Tämä! :grin: :grin:Lainaa:
jaulis kirjoitti
Printable View
Tämä! :grin: :grin:Lainaa:
jaulis kirjoitti
Moottoripyöräilyssä vapaus ajaa itselle tyydyttävää vauhtia on minulle se juttu. Kadulla siitä ei voi kovin pitkään nauttia...lähtee kaisla tai henki tai kummatkin:grin:
Ratailu on minulle se aihio jossa pääsee nauttimaan vauhdista vailla häiriötekijöitä. Joku toinen saa saman fiiliksen enskan sarvissa tai letka-ajeluista. Kaikki ovat oikeassa.
Et tu, Brute?Lainaa:
Bone kirjoitti
Elähän nyt, tuotakin on tullut harrastettua ja perhosia. Molemmat kokoelmat on vielä tallessa..., perhosia kuvaan edelleen...Lainaa:
J@ck kirjoitti
Onkohan sitä itse jotenkin outo??? Nuo ylläolevat ja monta muuta hauskaa juttua, kuten off-road (autollla, mönkkärillä), normi mp-hommat tiellä, V8:t, karting.... :paikallatuulee:
En tiedä moottoripyöräilyn tilasta Suomessa sen kummemmin kuin että aika usein tulee motskareita vastaan, joten harrastajia varmaan on. Tuntuu hienolta tervehtiä toisia ja tuntuu mukavalta kun muutkin tervehtii :bye:.Aika monilta tapaamiltani ihmisiltä olen kuullut, että hekin ovat harrastaneet moottoripyöräilyä joskus ennen - osa harrrastaa edelleen, ihan yllättävätkin ihmiset.
Itselleni tämä pitkän tauon jälkeen tuore harrastus on terapiaa. Aivot toimivat heti toisella tavalla, kun istahtaa motskarin päälle ja lähtee liikkeelle. Nyt talvella olen putsannut ja puunannut pyörää, laitellut vähän uutta osaa ja poistanut ruostetta yhdestä kohtaa (eihän tässä pitänyt olla ruostetta) fosforihapolla, mikä tuntuukin toimivan aika tehokkaasti (kokeilin coca colaakin, mutta ei ihan niin tehokasta). Nyt suunnittelen maalin ostoa - ja youtubesta täytyy katsoa vinkkejä, miten paikkamaalaus onnistuu (vaikka ei tuo kohta oo edes näkyvissä).
Tämä talvinäpertely on selvästi jonkinlaista remontoimista. Remppasin taloa liki 20 vuotta ja kun se homma loppui ja on alkanut rempan tuloksista nauttiminen, niin mopedin näprääminen on aika mukavaa. Ensi kesä ei mitä todennäköisimmin mene naulatessa, poratessa, ruuvatessa, sahatessa ja maalatessa. Ensi kesänä voisi retkeillä motskarilla ja käydä kauhistuttamassa asiasta tietämättömiä tuttuja. :grin:
:cruising:
Reilu vuosi sitten aloin kaipailla Pannarin vastapainoksi vähän vaihtelua eli kevyempää ja ketterämpää mopoa lyhempiin päiväretkiin. Hommasin viime keväänä Pannarin kaveriksi Busan ja johan tuli keveyttä ja iloa harrastukseen. Mukava oli tuttuja reittejä kurvailla ja Pannariin verrattuna sai myös raitista ilmaa sekä tuulen suhinaa kypärään. Kesällä tuli myös kokeiltua yhden iltapäivän verran Kotarin 250 4T tuliterää kisaenduroa. Kyllä oli mukavaa touhua sekin ja antoi aivan uuden kulman harrastukseen, kun väännettiin ja möyrittiin menemään enskapätkiä. Iltapäivän päätteeksi punoitti naama ja seuraavana päivänä mukavasti kolotti uusista paikoista jäseniä. Moottoripyöräilyyn saa halutessaan helposti uutta virtaa.
MP-harrastus tuo elämään vastapainoa. Siinä se kai on tiivistettynä. Yksin tien päällä ties missä, siellä työhuolet ei paina eikä perhe piinaa.Lainaa:
Matso kirjoitti
Kuten tässä on monessa viestissä todettu, tätä voi harrastaa monella tapaa ja prätkäily antaa niin erilaisia asioita vaikka kyse on samasta "lajista".
Iso juttu on tämä "poltteen loppuminen" ja/tai harrastajien katoaminen. Omalla kohdalla tilanne on se, että perhe ja suomen säät tarjovat sen verran harkiten näitä ajopäiviä, joten kaikki mikä liikenee käytetään.
Sitten taas kun itse kukin kelaa sitä että polte ja tunne on kateissa, niin kannattaa muistaa, ettei se ensifiilis tai vuoden -72 kesä palaa enää koskaan.:)
Mulle tärkeintä on se vapaus. Kun lähtee ajelemaan niin ei saa olla kiirusta pois, tai ainakaan kovin kovasti, ruuhkavuodet ja sitä rataa. Toinen hyvin tärkeä juttu on tuntea se tuuli lärvissä, siltä se vapaus kahdella pyörällä tuntuu. Neotecin aurinkolippa, ei enempää. Umpikuuppa on suuri nou nou, kypärä menee kiinni vasta yli 100 nopeuksissa ja sekin pelkästään mukavuudellisista syistä.
