Eli oon ollut oikeilla jäljillä, omasta mielestä nopeet mutkat menee hyvin, ja teen juurikin noin että kaasulla läpi.
Kemorakin tippui toisella vierailukerralla 1,24.1 parani 2.5s entiseen.
Printable View
Väsyksissä unohtu ne kysymykset..
Kilpureissa on monissa kittisähköt, mikä hyöty näistä on? Onko niissä ihan normaalisti akku ja käynnistys tapahuu napista?
Kun puhutaan, että kusiainen taittuu paremmin kuin tonninen, niin johtuuko se ihan vaan omapainosta? Eihän niillä nyt niin isoa painoeroa ole?
Mikä on alastarolla nopean ryhmän raja? Pääseekö sinne 1.30 ajalla?
Kittisähköt tarkoittavat (yleensä) pyörän valmistajan tekemää johtosarjaa ja moottorinohjausta. Eli normisti virtalukko poistettu, kaikki ylimääräisten vempeleiden (valot,vilkut,ajonesto, flekti yms.) johdotukset ja kytkimet poistettu. Ominaisuuksia on monesti esimerkiksi säädettävä tai korkeammalle säädetty kierrosrajoitin, varikkorajoitin napilla, lähtökierrosrajoitin yms. Lisäksi voi olla vaikkapa tiedonkeruu ja luistonesto yms. hipo-ominaisuuksia.
Monet myös puhuu kittisähköistä vaikka vakiojohtosarjaan olisi itse tehty em. muutoksia. Eli muutokset tehdään painon säästämiseksi. Esimerkiksi oman pyörän paino ilman polttoainetta on 170kg, kun orggispyörän paino lienee jossain 190-200kg:n paikkeilla.
Akku taitaa kaikissa pyörissä olla (ei 2-tahtisissa), tosin nykyään moni käyttää lipo/life tai vastaavia kevyitä kisa-akkuja. Sen sijaan starttia ei kaikissa pyörissä ole, laturi tarvii olla sääntöjen mukaan ainakin euroopan sarjoissa.
Kusiaisen ja tonnarin painoero on kyllä ihan huomattava, tosin kusiaset taitaa olla kapeampia ja lyhyempiä ja niissä on kapeampi takarengas mikä vaikuttaa kääntyvyyteen. Myös rungon geometria vaikuttaa käntyvyyteen. Lisäksi tietysti kusiaisen ja tonnarin ajolinjat eroavat jonkun verran toisistaan.
Alastaron nopeaan ryhmään pääsee ihan ilmoittautumalla, tosin siinä ei ihan hirveetä järkeä ole mennä jos on ihan tolkuttumasti muita hitaampi. Tämä on aika veteen piirretty viiva, mutta yleensä nopeimmat ajaa n. 1:25 orgin päivillä, joten hirveästi yli 1:30 ajoilla ei kannattane sinne mennä. Tärkeintä on kuitenkin tasainen ajo ja loogiset ajolinjat, jolloin ohituksissa ei tule turhia vaaratilanteita. Käytännössä järjestäjä antanee sinun ajaa nopeassa ryhmässa, jos et siellä aiheuta vaarallisia tilanteita. Saanet kuitenkin vielä keskiryhmässä paremmin vetoapua ja paineettomampaa ajoa.
- T -
Joo kyselin lähinnä tota nopean rajaa, kun kaveri uteli että montako kymmentä sekunttia vielä pitää ottaa pois, että pääset sinne. En osannut sitten sanoa, veikkailin että 5-7s.
Mutta kiitos taas tuostakin infosta, taas viisaampana.
Nyt on päässyt se ratakärpänen puraisemaan kunnolla, ja kolmen ratapäivän jälkeen Kemorassa alkoi tuo kadulla ajaminen vee ituttamaan oikein isolla Veellä. Pyöränä on R1 -08, ja olisi siitä tarkoitus lähteä rakentamaan täysiveristä ratapeliä. Budjettia ei älyttömästi jää, sillä vauhdin lisääntyessä alkoivat renkaat mokomat kulua. Rengaslämmittimet ovat ilmanmuuta ostoslistalla. Kuljetuskalustoa ei ole, lokkeilen kaverin kyydillä. Mikäli kyytiä ei saa, vuokraan siksi kerraksi pakun.
