Noo rätkällä ei oo vielä tullu kaaduttua, tosin rätkä kyllä kaatunut parikin kertaa:D. Liki kyllä ollu useammankin kerran....
Printable View
Noo rätkällä ei oo vielä tullu kaaduttua, tosin rätkä kyllä kaatunut parikin kertaa:D. Liki kyllä ollu useammankin kerran....
Noin 60tkm ennen kuin meni muovia ja luita päreiks...
Noista ekat 20t piikillä 90-luvulla ja lähellä oli monta kertaa.
Sen verran taikauskoinen olen, että ei tälläiseen topikkiin saisi edes vastata, mutta...
Vielä ei ole kolahtanut, mutta muutaman kerran ollut liiankin lähellä.
Muistaakseni, jossain joskus oli tutkimus, että onnettomuus sattuu todella usein lähellä kotia... olisko ollut muutaman kilometrin säteellä kodista.
3 kertaa ollut juurikin tuon etäisyyden sisällä läheltä piti tilanne, jossa joka kerta kotilo on meinannut tuupata nokan eteeni, mutta onneksi ei näin käynyt vaan ovat viime hetkellä huomanneet minut.
Oliskohan nyt takana sellaiset 25tkm, joten ei tässä nyt mitään helvetinmoisia kilsoja ole ehtinyt kaartelemaan, mutta kesällä taas lisää. :orgmp:
Jos pelkäät jotakin tapahtuvaksi, se tapahtuu varmasti jossain vaiheessa. Mikäli et pelkää mitään, vaan ajattelet, että kaikki menee aina hyvin, niin mitään huonoa ei koskaan tapahdu. Itse noudatan tätä :)Lainaa:
RvN23 kirjoitti
7 kesää ajeltu, n.8000km per. Vielä ei ole tullut kaaduttua eikä toivottavasti tulekaan.
Radalla käynyt kaksi kertaa kylläkin enemmän kuin lähellä. Ensimmäisellä kerralla joku autonruoska oli ruikkinut öljyä ajolinjalle mutkaan, josta vedettiin sekunnin murto-osa kakspyöräsladissa ja melkein radalta ulos. Takana tulleet kaksi sälliä eivät olleet niin onnekkaita vaan molemmat kaatuivat. Toisella kerralla perässä roikkui vanha kilvetön R6 monta kierrosta ja ilmeisesti kuski turhautui kun ei päässyt ohi. Tuli sitten mutkaan ylikovaa sisältä ja leikkasi minun ajolinjaltani radalta ulos. Oman eturenkaan ja yammun takarenkaan väliin olisi ehkä hesarin sunnuntainumero mennyt juuri ja juuri.. :blink:
Ratatouhua kun tulee harrasteltua niin kai siellä ennemmin tai myöhemmin vahinko käy vaikka rauhassa koittaa ajella.. :sad3:
Jos ei kilpailusta ollut kyse niin minä olisin laskenut jo ohi, (jos kerta huomasit että sielä joku roikkuu pitkään takarenkaassa kiinni) olisi varmaan kaadolta vältytty kun ei tarvitse ohittaa riskillä. Tietysti takanatulijakin olisi voinut käydä vaikka tauolla.Lainaa:
Zip kirjoitti
On hieman turhauttavaa jos joku hidastelee mutkissa edellä ja sitten suorilla tunarikin osaa vetää sinkki kireellä ettei siitä pääse kovin turvallisesti ohi
Itse en huomannut että on niin perseessä kiinni. Kaveri katseli radan sivusta ja kertoi että oli ollut perässä muutaman kierroksen. Seuraavassa setissä ajoin itse kyseisen pyörän takana ja melkolailla samaa vauhtia ajettiin. Eli en ollut hitaampi, jos sitä tarkoitit.Lainaa:
jyk4 kirjoitti
Pääsääntöisesti sanoisin ettei radalla väistellä. Takaa tuleva katsoo itse paikan ohittamiseen ja on vastuussa ohituksesta. Jos ei kykene ohittamaan, niin voi itse käydä ottamassa varikon kautta paremman välin. Ihan turvallisuus juttu ettei siellä päästellä muita ohi. Ja joskus joku roikkuu takana ihan tarkoituksella katsomassa ajolinjoja tms. Mutta ei myöskään ole hyvä vetää suoria täysiä, jos on hidas mutkissa.Lainaa:
jyk4 kirjoitti
Siinäpä se pähkinänkuoressa tulikin.Lainaa:
Streethawk kirjoitti
intissä kotarilla keulin ympäri ja rossiradalla hyppyri pitkäks. Gixxerillä 13tkm ilman lippoja ja tää kaus lähti cebarilla 200metrii ja lasaretti kutsuu... :D ei ehkä ollu ekat ajot "uudella" pyörällä iha parraimmast päästä
50 000km and counting. Huomenna se kaato on taas päivän lähempänä, en vain vielä tiedä milloin se tapahtuu.
