Printable View
About yhtä paljon kuin moottoriöljyn viskositeetti. :DLainaa:
CBR 600RR kirjoitti
Aloita painaumien mittauksella, ja säädä/vaihda jouset tarpeen mukaan.
http://www.mprata.fi/index.php?topic=1328.0
Sitten tehtaan manuskasta säädöt compille ja riparille. Ja eikun ajamaan, ja säätää sitten sen mukaan miltä rengas näyttää/oman maun mukaan.
Kiitos!Lainaa:
Jonezi kirjoitti
Hitaat mutkat, tuo murheenkryynini:
Ongelmat alkoivat, kun vaihdoin R1 tuohon 1098 Ducatiin. Alusta ja pyörä kokonaisuudessaan tuntuu todella hyvältä, sekä renkaat näyttävät hyviltä. Ongelmaksi iski pyörän vaihdon jälkeen nuo hitaimmat mutkat, mm. Alastaron kahvila ja Ahveniston vika tiukka oikea ennen lähtösuoraa, sekä tunneliin menevä.
Nopeissa ja keskinopeissa mutkissa ei ongelmaa ja pyörä kääntyy hyvin ja vakaasti. Hitaammissa taas en saa luottoa tuohon pyörään ollenkaan, enkä saa sitä kääntymään haluamallani tavalla.
Olisiko jostain alustan ihme jiposta hyötyä vai pitäisikö ajotyylissä muuttaa jotain perustavanlaatuista? Yritän tulla mutkiin todella pitkälle trail braking tekniikalla, mutta ei.
Tuntuuko että pyörä kaatuu mutkaan vai?Lainaa:
Peltsii kirjoitti
Mulla ainakin sf:ssä etusen rengaspaine vaikuttaa, jos alhainen niin pyrkii kääntymään liikaa. Toinen asia oli painumien säätö, oli tehtaan jäljiltä aivan olemattomat. Esijännitystä pois reilusti ja vaimennusta miedommaksi niin siitähän tuli kuin toinen pyörä. Suurin ero oli juurikin tunto ja luotto pyörään.Lainaa:
Peltsii kirjoitti
Ite lähtisin taklaamaan tätä säätämällä ensin painaumat kuskin kanssa kuntoon. Siitä pystyy sitten mittailla pelkän mopon painaumista onko jouset sulle edes siellä päin huudeilla. Jos jouset on aivan väärät, kannattaa ne vaihdattaa talvella sopiviksi. Keulan sisäänpainumista pystyy sitten säätämään compilla kun on kaikki muu kohdillaan.Lainaa:
CBR 600RR kirjoitti
Nuo numeroarvot painaumalle ovat vain helppo tapa saada alusta suurinpiirtein oikealle tontille. Se mikä lopullinen painauma on, riippuu kuskin ajotyylistä, radasta, renkaista ja muutamasta muusta asiasta.Lainaa:
CBR 600RR kirjoitti
Eteen painaumaksi 35-40mm ja taakse 30-35mm. Nyrkkisääntönä tässä, että taakse n. 5mm vähemmän kuin keulaan ja hienosäätö sitten ajamalla. Itselläni keulassa perusasetus taitaa olla n. 38mm ja perässä 33mm, mutta molempia tulee muutettua tarpeen mukaan jossain +-3mm haarukassa.Lainaa:
CBR 600RR kirjoitti
Periaatteessa mitä löysemmillä vaimennusasetuksilla pystyy ajamaan, sen enemmän pitoa renkaalla on. Toki jossain kohtaa pyörä alkaa elämään liikaa, joten hyvä setup on aina enempi vähempi kompromissi maksimipidon ja ajettavuuden välillä. Mutta pyörä kyllä saa elää aika paljon, jos pyörä ei tee yhtään mitään, ajaa joko liian hiljaa tai vaimennukset on liian tiukalla. Esim. takaiskarin säätöön mulla on avauksissa ns. kolmen pompun sääntö. Perä saa avauksessa pumpata kolmesti, mutta neljäs on yleensä jo liikaa.Lainaa:
CBR 600RR kirjoitti
Hirveen paljon säätöihin ei tosiaan tarvitse koskea jos tehtaan setup on suurin piirtein tontilla. Toki tehtaan setup ja se mitä siellä kaupan jäljiltä on, voivat olla kaksi täysin eri asiaa. Eli ihan alkuun kannattaa aina tarkastaa, että säädöt tosiaan on tehtaan suosituksessa, eikä jotain täysin muuta.Lainaa:
CBR 600RR kirjoitti
Rengasprofiili ei käytännössä vaikuta mitään. Ohjausiskari rauhottaa keulaa avauksissa ja niissä paikoissa, joissa keula on kevyt, mutta eikö noin uudessa ole semmoinen jo vakionakin?Lainaa:
CBR 600RR kirjoitti
Siis ei käänny hitaissa paikoissa vai haukkailee?Lainaa:
Peltsii kirjoitti
Lainaa:
Nitrous kirjoitti
Tähän lisä kysymys vielä: eli missä kohtaa mutkaa pyörä ei käänny ?
