Edit. Kisakärpänen puraisi ja kausi 2017 mennään kovaa. Naamakirjaa seuraavat käykääs tökkäämässä tykkää nappia tuolla niin pysytte mukana viimeisimmissä edesottamuksissa: https://www.facebook.com/EsaTirkkonenNo7/
Tässä romaani ekasta oikeasta kisastani ikinä. Edit. Tuolta lopusta löytyy linkki kisavideoon.
Tulipas käytyä kokeilemassa kilvanajoa ihan oikeissa kisoissa ensimmäistä kertaa elämässäni. Tapahtumana oli Road Racing SM –osakilpailu Motoparkissa viime viikonloppuna ja luokkana Superbike B (SBB). SBB, eli Suomen Cup ajetaan samassa lähdössä Superbike A:n, eli SM-sarjan kanssa, joten vetoapua oli hyvin tarjolla. Kaluston puolestahan A ja B luokka eivät eroa toisistaan mitenkään, vaan ero on kuskien kokemuksessa. SM-sarjaa pääsee ajamaan kun sijoittuu Suomen Cupin kokonaispisteissä riittävän korkealle, muistaakseni viiden sakissa pitää olla kauden päätteeksi.
TREENI:
Omaksi huviksi ratoja on tullut kierrettyä jo useampi vuosi, mutta kilpaa ajamista en ole kokeillut muuten kuin leikkimielisesti MotOrg Race:ssa viime kesänä. Omalta osaltani kilpailuviikonloppu alkoi jo torstaina kukonpieremän aikaan koirien pakkaamisella autoon ja sitten keula kohti Juvaa. Onneksi olin jättänyt pyörän ja kaikki varikkoromut Juvalle sukulaisten luo edellisen viikonlopun MotOrgin ratapäivien päätteeksi, joten matka taittui rivakasti. Juvalla koirat pois kyydistä, kärry perään ja viimeset parikymmentä kilsaa Motoparkkiin. Yllättäen Suomen kesä näytti taas kyntensä vesisateen muodossa n. viisi minuuttia ennen kuin olin perillä. Olisi siis ollut hyvä mahdollisuus treenata sadekelillä ajamista, mutta räpylärenkaan puuttumisen takia alkupäivä meni leirin pystytykseen ja radan kuivumisen odotteluun. Paikalla oli muuten porukkaa kuin pipoa ja oma rako varikolta löytyi jostain shikaanin jarrun tienoilta.
Iltapäivästä pääsikin sitten ajamaan kolme settiä kuivalla, jotka käytin lähinnä tuntuman hakemiseen kuluneilla renkailla. Jo aiemmin oli tiedossa, että Motoparkissa kierrosaika syntyy poimimalla apeksit mahdollisimman tarkasti kiinni ja menemällä mutkiin sisään suurinpiirtein kolme kertaa kovempaa kuin mitä pää sanoo. Tämä oli siis koko vkl ajan treenin mantrana ja jo torstaina kello näytti puolen sekunnin parannusta (1:29.5) omaan ennätykseen kuluneista renkaista huolimatta.
Alunperin olin ajatellut pitää perjantaina lepopäivän, mutta torstain vähäisen ajomäärän takia päätin ajaa myös perjantaina. Perjantai oli ns. kisatreenipäivä ja lähes kaikki kilpailuun osallistuvat olivat jo paikalla treenaamassa. Porukan ja eri kisaluokkien määrän takia päivän aikana oli vain kolme treenisettiä aikaa hakea tuntumaa ja kierrosaikaa. Taakse totaalisen kaljun renkaan tilalle vähän parempi kumi ja ei muuta kuin treenailemaan. Myös mekaanikoksi lupautunut Mikko ilmestyi paikalle iltapäivästä ja yhdessä tuumin päätettiin, että lyödään viimeiseen settiin uudet kumit molempiin päihin alle. Syynä tähän oli se, että lauantaina aika-ajo olisi heti aamulla, joten aamusta ei enää uuden kumin pitoon ehtisi hakemaan tuntumaa. Kellokin tykkäsi uusista renkaista ja päivän viimeisellä kierroksella kello pysähtyi lukemaan 1:28.8. Tämä lupasi hyvää aika-ajoon.
