Riippuu vähän moposta ja välityksistä. Rivikoneisilla kakkosella tai ykkösellä, mutta esim Kotarin RC8 kuulema irtoo sieltä kivasti kolmosella.
Printable View
Nyt kun täällä on päästy asian ytimeen niin en malta myöskään olla kommentoimatta.
Ostin siis viime kesänä 20v vanhan cbr:n ja torista halvat ajokamat ja päätin toteuttaa haaveeni ja kokeilla prätkää radalla.
Kysyin neuvoja tyypiltä johon törmäsin ja tiesin hänen harrastaneen ratahommia, hänen ensimmäinen neuvo oli välttää orgin päiviä joille olin suunnitellut meneväni.
Kävin muiden järjestäjien päivillä ja varikolla tosiaan on ollut hieno ilmapiiri lukuunottamatta yhtä tapausta joka orgin huppari päällä tuli naureskelemaan mun kalustolle.
Ps: ensi kesän tavoite on ajaa nopean ryhmän aikoja, siksi mä tännekkin eksyin mutta ei varmaan olisi kannattanut 😁
Mitäpä sitä suotta omia mielipiteitä hankkimaan, kun ne saa valmiina ja ilmaiseksi joltain puolitutulta? :)
Epäilen viestiä trolliksi. Miksi kukaan naureskelisi vanhalle cebarille, ja orggilaiset eivät edes hymyile. Sitä paitsi vanhat cebarit ovat hienoja ja huokeita.
Nyt nimiä, niin erotetaan se!
Täällä otetaan asiat vakavasti. Riittää jos ajajakokouksen aikana pieraisee äänekkäästi, niin ajot loppuu siihen.
Kysyitkö syytä tälle mielipiteelle?
Ainoat syyt minkä voisin keksiä ettei orgin päiville kannata mennä on
- se että olet sm sarjan kärkikuski ja nopea ryhmä on tällöin sama kuin pujottelurata ettei ehjiä kierroksia saa kunnolla
- se että olet niin surkea kuski ettet kehtaa näyttää sitä julkisesti
Mitään muuta syytä en oikeasti keksi. Orgin päivillä saa aina apua vaivaan kuin vaivaan kun vain menee kysymään, kertaakaan en ole töykeää kohtelua saanut.
Jos jokin syy miksi ei menisi pitää löytää, niin luultavasti ruuhkaisimmat päivät. Eikä tarvitse olla nopein vaan ryhmänsä nopeimpia, niin välillä voi ahdistaa.
Kaikkien järjästävien tahojen, ei pelkästään orgin, sekaan mahtuu erityyppisiä peräreikiä, jokaisella kun kuitenkin on se omansa.
Ja sitten kun kaksi täysin erityyppistä peräreikää sattuu naamatusten varikolle, niin soppa onkin valmis.
Sen 12 vuotta mitä radalla ja varikolla kävin putkeen, niin suurin piirtein samat naamat siellä viihtyy, oli järjestävä taho sitten mikä tahansa.
Oikeastaan ainoa ero on järjestelyjen sääntöjen hienosäätö ja/tai joustavuus. Ts järjestelytkin on pääpiirteittäin samat, ja vain joissakin yksityskohdissa on selkeitä eroja.
Yksi mukava asia kaikissa orgin päivissä on se että lanssi on AINA paikalla. Vaikkei sattuisi mitään ni se luo turvallista oloa pelkästään tietää että tarvittaessa apu on minuuttien päässä.
Tossa viime kesänä yksillä ratapäivillä jäin lopussa yksin radalle ni suoraan sanoen pikkasen jännitti lähtee just yrittää ennätystä tekemään uusilla renkailla ku sit jos jotain sattuisi ni ei ole ketään paikalla :D
Jos puen päälle vihreiden vaaliliivit ja ostan aseen ja käyn kellotornista ampumassa 10 ihmistä, tarkoittaako tämä sitä että tekemiseni edustaa vihreitä ja että tein tämän teon vihreiden periaatteiden pohjalta?
Vain koska hillopurkin ympärille on laitettu kirjan kannet ei tee hillopurkista kirjaa.
Ainoastaan se huppari tyyppi oli vähän tökerö, ja ratapäiville tulen osallistumaan sen mukaan missä ja milloin niitä järjestetään.
Päätin vain kertoa uuden harrastajan ensivaikutelman kun lähti tässä ketjussa toi muiden dissaaminen vähän lapasesta mielestäni.
Kylläpäs täällä provosoidutaan helposti.
Se on vain niin, että seuraavassa hallituksen kokouksessa on perustettava komitea tämän hupparihemmon löytämiseksi. Karkottaa saatana kaikki asiakkaat. Vieläpä nopeimmasta päästä tirskumalla väärässä paikassa väärään aikaan. Kyseessä voi olla Touretten syndrooma, joten ehkä vastaisuudessa ennen jäsenyyden antamista on syytä pyytää lääkärintodistus.
