Eihän sillä pyörällä sielua ole, ei taida olla ihmiselläkään, mutta se mitä tuolla tarkoitetaan yleensä on ainakin minulle henkilökohtaisesti selvää.
Se tarkoittaa sitä, että pyörässä löytyy joku, tai joitain vaikeasti määriteltäviä asioita jotka saavat sen tuntumaan paremmalta kuin se pelkkien faktojen valossa on.
Omissa pyörissäni näitä on ollut:
Virago 535, sopivalla kierrosalueella n.90km/h vauhdissa jossa pyörä on parhaimmillaan sen moottori kuulostaa pergolaattori kahvinkeittimeltä. Sillä alueella olisi voinut papatella menemään vaikka koko yön. Usein papattelinkin.
FZS 600, käyttöpyörän kätevyyden, helppouden ja mauttomuuden rikkova ääni, kun koneelle antaa kunnolla kierroksia, tuon taisi tuoda R6:n titaani vaimennin, mutta se tuon pyörän minulle myi muiden vastaavien yli.
XT660X, mainio yleiskäyttöinen pyörä, mutta se erityisjuttu löytyy siitä kun pyörän laittaa käyntiin, tuntuu kuin lähtisi liikenteeseen dieselkäyttöisellä työkoneella, siis hyvällä tavalla. Kaikki on tukevaa ja tarkoituksenmukaista.
Toiselle tuo sama löytyy jostain muualta, monta kertaa olen ollut paperilla varma siitä että tykkäisin jostain pyörästä, mutta koeajon olisi voinut päättää 100m jälkeen. Pyörästä on puuttunut se joku. Minulle pyörä on nautintoväline (jolla tosin myös liikun koko sulan kauden vaikka nelipyöräinen kulkuvälinen löytyykin), joten valitsen sen käytännössä puhtaasti fiiliksen mukaan, toki taloudelliset rajoitukset huomioon ottaen. Pari kertaa on mennyt pieleen, mutta on sentään jonkun verran osunut oikeaankin.