AIKA-AJO:
Lauantaina aamulla ajoissa varikolle ja vielä viimeiset varmistukset, että pyörässä ja renkaissa on kaikki kunnossa. Perjantain kokemusten perusteella päätettiin nostaa takarenkaan lämppäripainetta 0,05bar ennen aika-ajoa. Samalla päätettiin, että ajan muutaman nopean kierroksen, tulen varikolle ja otetaan takaa naksun verran reboundia pois josko sillä saataisiin lisää avauspitoa. Harmittavasti sopivaa jänistä ei aika-ajon alussa eteen löytynyt, mutta toisaalta eipä ollut hitaampiakaan tukkona, joten sai tyrkätä menemään sen mihin omat hanskat riitti. Aamun eka setti on mulle aina vähän vaikea, joten olin ihan tyytyväinen kun viiden kierroksen jälkeen kellossa oli lukemat 1:28.7. Varikolle vetämään hetkeksi henkeä ja säätämään takaiskaria. Ohjeeksi tuli ajaa pari kymppää kovempaa, koska erot eteen ja taakse olivat todella pieniä. Iskarin muutos tuntui ihan hyvältä, mutta valitettavasti rengaspaineissa oltiin menty väärään suuntaan ja takanen alkoi ylikuumentumaan melko nopeasti ja pito heikkeni selvästi yhden nopean kierroksen jälkeen. Pidon heikkenemisestä ja parin turhasta puristamisesta johtuneen ajovirheen takia palasin varikolle parin nopean kierroksen jälkeen jo totesin, että eiköhän homma ole tässä. Aika ei siis enää parantunut, mutta riitti tuokin SBB:n paaluaikaan n. kymmenyksen erolla ja kokonaisuutena lähtöruuduksi tuli mukavasti seitsämäs. Sijat 5-10 olivat n. kolmen kymmenyksen sisällä, joten kisaan oli tarjolla hyvää vääntöä.
LAUANTAIN KISA:
Aika-ajon jälkeen päätettiin varuiksi vaihtaa ylikuumana käyneen takasen tilalle uusi rengas kun semmoinen sattui teltan nurkassa olemaan. Jäisivät sitten molemmat ensi kaudelle treenirenkaiksi. Iskarin säädöissä päätettiin palata takaisin alkuperäiseen, koska kunnollista tuntumaa ei muutokseen ehtinyt saamaan ja takasen painetta päätettiin tiputtaa 0,1bar aika-ajosta, ettei rengas kuumenisi liikaa. Oman kisan alkua odotellessa oli hyvin aikaa jännittää ja seurailla muiden luokkien kapinoita. Puolisen tuntia ennen oman lähdön alkua saatoin olla sivusta seuraten ”hieman” rauhaton, mutta jännitys häipyi kun sai mopon liikenteeseen ja pääsi ajamaan portista radalle.
Järjestäytymis- ja lämppärikierrosten jälkeen löysin itseni tuijottamassa lähtövaloja. Lähtöjä en ole juurikaan treenannut, mutta olin päättänyt ottaa ns. liikennevalolähdön ilman enempää yrittämistä ja katsoa mihin se riittää. Nähtävästi tämä ajatus pääsi unohtumaan lähtövalojen syttyessä, koska valojen sammuessa mopo nytkähti kivasti liikkeelle, mutta sitten kytkin tarrasi aavistuksen liikaa kiinni ja tuloksena komea ns. sammakkolähtö mopo pariin kertaan pystyyn pomppien. Huonon startin takia menetin neljä sijaa ja löysin itseni kakkosmutkassa B:n sarjakärjen, Källmannin perästä yhdentenätoista elikkäs B:n kakkosena.
Jossain kakkos ja kolmosmutkien välissä päätin, että menen Källmannista ohi takasuoran jarrussa, eli kolmosen avaus piti onnistua hyvin. Pikku adrenaliineista huolimatta maltoin pitää kolmosessa linjan enkä hosunut kaasulla liian ajoissa, joten pääsin mutkasta hyvin ulos. Myös bussipysäkki osui hyvin ja pääsin hieman ennen jarrua puolittain Källmannin rinnalle ja samalla missassin normaalin jarrumerkin muutamalla metrillä. Jarrussa siis ohi. Samalla joku kiihdytysradan puolelle eksynyt kilpakumppani leikkasi takaisin radalle viistosti eteeni, joten en päässyt taittamaan mutkaan sisään riittävän ajoissa, mutta toisaalta pääsin myös tuosta pyörästä ohi. Tuohon kun lisäsi pölinän turva-alueella jonkun ajaessa jarrun pitkäksi, voi sanoa, että oli melko paljon tapahtumaa pienelle päälle ihmeteltäväksi. Tässä kohtaa meinasi kieltämättä himppasen jännittää, että taittuuko mopo mutkaan vaiko eikö. Nätisti se sinne kuitenkin taittui ja pääsin hyvin rytmiin kiinni heti parissa seuraavassa mutkassa, vaikka edellä menevän polvi nostikin ennen sokeaa vasuria melko napakasti ropisevan sorasuihkun kypärään ja katteisiin. Ekan kierroksen jälkeen olin siis B:n ykkösenä ja kokonaistilanteessa kahdeksas.
