Vinkkejä sadeajoon

Moi.

En löytänyt suoraan haulla keskustelua sateella ajamisesta, joten ajattelin avata uuden ketjun.
Modet voi siirrellä tai poistaa jos on väärässä paikassa tai jos onkin jo vastaava ketju jossain.

Täällä kaivattais vinkkejä sateella / märällä ajamiseen.
Itselläni on vasta hyvin vähän kokemusta sateella ajamisesta, tämä ensimmäinen ajokausi kun on ollut aika aurinkoinen ja kuiva. Olen jonkin verran kyllä sateella ajellut, mutta en vaan jotenkin vielä luota ajotaitooni / pyöräni pitoon ihan hirveästi. Vauhdit tippuu tosi paljon varsinkin mutkissa, risteyksissä ja liittymissä. Pitäis varmaan ilmoittautua johonkin ajotaitokurssille, jossa treenattais märällä ajamista... :blink:

Autokoulusta toki jäi mieleeni nuo mitä kannattaa vältellä märällä kelillä. (tiemaalaukset, kaivonkannet, sporakiskot, yms.) Mutta muita hyviä käytännön ja kokemuksen tuomia vinkkejä otetaan vastaan. :)

Kiitos ja anteeksi. :)-

Tasoristeykset ovat myös liukkaita märällä ajoradalla. Meinas toisena ajopäivänä heti tuon ekan pyörän saamisen jälkeen vähän jännittää ko väänsin kaasua mennessä junajälkien yli ja sit perä rupes vatkaa pari kertaa. Pysyin pystyissä ja selvisin säikähdyksellä. Ei satanu just silloin mut kuitenkin ajorata oli märkä.

Sateen vaarat löytyy viime vuodelta. :)

Ehkä tähän käy sama perusohje kuin autoiluunkin, kun sataa, niin älä aja sataa. Kyllä pyöräileessä tosiaan pitää olla vieläkin varovaisempi kuin auton kanssa, kaistamaalaukset ja nupulakivikadut ovat märkinä erityisen liukkaita, autolla on helppo luistatella, mutta mopopa lähtee alta hyvin herkästi, jos ei osaa varoa.:no:

Moottoriteiden rampit on liukkaita sateella. Huoltoasemien rampit ja lähellä olevat liikenneympyrät varsinkin. Jotain polttoainetta aina roiskuttavat niihin :kääk:

Lainaa:

---

Ratt kirjoitti

Sateen vaarat löytyy viime vuodelta. :)

---

No niinpäs löytyikin. Väärällä hakusanalla hain. :thumbup:

Ajourat syvyydestä riippumatta!

Pettävimmillään ne ovat heti pintojen kastuttua.
Silloin pöly ja muu paska muuttuu lipakaksi kuin tapettiliisteri.

On ihan avartavaa käydä "tennareilla" kokeilemassa miten
valtava ero on sileäksi hinkkautuneiden ajourien ja niiden
ulkopuolisen, karkean alueen (piennarosat, kaistojen keskiosat ja tien keskiosa) pidossa.

Se ero on ihan yhtä suuri siinä tennarin kuin moponkin alla!

Yksi asia mitä ihan oikeasti kannattaa tarkkailla sadekelillä on "tien korjaukset". Ovat näköjään taas alkaneet enenevässä määrin levittämään ns. valuasfalttia, eli lähes pelkkää pikeä halkeamien ja esim. Tuusjärvi-Heinävesi tielle jopa reikien ja ajourien peitteeksi. On sitten pirullisen liukasta märkänä. Eli jos tiessä näkyy musta, kiiltävä juova tai suorakaide, yritä välttää. Lipsuu ikävästi.:orgmp:

Lainaa:

---

jorim kirjoitti

Yksi asia mitä ihan oikeasti kannattaa tarkkailla sadekelillä on "tien korjaukset". Ovat näköjään taas alkaneet enenevässä määrin levittämään ns. valuasfalttia, eli lähes pelkkää pikeä halkeamien ja esim. Tuusjärvi-Heinävesi tielle jopa reikien ja ajourien peitteeksi. On sitten pirullisen liukasta märkänä. Eli jos tiessä näkyy musta, kiiltävä juova tai suorakaide, yritä välttää. Lipsuu ikävästi.:orgmp:

---

Espoossa tekivät Kivenlahden TB:n viereen uuden liikenneympyrän ja johan siihen heti vedettiin nätisti pikiraita keskelle, kun eivät ilmeisesti saaneet asfalttia paikoilleen ilman uria.

