Printable View
Sounds like a plan. Monkey 125:llä oppii hallintalaitteiden käyttöä, että kahvat ja polkimet ovat jo rutiinia. Ajamisen opetteluun lienee korkeampi, normaalin kokoinen pyörä kuitenkin parempi. Sellaisia luulisi löytyvän autokoulusta, ja kevyempiä kuin z900. Ei nyt varmaan kannata lähteä pyörää vaihtamaan, kun uusi z900 on jo hommattuna ja se on madallettu sopivaksi.Lainaa:
TeijaMM kirjoitti
Tätä mä oon pohtinut että mitään teen. Tuntuu että kun kortin saan niin joku pienempi olisi hyvä alkuun, joku 500cc. Mutta annan nyt olla zetan tallissa enkä tee mitäään hätiköityä. Siinä on kuitenkin hyvä pyörä sitten kun on saanut varmuutta ajamiseen.Lainaa:
DOHC kirjoitti
Onkos siitä nyt sitten tietoa vertailukohdaksi minkälaisella pyörällä ajelet tai tulet ajelemaan autokoulussa? Miten siinä sitten istuinkorkeus sattuu kohdalleen? Siellä kyllä voi olla ihan yleisön pyynnöstä jo valmiiksi madallettu pyörä.
Ja sitten tietysti se että jos meinaat A-kortin suorittaa (Z900 vaatii semmoisen ellet aio myöhemmin mennä erikseen korottamaan luokkaa) niin siinä on minimivaatimukset pyörän suhteen jotka on luonnollisesti vähän vaativammat kuin A2:ssa, joka riittää noille 500:sille.
t. Janne
Autokoulussa olen ehtinyt ajaa muutaman tunnin ja siellä pyöränä on Suzuki 650SV ja hyvin ylsi päkiät maahan. Eli oikein passeli pyörä siellä mulle, näppärän oloinen peli. :)Lainaa:
jahonen kirjoitti
Ja siis suoraan ajan A kortin.
Olen aika monta vuosikymmentä ajanut kaksipyöräisillä kooltaan 50 - 1300 cc.
Niin kauan kun muistan useimmat ajo- ja turvallisuuskouluttajat ovat todenneet, että turvallisuussyistä ensimmäiset pyörät pitäisivät olla kooltaan, painoltaan ja teholtaan sieltä kevyemmästä päästä ja taitojen kehittyessä voi siirtyä tehokkaampaan kalustoon.
Yhtä pitkään "kovat jätkät" aiemmilla vuosikymmenillä kuppiloissa ja toreilla, sittemmin nettisaiteilla ovat tolkuttaneet että ei teho tapa ja aloittelijankin kannattaa hankkia heti ainakin tonninen.
Kummat ovat oikeassa saa jokainen päättää itse.
Oman motoristiuran aikana on kolme tuttua siirtynyt pyörän sarvista mullan alle. Yksi ratanopeuksista kilparadalla, kaksi taajama-alueella mutkan yllätettyä kun tonninen onkin kiihtynyt epähuomiossa hiukan liikaa ja on jouduttu vastaantulevalle kaistalle ja päin autoa.
yksi totuus. Jotkut ei vaan opi ikinä ajamaan,:blink: ihan hirveetä kattoo,:sad: ihmettelen miten vitussa :orgmp2: ne/he on pysynyt hengissä kaikki nämä vuodet :rant:
Samaa olen ihmetellyt itsekin, minäkin ajoin piikkikortin -73 ja autokoulusta sain lahjakortin isolle pyörälle kaksi vuotta myöhemmin. Nyt reilut puolimiljoonaa kilometriä myöhemmin, v.-84 alkaen eurooppaa kiertäneenä, tätä forumia lukeneena vasta tajuan ajaneeni ja reissanneeni koko ajan väärin...Lainaa:
hoplaa kirjoitti
Kyllä tossa vstormin kirjoituksessa on pointtia.
Tuohon jos lisää vielä sen, että ensimmäinen pyörä olisi semmoinen, joka kuntonsa tai varustelunsa puolesta olisi semmoinen, että ei haittaa vaikka se kippaisi välillä kyljelleen.Lainaa:
vstrom kirjoitti
Itse ajelin kymmenen vuotta matkamotoristina ja niiden kilometrien perusteella itselle tuli ajatus, että kyllähän minä olen taitava ajaja. Ensimmäinen ajoharjoittelu radalla. Aika kulmikasta oli meno ja 1,5 kierroksen jälkeen meni toinen motoristi kyytiläisen kanssa heittämällä ohi. Täytyi niellä ylpeytensä.
Sen jälkeen tulikin käytyä kerran kesässä harjoittelemassa ja sai jossain vaiheessa jalkatapitkin raapimaan asfalttia, voi sitä ilon päivää. 😁
Matkamotoristius vaihtui jossain vaiheessa matkaenduroon ja sitä tulikin sitten kaadeltua enemmän ja vähemmän metsäteillä ja poluilla. Oppi ihan erilailla käsittelemään pyörää ja tuntemaan milloin pito alkaa loppua.
Karrikoiden sanoisin, että ajamaan ei opi suoraa tietä ajamalla ja pysymällä mukavuusalueellaan. Toki moni motoristi pysyy hyvällä tuurilla ja ennakoinnilla erossa onnettomuuksista, vaikkei ole ajoharjoitteluissa käynytkään. Toiset ei pysy, kun ensimmäinen äkkitilanne tulee eteen.
Tapit raapii FJR:ssä asfalttia jokaisella kuivalla kelillä ajetulla mökkireissulla...Lainaa:
Nomad kirjoitti
:)Lainaa:
XJ 900 kirjoitti
Enskassa ne on vähän korkeammalla.
Samaa mieltä että taidot voivat kehittyä ainoastaan jos niitä harjoittaa ja siitä saa tosiasiallista palautetta; jos vaan ajelee paikasta A paikkaan B tekemättä sen kummemmin mitään tietoista harjoittelua (on se sitten radalla tai muualla), niin siinähän voi käydä suorastaan niin, että ne alun alkaen kohtuu hyvällä malilla olleet taidot ruostuu ja lakkaa olemasta (kuinka moni säännöllisesti harjoittelee hitaita juttuja, hidasajoa ja erilaisia käännöksiä?). Tulee niinsanotusti kokeneeksi aloittelijaksi. Tämä riippumatta siitä onko tullut harrastuksen pariin mitä kautta. Voin ainakin itse tunnustaa että monessa asiassa olisi parantamisen varaa, niin nopeissa ja hitaissa asioissa.
En tiedä onko tuo maksimaalisen kallistuskulman hakeminen ylipäätään mitenkään hyvä taitavan kuskin itseisarvo mihin pyrkiä, sehän vähentää sitä pelivaraa virheille ja itsestä riippumattomille asioille mikä on käytettävissä. Se tuossa ainakin minua huolestuttaisi että jos tapit raapii normiajossa mutkissa maata niin mitä esim. sitten tapahtuu jos pitääkin kallistaa syystä X lisää? Ehkä tavoite pitäisi ennemminkin olla sen koko mutkakompleksin ajaminen mahdollisimman nopeasti siten että jää pelivaraa eikä pelkästään sen nopeuden ja sitä kautta kallistuskulman maksimointi. Hyödyllisempää ehkä minusta trail braking:in (mikähän tälle olisi hyvä suomennus) opettelu ja sen soveltaminen jne.
https://www.youtube.com/shorts/fxN4usHrGAw
t. Janne
Kaikin ajoin en ymmärrä sen pujottelukokeen tarkoitusta (kai se vieläkin on pakollinen ?)
Kai hidasajon osaamisestakin on hyötyä jossain parkkiksella, mutta harvempi joutuu onnettomuuteen ja loukkaantuu vakavasti kävelyvauhdissa.
Ei se mun mielestäni mitenkään mittaa pyörän hallintaa varsinaisissa ajonopeuksissa.
Täytyy vielä lisätä, että mun mielestäni näin. Saa olla eri mieltä.
Mikäli ajetaan tappeja raapimalla tieolosuhteissa, kyse on joko olosuhteisiin sopimattomasta ajopelistä ( esim custom pienellä kallistusvaralla ) tai sitten hyvin suuresta ylinopeudesta ja riskien otosta.Lainaa:
jahonen kirjoitti
Ei varmaankaan mikään taitavan kuljettajan tunnusmerkki. Sanoisin, että lähinnä typerän.
