Printable View
Minä nöyrryn ja kehotan kuuntelemaan kokemuksen ääntä tässä asiassa. Onhan se huvittavaa varmasti, kun meikäläinen vääntää tuota lähes 250kg pyörää parkkiruudusta pois sentti kerrallaan (jos on ihan pakko), mutta itseäni se ei ainakaan vielä häiritse.Lainaa:
Joe kirjoitti
En siis todellakaan tarkoita etteikö se voisi olla oikea pyörä, enemmänkin että tosiasiat kannattaa tunnustaa ja olla rehellinen itselleen. Sillä tavalla hommasta nauttii paljon enemmän.Lainaa:
TweetyLeaf kirjoitti
Toisaalta kokemuksesta oppii, ainahan pyörän voi vaihtaa jos se ei ole sopiva. Se toki toimii kumminkin päin, hommaa ensin kevyemmän ja vaihtaa tuohon tai sitten jos se homma alkaa ottaa päästä niin myöntää itelleen sen mahdollisimman nopeasti ja hommaa kevyemmän. Enemmänkin näkisin ettei jumitu ajatukseen liian pitkäksi aikaa.
Itse asiassa nyt kun muistelen niin myös yksi kaverini vaihtoi kevyempään ja matalampaan. Kuitenkin yli 170 senttinen mies ja totesi tuosta mun jammusta ettei itelleen laittais missään nimessä näin isoa. Fyysiset mitat on pyörässä liian isot sille.
Kiitti kaikista vastauksista ja tosiaan oon vasta menossa sitä korttia ajamaan :)
On mulla sen 500 kiloa ollu jalkojen välissä, mutta se on seisonut ihan omilla jaloillaan :grin: Ihan hirveän herkästi kirkuvaa tyyppiä en omasta mielestäni ole ja voin kyllä tunnustaa, että varmasti sillain tyttö liikenteessä, että se nyt ei ota kamalasti egolle, jos pojat ohittelee :)
Pitää käydä katsomassa useampia,niin eiköhän sopiva löydy varmasti (ottaa sitte joku kuukauden tehotreeni salilla, että jaksaa siirrellä). Onhan tässä ihan miljoona asiaa varmasti vielä mitä en edes oo ottanu huomioon, mutta eiköhän ne selviä tässä matkan varrella.
Osta just sellanen pyörä mikä sua itseäsi kiinnostaa.
Nää hommat ei ole muutenkaan järjellä perusteltavissa.
Paras neuvo mitä itse täällä sain, ja mitä toiston uhallakin tässä uudestaan toistan, on tosiaan se, että koeaja, koeaja ja koeaja. Kun se oikea osuu kohdalle, sen kuulemma yleensä tietää heti.Lainaa:
JennyMaria kirjoitti
Ite olen karvan alle 170cm enkä ole mikään salikorttien suurkuluttaja (en kyllä toista ääripäätäkään), mutta vaikka tuon kanssa joutuu joskus oikeasti vääntämään niin ensimmäinen kerta kun ajattelen asiaa oikeasti negatiivisena puolena oli tässä keskustelussa. Tosin joskus kun väänsin hornettia ylös alas mäkea kun piti mäkistartata, että pääsee töihin, niin se paino "vähän harmistutti".Lainaa:
Joe kirjoitti
Just näin. Velipoika kaatoi ainoan kerran ison Bandiittinsa risteyksessä jossa oli monttu jalan alla kun piti pysähtyä ja jalka sutaisi tyhjää, kohta sai jalan soralle mutta koska pyörä oli jo liikaa kallellaan niin ei jaksanut pitää pystyssä. Seuraava peli olikin kevyempi MT-9 ja pitää sitä mukavampana. Kevyt ja kapea on paras ensipyörä.Lainaa:
Joe kirjoitti
ton pläkkärin siirtelyn kun ottaa osana jalka ja pakara treeniä niin menee hyvin,itellä on cbr 1000f hiukan painavampi kuin xx mutta xx.paino huomattavasti alempana ,ja se on tosiaan painava esim hiekalla siirrellä,ja olen ite rapia 100kg 182cm eikä ole rantapalloa edessä ja silti välillä oikei tuskastuu kun repii jonkun kävyn yli ,mut hemmetin hieno pyörä toi xx ja saa sitä sitten madallettua jos siltä tuntuu .kaikki on asenteesta kiinni ,ilmoittelehan sitten foorumille mihin päädyit :jippikaijee:Lainaa:
JennyMaria kirjoitti
kannattaa muuten sitten verrata vakutuksia joku 600 saattaa maksaa 1000e ja xx 350e vuosi.
