vaikka pariksi vuodeksi ilman että se bensaa lukuunottamatta kummemmin happanee- vs. varsinkin harrasteautot. ne kun vaativat kamalasti tallitilaa. kun mikä vaan harrastus alkaa puuduttaan, siitä kantsii pitää tauko. välillä on hauska mopoilla alitehoisillakin antiikkihärveleillä, niinkuin wanhalla itäpyörällä. antaa kivasti haastetta hommaan, että saa sen edes käymään sammumatta.

harva meistä on yhtä rautaa pärränsä kanssa, ja monet nimenomaan vaihtelevat laitteita paljonkin. se on varmasti oikein hauskaa, jos pinkka on kunnossa.
itselle on tullut vain hankittua useampia wanhoja paskoja motivaation ja innon aina vain kasvaessa kauemmas ja vaikeammille ränneille. juu en ole aikeissakaan vielä päitsiä kokeilla. mutta taas tekis mieli ihan vähän ajella tettiä perjantaina....vakiopyörällä, joka ei tosiaan ole edes adventure luokkaa.

Ei kyllästytä. Nykyisin ajelen vain silloin, kun huvittaa ja on hyvä keli. Tallista löytyy ratahommiin dedikoitu/rakennettu pyörä sekä kadulla tapahtuvaan hupiajeluun/tourinkiin tarkoitettu toinen kaksipyöräinen. Tekisi mieli hankkia joku kevyt adventurevekotin mutta arveluttaa kyllästynkö tuota pikaa pienitehoiseen laitteeseen. Vähän käynyt mielessä hankkia joku good old 2t piikkienduro, josta kuristamalla voitaisiin tehdä poitsulle ajopeli A1 luokkaan ja jota itse voisi käyttää täystehoisena tarvittaessa ja sen jälkeen, kun poitsun A1 aika menee ohi :) Kovin vaan on huonosti noita täysteho 2t-piikkejä tarjolla.

Lainaa:

---

mkukka kirjoitti

En ihmettele yhtään sähköpyöriin siirtyjiä, halpaa, ei vakuutuksia. Itse voi huoltaa, näkee luontoa ja haistaa kukkaset kuten silloin joskus motoristin uran alussa.

---

Voin kyllä lämpimästi suositella esim sähkögravelia. Ostin viime vuonna ja enpä olisi uskonut, että tulee tuosta vain heitettyä muutaman tunnin lenkkejä (60-100km).
Saa ilman oman tunnon tuskia pysähtyä vaikka jokaisessa kesäkahvilassa, kun kaloreja palaa. :grin:

Miula on tallissa rätkä työn alla ja ehkä 10h tuli viime talvena sitä tehtyä eteenpäin.
Valmiiseen saakka ei taida 100 tuntia riittää, joten taitaa ihan oikeasti kyllästyttää.

Samoin ajaminen.
Muutamat sovitut reissut ajetaan ja jotain siihen päälle, mutta jos kaudessa 3000km rikki menee, niin silloin on oikeasti innostuttu aiheesta.


Mutta kuten aiemmin sanottu. Ei se rätkä siellä tallissa juurikaan ruokaa pyydä, vaikka niitä olisi useampi, varsikin jos on maksettuja.

Saattaa monihi asia kyllästyttää nykymaailmassa mutta mopoilu ei. Isolla ja raskaalla kakspyöräisellä ei vaan viitsi lähteä alle 10 asteessa, vesisateessa. Töihin harvakseltaan.

Sen sijaan mopoilu elämäntapana kiinnostaa enemmän. Nuorena mopo tarkoitti että pääsee minne vaan milloin vaan. Olisi mukavaa saada ne ajat takas. 2T piikkienduro ja jokin perusmopo pitäisi saada talliin. Mopolla voi ajaa pyörätiellä ja pellolla. Ehkä taka-ajatuksena on pahennuksen aiheuttaminen sininen savupilvi takana perseillessä kielletyllä alueella oikoreittejä etsiessä. Vähemmän vakava rikos ja hauskanpitoa kuin 300km/h 200kg painavalla pyörällä yleisellä tiellä.

Ei ehkä hyvää esimerkkiä nuorisolle, mutta saattais vihainen ykä yllättyä kun mopojonneksi luullun kypärän alta paljastuu harmaapartainen lurjus.

Perus nurkka päristely ei juurikaan enää sytytä, kun pitää ajaa vähintään 300km ennekuin löytyy hauskajo pätkiä mitä ajaa. Muutamia pitkiä reissuja tulee kesällä tehtyä, mutta nyt reissukaverit ilmoitti, ettei tänä vuonna lähtisi minnekään, joten saa nähdä tuleeko kilsoja tänä vuonna.

Jotain vuosia sitten ajelin Derbin 50cc skootterilla ympäri vuoden. Hauskaa vaihtelua kun kaikki omat ajot joutui tekemään sillä, koska auto oli seisonnassa koko tuon ajan. Halpaa ajoa ja talvella pikku luisussa töihin:D
Siinä myös tarhantädit ihmetteli kun -20c pakkasessa hain tenavan päiväkodista.

Lainaa:

---

lario kirjoitti

Samoin ajaminen.
Muutamat sovitut reissut ajetaan ja jotain siihen päälle, mutta jos kaudessa 3000km rikki menee, niin silloin on oikeasti innostuttu aiheesta.

---

Ai sentään 3k, itsellä hyvä jos 1k menee rikki. Prätkän matkamittarilla toki saattaakin mennä, sillä tässä parina viime kesänä olen 2 oppilasta jo kouluttanut tuolla Bandullani A-kortille ja heillä on vieläkin rajoittamaton ajolupa siihen, kunhan vain kertovatten edes hiukan etukäteen, ettei tartte Alfredia alkaa lainaajaksi epäilemään. Ensimmäinen näistä oppilaistahan keräsi tuon 1k mittariin jo viikossa heti kortin saatuaan :cruising:

Kyllästyin ajamaan kestopäällysteitä kolmannen kesän kohdalla. Ehkä suurimpana syynä oma ajotyyli noilla isommilla mopoilla ja kasvanut ymmärrys oman idiotismin suhteen. Kun on tylsää ajaa asfalttia niin taipumus kaikenlaiseen pelleilyyn lisääntyy kilometrien mukaan. Myin sitten mopot pois ja hankin vanhan enskan, johon laitoin rupulikumit ja lähdin hiekkabaanoille sekä maastoon hankkimaan uusia kokemuksia ja taitoja.

Tulipa sitten ajettua viron TET-reititkin vuonna -22. Tuo reissu oli kyllä siinä hetkessä hienointa ikinä ja vieläkin aika kultaa muistoja...

Kunnes sitten vuonna -23 ystävä sai houkuteltua radalle ja sehän se veikin miestä mennessään. Kovasti kuumottaa jo tuleva kesä ja orgin ratapäivät, mielessä kuitenkin päällimmäisenä halu osallistua jokkikseen, vielä tällä kaudella.

Turvallisia kilsoja kaikille :orgmp:

Niin ne trendit vaihtelee, välillä ratailu on ainut oikea harrastusmuoto, sitten taas soratiet, välillä talviajo, nyt on siis vallalla kyllästyminen. Kai sitä tälläinen yksinäinen ratsastaja saa vielä ajaa 8000-10000km kesässä jos huvittaa... (kunhan ei tunge letkoille tai radalle)

Aikoinaan meinasi uudelleen lämmitelty harrastus kuolla, kun keväällä oli paikalliset mutkapätkät koluttu, mutta sitten kaveri keksi kokoontumisajot ja sitten olikin syy ja kohde minne ajella ja tästä alkoikin elämäni hienoimmat vuodet.

Nyt lähes kaikki ikäiseni kaverit ovat luovuttaneet ja kokkareet jääneet pois. Mopo pitää kuitenkin olla, vaikka paskaringin ajaminen ei kiinnosta, niin reissuun lähden mieluummin afrikkalaisella, kuin kaalihakkurilla.

Ostin tämän viimeiseksi pyöräkseni, sillä vaihtoväli on ollut +10 vuotta ja nyt ikää on 62.

Ei kyllästytä vielä, mutta nykyään koitan löytää jonkin aiheen enkä juurikaan lähde lähilenkkejä kiertämään. Aiheita onneksi riittää, mutta seuraava aihe tekee noin 1600 km, joten yö tai kaksi siinä menee. Tai sitten täytyy ajaa tuo vuosikertatie, siitä tulee vain noin 600km...

Kevarivuosien jälkeen oli sellainen 30 vuoden tauko moottoripyöräilyssä, aika monella on varmaan ollut se sama opiskelu/työ/perhe jne. putki siinä välissä mikä on enemmän tai vähemmän haitannut harrastetoimintaa. Haave oli kuitenkin ollut koko ajan elossa, että joku kaunis päivä se mopo vielä hankitaan. Oli huvittavaa huomata miten omat käsitykset moottoripyöräilystä oli jäänyt sinne teinipojan tasolle, ensimmäinen iso pyörä oli kyykky jota olin silloin joskus haikaillut. Vähän tuoreempi vuosimalli vain. Ajoin sillä yhden kesän ja todellisuus iski vasten naamaa, en ollutkaan enää se kaahailuun taipuvainen teini vaan mukavuudenhaluinen keski-ikäinen jolla oli rajallisesti aikaa mp-reissuihin. Seuraavana vuonna pyörä vaihtuikin sitten keskikokoiseen matkaenduroon juuri siitä syystä, että reviiriä oli mukava laajentaa välillä sorateidenkin puolelle. Nyt ei väsy selkä eikä kädet, ylinopeussakkojen riski on pienentynyt radikaalisti ja jos asfaltti päättyy, se ei aiheuta kuin pientä hymyn levenemistä. Ajamisen ilo on mielestäni optimoitu aika hyvin. No, kyllä sitä tehoa välillä tarvittaisiin vähän enemmän kun joutuu moottoriteitä käyttämään siirtymiin mutta sen kanssa pärjää kun koulii asennettaan.

Toinen juttu on sitten se, minkä verran ajaminen innostaa ja minkä verran siihen ehtii käyttämään aikaa. Koska kevarivuosien jälkeen ehti haaveilla niin kauan isommasta pyörästä, hohto ei ole viidessä vuodessa vielä kadonnut mutta selvästikin mukavuudenhalu määrittelee milloin ja millaisia reissuja varten pyörän jaksaa tallista kaivaa. En aja arkiajoa juuri lainkaan, joten pyörän päälle istahtaminen synnyttää aina jonkinlaisen illuusion vapaudesta. Eikä vähiten siksi että vaimo ei jaksa juuri kyydissä istua :polonen:

Suomea ja Norjaa on koluttu tähän asti ja suuri merkitys on sillä tykkääkö ajaa yksin vai kaverin kanssa. Veljelläni on samanlainen pyörä joten hänen kanssaan reissujen suunnittelu menee aika hyvin yksiin. Sitten joskus on taas ihan kiva lähteä ajelemaan omin päin, katsoa joku suunta ja sitten eksyttyään lähteä suunnistamaan takaisin ihmisten ilmoille. Tähän asti on yleensä tehty velipojan kanssa yksi reilun viikon reissu kesässä ja joitakin satunnaisia viikonloppuja päälle. Omat reissut on olleet saman tyyppisiä viikonlopuksi jonnekin päin ja takaisin. Kun osti reilusti käytetyn pyörän jonka arvo ei enää paljoa laske, ei haittaa vaikkei pyörä kovin usein tallista ulos lähtisikään. Pieni koko ja teho tarkoittaa halvempia vakuutuksia ja luotettavaksi tunnettu japsimerkki tarkoittaa ettei tarvitse käyttää paljoa aikaa pyörän rassamiseen tai vaihtoehtoisesti seisottaa sitä pajalla kesken parasta ajokautta. Saa nähdä käykö pyörälle jossain vaiheessa samalla tavalla kuin isälleni veneilyn kanssa, kun yhtenä kesänä vene laskettiin keväällä vesille ja nostettiin syksyllä ylös ilman yhtään reissua siinä välissä, hän laittoi paatin myyntiin. Mutta niin kauan kuin kesän aikana saa heitettyä yhdenkin reissun jota muistella pitkinä talvi-iltoina, pidän sitä sen arvoisena.

Aina välillä täältä tai muualta tulee luettua matkakertomuksia joista syntyy tunne, että enhän minä ole motoristi enkä mikään kun en ole kiertänyt koko maailmaa enkä edes koko Eurooppaa. Mutta se hyvä puoli keski-iässä on että sitä alkaa olemaan jo suhteellisen immuuni muiden asettamille paineille. Yleensä ei ole niin paljon aikaa eikä oikein viitsimistäkään, että jaksaisin lähteä ruuhkaisen keski-euroopan läpi ajamaan vain jotta voisin sanoa nähneeni Stelvion solan. Olisihan se varmaan hieno, mutta mukavuus edellä tässä on menty ja yhä enemmän mennään jatkossakin. Kun on sovussa sen kanssa minkälaisia tavoitteita mopoilulle asettaa, voi keskittyä olennaiseen eli ajamisesta nauttimiseen juuri sen verran kuin huvittaa :cruising:

Lainaa:

---

Lare2 kirjoitti

Eikä vähiten siksi että vaimo ei jaksa juuri kyydissä istua :polonen:

---

Itse kun nimenomaan haluaisin tuon emännän mukaan lenkeille, vaan vielä en ole 28v aikana onnistunut häntä saamaan edes kiipeämään jalallaan seisovankaan pyörän päälle, saati että se pyörä liikkuisi lainkaan :no:

just tota samaa Larekakkosen vilosohviaa toteuttanu vuosikymmenen- suomesta(kin) löytyy huiman hienoja paikkoja, ruottista ja varsinkin Norjasta puhumattakaan! Baltiassa on vänkää sota ja kommarihistoriaa mitä on kiva bongailla. vaikka onhan ne kaukoreissut jänskättävyydessään todella hauskoja, kun vaan joskus olis kunnolla aikaa (=rahaa) heittäytyä reissuremuamaan pidemmiksikin jaksoiksi. viikossa kun ei kamalan kauas kerkee jos yhtään tykkää paikkoja kattella.
tänäänkin on taas hyvä kuiva päivä lähteä päryyttään, vaikka sitten vaan mökille mutta kun motoveljiä matkassa niin veikkaan että taas maistuu kalja vieläkin paremmalta.

Mikä tekee moottoripyöräilystä nimenomaan harrastuksen? Ja senkö takia sitä joko pitää pitää yllä tai olla tekemättä?

Itse ajattelen ja pidän moottoripyörää yhtenä mun liikkumisvälineistä, joka nyt useasti on vaan hauskempi kun vaikka auto ja hemmetin paljon vaivattomampi kun vaikka fillari 75 kilometrin työmatkaa taittaessa... (okei en fillarilla tota matkaa oikeasti aja, mutta on sekin käynyt mielessä)

Mutta siis miksi pitäisi olla jatkuvasti jotain saavutettavaa nimenomaan moottoripyöräilyn aihealueella, tai muuten se "kyllästyttää"?

Lainaa:

---

SooSoo kirjoitti

Mikä tekee moottoripyöräilystä nimenomaan harrastuksen? Ja senkö takia sitä joko pitää pitää yllä tai olla tekemättä?

Itse ajattelen ja pidän moottoripyörää yhtenä mun liikkumisvälineistä, joka nyt useasti on vaan hauskempi kun vaikka auto ja hemmetin paljon vaivattomampi kun vaikka fillari 75 kilometrin työmatkaa taittaessa... (okei en fillarilla tota matkaa oikeasti aja, mutta on sekin käynyt mielessä)

Mutta siis miksi pitäisi olla jatkuvasti jotain saavutettavaa nimenomaan moottoripyöräilyn aihealueella, tai muuten se "kyllästyttää"?

---

Juurikin näin. Kun olin töissä vielä niin olihan se pirun paljon mukavampi ja jopa joustavampaa ajaa se 40 kilsaa suuntaansa oleva työmatka prätkällä sekä lisäksi pysäköinti oli helmpompaa.

Vapaa-aikana sitten voi ajella ihan mihin sattuu ja jos huvittaa. Ei mun oo pakko lähteä jos ei huvita, muutakin hommaa on ja elämää.

Lainaa:

---

xs2jammu kirjoitti

Vapaa-aikana sitten voi ajella ihan mihin sattuu ja jos huvittaa. Ei mun oo pakko lähteä jos ei huvita, muutakin hommaa on ja elämää.

---

No sepä tässä, sitä muutakin kun tuntuu olevan niin ettei ajamaan kerkiä ja siksi tuo omanikin on vielä talvihorroksessaan. Edellisen kerran kun oli vielä näin toukokuun puolivälissä talvehtimassa, niin sitten se menikin sen 2 kautta putkeen ettei mopoa tallista ulos edes kaivettu lainkaan. No toivottavasti tällä kertaa ei sentään nuin pitkäksi mene, vaan näillä näkymin kesäkuun alkuun tuo kuitenkin lipsahtanee, aiemmin ei vain kerkiä. Toki jos motivaatio vaan olisi korkeampi, niin sitähän olisi kaivettu pyörä esiin jo heti lumien sulettua ja sitä aikaakin olisi järjestetty vaikka väkisin, mutta... No jääpähän enempi aikaa nykertää kaikenlaista kiwaa pyörään lisää, siihen sitä aikaa järjestyy helpommin kun se voi olla vaikka vain sen 30min pätkäkin, ajamaan jos lähtee niin tuollaisesta rykäsystä tule vasta kuin paha mieli.

Hyviä kommentteja moto on ajoneuvo ... mulle se on sellanen jo 12 vuotiaasta lähtien ... en siitä luovu
se on liikumisvälineenä kuin lenkkarit......
Auto kuin kumisaappaat........ja kun vuosien saatossa molempiin tullut tekoäly....
joka tuo autonkin kotiin kun kertoo osoitten...
On kiva välillä harrastaa tuolla vanhemalla TEKOÄLYTTÖMÄLLÄ.+1000 kuutioisella mopolla omien kykyjen mukaista ajamista plus ja miinus modet vain ranteessa......
HYviä ajokeleje aivan joka Henkilölle jolla mahdollisuus nauttia elämästä

Joskus mietin milloin mopoilu tulisi lopettaa. Meinasinkin jo ja yritetty on, mutta... Tehty korvikkeksi hienoja reissuja matkailuautolla, jotain on vaan jäänyt puuttuman..
Se jotain taitaa olla se ajamisen nautinto.
Ikää kohta 69, mutta vielä tuli uusi pyörä hommattua. Autoilla ei ikinä ole ollut minulle merkitystä, mutta jo 7. uusi pyörä 27 v sisään. Niistä 6 Bemua, kuten uusinkin hankinta 1300 GS.
Olen aika kriittinen itseni ja ajotaitojeni suhteen. Jos ja kun siltä yhtään tuntuu, niin siihen sitten loppuu...

Työmatkat yms hyötykäyttö erikseen, mutta mun mielestä huviajoa ei kannata ajaa, jos ei nappaa. Väkisin jos alkaa vetämään, niin mitäs nautintoa siitä saa?

Mä seisotin pyörää tallissa kymmenkunta vuotta sitten melkein koko kesän ja koitin miettiä, voisiko sitä ihminen harrastaa jotain muutakin. En keksinyt mitään budjettiin sopivaa, joten siitä eteenpäin aloin määrän sijaan panostaa ainoastaan laatuun. Sillä on siitä asti menty. Esimerkiksi viime viikonvaihteen ympärillä surrasin muutaman tonnin Milanon ja Barcelonan väliä. Nyt ei ole hirveä kiire satulaan, voi tehdä välillä jotain muuta.

Lainaa:

---

PoS kirjoitti

siitä eteenpäin aloin määrän sijaan panostaa ainoastaan laatuun.

---

Tuo lienee se ratkaisu, varsinkin jos vielä sitä mopoiluun käytettävää aikaakin on rajoitetusti :cruising:

Nämä kyllästyttäkö -keskustelut ovat varmaan jonkinlaista luterilaista katumusharjoitusta. Kun laitteistoon ja varusteisiin laitettu vähintään tuhansia, monissa tapauksessa kymmeniä tuhansia euroa. Niin tilanne jossa touhu ei sitten huvitakaan niin se tuntuu synniltä. Varsinkin kun verrokiksi kaikki muut motoristit tuntuvat olevan niin innokkaita ja tekevät sankaritekoja. Pitkä Euroopan-turnee alkaa samana iltana kun kesäloma alkaa, paluun lautta kolahtaa maanantai-aamuna rantaan niin että nippanappa ehtii ajoissa taas töihin. Reissujen keskinopeus on päälle kaks markkaa, suollakin.

