Vuosikymmeniä sitten autokoulussa opetettiin, että jarrutus on tehokkainta silloin, kun pyörä juuri ja juuri pyörii 80 % matkasta ja 20 % on lukossa. Onko tämä siis vanhentunutta tietoa ja 100 % lukossa oikea tapa? Vai koskeeko vain autoja?
Printable View
Vuosikymmeniä sitten autokoulussa opetettiin, että jarrutus on tehokkainta silloin, kun pyörä juuri ja juuri pyörii 80 % matkasta ja 20 % on lukossa. Onko tämä siis vanhentunutta tietoa ja 100 % lukossa oikea tapa? Vai koskeeko vain autoja?
Kaikkein paras hidastuvuus saavutetaan kun renkaan pitkittäisluisto on n. 10%-luokkaa, hieman renkaasta riippuen. Nykyiset autojen ABS-jarrut pyrkivät optimoimaan tuon pitkittäisluiston jarrutuksen aikana, vanhemmat versiot "vain" estivät pyörien lukkiutumisen liian pitkäksi aikaa. Tuo olisi paras tapa moottoripyörälläkin, mutta useimmissa pyörissä takajarru on tunnoton, tehoton ja lisäksi painon siirtyminen jarrutuksen aikana hieman hankaloittaa tarkkaa takajarrun annostelua. Lisäksi takajarrun hyöty on suurimmillaan juuri jarrutuksen alussa, jolloin se hidastaa painon siirtymistä liian nopeasti eturenkaalle. Jarrun loppuosalla takarenkaan osuus jarrutehosta on hieman pyörästä riippuen jossain nollan ja vähäisen välimaastossa. Takajarru siis polkaistaan lukkoon äkkitilanteessa koskaLainaa:
TripleTwin kirjoitti
1) Ihmisen motoriikka ei kykene takajarrua kovin tarkasti säätelemään ja äkkitilanteessa aivoilla on muutakin tekemistä kuin miettiä jarrupolkimen paineem suhdetta takarenkaan luistoon.
2) Takajarrua on käytettävä reilulla kädellä jos siitä halutaan saada hyötyä sinä ohikiitävänä hetkenä kun se ylipäänsä on mahdollista.
Edit. Jos perän sivulle nytkähdykset tai mikä tahansa muu asia pyörän päällä aiheuttaa sydemmen tykytyksiä, kannattaa oikeasti tietoisesti harjoitella noita tilanteita. Esim. isolle parkkikselle illalla treenaamaan, että mitä se pyörä tekee kun takarengas menee lukkoon. Alkuun aloittaa hitaasta vauhdista (20-30km/h) ja jarruttaa pyörän rengas lukossa pysähdyksiin ja kun pyörän käytös rupeaa tuntumaan tutulta ja ennalta-arvattavalta, voi lisätä vauhtia vähän kerrallaan. Myös etusen lukkiutumista voi treenata esim. soralla tai märällä asvaltilla. Alkuun hitaasta vauhdista jarruttaa varovaisesti etusen lukkoon ja heti kun rengas lukkiutuu, päästää jarrun pois. Kun tuntuma alkaa löytymään, voi lisätä vauhtia tai siirtyä pitävämälle pinnalle. Kun tuota treenaa riittävästi, ei etusen pikainen lukkiutuminen edes asvaltilla hätkäytä yhtään. Treenipaikaksi kannattaa luonnollisesti ainakin alkuun valita mahdollisimman tasainen alusta. Myös takasen luistoa liukkaalla kiihdyttäessä voi treenailla samaan tapaan, mutta siinä tarvitaan aika paljon enemmän tilaa ja virkavallalla saattaa olla jotain sanottavaa asiaan.
Ennen jarrutreeniä olisi toki syytä hallita hidasajon perusteet ajoasentoineen ja katseen käyttöineen. Jos ajoasento ja/tai katse on riittävästi pielessä, voi jarrutreeni päättyä ikävästi. Ajoasennon tietää olevan kunnossa viimeistään sitten kun pystyy jarruttamaan ilman, että käsille siirtyy yhtään painoa.
Yleensäkin pyörän käyttäytymisen opetteluun on täällä nettimaailmassa jotenkin hirveän negatiivinen asenne ja aloittelijoita pelotellaa, että älä vaan tee sitä tai tätä. Ei sitä pyörää opi ajamaan jos sitä ei tietoisesti opettele ja hyvä tapa oppia on tarkoituksellisesti saattaa pyörä sellaiseen tilanteeseen, joka on joskus säikäyttänyt / tuntuu pelottavalta. Kun tuon tekee riittävän pienin askelin ja miettii syy-seuraussuhteita muuttuu pelottava asia arkipäiväseksi ja toisinaan jopa hauskaksi. Toisilla nuo askelet ovat harppauksia, toinen hiippailee pikkuhiljaa, mutta pääasia on, että opettelee ja ymmärtää miksi jotain tapahtuu.
Paras paikka pyörän käsittelyn harjoitteluun on tietenkin osaavien kouluttajien vetämä EAK-kurssi, mutta jos jättää treenin aloituksen seuraavalle mahdolliselle kurssille, on lievästi sanottun hieman myöhäistä.
Edellä olevaan voi sanoa vain: Aamen. :respect: Lisään tähän vielä edellä olevan hymiön nimen ettei jää epäselväksi: "respect" .
Aiemminkin jo viitattiin siihen, mitä itsekin ihmettelin - on käsityksiä ettei takajarrua suunnilleen _saa_ käyttää _koskaan_... Ihme juttu, miksi semmoinen sitten on pyörään laitettu? Itse huomaan sitä käyttäväni mm. kaupunkinopeuksilla, ehkä varmaan siksi ettei etupää yhtään kyykkää. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut.
