Noloin kaato/kaatuminen

Tällä viikolla olin inssissä suorittamassa käsittelykoetta ja viisi tehtävää olin jo saanut suoritettua kunnes sitten viidennen tehtävän jälkeen lähdin kääntämään pyörää ahtaassa välissä jonka seurauksena eturengas osui rotvalliin ja siitä päädyin kyljelleen kera pyörän *http://www.moottoripyora.org/iB_html...ticons/mad.gif
Voi sitä ketutuksen määrää kun kattelin kyljellään olevaa pyörää kaatosateessa ja yritän sytyttää tupakkaa. Silloin päätin, että en enää aja ikinä ja mietin et mitä hauskaa moottoripyöräilyssä edes on kun suomen kelitkin on tämmöisiä.
Seuraavana aamuna soitin nöyränä autokoulun opettajalle, et pitäisköhän meidän kuitenkin jatkaa harjoituksia.

Lainaa:

---

(Tumba @ Kesä. 17 2011,18:15) kirjoitti

... et pitäisköhän meidän kuitenkin jatkaa harjoituksia.

---

Pitäis!!!

Ainut varsinainen kaato tuli tehtyä n. kuukausi sitten autokoulussa toisella ajokerralla harjotteluradalla, ensin hidasajoa mallikkaasti rata läpi, ja sitten kun käännyn siitä pois, niin olikin vauhti edelleen lähellä nollaa, ja pyörä syliin. no, autokoulun ER-5:ssä oli kaatumaraudat, ei siinä mitään käynyt myös itsellekkän.
Tänään sitten lähes-kaato. ylämäkeen parkkiruutuun, ja olin ottamassa oikealla jalalla maasta tukea saadakseni vasemmalla potkaistua seisontatuen, kun huomasin unohtaneeni pitää jarrua pohjassa. pyörä lähti pakittamaan, jalan muuttaessa kulmaa etuviistoksi alkoi pyöräkin kaatua oikealleppäin, ja yhtäkkiä huomasin siirtyneeni ajatusta nopeammalla liikkeellä seisomaan pyörän oikealle puolella molemmat kädet edelleen stongassa, ja siitä sain pyörän kammettua vielä pystyyn. Maahan ei koskenut missään vaiheessa pyörästä muut kuin renkaat, mutta aika vaakassa taisi mopo käydä, kun oikea polveni teki ZX-9R:n tankin leveään yläreunaan komean lommon. kädet tärisi vartin tämän jälkeenkin, ja ihmettelin miten voimat riitti nostaa tuo pystyyn. puolen tunnin päästä huomasin lievää kolotusta oikeassa polvessa, ja kuinka jaloista oli mennyt kaikki mehut, hyvä että kävelemiseen riitti voimat. ja pari tuntia myöhemmin alaselkä ilmoitti ettei nostoa oltu kuitenkaan tehty välttämättä aivan suoralla selällä...

Edellispäivänä tuli hoidettua se pakollinen kaato alta pois.

Kävin vaihdattamassa takarenkaan ja jäin siihen sitten tutun asentajan kanssa höpöttämään hetkeksi. Noh, unohdin siinä sitten tietysti, että nyt on uusi rinkula alla ja pihasta lähtiessä kakkosella hiukan reippaammin kaasua -> takarengas alta ja nutulleen.

Onneksi oli kaatumatatit! Tuli tankopainoon ja tattiin vähän naarmua, sekä peili poikki, mutta ei sen kummempaa.
Kyl hiukan hävetti, mut onneksi ei ollu pahemmin silminnäkijöitä, niin ei kukaan kutsunut sheriffejä sakottamaan. http://www.moottoripyora.org/iB_html...ons/tounge.gif

Yllättävän kevyesti ja nopeasti nousi muuten hornetti maasta. Kytkin pohjaan vaan ja tangosta rykästen pystyyn ja mopo takas pihaan.

Näitä olis varmaan kymmeniä kun vaan muistais vielä, tapahtumat sijoittuu tonne mopedi-ikään.