Jos sateella meinaa lähteä ajamaan, niin visiirin käsittely esim autovahalla ennen ajoa. Lähtee vesipisarat helpommin liikkeelle kun ilmanpaine visiiriä vasten kasvaa. Tosin kannattanee ensin kokeilla sivummalle, että visiiriin ei jää himmentävää pintaa tms. :thumbup:

Lainaa:

---

Knaku kirjoitti

Jos sateella meinaa lähteä ajamaan, niin visiirin käsittely esim autovahalla ennen ajoa. Lähtee vesipisarat helpommin liikkeelle kun ilmanpaine visiiriä vasten kasvaa. Tosin kannattanee ensin kokeilla sivummalle, että visiiriin ei jää himmentävää pintaa tms. :thumbup:

---

Normaalilla vahalla ja normaaliin visiirin pintaan ei jää himmentävää pintaa, sama käsittelymetodi, kuin normaalissa autonkin vahauksessa.
Tätä pisarat veks pinnasta edesauttaa, kun kääntää päätä aika-ajoin puolelta toiselle. Suoraan etunäkökentässä olevat pisarat joutuvat sivuttaistuuleen, ja johan liukuu.
Vahauksesta jää myös suojakalvo visiirin pintaan, joka vähentää pientä pintanaarmuuntumista.

OT: Myös autojen lasit kannattaa aika-ajoin vetää kylmästi vahalla.

Harjoittelu kannattaa :)

Mun mielestä on helppo hakea tuntumaa soralla koska sorapinta antaa enemmän anteeksi kun asfaltti, riippuen toki rengastuksestakin. Sitten kun on hiekalla tutustunut pyörien lukkiutumisiin ja sladeihin niin voi siirtyä kokeilemaan niitä märällä asfaltilla. Jonkun ajan päästä huomaatkin pelon sijasta tykkääväsi pienestä lipsumisesta :D

Ja niinkuin tässä onkin jo esille tullut niin pitää muistaa että eri renkaat käyttäytyy todella eri tavoin märällä ja pito asfaltilla eri paikoissa voi olla hyvinkin erilainen. Itelleni ei oo onneks sattunu alle hasardirenkaita mutta olen kuullut että jotkut renkaat ei varoita ollenkaan ennen pidon menetystä vaan se tulee täysin puun takaa.

Yksi keino millä voit saada vähän turvavaraa sadekelillä mutkissa ajamiseen on oman painon siirto, ts sisäkurvin puolella roikkuminen. Noin tehdessä pyörä ei kallistu niin paljoa ja se antaa sulle enemmän pelivaraa. Itse ainakin tota sateella harrastan enemmän kun kuivalla koska mun renkaiden pitoero kuivalla ja sateella on aika huomattava.

Lainaa:

---

Cobretti kirjoitti

Yksi keino millä voit saada vähän turvavaraa sadekelillä mutkissa ajamiseen on oman painon siirto, ts sisäkurvin puolella roikkuminen. Noin tehdessä pyörä ei kallistu niin paljoa ja se antaa sulle enemmän pelivaraa. Itse ainakin tota sateella harrastan enemmän kun kuivalla koska mun renkaiden pitoero kuivalla ja sateella on aika huomattava.

---

Omista insinöörifysiikoista on sen verran paljon aikaa, että korjatkaa, jos olen väärässä, mutta mielestäni samat voimat sieltä renkaan kulutuspinnan kautta välittyvät tiehen (ja takaisin) kallistuskulmasta riippumatta, jos mutkan säde vain on sama. Eli jos on lähteäkseen luistoon, niin se lähtee luistoon.

Lainaa:

---

villho kirjoitti

Omista insinöörifysiikoista on sen verran paljon aikaa, että korjatkaa, jos olen väärässä, mutta mielestäni samat voimat sieltä renkaan kulutuspinnan kautta välittyvät tiehen (ja takaisin) kallistuskulmasta riippumatta, jos mutkan säde vain on sama. Eli jos on lähteäkseen luistoon, niin se lähtee luistoon.

