Printable View
16 vuotta ajellut samoja teitä satoja ellei tuhansia kertoja, kotoa yleensä 300-500 km:n päivä lenkkejä. Joka vuosi myös yksi n.viikon reissu ympäri Suomea, Ruotsia ja Norjaa. Kilsoja kertynyt vuosittain 15-20 000. Eikä vielä kyllästytä.
Eilen viimein pääsin kevään eka ajolle ja aina se on yhtä orgastista, parasta mitä voi tehdä vaatteet päällä. :wanna:
Minua kyllästyttää tämän kevään kelit. Päälle viiskybäsenä ei tee mieli ajella enää ihan surkeassa ja kylmässä kelissä. Tulispa kesä.
Nyt on niin väärään otsikkoon kirjoitettu. Kaipa modet poistaa mokomat tahalliset trollaukset.. :rant:Lainaa:
Chivas067 kirjoitti
:D
Allekirjoitan tämän ihan täysin! Aikaisemmin painettiin duunimatkaakin Hki-Tku +5 tihkusateessa, munat sinisinä, sormet kohmeessa ja hauskaa oli. Nykyisin kun omassa ikämittarissa tuo 60 on jo paljon lähempänä kuin 50, niin enää ei tulisi moinen kyseeseenkään, no way! Tälläkin vko olisi taas lähipäivä toimistolla tiedossa, vaan taidanpa pompata tuohon 75:een, jaksa Bandulla lähteä vaikka toimiston pihassa 100-varma ilmainen mp-parkkikin löytyy, sen verran vilpakoita aamuja on tässä yhä pidellyt.Lainaa:
harald73 kirjoitti
Ei tosiaan hupiajelu innosta. Ei tee mieli lähteä kotoa mihinkään. Mutta jos on joku päämäärä, niin mukava on lähteä motskarilla ajelemaan. Maaliskuun alussa käväisin morjenstamassa vanhaa naapuria ja vein sille samalla postit, jotka olivat eksyneet vanhaan laatikkoon. Mittariin tuli heti 20km ja siitäkin puolet osittain pehmeää/jäistä tietä pitkin. Ihan mukava pikkuretki.
Sitten oli mentävä töihin jollakin, kun tavallisesti mennään vaimon kanssa samassa autossa. Nyt ei työvuorot osuneet kohdilleen. Ihan kiva oli ajella +2-+4 asteen kelissä 55km suuntaansa. Mulla on nääs tankohanskat! Ja kahvalämmittimet. Tankohanskat auttaa todella paljon. Rukan ajopuvussa tuli kuuma, kun piti poiketa kaupassa.
No sitten oli auto pukilla ja jarrusatula huonossa kunnossa. Joko korjaussarja tahi uusi satula oli saatava nopsahkosti. Eiku motskarin selkään ja lähimpään Motonettiin satulaa ostamaan. 120km tuntui kivalta hupiajelulta, kun jollakin sinne Motonettiin oli mentävä. Ja ilmakin oli kuin linnunmaitoa - +12 astetta tai jotain sinnepäin. Tulihan siellä Motonetin pihassa turistua yhden toisenkin motoristin kanssa. Että oli sosiaalinen tapahtuma myös jarrusatulan nouto.
Jutauksiin on kiva osallistua. Ne ovat ihan omanlaista lomaa ja ne ei kyllästytä lainkaan. Siinähän on päämäärä. Mutta ihan yksikseen ei huvita minnekään lähteä. Onneksi kelien lämmetessä vaimokin alkaa ajaa motskarilla, niin vaimon kanssa on kiva käydä syömässä jäätelöt Vesijärven ympäriajon tauolla - Lahden satamassa tietysti tai Pulkkilan harjulla.
Kiva olis johonkin kerhoon kuulua - mutta olen liian passiivinen. Ei huvita ainakaan tällä hetkellä.
Kerhoja on erilaisia, omakohtaisestikin enempi ne kerhon tuomat taloudelliset hyödyt (esim. auton vak.maksualennukset) painaa vaakakupissa vs. kerhon vuosimaksu = kerhoon kuuluminen voi olla jopa taloudellisesti kannattavaa.Lainaa:
yöLiitäjä kirjoitti
Olen eri mieltä.
Kokeilin muutaman kerran rätkällä töihin menoa, kun oli pidempi työmatka.
Ei toiminut minulla ollenkaan. 102 kertaa miellyttävämpi oli mennä autolla töihin, kun ei tarvinnut miettiä niin paljoa sitä itse ajamista ja eväät+työvaatteet kulki paljon helpommin.
Sitä paitsi sitten vapaalla ajaminen olisi muistuttanut töihin menosta...