Parasta on se lämmin viima naamalla ja kevään/kesän parhaat tuoksut.
Ok ,täytyyhän tähänkin laittaa mietteitä.:right:
Laskin että oman moottoripyöräilyn aloittamisesta tulee keväällä kestäneeksi 45 v.
Eri pituisia taukoja tuohon aikaan on mahtunut, pisimmillään jotain 20v.
Mutta koskaan tämä tauti ei ole kokonaan kropasta lähtenyt.:cruising:
Syitä noihin taukoihin on kaikenlaisia joskus ei ole ollut aikaa, joskus ei rahaa, joskus ei muuten vaan ole kiinnostanut. Mitä milloinkin. Oli vuosia että oli pyörä tallissa mutta ei tullut laitettua vakuutuksiin.
En mä silti ole koskaan ollut huolissani moottoripyöräilyn tilasta sen enempää omalla kuin valtakunnankaan tasolla.:p
"Muodin" vuoksi pyörän hankkineet lakos aika äkkiä kuvioista kun huomasivat millainen tämä suomen ilmasto oikeesti on muualla kuin kotilon tuulilasin takaa koettuna.
Siinä customin kromit lakkaa kiiltämästä kunnon vesisateen jälkeen ,eikä nahkafarkut ja hapsutakki tunnu kovin kivoilta päällä märkänä. Vaikka seksikkäältä näyttäiskin.
Omalla kohdalla yksi "herääminen" tapahtui kolme vuotta sitten kun katselin youtubesta jonkun "kahjon" videota
uudenvuoden reissusta mp:llä tikkakoski-jäämeri-tikkakoski. Temperaturet -30, lumimyrskyä jne. Hullu miäs!:blink:
Sitten sama tyyppi kehitteli jotain atlanninvallijuthausta kesälle. Tyyliin 5000 km viikossa,josta yli puolet 40 pyörän letkassa jäämeren rantoja jollain aikataululla. Toisilleen tuntemattomia tyyppejä.:blink:
Tarpeeks hullu homma: Mukaan!
Tallissa oli tuolloin 25v. vanha CBR1000F,tuollanen kun Zenillä, ei hajua onko mittari toisella vai kolmannella kierroksella ,koneen ketjut hiukan rapisi mutta so what. Laukkuja ja ajokamoja löytyi nurkista vanhastaan tarpeellinen valikoima.
Tuolla paketilla tuli heitettyä vielä toinenkin avj. Ongelmitta.
Mopon hankintahinta oli luokkaa puolitoista tonnia, ettei tämä välttämättä tarvi kallista olla.:thumbup:
Se mikä taas alkoi kyllästyttämään oli tämä pikitien lanaaminen.Tuonne pohjoiseenkin tulee 1000 km suoraa pajupuskien reunustamaa tasamaata, ennenkuin mitään kiinnostavaa löytyy.:kääk:
Rupesi sitten kiinnostamaan joku soratiekelpoinen mopo,niitä kun tuli pohjoisen reissuilla kateltua.
Niinpä reilu vuosi sitten ,yhdeltä ajelulta tulin gessulla kotiin.
Siitähän se aukesi taas uusi maailma.
Fiilikset melkein kun silloin kun ekan oman mopon sai.:D
Malttamattomana kevättä ootellessa.:jippikaijee:
ps. myös v:sta 2003 orgissa.
Tässä ketjussa joku viittasi purjehdukseen, sikäli liippaa läheltä että vaihdoin purjehduksen mplyyn 2013. Mp-kortin sain 7/2013 ja sen jälkeen tullut mittariin yli 60tkm matkaenskapainotteisesti.
Purjehdus oli tosi hyvä harrastus, mutta liian aikaaviepää niillä laitteilla jotka itsellä oli, ajattelin että ruppeen taas eläkkeellä sitä harrastamaan. En oikein muista miksi valitsin juuri mp-harrastuksen tilalle, liekö joku äkillinen mielenhäiriö kyseessä [emoji14] Veneseuran jäsenmaksuja tuli maksettua viime vuoteen asti, kunnes taisin päättää lopulta että mp on nyt toistaiseksi harrastus nro 1. Maksetaan se Veneseuran liittymismaksu sitten eläkeaikaan uudestaan, jos seura vielä on olemassa. Veneilyssä on nimittäin samanlaista ukkoitumis-ilmiötä kuin metsästyksessä ja mp:ssä, mielestäni pahempanakin.
Sen verran kun olen tapahtumiin osallistunut, olen todennut että mp-harrastajat ovat rentoa ja asiallista porukkaa, joihin on helppo tutustua.
Yksinajelu/matkailu sorareiteillä on hauskaa, mutta vielä hauskempaa matkailu on porukassa. Letka-ajelu tuntuu toisinaan tylsältä mutta hyvän porukan vuoksi sitä saattaa vähän kärsiäkin :/ :D
Lähetetty minun E6553 laitteesta Tapatalkilla
Henkireikä tämä harrastus on.