Sillon kun viel 50cc Yamahan skootteri oli alla joskus 2002 aikoihin niin olin ehtinyt sille laittaa mittariin 12.000 km ennen ku tuli rankkasade, vesi keräänty bussipysäkin kohalla keskustassa. Siin oli yli 20cm syvä "lätäkkö" vai voisko jo jorpakoksi kutsua.
Siihen vedin sitten (vähän viritetyllä mopolla myönnetään) semmosen 60km/h ja eipä siinä, kumpikaan rengas ei tietenkään jaksanut ns. purra veden läpi asvalttiin vaan ajoin hetken vesiskootteria ennen kuin lensin uppoavan eturenkaan ja stongan yli kuperkeikkaa 5m päähän perseelleni lätäkön reunalle.
Lonkka kipeä vielä 2kk sen jälkeen, ei mitään kamoja muuta kuin kypärä.
Siitä lähin aina ollut ns. atgatt eli All The Gear, All The Time.
Kausi tuli avattu su. Pyörä kyljellään 50 km ajon jälkeen kun stumppas nurmikolla kun käännyin.
Hieman mies ruosteessa talven jälkeen...
Onnex on mopo joka kestää käydä kyljellään.
Ja edellisen oman pyörän käytin kyljellään 26 v sitten :D
tää ei liity kyllä otsikon mukaiseen aiheeseen...mutta..Lainaa:
Streethawk kirjoitti
mä en ymmärrä tuota ajatusta että ne jotka ajaa mutkissa hiljempaa kuin takana tuleva, ei saisi sitten suoran auetessa nauttia kovasta kiihdytyksestä, vauhdista ja jarrutuksesta. sitä vartenhan nuo ratapäivät on.
heidän ajostaan ei kannata hampaitaan kiristellä. samat maksut ovat maksaneet ja oikeutettu ajamaan niinkuin haluavat ja pystyvät. aina on joku nopeampi, eli siitä on turha lässyttää että joku menee suoralla kovaa ja mutkissa "liian" hiljaa.
kaikki ne wanna be rossit jotka siinä takana itkee, voi kiertää varikon kautta ja mennä väliin jossa pystyy kovempaa ajaa.
ainakaan minua e ole koskaan häirinnyt se että joku on mutkissa ollut hitaampi ja suorilla vetää yhtä kovaa.
mikäs siinä, löysää hieman hetkeksi ja taas saa mennä sitä vauhtia mihin pystyy.
mutta en myöskään katsele taakse, eli sielläkin joku varmasti suoranopeutta manaa.. ihan turhaa..
Loska teki tepposet, kävelyvauhdista kyljelleen, takana ~10tkm
Viime kesänä tehtiin lähtöä viikonlopun kestävällä reissulle ja kotipihassa pyörään noustessa jalka jäi kiinni takapenkille sidottuun reppuun. Siitä kaaduttiin pyörän kanssa vastakkaiselle puolelle ja viereisen kotilon oveen kypärästä tullut nätti muutaman sentin syvä lommo. Onneks oli oma auto :crash:
Teillä ajeltujen kymmenien tuhansien kilometrien jälkeen viime syksynä radalla. Sain ensimmäisen kerran kilvettömän alle ja niinhän siinä kävi, että nälkä kasvoi syödessä ja ahneus iski:no: muutaman kierroksen jälkeen mutkasta ulos ja hiekalle pyörimään. Kipeetähän se teki, niin fyysisesti kun henkisestikin...
Meikäläisen näkemyksen mukaan ratapäivät on paikka, jonne tullaan opettelemaan pyörän hallintaa ja etenkin mutka-ajoa. Yleensä nuo ns. suoraluukuttajat ovat ensimmäistä kertaa radalla ja tekevät itselleen (ja muille) lähinnä hallaa tuolla suorien kovaa ajamisella, koska suoralla otettu liian kova vauhti johtaa yleensä ns. kammojarruun suoran päässä, jolloin ihmisen pää ei vain ehdi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen jarruttamiseen. Samalla tullaan ottaneeksi varuilta muutama kymppi liikaa vauhtia pois ja tästä syystä seuraava mutka mennään sitten ihan talutellen ja pahimmillaan päivän aikana ajamisesta ei opi yhtään mitään, koska oli liian kivaa kiihdyttää kaasu auki suoralle. Ymmärrän kyllä täysin, että onhan se kiva pariin kertaan kokeilla, että miten se mopo kirmaa suoralla, mutta miksi keskittyä pelkästään siihen jos on maksanut mahdollisuudesta ajaa mutkia ilman pelkoa poliiseista ja törtöistä autoilijoista.Lainaa:
blackbullet kirjoitti
Toinen syy miksi itse en katso aloittelijoiden suorilla täysillä ajamista hyvällä on se, että ko. ajotyyli on todella vaarallinen. Monesti näkee, että mutkasta lähdetään lyömällä kaasu kerralla auki, jolloin pyörän alusta ei ehdi kunnolla reagoimaan ja renkaan pito on lähinnä tuurista kiinni. Päivän aikana vauhti hiipii huomaamatta nopeammaksi ja jossain kohtaa tulee se raja vastaan, kun kuskista tuleekin kyytiläinen. Edit. Jäi mainitsematta, että kannattaa muistaa, että jos kaatuu typerän ajotyylin seurauksena, voi viedä jonkun sivullisen mukanaan. Toissa kesänä tuli tälläinenkin tapaus todistettua kun joku oman elämänsä Rossi pilasi viattoman naisen ajokauden rysäyttämällä jarrussa päin.
Kolmas syy taas on se, että miksi olla itsekäs munapää jos voi pienellä eleellä varmistaa, että moni muukin viihtyy? Vaikka itse tulee ajettua nykyisin nopea ryhmän nopeassa päässä, höllään suorilla kaasua karvan verran jos huomaan, että joku roikkuu ihan kontissa kiinni hakemassa ohituspaikkaa. Ratapäivillä ollaan kuitenkin hiomassa ajotekniikkaa, ei ajamassa kilpaa, joten miksi lisäisin ohituksen riskiä tai haittaisin toisen treeniä kierrättämällä varikon kautta jos pystyn pienellä eleellä päästämään kaverin ohi ilman, että se aiheuttaa minulle ongelmia?
Viimeiset kolme vuotta olen vetänyt orgin päivillä ajotaito-koulutuksia ja vielä en ole noissa koulutuksissa tavannut yhtäkään kuskia, joka olisi tullut päivän aikana nopeammaksi tai paremmaksi kuskiksi sillä, että ajaa suorat kovempaa. Sen sijaan olen nähnyt toistakymmentä kaatoa, jotka johtuivat pelkästään siitä, että kuskilla oli liian kova tarve ajaa suorat kovaa. Noin puolet näistä oli sellaisia tapauksia, joille kävin huomauttamassa seikkaperäisesti setin tai kaksi ennne kaatoa, että olisi syytä rauhoittaa ajotapaa tai mopo on kohta kyljellään ja kuski lanssissa. Onneksi vain kolme näistä päälleen päätyneistä joutui lanssikyytiin.