Kysynkin siis, että mitä kaikkea kannattaa pienellä rahalla käydä täysiveriselle katupelille tekemään? Painoa olisi kiva karsia pois, niin pyörän käsittely pienehköltä henkilöltä helpommin kävisi. Myöskin sifterit, pikakaasut yms. ratakilkkeet olisivat kivat, mutta kaikkea ei heti pysty. Missä järjestyksessä ja mitä kannattaisi siis hankkia, ja mistä? Varmasti tuollaisenaankin pyörällä pääsee lujaa ja ongelmitta, mutta ropaaminenhan on osa harrastusta :)
Tuota pyörää ei koskaan ole itselläni ollut, mutta yleisesti itse lähtisin ensin kääntämällä kaavion ja asentamalla shifterin. Seuraavaksi alustaa uusiksi huollattamalla, shimmaamalla ja laitatuttamalla sopivat jouset. Noi on suhteellisen edullisia muutoksia verrattuna öhlärin hankkimiseen.
Jos kunnollista ratapeliä tavoittelee, niin suosittelen myymään vakiokuntoisen katupyörän eteenpäin ja ostamaan vaikkapa MRi:ltä valmiiksi rakennetun ratapelin. Niin ja siis pukit, lämppärit, kuljetuskalusto ja kunnolliset nahkavarusteethan siis oli aivan selviö ennen kun rahaa laitetaan pyörän rakentamiseen.
1) Huolla(ta) alusta!!! Tämä on se tärkein viritys heti kärkeen.
2) Käännä kaavio
3) Avaa klipareita hieman
4) Vaihda vakiojalkatapit kiinteisiin ja karhennettuihin.
5) Lyhennä välityksiä, esim. 16-46 (tai 45) toimii Suomen radoilla aika kivasti.
6) Shifteri jos jäi rahaa edellisistä
7) Kuitukatteet yms. hyödyllistä ja hyödytöntä sälää sitä mukaa kun on rahaa.
Ja tietenkin omaan vauhtiin soveltuvat renkaat.
Onhan toi todellakin helpompi radalla. On paljon nopeampaa napauttaa sitä kiksiä alas kuin ylös. Toisaalta ajelin viime kesänä kovempaa vakio kaaviolla kuin mitä olen tänä vuonna päässyt sifterin ja käännetyn kanssa. Ei se siis kymmentä sekuntia poista kierrosajoista. Sitten kun siihen käännettyyn tottuu, on vaikea kuvitellakaan miten sitä pärjäsi vakio kaaviolla.
Kun jarrutat, jalka pyrkii luonnollisesti nousemaan ylöspäin, jolloin pienemmän vaihteen vaihtaminen ylöspäin on helpompaa.
Kun kiihdytät, jalka pyrkii painamaan alaspäin, jolloin isomman vaihteen polkasu on helpompaa.
Eli, on siinä helppoudessa ihan *itun iso ero.
Ja toisaalta, miksei käännetty kaavio voisi olla normaali? Miksi se vakiokaavio on joskus aikojen alussa valittu olemaan noin päin ku se on?
Kaikissa mopoissa sitä käännettyä kaaviota ei välttämättä saa aikaseks ilman modauksia/tarvikeosia.
Täysveristä en lähtisi itse moisesta rakentamaan (itselläni sama laitos) ellei sitten hanki kaikkia osia käytettynä ja tiedä mitä tekee. Perusteluina se, että rahaa palaa vaikka pyörän arvo on jo puolittunut alkuperäisestä.
Itse olen laittanut pyörään seuraavat (ostin uutena 2008 syksyllä)
2008 kuitukatteet ja käännetty kaavio jalkatappisarjoineen. Kaatumatatit + koneen poskien suojaus.
lipan jälkeen cliparit
2009 shifteri (tilattiin kännipäissään Parkkosen Arton kanssa ja krapulassa ihmeteltiin mitä posti toi)
2012 huollettiin alusta, simmattiin se (Vehniäisen toimesta) + pikakaasu.
Seuraavaksi varmaan teräspunosletkut. Toistaiseksi olen pärjännyt orkkiksilla.
Avauksissa tuo pyörä jää selvästi oikeista kilpureista, vääntöä vähemmän käyttöalueella samoin tehoa. Mutta luotettavuuden kanssa ei ole ollut ongelmia. Käy ja kukkuu. Kerran shifteri temppuili, nyttemmin sekin rokannut. Noita viimeisen päälle laitettuja kisapelejä kun olen katsonut, niin tuntuu puuhaa riittävän.
Jukka
Itse olin vastaavan pohdinnan ääressä pari vuotta sitten. Ja totesin että katuajelut ovat niin minimaalista että kilpipelillä en tee mitään. Eli tarvitsetko oikeasti kilvellistä peliä?
Lisäksi taloudellisessakaan mielessä kilvellisen rakentelu ei ole järkevää. Kilpipelin myymällä sai pirun hyvän ja täysin valmiiksi rakennetun kilvettömän. Kilvellinen peli on radalla ihan yhtä kovilla kuin kilvetönkin eikä ratakäyttö sen jälleenmyyntiarvoa ainakaan nosta. Laatikko noissa on kaiketi kaikista kovimmilla ja R1:ssä 3. rattaan poikiminen on yleinen vika. Kilvetön on lisäksi helpompi, halvempi ja rataoloissa nopeampi korjata KUN se kaato kuitenkin tulee.
Oma kokemus (GSX-R k8 täysin vakio seosrenkain / täysin valmis kilpuri R1 -08) oli että eroa on kuin yöllä ja päivällä. Kilpurissa ominaisuudet tulee monen asian summana (alusta, keveys, koneen ominaisuudet jne). Puolittain rakennetuista hybrideistä ei itsellä ole kokemusta joten eri osa-alueiden merkitystä en osaa arvioida.
Ropaaminen tuossa touhussa oli itselleni pakollinen paha ja taidon/tilojen/ajan puutteen vuoksi nuo teetätinkin Sundbergin Villellä. Oma R1 kävi isomman remontin viime talvella juuri tuon 3. rattaan poikimisen takia läpi. Siitä ei kuitenkaan kannata vetää johtopäätöstä että kilvettömän korjauksiin palaa tonni tolkulla rahaa toisin kuin kilvellisiin. Moni olisi tuossa tilanteessa vaihtanut vain pakolliset vaurioituneet osat ja kustannukset olisi ollut marginaaliset. Itse olen pitänyt kalustosta aina ylihyvää huolta. Todennäköisesti esim. laatikon / koneen osalta vastaavissa kilvellisissä / kilvettömissä R1:ssä laatikko / kone on ihan vastaavassa hapessa ja odottaa sitä että tunnit tulee täyteen...
Oma R1 meni nopeasti kaupaksi. Ilmeisesti hinnoittelu oli kohdallaan ja kauden tässä vaiheessa myyntisesonki vielä päällä. Ja ei varmaan ollut haitaksi että Wehnä on tuota mulla ollutta rykköstä esimerkki casena hyvästä ratamoposta "markkinoinut" rata-ajokursseilla. Ja haittaa ei ollut Alastaron kerhokisan voitostakaan. Ostaja kun löytyi kisassa mukana olleista...
Mielenkiinnolla odotan mikä vaikutus kaluston vaihdolla on uuden omistajan kierrosaikoihin...
Onko porukat kehitellyt tankin kylkeen jotain lisä pitoa, kun tuntuu olevan turhan liukas ja voisi kadullakin olla jotain hyötyä? Mitään fiksuja ja helppoja ratkaisuja?
Stomppi tuppaa syömään ajopukua, sen vuoksi jotkut tykkää esim. Gripsterista. Löytyy myös läpinäkyvää Tank Tredz -kalvoa. Ei ole kokemusta kummastakaan, mutta jotain tartteis hankkia.
Ainakin toi TechSpec C3 teki tankin alkuperäistä liukkaammaksi, eli en suosittele kenellekään.
Pito parani kun liimasin päälle Etran neopreenia, vaikkakaan lopputuloksesta ei tullut mitenkään kauniin näköinen.
Tuosta Tank Tredzistä olisi kiva kuulla käyttökokemuksia, jos niitä olisi jo jollekin kertynyt.
Gripster ei ole kovin pitävä ja syö myös ajovarusteita. Otin pois tankin kyljistä ja jätin takaosaan. Syömisvaikutuksen näkee kyllä siinäkin. Stompit on nyt tankin kyljissä mutta eipä sekään kummoista otetta tarjoa. Solukumissa pito on varmin ja syöminen tapahtuu toisinpäin, eli kumi kuluu.
Mulla on rääräässä techspec snakeskin ja en ole kyllä huomannut sen suurempaa kulumista nahkoissa tai edes farkuissa.
Jeesusteippiä alle?
Ääni täältäkin Etolan/Etran solukumimatolle. Liimapinta valmiina ja levystä on helppo leikata sopivanmuotoiset palat. Itsellä 3mm paksuista tankinkyljissä. Liima on todella tehokasta ja materiaali pysyy hyvin kiinni. Jos haluaa laittaa katupyörään ja haluaa joskus poiskin ilman väkivaltaa, niin voisi ehkä kokeilla jotakin tarrakalvoa alle. Eli kalvo tankkiin kiinni ja solukumi siihen kiinni.
Kevät tulee ja rata rupee sulaan...
Eli viime kesänä puri ratakärpänen aika pahasti. Neljä kertaa tuli käytyä apparaa kiertämässä ja kivaahan se on ! Viimisellä kerralla tuli kellotettuakin aikoja, parhaat pyöri siinä 1,45 tuntumassa.
Nyt sitten muutama kysymys tourinki kuskilta.
1. Renkaat menevät vaihtoon keväällä ja tällä hetkellä alla metzeler Roadtec Z8 Interact
Kelpaako nuo vielä vai tarvitsisiko ruveta muita miettimään ? Ajasta nyt olisi kiva muutama sekuntti saada pois. Kilsoja vuodessa tulee n.10tkm, eli kestävyyttäkin saisi olla. Vai löytyykö sellaista vaihtoehtoa ?
2.Sitten 4 vuotta vanha coreasukin mietityttää. 1-osainenhan olisi kai se paras, jos löytäisi vielä jostain alehyllystä sopivan. Josta päästään seuraavaan ongelmaan. Omistan pitkät raajat eli aina ongelma löytää sopivia ! Löytyiskö kuitenkin 2-osasista helpommin ? Mitat ovat 187/85.
3.Mitenkäs sitten pyöräni bandit 1200 soveltuu radalle ? Viimekesänä rupesivat tapit raapimaan ja muistaakseni kouluttaja sanoi ettei kallistus varoja ole enään hirmusesti. Eli pitäisi ruveta kai roikkumaan. Siinä kohtaa tulee polvipalat mieleen, kuin tarjota corea rataan.
Kiitollinen olisin jos joku viitsisi jeesata nyybietä
1) Jos aikoo yhtään enempää ratailla, suosittelen siirtymään pykälää sporttisempiin renkaisiin. Esim. Michelinin Pilot Powerit on aika varma valinta ja kestävät kilometrejäkin ihan kohtuullisesti. Touring renkaiden profiili ei oikein sovellu mutkien ajeluun ja ne rajoittavat osaltaan pyörän kallistusvaroja.
2) 1-osainen on tietysti turvallisempi vaihtoehto, mutta jos ei omille mittasuhteille sopivaa löydy ja mittatilauksena teettäminen on liian kallista, voi 2-osaisia löytyä helpommin. Lisää valinnanvaraa saa vielä sillä, että eri valmistajien housut ja takin saa istumaan vetoketjulla vyötäröltä toisiinsa kun käyttää ne suutarin kautta. Vetoketjun vaihtaminen vyötärölle on maksanut ~50€.
3) Kyllä bandittiakin paiskoo radalla ihan kivasti kun vain muistaa, ettei alla ole varsinainen ratapyörä. Kuten scuuba tuossa jo sanoikin, pääasia tuollaisella pyörällä on saada ajotyyli pehmeäksi, jolloin sen rajoitukset eivät muodostu kovin äkkiä ongelmaksi. Tuo pehmeä ja jouheva ajotyyli on muutenkin pirun hyvä tavoite varsinkin ratailun alkuvaiheessa. Ajoasennostasi en ilman kuvaa sano mitään, mutta roikkuminenkaan ei suoraan tarkoita sitä, että polvipaloille olisi vielä tarvetta vaikka kyllähän niillä on ainakin psykologinen helpottava vaikutus. Suurin osa roikkumisen tuomasta lisääntyneestä kallistusvarasta tulee yläkropan siirrosta. Jos näkisi kuvan ajostasi, voisi arvailla, että kuinka oikean suuntainen ajoasentosi on ja paljonko varoja pelkällä pienellä yläkropan liikkeellä vielä saisi.
ORGin ajotaito II tuo jo suuresti helpotusta asiaan ja opastaa ajolinjojen suhteen huimia. Samassa yheydessä on kouluttajan opastuksella loistava hetki korjailla ajoasennosta mahdollisesti löytyviä puutteita, joten ilman muuta sinne mukaan mellastamaan :)
Riippuu ihan tavoitteista. Ratakärpäsen puraisu, sekuntien pudottaminen ja polven maahan tarjoaminen kuulostaa siltä että pyöräkin saattaa vaihtua aika nopeasti. Bandiitin omistaneena voi vain todeta, että eihän siinä juuri kallistusvaroja ole, eipä taida ihan noin vain polvikaan ylettyä maahan asti, kun on jalkatapit ja pakoputki maassa. Pyörä on myös joka suhteessa varsin tunnoton ajettava. Muttei se estä ratailua, kunhan ei väkisin yritä ylittää pyörän rajoja ja tavoitteet on hauskanpidossa sekä hitaamman pään ratailussa sen otsarypyssä sekunteja pois ja kohti nopeaa ryhmää vääntäytymisen sijaan.
