Tosiaan tässä tapauksessa kun ei ole kokemusta ollenkaan niin keveys ja ajoasento ovat ne oleelliset tekijät. Tuo Duke olisi kyllä yksi parhaita vaihtoehtoja. PS Kun pysyttelet max. 2 mukisessa niin saat sulosoinnut kaupanpäälle.:)
Printable View
Turbo unohtui, ja sähköinen kilpikulmasäätö.
Kaikki ei kuitenkaan pyöristä innostu, sen tietää vasta kun kokeilee. Sen takia ei mun mielestäni kannata laittaa kymppitonneja heti kiinni. Joku 500-750 cc selkä suht. suorassa ajettava kevyt peli.
Mihin se jatkossa riittää, on enemmän kuskista kuin pyörästä kiinni. Kyllähän täällä joku kävi likkakaverin kanssa 125-kuutioisella kakspäällä Alpit katsomassa.
Se on kuulkaas STREET TRIPLE !
Erinomainen ajeltava hilijjoo - kowwoo.
Normaaliajeluihin nöyrä ja "vahva" kone kusiaiseksi,
mutta sen saa kannustettua sen verran kovaankin
kyytiin, ettei vehkeistä lopu vara ihan edes alkuvuosina.....
ja alustakin riittää harrastaa ihan kivasti.
"Kevyt"... ja hyvinkin kevyen tuntuinen keikutella.
Ajoasento "normaali".... eli kyykky tai "postipate" mallinen.
Ei paha edes edes persjalkaiselle hukkapätkälle, vaikka
185-190 senttinenkin mahtuu mukavasti kyytiin.
Hyvää käytettyäkin saa kivasti.... ja nyt taitaa löytyä
uutta "ylivuotista" nurkista ja maailmalta jopa naurettavaan hintaan.
Tuosta Street Triplesta lähtisin, ehdottomasti.
Hieman toisesta genrestä taas uusi Pikku-Versys voisi korjata potin
aika suvereenisti.
Vanha "Eki" ei myöskään olisi huono valinta, jos budjetti kovasti ahdistaa.
mopo missä samat hallinta laitteet kun isommassakin pärrässä :blink: sen alta on helpompi alottelu lippojen jälkeen kaivautua ylös :grin:ja tämä juttu ei ole vittuilua
Mopon laitto on ihan samanlaista kuin auton osto tai asunnon osto, ei niissäkään ole järjellä mitään tekemistä.
Kämppä, mitä maksetaan loppuelämä, ostetaan sillä perusteella minkälaiset tapetit on seinillä(rouva valitsi, minä olisin tutkinut kaikki tekniset tiedot hyvinkin tarkkaan:). Miksi 15 kertaa halvempaa MP:tä pitäis miettiä sen kauempaa? Katsoo sopivan, kokeilee ja ottaa asenteen -tää on mun mopo ja te muut omine mopoineen voitte mennä minne haluatte.:WAZAAP:
Nämä palstan ohjeet ovat aina samat riippumatta millainen aloittelija on kysymyksessä. Suurin osa neuvojista unohtaa vuosien kokemuksensa tunturin tai pv:n satulasta. Jos on oikeasti aloittelija kaksipyöräisellä joutuu jo kytkimen ja vaihteiden käyttöä miettimään. Silloin on kyllä oikeasti turha ostaa tehoa reserviin ja kasvunvaraa pyörään. Ostaa suosiolla sen kevyen ja helpon aloittelupyörän, ja vaihtaa sitten suurempaan kun on aika.