---

Helvetti, olen opetellut roikkumista ihan turhaan.

Nyt menee jo aika rakettitieteeksi, mutta kallistuisin Cobretti:n suuntaan, muistellen vektoriasioita mekaniikasta.

Mikähän tässä on totuus, noin teoriassa?

Tosin tämä vartalon painon siirto, jotta pyörän painopisteen siirto oikein sitten onnistuukin edellyttää melkoista harjoittelua, että lähtee rutiinilla kun tarve on, ja sateella voi olla muutakin ajateltavaa. Mielestäni hyvä huomio kuitenkin ja siihen suuntaan ajamista pitää viedä, kaiketi, olipa märkää tai kuivaa.

normi renkaan kannalta pitoeroa ei ole roikkuuko vai kallistaako, mutta jousitus toimii paremmin kun roikkuu. Joten pito on parempi.

osassa renkaita, varsinkin ratamaisemmissa renkaissa on sadeurat vain keskellä, joten reunalta se on ihan sliksi.


sateella kaikki on yllättävää, se voi olla niin liukasta kuin jää, mutta voi olla myös ihan järjettömän pitäväkin.

ei kannata ajaa 120 motarilla sateessa vaikka saisi.

Lainaa:

---

villho kirjoitti

Omista insinöörifysiikoista on sen verran paljon aikaa, että korjatkaa, jos olen väärässä, mutta mielestäni samat voimat sieltä renkaan kulutuspinnan kautta välittyvät tiehen (ja takaisin) kallistuskulmasta riippumatta, jos mutkan säde vain on sama. Eli jos on lähteäkseen luistoon, niin se lähtee luistoon.

---

Äkkiseltään väittäisin, että olet väärässä.

Pyörän ollessa pystyssä, moottoripyörän paino aiheuttaa pystysuuntaisen voimavektorin kohti asfalttia. Johtuu painovoimasta. Mutta, heti kun pyörää kallistaa, mukaan tulee pinnan kanssa samansuuntainen voimavektori sivulle. Ja kun pyörä pitää, niin kitka aiheutaa yhtä suuren, mutta vastakkaisen voiman, ja matka jatkuu.

MUTTA, kun kallistusta on tarpeeksi, tai vauhti kasvaa, niin jossain kohtaa vaakasuuntainen voimavektori, joka johtuu pyörästä, kasvaa suuremmaksi kuin mitä kitkan voimavektori-->luistaa...

Näin ainakin itse asiaa järkeilin. Muutoinhan ei olisi mitään järkeä siinä, että MOTOGP -miehet roikkuu melkein maassa, muutoin kuin että silloin painopiste on alhaalla ja sivusuuntaan vaikuttava voimavektori pienenee vs täysin pystyssä ajava kuski.

:dunno:

Meneekös tää nyt pikkuisen OT.ksi, aloitteleva motoristi kyselee vinkkejä ja apuja, te väännätte voimavektoreista rata-ajossa. Haloo!:dunno:

Lainaa:

---

jorim kirjoitti

Meneekös tää nyt pikkuisen OT.ksi, aloitteleva motoristi kyselee vinkkejä ja apuja, te väännätte voimavektoreista rata-ajossa. Haloo!:dunno:

---

Totta turiset kyllä. Aloitteleva motoristi kuitenkin saa jo näistä kirjoitetuista kovan pläjäyksen kun käy läpi tämän triidin ja tähän liitetyn triidin - ajatuksella ja myös toteuttaa niitä.

Lainaa:

---

Kaitsuli kirjoitti

Mutta muita hyviä käytännön ja kokemuksen tuomia vinkkejä otetaan vastaan. :)

---

Mene radalle harjoittelemaan. Orgin päivillä tunnetusti sataa aina :D

Lainaa:

---

mart-t kirjoitti

Mene radalle harjoittelemaan. Orgin päivillä tunnetusti sataa aina :D

---

ja kilinpimpit sanon minä. Ainuttakaan päivää en ole tänä kesänä ajanut alle +26 asteessa ja paahteetta :blink:

Katuajossa harrastin sateella tienpinnan kokeilemista jalalla vauhdissakin. Aika hyvin tunsi, että onko tie liukas vai ei. Toinen mittari pidolle on pyörä pystyssä suoralla torvi auki. Siinä vaiheessa kun sutii, on liukasta. Jos pyörä keulii, ei ole kovin liukasta.