Sama täällä. Parempi kun ajaa mopolla vain silloin kun ei tarvi ajatella työasioita. Muuten tulee harrastusta haittaavia assosiaatioita jatkossa.Lainaa:
lario kirjoitti
Nuorempana kun tuli työmatkat ajettua aina prätkällä, satoi tai paistoi ja juurikin siksi kun Hki:ssä ainakin siinä pitää olla pää 100% mukana tai kohta sattuu Teroa taas leukaan. Näin varsinkin ns. ruuhkavuosien aikaan tuo n. 20km prätkällä katkasi ihan väkisin ne ajatukset, kotiasiat eivät menneet työpaikalle, eikä ne työasiat valuneet kotiin.Lainaa:
Kotarikuski kirjoitti
Tuola jo toisessa ketjussa mainitsinkin mut ei joo nappaa kun aamusta iltaan tien päällä joka helvetin päivä, ollut jo toistakymmentä vuotta niin pitää pari tuntia ajaa mihinkään suuntaan että löytyy sellainen tienpätkä jonka jokaista monttua en tunne entuudestaan, niin kynnys vapaa-ajalla enää lähteä heittään hurua on melkoisen korkea, nurkkasuhaus ei kiinnosta joten pitäis johonkin pidemmälle päästä jota elämäntilanne ei juuri nyt salli... Itsellä ollut sellainen filosofia että yksi harrastelaite kerrallaan jossa se budjetti on sitten kiinni, ja jos ei sitä käytä se joutaa kiertoon, sen verta mopokuume pakkasella tällä hetkellä etten oo edes saanu kasattua tota GTS:ää pakarin korjauksen jälkeen että sais sen edes myyntiin ja hommattua sen kilpataljajousen nykyisen tilalle/rinnalle kun tuo tämänhetkinen on enempi metsästysjousi niin vois tehdä siitä 3D ammuntalaitteen.
Katellaan näitä prätkäjuttuja uudestaan sitten kun/jos jompikumpi juipeista alkaa osoittaa kiinnostusta moottoripyöriin, nuorempaan enempi uskoa siinä asiassa vanhempi tuskin innostuu mitä noita seurannut...
EDIT: jää tohon toi Mito-projekti tallia koristamaan jos siihen joku päivä taas kipinä syttyy toistaiseksi lähinnä kerää pölyä...
Pari vuotta on vaihtelevasti vähän kyllästyttänyt. Onhan se ajaminen hienoa kun pääsee nurkista pois, ja varsinkin kun ajelee jonkun toisen tai samanmielisten kanssa. Seikkailu on myös mukavaa ja käynyt mielessä mikäli sitä vaihtaisi supernakun johonkin tenereen tms. Mutta sitten toisaalta se kovaa ajaminen radalla ja omien ajolinjojen hinkkaaminen on parhaita hetkiä pyörän päällä. Että olisiko oikea ratkaisu sittenkin kaksi pyörää yhden sijasta, ratapeli ja adventure?:blink:
Katselin pihalla ollutta hienoa Rykköstä ja jos sen päälle pitäisi vääntäytyä, niin siihen loppuisi ajelut tai vaihtoehtoisesti jollain mustalla japsi customilla hapsut lepattaen olisi tien pää. Kun ajoin joitain vuosikymmeniä aika samanlaisilla vehkeillä , niin vaihto aivan erityyppiseen adventureen sytytti se taas ajohalut, joskaan kilometrejä ei tule entiseen tapaan.
joillekin vanhoille väsyneille sedille myydään tiesmitä matrix-pillereitä. kunhan vaan jaksaa vääntäytyä sen pelottavimman värkin selkään ja vääntää kahvaa hitusenkaan laittomuuksiin- ja avot johan jaksaa. eli mopojen vaihtelu on tärkeää ettei jumitu saman nakkikikkarin ja kahvilan välille
huonokuntoinen, epävakaasti toimiva britti- tai itäpyörä auttaa myös!
Väittäisin ikään katsomatta, että pyörän vaihtamisella vain vaihtamisen takia, ei ajointo tai -nautinto pitkällä aikavälillä kasva. Ihan toinen asia on hakea ostoelämyksiä, mutta yleisesti ottaen kyseisen elämyksen kaari on aika lyhyt ja edessä on taas uusi hankinta. Tähän elämystuotteiden kulutustavarakauppa perustuu.
Meistä jokainen saa varmaankin erilaisista ajamisen osa-alueista sekä tekniikasta kiksinsä, eikä yleispätevää ratkaisua, joka sopii kaikille ole olemassa.
Mitä tässä vuosikymmenien aikana on havainnut, erinomainen tapa kyllästyä moottoripyöräilyyn on palata siihen ruuhkavuosien jälkeen, ostaa jokin omasta mielestä respektiä aikaan saava pyörä ja ajaa sillä pikku trippejä oman asuinpaikkansa lähialueella.
Parhaimmillaan jokin kaveriporukka tekee tuon paluun kaksipyöräisten maailmaan samaan aikaan ja kerrankin päätettyään lähteä yhdessä ajamaan väitellään siitä, onko 30 kilometrin päässä oleva huoltoasemakahvio liian kaukana.
Toinen vaihtoehto on, että vaikkapa pääkaupunkilainen motoristi tai ryhmä ajavat aina joko Kaivariin, Porvooseen tai Fiskarssiin. Sitten ihmetellään parin kesän jälkeen, että ei oikein maistu. Onko ihme?
Kuten tuossa alkupuolella totesin, jokainen kokee eri asiat omalla tavallaan ja siksi kannattaisi jo kalustohankinnassa miettiä, mitä moottoripyöräilyltä odottaa ja missä sitä voi kokea.
Omalla kohdalla on jo niin monta ajokautta takana, että ei huvita edes itse laskea, mutta oikea lääkitys on itselle löytynyt.
Viime kesänä hoito-ohjelma oli about 2500 kilsaa, siitä vaimon kanssa suurin osa, aurinkoisina ja lämpiminä päivinä mutkateitä, joista liki puolet hiekkateitä, suoria asfalttiteitä vain nopea siirtymä pois lähialueelta, seitsemäs ajokausi samalla pyörällä alkamassa, eikä pienintäkään halua vaihtaa.
Kova into päästä ajamaan kunhan kelejä vain tulisi. Niin paljon nuorena on sateessa ja kylmällä ajanut, että se ei kiinnosta pätkääkään.
Lämpimiä ajopäivä tulee varmaankin riittämään, mikäli viisaita uskomme. Ilmasto kun lämpenee vauhdilla; pari päivää sitten toukokuun tokalla viikolla oli etelärannikolla +7C lämmintä ja lumihiutaleita tuli hiljakseen.:;):
Jep. Kannattaa olla tarkkana ettei tule väärin harrastetuksi.Lainaa:
vstrom kirjoitti
Paras ilma ajella on kuulas syksyinen ilma ja surkein on helle päivä. Jos vielä uskaltaisi ajaa shortseissa ja T-paidassa olisi helle päivät toki hyvää ajoaikaa. Varusteiden pukeminen kuumana kesäpäivänä on erittäin turhauttavaa ja silloin kaalihakkuri ilmastointeineen vie voiton moposta.
Ikävä tosiasia on, että kun ikää alkaa olemaan, niin meistä miehistä alkaa tulla mukavuuden haluisia ja menemme johonkin kuolemaa odottavaan välitilaan.
Pikkuhiljaa mopo jää talliin ja vaimon idea myydä pyörä alkaa tuntumaan järkevältä, mitä se tietysti onkin. Viinaa ei voi enää krapulan takia ottaa, ellei ole alan ammattilainen ja kapakkaan jonottaminen on täysin poissuljettua.
Oikeastaan mikään ei enää anna säväreitä ja entinen teräsvartalo on muuttunut lähinnä hyönteistä muistuttavaksi, jossa paksussa ruumiissa on ohuet raajat. Kun katsoo mitä kuusikymppinen nostaa penkistä onkin se nuoruuden satanen yllättävän kova luku.
Itse en luovu moposta, mutta asuntoauto on alkanut tuntumaan fiksulta vehkeeltä eläkkeellä, joten alamäki jyrkkenee...
Kokeiltiin pariakin asuntoautoa ja nyt on järjestyksessään jo toinen asuntovaunu talossa :grin:Lainaa:
oili kirjoitti
On hienoa, että mies pystyy tunnustamaan noloimmat salaisuutensaLainaa:
HiTec kirjoitti
Olimme kerran kokkareilla, jotka olivat motoristeille ja karavaanareille yhteiset ja kaverini filosofoi, että meitä yhdistää vain se, että autoilijat vihaavat molempia.
Ai niin, Eveolta tulee kaksi ohjelmasarjaa, joissa toisessa matkataan Gessulla ja toisessa matkailuautolla.
Olen minäkin joskus salaa Poksia vilkuillut.. Eihän sillä ehkä mitään tekis, mutta onhan se nätti. :D
Pitäisiköhän samalla "paljastaa" myös että se toinen as.auto vaihtui ekaan as.vaunuun 2016 kun huomattiinkin olevamme kausipaikkalaisia enempi kuin reissaajia = tuo vaunu on meille vähän kuin kesämökki, joka nyppästään leirintäalueelle ja sitten se olla möllöttää koko kesän siellä. No juu, syssymmällä sitten tehtänee taas joitain ns. pitkiä viikonloppuja jonnekin päin Etelä-Suomea, mutta katsotaan nyt.Lainaa:
oili kirjoitti
Toinen, ehkäpä vakavamman luokan hairahdus onkin sitten se kun olen tässä viime aikoina kovin kiinnostuneena katsellut tuollaisen Honda ADV 350 perään, joskos tuon 1250 Banduni tuollaiseen... Vai pitäisiköhän sitä jo piankin suunnata jonnekin psyk.lääkärille, joskos saisi napit kohilleen :no:
Tuo kahdella pyörällä on tosi hyvä - ja on se vesakaarttikin käyny monessa paikassa, aiemmin motolla sittemmin isommalla kuituhuussilla.Lainaa:
oili kirjoitti
kaikki matkailu on jonkinlaista elämysretkeilyä, yöpymisen tasosta riippuen paateista kusivankkureihin- telttailureissut eri moottorivälineillä on osa samaa genreä... vaikkakin harrastajat voi olla näkemyksissään asenteissaan eri planeetoilta. kaikki mahtuu samalle pallolle kunhan suvaitsemme toisiamme.
saas nähä kun tuo sähköpyöräsätkiminen leviää kunnolla niin muilla ei kohta saa luontoon parkkeratakaan? hiukka joskus pännii matkailupyöräilijät turistikohteissa kuljetuslaatikkopyörineen ja pakaaseineen jotka pitää saada kävelykaduille ovien eteen.
"Pitäisiköhän samalla "paljastaa" myös että se toinen as.auto vaihtui ekaan as.vaunuun 2016*"
Liikaa tietoa:doh:
Edit: Mitenkään arvostelematta kenenkään elämän tapaa, niin jos huomaan joskus istuvani asuntovaununi edessä kausipaikalla itse tehdyllä terassilla tiedän elämän loppusuoran auenneen, eikä yhtään liian aikaisin.
No itsellä tässä onkin ollut mielessä ikäänkuin näiden harrastusten yhdistäminen - kun sen nyt vaan joskus saisi toteutettuakin :paikallatuulee:Lainaa:
oili kirjoitti
Nykyisin kun tulee pörrättyä tuolla Bandulla lähinnä näitä PK-seudun nurkkia, jotka kieltämäti jo 25v päristelyn jälkeen alkaa käymään melko tutuiksi, niin nyt on sitten se "perusleiri" jossain tuolla maakunnassa, josta voi noita lenkkejä tehdä aivan uusiin maisemiin. Ei tartte ensin käyttää tuntitolkulla aikaa sinne päästäkseen ja siihen päälle vielä sitten se lenkki + paluumatka = alkaa olemaan jo pikkasen liikaa km yhdelle kertaa. Nyt Bandu vaan kärryyn ja autolla leiripaikalle, josta sitten voi lähteä pikku kierrokselle :cruising:
Lainaa:
HiTec kirjoitti
Jos se asuntoauto joskus konkretisoituu, niin ajatus olisi, että sillä menee vaimo, sekä koira ja on tukikohta minulle, joka saapuu paikalle mutkan kautta.
Meillä vaan kun kummallakaan ei ole ajokorttia - ei vaimolla eikä koiralla :DLainaa:
oili kirjoitti
Tämmönen camper suunnitelma on myöhempiin aikoihin.
https://photos.app.goo.gl/DZGe8VU2jqbkMKiB7
Saa nähdä jaksaako alkaa rakennella.
Tässä olis autotalli takaosassa.
https://photos.app.goo.gl/kNn7wVLd7H4TK7RE6
Onko tuo Unimokki tuo ensimmäinen? Sellainen olis hieno.. Toki soppa kelpaa molemmille..
Joo Moggihan se, Manilla on myös KAT versioita, joista vois rakennella ja niitä löytyy 8x8 ja taitaa olla 10x10, mutta niihin jos joutuu renkaat joskus päivittämään niin on vähän kallista...Lainaa:
XX-xenon kirjoitti
tossa on vermeitä mitä on vastaan tullut...
https://photos.app.goo.gl/pkbzzCmKt8hvZcSN6
ja itellä tuo Mogin alusta olis tämä
https://photos.app.goo.gl/KnNrJ2vgnnCCvvF16
Ratkaisin asian hakemalla opetusluvan ja vaimolle saatiin B-kortti. Matkailuautoa tai -vaunua ei vielä ole.Lainaa:
HiTec kirjoitti