Mun sukulaismies on yli 70 ja ilman yhtään kaatoa! Ei ole koskaan moottoripyörällä ajanut, ei vaan ole sen juttu.
Printable View
Kovasti epäilen, että kenellekään se kaatuminen ei ole se juttu tässä lajissa, mutta kuuluu pidemmän päälle lajiin vähän samalla tavalla kuin nyrkkeilyssä tulee varmasti nenä kipeäksi ennen pitkää.
Mulla olis todennäkösesti tullut se viikatemies vastaan jo useempi vuosi sitten jos en olis siirtynyt kadulta radalle harrastamaan. Onneksi älysin asian ennen kuin se kovavauhtinen kaato tuli kadulla.
En kyllä yhtään ymmärrä tuota sun ajatuksen kulkua, että harrastellessa pitäisi todistaa kenellekään yhtään mitään. Ainakin minä harrastan tätä lajia siksi, että se on helvetin kivaa. Ja kun joku on kivaa, haluaa siinä kehittyä koko ajan paremmaksi, ja tässä lajissa tuo kello nyt sattuu olemaan aika armoton mittari kehitykselle. Ja koskaan ei ole päätä tarvinnut seinään hakata tämän lajin takia. Joskus on himpan kyllä v*tuttanutkin, mutta onhan tää kertakaikkisen hieno laji, jota harrastaa melkonen joukko hienoja ihmisiä.
Ja jos ajatukseni kulkisivat samaa rataa kuin sulla, tähän voisi sanoa, että en yhtään ymmärrä jotain matka-ajoa tai reissaamista moottoripyörällä. Helvetin tylsää puuhaa, jossa on suurinosa ajasta joko liian kuuma/kylmä/märkä/muuten kurja olotila. Miksi hakata päätä väkisin seinään, kun voisi mukavasti istua ilmastoidussa/lämmitetyssä/kuivassa autossa? Mitä sillä pitää todistaa, että matkustaa epämukavasti tuhansia kilometrejä? Jos ihminen haluaisi matkustaa epämukavasti, ei hevosvankkureista olisi vieläkään luovuttu.
Mutta en sano, koska ymmärrän, että ihmiset pitävät erilaisista asioista. Vaikka minä en tykkäisi jostain mitä joku toinen tekee, ei se tarkoita, että se olisi pään seinään hakkaamista tai jotenkin muuten typerää puuhaa.
Ilman erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä eivät keskustelutkaan olisi kovin rakentavia. Vai mitä?
Mun mielestä se varma kaatuminen kuuluu lajiin yhtä vähän, kuin vaikka varma kolarointi autolla. Tai sanoisinko niin, että jätän mieluusti väliin kuitenkin sen varman kaatumisen radalla..
Varmaan pari mkm liikenteessä ilman vahinkoja, jos 16-19 v mp:llä hölmöilykonttauksia ja paria parkkiksella sattunutta kotilokolhua ei lasketa. Kuitenkaan koskaan en ole kolaroinut, kortit sain 16 ja 18 v syntymäpäivinäni. En sillä mitenkään kehu, joskushan se vahinko sattuu minullekin..
Se siitä.
Tämä nyt ei ehkä just tähän säikeeseen suoraan kuulu, mut kysynpä huvikseni. Meneeköhän blacbird yoshin putkistolla ilman killeriä läpi Ahveniston 95dB melurajasta? Eli jääneekö alle?
En ole töiden takia ehtiny radalle kurvailee ja Ahvenisto näyttäis sopivan muuten aikatauluihin.
mun mielestä vaikka onkin takana kymmeniä vuosia ja muutama miljoona niin työ kuin harrastus kilometriä
2-40 pyöräisil mopollla ja erikoiskuljetus leluilla...
radat ja muut suljetut paikat on hyviä rajojen hakemiseen ja taitojen hiomiseen ei sit kämmet hikoa ja hartiat jäädy tosipaikkassa niin nopsaan... kuin monesti näkee tapahtuvan... vaan voi vedellä rennosti menemää....
tilanteet tulee liikenteessä arvaamatta itsestä riippumatta ... joskus on hyvä niitä äärinmäisiä taitoja kartoitaa...