Ja opastavaa koulutusta on tarjolla ensikertalaisesta nopeaan ryhmään asti, ensikertalaisille jokaisessa ajoharjoittelutapahtumassa ja jatkokoulutusta lähes jokaisessa. Myös ohjausta saa pyytämällä ihan jokaisena tapahtumapäivänä.
Osa kouluttajista ja järkkäreistä ajaa omia ajoja hitaassa ryhmässä, osa ajaa kilpaa SM-tasolla ja kaikkea siltä väliltä. Silti mahdutaan samoihin porukoihin ja välitetään kaikista tasapuolisesti :D
- yks kouluttaja
Entäs oliskos tälle illalle jotain kysymyksiä, mitkä liittyis varsinaiseen rata-ajoon...?
Onko lähtöä varten jotain vinkkejä?
Heitetääns vaik tämmönen pohdinta:
Oletetaan että olemme niinkin sileällä pinnoitteella kuin Motopark, ja sitten menemme mutkaan jossa on sisääntaitossa jossakin kohdassa linjaa hitonmoinen pomppu.
Jos oletetaan että pyörässä ei ole hi/low speed säätimiä iskareissa joilla asiaa pystyisi ratkomaan, niin onko se suotuisampaa ajaa siitä pompusta coastaamalla (eli 0 kaasua, 0 jarrua) yli, vai säätää iskarit siten että sen yli pääsee normaalisti trail brakingilla (eli jarrua laahaamalla joka oikein tehtynä on normaalisti se nopein tapa)? Koska tuollainen yksittäinen pomppuhan aiheuttaa varsin helposti sen että iskari lyö pohjaan, ja kesken sisääntaiton se ei välttis ole mukavin asia.
Jos nyt sit saatais asiallista keskustelua tästä aikaiseksi? :rakastunut:
No itellä ei tuu muuta mieleen ku yksinkertainen totuus että "pidä niin paljon kierroksia yllä kuin mahdollista niin ettei sudi eikä keuli".
Mitä korkeammalla on kierrokset, sitä enemmän pitää luistattaa kytkintä, eli hommasta tulee haasteellisempaa. Tällöin kuitenkin potentiaalisesti voimaa on tulossa koneelta koko ajan yllinkyllin, eli kytkin vain rajoittaa sen paljonko menee asfalttiin.
Jos taas lähdet "varman päälle" että rpm on suhteellisen alhaalla, ni lähtö ei ihan hirveästi pieleen voi mennä, mutta hyvästäkin reaktiosta huolimatta saatat hävitä jonki verran vierestä lähtevälle koska ku rpm on alhaalla ni menee pieni tovi ennenku alat saamaan voimaa ulos kunnolla.
Ite testasin ennen 2018 Motoparkin kisaa yhen tehtaan parkkipaikalla launchia, ni kello anto 0.3 sekunnin sisään samat lukemat muutamankymmenen metrin kiihdytykselle, lähdinpä sitte lähes ilman kierroksia, tai pienellä kierrätyksellä (max taisi olla 5000rpm). Suurilla RPM en ruvennut testaamaan siinä.
Vaihde päälle vasta kun etunäyttäjä poistuu ja kierroksia vasta kun valot ovat juuri syttymässä. Näin välttää kytkimen kuumenemista ja haukkaamista startissa. Jossain pyörissä luistokytkin ei irroita kunnolla jos sen kuumentaa liiaksi, se voi tulla ekoissa mutkissa yllätyksenä.
Varsinkin tonnarilla on tärkeä saada kakkonen nopeasti sisään ja sit torvi auki. Jos meinaa keulia liikaa, niin passailee kaasulla. Ykkösellä pyörä on paljon äkkinäisempi ja helposti homma menee kaasun pumppailuksi ja keulan pomppimiseksi. Kusiaisella ei saa vaihtaa kakkkoselle ennen kuin vauhtia on sen verran ettei kone putoa kakkosella pois vetoalueelta. Toki kytkintä voi luistattaa kakkosellakin ja takajarrulla yrittää sitoa keulimista jos sen hallitsee.
Lähtökiihdytystä tärkeämpää on kuitenkin ekat mutkat, kun muutaman kärkipyörän jälkeen porukka pakkautuu kasaan ja vauhti hidastuu, jonomuodostelman syntymiseen menee kuitenkin 3-4 ensimmäistä mutkaa. Silloin on tärkeää osata käyttää normaalista poikkeavia ajolinjoja ja jarrupaikkoja. Ohitukset onnistuvat semmoisissakin paikoissa ja ajolinjoilla missä normaalisti ei ole toivoakaan yrittää ohi samanvauhtisesta kuskista.