Saa hyvin rankan perhearjen katkeamaan ( sairas lapsi ) ja omaa aikaa miettiä ja nollata aivot. Reissuja tehdään broidin kanssa, nautitaan ajamisesta, maisemista, uusista paikoista ja parannetaan maailmaa.... :thumbup:... Työmatkat taittuu Suomessa ja Balttiassa kesäisin aina prätkällä:)
jees, 10 vuotta tuli asfaltteja hinkattua. Ekan 5 vuoden jälkeen alko tökkimään. Ei auttanu busat tai muutkaan.
Keksin laittaa matkapyörän ja alkoi homma taas maittaa. Norjaa + pari keskieuroopan reissua + Suomenniemi koko laajudessaan. Kyllä taas kilometrit maittoivat.
Viime kevään tuli taas semmonen ähky, että mitäpä sitä sitte, ei ole mahdollisuutta lähteä alpeille tai ulkomaille muutenkaan. Lopettaminen kävi taas mielessä.
Matkaenduron hankintaan ja taas tuli semmoinen AHAA -elämys. Miksen keksinyt tätä aiemmin? Suomessa on aivan tuhottomasti hiekkateitä joista nauttii aivan eritavalla kuin asfalttia niellen. Saa nähdä miten kauan käy ennenkuin seuraava kyllästyminen tulee eteen. Toivottavasti ei koskaan.
Yleisesti sanoisin ettei moottoripyörä saa olla liian "automainen" siis kaikki moottoripyöräilyn elementit on mukavoitu minimiin (Goldwing, 1600 GTL jne..). Tuuli pitää kuulua ja tuntua. Moottori pitää pitää ääntä ja jotain tärinöitä ja tutinoita pitää olla. Reissun jälkeen pitää olla väsynyt mutta onnellinen. Mukavuudenhaluinen saa ja pitääkin olla, mutta jotenkin vain tuo ei sopinut ainakaan itselle. Liian homogeenistä touhua.
Niin, pyörä ollut vuodesta 1976, tietty ensin kevari (AS3). On ollut hauska seurata harrastuksen ylä- ja alamäkiä ja varsinkin valtavaa innostusta joka alkoi 1990-luvun puolessa välissä ja huipentui vuoteen 2007 jonka jälkeen alkanut lama on varmasti ollut yksi vähentävä tekijä. Itsellä harrastus on muuttunut jo 90-luvun puolessa välissä mp-matkailuksi Suomessa, Euroopassa ja myös jenkeissä. Muuten ei enää juuri tule ajeltua. Kokoontumisajoissa, kuten FIM-ralli, tuntuu että keski-ikä nousee vuoden vuodessa. Saapa nähdä miten tämän nyt sitten etenee.
Ajan mopolla käytännössä pelkkää työmatkaa mutta onneksi on edes pitkä sellainen.
Koko päivä lähtee jotenkin iloisempana liikkeelle kun ajaa mopolla, vaikka satais pieniä mummoja.
Viime kesä oli 8 vuoteen eka jolloin tuli alle 10K ajettua, koska kelit oli mitä oli ja toinen lapsi syntyi.
Eiköhän ensi kesänä taas se +15K tule.
Ilman tilastoja olisin sanonu että suositumpaa on mopoilu nykyisin, mutta ei kai sitten.
Voi olla että kommuutti pyörillä on lisääntynyt, tuntuu että alituiseen saa olla käsi pystyssä.
Ryhmäajot ja kerhot yms. on jäänyt välistä, pitää varmaan joskus kokeilla.
Moottoripyöräily on ollut mulle tärkeä henkireikä. Hankin ensimmäisen oman prätkän muutama vuosi sitten, kun vaimon terveydentila huononi niin, että emme enää yhdessä pystyneet kesäloman aikaan matkustamaan pois kotoa. Vaimon voinnin mukaan pääsin aina välillä tuulettamaan korvien väliä prätkällä, ja tällä tavoin hetkeksi irti rankasta todellisuudesta.
Menetin vaimoni tuossa hetki sitten, ja tulevasta ei ole nyt mitään muuta tiedossa, kuin työntekoa ja kunhan kevät taas tulee, prätkän kanssa tien päälle uutta elämää etsimään.
Itse näin nuorena ihmisenä voin sanoa, että jos se harrastus oikeasti kiinnostaa, niin ei se ole liian vaikeaa. Ja hintakin koostuu lähinnä valinnoista. Pitääkö pyörän olla miten uusi ja kuinka vähän ajettu, mihin malliin vakuutukset on halpoja, pitääkö hanskojen istua täydellisesti vai kelpaako 30e hanskat motonetistä.
Itsellä syttyi kipinä, kun isän kanssa hommattiin mökkimopo 9-10 vuotiaana. Tuossa vaiheessa oli autolla ajeltu jo pari vuotta, mutta vakio 80-luvun pv sytytti kuitenkin enemmän. Kipinä alkoi lisääntymään pikkuhiljaa, kun ymmärsin vähän enemmän tekniikan päälle ja sain korjailla ja viritellä tuota mökkimopoa.
15 vuotiaana hommattiin faijan kanssa yhteinen mökkipyörä, 600 dr suzuki. Seuraavana vuonna sain kevarikortin ja 125 dt yamahan. Siinä vaiheessa kipinä roihahti liekkeihin ja oli selvää, että aina tulee isompi pyörä, kun saa seuraavan kortin.