Ihan toinen juttu on ajoharjoittelu ( mielellään opastettu ) yleisen tien ulkopuolella, on ajoalusta sitten pinnaltaan asfalttia, hiekkaa, jäätä tms.
Olen aika lailla samaa mieltä. Ne hidasajon testit, eli hitaasti suoraan ajo ja ne kahdeksikot on täysin turhaa temppuajoa. Varsinkin kun sen takia jää oikeasti tärkeää asiaa oppimatta ja liikenteessä ajoa pois. Esimerkiksi smidsy, eli omalla kaistalla mutkittelu, jotta näkyy muille paremmin, on mielestäni sellainen asia joka pelastaa ihmishenkiä.Lainaa:
DOHC kirjoitti
Nopeat pujottelut ja jarrut on mielestäni ihan hyviä testejä mutta abs pilaa senkin. Moni kuitenkin ostaa ajokoulun jälkeen vielä absittoman pyörän ja ei ole sitten koskaan sellaisella kovaa jarruttanut...
Ja jos joku miettii että olen katkera kun näiden takia jouduin uusimaan testin niin kyllä se 1. meni läpi. Ja minimitunneilla ajoin oman kortin, ilman muuta kuin mopokokemukset 20v takaa.
Tuo on meikäläiselle jotain ihan uutta perusteena ihmishenkien pelastaminen. :no:Lainaa:
moso kirjoitti
Hukkaan menee veivaus jos ei muista kytkeä kaukovaloja päälle.Lainaa:
vstrom kirjoitti
Joo, tarkoitukseni ei ollut sanoa, että maantiellä ajetaan jalkatapit kipinää lentäen, vaan se, että tiedetään mihin se pyörä tarpeen vaatiessa taipuu. Taitaa motoristien yksi yleisimmistä onnettomuuden syistä olla mutkasta ulos ajo, kuten aloittajalla, kun hartailukko iskee.Lainaa:
jahonen kirjoitti
Kommenttini oli tarkoitettu ihan yleisenä huomiona, ei kellekään nimenomaisesti. Nimenomaan tuolla tavoin hyödyllistä, että tietää pelivaran olemassaolon eikä ala sen vuoksi panikoimaan jos joutuukin kallistamaan vähän normaalia enemmän.
Näitä kun on nyt tullut uusien näkökulmien toivossa katseltua lukuisa joukko niin siinä MotoJitsun vinkit mutkatien ajoon. Sanoisin että nämä on ihan hyviä periaatteita aloittelijallekin ja varmaan kokeneemmillekin jos on vahingossa oppinut huonoille tavoille:
https://www.youtube.com/watch?v=I9Z0pp4dQy8
Ja 5 asiaa mitä ei kannata tehdä mutkissa:
https://www.youtube.com/watch?v=nOF74jwnRrg
t. Janne
Aika harvoin noita ajetaan mutkaisilla pikkuteillä, en myöskään suosittelisi ajon loppuosan aikoihin väsyneenä kikkailua.Lainaa:
speedheadshot kirjoitti
Kyllä ei rautaperseen perusajo o todistus muusta ko heittää aivot narikkaan päiväks.
Nyt en näe kyllä tässä minkäänlaista järkevää korrelaatiota. Tuo metalliseen takalistoon viittaava ajosuorite ei hartialukkoon tai sen syntymiseen vaikuta kyllä mitenkään. Hartialukko on korvien välissä ja se tulee kun mutkaan ajetaan omiin taitoihin ja omaan uskoon omaan suorittamiseen nähden liian lujaa. Miten tuon tuhannen mailin ajaminen vuorokauteen auttaa tuohon?Lainaa:
speedheadshot kirjoitti
Sekään ei riitä, että tietää mihin pyörä taipuu. Vaan hyvin yksinkertaisesti tilanne on se että paniikin iskiessä kuski haluaa ohjata pois vaarasta, ja kääntää ohjausta pois vaarasta, ja koska mopo toimii vastaohjauksella, mopo menee suoraan kohti vaaraa, eli juuri sinne minne kuski ei paniikissa haluaisi mennä.Lainaa:
Nomad kirjoitti
Sen takia esim youtubesta(kin) löytyy loputon määrä pyöräonnettomuuksia joissa mopo on jossain 10-20 asteen kallistuskulmassa, ja vaan yksinkertaisesti ajautuu tieltä ulos.
