Monesti asiat sujuu paremmin hyvin nukutun yön jälkeen.
Motoriikan ja lihasmuistin kehittyminen vie oman aikansa, mutta kyllä se siitä lähtee.
Printable View
Mites vapaa löytyy. Ajanut jotain kymppitonnin HD:llä, tosin astinlautamallilla ja totesin että paras on hakea se vapaa niinkauan kun laite liikkuu. Sama tosin noissa Japsivehkeissä, mutta vähän helpompaa. Mulla sellainen vakiintunut tapa että valoissa yms. ollaan vapaalla.
Ainakin ovat alkuperäistä äänekkäämmät. Alkuperäiset ovat peräpäästään kapenevat ja niistä ei ääntä juuri kuulu.
https://i.pinimg.com/originals/a0/82...be63bcc33b.jpg
Kyllä harjoittelulla kengurukin kesyyntyy.
Riippuu vähän kytkimestä ja ulkolämpötilasta! Joskus 70-luvulla Hesassa juhannusruuhkassa bussikaistalla vaihde päällä, oli laatikko ruuhkassa lirutellessa lämmennyt ja kytkinlevyt lämmetessään turvonneet niin, että stumppasi levyt kiinni ja koneen sammuksiin, sinisen bussin edessä. Työnnä sitä sitten siinä helteessä pois jaloista, kun ei se vapaakaan ihan helposti enää tuossa tilanteessa löytynyt! Sen jälkeen olen kyllä päätynyt vapaaseen aina valoissa seistessä.
nythän ei kannata unohtaa niitä "hd miehen seikkailuja" lukea - kirjanakin nämä löytyy, joskin viestiketjuista ainakin osa noista :)
http://www.moottoripyora.org/keskust...hen-seikkailut
Pyörän valintaan en ota kantaa :)
Aika moni on tuon tainnut lukea - koska kirjan käyttäytymismallit ovat lisääntyneet. Sen huomaa hyvin Haltialassa.
Älkää nyt liikaa pelotelko Tiinuliinua ettei innostus lopu heti alkuunsa :;):
joo tuon olen huomannut, että vapaata ei meinaa pysähtymisen jälkeen löytyä, mutta auta kun vauhdissa yrität vaihtaa kakkoselle niin vapaa löytyy tosi hyvin :grin:
Liikennevaloihin pysähtyminen on mulle vielä niin tapahtumarikasta, että kuhan se pysähtyy ja pysyy pystyssä mietin vaihteita sitte hikipäässä kun ensin onnistuneesti seison. Taitavasti saan pyörän myös sammumaan liikennevaloihin, mitä enemmän takana autoja sitä useammin sammutan :D onneks en harjottele isommassa cityssä. Pyörän kaatamista harjoittelin myös onnistuneesti liikennevaloissa kun ajauduin jotenkin hämärästi ihan reunaan ja tie tietty kallistu ja joku s...tanan sadevesikouruki siellä oli ja mun pitkä sääreni ei sitte enää yltänytkään maahan. Pitäkäähän peukkuja, että mie joskus opin ajamaan :) niin ja madallussarja on jo tilauksessa josko ne sitte yltäis jalat vaikka tien reunassa.
Kuullostaa just niin tutulta kun kanssa iän oikeuttamalla lahjakortilla hommaan tutustuin. Autokoulussa ehkä opetetaan pysähtymään kohtaan jossa kummatkin jalat saa maahan tukevasti, samoin kuin olemaan ajamatta parkkiin josta joutuu työntämään taaksepäin ylämäkeen pehmeällä alustalla. Kokemusten kautta kyllä kanssa oppii ja jääpä ainakin syvälle mieleen. Liki itsestäänhän se painavakin mopo pystyssä pysyy eli nostellessa on hyvä miettiä mitä virhettä välttää jatkossa. Tsemppiä, hyviä turvavarusteita ja iloisia ajokilometrejä:-).
Jos olet oppinut ajamaan polkupyörää ja manuaalivaihteista autoa niin oppii ajamaan mopoakin. Tuommoset kommellukset ovat vaan sitä että asiat ovat uusia eikä vielä lihasmuistissa. Nuo ovat käyneet useimmille.
Vapaa löytyy helpoimmin kun laittaa ensin ykköselle ja just ennen pysähtymistä nostaa vapaalle.
Jos nyt kuitenkin käy silleen että pysähtyessä jäi iso pykälä päälle eikä paikallaan ollessa poljin tunnu tekevän mitään. Niin työntämällä pyörää ihan vähän eteenpäin ja/tai nostamalla kytkintä ihan aavistus niin vaihdelaattikko rentoutuu ja pääset polkee alaspäin.
Liika öljy ensiövedossa aiheuttaa myös ongelmia vapaan löytymisessä, vaikka olisi lihasmuistissa liikkeet ja näppärät varpaat. Sportsterissa ei ihan yhtä pahasti kuin muissa harrikan malleissa, mutta kumminkin.
Paikallaan ollessa kaikissa pyörissä vapaan löytyminen on hankalampaa, etenkin jos jäänyt isompi pykälä päälle. Pyörää nytkyteltävä edestakaisin yhden jalan varassa ja hämmennettävä laatikkoa toisella jalalla.
