Turha murehtia etukäteen pyörän kaatumista, kun se joka tapauksessa kaatuu kuitenkin joskus.:;):
Printable View
Turha murehtia etukäteen pyörän kaatumista, kun se joka tapauksessa kaatuu kuitenkin joskus.:;):
Meillä Rva (sporttinen viiskymppinen, 165cm) ajelee Kawa VN 900 Customilla (järkyttävän painava mutta tosi matala) ja BMW F700GS:llä. Tossa Bemussa on normaali satula ja madallettu alusta, jolloin molemmat jalat yltävät hyvin maahan. Bemun kuivapaino on muistaakseni 185kg ja hyvin Rva on sen kanssa pärjännyt. Paikallaankäsittely- ja työntöharjoitukset järjestettiin niin että Rva työnteli mun R1200GS:ää ympäri parkkihallia mun varmistellessa vieressä. Ajatuksena oli että jos tietää pärjäävänsä ison Gessun kanssa, ei pikkuGessun kanssa lopu usko omiin kykyihin. Ja hyvin on mennyt. Onko nuo susirumia vai, on jokaisen omista mieltymyksistä kiinni.
-jp-
Ducatin SF 848 on kevyt, tehokas ja hyvännäköinen eikä hinnallakaan pilattu. Ihmeteltiin messuilla hinnaneroa 1200 Monsterin ja tuon välillä... kai se jotenkin on perusteltavissa :grin:
Istuinkorkeuteen löytyy lääkkeitä melkein joka merkkiin.
http://www.ducati.fi/images/2013-10-...8050026_43.jpg
Laukkuraudat helpottaa oleellisesti pyörän työntelyä, kun saadaan tukevat kädensijat jotka ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan.
Tuota luokkaa se voi olla kun kyydissä on bensat, öljyt, jäähdytinnesteet sun muut. Kuivapaino on 167kg eli pyörä on äärimmäisen kevyt ja sen kyllä huomaa (taitaa olla luokassaan jos ei kevyin niin ehdottomasti kevyimpiä). Itseltä löytyy sama pyörä ja jos paino on kriteeri niin kannattaa ehdottomasti koeajaa. Pyörän madalluskin pitäisi onnistua takaa palikkaa vaihtamalla. Edestä onnistunee tiputus putkia siirtämällä ehkä sentin verran. En tiedä miten muuten. Istuinkorkeus vakiona taitaa olla 800mm?Lainaa:
peacemake kirjoitti
Saattaa parantua; vaihtaa miehen vahemman besserwisseriin... :DLainaa:
meshuggah kirjoitti
Oot kyllä asian ytimessä. :DLainaa:
Akiva kirjoitti
Mun pyörä on ulkoisesti lähes moitteettomassa kunnossa ja olis sääli jos siihen tulis kolhuja, mutta eiköhän niitä tuu.. ennemmin tai myöhemmin.
Hyväksy vaan se tosiasia et skraaduja tulee ja hiki kun punnerrat pyörää pystyyn jossain vaiheessa. Kaikki me kaadutaan ja hetken se vituttaa mut sit huomataan et kukaan ei nauranu ja taas mennään.
Rohkeasti vaan yrittämään, kyllä se siitä. Älä vaan rupea mitään madalluksia ikinä ever...
Parikin edellistä on vinkannut Italiaan päin. Niin minäkin. Voisitko ystävällisesti käydä vilkaisemassa Moto Guzzit ja Ducatit. Ei ihan susirumia ja aika nastoja pyöritellä. Ja tuo Street Triplehän on myös aika ehdoton.
Ja lopeta se turha pelkääminen. Kun olet pelon jäykistämänä pärjännyt tähän asti, pärjäät vastaisuudessa paremmin, jos relaat vähän.