Ketjussa huomaa kuinka mielipiteitä on yhtä paljon kuin kirjoittajiakin.
Paras tapa löytää itselle oikea pyörä on mennä koeistumaan ja koeajamaan. Me kaikki kuljettajat olemme rakenteeltamme erilaisia; vaikka pituus olisi sama, voi toisella olla esim pitkät jalat ja lyhyet käsivarret ja toisella päinvastoin - tai jokin muu erilaisuus. Siksi nuo kokovertailut eivät ole kovin hyödyllisiä.
Pyörän rakenne ja paino ovat myös sellaisia seikkoja, joihin kannattaa tutustua käytännössä eikä vain paperilla. Jos saa mukaansa kokeneen ja puolueettoman kaverin, siitä voi olla oikeasti hyötyä, sillä hän voi antaa vinkkejä mitä eroja eri mallien käsittelyssä on. Painavakin pyörä liikkuu näppärästi, kun on oppinut niksit. Pienikokoinenkin nainen punnertaa painavan pyörän pystyyn, kun on oppinut tekniikan. :;):
Koeajossa saa tuntumaa miltä kukin pyörä vaikuttaa liikkeessä. Kaikki ovat kuitenkin erilaisia ja kannattaa ajaa riittävän pitkä lenkki, jonka aikana pääsee kokeilemaan mahdollisimman paljon erilaisia tilanteita. Jokin parin korttelin ympäriajo ei vielä anna paljoakaan.
Kun sitten on haarukoitunut pari-kolme hyvältä tuntuvaa mallia, niitä kannattaa vielä vertailla tarkemmin keskenään ja sen jälkeen päättää mikä on itselle paras.
Juu sanoisin, että ennakointi raskaan pyörän käsittelyssä on hermoja ja lihasvoimaa säästävä tekijä. Vaikka omassa pyörässä on suht matala penkki (175 pituutta näillä lahkeilla ja kantapäät ottaa suht helposti maahan) niin massaa on jonkin verran tuossa rakkineessa mikä tuntuu liikuttelussa.Lainaa:
AXP kirjoitti
Vaikka on parit kyykyt ja prässit tullut tehtyä niin silti pyrin aina miettimään mitenpäin ja mihin sen pyörän parkkeeraan. Säästää kummasti hermoja kun ei tarvi väärinpäin lähteä ylämäkeen mopoa työntämään vaan voi koneella vetästä pois parkista tai joku muu vastaava tilanne jossa pitää vääntää ja kääntää. :thumbup:
Ajamisestahan se vissiin perimmältään on kyse mopoilussa.... vaikka tuo monella tuntuu tulevan vastaLainaa:
Joe kirjoitti
samoilla sijoilla kuin äänestäjän etu politiikassa:D.
Jokaisella on kuitenkin ihan omat mieltymyksensä ja tarpeensa tuohon ajamiseen liittyen
(jos ylipäänsä tietää mitä.... paremminkin tarvitsee kuin tahtoo)
Noihin asioihin ei kannata mennä sen syvemmälle, mutta todella, TODELLA mielenkiintoinen
juttu on meneillään siinä kohtaa kun kovin merkittävänä kriteerinä alkaa olla "kiva mopo työnnellä".
(en viittaa nyt esim. Teidän perheeseen, vaan ihan yleisesti)
Jos jalat ei tahdo oikeen yltää tonttiin edes varpistamalla, sitten ollaan toki väistämättä
perimmäisten kysymysten äärellä...... ja varsinkin aloitellessa mopohommia. Tuota ei voi kiistää.
Jos taas "päässä liikkuu" joku muu lähtökohtainen ajatus yleisessä "venkslauksessa" mopon kanssa
kuin se, että "mennään terävämpi, ei paksumpi pää edellä", sitten kannattaa pysytellä
voimailusaleilla. Se on oikeampi paikka voimailla. :D.
Tossa on sellanen hassu juttu, että kun ajellessa on on ihan hengen ja terveyden suhteen olennaista
"ennakoida"......
Ihan sama homma toimii parkkiksilla ym. "venkslaushommissa" satojen kilojen massan kanssa,
eli ennakointi rules. Siinä kohtaa kun "käsi käy ajatusta nopeammin"..... löytää itsensä sumpusta
ja keula alamäkeen..... monien muiden ongelmien lisäksi :D.
Ei ole ollenkaan kyse siitä, että pitäisi olla niitä terävimpiä kyniä mitä penaalista löytyy.
Kyse on pelkästään "tavasta ajatella ja toimia"...... Perse edellä puunlatvaan.....
aika moni laittaa nimensä siihen listaan, jossa todetaan homman olevan raskasta ja hankalaa.
Ei se satojen kilojen mällin skuttaaminen ylämäkeen lihasvoimalla vaan sen takia että pakki puuttuu
ole kovin erilainen asia...... monelle se tuntuu kuitenkin olevan.... OHO! Vittu.... taas mä...:kääk:.
Aina ei voi voittaa, mutta ihan eri taaki on moponkin "peruttelussa" jos sitä ei mitenkään ole
voinut välttää.... kun jalkautuu siihen sivujalan puolelle ja pakittaa sillä systeemillä.
Ei kaadu edes ihan helposti, kun pakittelee sivujalan puolelle kallellaan ja hommahan toimii
"jalkaa vastaan", eli se ei taitu heti ylös kuten eteenpäin työnnellessä helposti käy
Nyt taas mennään helposti siihen, että "onhan ylivoimainen itäisen maan tietätäja taas äänessä".
No ei vittu ole:D.
Kyse on vaan ihan luonnonlaeista.... massasta... painovoimasta...
vaikka siitä, että "villit lentää - kesyt ei koskaan".... useimmat oppii - toiset ei ikinä...
eikä se oppiminen muuten lopu ikinä :;):.
Mitenkäs noi 600-kuutioiset pyörät pärjää kaksi päällä? Pääasiassa olisi tarkoitus ajella yksin ja suhteellisen lyhyitä matkoja, mutta joskus tulee tilanne jolloin pitäisi naisystävä ottaa kyytiin. Tommosta Honda CBF 600:sta mietin.
Varsinaista matkapyörää ei kiinnosta hankkia.
Eiköhän olennaisin vastaus noissa puitteista löydy kokonaisuutena "fyysisistä mitoista", ei kuutioista/tehosta.Lainaa:
AVJ kirjoitti
pärjää kyllä kaks päälläkin vaikka reissuun lähtis
Jep, tehot kyllä piisaa. Yksi oleellinen tekijä satulassa viihtyvyydessä on akselilla satula/persikka. Aiemmassa pyörässä oma tyttö ei viihtynyt kovin pitkään eli persikan tuntemukset olivat huonot mutta nykyisessä viihtyy "olisin istunut pitempäänkin", eli analyysi käyntiin jotta naisystävä jaksaa istua pitemmänkin matkan. Samoin edellisessä hänen pää tuli kuulema liian ylös koska takapenkki oli ylempänä jolloin ajoviima riepoi enemmän.Lainaa:
Bone kirjoitti
Mikäs CBF600 sitten on ellei matkapyörä? :)-Lainaa:
AVJ kirjoitti
Ota Blade! 2000 ja uudemmat, koska ruisku = helppo, varma, huoleton, huoltovapaampi. Painoa saman verran kuin 600äffäseparissa mutta tehoa tulee paljon matalammilla kierroksilla, mikä helpottaa ajamista, kun ei tarvitse jatkuvasti rämpätä vaihteita.Lainaa:
JennyMaria kirjoitti
Mielestäni ennemmin blade kuin tuplaäksä, koska kevyt = hauskempi ja herkempi ajaa! Kysy vaikka Kartsalta!