Toki pito vaihtelee ja se oma luotto omaan pyörään ainakin itselle tuli vaan ajamalla. Sama homma kuin tiellä olevan hiekan tai yksittäisten kivenkappaleiden kohdalla. Kokemus opetti, että jos hiekkaa ei ole koko tien leveydeltä, niin antaa liukua yli ja tiukempi kääntö puhtaalla asfaltilla.

Jännäkakkoja oli useammankin kerran ekan kesän aikana, mutta noihin kun tottui, niin ei ne häirinneet ajoa enää mitenkään. Kilsoja tosin tuli silloin aika reilusti (n.25tkm/kausi), joten ajoa erilaisissa olosuhteissa tuli nopeasti paljon. Itsellä oli ohjenuorana se, että epävarmoissa olosuhteissa 10% omasta yrittämisestä pois, niin jää aikaa reagoida tilanteisiin, eikä jokainen yllättävä tilanne aiheuta paniikkireaktiota.

Heti ei tule ajatelleeksi, mutta melkein mikään ei ole niin liukasta kuin märkä PUUSILTA! Niitäkin Suomessa on aika paljon. Puusiltaan tulee sateella sellainen hauska "lima" päälle jolle vain jää vetää vertoja...

Lainaa:

---

jorim kirjoitti

Meneekös tää nyt pikkuisen OT.ksi, aloitteleva motoristi kyselee vinkkejä ja apuja, te väännätte voimavektoreista rata-ajossa. Haloo!:dunno:

---

Menee kyllä ja siitä pahoittelut. Mutta kun on yksinkertainen ja käsittää asiat visualisoimalla, eli näkee "asiat" kuvin.

Mutta onneksi en ollut töissä. Olisin piirtänyt asiasta .ppt:n !:grin:

Ja mitä noihin vektorihin tulee, niin riittää että on lukiossa/vast lukenut fysiikkaa. Sieltä jäi päähän ns turhaa tietoa mm lepo- ja liikekitkoista jne, joilla voipi sitten brassailla, kun luulee asiasta tietävänsä. Rata-ajosta en tiedä mitään.:rant:

Kiitokset kaikille vastauksista, niitä tuli nopeasti paljon. :) hyviä vinkkejä kuitenkin joita täytyy alkaa sisäistämään harjoittelemalla. Niin, nythän siellä on hyvä ilma treenata. :p (Espoossa ainakin).

Huonokuntoinen/vanha rengas, pitää kuivalla muttei todellakaan sateella.

Itse olen saanut reippaasti itseluottamusta kun olen joutunut ajelemaan ikävissä tilanteissa. Kausi alkoi (ruosteenpoisto Espanjassa) ulkomailla (mitenhän tuo asfaltti pitää sateella) vuokrapyörällä (mitenhän tää pyörä käyttäytyy, mitenköhän nuo mustat rinkulat toimii), ja sade alkoi ensimmäisen tunnin ajon jälkeen. Liikenneympyröissä vauhti ei päätä huimattunut, mutta pystyssä pysyttiin vaikka hiukkasen luistellen.

Nyt sitten koko kesän odotettu "omaa" lomaviikkoa. Viikko villiä motoilua pitkin Suomen suvea. Se on sitten ajoa sateessa, - hiekkatiellä ja sateella hiekkatiellä. Kun sitten pääseen kuivalle asfaltille niin ei voi kuin ihmetellä miten sitäkin on joskus arastellut (3. kausi menossa).

Tai sitten yksi setti ajotaito II:sta sateessa, kotiin isolla itseluottamuksella ja viittä vaille ojaan kostelta tieltä pikipaikan päältä. Nyt kun katselee huomista kahden pisaran ennustetta ei oikeastaan jännitä, ainoastaan vituttaa.

Mä olen sitä mieltä, että tähän tosiaan auttaa se sama vanha konsti, kuin mikä moneen muuhunkin - eli testaus ja harjoittelu erilaisilla pinnoilla ja sitä kautta opettelu pyörän ja renkaiden käytökseen sekä kaasun hallintaan erilaisissa tilanteissa.