Täällä myös on pituudesta (tai siis lyhyydestä ;) ) ja voimattomuudesta kärsivä naisimmeinen, joka on nyt yhden kesän ajellut Ducati Monsterilla (600lla). Pituutta itselläni on huimat 159, joten jalkojen maahan yltäminen on todellakin ongelma. Omaa Mörköäni on hieman madallettu, jotta sen kanssa on varma ja tukeva olo, mutta ilman madallustakin varpaani yltivät maahan. Nyt pienen madalluksen kanssa yltää toiselta puolelta koko jalka maahan samalla kun toiselta puoleta on päkiän varassa.
Itsellänikin oli alkuun vaikeuksia pyörän taluttamisen kanssa ja samoin hankalissa paikoissa paikallaan pysymisen kanssa. Ja minä olen onnistunut pyöräni kaatamaankin useampaan kertaan (paikoiltaan/ryömimisvauhdissa). Nakupyörässä (kuten Monsteri) on se hyvä puoli, että muksahtaessa ei katteet mene, ja jos/kun pyörän kaataa paikoiltaan, harvemmin muut osat on kovin suuressa vaarassa. Omissa kaatumisissa kärsineet paikat ovat olleet tangon päät (sinne kahvapainot suojaksi) ja kytkin/jarrukahvat. Alkukilometrien jälkeen en ole enää pyörää kaatanut, kun on tullut taitoa ja etenkin varmuutta lisää (muksahteluni johtuivat kaikki puutteellisesta käsittelystä ja/tai epävarmuudesta).
muoks. Voisin vielä mainita, että on äärettömän noloa kun kaatuu, eikä saa itse pyörää pystyyn vaan aina apuun joutuu ryntäämään lähistöllä ollut miesihminen. Mutta kyllä tuon oman Mörköni 190kg nousee minultakin, kun ensin opettelin oikean tekniikan ("kampean" jalan tankin alle ja omalla ruumiillani työnnän pyörän pystyyn). Opetteluun vaan pyytää sitä vahvempaa miesolentoa kaatamaan pyörän pihalle esim. suojapahvien päälle ja sitten vaan kokeilemaan millä tekniikalla itse saa parhaiten pyörän pystyyn. Eikä siinä opettelussa kuuntele yhtään niitä miesten neuvoja (niillä kun on yläkropassa voimaa ja ulottuvuutta ihan eri tavalla eikä itse välttämättä pysty samanlaisiin nostoihin) vaan hakee vertaistukea ennemmin toisilta naisilta ;) .
Näkemyksiä on erilaisia ja eteenpäin pääsee useammallakin tavalla.
Itse olen sitä mieltä että oppiminen on helpompaa, nopeampaa ja täysvaltaisempaa kun kalusto on kunnossa. Tässä tapauksessa siis suosittelen pyörää jossa jalkasi yltävät kunnolla maahan. Sitten myöhemmin kun olet sinut matalan pyörän kanssa voit kokeilla uudestaan korkeampaa jos haluat.
Jos taas väkisin jäät puristamaan liian korkean pyörän kanssa "kun kaikki sanoo niin" voi koko pyöräily ruveta maistumaan p**kalta ja mahdollisesti pyörän manuaalikäsittely jää loppuiäksesi pakolliseksi pahaksi jonka kanssa sitten jotenkuten opettelet tulemaan toimeen.
Pyöräilystä voi ihan oikeasti nauttia, sopiva pyörä vaan alle :)
kaatuneen pyörän nosto ylos ei sekään ole voima- vaan tekniikkalaji
http://www.youtube.com/watch?v=84YfDGKA4Og
Näin on. Tosin ko. videolla näytetty tapa ei esim. minulla toimi, sillä olen liian lyhytkätinen ulottuakseni (ainakaan omassa Mörössäni) mihinkään hyvään nostokohtaan noin (kokeiltu on). Joten se oma itselle paras tekniikka löytyy vain kokeilemalla ja oppimalla omat ja pyöränsä ulottuvuudet.Lainaa:
TIJ kirjoitti
Niin ja ketjun aloittajalle: jos se miehen kommentointi ja besserwisseröinti käy harmittamaan, niin lähde jossain muussa porukassa harjoittelemaan. Esim. allekirjoittaneen kanssa voi joskus tehdä treffit vaikka Vermon parkkipaikalle, jossa on tilaa treenata käsittelyä. Kyllä se harjoittelemalla lähtee onnistumaan :) .