18vuotiaana gsf600 ja 20-vuotiaana B-King.
Erilaisia kaksipyöräisiä tullut testailtua n. 25-30 ja kokoajan tulee lisää. Haluan kokeilla jokaista pärrää, minkä käsiini saan.
Jos olisi taloudellinen mahdollisuus, niin harrastaisin enemmän tai vähemmän jokaista kaksipyöräisiin liittyvää lajia ja genreä.
Taas yksi vähemmän. Ei tosin puhdas mp-liike mutta kuitenkin.
https://www.kauppalehti.fi/yritykset...ne+oy/18059182
Varsinkin pienempien liikkeiden asema alkaa olla aika tukala.
Onko jollain tietoa miten rekisteröintien kävi viime vuonna? Vieläkö lasku jatkui?
KTM oli ykkönen, Yamaha kakkonen ja BMW kolmonen.
https://www.mpmaailma.fi/ktm-viime-v...ton-ykkoseksi/
Kaikenlaista kinaa täälläkin taas käydään.
Jos joku tykkää että radalla ajo on tylsää, niin mitä sitten.
Se on hänen mielipiteensä ja hänellä on oikeus siihen.
Minä olen eri mieltä, mutta en valita enkä kehota kyseistä heppua muuttamaan mielipidettään.
Radalla oppii ajamaan.
Siellä minäkin olen käynyt usein ja se on hauskaa.
Kiva on kyykyttää kyykkyjä Gessulla.
Itse kaahailen kyllä mieluummin hiekkateillä vaikka Gessumeetingissä, jonka järkkään.
Siis tuo, klik
Matkailuakin harrastan ja sekin on mukavaa.
Viimeksi ajelin Thaimaassa 1000 km parissa viikossa satapiikin skootterilla ja sekin oli hauskaa.
Kaikenlaista tähän moottoripyöräilyyn mahtuu.
Ihan turha mennä toisia arvostelemaan heidän rajoittuneista näkökannoistaan.
Mitä väliä! HÄH!
Jep. Moottoripyöräilyn (motoristin?) tila Suomessa on vähän kuin alakulossa.Lainaa:
Pekkavee kirjoitti
Osanottoni sinulle.Lainaa:
PetrinMP kirjoitti
Itse olen kanssasi hyvin samanlaisessa tilanteessa. Vaimon kuolemasta on pian vuosi aikaa ja viime keväänä ajohalut oli kyllä aika nollassa. Aika paljon kuitenkin asiaa harrastettiin kaksistaankin. Möin jo pyöränkin pois, mutta loppukesästä havahduin siihen, ettei tässä oikein mitään muutakaan ole jäljellä kuin tämä vuosikymmeniä kestänyt harrastus ja ostin sitten syksyksi moottoripyörän uudelleen.
Toivottavasti ja luultavasti moottoripyöräily kiinnostaa enemmän kuin keväällä 2017.
Minulle moottoripyörällä ajaminen on iloa, irtiottoa oravanpyörästä. Kesällä liikun lähes pelkästään pyörällä. Lisäksi minun pyöräni edustaa sitä vanhaa hyvää aikaa kun kaikki oli paljon yksinkertaisempaa. Osaan huoltaa sen itse, toisin kuin autoni.
Nautintoa, vapautta, toveruutta muiden harrastajien kanssa. Puuhastelua pyörien kanssa ja se tunne kun saa koneen käyntiin ja ajoneuvon liikkumaan moottorin avulla ! Suomessa on todella hyvät yhteisöt alan harrastajien kanssa ja tätä foorumia lueskellessa myös aktiivista talvella, muuallakin kun talleissa.
Sama juttu itselläkin ja Honda saikin koko viime kesän löhötä täysin koskemattomana tallissa, liik.käytöstä poistettuna, ei vaan ajot hotsittanut :no:Lainaa:
Matso kirjoitti
Jo tuota fillaria hommatessani oli pientä kipunan hiipumista ilmassa ja siten kulut optimoitiinkin minimiinsä, vehkeessä ei kovin paljoa euroja ole kiinni eikä sen vak.maksutkaan juuri päätä huimaa => sama vaikka löhöilee tallissa joskos ehkä kuitenkin se ajelu taas joskus kiinnostaisi :paikallatuulee:
Mutta nyt on taas pientä kipunaa heräämässä nykyisten työkuvioiden puitteissa, tuolle fillarille kun löytää Hki keskustasta aika paljon helpommin kolosen mitä autolle ja kun noilla julkisillakaan ei oikein kesähelteillä hotsittaisi työmatkojaan kuljeskella, niin... :thumbup:
Ehkä se "perusvihannes" on mopoilussa /kypärä päähän/ kone käymään...... ilman
poppikoneita, puhelimia, tai muitakaan joutavuuksia.
Siinä, että tuossa ja noin katoaa kaikki muu.
Metrikin ajoa vaikka poppi vaan korvissa soiden..... ja lumous haihtuu.
Vähän samoin homma toimii kun lykkää tuolla jonkassa millaisen ruuhen tahansa irti rannasta.