Jos taas tunnustaa itsensä kilpailuhenkiseksi ja tuloshakuiseksi, niin se pyörän vaihto kannattaa tehdä ennen kuin bandiitti on saanut oman osansa asfaltti ihottumasta. Joka tapauksessa kannattaa pyrkiä eroon tappien tai minkään muunkaan pyörän osan osumisesta maahan.
Suosittelen myös noita jo mainittuja ajotaitokursseja oli omat ajatukset sitten leppoisassa kurvailussa tai sekuntien metsästämisessä.
Omalta osaltani olen pari kertaa päivittänyt pyörän tasolle "varmasti riittävän hyvä minulle". No, molemmista loppui ominaisuudet hyvin nopeasti ja sekös se otti päähän (ja lompakkoon) vaikka pystyssä pysyttiinkin. Jos päivittää nykyaikaiseen kyykkyyn ratailun vuoksi ei tuota ongelmaa pitäisi olla.
1.Kyllä tarkotus olisi apparalla ja alastarossa vierailla useasti. Onko tuollaiset jo liian race henkiset ?
https://mprenkaat-store.com/pilot-po...ravsm6nb5r9382
Jos renkaat sen 6tkm kestäisi, niin ei tarvitsisi kuin kerran kesässä uusia...
2.Täytyy ruveta kierteleen kauppoja ja sovittelee
3. laitoin sinulle muutaman foton, ei aloittelija kehtaa suurelle yleisölle julkaista....
Pari kertaa kyseinen koulutus käyty, erittäin paljon tietoa tuli
Tarkotus tosiaan pitää järkipäässä ja pitää hauskaa radalla mutta onhan se tosiasia kun kypärä päähän pistetään ja radalle lähdetään, niin onhan se kiva sitten varikolla katsoa päivän päätteeksi että muutama kymmenys lähti ajasta pis :)
Ei toiminu tuo linkki, mutta ilmeisesti pilot power supersport on kyseessä? On sen verran uusi malli, ettei kokemuksia kai kellään vielä ole, mutta mennee samaan kategoriaan Supercorsa SP:n ja Mezin Racetec k3:n kanssa? Varmasti pito riittää, mutta raskaan pyörän alla saattaa hävitä aika hätäisesti. Tämä tosin ihan arvailua kun ei ole omaa kokemusta kumista.
Tosin sitten kun se ratakärpänen kunnolla puree, alkaa tollanen 6tkm kuulostaa uskomattoman paljolta. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että olen tyytyväinen jos takasella pääsee edes päivän. :grin:
Ratailun alottaminen mielessä ens kesänä ja kaipais mielipiteitä kannattaako hankkia supersorsa luokan renkaat vai esim. rosso corsat? Kadulla tulee ajettua lähinnä radalle ja takasi, siihen päälle muutama nakkikioskikäynti kuukaudessa.
Rosso Corsa piisaa varmasti aika pitkälle. Supercorsaa rupee tarvitsemaan vasta lähellä nopean eyhmän kyytejä. Suosittelen muuten renkaiksi jotain muuta kuin pirelliä tuossa luokassa. Misukka ja dunlop on ainakin viime vuodet ollu parempia tuossa rosso corsan luokassa. Seosrenkaissa sitten Pirelli onkin dunlopin ohella kärjessä.
SDR:ssä oli ensiasennuspalloina Dragon Supercorsa Pro:t ja pakko sanoa että pito (ainakin ruhtinaallisen reippailla mutkapätkillä) oli ensiluokkaisen sairas. Kaikki ne 2500 kilsaa minkä ne kesti. Mikään economy-luokan gummi se ei tosiaan ole mutta se pito ja ajettavuus... Huh
Itsellä Pilot Power 2CTt kesti viime kesänä yli 9tkm, ja kilsoihin mahtui useampi ratapäivä. Isommalla kuormalla kuluminen on toki nopeampaa, mutta tein kyllä parhaani ja sulattelin kumia irti :)-
Omaan vauhtiin nuo riittävät hyvin, pidon kanssa ei ole ollut ongelmaa. Toki eka kierros täytyy ajaa sukkasiltaan, mutta ilman lämppäreitä se taitaa olla niin aina. (Tähänkin varmasti löytyy poikkeus joka vahvistaa säännön.)
Eli misukalta ilmeisesti pilot power on tossa rosso corsa luokassa. Onko niillä suuriakin eroja kun näyttää olevan ainakin puolen tusinaa eri versiota (one, pure, 3, 2ct, jne.)
Takana mulla on nyt just toi GW:n mainitsema ja samaa mieltä että on kyllä loistava rengas pidoltaan.