Ja aina menis kursseille uudestaan ja uudestaan kun vaan ehtis/pääsis. Kyllä se vaan on niin hyvä asia.
Hienoa, että asiaa tuntevat jaksavat valistaa ja neuvoa ja opettaa.
Minkälaisilla EAK-kursseilla te oikein olette käyneet, kun niitä kehutte noin paljon? Itse kävin MP-tuen EAK:in tänä keväänä ja asiat, joita siellä harjoiteltiin:
1) Hidasajo (sama, mitä voi pyöritellä itse parkkiksella)
2) Kahdeksikko (sama, mitä itse voi pyöritellä parkkiksella)
3) Tehojarrutus (sama, mitä voi itse harjoitella hiljaisella tiellä)
Ainoa asia, mitä sieltä jäi käteen oli muutamat ohjeet rata-ajoa varten.
Itse aiheeseen palatakseni kommentoin, että itsellä ei ole liikenteessä tarvetta koskea takajarruun; kaikista vetomiesten halveksunnista huolimatta Hondan ABS:eilla varustetut yhdistelmäjarrut toimivat hienosti.
Taitaa nää orgin omat Ajotaito I-III kurssit hakata nuo MP-tuen kurssit aika 6-0.Lainaa:
villho kirjoitti
Nyt sait kyllä sanattomaksi. Sen verran paljon asiaa tuossa, etten pysty sanomaan muuta kuin erittäin paljon kiitoksia. Huomenna harjottelemaan.Lainaa:
Nitrous kirjoitti
Minä ainakin kävin ORG:n kursseilla, joissa kerrottiin todella paljon siitä, miten ja miksi kannattaa treenailla parkkiksella tai hiljaisella tiellä. Myös takajarrun osuuteen tuli paljon hyvää tietoa. Esim. polkimen säätö ja vaikutus jarrutuksen aloittamisen nopeuteen, painon eteenpäin siirtymisen vaikutus, vedon välys hitaassa ajossa jne.Lainaa:
villho kirjoitti
Sadekeliinkin sain paljon lisää itseluottamusta org:n Ajotaito II:sta Alastarolla. Usko pitoon märällä parani kummasti, kun ajeli kouluttajan perässä ja näki, että kyllä se siitä hyvin taipuu... (toki pito radalla ja kadulla on eri asioita, mutta ehkä osa "ylivarovaisuudesta" sadekelillä poistui).
Monet sateet, jopa jumalaton sade, on taas koettu ja uusia kokemuksia.
Näkeminen mainitaan kaikkialla, number ONE. Ja se alkaa varusteiden valinnasta, siis kypärä ja visiiri (motoristin tuulilasi). Pinlock sisäpintaan ja toimii, jokainen tummennusaste haittaa näkemistä, jos kiinteä häikäisysuojaus pitää olla, se on sisäänrakennettu aurinkovisiiri.
Pisarat veks ulkopinnalta. Aiemmin käytin Raincoatia, ihan OK, kuluu kuitenkin nopeasti. Olen siirtynyt visiirin vahaukseen.
Hyllyssä on useampikin purkinpohja nestemäistä autovahaa, silläpä käsittelen lähes viikoittain, jos ajan viikoittain. Kerrassaan mainio tapa - lienee paras. Auttaa myös kuivan kelin ötökkäpaskan puhdistuksessa.
Pyörän kiinteä varustus. Jos rakentelee pyörää, ehdoton varuste on kahvagrillit. Suunnilleen kaikki tälläkin foorumilla kastelevat ne hanskansa sateella, niin minäkin, vaikka vähän katetta onkin. Grilleihin lämpöä ja näpit pysyvät lämpöisinä jolloin ei haittaa vaikka hanskat ovat märät. Kuivattelee niitä hanskoja sitten kun tilaisuus tulee.
Sitten on tuo ajoasu, siitä ei mitään, kun siitä on muuanna kirjoitettu. Ainoa, että tourinkissa vedän hanskojen rannesuojat ajopuvun hihan sisään ja hihansuut tiukasti kiinni. Jostain kumman syystä sisäpuoli pysyy kuivempana sen aikaa kun pysyy.
Kurssit ja kouluttautuminen (kun siitä on kysytty). Käyty on Räyskälän Tahvon&Kämmin = työntäyteinen päivä ja kirsikkana kuorrutuksessa, muutama arvokas ratakierros Räyskälän kyntöpeltoa. Ehdottomasti suosittelen, jos niitä järjestetään.
Ajotaito II ja sitten kaveri kävi kanssa, ja turinakahveilla totesimme paikkansapitävyyden, erinomainen sisältö ja kouluttajien ammattitaito ja asenne, on tasavallan eliittiä.
Harkintaan menee ensi vuonna katsoa jokin varmasti sateinen päivä ja käydä sama märällä kelillä.
Tärkeintä on kuitenkin tutustua jo valmistautuneena sateessa ajamiseen. Lämmin kesäsade, kun pisarat ropsahtelevat ajopuvun pintaan ja napsahtelevat vahattuun visiiriin liukuen siitä pois parilla pienellä pään käännöllä - mukava morjenstella siltojen alle, sadetta pitämään, kerääntynyttä motoristikansaa.
Samalla siinä syylärin pinta putsaantuu ötökkäpaskasta, kun likoaa vesisumussa.
Tuosta vahauksesta mainitsen myös hyödyn sumuisessa säässä. Sumussahan ulkopintaan kerääntyy pisaroita, niin nyt nekin lähtevät pois paljon paremmin, totesin erään aamun työreissulla.
Ei muuta kuin eteenpäin - kohti uusia tuulia ja tuiskuja.:orgmp: