Miksi B korttilaiset vanhukset haluaa AB?

Lainaa:

---

jaulis kirjoitti

Raaka tosiasiahan on se, että tienpäällä pärjää paremmin se jonka pää toimii ja pyörän hallinta tulee oikeasti selkärangasta. Kun pääkoppa ja aistit toimii, niin näkee tulevan paremmin ja välttyy jo paljolta, lisäksi oikeasti äkkitilanteessa pyörän hallinta karkaa helpommin jos se ei ole selkärangassa sataprosenttisesti. Sitten kertoillaan satuja hallituista kaadoista yms...

Siispä käsi pystyyn jokainen joka osaa ajaa pyörällään hallitusti yhdellä renkaalla, sivuluisussa yms... ja joka onnistuu kiertämään moottoriradan nopeanryhmän vauhtia. Onneksi olkoon, ajatus, aistit ja kroppa on treenattu jo niin pitkälle että olet ihan hyvä ajamaan moottoripyörällä. Siihen pisteeseen pääsee vain tekemällä asioita oikein, aikaa menee jokaisella omansa (ja suurin osa tyytyykin paljon vähempään vaikkakin se oma ego ei pysty sitä kaikilla myöntämään). Harvalla se kuitenkaan onnistuu köröttelemällä pari kesää matkalehmällä laukut päällä.

Toisin sanottuna hyvät kuskin taidot ei katso sokeasti ikää, kokemusta, sukupuolta tai sitä millä vespalla ajaa. Lisäksi hyvät taidot ajaa moottoripyörällä eivät takaa asennetta jolla on myös iso vaikutus siihen miten tienpäällä pärjää.

---

Ihan hyvä kirjoitus. Mutta en nosta kättä pystyyn, mutta olen pitkälti samaa mieltä, joku pelkkää matkaa ajanut voi mielen pahoittaa.
Toki pitkänmatkan ajossa oppii myös asioita.
Itse olen oppinut paljon mopolla ajaessa jo(viriviri tietenkin), kuin myös 125 deeteellä ja esim.hussen kisaenskalla silloin aikanaan, joilla mentiin keula pystyssä, sladissa. Niin kadulla, metsässä, krossiradalla kuin suolla, on hienoa kun oja tai suopläntti tulee vastaan ja avaat vain kaasua, nostat keulaa ja niinpäin pois. Ns. Äärirajoilla ajo opettaa, mitä nuorempana vetää perusasiat sitä parempi uskoisin.
Ja nämä kaikki opit myös auttaa ihan normi ajossa kun ymmärtää miten pyörä käyttäytyy..

Jos ajaa samalla pyörällä, samaa vauhtia, sen saman mutkan, ilman häiriöitä vuodesta toiseen, niin voi luulla, että on pätevä kuski.
Mutta sen kerran, kun siihen mutkaan sattuu muuttuja, niin entäs sitten...

Mitä se selkäydin ja lihasmuisti siihen sanoo?

luulis että vanhuksilla on se A jo valmiina, kun niitä aikanaan ilman jaettiin.. vähän miten tuon otsikon ajattelee.

martalle kun aloin lajia ehdottamaan, niin ostin sen tietämättä syntymäpäivälahjaksi kolme ajotuntia autokouluun, niin sai siellä pyöritellä ja aloitella kunnon opettajan opissa. ja jos pyörä kaatuu tms niin menee koulun piikkiin, säästyy omat pyörän katteet. kerran se pikkukawa kävi kyljellään ja muistoksi sai kytkimen nupin mukaan. ja siinä säästyi jo se katteiden hinta.

viime kesänä sitten pienellä pyörällä juntattiin väkisin pari tuntia lähtöjä jne ja siitä se lähti. oli kuulemma hikinen pari tuntia, kun niin jännitti. mutta eiköhän ne ajotunnit siellä pohjalla ollu muhinu kuitenkin, että jotain oli muistissa muutaman kesän takaa. tänä kesänä sitten on nyt kuussatanen alla. ajo alkaa sujumaan ihan ok, toki jännittää vieläkin kuulemma. eiköhän se siitä.

Lainaa:

---

XX-xenon kirjoitti

.... toki jännittää vieläkin kuulemma. eiköhän se siitä.

---

Ei pikku jännittäminen ja pelkääminen mitään haittaa, päinvastoin, terästää vain aivot ja aistit. Jos sen pelon päästää valloilleen ja vaikuttamaan siihen mitä ja miten tekee, niin sitten meillä on ongelma. Kurissa pidetty pelko on oikea reaktio useimpiin asioihin elämässä. Tai minusta kaikkiin, mutta ihan kaikki muut eivät ehkä ole samaa mieltä :grin:

Me kaikki olemme loppujen lopuksi niiden jälkeläisiä jotka EIVÄT ole lamaantuneet pelottavassa ja vaarallisessa tilanteessa. Silti ihmisillä on taipumusta lamaantua, koska ne lamaantujat ovat päässeet lisääntymään ennenkuin ovat sen lopullisen lamaantumisensa kautta poistaneet geeninsä kierrosta.

Toisaalta vauhkot vanhemmat kyllä pystyvät opettamaankin lapsensa pelkäämään vaikka mitä. Ne joilla on lapsia ja ovat niitä tarkkailleet, tietävät että pikkulapsi satuttaessaan itseään tai pelästyessään jotain, katsoo heti vanhempiaan, ja etsii vinkkiä miten tilanteeseen tulee suhtautua. Panikoiva vanhempi opettaa lapselle että tässä tilanteessa tulee panikoida ja rauhallisesti tilanteeseen suhtautuva ettei siinä mitään hätää ole. Myöhemmin tuota perusoppia on hyvin vaikea muuttaa.