Tuleeko mieleen sellasia ylläreitä Suomen radoilta, mitkä olis hyvä tietää, ennen kuin menee ekaa kertaa vetämään omaa täysiä? Jotain isoja kuoppia tms. ns. normaaleilla ajolinjoilla? Toki saa varmaan käyttää omaakin järkeä, kun lähtee uudelle radalle ajamaan..
Toinen kysymys koskee tällaisia vanhoja mopoja, joissa luistokytkimestä ei oo tietoakaan.
Mikäköhän mahtaa olla fiksuin tapa vaihtaa vaihdetta paikoissa, joissa joutuu tiputtamaan pari-kolme pykälää pienemmälle? Kovin aikaisin sitä ei oikeen voi tehdä ja hyvän matkaa jarrulla oltaessa se on jo vähän myöhäistä? Kahvastako sitä vaan pitää luistattaa röyhkeesti?
Starteista lainailen Rellun ekasta toorasta sellaista kohtaa, että reenailee vaikka liikennevaloissa (jos kilvellinen) tai missä ikinä voikaan sen tuhannen reenistarttia, niin alkaa lähteä rutiinilla :D
Ei sitä tartte heti ekalla keirroksella lähteä ajamaan omaa eniten täysiä, ei edes ekana päivänä. Pyydä jotaki näyttämään linjaa vaikka pari keirrosta, tai yritä lähteä jonkun perään.
Kyllä se perä siellä mukana tulee. :DLainaa:
Toinen kysymys koskee tällaisia vanhoja mopoja, joissa luistokytkimestä ei oo tietoakaan.
Mikäköhän mahtaa olla fiksuin tapa vaihtaa vaihdetta paikoissa, joissa joutuu tiputtamaan pari-kolme pykälää pienemmälle? Kovin aikaisin sitä ei oikeen voi tehdä ja hyvän matkaa jarrulla oltaessa se on jo vähän myöhäistä? Kahvastako sitä vaan pitää luistattaa röyhkeesti?
Motoparkin montun pohjalla ennen sitä sokeaa ylämäkivasuria oli ennen aivan tautinen kuoppa ajolinjalla joka tälläsi niin kovin käsille että välillä sattui. Nyt se on paikattu mutta varmaan se paikkaus siitä hieman painuu vielä.
Koko rata on jarrupaikoista aika karmea pomppulinna ihan aikuisten oikeesti joten siellä kannattaa olla lähes joka mutkassa ekalla visiitillä hyvin varovainen.
Botniaringillä on myös vauhtivasurissa nopealla linjalla nykyään hitonmoinen rivi pomppuja, siinä ihan mutkan loppupäässä varsinkin, joten siinä kannattaa olla alkuun varovainen miten kovalla hyökkäyksellä haluaa sinne seuraavaan jarruun mennä. Itsellä se iso kuoppa tälläsi viime Elokuussa käsille melkoisesti ku menin jarrulle, onneks ei kuitenkaa menny suoraks se jarrutus.
Ite vaihdan välikaasulla (blippaamalla) vaihteet alaspäin aina, en käytä kytkintä lainkaan. Eli jarrutuksen aikana nykäistään kaasua jolloin vaihdelaatikolta otetaan kuorma hetkellisesti pois. Samaan aikaan nykästään vaihdevivusta pienempi vaihde silmään. Eli välikaasun tarkoitus on saada kierrokset sille tasolle että kun pienempi vaihde menee pesään niin kaasu matchaa vaihteen ja nopeuden kanssa.
Blipin määrässä tulee olla suht tarkka, jos kierrokset on korkealla, ja annat liian vähän välikaasua, ei mene vaihde silmään. Jos kierrokset on matalalla ja kiskaiset liikaa kaasua, niin joko ei mene vaihde sisään tai sitten se menee + nykäisee sun pyörää eteenpäin.
Missä kohti siellä on sisääntaitossa kuvailemasi patti? No... eipä sillä väliä. Pyrin ajamaan nuo pomppuiset taitot tai avaukset siten, että jos pyörä siitä pomppaa, niin se pyrkii hyppäämään sivuuttais suunnassa. Eli rengas osoittaa menosuuntaan ja paino on vähän pyörän "päällä", ei niin roikkumalla. Vimoseen ylämäkeen ja shikaanin avaukseen tulee välillä avitettua tapeilta seisten.
Ja mutkaan mennessä ollaan jarrulla, tullessa kaasulla. Oli siellä patteja tai ei.
Kuva kertoo enemmän, jos datamiehenä osasin linkittää.. en tiedä siis onko tää nyt oikein vai väärin. Kakspyöräsiä tulee harrastettua myös röykkysemmällä alustalla, joten voinut tarttua myös sieltä pahoja tapoja.
https://kaken.1g.fi/kuvat/10,05,2018...k/HG9D9304.JPG