Ajamaan ei opi kuin ajamalla, mutta tyhmät virheet on helppo välttää ku kun kuuntelee kokeneempia ja pitää ajatuksen mukana touhussa. Yleisin näistä ns. tyhmistä virheistä radalla on liian kova suoravauhti ajotaitoon nähden.
eka kaato sitten piikkivuosien hoidettu, kesäkausi 2013 voi siis alkaa...:thumbup:
Melkein joka kerta olen nurin vetänyt ainakin kerran Kotarin nurin Ämmänsuon/Kolmperän/EMKn krossiradalla tai enskaradalla. Useimmiten nopeus onneksi vähemmän kuin 30 km/h, olen tainnut vaan yhden kerran ajaa kohtuu lujaa penkkaan ja osittain siitä ja osittain muusta Kotarin riuhtomisesta/kiskomisesa taisi silloin vähän olkapää kipeytyä, fysioterapeutti teippaili teippejä siihen. Muutoin ei ole sattunut. Enskaspoorissa tyypillisin tapa kaataa talven aikana oli nokan keuliminen ulos spoorista ja sitäkautta pyörä kyljelleen. Ei siinä kaatamisessa mitään mutta pyörän pystyyn nostaminen ja kiskominen pois umpipöykkypenkasta onkin sitten sellainen juttu että kun siitä suoriutuu, päivän ajelut oli melkeimpä siinä, ei muuta enään oikein jaksa. Hankalin juttu on tehdä kaato sopivasti ylämäessä kun siihen juuttuu, ei se nouse jos ei ole vaihtia. Näitä ei varmaan lasketa kun nämä mitään kolareita ole vaan normaalia krossipyöräilytoimintaa...
Vuodesta 92 tähän päivään ei ka(a)tumista kilometrejä hiukka vajaa 200 tkm. Mutta se on edessä kuten varma kuolema...
Moottoripyöräkortti hankittu loppukesästä 2012. Tätä ennen en ole ikinä istunut edes mopon kyydissä. No muutama tunti teoriaa sekä ajoa. Inssi tuurilla läpi ja pyörän hankintaan. Kilometrit jäivät sykysystä onnettoman vähin lähinnä sään takia, mutta myös pienen pelon. No viikko sitten pyörä ulos tallista ja innokkaana liikkeelle. Parimetriä matkaa pihalla takana kun vetäsin nupakset. Vauhti oli onneton mutta sai silläkin sääret mustelmille. Alla oli kuristettu Suzuki gs 500. No eilen tuli ostettua uusi pyörä, Kawasaki zr-7 750.
Viime kesänä tuli kaaduttua ekan kerran ja omaa tyhmyyttään. Ostin reissussa ollessa makuualustarullan ja laittelin sen pleksin ja mittarin tienoille "hyvään paikkaan" ku oli laukut mökissä leirintäalueella. Yllätys yllätys ku käänsi ohjautankoa niin painui jarrukahva pohjaan, kevyt lähes paikallaan kaatuminen nurmikolle. Ajokilometrejä takana elämän aikana joku 30 000-40 000 tuossa vaiheessa. Mitään pahempaa ei oo tullu töpeksittyä.
-vk-
2008 oli ensimmäinen vuosi piikin sarvissa, sen jälkeen kilometrejä kertynyt abouttiarallaa 30tkm, kunnon kaatoja ei onneksi vielä ole kohdalle sattunut :)
Inttihommissa tuli kyllä oltua nutullaan MP-lähettinä enemmän kuin pystyssä, mutta se lienee asia erikseen.