Sisään taitossa ? Keski mutka? Ulostulo ?
Suurimmassa osassa suoraan kaupasta osteuissa kyykkymopoissa on katualusta, eli se on suunniteltu toimimaan katuajelussa keskivertokuskille.Lainaa:
CBR 600RR kirjoitti
Siitä syystä vaimennusalueet ja ohjekirjan vaimennussäädöt on enemmän ja vähemmän perseellään rata-ajoa ajatellen, joissakin harvoissa tapauksissa positiivisen puoleisia yllätyksiä.
Toki jos ei mitään tietoa ole alustasta, niin kannattaa veivata ohjekirjan arvoihin, koska mitään varsinaista isoa tuhoa et sillä saa aikaiseksi.
Tyypillisiä bullshit-legendoja on nimenomaan nuo "Sinun ei kannata tehdä asiaa y, koska vauhtisi on vasta x" tai "Sinun kannattaa tehdä tämä asia y näin (eli päin helvettiä), koska vauhtisi on vasta x."
Ja ne legendat elää ihan saatanan sitkeessä, koska niitä viljellään niin hartaasti vuodesta toiseen.
Jos haluat päivittää alustan vaimennusalueet ja ohjekirjan vaimennusasetukset kertaheitolla niin hyviksi että tavis ei harrastelussaan juurikaan parempaa tarvitse: Niin keulaan esim öhlärin sisuskalut, ja vaihda taakse öhlärin pamppu. Ne vehkeet on alun perinkin tarkoitettu rata-ajoon, joten myöskin niiden perustoiminta on rata-ajoon suunniteltu, samoin kuin niiden ohjekirjan mukaiset perusasetukset on rata-ajoon.
Tuon homman tekemiseen suosittelen kawasaki-gurua/ Motoville: http://www.motoville.fi/
Toki tuo maksaa, mutta etuna on suht iso/ huomattava muutos mopon kokonaiskäytöksessä. Ja yleensä myös renkaiden kulutuksen, varsinkin takarenkaan, huomattava väheneminen.
Eli katumopo muuttuu kertaheitolla ratamopoksi alustan suhteen.
Tänään mittasin painumat. Etu 37 taka 29 ilman ajovarusteita. Heittoa voi toki olla, tehtiin kyllä avustajan kanssa. Takaswingi roikkui vapaasti josta eka mittaus. Keulaa kiskoin ylös minkä sain siitä mitta.