Kannattaa kokeilla ajoasennon mielekkyys. Painoa ei saa laskea käsille yhtään. Kokeile irrottaa molemmat kädet vaikka paikallaan ja pidät ylävartalon etukenossa. Jaloilla tankista kiinni ja keskivartalo jämäkkänä. Kovissa vauhdeissa ilmavirta auttaa, mutta kaupunkivauhdeissa joudut itse ruhosi kannattelemaan.
Itselläni oli ekana pyöränä zxr 400 kawa huikan yli 150kg kuivapainolla. Eipä sitäkään kovin mukava ollut siirrellä ilman moottorin apua.
Raskaan pyörän siirtelyöngelmat parkkiksella ratkeaa, kun ette aja alamäkeen eturengasta seinään kiinni! Moottoriapu apustuksella eteenpäin ylämäkeen ja alamäkeen takaperin liikkuu potkuttelemattakin.
Kuka ajaa prätkää jalat maassa?
Tehojen puolesta pärjää oikein hyvin. Matkustajan oloista eniten on tullut valitusta jyrkästä polvikulmasta. Tollanen 173 cm kokee istuvansa polvet suussa. Matkustajan jalkatappeja sais kait rahalla siirrettyä alaspäin, mutta enpä oo viittiny panostaa kun sen verran harvoin istuu kyydissä. Mutta kokeilemallahan se parhaiten selviää, mikä kellekin sopii.Lainaa:
AVJ kirjoitti
Päästähän matkustajasi joskus kokeilemaan, miten ajoviima riepoo, kun painat naamasi tankkiin pois takapenkkiläisen edestä! Tietäjät tietää :häähää:Lainaa:
tst kirjoitti
Riepoi kuulema.:)Lainaa:
Miikam kirjoitti
Häh? Mikä pyörä? Mikä vauhti?Lainaa:
tst kirjoitti
Muistikuvissani on selkeimpänä F800ST:n takapenkillä matkustaminen. Moottoritiellä ajajan selän takana tuntui kuin olisi lekalla hakattu päähän. Kun kuljettaja kyyristyi pois edestä, aukesi täydellinen näkymä ja paukutus väheni murto-osaan.
Matkustaja 175cm, agv k4
Ajaja lähes 190cm, Schubert c3
Nopeus 80-1XX, kuljettajan selän takana riepoi aina enemmän :crash:
Kiitos kaikille vastauksista! Oikein yllätti miten nopeasti näihin kysymyksiin saakaan täällä kommentteja.
Niin en tiedä sitten pitäiskö vielä katella toiset viisi vuotta että uskaltaa pistää faktana asiaa. Uskoisin kuitenkin että jo näinkin lyhyellä ajalla voin sanoa jo kohtuudella miten tuon kanssa on pärjätty missäkin tilanteessa.Lainaa:
Bone kirjoitti
Emäntä vittuuntui ihan täysin siihen ettei pyörää pystynyt kohtuudella käsittelemään. Vaikea saada ulos tallista, peruuttaamaan talliin ei pysty kun nousee vähän matkaa. Hiekkaisella pihalla pienikin yllättävä kallistus on hubaa kun ei luota että pysyy pystyssä. Tähän yllättävään kallistuksen riitti että jalka vähän luisti hiekkaisella asfaltilla jne. Viiden vuoden ajalta noita tilanteita on kohtuullinen määrä jo plakkarissa.
Emäntä ajetteli juuri noin aluksi ettei se nyt haittaa jos joutuu välillä apua pyytämään. Ei se aluksi haitannutkaan, mutta pidemmän päälle se alkoi haittaamaan. Tuohon vielä muutama kaato paikaltaan niin se ei luottamusta lisännyt yhtään hommaan.Lainaa:
JennyMaria kirjoitti
Tässähän ei nyt ole aloittaja kertonut mitään omista fyysisistä mitoistaan ja avuistaan. Oletan kuitenkin ettei nyt ole mistään 40 kiloisesta 150 senttisestä pikku tytöstä kyse. Jos jalat yltää kunnolla maahan voima riittää niin mikäs tuossa. Onhan täällä paljonkin naisia, jotka pystyvät käsittelemään isoa pyörää täysin suvereenisti. Oma vaimo ei kuulu siihen joukkoon, enemmänkin siihen että Monkeyn kokonen on oikeampi valinta. Sopiva pyörä vaan alle niin lähes kuka hyvänsä pystyy käsittelemään.
Korjataan sen verran että kaiken kaikkiaan on siis emännällä 7 vuotta pyörän kanssa, joista viisi vuotta tuolla liian raskaalla. Nyt on ihan eri meiniki kun syksyllä hommattiin sopivampi fyysisiltä mitoiltaan ja moottorikin on luonteeseen paremmin sopiva kuin laiska customi.
Mitkäs laitteet tässä tapauksessa olikaan kyseessä?Lainaa:
Joe kirjoitti
Joidenkin mielestä kun 250kg matkalehmä on kevyt ja ketterä ja toiset haukkuu yli 50kg kiloa kevyempää sporttia hankalaksi käsitellä. Kolmas vannoo 300kg kustomin helppouteen, koska jalat yltää maahan :dunno:
Ei ne numerot kaikkee kerro. Mä vaihdoin just busan S1000RR:ään. Räärää on kymmeniä kiloja kevyempi, mutta, ohjaustangon kääntyminen on rajallisempi, penkki ja jalkatapit reilusti korkeammalla ja asento muutenkin kyykympi. Eli Busa on numeroista huolimatta paljon helpompi käsitellä kaupunkiajossa ja parkkipaikalla.
Tässä on nyt vähän erikoistapaus kyseessä. Eli 155 senttinen lyhyt nainen, joilla on vielä lyhet jalat ja kädet. Lähtökohta on siis jo valmiiksi hankala, mutta yritystä ei ole puuttunut ja kova halu on ajaa itse moottoripyörällä.
Ekana pyöränä oli tuo allekirjoituksen Savage, se oli kevyt, matala ja joka suhteessa helppo. Sitten ostettiin tuo allekirjoituksen Magna. Se vaikutti aluksi hyvältä, mutta jo puolen kesän jälkeen se alkoi osoittautua liian isoksi ja painavaksi. Etenkin penkki on liian leveä ettei jalat yltäneet kunnolla maahan.
Seuraavana kesänä sitten löytyi Hondan Black Widow, joka vaikutti aluksi tosi hyvältä. Se olikin matalampi ja penkki selvästi kapeampi. Nyt alkoi jo yltää kunnolla jalat maahan, mutta sitä massaa oli edelleen 250 kiloa. Lisäksi tuo oli raskas ajettava, etenkin hitaissa vauhdeissa. Maantiellä matkavauhdissahan tuo sitten etenee kun juna, mutka teillä vaimo kuitenkin koki tuon raskaaksi ohjata. Kapea tanko, mutta leveääkään ei voinut laittaa kun sitten kädet ei ääriasennoissa yltäneet kääntämään tankoa linkkuun. Kaiken lisäksi ilman siirtosarjojakin pedaalit oli niin kaukana että joutui vähän kurottamaan vaihteille ja takajarrulle. Tätä ei kukaan varmasti usko, mutta noin se vaan oli. Kaiken kruunasi että vaimo halusi tehokkaamman kuin tuo 35 kilowattinen.
Viime syksynä löytyi sitten Yamaha FZ6N S2. Eri pyöriä googleteltiin sitten pari kuukautta, etenkin paino ja satulan korkeus kiinnosti sekä madallusmahdollisuus. Eräskin myyjä oli aika ihmeissään kun haettiin kakkos-nelosen pätkä pyörän viereen. Selityksen ja esimerkin jälkeen se ymmärsi että madalluksen vaikutusta mitattiin. :p Vakiokuntoisena tuokin pyörä oli aivan liian korkea, juuri ja juuri sai pystyyn itse jalakselta, ei mitään asiaa tuollaisena kaupunkiin.