:D:D:D:thumbup:

Lainaa:

---

TIJ kirjoitti

Nämä kyllästyttäkö -keskustelut ovat varmaan jonkinlaista luterilaista katumusharjoitusta. Kun laitteistoon ja varusteisiin laitettu vähintään tuhansia, monissa tapauksessa kymmeniä tuhansia euroa. Niin tilanne jossa touhu ei sitten huvitakaan niin se tuntuu synniltä. Varsinkin kun verrokiksi kaikki muut motoristit tuntuvat olevan niin innokkaita ja tekevät sankaritekoja. Pitkä Euroopan-turnee alkaa samana iltana kun kesäloma alkaa, paluun lautta kolahtaa maanantai-aamuna rantaan niin että nippanappa ehtii ajoissa taas töihin. Reissujen keskinopeus on päälle kaks markkaa, suollakin.

---

:D Mulla 8vuotta sitten 400€ maksanut mopo,ei todellakaan pakko ajaa jos ei huvita. Viimeiser 4vuotta ollut loman ajan pois liikennekäytöstä kun menty perheen kanssa matka-autolla,jotain kevät tai syksy ajoja mut vain jos siltä tuntuu. Mut on 8vuoteen yhden rengas sarjan saanut sileäksi ettei ihan käyttämättä. :orgmp:

Kummasti piristää kun vaihtaa joka vuosi pyöriä:grin:
Nytkin tuli kai vaihdettua kaksi yhteen:right: Vähän jo alkoi kaduttamaan etukäteen:blink:

Lainaa:

---

ketju76 kirjoitti

Mut on 8vuoteen yhden rengas sarjan saanut sileäksi ettei ihan käyttämättä. :orgmp:

---

Olikohan 2013 vaiko 2014 rengassarjassa leima, mikä XX:n alla tällä hetkellä.. :D

Lainaa:

---

TIJ kirjoitti

Nämä kyllästyttäkö -keskustelut ovat varmaan jonkinlaista luterilaista katumusharjoitusta. Kun laitteistoon ja varusteisiin laitettu vähintään tuhansia, monissa tapauksessa kymmeniä tuhansia euroa. Niin tilanne jossa touhu ei sitten huvitakaan niin se tuntuu synniltä. Varsinkin kun verrokiksi kaikki muut motoristit tuntuvat olevan niin innokkaita ja tekevät sankaritekoja. Pitkä Euroopan-turnee alkaa samana iltana kun kesäloma alkaa, paluun lautta kolahtaa maanantai-aamuna rantaan niin että nippanappa ehtii ajoissa taas töihin. Reissujen keskinopeus on päälle kaks markkaa, suollakin.

---

Isäpappaa lainaten "Mitä vähemmän pyörällä vuodessa ajaa, sen halvemmat on vuosikustannukset."

Lainaa:

---

TIJ kirjoitti

Nämä kyllästyttäkö -keskustelut ovat varmaan jonkinlaista luterilaista katumusharjoitusta. Kun laitteistoon ja varusteisiin laitettu vähintään tuhansia, monissa tapauksessa kymmeniä tuhansia euroa. Niin tilanne jossa touhu ei sitten huvitakaan niin se tuntuu synniltä. Varsinkin kun verrokiksi kaikki muut motoristit tuntuvat olevan niin innokkaita ja tekevät sankaritekoja. Pitkä Euroopan-turnee alkaa samana iltana kun kesäloma alkaa, paluun lautta kolahtaa maanantai-aamuna rantaan niin että nippanappa ehtii ajoissa taas töihin. Reissujen keskinopeus on päälle kaks markkaa, suollakin.

---

On meillä ostaessa iso, nykyisellä mittapuulla pieni, littuteeveekin, mutta ei silti kiinnosta tuo mm-lätkän vahtaaminenkaan enää, ennen sitäkin piti katsoa kaikki pelit.. Onkohan sama asia. Ku ei vaan jaksa innostua.

Tai sitten on tullut vanhaksi, auto helpompi ilmastointeineen kuin vetää kamppeet niskaan. Toisaalta ennen vanhaan piti vappuna olla aina pyörä ajossa ja suoraan paraatiin, hyvä ku muisti ja ehti rengaspaineet tarkistaa..

No ei talvellakaan enää ole mahoton hinku kelkan päälle, 400 km reilut oli talven saavutus nyt, joskus menty yli kolme tonnia pitkästi, enemmän kuin mitä pärrällä oli ajettu edellisenä kesänä.