Duke 690. Helppo kevyt ja hemmetin hauska ja todella kaunis :rakastunut:
Mulla oli aikanaan nuoruudessa Tunska joitakin vuosia, mutta ikävuodet 17-47 meni ihan auton ratissa. Sitten sain jostain kuningasidean, että mp pitää laittaa, sen kun sai ihan taskussa olevalla ajokortilla eli kynnys oli matala. Hommasin kokeneemman kaverin neuvosta cbf600s. Oikein oiva ja nöyrä pyörä hallittavaksi ja kurvailun opettelemiseen. En viittiny käydä mitään kursseja tms, ton kokeneemman kaverin kanssa ajeltiin muutaman satkun lenkkejä. Kaikki meni hyvin, mutta muutaman kerran oli hilkulla mennä ojaan tai vastaantulijan puolelle, ennen kuin alkoi kallistelu tulla luontaisemmaksi reaktioksi kuin pyörän pystyyn nostaminen ja äkkitilanteessa jäätyminen. Kallistelua, jarruttelua yms harjoittelin ekoina kesinä suunnilleen joka päivä, ja sitten ei kun Itämeren ympäri itsekseen, eli kohti seikkailuja. Matkaa kun tuli enemmän, huomasin että tää 600 käy aika kovilla kierroksilla riittävissä matkanopeuksissa. Laitoin 1250fa:n, eli on edelleen nää mun pyörävalinnat säyseästä päästä, helppo hallita kuin mikä, kun on riittävän arka ja vanha kuski :) Joskus tuntuu, että olisi voinut hommata suoraa päätä tollasen ison bandit-johdannaisen, näissä mun molemmissa pyörissä koko tuntuu lähinnä paikallaan parkkiksella käsiteltäessä eikä muuten. No onhan fa tietenkin sen verran kovempi kulkine, että ehkä sen kanssa olisin noissa harjoitteluvaiheen jäätymistilanteissa kuhauttanut ojaan, mutta hyvä oli eka pyörä sikälikin, että sen kanssa viitsi kuitenkin käydä Euroopassa ja Lofooteilla, sai tavaraa kyytiin ja oli varttikate suojana. Jälkikäteen on helppo huomata, että ellen olisi luonteeltani näin jäärä, olisi kannattanut käydä jotain ajokursseja. Nyt on selvitty tuurilla, ehkä kurssin avulla en olisi noihin tilanteisiin edes joutunut. Ja kunnon suojiin ehdottomasti panostat, mieluummin mopon hinnasta tonni pois tai pikku velka pankista ja sen verran lisäsatsausta suojiin. Että tällanen kertomus toiselta ihan aloittelijalta, jospa olisi avuksi :bye:
Tuo pikku Triple huutaa maantienopeuksissa ihan helkutisti (lyhyet välitykset), samoin taisi olla tuossa GSR:säkin...hermo meni maantiellä, vasen haki ainakin kolmea lisävaihdetta...turhaan :paikallatuulee:
Mä en oikeasti ymmärrä, miksi pitäisi väkisisn ostaa joku pieni pyörä ensimmäiseksi. Joku alun toistasataa hummaa on ihan hyvin käsitltävissä oleva teho ja hei, onhan siinä oikeassa stongassa sellainen portaaton tehonsäädin. Ja oletettavasti autokoulussa on sen verran ajettu, että kytkintä osaa käyttää ihan jokainen.
Kunhan kyseessä ei ole tavalla tai toisella liian äärimmäinen kapine, tosi kyykky, kilpamoto, turbobusa tai joku puolen tonnin matkahotelli, niin millä vaan pärjää, kun edes vähän on tolkkua menossa mukana.
Duke :thumbup:
Jahas...PoS tuossa jo nuorempana ja nop... siis HÄTÄISEMPÄNÄ:p ehti asian ytimeen.
Joo, voitko jotenkin loogisesti avata sitä, miksi "reservi" olisi asioita aloittelevalle jollain....
ylipäänsä millään tapaa huono tai välteltävä asia ???
"Reservihän" ei, aivan äärimmäisiä laitteita lukuun ottamatta, millään tavoin poissulje ihan vasta-alkajallekin
edullisia ominaisuuksia.
Moottoripyörähän ei ole sellaisenaan verrattavissa moniin muihin "suoritusvälineisiin",
joissa monasti kehittymisen myötä arvoaan nostavat ominaisuudet potkivat munille aloitteluvaiheessa.
