PoS kirjoitti
En tiedä yhtään ihmistä, jonka tärkein syy moottoripyörällä ajamiseen on turvallisuus. Vaikka moottoripyöräily on lähtökohtaisesti vaarallista, turvallisuutta voi totta kai ajatella niin varusteiden kuin ajotavankin suhteen.
Nopeusrajoitusten ja liikennesääntöjen noudattaminen on tietenkin hyvä lähtökohta, enkä missään nimessä kehota ketään niistä poikkeamaan. Jos kuitenkin poikkeaa, pitää ymmärtää oman ja kaluston rajat sekä muiden tienkäyttäjien poikkeavalla nopeudella/tavalla liikkuvan ajoneuvon havannointiin liittyvät ja tieympäristöön liittyvät ongelmat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nopeutta pitää sovittaa oman kapasiteetin, muiden tienkäyttäjien ja ympäristön mukaan. Näillä eväin on aika monta vuotta ja kilometriä menty ilman kolmion takaa eteen tulevia puusilmiä ynnä muuta foorumeilta tuttua. Kadulla olen muistaakseni viimeksi kaatunut vuonna 2012, mutta silloin oli talvi. Enkä edes muista, milloin olen viimeksi sakkoja saanut.
Ja sen oman kapasiteetin selvittämiseen en tiedä rataharjoittelua parempaa tapaa. Kuten aiemmin sanoin, rataharjoittelussa ei ole tärkeintä ajaa mahdollisimman kovaa, vaan olennaisinta on tutustua omaan ja kaluston kyvykkyyteen. Sillä kun nämä tekijät ja ongelmat muiden tienkäyttäjien havainnonnissa ymmärtää, ajamisesta tulee paljon turvallisempaa. Ajonopeudesta ja -tavasta riippumatta.
Näillä eväin olen suunnitellut ajavani pari seuraavaa viikkoa Italian ja Espanjan välillä just silleen kun sattuu huvittamaan. Suomessa (saati Virossa) asfaltilla millään tasolla järkevästi ajaminen ei yksinkertaisesti tarjoa minulle mitään. Eteläisemmässä ympäristössä on hyvin usein mahdollista pitää hauskaa myös liikennesääntöjen puitteissa. Koska sinne on mahdollista lähteä, olisi mielestäni hölmöä olla lähtemättä ja pitää pohjoisen hauskat sorateillä ja poluilla.
Se, että mulle tavallinen katuajo ei hirveästi tarjoa, ei tarkoita sitä, että jos joku muu ei harrasta samoin kuin minä, olisin sitä vastaan, päinvastoin. Sehän kertoo vain lajin rikkaudesta, ja tavallaan jopa kadehdin heitä, jotka jaksavat ajaa rajoitusten mukaan pitkiä matkoja, tutustua nähtävyyksiin, haistella ympäristön tuoksuja ja pysähtyä ihmettelemään kauniita maisemia. Joten eiköhän lopeteta jeesustelu ja anneta kaikkien kukkien kukkia. Sillä, kuten todettua, minäkin todennäköisesti tapan vain itseni.
Toivottavasti naputtelette hyvän muistokirjoituksen.