Kannattaa tosiaankin opetella sellainen tapa, kuten TIJ jo sanoikin, että pykältää pienempää samalla kun hiljentää ennen pysähtymistä ja vaihtaa vapaalle kun pyörä vielä liikkuu. Tai vähän helpompi on pykältää vauhdissa ykköselle asti ja pysähdyttäessä tai vähän ennen napsauttaa vapaalle. Ykkösen kautta on helpointa varsinkin jos ei ole vaihdenäyttöä ja tietoa mikä vaihde päällä. Tätä on helppo harjoitella missä tahansa hiljaisessa paikassa.
Aikoinaan tuttu houkutteli äitinsä ostamaan moottoripyörän (jotta pääsee itse ajamaan) ja äidillä oli suuria vaikeuksia liikennevaloihin pysähtymisessä. Varmaan oli juuri noita samoja ongelmia ja kaatuikin paikallaan useita kertoja, vaikka oli suht pitkä hujoppi.
Risteyksiin on hyvä jarruttaa moottorilla ykköselle asti, niinku kuorma-autolla.
Pysähtyessä pää ylhäällä, katse eteen, kädet rentoina ja jalat tapeilla. Sitten vasta jalat maahan, kun vaihde on vapaalla ja pyörä pysähtynyt. Jarrukahvasta ei vedetä taaksepäin vaan puristetaan kämmenellä/sormilla - näin pyörän kiemurtelu vähenee. Epätasaisella alustalla pyörää täytyy vielä aktiivisesti ohjata tankoa kääntelemällä, jotta se pysyisi suorassa linjassa vauhdin lähestyessä nollaa
Kiitos neuvoista :) näitä tarvitaan. Ongelma pysähtymisen kanssa on että en uskalla odottaa pysähdystä vaan lasken jalat ja sitten tyyliin tepsuttelen huojuvan pyörän kans pysähdykseen :grin:.
Se hyväpuoli tässä tunaroinnissa on, että suhtaudun paljon myötämielisemmin autoillessa muihin jotka törttöilevät, koska minustakin on yllättäen tullut yks törppö lisää liikenteeseen :)- nyt ymmärrän oikein hyvin jos joku ei pääse liikennevaloivasta eteenpäin vaikka valot vaihtuu ja vaihtuu :)
No nyt kun olet päässyt alkuun, niin kipin kapin EAK, ruosteenpoisto tms. kurssille. Ja paljon harjoittelua. Varsinkin hidasajon harjoittelua: suoraan, pujottelua, kahdeksikkoa, asfaltilla ja hiekalla. Kehittää kytkimen ja kaasun käyttöä, tasapainoa, katseen käyttöä jne. Vasta kun nuo sujuu, niin lisää vauhtia harjoituksiin, väistöt, jarrutukset.
Oikea jalka jarrulla ja vasen vaihdepolkimella. Pysäytä pyörä jalkajarrulla, kun olet saanut vaihteen vapaalle. Laske vasen jalka maahan ja anna pyörän kallistua vasemmalle - eipähän tavitse steppailla varpaillaan ja arvailla, kunpaan suuntaan pyörä meinaa horjua, kun käsket sen kallistumaan selkeästi vasemman jalkasi varaan. Tällä tekniikalla edes "ylikorkean" pyörän käyttäminen ei ole järin hankalaa.
Kallista ja tasapainottele pyörää ohjaustankoa kääntelemällä. Kokeilemalla huomaat ja opit vaistomaisesti, mihin suuntaan tankoa pitää milloinkin kääntää. Kehon painolla tasapainottelu on raskaalla mopolla aika paljon onnettomampaa kuin polkupyörällä, siksi pyörän kannattaa antaa elää alla omaa elämäänsä ja tehdä ohjausliikkeet tangolla.
Tuotakin kannattaa harjoitella rauhassa jossakin rauhallisessa paikassa illalla teollisuusalueella tms, eikä heti ekana liikennevaloissa ruuhkassa.:p Ihan vaan ekana liikkeellelähtöä, vaihteita, hiljentämistä, pysäyttämistä ja vapaalle vaihtoa jne. Sen jälkeen jarruttamista vähän kovempaa (mutta ei kuitenkaan kaatuen). Sitten kun hallintalaitteet ovat tuttuja on helpompi ja etenkin rennompi ajaa muun liikenteen mukana.
Rauhassa ja pikkuhiljaa se ajotaito karttuu. Hallintalaitteet pitää saada "selkärankaan" sillä tavalla, että niitä ei tarvitse erikseen ajatella kun ajaa.
auttakaas vielä :) viekö siirtosarja polkimet kauemmas? Sille ei todellakaan tarvetta. Ja jos näin niin mikäs on sarja joka tuo ne lähemmäs vai onko sellasta?
Niitä on monenlaisia. Tyypillisesti kyykkypyörässä ne vievät ajoasentoa entistä kyykympään ja Harrikassa puolestaan siirtävät jalkoja entistä enemmän eteenpäin. Mutta ei saisi yleistää, riippuu sarjasta.