Riittävän laadukas ja toimiva alusta, "nöyrä", suorituskykyinen mutta varsin lineaarisesti tehoa
tuottava kone, hyvin toimivat jarrut, kytkin jne.
Jos näiden "järkevä" taso aloittelijan pyörässä määritellään siten, että homma on bueno siinä
kohtaa kun kaikki on "riittävää" ympyrän kiertämiseen hiljalleen marketin tyhjällä parkkiksella......
mutta parin vuoden ja jonkun kymppitonnin ajojen jälkeen...... parkkiksen jälkeen loppuneet
ominaisuudet ovat suorastaan vaaraksi liikennöimisessä......mistä vitusta on kyse???????
En nyt sano, että "tyhmyydestä"...... mutta kovin omituisesta ajatuskulusta kuitenkin.
Ei mitään henk.koht. Ihan vaan asiat asiana, perustelut perusteluina.
Jokasella on persreikä ja mielipide.
Jos omaa kokemusta raottaa niin eka XJ600s 60 hevosvoiman kanssa ja nyt toi RF900 joku 130 heppaa. Kyllähän sen huomaa että viimeksimainittu on halukkaampi ottamaan vauhtia ja nopeuden saa helposti lähemmäs kahtasataa, kun XJ otti helposti sen 120. Arkiajossa iso ja tehokkaampi kone ei eroa paljon missään ennenkuin on ohitustillanne tai kyytiläinen mukana. Eniten normiajelussa tuntuu ajoasento, jousitus ja kai kaipa ihan oikea runkokin auttaa. Tehot antaa lähinnä isomman skaalan vauhdin määrittelyyn, ihan eppoisaa se on alle 5000 kiekan. Toki nykyaikaisemmilla mopoilla voi olla erilaista ja vääntökäyrä olla kovempi jo pienillä kierroksilla, en tiedä.
Ensimmäinen, toine ja kolmas kerta.
Kai se Duke sitten voitti.
Siinä mielessä oiva valinta, että ketjun aloittajalla ei tuo matka kasseista katuun ole kovin pitkä ja sillon mahd kapean pyörän hankinta on enemmän kuin suositeltavaa. Monesti näkee että aloittava motoristi tekee elämästään turhaan hankalaa hankkimalla vehkeen jota ei taajama-ajossa ja hitaissa käännöksissä hankalalla alustalla hallitse. Ja usein syynä on tassujen matka tatamiin. Luoton ja rutiinin tultua pärjää sitten lyhyempikin vaikka sillä kuuluisalla turbobusalla.
Sen mä tota Dukee huutelen kun ei oo paha huoltaa kevyt ja helppo käsitellä. Toki se tärisee tietyllä kierrosalueella niin että kylän jokanen dildo on katellinen. Mut kun sen ei anna häiritä niin on oiva vehjes. Meillä sattuu oleen yks tollanen ja se on vaimolla. Tiiä sit onko toi viitattu dildo sit se syy mut tykkää kyl moposta ja niin tykkään minäkin.
Ensipyöräksi se gikseri on ihan ok. Emäntä osti itselleen ensipyöräksi ZX-6R Kawan. Aiempi kokemus kaksipyöräisistä oli "2-3 kertaa kokeillu mopoa tai skootteria" luokkaa. Ajeltiin kortti opetusluvilla (opetin itse ja säästettiin 750 euroa) ja käsittelykoe samalla vehkeellä. Ei tarvinnut vielä ekana kesänä isompaan vaihtaa. Osta suoraan isompi/tehokkaampi ja käännät vähän varovaisemmin kaasua ni ei tarvi juhannuksena olla jo vaihtamassa.
Videolla ei tykätty äänestä, onhan se yksipyttyisen käynti ja ääni on täysin erilainen kuin rivinelosella. Se on paljon matalampi ja rosoisempi, joku voisi sanoa että luonteikkaampi. Nykyaikainen rivinelonen puolestaan saadaan hyvin hiljaiseksi ja tasaisesti käyväksi, jopa lähes huomaamattomaksi kuin sähkömoottori, esim https://www.youtube.com/watch?v=9hrw9JBe69E
Yksipyttyisessä on sekin että ääni muuttuu paljon kierrosalueen ja kaasunasennon mukaan, se on "eloisampi".