Kawan ZXR 400 on sellanen peli joka menis varmaan aika hyvin kyseisiin kriteereihin, joku voi pitää vähän turhan ysärinä ulkonäön puolesta mutta itseeni kyllä iskee yhä :polonen:
Tosin painon puolesta taitaa moni nykyaikainen 600cc olla jo sirompi...mutta matala tuon ainakin pitäisi olla jos ei muuta :p
Esim. http://www.nettimoto.com/kawasaki/zxr/1674928
Edelleen, ei se matalampi pyörä auta yhtään siihen että ajaa sen sellaiseen paikkaan että se pitää taluttaa pois ja pelkää että se kaatuu...
Kyllä mä sanoisin että ei muuta kuin treenausta. Kyllä se itseäkin pelotti alkuun että miten pyörän hallitsee hitaassa nopeudessa ja kuinka sitä liikuttelee ilman moottorin voimaa. Mutta tuo kyllä kehittyy yllättävän nopsaan kun rohkenee treenailla. Itse olen 170cm ja silkkaa nörtti energiaa joten lihaksia ei ole koskaan ollut.
Jos ensimmäinen "kaato" pelottaa niin sitä voi treenailla nurtsilla. Itse oman pyörän kanssa treenailin nostoa nurtsilta (kaatumaraudat). Pyörään saa joko raa'alla voimalla tempastua ylös tai sitten tekniikalla jossa etupyörää kääntämällä "kammetaan" pyörä nätisti ylös. Ihan kiva taito sekin osata vaikka, koskaan ei toivo että pyörä kyljelleen kellahtaa. Omani painaa noin 250kg ja helpohkosti nousee ylös kun tekniikka hallussa.
EDIT: Tässä ainakin yksi helppo tekniikka. Hyvä katsoa ja odotolle ekaa katooa: :D http://www.youtube.com/watch?v=gnu6YxMJIhU
ER-5 tai ER-6? Jälkimmäisellä tuli kortti ajettua ja tuntui helpolta käsitellä. Vitonen varmaan vielä helpompi :)
Hommaat bobberin tai chopperin alle.
Mulla yltää polvet maahan penkiltä ja kaatumaan ei saa yrittämälläkään :)
Meillä rouvalle tuli ER-6f, kai se siitä on tykännyt. Selvästi pienemmän tuntuinen ja kokoinen, kun bemarin F800.Lainaa:
Ankka kirjoitti
Ihan pientä ja kevyttä pyörää kai ei olekaan, jos ei sitten sitä kevaria hanki.
Paitsi että pyörää kuuluisi siirrellä molemmat käden tangossa. Tämä siksi että etujarrulla hallitaan pyörän liikkumista. Lisäksi molemmat kädet tangossa tukipisteet ovat leveällä suunnassa mihin pyörä hyvin suurella todennäköisyydellä kaatuisi (keulimaan en vielä työntäessä ole saanut :grin:)Lainaa:
Nysse kirjoitti
ja mistäpä ei löytyisi youtubesta opetusvideota
https://www.youtube.com/watch?v=VFiUuAywYis
[QUOTE=Henkar;6291800]Paitsi että pyörää kuuluisi siirrellä molemmat käden tangossa. Tämä siksi että etujarrulla hallitaan pyörän liikkumista. Lisäksi molemmat kädet tangossa tukipisteet ovat leveällä suunnassa mihin pyörä hyvin suurella todennäköisyydellä kaatuisi (keulimaan en vielä työntäessä ole saanut :grin:)
Pyöräkohtaiset erot ovat merkittävät. Kyykkymallista, jossa stongat ovat alhaalla ja kapealla on huomattavasti hankalampi siirrellä esimerkin mukaisesti, kuin jos stongat ovat leveällä ja ylhäällä. Lisäksi kuskin pituudella on merkitystä.