Sitten löytyi sopiva yksilö valmiiksi tehtaan madallussarjalla. Sarjan hinta oli iham muuta kuin ne halpissarjat, joilla lähtee pari, kolme senttiä. Tuolla sai muistaakseni 4,5 senttiä. Vaimon kohdalla joka ikinen sentti on kriittisiä. Tuo oli edelleen vielä sen verran korkea, ettei vaimo käynyt koeajolla. Minä koeajoin sen ja testailin että se toimii kuiten on luvattu. Sitten Tampereelta kohti Oulua. Paljon liikennettä ja outo tie joten minä ajelin alkumatkan.
Viitasaaren kohdalla sitten liikenne väheni merkittävästi ja muutenkin alkoi olla tutut maisemat. Siinä kokeiltiin eräällä isolla P-paikalla miten sen käsittely onnistuu tuollaisenaan. Varpaat ylsi maahan, mutta ei päkiät. Vaimo ajoi sen päästä toiseen ja minä käänsin ja näin edettiin muutaman kerran jotta saatiin varmuus että vaimo saa sen ihan varmasti pysäytettyä kaatamatta liikenteessä. Tässä vaiheessa todettiin että jos se on kaatuakseen niin se on sitten sama kaataa heti.
Pari viikkoa tuolla ajeltiin tuollaisena ja todettiin että lisää pitää saada madallettua, ei onnistu vieläkään kunnolla. Ostohetkellä luotettiin jo sen verran että siitä tulee pyörä kun vielä penkkiä höylätään. Vietiin se vielä madallettavaksi ja asiansa osaava tekijä otti penkistä fylliä pois reippaasti, lisäksi poistetiin kumit penkin alta. Saatiin vielä muutama kriittinen sentti pois.
Etupumppuja on tuotu myös kolmioiden läpi jonkin verran niin että ohjausgeometria on säilynyt. Tuo on edelleen ketterä, mutta samalla vakaa ajettava, ennen kaikkea se on todella kevyt pyöriteltävä kaupungissa. Pieni aavistus on että ohjausgeometria on vähän muuttunut, mutta sen verran vähän ettei se ole mennyt vielä pilalle. Tuo mun tonninen versio on kuin norsu siihen verrattuna.
Myöhemmin on sitten löytynyt vähän sporttisemmista vehkeistä Yamahan MT sarja, jotko ovat osoittautuneet yllättäviksi. Jopa MT 09 menis suoraan madaltamatta. Penkki lienee niin kapea että ilmoitetusta korkeudesta huolimatta se vaikuttaisi mahdolliselta käsitellä. 07 olis sitten vielä helpomman oloinen. Noita nyt odotellaankin vesikielellä koeajopäiville.
Taisin tuolla todeta, että omat kommentit ovat yleisellä tasolla, eikä kenenkään subjektiivisia "tuntemuksia"Lainaa:
Joe kirjoitti
sellaisenaan pidä mitenkään väheksyä. Jos ei maistu/pelitä, se on sitten niin.
Ihan ilman fyysistä toimintaa ja sillä ettei
jalat yllä mitenkään maahan, ei tietty tahdo pärjätä.
Vähän sama kuin tuo, että ihan ilman rahaa ei tahdo pärjätä.... mutta hyvin vähälläkin pärjää
aika kivasti kunhan ajatus ja asenne pelittää.
Ihan yhtä lailla se menee niin(ihan vittumaisen usein, omastakin kokemuksesta), että se mikä
terävämmästä päästä livahtaa "ohi", se osuu potenssissa "selkään".... kintuille ja silleen :D.
Jossain viherpuolen/raksahommissa, missä vielä joudutaan kärräämään käsin raskasta kamaa
hankaliin paikkoihin, näkee välillä TODELLA mielenkiintoisia sessioita.
Keskenkasvuinen kesähessu vie ihailtavan sujuvasti reilusti yli itsensä painoista nyyttiä ties minne.....
Kun samassa yhteydessä tuplamassainen salipetteri kippaa joka toisen kuorman kesken matkaa
mihin sattuu :p. NÄIN SE IHAN OIKEESTI MENEE.
Koko ja voima helpottaa helvetin monessa, mutta joo....
Että aika vähän "paikoillaan venkslatessa" sillä normiuroksellakaan kestää kallistaa 200kg ->
mopoa ennen kuin hänestä tulee väistämättä "saattohoitaja" mopolle :D.
Eikä sille liioin mahda mitään, että "toiset ei vaan ikinä opi" jotain olennaisia asioita joissain puitteissa
vaikka muutoin ovat kuinka välkkyjä & skarppeja.
Se ihan arvostettavaa viisautta, oli niin tai näin, että huomaa/myöntää kun joku ei vaan skulaa/maistu.
Se ei vaan tarkoita sitä, että vika olisi kuitenkin aina vehkeissä..... niin mukavaa kuin se olisikin :D.
Syyllinen on aina löydyttävä.... eikä se missään kohtaa, mistään syystä saa löytyä peilistä :D.
Loppuun voisi laittaa ihan konkreettisen, tosielämästä otetun kevennyksen.
Elämässään hyvin menestynyt ja ihan SM-kultaakin pokannut kaveri.....
"Voi vittu Bone.... taas mä tein sen:doh:"
Kyllä kyllä..... taas kerran meni ja kusi tuulta päin.... tunnetuin seurauksin :grin:.
MT 07:n kävin pari vuotta sitten koeajamassa. Moottori tuntui mainiolta, alusta taas ei. Tosin omissa pyörissä on öhlärit niin vertailukohta on vähän epäreilu, MT:ssä on paljon pyörää hintaisekseen, abs löytyy yms. Etuvalon yläpuoli näytti jotenkin keskeneräiseltä, ehkä siihen saisi tarvikkeena pienen pleksin. Ehkä orkkisvaimentimille olisi jotain tehtävissä (kelpaisi useimmille varmaan sellaisenaan)?
Hah! Ei mikään ihme, että ratkaisu löytyi oikeasti järkevästä moottoripyörästä :)-Lainaa:
Joe kirjoitti
Kun on muuten tarpeeksi hyvä ja helppo pyörä, niin saa varmuutta ja alkaa pärjäämään sillä, että jompaan kumpaan suuntaan kallistaessa ja penkiltä sivuun hivuttautuessa saa ennemmin tai myöhemmin vaikka polven maahan.
Tunnen pari naisihmistä, jotka ajelivat aivan tyytyväisinä enskamopoillapiikeillä vaikkei varpaatkaan yltäneet maahan. Sitten kun alle laitettiin isompaapainavampaa, niin varmuus karisi ennen ensimmäistäkään ajettua metriä, vaikka jalat oikeastaan ylsivätkin paremmin maahan.
Korkeampi satula sekä korkeampi ja leveämpi tanko itse asiassa antavat enemmän vipua ja herkkyyttä pyörän käsittelyyn ajossa ja paikoillaan.
Lisäksi korkeammissa "ajopyörissä" muutkin ominaisuudet kuten ohjauskulma, akseliväli ja renkaat tekevät pyörän käsittelystä kevyempää. Korkeampi massakeskipistekään ei haittaa, jos massan määrä on merkittävästi pienempi :thumbup:
toi se onkin hauska kun moni luulee et pikku kustomi on helppo aja. vaikka onkin varsinkin hiljasessa nopeudessa yllättävän hankala .eli ei vältämättä olutkaan pyörän paino se ongelma vaan pyörän ohjaus keometria .mutta hyvä kun löytys oikea vehe niin tulee taas into pyöräilyyn:jippikaijee:Lainaa:
Joe kirjoitti
''Tässähän ei nyt ole aloittaja kertonut mitään omista fyysisistä mitoistaan ja avuistaan. Oletan kuitenkin ettei nyt ole mistään 40 kiloisesta 150 senttisestä pikku tytöstä kyse. Jos jalat yltää kunnolla maahan voima riittää niin mikäs tuossa. ''
Fyysiset mitat on 167/58 ja noihin ''avuihin'' en tiedä mitä pitäs vastata :D:D