Mutta toisaalta aloittelijalle voi kaikki mp-moottorit kuulostaa samalta. Tärkeimmät ominaisuudet ovat ne keveys ja ketteryys. Hankalalla ja kankealla pyörällä voi into lopahtaa. Ja jos ostaa nyt rivinelosen, niin muutaman kauden jälkeen voi päivittää 3, 2 tai 1 -sylinteriseen :;):
Ok. ER6 jo meikäläisen kirjoissa "oikea" moottoripyörä. Aikaisemmin ketjussa joku esitti hankittavaksijotain 250 kuutioista tms. kevaria. Luulin että viittaat niihin. Olen kuitenkin sitä mieltä ettei siitä reservistä ole haittaa. Enemmän se on ukosta kiinni minkälaista jälkeä syntyy.
Osta sellainen pyörä, mikä omaan makuun tuntuu parhaalta. Jokaisella niistä oppii ajamaan melko helposti jos on normaalilla motoriikalla varustettu ihminen kyseessä. Pyörää enemmän kiinnittäisin huomiota kevään/alkukesän kurssitarjontaan ja hakeutuisin kortin saamisen jälkeen aika pikaisesti jollekin kurssille. Esim. nuo orgin Ajotaito I ja II kurssit ovat pirun hyviä kursseja perusajotaitojen parantamiseen.
Itse koeajoin pikku Gixerin ja ostin tonnisen, omille taidoille olis toki ollu riittävä kuussatkukin.
Minkä tahansa valitset, huolehdi, että se eka kerta, kun et saakaan syystä tai toisesta käännettyä mutkaan, on paikassa, jossa tilaa liukua.
Kuten mainittu jo edellä, tämä ei riipu pyörän tyypistä vaan kaksipyöräisyydestä.
Kesä! Ihan pian! :jippikaijee:
Minä hankin vuosi sitten keväällä ensimmäisen pyöräni. Koeajoin Yamahan mt-07 ja mt-09 näistä päädyin tuohon isompaan moottorin luonteen johdosta. Tuli ajettua 7000 km. Ja mielestäni mt-09 sopi erinomaisesti ensipyöräkseni.
Nyt olen siistymässä pykälää isompaan mt-10. Joten pisteet mt-09:lle !
Tuanoin.....
Kun se kuuluisa "tuntuma" kuitenkin on aika olennaisessa roolissa kaksipyöräisillä kurvaillessa.....
Alkutaipaleella tahtoo väistämättä hieman useammin löytää itsensä tilanteista, joihin ei
kilometrien ja kokemuksen myötä enää yhtä helposti ajata itseään.
"Hyvä ja tuttu tuntuma" halutaan pallit valtavina liian usein liittää rajoilla vetämiseen ja
unohdetaan noiden usein aivan ratkaisevakin vaikutus siihen, tuliko romuja ja raatoja, vai jotain
vähemmän dramaattista..... vaikka vaan paska housuun..... ja matka jatkuu seuraavalle
vaihtopisteelle:D.
"Hyvällä" pyörällä aloittaminen antaa mahdollisuuden kehittyä ja kehittää taitojaan tutulla laitteella
pitemmän aikaa... ja kun alkutaipaleella niitä "uusia juttuja ja tilanteita" tulee ihan kivasti
klaarattavaksi, niiden klaaraamisen todennäköisyys ei ainakaan huonone.
Paskan housuissa ja ukon arkussa erottaa usein ihan helvetin pienikin asia.
Mun mielestä pointti ei ole saada kerralla loppuelmäksi unelma pyörä. Mieliteot ja halut muuttuu ajan mittaa jne. ja ne saakin muuttua, miksei saisi.
Eka pyörä on se, millä tutustutaan harrastukseen, ei se haittaa vaikka pyörä sattuiskin sellaiseksi, jolla ajaa vuosi kausia, mutta ei se mikään virhe ole jos sen haluaa vuoden, parin päästä vaihtaa toiseen.
Paljon tärkeämpää on tunnustaa itelleen tosiasiat ja valita pyörää sen mukaan. Joillekin pelkkä teho on se mittari ja jos se on prioriteeteissä ykkösenä niin silloin pitää valita tehokas pyörä. Toisille joku muu juttu on se mitä haetaan silloin valitaan joku muu pyörä kuin se tehokkain. Osalle Suzuki Savage LS 650 on se oikea ja jos se natsaa niin ei siinä ole mitään väärää. Toisille turbo busassa ei ole tarpeeksi ja se taas on heidän tapansa harrastaa. Tärkeintä on että valinta tuntuu itelle oikealta ja ymmärtää edes vähän niitä kriteerejä, joilla pyörän valitsee. Toki käytetävissä olevat varat määrittelee osan, mutta ei sekään mitään älyttömiä rajauksia tee.
Tuolta pohjalta sanoisin että ole rehellinen itsellesi ja myönnä tosiasiat. Jos haluat oikeasti paljon tehoa niin ota tehokas pyörä, jos joku muu on etusijalla niin pistä se itelle tärkeä homma prioriteeteissä ykköseksi. Itselle sopiva pyörä kuitenkin auttaa kummasti homman mielekkyydessä ja harrastuksen jatkumisessa. Ennen kaikkea valmistaudu nyt jo ettei tällä pyörällä ajeta hautaan, ei hyvässä eikä huonossa mielessä, se vaihdetaan sitten kun siltä tuntuu.
Minun vaimoni aloitti viime keväänä prätkäilyn, myös aivan nollasta, ei metriäkään ajokokemusta. Pituutta 159 cm eli kaikki pyörät liian korkeita, piti madaltaa. Ehkä hänen kokemuksistaan on jotain hyötyä:
Opettelun aloittaminen, ekat metrit: http://www.vanhamoto.net/2015/05/ma-...yn-kanssa.html
Prätkän madaltaminen ja prätkäilyn aloittaminen kolmen kuukauden ajojen jälkeen: http://www.vanhamoto.net/2015/08/moo...dallus-ja.html
Ekan kesän lopussa oli 14 000+ km ja hän aloitti eilen uuden kauden ongelmitta, ei haitannut liukkauskaan.
Tässä muuten sama kaveri joka ylempänä haukkuu Duken kehumassa Husqvarna 701 supermotoa :) "very very good bike"
http://www.youtube.com/watch?v=9fd66vkTptw
^Moisen olemassa olosta en tiennytkään mutta tässä Duken tapainen peli tosin pikkaisen korkeampi. Näissä keveissä kuitenkin riittää kun saa ukkovarpaan kynnet maahan niin ei ole mitään ongelmia. http://www.nettimoto.com/husqvarna/m...om=650&eto=650
Hauskuushan tässä on se että KTM valmistaa nykyään Husqvarnat, tuo 701 on samalla moottorilla kuin Duke josta ko. arvostelija ei pitänyt yhtään. Teknisesti liki samat pyörät mutta mielipide ihan päinvastainen :) Tai no onhan 701:n penkki kyllä hyvä, tykkään itsekin. Ja tankokiinnitys on kumiholkkien kautta niin täristää vähemmän.
Noissa 650cc on ainakin Bemun kone. Sivistäydyin hieman ja tutkailin nettimotoa ja noita 701cc on näköjään myynnissä. Olen luullut että Husse lopetti katupyörien teon Nudaan, Stradaan ja Terraan mutta olikin vain luova tauko.:)
Ääni 690 Dukelle. Jo pienillä kierroksilla hyvin vääntävä kone ja helppo käsiteltävä kaupunkipyörittelyssä. Tärinöistä sen verran, että jos kyseisen pyörän tärinöitä kestä, niin kannattaa vaihtaa harrastus vaikka sulkapalloon. Jos ketjun aloittaja ei ole ehtinyt tottua minkään nelipyttysen käyntiin niin tuskin värinöihin kiinnittää edes huomiota...