Alun pienen härdellin jälkeen edellä paksuja savumerkkejä pölläyttelevä Ducati (kuuluu kuulema asiaan kisakoneissa) Kesselin ohjastamana oli päässyt hieman karkuun ja pari kierrosta kului miestä jahdatessa ennen kuin olin riittävän lähellä ohitusta varten. Päätin yrittää ohitusta takasuoran jarrussa, koska sain sinne edellisellä kierrokselle selkeästi edellä menevää paremman vauhdin. Takasuoralle lähtö onnistui hyvin ja pysäkki tuli läpi varmaan kovempaa kuin kertaakaan aiemmin ja pääsin aika helposti pysäkin ulostulossa rinnalle ja siitä sitten jarrussa ohi. Hieman tosin yllätyin kun Rättö tuli Kawallaan samalla kertaa meistä molemmista ohi. Sijoitus ei siis ohituksesta huolimatta parantunut. Rätön perässä olikin sitten hyvä roikkua ja jahdata edellä menevää ryhmää. Ihan en kestänyt kyydissä, mutta ohitusten ansiosta sain edellä menevät kuitenkin kiinni kisan viimeisellä kierroksella. Tässä kohtaa kokemattomuus karvan kostautui kun en ollut hoksannut ennen kisaa ottaa selvää, että missä jäljellä olevat kierrokset näytetään, joten luulin kierroksia olevan yksi enemmän ja aloin jo suunnittelemaan seuraavaa ohitusta. Ruutulippu kuitenkin katkaisi nämä suunnitelmat ja maalissa olin kahdeksentana n. puoli sekuntia Kullan perässä ja reilut parikymmentä sekuntia voittajalle jääneenä. Sen verta täpinöissäni olin järjestäytymis- ja lämppärikierroksilla, että en ollut huomannut ollenkaan kuinka paljon porukkaa oli katsomassa kisoja, joten hieman yllätyin kuin näin yleisömäärän takalenkillä jäähdyttelykierroksella. Kiitokset kaikille katsojille, toivottavasti järjestettiin hyvä show.
Pitää kyllä sanoo, että kisan jälkeen fiilis oli todella huikea ja parani vielä entisestään park fermeessä palkintopallille ajaneiden onnitellessa toisiaan ja kerrattessa kisan tapahtumia. Koko kisan oli muuten semmoinen fiilis, että mennään jo aika pirun lujaa ja samaa se kellokin näytti. Kaikki kisakierrokset meni 1:28.01 ja 1:28.5 väliin, eli kisan hitainkin kierros oli n. 3 kymmenystä nopeampi mitä ajoin aika-ajossa. B:n rataenkka muuten jäi 0,15s päähän. Illalla palkintojenjaossa kolmanneksi sijoittunut Rantatulkkila alkoi availla omaa skumppapulloaan heti pallille päästyään. Himppasen tohkeissani ja skumppasotaan kiiruhtaessani taisin unohtaa tuulettaakin pallilla. Noh...tulipahan kasteltua Rantatulkkila skumpalla ja kastuttua itekin jonkin verran. Källman pirulainen ehti kakkospallilta karkuun ennen suihkua. :D
SUNNUNTAI:
Sunnuntai valkeni ennusteiden mukaan märkänä ja tihkusateisena. Sateella ajamistahan minulla oli kokemusta tasan yksi kokeilu joskus 2-3vuotta aiemmin, joten hieman arvelutti, että miten äijän käy. Pyörään siis sateiset alle, Wehnältä vinkit alustan säätöön sadekelille ja mekaanikolta vielä viime hetken ohjeet sateella ajamiseen ennen Warm uppia. Läksin portilta porukan perään ajatuksella, että jos nuo pystyy niin pystyn minäkin. Kymmenessä minuutissa ehti ajaa 6 tai 7 kierrosta ja taas aamun turhasta puristamisesta huolimatta ajo sujui ihan hyvin ja paras kierrosaikakin oli kohtuullinen 1:42. Pääasia kuitenkin oli, että sai vähän tuntumaa sateella ajoon ennen kisaa. Kisaa ennen jo edelliseltä päivältä tuttu jännitys ja edestakaisin teputtaminen teki paluunsa, eikä asiaa helpottanut yhtään se, että kisalähdön kuulutettiin viivästyvän 10minuuttia juuri kun radalle olisi pitänyt lähteä. Valitettavasti tuo viivästys johtui radalle levinneestä öljystä. Siivousyrityksistä huolimatta rataa ei saatu sateen takia putsattua turvalliseen kuntoon, joten kisat keskeytettiin. Hieman jäi harmittamaan kun sateellakin olisi ollut mahdollisuus ajaa voitosta, mutta oikea ratkaisu tuo mielestäni oli.
Saldona ensimmäisestä kisaviikonlopusta oli n. 2 sekuntia parantunut oma enkka, paalupaikka aika-ajossa, voitto ja muutama uusi tuttava lisää. Eli olis se voinu huonomminkin mennä. Kyljessä vielä linkki lauantain kisavideoon.
https://www.youtube.com/watch?v=zDpT...ature=youtu.be