Osaltaan noilla neuvoilla varmasti tarkoitetaan sitä, että ei kannata ottaa ylimääräistä lajia siitä kaikesta säätämisestä heti alkuunsa, vaan keskittyä olennaiseen. Jos keskihitaassa tai keskinopeassakin pääpaino varikolla on pyörän säätämisessä oman ajon analysoinnin sijaan, niin sanoisin että mennään vähäsen metsään. Tekeminen siellä radalla on kuitenkin suurella todennäköisyydellä vielä sen verran epätasaista, että compin ja riparin veivaaminen edes takas varikolla joka ajosetin jälkeen syö keskittymistä oleellisesta. Itselläni ainakin toimii jatkuvaa säätämistä paremmin Jonezinkin mainitsema painumien oikeiden säätöjen jälkeen vaimennusten säätäminen ohjekirjan arvoihin, ja siitä rengasta tuijottamalla naksuttelee vaimennuksia sitten sopivaksi katsomaansa suuntaan.Lainaa:
scuuba kirjoitti
Eri asia on mopon rakentaminen ratakäyttöön sopivaksi, se on ihan kohdallaan vauhdista riippumatta. Perussetuppi kun on kunnossa, niin siitä pääsee treenaamaan ilman että kalusto asettaa tarpeettomia rajoituksia.
Mitä tohon CBR 600RR:n ongelmaan tulee, niin mulla tulisi melkeinpä mieleen se, että mopossa on joku ihan oikea vika, joka aiheuttaa käytökseen ongelmia. Ihan bränikkä kyykkypyörä ei oikein voi ehjänä olla niin huono, että vanhaan mopoon verrattuna tulee kymmenen sekuntia lisää kierrosaikaan ja mopo tuntuu menevän mihin sattuu, vaan jotain perustavanlaatuista siellä luultavasti on. Tulee äkkiä mieleen että siellä ohjauslaakeri jumittaa, tai takaiskari on ihan oikeasti rikki, että mopon käytös tuollaiseksi menee.
AMEN!!! :respect:Lainaa:
Ghostrider kirjoitti
Juuri tämä! Ihan turha ruveta ropaamaan pyörän säätöjä jos oma tekeminen on vielä niin metsässä että ei osaa välttämättä edes sanoa mitä pyörä tekee väärin tai oikein. Itsekin ajoin koko ensimmäisen kauden yksillä säädöillä iha sama miten pielessä ne oli, koska ruuvaamisella ei hyödy mitään jos ei tiedä mitä se ruuvaaminen hyödyttää ja oliko alunperinkään virhettä pyörän käytöksessä, vai saiko kuski aikaan sen virheen.
Ihan tällaisena "tapahtui juuri äskettäin" esimerkkinä:
Botniaringillä oli yks tonnarikuski kisaslikseillä painamassa keskiryhmässä iha reikä päässä ja mä sain sen kiinni hayabusalla katurenkailla iha vaivatta. Se jannu meni aivan järjettömillä tappojarruilla jokaiseen mutkaan sisään, seisoi vielä apexin kohdalla (huom! siinä sisäreunan apexissa, ei siellä ulkoreunan apexissa!) pyörä lähes pystyssä, ja tappoi vauhdin ihan totaalisesti. Sit taas ku suora aukes ni miljoonaa urku auki, ja seuraavassa jarrussa sama toistui... olisin päässy tästä hepusta 2-päällä bussilla ohi vain koska se ajeli puolta vauhtia mutkat väärän tekniikan takia.
Noh, kävelin sitte varikolla sanomaan hepulle että lopeta ny hyvä mies niin kauan ku oot vielä pystyssä... että noilla jarrutuksilla on vain ajan kysymys ku oot nurin...
Hepun vastaus oli tällainen:
"Ai? Mä oon luullu että jarrutan vieläki liian ujosti. Just vast sain keulan toimimaan kunnolla......" ja siihe vielä pari minuuttia lisää karmeutta...
Eli tämä heppu oli ajanu mutkiin täysin päin helvettiä kaikessa mahdollisessa sanan merkityksessä, ja ku keula luonnollisesti tossa tilanteessa toimii iha erilailla ku mitä jannu haluais, ni jannu oli sitte alkanu kiristelemään bumppeja etupäästä jotta sais pyörän kääntymään mutkaan paremmin... ja ku ei vieläkää käänny paremmin (ku edelleen ajotekniikka oli täysin limbo) ni kiristetään vielä lisää bumppia....