"Tuota" pyörää, mikä se sitten onkaan, voi tietysti lähestyä kääpiönäkökulmasta kahdella hyvinkin
erilaisella tavalla ja mikä hienointa, vielä niiden erilaisilla yhdistelmillä.
Että WTF......taas??
Juu, siis kuskin "tekniikan" ja mopon tekniikan kautta.
En mitenkään väheksy voimanpuutteen ja/tai persjalkaisuuden mukanaan tuomia hankaluuksia
2-4 X oman painon ylittävän, kahdella gummilla kulkevan ja....... NYT ON PAKKO :grin:
.....ilman vastaohjaustaitoja pystyssä kaatumatta pököttävän mopon handlauksessa lähtöjen,
pysähtymisien ja muiden punnerrusten osalta.
PS. Huomasiko kaikki "hyvän lähtönopeuden" omaavat tuossa äskeisessä sen olennaisen ????? :;):
Se siitä, mutta mietitäänpä tuolla puskissa tai crossiradoilla intoa, ideoita ja ongelmanratkaisukykyä
pursuavia "kääpiöitä", joita ei pahemmin haittaa vaikka laitteen satulakorkeus lähentelisi
paremminkin kainaloita kuin nivusia :D.
Aivan uskomatonta suoriutumista järjettömän korkeilla ja suhteessa myös painavilla laitteilla......
ja hei: HIEKALLAAAAAA!
Ainoa todellinen ongelma tahtoo olla pelin käyntiin potkiminen, ellei se ole huoltopukin päällä.
Elikäpä..... se "varpistamisen" ongelma on kyllä todellinen, mutta hyvin merkittävä osa tuosta
ongelmasta syntyy ongelmanratkaisukyvyn puuteesta, ennakoinnin puutteesta
hankalaksi tiedettyjä tilanteita lähestyttäessä..... ylipäänsä ennakoinnin puutteesta.
Kaikkeahan ei joka paikassa voi ennakoida, mutta todella merkittävä osa "ongelmista" on ihan itse aiheutettuja. Eli uitetaan se pyörä ilman mitään ulkopuolista syytä esim. keula alamäkeen
parkkiruutuun tms. jossa sitä ei mahdu mitenkään edes veivaamaan ympäri.
Ajetaan iloisesti ihan ominpäin muuten johonkin "sumppuun" tai unohdetaan täysin, että
loppuu siinä Möttölältäkin koipi kesken, Alppimaan lehmästä puhumattakaan......
ellei päästä lähde viestiä kulloisessakin "tilanteessa" sille ylärinteen puoleiselle jalalle.....
ja AIVAN!!!! Että SE toimii tukijalkana..... poiketen vaikka jaloin liikkumisesta.... jolloin
se alarinteen puoleinen toimii enemmänkin tukijalkana ja ylärinteen puoli "kontraa".
Mahtaako tuon noinkin selkeän ja yksinkertaisen, hyvin, hyvin usein nähdyn "kämmin"
syyt ja synnyt majailla vaan syvällä selkäytimessä?
Hieman samantapainen "oikosulku" saadaan aikaiseksi kun vanha suksimies nostetaan
laudan päälle ensimmäistä kertaa ja toivotellaan "turvallista" matkaa :D.
"Turvallistahan" se tahtoo kovin olla tuossa kohtaa.... sanan varsinaisessa merkityksessä:D.
Tuo "ennakoinnin puute", tai laajemmin, kyky pitää pää pari kolme askelta kropan ja mopon edellä,
realisoituu todella hienosti noissa offilajeissa ihan ilman kilvanajoakin.
Joku saa ajatuksen laukkaamaan "asioiden edelle" luonnostaan tai hyvinkin nopeasti, kun taas toinen
ajattaa itsensä "pussi päässä" pulaan lähes loputtomasti ja ihailtavalla sitkeydellä:D.