Tänään tuli kipattua Duke ja huimat 3200 oli mittarissa kun meni hiekalla mutka suoraksi :crash: valomaski, etuhaarukka, oikean puolen etukatteet, peilit ja oikean puolen taka vilkku otti osumaa. Tohon kilometrimäärään saa halutessaan lisätä mopolla ajetut 3300km.
Lohdullista lukea, että paikaltaan kaadot tai hitaissa vauhdeissa kaadot on suht yleisiä!? Minä tällä viikolla kippasin pyörän risteyksessä. Ehdin jo lähteä liikenteeseen ja kallistaa menosuuntaan, kun mopo sammui. Pahasti oli vielä tie kalleellaan samaan suuntaan, joten en jaksanut enää nostaa pyörää pystyyn vaan "avitin" alas ja hyppäsin alta pois. Katteet otti vähän naarmua ja pakoputki. Edellisenä päivänä olin tilannut kaatumatapit, mutta eipä ne siellä Itellan kyydeissä auttaneet... Eniten keljutti tuttavan kommentti, kun totesi, että mulla on liian iso pyörä... en usko, että tuossa tilanteessa olisi auttanut vaikka pienempi pyörä olisikin ollut, kun oli jo sen verran kalleellaan menopeli... eniten olisi auttanut, kun osaisi päästää kytkimen asiallisesti...
55 tkm meni ennen ensimmäistä konttausta (viime kesänä), tuuria oli lujasti mukana kun säilyin ilman isompi kolhuja. Henkinen kantti ottikin sitten isomman kopin. Pyörän selkään kiipesin heti takaisin mutta jäi kyllä aika raivokas apina sinne selkään roikkumaan.
Nyt harjoitellaan sitten ajelemaan uudestaan pikku hiljaa :D, mutta periksi ei anneta perk*** :WAZAAP:
~9400 km. Eilen pannutettu, kaveri ajoi Norjan paluu-reissulla omalla kawallaan pershiiseen. Pärrät lunuun, ukot mustelmilla ja henkisesti totaalisen p*skana. Onnea oli ettei mitään vakavampaa sattunut, mutta oltiin jo vähän kiinnytty molemmat omiin kulkineisiin :sad: Nyt väsyneenä oottelen, josko se vakuutus-ukkeli tulisi kohta kattelemaan tota pihalla lojuvaa tilataideteosta...
Kesän ajelut varmaankin tässä, budjetti ei vaan riitä uuden pyörän hommaamiseen.
No voihan kulli :-( Mutta ainakin sulla on vertaistukikaveri siinä sitten jo olemassa jos molemmilta meni päristimet lunariin :thumbup:Lainaa:
boltti kirjoitti
Ekaa kesää vasta ajelen ja mittariin tullut peräti 3500 kilometria.
Ekat pannut on vielä vältetty, mutta eiköhän nekin odota jossain kohtaa. :paikallatuulee:
Kerronpa tähän kuitenkin ainoan läheltä piti tilanteeni tähän mennessä.
Ajelin Lapinkyläntietä Kauklahden suuntaan ja tiukahkossa oikealle kääntyvässä mutkassa vauhtini oli noin 65 km/h. Samalla kun kanttasin pyörän mutkaan niin totesin että ampiainen käveli kypärän sisällä poskeani pitkin ja istahti oikean silmän päälle. Siinä kohtaa tuli ihan vaan pieni säikähdys ja luonnolisesti hetkellinen keskittymisen menetys. :O Sain kuitenkin taitettua mutkan kunnialla läpi omalla kaistallani / keskiviivaa hipoen ja sen jälkeen visiiri auki ja öttiäinen takaisin luontoon.
Mutta tuossa olisi voinut käydä pahemminkin jos vaikkapa pimppari olisi sattunut pistämään, tai jos olisin oikeasti panikoitunut ja samaan aikaan olisi vielä tullut kotiloa vastaan...