Mites Kawan Ninja 300 tai Hondan CBR250R? Ovat ainakin kevyitä. Vähän kun vielä madaltaa :) Tai miksei KTM 390 Dukekin menisi jos saa jostain matalamman satulan. :) Teho riittää kyllä noissakin normaaliin ja tarvittaessa myös normaalia ripeämpään liikkumiseen.
ER6 täällä jo mainittukin ja toinen vastaava olisi suzuki sv 650, siinäkään ei oo rivinelosta joten on kapeampi ja sitä kautta mielestäni helpompi hallita. Mutta jos haluaa kevyen pyörän vaihtoehtona voisi olla KTM Duke 390. Josta saa varmasti tarpeeksi matalan, jos ei valmiiksi jo ole. Ulkonäkö taas niin makuasia, että siihen huono ottaa kantaa.
Yammun MT-07 tuli heti ekana mieleen. Ei ees mikään mahdottoman hintainen uutena.
e: märkäpainokin vaan 179 kg (ABS kanssa sit vähän enemmän)
Muutaman vuoden kokemuksella voin kyllä suositella SV:tä :jippikaijee: Tällänen persjalkanen tunari selviää mainiosti sen kanssa peruselämää, paino jää 200 kiloon ja ulkonäköä voi muutella mielensä mukaiseksi enkä mä sillä oo jäänyt jalkoihinkaan. Tuolla mimmikeskustelussa on kuvia mun minin muutoksesta (joka on kyllä aavistuksen kesken vielä kun etsinnässä on mieleinen valomaski...). Treeniä ja kilometrejä vaan, niillä se suttaantuu!
Itellä pätkänä (165 cm) ei onnistu peruuttaminen hiekalla pieneenkään ylämäkeen vaikka Brevassa on varsin matala istuinkorkeus, oisko 79 cm. Helpoin tapa siirrellä mopoa on pitää toisella kädellä stongasta ja toisella kyytiläisen kahvasta ja työntää reilusti taaksepäin. Jos mahdollista olen pitänyt sivujalan alhaalla, mutta joskus (usein) siitä on vaan haittaa... Kunhan se pyörä nojaa hieman itseenpäin niin pysyy hyvin hanskassa + kaatumista voi ehkä vähän hidastaa jos lipsahtaa :grin:Lainaa:
Henkar kirjoitti
Kerran kun kaadat sen paikoiltaan niin huomaat että ei siihen kuole :;): Täällä oli jossain oikein ketju tuosta paikallaan kaatamisesta, sitä kun vähän lueskelee niin huomaa että sellasta sattuu, kokeneillekin.
Tätä juuri ajattelin, että jos hommaan sellasen pyörän mikä vois olla helpompi käsitellä niin ehkä se harjoittelu vois olla mielekkäämpää. Nyt on asiasta tullu itselle jo niin paljon negaatioita, että tosi vaikee suhtautua harjotteluun innokkaasti.Lainaa:
Cobretti kirjoitti
Täytyy käydä koekäsittelemässä vaihtoehtoja ja sit miettiä rauhassa mikä olis oikee suunta. Jos näyttää, että kaikki pyörät on yhtä hankalan tuntusia, nii sit vaan harjoittelen tolla mikä jo on... Iiks!
Noi videot on ollu ihan loistavia! En oo ees ajatellu, että youtubesta löytyis vastaus näihinkin murheisiin! :D Tankotanssitekniikoita oon youtubesta kyllä ettiny, mutta en oo tajunnu etsiä moottoripyörän käsittelyvinkkejä.
Ihana internet! :D
Jos kerran tolle linjalle lähet, mee ensin kokeilemaan Triumphin Street Tripleä. Siinä vasta näppärä talutettava :D Bike Teamilla on kaikkien mallien koetalutuspäivät tänään ja huomenna.
Näillä kriteereillä en keksi parempaa vaihtoehtoa kuin suzuki sv. On kevyt, 170 senttiselle passeli ja ketterä. Pomminvarma tekniikka, halpa jne.Lainaa:
Dosifei kirjoitti