Jos ihan äärilaidasta ottaa hieman toisenlaisen esimerkin......
Kyllä tuuleenkin voi kusta.... Pitää vaan olla realiteetit hanskassa, noin ajatuksen tasolla:grin:,
eli havainnoida tuulen suunta edes "hetkeä ennen" ja jättää vetämättä vastatuuleen.
Jäljelle jää kuitenkin kolminkertainen määrä "hyviä vaihtoehtoja"..... ellei luontaisena ja
hallitsemattomana toimintatapana ole kääntyä aina niin..... että tuuli hyväilee kasvoja:D.
Oikeen hieno homma. Ei vaan toimi kuseksiessa.... kuten ei moni homma hieman ylikorkealla
ja raskaalla mopollakaan liikuttessa.
Toiset ei tuota opi edes harjoittelemalla.... ja kun syyllinen on aina löydyttävä.....
Neiti Fortunallahan taas menkat ja ties mitä :grin:..... Vaikka itsellä liian lyhyet jalat.... tai jotain edes.
Se on itse kullekin ihan helvetin nöyryyttävää, vaikka tavallaan kasvattavaa ja kehittävää.....
tajuta että se "lyhyys ja vika" onkin usein ihan toisessa päässä :doh:
Mopon tekniikkaa kajottaessa kannattaa, kuten muissa topiceissa on usein todettu, pitää maltti
mielessä ja varmistaa, ettei fillarit lyö juntturiin ääriasennoissa!
Siinä kohtaa ei välttämättä auta enää aavemariiatkaan kun noutaja hakee omansa.
Eilettäin vaimo kävi koeistumassa Yamahan MT09 ja ei noista koeistumisista voi vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin että istuinkorkeus ei paljoa numerona kerro.
Yamaha FZ6N s2 vuosimallia 2009 pitäis olla matalin, ei mitään mahdollisuutta että jalat yltäis maahan edes sen vertaa että vois edes harkita kaupunkiliikenteeseen. Ei edes maantielle kun ei jaksa nostaa ylös jalalta. Korkeus 795 mm.
Triumph street triple R on korkeampi, ei mitään mahdollisuuksia vaikka pyörä on kevyempi kuin Jammu. Korkeus 805 mm.
Sitten tuo MT09, se on noista paperilla kaikkein korkein, 815 mm. Tuo on niin kapealla penkillä ja jalkatapit sattuu sellaiseen kohtaan että tuolla emäntä pystyisikin ajamaan ilman madallusta. Nousi helposti jalalta ylös liikkeessä ja tuntui kevyeltä. Onhan se korkea edelleen 155 sentiselle, mutta kuitenkin sen verran helposti käsiteltävissä että koeajolle mennään jos tulee mahdollisuus. Pääsee emämäntäkin kokeilemaan vähän vääntävämpää ja tehokkaampaa laitetta.
Nuo nyt on katsottu netin syövereistä ja paikkansapitävyys voi olla mitä on. En tiedä minkälainen mittausstandardi noihin on yms. kuinka paljon korkeus muuttuu jos toinen valmistaja mittaisi saman pyörän.
Sitten oli se Hondan Black widow. Jalat ylsi hyvin maahan, mutta jalkatapit oli niin kaukana että siirtosarjojen tilalle olis pitänyt olla lähennyssarjat. Pystyi kyllä 5 kesää ajamaan, mutta turhan kaukana oli jarru- ja vaihdepoljin.
Jokainen kehuu ja suosittelee sinulle pyörää lähinnä omien kokemustensa perusteella. Jos nykypyöristä puhutaan, niin en tiedä onko huonoa vaihtoehtoa olemassakaan.. Suosittelisin, että hommaat sellaisen pyörän joka tuntuu sopivalta ja omalta - älä osta koeajamatta mitään.
Vallankin ensimmäiseksi pyöräksi suosittelisin ABS-jarrullista pyörää. Sen ensimmäisen paniikkijarrutuksen jälkeen tiedät miksi sellaisen ostit - tai miksi olisi kannattanut ostaa.