Tuon kanssa ei ole sitten ihan niin nokonuukaa....:D. Vapa kädessä paikka paikoin ei
haihduta lumousta:D.
Tästä kyllä ihan samaa mieltä!Lainaa:
Bone kirjoitti
Kyllähän se edelleen on se itse moottoripyörällä ajaminen se juttu. Mikä sitä sitten häiritsee milloinkin ja missä iässä, niin vaihtoehtoja on monia :)
Suurilla ikäluokilla taitaa olla pieniä ja vähän isompia lapsia, jotka saattavat vähentää käytössä olevaa aikaa ja sitä edelliset isot ikäluokat alkaa olemaan todella vanhoja?
Nouseva nuoriso ajaa mautoilla, siis joltain osin, eikä edes harjoittele tai saa tuntumaa mopoilla. Siihen vielä ajokortin saamisen ehdot hintoineen alkaa olla typistävä tekijä koko scenelle?
Kun lähtee liikkeelle ja siihen on aikaa, niin se on siinä, kyl te tiedätte :cruising: Mulla kyllä kahdesta edellisestä poiketen menee kylkiäisinä myös kunnon mökämeteli kuulokkeista sen koneen murinan sekaan ihan mieluusti.
Talviajo, tai itseasiassa enska ylipäätään on aktivoinut harrastuksen aivan uusille lukemille ja urille.
Minulle prätkäily on ehdottomasti pakoa arjesta, kypärä päähän, hyvä musiikki soimaan ja tienpäälle pariksi, kolmeksi tunniksi on se juttu. Siinä kummasti unohtuu arjen v-mäisyydet. + yleensä yksi pitempi n. viikon reissu tulee tehtyä joka kesä, viime vuosina Norja on ollut SE juttu.
En silti hampaat irvessä harrasta, jos sataa kolme viikkoa putkeen, niin yleensä silloin kärtyän kolme viikkoa putkeen, ajamatta.
Täytyy tunnustaa että, muutaman kerran kesässä itselläkin tulee tunne ettei vaan jaksa lähteä koluamaan jo sataan kertaan koluttuja teitä, ei vaikka kelejä olisi kuinka, onneksi vielä kuitenkaan tuo tunne ei ole ollut päälle jäävää sorttia.
Ens kesää taas odotan ku apina banaania, kun myöhään syksyllä tuli tuota kalustoa vaihdettua vähän tehokkaampaan suuntaan.
Motskarilla en ole ajanut radalla kuin muutaman kierroksen. Olisihan se ihan kivaa vaikka joku ratapäivä ajaa, mutta varmaan kyllästyisin tahkoamaan samaa rataa loputtomasti.Lainaa:
Kotarikuski kirjoitti
Työmaalla oli kartingbuumi joskus vuonna 2000 ja itsekin ostin auton. Jotenkin se radan kiertäminen alkoi tympimään. Greenpeacen miehet vielä laittoivat radan kiinni ja myin auton pois.
RC-sähköliidokilla tulee joskus lennäteltyä nätillä säällä. Kone on täysiverinen kisapeli ja lennokkifoorumilla ihmettelevät, miksi en käy kisoissa ja mitä järkeä on lennätellä huvikseen sinne tänne vailla päämäärää. Pitää toistaa F5J-luokan kisasuoritusta kerta toisensa jälkeen eri olosuhteissa, kaikki muu on turhaa.
Työkaveri on kaksoistrapin maailman ehkä top 10 tms sakissa. Pumpum...pumpum...pumpum. Kisasuoritusta toistetaan ja hiotaan kymmeniä tuhansia kertoja vuodessa.
Motskarillakin ajelen huvikseni vailla tavoitteita ja sen kummempia päämääriä. Kesäksi meinasin laajentaa repertuaaria sorateihin ja enduropyörään. Toistoja, toistoja toistoja opetettiin yhdellä kurssillakin, mutta minusta ne kuuluvat enemmän koirakouluun tai armeijaan. Meidän koirakin oppii perusjutut yleensä kerrasta.