niin ei sit lopeta aktiivista ajamista pienen luistonkaaan aiheuttamasta oho tilanteessa..
joskus joutuu ääritilanteeseen vaikka kuinka ennakois ittes pois vaaroista tietoisesti...se on sitten helppo selvitää
vaikka radalta automaattisesti toimivalla aistilla.... tilanteessa ei auta se että tietää kuljettajan käsikirjassa sivulla
14 kohdas c olevan oikean teorian tähän hetkeen......toiminnan tultava automaattisesti
liikenteessä ei olla vain omien taitojen varassa... vaikka ne auttaakin
Osa papparaisista on tyytyväisiä siihen omaan täydelliseen suoritukseen vaikkapa sen touringin parissa ja tottakai ihmettelee (ja välillä jopa paheksuu) sitä kaikkea muuta "nuorison" esittämistä ja vouhottamista. Ja sitten on ne papat jotka löytää varikolta nahkapuku päällä ja leveä hymy huulilla. Eli eiköhän tämä ole ihan normi kuvio aivan joka elämän alalla...
Iso peukku kaikille hymyssä suin veivaaville papoille joilla se ymmärrys on kilometrien myötä vaan kasvanut. Kovimpia kavereita mitä löytyy ja teitä tarvittaisiin varsinkin suomessa enemmän. Ahdasmielisiä murjottajia löytyy aivan liikaa. (ihan ikään katsomatta) :thumbup:
Varma kaato radalla / melkoisen epätodennäköinen hirvikolari maantiellä?
En saa kiinni - miten nuo liiittyy toisiinsa? Ok, valintani on mahdollinen hirvikolari.
No joo.. Sorry oikeesti pikku provosta, harrastakaa ja tehkää ihan mitä haluatte. Kunhan kirjoittelin, ymmärrän kyllä.. Kaikki on ok - paitsi kännissä, huumeissa, kylmissään ja väsyneenä ajaminen :no:
VARMA kaato on yhtä VARMA kuin VARMA hirvikolari...
Voin kuule aika monta jannua listata sulle vaivatta 10 vuoden ajalta jotka on ahkerasti jyystäny rataa ympäri satoja kierroksia eivätkä kertaakaan ole lipanneet.... vastaavasti voin kuule listata sulle pari jannua joille on käyny pahat lipat/hirvikolari/autokolari heti ekana ajopäivänä julkisella tiellä.
Ei sellasta olekaa kuin VARMA kaato sen paremmin ku VARMA hirvikolari.
Yritin vähä niinku käänteisellä psykologialla saada ton sulle auki mutta taitaa mennä kelohonkaan tää yritys...
Kaatohommista sen verran että muistan vieläkin että tässä varmaan osalle porukkaa tutussa kirjassa kehotettiin harjoittelemaan kaatumista. Ei tullut tietoisesti harjoiteltua, mutta mopolla kaatuminen sujui varsinkin talvella ja ensi alkuun ihan automaattisesti. :) http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1701464 Tälläisia pelejä oli silloin muinaisuudessa: https://mrdavidson.kuvat.fi/kuvat/Ha...pg?img=img2048
Onko liikaa painetta renkaassa? Pilot Power 2ct ja n. 2.4bar lämpimänä.
OuluZonen pitkässä (ja ainoassa) vasurissa
Liite 14338
Olin 5.8. Botniaringillä "AT2-tiimissä", ja kyllä tuli vanhalle vasta-alkajalle semmonen pläjäys oppia motukalla ajamisesta, että on ison kiitoksen paikka kouluttajille. Ensin osittainen sade harmitti, mutta sekin kääntyi plussan puolelle, kun ei tule sateella maantielle lähdettyä, niin saipahan ajaa vähän rohkeammin vesikelillä. Siitä viikko eteenpäin oli hyvä fiilis ja tatsi alastarolla Heinon ratapäivillä.
Jokohan sitä kehtaisi ostaa liput keskiryhmään?
Alastaro 1:52.22 (keskihitaan raja 1:50)
Kemora 1:36:67 (keskiryhmän raja 1:35)
Kuten tuosta näkyy ajat eivät nimellisesti riitä mutta uskoisin että mutkanopeus olisi keskiryhmän tasolla koska annan suorilla "hieman" tasoitusta 35hp mopollani. Hitaassa on hieman tuskaista koittaa kehittyä kun ohittaminen näillä tehoilla on vähintäänkin haastavaa ja välillä ei saa yhtäkään puhdasta kierrosta settiin.
Josko sitä uuden asfaltin jälkeen pääsee myös keskihitaaseen, nyt 1.54 parin vuoden hitaassa ajelun jälkeen alastarolla.
On se välillä tuskastuttavaa ohitella joka kierroksella väkeä kuussatasella nakulla, mutta kun vaihtaa ajattelutavan siihen että on kiva vähän ohitellakin niin on sekin kivaa.
Kamat pakattu ja huomenna Ahvenistolle ekaa kertaa kaksipyöräisellä radalle... Tuli kyllä melko nostalginen fiilis ja vanhat hyvät ajat mieleen ajokamppeita pakkaillessa. :D
Mikä avuksi kun tuntuu että riskitasot nousee ja tulee ajettua enemmän repivästi? Kokemusta n. 8 ratakäyntiä josta yli puolet Ahvenistolla. Tänä kesänä kerta Ahvenistolla, pari kertaa Alastarossa. Ensi lauantaina kolmannen kerran Alastarolle, ja nyt riskien vähentämiseksi päätin pistää viestiä, josko olisi vinkkejä turhan kaadon välttämiseksi.
Erityisesti Alastarolla nopeampana ratana huomasin viimeistään toisella kerralla tekeväni paikoitellen kaikkia perusvirheitä: liikaa kaasua, liikaa jarrua ja väärässä paikassa. Mutkiin joskus lievällä kammolla kun ei jarru osunutkaan ihan kohdilleen ja tuntui että vauhtia on liikaa. Eli "puristus" ja riskitasot kasvaneet ja ihan turhaan. Viime Alastaron-reissulta lähdin aiemmin kotiin osaksi siksi, kun tuntui keulassa olevan erikoista eloa esim. Las Palmasissa. Veikkaan että keula pohjasi ja rengas eli, jolloin ollaan käsittääkseni jo melko lähellä lowsideriä?
Keulaan olen tilannut uudet lineaariset, jäykemmät jouset ja uudet öljyt, mutta se ei poista kuskin virheitä. Katseen ja yläkropan käyttö osuu ainakin paikoitellen kohdilleen, ja niihin olen keskittynytkin. Repivässä ajossa kuitenkin pieni virhe vaikka suoravauhdissa tai jarrussa saattaa tuplaantua siten, että katse laskeutuu lähelle etupyörää jne jne. Summa summarum oma perstuntuma on se että kuskin resurssit ja maltti loppuu nyt kesken ja riskitasot alkaa lähestyä punaista. Vaikka makrotasolla maltti riittää opetella oikeita juttuja, niin mikrotasolla alkaa alitajuisesti vaan puristaa "kovempaa". Alastaron aika on parin minuutin pintaan (2:03:xx), eli nopeasta menosta ei kuitenkaan puhuta.
Voisiko jarruttomasta ajosta olla apua? Tai pitäisikö vaan ajella suorat hiljempaa, tai jarrutella aiemmin ja kevyemmin? Nämähän on melko perusongelmia, ja olen aika paljon olen lukenut tätä threadia ja muita aloittelijoiden ongelmia, mutten oikein keksinyt mitä pitäisi yrittää. Jarruton ajo tuli ensimmäisen mieleen, sitä kun harjoiteltiin Ajotaito 2:lla ja vähän sen jälkeenkin. Alastarolla en ole vielä kokeillut.
Tekniikasta sen verran että pyöränä sigin Suzuki GSX 750 F 2003. Erityisesti keula on liian löysä (nipparitestissä pohjaa kadulla vähän kovemmassa jarrussa, ja ilman kovempaa jarrutustakin jää arviolta 10 milliä varoja käytettäväksi). Eteen tilasin jo jäykemmät lineaariset jouset (1.0 kg Race Tech) ja uudet jäykemmät litkut (15W vakio 10W tilalle). Itse en ole alustaa huoltanut 3v aikana, ja todennäköisesti teetätän ensi kesäksi molempiin päihin kunnon huollon ammattilaisella. Takapään painumat katson kohdilleen etujousien vaihdon yhteydessä. Ne säädin 2016 mutten ole tarkistellut sen jälkeen. Uskon että keulajouset parantaa asiaa jossain määrin, mutta varsinaiset viathan on kuitenkin kuskissa. Renkaina Pilot Road 4:t ja ajan katukylmäpaineilla paitsi jos lämmöt on lähemmäs +30 niin pudotan hieman.
Paha tässä on muita neuvoa, mutta onko AT2 jo alla? Mikäli ei, niin sinne katselemaan kouluttajien kanssa, kuinka mennä turvallisemmin kovempaa.
Jarruton ajo voi olla kokeilemisen arvoinen. Sinunkin pitäisi päästä helposti alta kahden minuutin ilman jarruja, sitten kun on juonen päästä saatu kiinni.
Kannattaisi aloittaa korjaaminen rentoidesta. Aja jarrutta tai hyvin kevyesti jarruilla ja pyri ajamaan muutaman sekunnin hitaampia kierrosaikoja kuin oma ennätys. Keskity ylä kropan rentouteen ja varsinkin pään/mielen rentouteen. Sitten pidä huolta että ajolinjat pysyy suunnitellussa. Jos 2.03 ja pyörän ominaisuudet tuntuu loppuvan niin todennäköistä että aikaa on yritetty parantaa myöhäisillä järruilla ja raivokkailla avauksilla. Pistä ajanotto softat pois päältä tai tarkasta tulosia vasta päivän jälkeen. Tuu nykii hihasta Ajastarolla niin voin ajaa muutaman kierroksen perässä.
Kiitos kommenteista. AT2 on käytynä juu, ja siitä tuo jarruton ajo jäikin mieleen. Kokeilen ensi kerralla ajella vaan rauhallisemmin jarruitta tai pienillä jarruilla. Keskittyä ajolinjoihin ja katseen käyttöön.
Pyörän "riittämättömyyden" suhteen ei ole sinänsä mitään harhaluuloja, mutta löysän keulan päätin korjata kun alkoi jo normiajossa tuntua heikolta, ja allekirjoittanut kamoineen on 120kg+.
Löytyykö videota?
Veikkaisin että ajolinja on aivan väärä johtuen siitä että mielukuva radasta on väärä, ja ehkä myöskin mielikuva siitä miten pitäisi ajaa on väärä, ja ehkä myöskin oman ajamisen arviointi perstuntumalta on valheellinen.
Onkohan joku joskus testannut, mitä tulee kusiaisella tai tonnarilla kierrosajaksi, jos ajaa suurin piirtein oikeaa ajolinjaa, hyvin maltillisilla (tyypillisillä hitaan ryhmän) kallistuksilla ja lähes ilman kaasua ja jarrua?
Ihan noin vaan vertailuksi että näkisi selkeästi että mistä päin sitä hommaa kannattaa lähteä purkamaan.
Sen tiedän että yhellä vaihteella pystyy helposti ajamaan alle 1:30 ilman kummempaa rutistamista, ja pintakaasulla ja pintajarrulla alle 1:40, jos vaan ajolinja on abaut siellä päin mitä sen pitäisi olla.
Koska toi rentouskin on vähän muna-kana-juttu, eli kun kuski lätee vetämään ihan täysiä (vaikka kierrosaika onkin +2min), ja väärää ajolinjaa, niin pelkokerroin vetää tappiin koska ulkokanttareet tulee joka mutkassa silmille. Eli vaikka saiskin kropan rennoks, niin se ei sinänsä välttämättä muuta mitään.
Ja koska se kehittyminen tapahtuu pääasiassa silloin kuin ei ole radalla ajamassa selviytymis-moodissa, niin pitää joko a) tiputtaa niin paljon vauhtia että pystyy muuttamaan ajamista ja ajolinjaa radalla, tai b) muuttaa mielikuviaan totaalisesti ennen radalle menoa, ja sitten radalla toteuttaa ne.
Molempiin on edellytyksenä se, että kuski osaa arvioida oikein omaa ajamistaan, ja tietää mikä on oiken ja mikä on väärin, ja tietää miten pitäisi oikeasti ajaa, ja pyrkii tietoisesti tekemään muutuoksia jotta ajaminen muuttuisi siihen suuntaan.
Niin kauan kun kuskilla ei ole tuota tietoa ja ymmärrystä, niin mitään ei ole tehtävissä. Tiedän kuskeja jotka ovat ajaneet vuosia radalla, ja eivät ole käytännössä kehtittyneet, ihan vaan sen takia kun tieto ja ymmärrys puuttuu. Eli radalla ajaminen ja sen tuoma kokemuskaan ei välttämättä auta yhtään mitään jos vika on siinä miten näkee, kokee ja ajattelee asioita.
Hyvä herääminen kyllä itse ajajalta, näitä saisi olla jopa enemmän niin kaatoja olisi vähemmän. Jos painat kaasu pohjassa ja kovalla jarrulla mutkiin ja aika on yli 2min alastarolla, niin mutkanopeudet kärsivät varmaan tuosta tappojarrusta älyttömästi kun on paniikki mutkissa.
Kuten aiemmin jo sanottu, lähde jarruttomalle ajolle ja yritä saada rentoja kierroksia ilman jarruja ja niin että missään ei tule vähäisintäkään hätäilyä. Moottorijarrulla vaan mutkiin ja koita hakea sopivat kallistukset ja mutkanopeudet sillä, ja siitä pikkuhiljaa taas aloitella jarruttelu kevyesti. Tuolla pitäisi aika parantua jo yhden päivän aikana ja riskikertoimet on nollissa.
Edit: at2:seen saa mennä uudestaankin, voisi auttaa esim. ajolinjoissa ja ape in etsinnässä.
Samaa mieltä nahkatukan (JMH) kanssa, jarruton ajo on loistavaa treeniä jonka tuloksena yleensä kello tykkää. Yksi asia mihin itse jouduin aikanaan kiinnittämään huomiota oli vaihteiden turha kelaus. Suurimman osan suomen radoista ajaa max 3 vaihteella läpi vielä keskiryhmässäkin. Kun antaa pelin vaan kiertää kunnolla, syntyy myös erilainen perstuntuma mutkaantulon vauhdeista ja ylimääräinen säätäminen jää pois. Useimmissa tapauksissa se jarrulle meno ei ole niinkään iso ongelma kun mutkasta uloslähtö. Ennenkun se lopullinen ajorytmi löytyy niin kannattaa mennä jokaiseen mutkaan ajattelemalla enemmänkin sitä miten sieltä pääsee parhaiten ulos ilman että päästää perää irti tai joutuu valumaan kohtuuttomia matkoja ennenkuin pääsee avaamaan. Kun ulostulot alkaa olla hanskassa, huomaa sangen vikkelästi että suoravauhdit kasvaa nopeasti. 2 minuutin alittamisen saa toki ihan vaan ajamalla tarpeeksi kierroksia. Se vauhti alkaa nousta kyllä kun jännäkakka-kohdat saa karsittua ja rata tulee tutummaksi. Turha puristaminen pois ja rentous tilalle.
AT2 on loistava kurssi ja yksi mikä itseäni auttoi aikanaan erityisesti kun siirtyi nopeaan, oli vetoavun saanti oikeasti nopeilta ukoilta (kiitos nitrous). Monen monta ajolinja-virhettä sai karsittua sillä jo yksin pois.
(Kallion Mikan sanoin: hyvällä jarrulla niistää sekunnin mutta hyvällä avauksella kaksi)
Ajoin suunnilleen vastaavalla pyörällä (GSX 650F) samoja aikoja (2:05.xx) jarruttomana ja oikeastaan tuosta jäi lähinnä mieleen miten kamala tuollainen pomppukeppialustalla varustettu katuvessa on. Siitä huolimatta että omassani oli myös jäykemmät lineaariset keulajouset ja huollettu keula. Jos rataharrastus kiinnostaa niin vaihda ihmeessä johonkin lajiin sopivampaan laitteeseen ajoissa ettei tarvitse katua myöhemmin tuhlattuja kesiä kuten minulle kävi.
Konkreettisena vinkkinä sanoisin että AT3 kannattaa käydä ja sitä ei kannata viivytellä liian pitkään, vääristä tavoista on vaikeampi oppia pois kun oppia tyhjän päälle uusia taitoja.