Eli suomeksi sanottuna : Tämä kuski yritti korjata täysin karmaisevaa ajotekniikkaansa säätämällä pyörää sen sijaan että ois antanu pyörän säätöjen olla ja opetellu ajamaan kunnolla, ja sit vasta säätäny pyörää... Koska nyt sen etuiskarit oli jo niiiiin kireällä, että jos niillä ois yrittäny ajaa "oikein" ni ois todnäk kaatunu koska etupää oli iha superjäykällä.
LYHYESTI : Opetelkaa ensin ajamaan mutkaan edes suunnilleen oikealla tekniikalla ja ajolinjalla, ruuvatkaa sitte vasta pyörää. Ite oon nyt ajanu 3 eri pyörällä täysin samoilla asetuksilla mihinkää koskematta, ja kaatumatta oon päässy iha mukavaan vauhtiin. Sit ku 300 kierrosta viisaampana alkaa tulemaan pikkuhiljaa rajoja vastaan, ni sit voi ruuvata pikkasen pyörän säätöjä ku oikeesti tietää mitä menee pieleen.
@CBR600 helpoin tapa selvittää onko tuossa jotakin vialla ja mitä olisi antaa jollekin kokeneelle testattavaksi. Tietysti voi olla ettei uskalla antaa ja kukaan ei halua ajaa toisen mopolla, ei luulisi oikeasti olevan ylipääsemätön ongelma. Wehnä joskus sääti oikein ajamalla radalla, tällä hetkellä ei taida olla ketään?
Keulan painauman mittauksessa kannattaa koittaa löytää jostain alakolmiosta nostava pukki. Top out -jouset vastustaa monessa sen verran, että etupyörää saa kädellä painaa vähän alas, ennen kuin keula on oikeasti maksimi mitassaan. Jos pyörää nostaa vaan ylös ja tekee mittauksen painovoimaisesti, voi tuo osuus jäädä vähälle huomiolle.Lainaa:
Sippe kirjoitti
Näin yleisesti... jos painaumat on kunnossa, vaimennukset sinne päin ja pyörä perus ehjä, niin harvalla nyky kyykkypyörällä jää yli 10s kotimaan rataenkoista. Se ei toki tarkoita etteikö sitä kuitenkin saisi harrastaa just niin kuin kivaa on :) Ruuvaaminen on ihan hauskaa välillä ja joskus harvoin tuottaa jopa onnistumisen tunteita.
Olen ihan perstuntumalla nuo esijännitykset ruuvaillu. Mielenkiinnosta tsekkasin, jos olisi ollut +10mm liikaa niin mahdollisesti vaihtanut jouset jäykempiin. Vaimennukset on aikalailla tehdasasetuksissa, renkaat kuluneet nätisti, eikä mitään häiritsevää käytöstä ajossa. Niin ei tuossa paljoa meikäläisen hyödytä ruuvailla.Lainaa:
suizaki kirjoitti
Mulla on nyt ollut sama pyörä viisi vuotta. Vakiotakaiskarin säätöihin en ole koskenut kertaakaan. Keulaan tuli uudet palikat pari vuotta sitten, vanhoihin vakioiskareiden säätöihin en koskenut kertaakaan ja uusia säädin tänä vuonna ekan kerran. Säädin esijännitystä pikkusen kireämmälle ihan kokeeksi.Lainaa:
PrivateeR kirjoitti
Viime viikolla lipsahti ennätys alastarolla matalaan 23:n. Vieläkin ajan mielestäni sen verran päin persettä, että mielummin keskityn ajosuoritukseen kuin säätämiseen. Ehkä kun tuosta ottaisi sekunnin pois vois miettiä ja kokeilla eri säätöjä. Tähän saakka kehitys on kyllä ollut täysin penkin ja klipareiden välistä kiinni, pyörä ei tee mitään väärin.
Iskarit toki on huollettu ammattilaisella ja siellä on mulle "oikeat" jouset ja säädöt mitä seppä on päästään laittanut.
