Poimin tuolta erityisesti tuon "Käännät liian aikaisin mutkaan" kommentin ja yritän sitä sisäistää seuraavalle ratapäivälle. Kaikista eniten minua itseäni häiritsee ykkösmutka johon en vain tunnu saavan hyvältä tuntuvaa linjaa ja sopivaa ajonopeutta aikaan.
"Siististi" tarkoitti ehkä laajemmin sitä, että en aja supermototyyliin perä irti, tappi maassa, jalka edellä tai muutenkaan touhua pahastikaan ekstraa vaan "siististi" eli kumit luistamatta maassa :D
Ajan radalla ns. metsäkartalla (kotariin saa erilaisia kaasuvasteita ja tuossa on hyvin pehmeä kaasuvaste). Samoin siinä on avoin imukotelon kansi ja julmettu imupuolen meteli. Kun kone edes yhtään vetää, niin imupuolelta tulee kameraan tuo muka kovasti vetävän moottorin lotina. Todellisuudessa veivatessani kaasukahvaa välillä 20-60% ei koneen vedossa tapahdu juuri mitään tuon äänen lisäksi - kevyesti moottorijarrun puolelta hyvin kevyeen vetoon. Pyörässäni vasta 75-90% kaasunasennot tekevät jotain eikä kauheasti satasen yläpuolella nekään. Myöskään siis voimakkaalle moottorijarrulle ei mennä ellei kahvaa pyöräytä täysin kiinni. Asia siis näyttää paljon pahemmalta mitä se oikeasti on. Tarpeetonta se toki on mutta siihen oli nyt syynsä:
Tuossa videolla oltiin sadepäivänä radalla ja tasan yksi setti tuli kuivalla ajoa. Ainut mitä setin aikana ajamisestani koetin hakea oli opetella roikkumista, josta viime reissun jälkeen tuli noottia. Kun noin kevyen pyörän päällä vaihtelee asentoa ja opettelee roikkumista, niin väkisinkin siitä puuttuu luontevuus ja pehmeys. Kyllä se siitä pehmenee.
Ajolinjoissa(kin) on tosiaan paljon korjattavaa ja monia mutkia ajoin videolla huonommin kuin joskus ennen. Osin siksi että roikkumisen myötä pyörä ei mene mutkaa samaa linjaa samaa vauhtia ja linjoja ja ajovaihteita pitää miettiä uusiksi. Eiköhän se kaasun nyhtäminenkin siinä samalla vähene. Tällä kertaa opetteluun ei jäänyt aikaa vaan päivä typistyi sateen vuoksi yhteen hauskaan 20min ajovuoroon.
Tarkoitus oli siis linkata esimerkki tuosta veturin käyttämisestä.