Eli mahdollisten kurssien ja ratapäivien lisäksi vaan jonnekin "turvallisempaan" paikkaan hieman leikkimään ja testailemaan. Sen lisäksi, että se on hauskaa, siitä on myös hyötyä. :)

Laitan aloittelijan näkökulmasta omia olettamuksia märällä ajosta. Nyt kun muutaman kerran on tullut jo sateessa ajettua. Lähinnä päättelemällä tehtyjä. Konkareille nuo sadejutut on varmasti niin itsestään selvyyksiä ja rutiineja, ettei tule edes mainittua.

Jarrutuksissa yritän olla tarkkana, että etujarrua käyttäessä ajolinja on mahdollisimman suora ja pysty kun jarrutus on voimakkaassa vaiheessa. Itelle on vielä kaartaessa jarruttaminen etujarrulla semmonen mistä en pidä. Luotto puuttuu. Jos vähäänkään epäilyttää etupään pito, niin siirrän jarrupainoa taakse, koska se on itelle tutumpi ja takapään liu-utkin tuttuja selkärangassa ja hallittavissa. Luonnollisesti siis käytän kummiskin molempia jarruja yhtäaikaa.

Rengaspaineet mä pidän valmistajan suosittelemissa arvoissa, eli en laita korkeampaa painetta kulutuksen pienentämisen nimissä. Itse haen renkaan maksimipitoa ja uskon matalampien normaalipaineiden tarjoavan nimenomaan jarrutuksissa enemmän pinta-alaa tiehen. Vesiliirronhan komppaa sitten nopeutta alentamalla. Minua ei renkaan kuluminen haittaa, vaan seuraavan renkaan merkin kohdallakin olisin hakemassa märkä ja kylmäpitoa enempi.

Alustan säädöistä, niin takapään jousen (esijännityksen?)kiristäminen lisää perän "keveyttä" tiehen ja alttiutta liirtoihin. Sen huomaa selkeästi kuivallakin alsfaltilla, että perä liitelee helpommin ikäänkuinkuin käsijarrukäännöksissä. Jousen kireyden voi huomata laitteesta riippuen siitä, että kuinka helposti ajossa nypyttää tasaisella ajaessa. Tietyillä asfalttiteillä meinaa vähän nypyttää jos on liian tiukalle kiriny. Tuo vaan jos haluaa, ettei perä irtoa niin helposti.

Kytkimen käytössä olen ottanut tavaksi, että päästäessä irti, annan pikkasen enempi luistoa sateella. Aavistuksen verran irrottamisen loppuvaiheessa. Kun itellä on pitävällä kelillä vähän paha tapa nostaa kytkin kohtuu ripeästi pitoa vasten. Varmaan itsestään selvyys kaikille, mutta tuli kiinnitettyä tuohon huomiota.

Mutkiin ajaessa tuossa reissulla kiinnitin huomiota, että jätän ajolinjoihin aina korjausvaraa. Eli ei käytä nitä rata-ajon maksimilinjoja apekseineen jne. Tarkoittaa siis, että ajolinjaa on varaa korjata kaistan sisällä sekä sisä, että ulkokurvin puolelle. Jos vaikka tiessä on väistettävä kohta tms.

Mutkissa kallistuksessa kanssa mietin tuota aiemmin mainittua kehon siirtämistä, että haluanko kallistaa enempi pyörää vaiko siirtää omaa painopistettä.

Siinä muutamia, jotka pätee tietty kuivallakin kelillä. Mutta jos yrittää maksimoida turvamarginaalin sadekelilläkin, niin tuollaisia ehti ajaessa miettiä :)

Lainaa:

---

kk kirjoitti

Alustan säädöistä, niin takapään jousen (esijännityksen?)kiristäminen lisää perän "keveyttä" tiehen ja alttiutta liirtoihin.

---

Eiks esijännityksellä haeta sitä aluetta jossa jousi iskunvaimennus toimii parhaiten tietyllä kuormalla (painuman säätö?) ja sikäli pito paras, eli kirein ei ole välttämättä paras, mutta ei kai sitten löysäkään.

Lainaa:

---

kk kirjoitti

Kytkimen käytössä olen ottanut tavaksi, että päästäessä irti, annan pikkasen enempi luistoa sateella.

---

Tietty pitää sitten varoa ettei mene hitaat vaihtamiset moottorijarrun puolelle tai muuten vie ajamisesta tolkuttomasti aikaa.