Ainoa keino välttää tuo tilanne on tehdä tietoisia vastaohjausharjoitteita (ja tietoisia mentaaliharjotteita/ "mitä jos....?") joissa syövytetään toimintamallit selkärankaan (alitajuntaan), jolloin paniikin iskiessä selkärangalla (alitajunnalla) on tarjota se oikea tilanteeseen sopiva toimintamalli, mikä pelastaa kuskin.
Pääsääntöisesti on se, että ensin käännetään katse sinne minne halutaan mennä, eli ei tuijoteta sitä vaaraa (ulosajo, auto), eli käännetään katse selviytymisreitille. Ja sen jälkeen tehdään tietoinen voimakas vastaohjausliike, ja ohjataan pyörä sille selviytymisreitille.
Jos et pysty paniikissa kääntämään katsetta, peli menetetty.
Jos et pysty tekemään tietoista vastaohjausliikettä, peli menetetty.
Esim radalta löytyy aina ja joka vuosi kuskeja, jotka ovat sahanneet rataa vuosia, kymmeniä päiviä, tuhansia kierroksia. Ja silti ajavat esim hitaassa ryhmässä, tai keskihitaassa, vaikka kuskilta kysyessä tavoitteena olisi ajaa nopeassa ryhmässä, tai edes kehittyä.Lainaa:
speedheadshot kirjoitti
Pitkä aika ja valtava kokemus ei ole yhtään mitään, jos ei oikeasti ymmärrä mitä oikeasti tekee, tai mitä pitäisi oikeasti tehdä.
(Sen(kin) takia youtubesta löytyy noita ulosajovideoita.)
Anteeksi, mutta em. juttu on taas näitä joissa asia karkaa täysin kysyjältä.Lainaa:
scuuba kirjoitti
Esim. mm. em. kommentista vaikea löytää mitään, joka vastaa kysyjän kysymymyksen.
Miksi edes kirjoitaa moisia ratajuttuja perus kysymykseen?
Rata on oikein hyvä harkoittelupaikka, mutta ajopelosta ei pääse kuin harjoittelemalla, paikassa jos toisessa. Onnettumuuden jälkeen vaan hiukan varoivaisemmin ja kun niitä kilometrejä tulee taas taakse, se varmuuskin kasvaa kokemuksen myötä ja mukavuus kasvaa.
Kadullakin voi jatkaa ajamista samaan malliin, ihan kuin radalla ajamista, kerrasta toiseen, ja vuodesta toiseen, ihan samalla tavalla ajamalla, tekemällä samoja asioita, ymmärtämättä mitä tekee, ja mitä pitäisi tehdä, ja sitten päätyy samaan lopputulokseen, kun tekee niitä samoja asioita, ihan vaan ajamalla, että pääsisi ajopelosta eroon.Lainaa:
ReG kirjoitti
Keuliminen, yleinen perseily liikenteessä ja pärisevä pakoputki kiinnittää huomioita joten nämä saa laittaa samaan listaan mutkittelun ja kaukovalojen kanssa...Lainaa:
Messier kirjoitti
En pääse yli kohdan "Hankittiin Monky enkä tykkää siitä yhtään".
:D
No kun en tykkää. :D Hirveän näköinen vekotin. :D Ymmärrän kyllä että se on mulle vaan hyväksi, sillä voi opetella ylipäänsä ajamaan kunhan tästä nyt pääsisi ajohommiin taas kun edelleen lääkärin määräämä 3kk ajokielto voimassa. Mutta tuossa kuukauden päästä käsi toivottavasti kestää jo ajaa. :)Lainaa:
S^Hansu kirjoitti
Ulkonäkökysymykset ovat kyllä erikoisia.
Itse olen aikoinaan ostanut Passatin vaikka se oli mielestäni ruma - tekniset ominaisuudet kuitenkin vetivät voiton, ja ajan oloon totuin keulan ulkonäköönkin. Toisaalta poikani osti autoonsa aluvanteet ainoastaan ulkonäkösyistä.
Kysyin sitten -mulkku kun olen- että kauanko hän päivittäin käyttää aikaa uusien vanteiden katseluun? :right: Ei kuulemma katso ollenkaan :blink: