Vaimokkeelle päristintä

Honda CB 600 f Hornet. Todella helppo pyörä aja ja kulkujakin ihan kohtalaisesti.
Mulla ois sellainen valmiiksi madallettu nyt myynnissä. 160 cm pitkällä yltää molemmat jalat täysiään maahan.

Meillä on eukolla joku kaalimadosta hommattu päristin, merkkiä en tiiä. Sillä se päristelee, etenki jos oon lauantaina sammunu jo ennen saunavuoro ja rouvalla oos vielä menohaluja

Mä olen tälläinen 157cm ja 50kg ruokailun jälkeen, ja painin viime vuonna saman ongelman kanssa. Ajoin kortin autokoulun Yamaha MT-10:llä, jossa yletti päkiä toiselta puolelta maahan kun lantiota liu'utti penkistä sivuun. Siinä pisteessä jo oli niin, että jos yhtään reippaammin pysähtyi ja kallistui, niin se päkiän voima ei riittänyt sitä kallistusta pysäyttämään. Jos koko jalkapohja otti maahan niin pyörä oli jo niin kallellaan että auttamatta voimat loppui ja pyörä kaatui. Olihan se todella, todella lannistavaa, kun pyörä tosiaan oli horisontaalisessa asennossa varmasti useammin kuin keskiverto-oppilaalla. Sen pyörän ei tarvii kallistua paljonkaan, kun se jo kaatuu tämän mittaiselta. Jos pystyssäpysymisen este on esimerkiksi se, että alkuvaiheessa epähuomiossa ajaa niin, että oma jalka osuu kuluneeseen ajouraan, niin syöhän se oikeasti motivaatiota ja rohkeutta. Pyörähän oli itessään kiva ajaa ja vauhdissa ei ongelmia ollutkaan. Sanon vaan, että olen täsmälleen samaa mieltä että sen pyörän on tunnuttava siltä että se pysyy hallinnassa eikä tarvii rukoilla korkeampia voimia joka kerta kun näkee että valot menee punaiselle ja joutuu pysähtymään. Alussa on niin paljon muutakin huomioitavaa kuin risteysalueen asfaltin muodot, että suosittelen oikeasti sellaista pyörää jossa ylettää molemmat jalat maahan, edes päkiöille. (Matalampaa tuskin edes löytyy ;))

Nyt on itsellä alla Yamaha MT-07 ja sitä on koiranluilla madallettu 4,5cm. Molemmilta puolilta yltää päkiät maahan samaan aikaan ja voi jestas että on ajaminen helppoa, mukavaa ja stressitöntä! Ihan käytännön esimerkkinä, on oikeasti kiva että kun nousee selkään, ottaa seisontatuen pois ja laittaa vaihteen päälle, ei tarvitse liukua penkissä puolelta toiselle ja kallistaa pyörää kun vaihtaa tukijalkaa. Tai jos vahingossa osuu valoissa oma tukijalka ajouraan niin se ei automaattisesti meinaa sitä että ollaan makuullaan. Tai kun pysähdytään lukemaan karttaa, niin voi mukavasti istua pyörän päällä pysähdyksissä kädet vapaana ilman, että koko kehon voimilla pitää sitä pyörää tasapainossa. Meinaan se pyöräkään ei sieltä maasta nouse omin voimin, ei ainakaan mun taidoilla vielä.

Siitä olen myös täysin samaa mieltä, että tekniikka sais alkuvaiheessa toimia nätisti. Etenkin hidasajossa jos koko ajan nykii, nyppii ja pomppii eikä ne jalat edes yletä maahan sitten kun se pyörä loikkaa ja stumppaa, niin kyllä se intoa syö. Mun ensipyörän piti siis pyöriä samassa hintaluokassa, mutta koska lopulta totesin että ite en osaa pyörää korjata ja haluan oikeasti nauttia siitä ajamisesta enemmän kuin pelätä, niin panostin pyörään sitten enemmän. Enkä ole hetkeäkään katunut. MT-07:aa "haukutaan" piikkimäiseksi ajettavuudeltaan mutta mun makuuni se on ihanan kevyt ja nöyrä. Ajan kuitenkin maantietä työmatkalla 80km/pv ja luontuu sekin. Työpaikka on kaupungin keskustassa ja mukava se on sielläkin pyörittää. Kerran olen joutunut apua pyytämään, kun tuli parkkeerattua pyörä ajattelemattomuuksissani hiekalle niin ettei ollut mitään jakoa peruutella sitä ylämäkeen :D

Yksi pointti vielä. Jos emäntä on mittasuhteiltaan yhtä kääpiö joka paikasta, on myös kädet pienet. Kannattaa hankkia säädettävät kytkin- ja jarrukahvat ja tehdä niistä pehmeät käyttää. Omaani vaihdatin, ja lisäsi muuten ajomukavuutta reilusti.