Edit: ai niin, painumia en ole edes koskaan jaksanut mitata. Kai ne sielläpäin on, tai sit ei.
Kannattaa ennemminkin hakea noiden kahden "ääripään" välimuoto.Lainaa:
Ghostrider kirjoitti
Eli ei olla säätämättä pyörää, mutta ei myöskään säätää pyörää jatkuvasti.
Oli kuskin nopeus ja taitotaso mitä tahansa.
Kannattaa ehdottomasti tutustua, ja kokeilla oman moponsa säätöjä. Normi kyykkymopossa on _yleensä_ niin kapeat säätöalueet, että säätimet voi ääritapauksissa vetää min tai max asentoihin, ilman että siitä syntyy juurikaan sen suurempaa ongelmaa.
Toivottavaa tietty olisi että kuski huomaisi edes jotain muutosta moponsa käytöksessä.
Lisäksi kannattaa myöskin kasvattaa tietouttaan alustan eri komponenttien toiminnasta, ja siitä miten ne vaikuttaa mopon alustan käyttäytymiseen eri tilanteissa.
Jolloin suuremmalla todennäköisyydellä kuski alkaa erottamaan omat virheensä, ja huomaa sen että se vika taitaakin olla kuskissa, eikä mopossa.
Etupään painumista tällainen tumpelon kysymys tietäjille:
mitataanko painuma iskarin suuntaisesti ("iskun" suuntaan) vaiko pystysuoraan? Minulla ON mielipide asiaan, mutta mikäpä on se oikea tapa..?
Samaa mieltä. Edellyttäen että alustan säädöt on edes jossain määrin tontilla alun perin. Mun SF:ssä ei ollu ja meni parin kesän ratailut suurelta osin hukkaan. Radalla aloitteleva kun ei tiedä onko vika pyörässä vai korvien välissä.Lainaa:
PrivateeR kirjoitti
Iskun suuntaan.Lainaa:
TiuSo kirjoitti
Ja juuri tästä ristiriidasta johtuen ei kannata ropata ennenku ajaminen on perusteiltaan kunnossa. Niinku edellä mainitussa esimerkissä totesin, ropaaminen vajavaisilla ajotaidoilla saattaa viedä koko ajan pyörää vain pahempaan suuntaan, ku ei kuski osaa todeta menikö homma parempaan vai ei...Lainaa:
scuuba kirjoitti
Ja vielä pahempaa, se ropaaminen saattoi viedä pyörää oikeasti pahempaan suuntaan, mutta kuski on sitä mieltä että "no nyt se on hyvä" ...
Etkös sä ollu ihan tällä samalla kannalla sen ajolinjan opettelun kanssa keskiryhmäläisille? Että turha opetella vääriä taitoja vain koska ollaan eri ryhmässä? Ni eikös sama analogia päde tähän, että turha ropata mahdollisesti vääriä juttuja väärillä pohjilla?
Kyllä se tuppaa ryhmäkin vaihtumaan jo kun tuo on hallussa...Lainaa:
PrivateeR kirjoitti
Jollain huoltamattomalla vessalla täysin epäbalanssissa on niin tympeää jo ajaa, että se voi joillakin oikeesti haitata kehittymistä. Ei se toki takaraivottomimpia haittaa. Jos nyt ei uudenkarhealla kioskilla ajele, niin joku edellisistä omistajista kuitenkin ehtinyt vääntään geometrian solmuun ja nupit minne sattuu joka tapauksessa.
Pakko kyllä kompata scuubaa, mielestäni nimenomaan kannattaa ruuvata kokeeksi vaikka tosi löysäksi alusta ja fiilistellä mitä se oikein tekee. Jos analyyttisuus ei kiinnosta aiheesta, niin eihän sitä pakko ole mitään toki tehdä.
Kiitos paljon kaikille vastauksista.Lainaa:
Sippe kirjoitti
Tosiaan sitä tässä haenkin että olis se perusta edes kunnossa. R1:llä ajat oli sitä 1:33 luokkaa niin yhden talven aikana keskinopean nopeimmista keskihitaan puoleen väliin niin mun mielestä joku on vikana.
Ehdottomasti antaisin koittaa pyörää jollekkin kuskille joka tietäis jo yhden setin jälkeen onko joku oikeesti vikana. Mp-tuen päiville menossa lauantaina.
Niin ja rengaspaineet olen pitänyt lämpimänä 2,1/1,9 (samoilla menty 3v)
Eiköhän tollanen testaaja nätisti pyytämällä tai pikku korvausta vastaan löydy. Kannattaa valkata joku, jolla vauhti on lähempänä rataenkkaa, kuin jotain nopean rajaa, jos pystyy.Lainaa:
CBR 600RR kirjoitti
Muutamasta fillarista oon joskus käynyt antamassa oman mielipiteen, mitä kannattaa koittaa. Mikään absoluuttinen fakta tai oikein se ei välttämättä ole, mutta eipähän ole täysin yksin ajatustensa kanssa.
Täysin perseellään olevan laitteen edes sinne päin lähelle "limittiä" ajava pidempään harrastanut kuski yleensä tunnistaa.
Totta tuokin, että omaan mopoon on hyvä tutustua ja oppia ymmärtämään mikä vaikuttaa mihinkin. Siinä vaan mennään tosi hiuksenhienolla linjalla, että oikeasti hoidetaan ongelmaa eikä oiretta, kun osaaminen ei ole vielä sillä tasolla että pystyy suoraan erottamaan erot mopon käytöksessä ja omassa tekemisessä.Lainaa:
scuuba kirjoitti
Esimerkkinä voisi vaikka mainita sen, että avauksessa mopolla on taipumusta tankslapperiin. Tuossa tapauksessa löytyy perusteet säätää mopoa, tai ajamista, tai ehkä molempia. Jos oikeasti pystyy ongelman syyn tunnistamaan, niin sitten toki voi sen hoitaa mopoa säätämällä kuntoon, mutta helposti mennään siitä mistä aita on matalin ja ruuvataan ohjausiskari tappiin. Toki tuossa oppii myös tunnistamaan miten mopon vastaa säätöihin, eli ei se hyödytöntäkään ole.
Mä olen ihan samaa mieltä siitä, että jos mopon alusta on ihan pielessä, niin silloin asialle on ilman muuta tehtävä jotain. Mutta jos alusta on huollettu, jouset ja painumat on kohdillaan ja vaimennukset vaikka tehtaan säädöissä, niin ei mopo voi olla kenellekään niin epäbalanssissa, että ajaminen olisi siitä kiinni. Eli mitä minäkin tarkoitin jatkuvalla ruuvaamisella, niin nimenomaan varikolla tapahtuvaa ruuvaamista. Eli ei kannata turhaan ottaa ylimääräistä painetta siitä mopon säätämisestä, koska todennäköistä on se, että omaa tekemistä parantamalla mopon säätötarve joko poistuu, tai ainakin vähenee oleellisesti.Lainaa:
wbaum kirjoitti
Jos tuollaiseen analogiaan haluaa verrata, niin siinä tapauksessa vertailukohta olisi se että keskiryhmäläisen tulisi kokeilla eri ajolinjoja. Alastaron kikkamutkan tapauksessa sellaisia joissa ääripäät on; sisäreunaa pitkin ajaminen ja aivan ulkoreunan kautta ajaminen. Ja sitten arvioida että miten mutkaan ajaminen (jarrumerkki/taitto), mutkassa ajaminen (apeksin paikka) ja mutkasta ajaminen (exit) muuttuu sen mukaan kun ajolinja muuttuu.Lainaa:
PrivateeR kirjoitti
Varsin totta. Mutta mitäs sitten kun se keskiryhmän kaveri kokeilee eri ajolinjoja huonolla ajotekniikalla ja puutteellisen tekniikan ansiosta se löytääkin väärän ajolinjan joka on siinä tilanteessa hänelle se nopein vaikka se olisi oikeasti täysin karmea?Lainaa:
scuuba kirjoitti
Itselleni kävi noin Kemorassa kun kuuntelin Schumacheria jonka luulin olevan nopea mutta osoittautui hitaaksi. Ja ku se väärä linja meni takaraivoon ni voin sanoa että jopa tänä kaudella siitä oli helvetin vaikea päästä eroon.
Aivan kuten alustan säätöjen suhteen, niin:Lainaa:
PrivateeR kirjoitti
Lisäksi kannattaa myöskin kasvattaa tietouttaan erilaisten ajolinjojen toimivuudesta, ja siitä miten ne vaikuttaa ajamiseen, mopon käyttäytymiseen ja kierrosaikaan vs riskikertoimeen.
Jolloin suuremmalla todennäköisyydellä kuski alkaa erottamaan omat virheelliset ajolinjansa, ja huomaa että on tullut valinneeksi virheellisen ajolinjan joka parantaa kierrosaikaa, mutta nostaa riskikertoimen maksimiin.
Tai huomaa tulleensa valinneksi väärän ajolinjan, kun kierrosaika ei enää paranekkaan sen hetkellisen paranemisen jälkeen.
Itsehän olen siinä pisteessä, että näen ainoastaan virheitä omassa ajossa, ja yritän niitä parantaa, ja sitten kierrosaika kertoo että onnistuinko siinä virheen korjauksessa vai en.
Eli sinänsä ihan samassa tilanteessa kuin keskiryhmän koheltaja karmealla ajotekniikalla ja ajolinjallaan.
Juu, muutamilla jutuilla vaikuttaa tommoseen avauksissa vikuroivaan käytökseen ja sitä ei tarvitse mielestäni sietää lainkaan. Toki vähän ajotekniikassakin voi olla sanomista, mutta lähtökohtaisesti säädössään oleva mopo ei vikuroi lainkaan.Lainaa:
Esimerkkinä voisi vaikka mainita sen, että avauksessa mopolla on taipumusta tankslapperiin. Tuossa tapauksessa löytyy perusteet säätää mopoa, tai ajamista, tai ehkä molempia. Jos oikeasti pystyy ongelman syyn tunnistamaan, niin sitten toki voi sen hoitaa mopoa säätämällä kuntoon, mutta helposti mennään siitä mistä aita on matalin ja ruuvataan ohjausiskari tappiin. Toki tuossa oppii myös tunnistamaan miten mopon vastaa säätöihin, eli ei se hyödytöntäkään ole.
Juu, no jos tuo on tilanne niin eipä sitä tarvikkaan säätää mihinkään.Lainaa:
Mä olen ihan samaa mieltä siitä, että jos mopon alusta on ihan pielessä, niin silloin asialle on ilman muuta tehtävä jotain. Mutta jos alusta on huollettu, jouset ja painumat on kohdillaan ja vaimennukset vaikka tehtaan säädöissä, niin ei mopo voi olla kenellekään niin epäbalanssissa, että ajaminen olisi siitä kiinni. Eli mitä minäkin tarkoitin jatkuvalla ruuvaamisella, niin nimenomaan varikolla tapahtuvaa ruuvaamista. Eli ei kannata turhaan ottaa ylimääräistä painetta siitä mopon säätämisestä, koska todennäköistä on se, että omaa tekemistä parantamalla mopon säätötarve joko poistuu, tai ainakin vähenee oleellisesti.
Jokunen kesä sitten valitin että oma mopo oli ihan järkyttävän huono ajaa, mutta ajattelin että se oli ihan omaa kämmäryyttä ja luoton puutetta. Lopulta meni hermo ja annoin hyvälle kuskille sen alle että sano nyt mulle onko tuo okoo. Testaaja kaatui kolmannessa mutkassa täysin nollariskillä ajaen ilman mitään yrittämistä. :D