Sulla taitaa olla ns. custom-tyypin Sportster. Vertaa jalkojen paikkaa alla näkyvään ns. roadster-tyypin sporteriin.
Varmaan noiden tappeja on kauppapaikat ebay yms pullollaan. Mutta sitä en tiedä ovatko nuo ihan pulttaa kiinni -osastoo eli että jos hommaat tuommoset niin onko pyörässi paikka mihin ne kiinnittisi?
https://mcn-images.bauersecure.com/p...ron-883-05.jpg
Oijoi, tuo tepsuttelu kuulostaa ja sieluni silmin näen sen sellasena "accident in the making of" -tyyppiseltä toiminnalta :D
En ole enää moneen vuoteen itse omistanut pyörää ja aika amatööriksi lasken itseni muutoinkin MUTTA...
Auttaiskohan se kokeilla että jos hieman ennen pysähtymistä lasket jalat tapeilta roikkumaan maata kohti, varoen ettet kengän kärkiä tai mitään työnnä asfalttiin kuitenkaan.
Että et yritä jotain ihmeellistä tepsuttelua vaan jalat vaan on hyvinkin valmiina ottamaan kosketuksen maahan siinä vaiheessa kun vauhti pysähtyy kokonaan.
Pelkään että tepsutellessa hyvinkin helposti vähintään kippaat pyörän nurin tai mahdollisesti jalka taittuu alle jotenkin ikävästi sen sijaan että pystyisit joko yrittää sen jalan varassa pitää pyörää pystyssä taikka pompata sen voimalla alta pois Jos pyörä sattuiskin kaatumaan jostain syystä siinä pysähtyessä.
..Tepsuttelet, painatkin jarrua voimakkaammin äkkipysähdykseen siitä pienestä vauhdista joko jostain hyvästä syystä taikka vahingossa, ja pyörä kallistuu ja tepsutteleva jalka onkin jossain takavinossa.. niin .. ja tämä nyt vain yksi mahdollinen skenaario mikä tuli esimerkiksi mieleen =)
Ajotunteja kannattaa harkita ottaa lisää jos olet ottanu lainkaan.
Tämä olis vielä useimmiten isommin harmiton pikkujuttu jos pysähtyminen ei ole hallinnassa. Jos ajotunnit on vähissä tai ottamatta, niin suurin pelko on että et tiedä kuinka pyörää käännetään mutkiin.
Tulee joku yllättävä tilanne äkisti eteen niin iskee hartialukko ja aivot huutaa että EI KÄÄNNY! ja ajat päin estettä ymmärtämättä että miten oikeasti sitä käännätkään ajaessasi.
Tähän ei kelpaa vastaukseksi että oletko hölmö, miten olen nyt mutkista selvinnyt jos en osaisi kääntää.
Toivottavasti en kuullostanut liian provosoivalta, töykeältä öykkäriltä joka varmaan on myös joku naisvihaaja.
Kun on ihmisten henki(oma ja muiden) kyseessä ja tiedon/taidon puute pyörän suunnan muuttamisesta on erittäin erittäin yleinen kuolinsyy motoristien keskuudessa, niin ei haittaa mitä ajatellaan kunhan sais kenet tahansa vähän kiinnostumaan että mitä tuo oikein meinaa...
https://tekniikanmaailma.fi/i-nain-o...aarrat-oikein/
Tai tepsuttelet siitä johonkin sopivaan asvalttikuoppaan tai routapattiin ja se maa ei löydykään samasta kohtaa kuin edellisellä askeleella ja sitten käy TUMPS.
Auttaiskohan tähän takajarrulla liikennevaloihin hidastaminen? Hankala tepsutella, jos jalka on jarrupolkimella? Sitten, kun jarruttamista ei enää tarvita, jalka vapautuu kätevästi laskeutumaan maahan.
Hidasajoa (pyörällä pystyy ajamaan alle hitaan kävelyvauhdin) ja vastaohjausta mäkin harjoittelisin niin kauan, että ne tulee selkäytimestä, jos ajotekniikkajutut kaipaa hiomista...
Minusta tuo TM:n juttu oli tajuttoman sekava ja ehkä hieman virheellinenkin. Tiivistettynä painopiste pitää saada renkaiden kosketuspintaan verrattuna sisäkaarteen puolelle. Sitä enemmän mitä jyrkempi mutka ja kovempi vauhti. Hyvä harjoitus on ajaa pitkää riittävän tiukkaa mutkaa tasaista vauhtia keskellä kaistaa ja vaihtaa ajolinja kaistan sisäkaarteen puoleiseen reunan. Sama suoritus myös ulkokaarteen puoleiseen reunaan.
TM:n jutuissa vaan on monta juttua selitetty väärin, tai ainakin omituisesti.
Tuossa on minun mielestäni parempi opus: https://www.mp69.fi/wp-content/uploa...naan_s1-65.pdf
Nyt kannattaa kääntää se painopiste takaisin sopivasti etu- ja takajarrua käyttäen, ettei mainita sitä yhdyssanaa, joka avaa pandoran lippaan...