Yks komeimmista varmasti oli, kun päätin kiivetä lumikasan päälle mopolla ja ehkä vetää pienen hypyn toiselta puolelta. Ensin reilusti vauhtia ettei lopu kesken, sitten yritetään nostaa keulaa, jotta päästään menemään mäkeä ylöspäin. Keula ei nouse, etupyörä uppoaa metrin hankeen, äkkipysäys siihen ja minä menen sen lumitöppäreen yli kyllä :D Sama toistui samana talvena vielä ojanylityksessä, piti keulaista ennen ojaa...vitut.

Hienoin seivi ikinä oli, kun ajelin talvella kohti kyliä, eturengas nousi urasta ja takapyörä ei, mopedi ensin kyljelleen ja minä jalat levällään mopon päällä (siis liu´uin jalkapohjilla). Hetken matkaa eteenpäin ja kampesin sen mopon ensin jotenkin ylös siitä ja matka jatkui pysähtymättä.

Niin ja kaaduttiin kaverin kanssa kaksipäällä soratiellä, koska minkä ihmeen takia olisi mukamas huono idea slaidata kaksipäällä mopedilla. N. puoli kilometriä kävelin tapahtumapaikalta kotiin ja siellä äiti ihmetteli, että missä mun toinen kenkä on...tais olla aika tälli kun en huomannu kävellessä mitään :D

Toivottavasti ne kaatumiset olisivat sitten jääneet sinne takavuosille. Vanhalla tunturi tigerilla on huomattavasti halvempaa kaatua kuin jollain täyskatteisella kyykyllä.

Tämä nyt ei ihan mene kategoriaan kaato/kaatuminen, mutta erittäin huvittava läheltäpiti tilanne sattu kun näytin viimekesänä avopuolisolle, kuinka tehdään tiukka ympyrä pujottelun jälkeen. Noh tyylikkäästi mopotti stumppas kesken ringin ja siitä sitten lähdettiin, ihme kyllä sain pidettyä romut irti maasta mutta pystyyn ei siitä asennosta noustu kuin naureskelevan puolison avulla :D

Poikasena sain 80 kawan kx krossin ja heti vähän syrjenpään kokeilemaan vetääks tää keulia..

No vetihän se sillä seurauksella et pahasti lapasesta sarvista kiinni pitäen viimeiseen asti soralla ryystäen mahallaan ja kaksi tikkiä käteen ja mahaan.. :D

Sen jälkeen suhtautuminen muuttui et nää voi oikeesti olla ärsyjä helkama raisun jälkeen eikä enään sairaalareissuja vaikka lippoja veettiin senkin jälkeen.. :p

Noloimmat lipat oli varmaan piikki aikana. Vaihdoin näppärästi jamppi DT:n etujarrupalat, remontin jälkeen eturengas pyöri hieman tahmeasti mutta eikun kylille kokeilemaan. Hetken aikaa kurvailtuani osui etupyörä suojatiemaalaukseen ja rengas lukkoon ja luisti alta pois. Ukko naamalleen keskelle risteystä ja keskustassa tottakai. Oli siinä yleisöllä ihmettelemistä. :D

Kyllä hävetti. :doh:

Viime kesänä tuossa kotona ikkunan alla, missä pyörää kesäisin säilytän. Ikkunan alla on painekyllästetystä puusta tehty laudoitus, joka nousee pihakäytävän pinnasta 5-10 cm. Ajoin pyörän hieman huolimattomasti (=vinossa) ylös laudoituksen päälle, paitsi ettei se noussutkaan. Edellisenä yönä oli satanut hieman vettä ja laudoituksen reuna oli kostea... siinä se eturengas sitten liukui alta pois oikein näppärästi. Onneksi sain pidettyä pyörää niin kauan pystyssä, kuin sivuttaisliikettä jatkui, kyllä se siihen kyljelleen meni, mutta kolhuja ei tullut kuin motoristin sieluun. :thumbup:

Tänä keväänä ekat kosketukset kevariin.. Harjoittelin kapealla mökkitiellä, siskon vielä otin kyytiin jotta jos jotain sattuisi, saisin kokeneelta siskolta neuvoa, hänen pyörähän se oli.. Pyörän hallinta tosiaan heikkoa, vasta aloitin harjoittelun. Pienel tiel tuli vastaan leveähkö maasturi, paniikissa sitten yritin siirtyä reunaan ja jarrutella. Vauhti hidastu niin että pyörä lähti kaatumaan oikealle kyljelle. Eihän sitä kaatoa estämään pystynyt, kun kyytiläinenkin oli. Sinne me metikön reunaan kaaduttiin kauniisti, me tietty pyörän alla ja renkaat jatko pyörintää. Olin unohtanut vaihteen päälle. Siinä auton omistaja kyseli et mites se tolleen ja kysyi tarvitaanko apua. Naama punasena ja sisko nauraa räkättäen todettiin et ei kiitos. Kyllä varmaan setä ihmetteli, kun en meinannut löytää edes avainta sammuttaakseni pyörää..
Siihen loppu mun ajaminen ja harjottelu, ei uskallus riittänyt enää..

Ja nyt muutama kuukaus jälkeenpäin mulla kortti taskussa, joten taidan hallita hieman paremmin nuo mökkitieajelut..

Ajoin kisassa mutkasta ulos vaihtomissin takia. Mitä lienen kelaillu vaihteita laskiessa kun mutkaan tullessa päästin kykän ja kotkotin olikin vapaalla, vaikka piti olla kolmosella... Oli jo sen verran pitkällä mutkassa menossa eikä mikään neulansilmä, että en kyllä kerennyt mitään tekemään kun mopo nousi pystyyn ja hatelikkoon. Lyhyt turva-alue ryskeessä läpi ja suoraan puita päin. Osuin itse puihin ja tipuin kyydistä. Pyörä meni nätisti pusikkoon puiden välistä ja jäi pystyyn nojaamaan puuta vasten syvemmälle mettään. Kypärä meni särki, mutta pyörä ja ukkeli jäi ehjäks. Kaivelin pyörän pusikosta ja ajelin kinttupolkuja pitkin Motoparkin katsomon ohi takaisin varikolle... Vähän tuli ihmetteleviä katseita :)

Ajelin tuossa kuukausi takaperin pätkän soratietä, jossa oli juuri tuotu sepeli pintana... Hetkeksi unohdin alustan ja kävelyvauhdista etupyörä lukkoon ja kyljelleen sepelille... Hieman ehkä harmitti eikä sen hetkiset ajatukset ollu kyllä lasten kirjaan soveltuvaa tekstiä...:)- Noloo mikä noloo...

Lainaa:

---

kappa12 kirjoitti

Ajelin tuossa kuukausi takaperin pätkän soratietä, jossa oli juuri tuotu sepeli pintana... Hetkeksi unohdin alustan ja kävelyvauhdista etupyörä lukkoon ja kyljelleen sepelille... Hieman ehkä harmitti eikä sen hetkiset ajatukset ollu kyllä lasten kirjaan soveltuvaa tekstiä...:)- Noloo mikä noloo...

---

Ihan samanlainen täällä. Peili sai vähän kipeää, itsetunto ja -luottamus sit vähän enemmän.

Eka reissu tänä keväänä Mutterille Kaivarin rannassa. Siinä oli jonkinmoinen joukko sekä motoristeja että muita kanssakulkijoita. Pysähyin ja rupesin peruuttaan parkkiin. Ei sitte jalka yllänykkään maahan :) No, ainakin pyörä nous pystyyn ennätysvauhtia :D

- Noin 7-vuotiaana isä lupasi ajaa Jupiterilla (silloin jo wanha mopo, Sachs-moottori) kevään kantohangella. Kotipaikka maatila jonka ympärillä peltoa joka puolella. Pihasta tallin edestä "sassin" penkille, kaasu pohjaan ja hangelle.
Edellisyönä oli satanut vajaa 10 senttiä lisää lunta joka oli juuri ja juuri peittänyt ainoan pelloilla olevan ison kiven viimeisen nurkan. Suora 80 metriä (matka jolla Jupiter ehtii kiihtyä täyteen vauhtiin, tottakai) pitkä jälki kohti kiveä ja tarkka osuma, josta jonkinmoinen lento lumiseen maastoon.

- 14-vuotiaana Tunturi Super Sportilla pikku polkuja ja metsäteitä pitkin, kaveri mukana omalla mopollaan. Jonkinlaista kisaakin siinä, ohitustilanteessa liejua ja sivuluisu ja käsittämättömällä tavalla Tunturin jalkatappi kaverin mopon takarenkaan pinnojen väliin. Äiti, ihminen joka aina huomaa kaiken, ihmetteli kotiovella että missäs sinä NYT olet ollut ja mitä tekemässä ? Oli vähän farkut ja takki likaiset liejussa pyörimisen jäljiltä.

- Pari vuotta myöhemmin, edelleen mopolla, eturenkaan räjähtäminen alamäessä noin 70km/h vauhdissa.
Onneksi talvi ja kova pakkanen -> turkishaalaria ym. päällä. Ojanpenkalta noustessa ei heti muistunut mieleen kumpaan suuntaan olin hetki sitten ollut menossa, ja mitä ne suunnat yleensäkään oli.

- Omassa tallissa kasaamassa jonkin auton moottoria talvi-iltana ja ruuvaamassa momenttiavaimeen oikeaa lukemaa, kun kotiovelta huudellaa puhelimeen. Jostain syystä momenttiavain jäi käteen, kun lähdin pihalle.
Piha oli julmetun liukas, aivan armottoman liukas, paitsi tallin edestä viettävä kohta jonka olin päivällä talliin mennessäni hiekoittanut. Siitäpä sopivasti kiireiset puolijuoksuiset askeleet kunnes toinen jalka osui hiekoittamattomaan kohtaan, josta edelleen spagaatin kautta selälleen. Ihan varma en ole tuliko pari piruettia tms. samalla, eikä silminnäkijöitä ollut kun oli pimeää.
Kasattuani itseni etsin momenttiavainta jonkin aikaa, onneksi ei ollut ketään kyselemässä mikä oli hukassa.

Missään näistä(kään) kaatumisista ei tullut juuri muuta kuin henkisiä vaurioita.

Noloimmat on tietty niitä, joissa on eniten "yleisöä".

Eka oli 7-8 vuotta sitten kevarilla. Takarengas oli melko kalju ja vanha nappula. Alustana tuore asvaltti sateen jälkeen. Muuten olisi mennyt hyvin, mutta liikenneympyrässä tuli pari kaveria mopolla vastaan ja päätin kääntyä perään. Takarengas lähti liikenneympyrässä sivulle ja kaaduin. Tietty autoja joka puolella, nolona pyörä ylös ja eteenpäin.

Toinen oli about 2-3 vuotta sitten. Kaverin kanssa tuli ajeltua ja tietenkin melkein vierekkäin. Sovittiin että mennään prisman parkkihalliin, jonne pääsi menemällä edessä olevasta liikenneympyrästä joko suoraan tai 90 astetta vasemmalle. Katoin että kaverilla on sen verta vauhtia, että tokihan se suoraa menee, mutta eipä mennytkään, vaan leikkas eteen. Yllättävä tilanne, niin törmäsin sitten eturenkaalla kaverin takahaarukkaan ja heitin lipat. Yleisöä taas riittävästi. Kaatumatappien ansiosta ei tullut kun pientä ihottumaan moottorin koppaan. Ei huvita enää ajella vierekkäin.

Stelviolla hotellin talliin ajettiin possujonossa ja jono pysähtyi. No en katsonut tarpeeksi tarkkaan vaan pysähdyin itekin ja ei jalat yltäny maahan. Alppi klassikko..

Ei kai mulla ole, vielä, vasta kuin yksi 'kaato' moottoripyörällä. Parkkeeraamassa pyörää paikalleen auton eteen parkkiruutuun ja jalka oli vähän huonosti. Siellä sitten ulisin auton konepellin ja prätkän välissä kun kippasi.
Ei kai sitä kukaan ollut edes näkemässä ellei talon ikkunasta mutta hävetti se silti ihteään

Suurin kaatumisvaara ison ja painavan pyörän kanssa on alle 5km/h vauhdeissa nykyään. 273kg hyökkää yhden jalan kimppuun armotta jos kallistuskulma pääsee lapasesta paikallaan. Tonniäffä on sellainen että lähtee kaatumaan helposti sisäkurvin puolelle parkkipaikkavauhdeissa jos vetää vähän takki auki. Lippoja ei ole tullut mutta aivan helvetin lähellä ollut monta kertaa, kun on ollut hiekkaa jalan alla, kesähousujen lahje vähän tarrautunut kiinni jalkatappiin hetkeksi, tai muuten vain vähän ajanut huonosti. Hellehousujen lahkeiden kanssa saa olla todella varovainen.

Enskalla hyvä meno metsäpolulla, jotain 30 cm suojalunta eli kulkee kunhan vain on asennetta ja vauhtia. Sitten yht'äkkiä pyörä tumppaa penkkiä myöten hankeen, kuski heittää voltin sarvien yli ja tekee enkelinkuvia jossain etumaastossa. Varmaan joku vedellä täyttynyt oja, tai muuten kinostunut paksun lumen kohta joka ei näy ulospäin. Aivan ensimmäiseksi piti tietysti katsoa, että ei kai kukaan nähnyt (ei nähnyt), sitten tutkia pyörän kunto (kunnossa) ja sitten kuskin kunto (kunnossa).

Ja ahtaasti tulkiten, pyörä ei kyllä kaatunut, vain kuski.

Lainaa:

---

Zen kirjoitti

Lippoja ei ole tullut mutta aivan helvetin lähellä ollut monta kertaa, kun on ollut hiekkaa jalan alla, kesähousujen lahje vähän tarrautunut kiinni jalkatappiin hetkeksi, tai muuten vain vähän ajanut huonosti. Hellehousujen lahkeiden kanssa saa olla todella varovainen.

---

Tässäpä olikin ainekset omaan noloimpaan joka tais käydä jo mopo ikäisenä kun Suzuki S1:llä. Rupesin polkemaan mopedia tulille ja lahje tarttui jotenkin käynnistyspolkimeen ja siitä sitten vetäsin oikeelle kyljelle jolllain maagisella tavalla lipat, tottakai nauravan yleisö edessä :doh:

Noloimman muistan yhä.
Kaverin DR350 pätki ja etsimme vikaa autotallissa rivarin edessä, joskus 15v sitten. Kauhean penkomisen jälkeen vika putosi vahingossa käteen, tulpan johto oli ollut huonosti kiinni puolassa. Katkaisin pienen pätkän pois, kiersin johdon kunnolla kiinni ja äkkiä pikku testi pihassa. Tankki oli vaan painollaan kiinni, ei satulaa.
Sehän perkele toimi, innoissani ajattelin vähän keulittaa, suojavarusteinan oli sentään asennushanskat. Juuri siinä kohta asfaltti viettää äkkinäisesti alaspäin ja eipä kerennyt kissaa sanoa, saati jarrua polkaista kun tilanne läksi hallinnasta.
Kauhea pauke, kaikki naapurit katsomassa kun keräilin auennutta kyynärpäätäni, sivuun lentänyttä tankkia kaatunutta Suhnaa pihasta..
Onni oli sikäli onnettomuudessa että metelin mukana tuli naapurin vanhempi sairaanahoitajarouvakin paikalle. Sai tilkittyä käteni vuodon sen verta hyvin että ei tarvinnut lääkäriin lähteä. Niputettiin Suzuki ja mentiin metsään.

Reissulta palatessa pitkän ajopäivän jälkeen ihan kotikulmilla, päätin pitää viimeisen mehutauon ja kurvasin erikoiselle levikkeelle joka on tehty n.3-4 metriä korkeamalle kuin varsinainen tie.

Liittymät nousevat siis melko jyrkästi tieltä ylös ja jotenkin sössin vaihteiden kanssa ja kone tumppasi ylämäkeen ihan pientareelle. Vauhti pysähtyi, kakkonen silmässä ja jarrut kiinni jottei valu taaksepäin. Pyörä alkaa kallistua ojan suuntaa eikä tietty jalka tavoita maata kun ojan reuna on niin lähellä. Pakko oli lopulta antaa pyörän kaatua ja ite loikkasin ojaan, pois kaatuvan pyörän alta.

Pyörä nyt ojassa silleen vähän ylösalaisin kun pientareelta kaatui ojan reunaan. Eihän sitä punnertanut millään ylös kun ojan pohjalla seisten vyötärön korkeudella olevaa pyörää olisi pitänyt kammeta ylös ja vielä ylämäkeen kävellen, pyöräkin sentään liki 300kg.

Aikani pähkättyä oli pakko ottaa vain etusesta kiinni ja kääntää pyörä maassa maatessaan niin että pyörä oli nyt keula ojanpohjaa kohden, siten sai pyörän tavallaan vaakatasoon ja itselle suoran alustan nostoa varten. Pyörä ylös ja pakkohan se oli sitten antaa liukua ojan pohjalle kun oli jo valmiiksi etukenossa etunen ojassa ja takanen pientareella.

Aikaisemmin olin tutkinut että yhdessä kohtaa takaisinpäin mennessä ennen vastaan tulevaa valtatien ojaa oli levikkeen ojassa loivempi kohta ja eikun maastoajoa harjoittelemaan customilla. Ojanpohjaa kiihdyttäen jotta pyörä jaksaa nousta viistosti ojan reunan yli ja sitten tarkkana ettei aja samalla taas tien yli toiselle puolen ojaan.

Se kohta kun etunen oli tiellä mutta takanen ojan rinteessä oli tiukka kun customin maavarakin loppui kesken ja putket ottivat maahan, onneksi olin arvioinut vauhdin oikein ja mopo kuitenkin nousi tielle enkä edes ajanut yli toiseen ojaan. Kukaan ei kai nähnyt kun kuitenkin sevverran olin jo syrjässä päätieltä, autoja kyllä meni ohitte useampia operaation aikana. Palkkiona naarmuja putkissa ja tankissa maassa kääntämisen seurauksena sekä helkkarin hikinen ja punoittava kuski. :)-

Mopokaatumisia on varmaan niitäkin, mutta kevarilla meni nuttu nurin sekä oikealle että vasemmalle:

- Vasemmalle kaaduin 90 mutkassa, kun vauhtia oli vähän liikaa ja asvalttimutka olikin sorainen. Polveen sattui.
- Oikealle kaaduin, kun ajoin liian lujaa kantikkaalla takarenkaalla 90 mutkaan. Ihme kyllä, ei sattunut fyysisesti.

Moottoripyörällä suurimmat kaatumiset on tapahtuneet joko pesupaikalta lähtiessä tai parkissa:

- Kaksi kertaa vasemmalle kyljelle, kun jalka meni läpi nurmikolla sekä asvaltilla.
- Oikealle kyljelle, kun läksin pesupaikalta. Yritin olla varoivainen märällä nurmikolla, mutta takanen suti ja nurin.
- Hiljattain pyörä oli kaatunut oikealle kyljelleen parkissa, kun takarengas vuosi ja painopiste muuttui. Harmittaa.

Uusia kaatumisia vältellen..

Aika noloja mun kaikki kaatumiset on olleet.

Mutta näin äkikseltään tulee mieleen kun reilut 30v sitten olin FZ750:llä juuroopan kierroksella. Nojailin tankkilaukkuun joka pääsi hieman liukumaan kiinnikkeissään, ja kun piti tehdä jossain pikkukylässä uukkari niin stongahan ei kääntynyt riittävästi. Eikun kylelleen ja vasen peili rikki. Pikainen tähystys, onneksi ei muita liikkujia eikä yleisöä, pyörä pystyyn ja matka jatkuu. Motarilla ajo vaikeutui laakista. En muista enää miksei tullut laitettua tarvikepeiliä, mutta niillä kulmilla ei juuri ollut sopiva liikkeitä.

Mulla noloimmaksi kaatopaikaksi muodostui Siuntion kirkon hiekkaparkkis. Eka kaato siellä v.2014 kun tein parkkiksella uukkaria pieneen ylämäkeen. Moottori tietenkin stumppas ja mopo vasemmalle kyljelleen. Onneks sama kylki kuin edellisellä kaatokerralla ja meni edellisen kaadon piikkiin kun mitään ei oltu vielä vaihdettu. Seuraava kaato v. 2017 huhtikuussa. Tein oikealle kääntymistä ja sattui joku pehmeä kohta ja pian oltiinkin oikella kyljellään. Mopo äkkiä ylös ettei kukaan vaan nähny kaatoa. Enää en uskalla mennä tonne parkkikselle.

Oon tän kai ennenkin jakanu, mutta noloin oli Mankilla joskus teininä, työnsin jalalla apua kaverin fillarin takatelineestä, oltiin tulossa jostain metsäretkeltä. Päästiin asvalttitielle, niin mulla meni pitkävartisen kumisaappaan varsi Mankin ohjaustankoon. Aikalailla tuli asvaltti-ihottumaa käsiin, vatsaan, jalkoihin, Mankista ainakin etulamppu päreiksi ja muuta pientä. Henkinen kolhu aika kova, kuukausi tai pari ainakin meni ennenkuin koskinkaan mopoon ja ekat kymmenen kilsaa mentiin kakkosvaihteella tms, kun ns. oli "vähän" arkuutta ajossa.

Eka pyörä alla ja ajokokemusta oli 2 viikkoa. Perjantaina töistä prätkällä Helsingin Kasarmikadun ja Eteläespan liikennevaloristeykseen. Siinä puolihuolimattoman coolina tsekkailin meininkiä puistossa. Yhtäkkiä huomaan, että haarojen välissä on jotain outoa... ja oikeassa jalassa outoa painetta. Mitäs vittua, kaatuuko tämä pyörä?? Alamäkeen viettävällä mukulakivikadulla tanko hieman oikealle tiltissä pyörä valunut eteenpäin ja mayday mayday meillä on paha kallistuma! Oikeasta reidestä kaikki mitä lähtee rutistus, ei auta, tämä kaatuu, jäänkö alle vai hyppäänkö pois? Hyppään pois kyydistä! Samalla kun jätän uppoavan laivan repäisen kaasukahvasta 11500 kierrosta niin, että säikähdän. Ja niin säikähti ainakin 200 muuta Espan puistossa perjantain after work-olutpiknikkiä viettänyttä ihmistä. Minä seison hölmönä kadunkulmassa, pyörä kyljellään ja saan mahtavat aplodit puistossa istuvilta ihmisiltä. Minut oli siis nähty. Pyörä sarvista supermiehen voimilla pystyyn ja helvetin lujaa helvetin kauas. Onneksi oli umpikypärä ja tumma visiiri.

Noloin kaato mankin st:llä, nyk. neste, tyttärelle piti näyttää (kyydistä ehti jo pois) isonmiehen mallilla miten zetori laitetaa parkkiin.. pahax onnex sattu asvaltissa olemaa sellane sadevesi luiska seisontatuen "väärälle" puolelle, eli seisontatuki oli ylempänä ku renkaat ja ko. puolen kuskin jalka .. tottakai mopo kylellee ja itelle jäätävä vi..tus :grin:

Lainaa:

---

usagi kirjoitti

Noloin kaato mankin st:llä, nyk. neste, tyttärelle piti näyttää (kyydistä ehti jo pois) isonmiehen mallilla miten zetori laitetaa parkkiin.. pahax onnex sattu asvaltissa olemaa sellane sadevesi luiska seisontatuen "väärälle" puolelle, eli seisontatuki oli ylempänä ku renkaat ja ko. puolen kuskin jalka .. tottakai mopo kylellee ja itelle jäätävä vi..tus :grin:

---

...tai kun tulin yömyöhällä 700km turneelta kotipihaan.. tallin eteen kurvatessa sama kallistus ku aina, mutta vauhti pienempi ja ukko väsynyny.. käänty mopo siihe kylellee nii nätisti 0-vauheista ettei ikinä.. ikäänku kalistus ja kylellee.. youtubevideoissa stunt miehet kaataa mopon tollee ja kävelee kohti kameraa kuittaillen just tehtyä kovempaa trickiä.. ei meige :D