Syksyllä tuli taas hommattua vuosien jälkeen täysin heräteostoksena mopo. Pikku pojasta asti olen haaveillut vihreästä Ninjasta ja sit sattui hyvä yksilö myyntiin. Tiesi kellä pyörä on ollut ennen minua niin hymyssä suin kävin ekan lenkin ajamassa, eikä hymy hyytynyt. Kerkesin ehkä sen vaatimattomat 300km ajaa ennen kuin tuli pari muuttujaa mukaan (ei liity moottoripyöräilyyn) oli ajot lopetettava. Sitten kun vielä sai oman tallin niin nyt tää homma alkoi tuntua sille mille sen pitääkin vuosien jälkeen! Ensin pestiin, sitten ruettiin pala kerrallaan tutkimaan mitä katteiden alta löytyy ja lisää hinkkausta ja kaiken mahdollisen tarkastamista. Samalla kun saa ottaa olutta sitä vaan viihtyy kummasti. Tämän jälkeen tuli vaihe että mitäs tälle voisi tehdä, pakko tilata vähän jotain uutta pientä osaa ja kummasti sitä taas selailee ebay ja kotimaisia kauppoja sekä foorumeita jos sattus vaikka löytöjä tekemään ja vähän tuunattua kesää varten. Tottakai myös ajovarusteita pitää uusia mopon värien mukaan ja olla valmis siihen kun lumet vihdoin sulaa pois ja pääsee taas sutimaan :orgmp:
No mulle se motskarilla ajelu on semmoi irtiotto arjest. Se fiiilis kun lähtee vaan cruisaa ilman määränpäätä. Haistaa metsän tuoksun. sen kun joku polttaa tulii jossain. navetan hajun. Tykkään muutenkin olla liikenteessä. Autollaki tulee huviajoa mutta motskaril tulee aina semmoo fiilis että nyt lähetää seikkailee. Ja tulee sitä työmatkaakin ajeltua:orgmp:
Eiköhän tähänkin harrastukseen päde samat opit, kuin moniin muihinkin. Se elää ja muuttaa suuntaansa harrastevuosien mittaan. Se mikä innosti alussa, ei välttämättä anna enää vuosien päästä. Itse en enää viitsi lähteä ihan lähinurkkiin ajelemaan ihan vaan ajelemisen vuoksi. Toki, jos sille päälle sattuu, voi lähteä lyhyelle röörinputsauslenkille. Siinä vain lisenssi ja terveyskin on sen verran riskillä, ettei kovin usein tohdi tehdä.
Työmatkoja tulee ajettua pyörällä, mutta se on lähinnä vaan liikkumista, viis ajoneuvosta. Kotimaan reissuissa kelikynnys on noussut, ihan sateeseen ei juuri huvita lähteä, autollakin pääsee. Radallakin tullut muutamia kertoja käydyksi, ihan mukavaa ja hyödyllistä, mutta ihan harrastukseksi asti, tuskin. Pyörän roplaaminen ei juuri pakollisia kuvioita pidemmälle, ei ole minun juttuni.
Pidemmät reissut sen sijaan ovat edelleen mieluisia, kotimaassa ja kauemmas. Varmaan suurin syy pyörän omistamiseen ovat juuri nämä reissut. Varmaan tulevanakin kesänä tulee lähdettyä ainakin pohjoisen suuntaan, toivottavasti myös ainakin Keski-Eurooppaan.
On ollut mielenkiintoista pohtia makro-/mikrotrendejä.
Reilu 10 vuotta sitten TV:stä tuli paljon remonttiohjelmia. Sen jälkeen taisi seurata kuntoiluohjelmat. Tämän jälkeen muistaakseni ruokaohjelmat ja viimeisimpänä huutokauppaohjelmat. Näistä kaikki ovat palvelleet varmasti alan yrittäjiä.
Moottoripyöräily on ollut harrastus karkeasti 40-50 vuotta. Sitä ennen mp oli edullinen kulkuväline. Kuihtuukohan tämä(kin) harrastus pikkuhiljaa. Onhan se typerää polttaa bensaa turhan takia, voisi provosoiden sanoa.
Itselle tuli viime vuonna kilometrejä noin 2000. Sää oli kehno eikä oikein napannut. Työn puolestakin tulee jonkin verran reissattua, niin kesälomalla ei ole enää niin kauhea hinku reissuun - tai sitten se on ikä. Ja luonto vetää entistä enemmän puoleensa kuin moottorin pärinä.
https://www.youtube.com/watch?v=DjpZAAeN178Lainaa:
Saatana kirjoitti
Toisaalta, jos moottoripyöräilyä verrataan remontointiin tai kuntoiluun, niin nuo kaksi jälkimmäistä yleensä tähtäävät johonkin ja päämäärä on lopputulos. Toki joillekin nuo ovat elämäntapa, mutta isoimmalle osalle se juttu on se päämäärä.Lainaa:
Nomad kirjoitti
Mun mielestä taas moottoripyöräilyssä ei varsinaisesti ole päämäärää. Matka on tärkeintä.
Se onkin se juttu, mikä pitää harrastuksen elossa.
Uusien pyörien suosion lasku viimesinä vuosina voidaan pistää aika pitkälti taloudellisen laskukauden piikkiin. Epävakaina aikoina ei ehkä niin herkästi uskalleta sijoittaa siihen uuteen mopoon. Ja varsinkin, jos työpaikka menee alta, niin ei siinä paljon uusia pyöriä ostella. Harrastuksista tingitään.
Ja mopoilu on aika kallis harrastus.
Itselle tuntuu tulevan kilsoja 6000-8000 kesässä, vaikkei edes kävis missään. Viime kesänä reilu 7500km ja pisimmät matkat tais olla viikonloppuisin mökille, reilusti alle sata kilsaa suuntaansa :D
Mooottoripyöräilyn tila suomessa. Nykyään ihmiselle on tarjolla vaikka ja mitä harrastusta ja ajanvietettä. Ja ne muut harrastukset yleensä maksavat vähemmän kuin prätkäily.
Lisäx, ainahan sitä tovois noiden pyörien hintojen olevan alhaisempia. Verot liian kovat mielestäni. Sinänsä käytettyjen, hyvien pyörien tarjonta on tällä hetkellä hyvä.
Mulle prätkäily on nykyään paremmaksi kuljettajaksi opettelua soralla. Asfaltilla ei ole kivaa, ennen kuin vauhtia on reilusti yli rajoitusten. Poislukien todella kurvikkaat pätkät esim. porkkalanniemen ek. Sen sijaan olen jollain vinoutuneella tavalla innostunut nykyään menemään soralla, pyörällä jonka ei luulis soveltuvan sinne kovinkaan hyvin. Silti olen huomannut, että sehän tuo bandit menee sorateiden mutkiin yhä nopeammin ja nopeammin kun sen vaan väkisin sinne runttaa. Eli siellä raja hauskan ja jännäkakan välillä on tosi ohut tarvittaessa. Ja ilman pelkoa vuokoista ja liikenteestä.
Tässä moottoripyöräilyssä on muistettava yksi asia.
Itse kun olin 15v sain ajaa mopoa. Täytin 16v ajoin kt kortin kun ajoin ajokortin sain ajo-oikeuden täystehoisiin moottoripyöriin.
Nykyään on sen seitsämän korttia ja kaikki maksaa ihan riittävästi.
Tämä kaikki on ajokorttiuudistuksen ansiota.
Onko onnettomuudet laskenut kyllä on, koska ei ole motoristeja. Maksaa se kortti ja monta eri vaihetta.
Olisikin tärkeää painottaa, että ajoturvallisuuteen vaikuttaa eniten esim. Motorgin järjestämä ajotaito kurssit ratapäivillä tai muut vastaavat suoraan ajo-opetukseen tähtäävät kurssit.
Itse olen aina liikkunut moottoripyörällä tai kotilolla. Ajokilometrejä on riittävästi. Ja on paikattu matkan varrella. Ja ne neulomiset ei ole ajo-oikeuden vika, vaan se kaikki on ollut korvien välissä.
Onhan se ihan eri juttu tulla tontille mp:llä ku kotilolla.
Ei tuo MP-kortin hankkiminen minusta niin monimutkaista ole, esim. -93 syntynyt poikani ajoi ensin A1-kortin, sen jälkeen suoritettuaan B-kortin ensimmäisen vaiheen, muuttui prätkäkortti automaattisesti A2-kortiksi. B-kortin täydentävän vaiheen jälkeen muuttui prätkäkortti taas ilman toimepiteitä A-kortiksi.Lainaa:
fredi kirjoitti
Sitä en tiedä miten hankalaa se on, jos alla ei ole A1- korttia. Omat kortit tuli ajettua -73 ja -75, silloin oli kaikki toisin.....
Ei moottoripyöräily mielestäni mitenkään erityisen kallis harrastus ole, jollei siitä sellaista tee.Lainaa:
panu.. kirjoitti
Kaikkien naapureideni polkupyörät esimerkiksi maksavat enemmän kuin oma Seeprani. Käyvät niillä pari kertaa vuodessa sitten polkemassa jossain Espanjassa. Näkisin ongelman enemmänkin siinä että nykyään ei enää kehdata tai haluta ajaa vanhoilla, käytetyillä pyörillä ja silloinhan touhusta tulee kalliimpaa. Tähän toki vaikuttaa myös teknisten kädentaitojen väheneminen, ei haluta liata omia käsiä, leimautua rassaajaksi.
Toinen on tämä nykyinen trendi, että pyörän täytyy olla iso heti alusta lähtien. Nykyäänhän on vähän sellainen ilmapiiri että harrastuksen täytyy olla kallis, tai mä en kehtaa näyttäytyä ihmisten ilmoilla ollenkaan. Tällaisen ilmapiirin syntymiseen sitten vaikuttaa yleinen yhteiskunnan muutos, jne. Jos ostaa jonkun vanhan pyörän ja on valmis huoltamaan ja tarvittaessa korjaamaan sitä itse, niin ei tämä touhu nyt mansikoita maksa vieläkään. Pari tonnia menee, mutta sehän on nykyään vasta kahvirahat kun harrastamaan ruvetaan ihan mitä vaan. Menee yhdellä rantalomalla. Toki nuoren uusien korttien ajokuluja ei ole tuohon laskettu sitten.
Kyllä tuo nykyinen korttihässäkkäkin vaikuttaa. Taloudellisesti, mutta myös psykologisesti, luulen. Jengi jännittää noita käsittelykokeita, ja niissä pärjäämistä. Ennen oli autokortti, ja kaveri antoi tuutin avaimet että käyhän kokeilemassa kylällä. Näin se itselläkin meni pitkälti. Olin juuri ajanut ABC-kortin, niin serkkupoika antoi tonnisen Kawan päiväksi lainaan. Voi pojat sitä fiilistä:thumbup: Olin toki sitä ennen tahkonnut hartaasti mopoilla ja kevareilla.
Eihän sitä pakko ole harrastaa jos ei maistu. Itsekin olen pitänyt välillä välikausia. Jossain vaiheessa ruuhkavuosien keskellä tuntui tavallaan helpottavalta luopua moposta, niin ei tarvinnut yrittää löytää aikaa ja motivaatiota harrastamiseen. Sitten uusi yritys kun löydät itsesi selaamasta nettimotoa joulun välipäivinä.
Kannattaa myös miettiä mikä siinä mopoilussa viehättää enempi ja mikä vähempi. Itsekin luulin nuorena poikana että kaikkien pitää tykätä kyykyistä ja ratailusta, koska se näyttää koleelta ja kaveritkin tekee niin. Nyt on alla vähän rauhallisempi ja pystympi mopo jolla voi poiketa sorallakin. Joku perversio on myös mopon ylihuoltamiseen ja hinkkaamiseen, mutta ei kai se kiellettyä ole jos kerran siitä saa kiksinsä. Kilometrejä tuskin tulee edes tuhatta kauteen, mutta hauskaa on.
Tämmöseen harrastamiseen uusi/kallis mopo ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. Ainakin itseäni alkaa risomaan jos ajoa ei tule tuon enempää ja vakuutukset kaskoineen juoksee läpi vuoden. Siinä tulee kilometreille hintaa. Ostaa lompakkoystävällisen prätkän jossa liikennevakuutus on ~250 eur vuoteen, niin ei käy henkisen hyvinvoinnin tai omantunnon päälle vaikkei tulisi ajeltuakaan.
Kokeilkaa myös erilaisia mopoja ja erityyppistä harrastamista, niin saattaa löytyä uusi kipinä. Voipi myös olla että iän myötä tarpeet ja halut muuttuu. Mukava mopoilukausi ei oikeasti ulotu huhtikuusta marraskuuhun, vaan sijoittuu lähinnä kolmelle kesäkuukaudelle. Sen ulkopuolella auto on monesti se mukavampi työmatkakulkine, niin hyppää sitten suosiolla sen sarviin.
Tuskin tästä kaivamallakaan löytyy mitään yksittäistä, hyvin merkittävää selittäjää/syytä.
Ennemminkin niin, että merkittävä määrä pienempiä, mutta armotta "nakuttavia" selittäjiä
jätetään huomiotta. Vähän samaan tapaan kuin kulupuolella "centti sinne tänne", no big deal.
Toiset asiat vaikuttavat suoraan, mutta vielä useammat "välillisesti".
Harrastaminen/hyötykäyttö ja näiden yhdistyminen/suhde.
Ajat muuttuu.... Ajatellaan ensin vaikka vaan em. asioiden kautta.
Hyötykäyttö eri tavoin oli faaraoiden kaudella suhteellisesti merkittävämmässä osassa.
Tähän kuitenkin yhdistyi myös ns. harrastuskäyttöä.
Pääosin puhdasta harrastuskäyttöä oli kuitenkin suhteellisen vähän.
Hyötykäytön määrään vaikutti osaltaan myös se, että meidän ilmanalassa joudutaan väkisin "sietämään"
paljon mopolla liikuttaessa. Ennen tuo "sietokynnys" oli hieman toista luokkaa:D.
Rahassa karkeasti arvioiden ei pitäisi kummempaa eroa olla huonompaan suuntaan.
Kyllä markkoja laskettiin tarkkaan ja hartaasti 40-50v sittenkin.
Kun mennään enemmän "harrastamisen puolelle", iskee siinäkin asioiden yleinen muuttuminen
merkittävästi "säröytyneemmäksi". Tämä liittyy sekä itse tekemiseen, että välineisiin.
"Kapea-alaisuus" ja erikoistuminen ei ole välttämättä hyvä asia jos ei liikuta kilpailusuorituksien parissa.
Aika perkeleen monessa touhussa, mistä sitten onkaan kyse, alkaa "toimivat yleiskoneet" olla historiaa.
Tämä niin teknisesti arvotettuna , kuin markkinoinnillisesti ja varsinkin mielikuvallisesti.
Ei tartte kummonen "keppi" olla, niin on jo tusinan verran vehjettä viilattuna ominaisuuksiltaan
hyvinkin "kapealle alueelle". "Ostakee.... Ostakee" !!!! Vaikka ei busineksessa sinällään mitään pahaa....:;):.
Eli ihan jo pienellä "pintapöyhäisyllä" ja maailman muuttumiseen yhdistettynä löytyy luokkaa kymmeniä
muuttujia joilla on oma vääjäämätön vaikutuksensa kokonaisuudessa.
Kaupunki/taajamarakenteen kehitys ja tätä myötä.... "soveliaat paikat" tuohon harrastamispuolelle
ovat myös varteenotettava tekijä. Mietitäänpä vielä maastoliikennejuttuja ym.
Asiat, joihin ei kukaan ennen kiinnittänyt edes huomiota, tuottavat nykyisin 10v keinutuolia ja
munat + muut vehkeet valtiolle:sad3:.
Ajokorttiasioita nähdäkseni "väheksytään" niiden todellisiin vaikutuksiin nähden.
Vähän sama tuossa kun se, että "onhan sulla periaatteessa oikeus ja mahdollisuus"......
mutta miten homma sitten käytännössä menee:;):.
Eipä tosin moni huomaa sitä himassaankaan:D. Kun kysyy (sori, ilmoittaa) menevänsä poikien kanssa taas
baariin..... ja vastaus on: VOITHAN sä mennä...... :;):.
Eipä siinä mittään.... mutta sillä on hintansa:)-.
Pikkasen taas sitä "näkökulmaa" laajemmaksi tässäkin aiheessa ei varmaan haittaa.