Printable View
Kokenenut motoristi joka jo tietää mitä haluaa ja tuntee ajotapansa voi tietenkin valita kuten parhaaksi näkee. Itse arvostan suuresti hyvää jalkojen yltämistä maahan. Ei tarvi olla sen takia kyljellään eikä jatkuvasti työntelemässä pyörää simppeleissä tilanteissa. Ajon aikanakin on tilanteita että tarvii ottaa maasta tukea.
Joillakin keskustelijoilla on unohtunut otsikon sana ALOITTELIJA.
Mikäli oma muisti riittää omiin alkumetreihin moottoroidulla laitteella tai on parhaassa tapauksessa seurannut viime aikoina jotain aloittelevaa tielläliikkujaa, niin ymmärtää aloittelijan koko aivokapasiteetin menevän homman koossa pitämiseen.
Tuohon tilanteeseen ei juuri kukaan aloittelija kaipaa moottoripyörän kuljettajalle sopimatonta ergonomiaa tai jotain ominaisuutta, mikäli lisää haasteita. Korkea istuinkorkeus, suuri paino, kulmikas kaasuvaste tai kankea hallittavuus.
Omille mitoille sopiva, käyttöominaisuuksiltaan helppo pyörä takaa parhaiten harrastuksen jatkumisen.
Kokemuksen karttuessa voi sitten halutessaan siirtyä mahdollisesti enemmän itseä miellyttävään kulkupeliin oli se sitten customi, kyykky, enska, matkapyörä tai sitten huomata ensipyörän palvelevan omassa käytössä hyvin.
Jossain vaiheessa pystyy mukautumaan myös eri pyörien ominaisuuksiin ja joskus omituisuuksiin.
Niiden merkitys kokonaisuudelle ei välttämättä ole kokeneelle haitta ja ominaisuuksien oikukkuus saattaa mennä joskus jopa respektin ansainnan puolelle.
Välillä tuntuu, että joillain respektin tavoittelu on tärkeimpiä asioita mp-harrasteessa.
Se kovin on, kellä eniten hevosvoimia ja kaikkein kalleimmat jälkiasennustilpehöörit.
Pyörän painolla on aloittelijalle melkoin merkitys vaikka itse voimamiehestä olisi kysymys.
Kuivapainoltaan joku 160 - 180 kiloinen pyörä on aloittelijalle pikkunopeuksissa huomattavasti helpompi käsitellä, kuin 50 - 60 kiloa painavampi.
Kokemuksen karttuessa tuonkin tekijän merkitys vähenee.
Tuossa hymyssäsuin katsellut tänäkin kesänä kun työntäen liikuttelu ja varsinkin hidasajo näyttää olevan enemmänkin harrastaneilla todella hakusessa. Mulle autokoulunopettaja painotti opetuksessa hidasajoon, ja sehän on tolkuttoman helppoa kun ajelee vaan hitaasti.Lainaa:
Nitrous kirjoitti
Keuliminenkin on ihan helppoa kun vain nykäisee etupyörän ilmaan ja pitää sen siellä kaasulla ja takajarrulla. Mutkat sitten mentävä painonsiirrolla, kun vastaohjaus ei toimi. Tasapainosta kummassakin on kysymys ihan samalla tavalla.Lainaa:
jiipekki kirjoitti
Totta, mutta kun keskustelussa on kyse aloittelijan pyörästä niin pitää kuitenkin ihan varmuudeksi ja mahdollisten uusiomotoristien väärien käsityksien välttämiseksi muistuttaa, siitä pyörän painon merkityksestä tämän uuden ja hauskan harrastuksen parissa. On aivan eri juttu jos alla pyörii joku pieni naku, ultrahyper kevyt tonnikas sirkkeli taikka jokin korkealokarinen enska. Vastakohtana on sitten se ajovalmiina +400 kg matkalehmä, vieläpä pahimmassa tapauksessa jokin hinnat alkaen malli ilman pakkia. Kevyellä pelillä tosiaan pärjää hätätilassa vaikka ei varvas yllä tarmakkiin kunhan vaan lähtee sivutuelta ja stopissa laskee taas tuen alas. Vastaavasti matkatavarat päällä olevan 450kg möykyn siirtely jossain ahtaalla parkkiksella, pitkän helteisen ajopäivän jälkeen vaatii tosiaankin jonkin illan reenit. Jos parkkin tullessa sitä eukkoa ei saa heti hätistettyä kyydistä ja molemmat satulassa, niin painoa onkin helposti se 600-650kg. Samoin se kesken matkan sattuva kalteva risteys johon pitääkin yllättäen pysähtyä jne. Toki harvassahan ne on jotka noin painavalla aloittaa, mutta kun on vuosien saatossa muutamia lievästi sanoen pelottavia uuden hauskan harrastuksen löytäneitä tapauksia sattunut näkemään, niin ihan vaan muistutuksena fysiikan lain armottomuudesta ja ihmisen lihasten heikkouksista ääritilanteissa.Lainaa:
Nitrous kirjoitti
Tästä syystä harrastan vain babywheelieitä:grin:Lainaa:
B12 kirjoitti
Saman huomion olen tehnyt, aika usein näkee kahvilan pihassa haparoivia kuskeja joiden pyörän käsittely parkkipaikalla on todella haparoivaa, samaa voi sanoa liikkeelle lähdöstä. Lieneekö tänä kesänä motoristien aktivoituminen ja ne vähän ajavat on olleet liikenteessä?Lainaa:
jiipekki kirjoitti
Vaikka itellä on jokunen vuosi ja kilsa takana niin ei se pyörän käsittely aina mene kuten strömsöössä, kun alkaa olla liian rutinoitunut pyörän kanssa niin tekevälle sattuu touhutessa kun aina ei ole ajatukset pyörän käsittelyssä. Muutama komea stumppaaminen ja siitä johtuva kaato, tai jalan lipsahdus sivutuelta joka ei tullutkaan alas ja pyörä kyljelleen... normi päivä:grin:
Tuo kyllä sellanen, jota en ymmärrä. Moottoripyörä ei ole potkupyörä. Jalkojen kosketusta maahan tarvii korkeintaan pysähdyksissä ollessa ja mulle riittää esim. toisen jalan varpaat jotta ajopeli ja kuski on ns. normaalissa asennossa. Sitten toinen juttu jos möyrii enemmälti hiekkakuopilla, jossa horjahtelua tapahtuu ehken enemmältikin. Mitä teleevisiosta katellu, niin ei sellaset kuskit mopojaan kuitenkaan jaloillansa pystyssä pitele alvariinsa.Saatikka potkuttele niillä menemään.Lainaa:
taiger kirjoitti
Ketjussa käsitellään pyörää aloittelijalle. Fysiikan lait ovat tietysti samat jokaiselle ja yhtälailla aloittelijalle pyörän pystyssä pitämiseksi riittäisi että saa toisen kengän kärjen maahan. Mutta kun homma on uutta, erilaisia hallintalaitteita ohjaamo täynnä, ehkä pohjalla ei ole autokorttia joten liikennesäännöt ja tilanteiden havainnointi uutta yms. Niin siinä tilanteessa on kiva että ei tarvii käyttää yhtään ylimääräistä aivokapasiteettiä pyörän pystyssä pysymisen pohtimiseen.Lainaa:
Pare kirjoitti
Ketju lähti siitä että halua olisi ajella huonompiakin paikkoja. Joskus tietkin muistuttavat hiekkakuoppaa ja silloin esim. mennään hitaasti "potkuttelemalla". Muutenkin jos poikkeaa soratieltä yhtään mihinkään, alkaa löytyä tilanteita joissa on erityisen kiva yltää kunnolla maahan.Lainaa:
Pare kirjoitti
No jaa. Jos alkaa päteä tässä, niin ei ne trialkuskit paljoa maata potkuttele.Lainaa:
taiger kirjoitti
Et jos osaa ajaa, niin ei tartte maata potkutella, oli maasto mikä vain.
Aloittelijat potkuttelee, ja niille asia on tärkeä. Tiedän omasta kokemuksesta.
Esimerkiksi näin:
https://youtu.be/sYzvspJAhmw
Jos haluaa ajaa täysin väärän tyyppisellä pyörällä pehmeällä hiekalla niin se on oma valinta ja ihan hyvä pitää jalat maassa jos sillä ei muuten pysty siellä ajamaan. Kun alla on siihen tarkoitettu pyörä niin jalkoja ei roikoteta maassa vaan ajetaan hymyssä suin jalat tapeilla. Tuo ei ole edes mitään extremeä vaan normaalia pehmeä hiekkatie joka ei aiheuta ajamisessa sen kummempia toimenpiteitä, ellei tosiaan halua ajaa katu/ratapyörällä reittejä joihin adventure tai enduropyörä on soveliaampia.Lainaa:
taiger kirjoitti
Pehmeällä hiekalla, tai yleensäkään asfaltin ulkopuolella ei ikinä opi ajotekniikkaa jos laahaa jalkoja maassa. Oikea pyörä oikeaan paikkaan ja oikeaa ajotekniikkaa harjoittelemaan, siihen kuuluu myös kaatumisia myös kokeneilla, aloittelijoista puhumattakaan, vaikka jalat ylettäisikin maahan.
Njoo, toi hidasajo on ihan jees kun haluaa liikennevaoissa lirutella näytösmielessä valoja odottaen. Mitään muuta käyttöä en tuolle taidolle ole keksinyt oikeassa elämässä. Harjoitellessa perushallintalaitteita, jarru, kytkin, kaasu, ohjaus, tuo on kyllä hyvä harjoitella mahdollisimman hitaasti, motivoi kun kaatuu/sammuu jos epäonnistuu.Lainaa:
jiipekki kirjoitti
Hidasajotekniikka on oikeastan kaiken tekemisen perusta Eilen kun ajelin tuolla luonnossa tuli paljonkin käytettyä noita "temppuja". Kun homman opettelee ja opimaa käyttää huomaa että sitä pystyy soveltamaan moneen pakkaan. Kisa lähdostä ahtaassa paikassa uukkarin tekemiseen. Soveltamaan vaan👌Lainaa:
shyhander kirjoitti
Minä olen ainakin ajellut sillain että kaatuminen häviö. En osaa ollenkaan suhtautua että kaatuilu on oleellinen osa ajelua niinkuin säännöllinen tankkaaminen. Ajamaan voi opetella ilman kauheaa kohellustakin. Pyörän ominaisuuksia tulee tarkasteltua laajalla näkökulmalla eikä juututtua yhteen. Sama koskee myös ajotekniikkaa. Eri tilanteissa tarvii toimia eri tavoilla ja tuollainen yksisilmäinen jalat aina tapeilla ei sovi kaikkiin kohtiin. Myös kuljettajia tulee nähtyä aivan aloittelijoista hiton taitaviin. Erilainen luonne vaikuttaa myös paljon uskallukseen.
Ajatellaan vaikka tällainen esimerkki että ollaan ajeltu aivan asiallisia teitä ja halutaan poiketa tuttujen mökillä. Sinne menevällä pikkutiellä on kuitenkin pehmeä hiekkäpätkä. Onko nyt ainoa mahdollisuus ajaa perille, ostaa tuolle pikku pätkälle optimoitu pyörä? Pitääkö myös olla opeteltuna "oikea" teknikka jalat tapeilla että em. kohdan voi edetä? Vai ajaisiko vaan helpolla yleispyörällä potkuttelemalla jos taito ja varmuus ei vielä riitä ajaa sitä potkuttelematta?
Koheltajalle vielä että on tuolla linkatun videon tunnuksella on pätkiä joissa ajetaan hiekalla potkuttelemattakin.
En ole osallistunut AT1 kurssille, joten ei oikein voi kommentoida, mutta kommentoin silti.
Kesällä olisi pitänyt ohjata parempi puoliskoni AT1:lle AT2:n sijaan, koska AT2 ja moottorirata olivat hieman haastavia henkilölle jolla ajokokoemus oli todella alhainen. AT2 oli kyllä hyvä kurssi sitä ei käy kieltäminen, mutta meillä homma alkoi avautumaan vasta toisen järjestäjän Motoristi Survivalin jälkeen. Tuolla kurssilla ajetaan eri tekniikoilla (Hanging, perse penkissä ja Sumo) ja tehdään selväksi niiden hyödyt eri tilanteissa.
Onko miellä Survivalin tapaisia koulutuksia??
Jotenkin tuntuu, että pitkän linjan motoristit eivät ole innokkaita tulemaan joka vuosi AT1 kurssille (jota en edelleenkään ole käynyt). Tuolla Survival kurssilla olin ekakertaa, mutta sielä oli myös sellasia henkilöitä jotka osallistuvat niihin joka vuosi. Niin semmoinen vielä, että vaikka en oppinut mitään täysin uutta tuli kokeiltua uusia juttuja. Iso-8 harjoitus voisi antaa myös eväitä ratailusta kiinnostuneille.
Survi koulutukset on hyviä. Itsekin semmoisen käynyt ja varsinkin aloittelijalle hyvä kurssi.Lainaa:
Jussiboy kirjoitti
Meillä jaksotus ja painotus on eri kuin noilla survikursseilla vaikka samoja asioista käsitelläänkin.
Meillä AT1 käsittelee hidasajoa, hätä jarrutusta ja väistöä. Joka jakaantuu 3 päivään. AT2 kaarreajoa. AT3 kaarreajon jatkokurssi. AT4 on nopeaan ajoon tähtäävä kurssi ja AT5 on nopeaan ryhmän ajotekniikka kurssi. Näiden lisäksi ollaan saatu yhteistyökumpaniksi K/VR jossa alan ammattilaiset antavat henkilökohtaista valmennusta nopeus tasoon katsomatta.
Eli ensi vuonna vaan rohkeasti kursseille. On ne sitten meidän tai muiden järjestämiä kursseja. Moottoripyöräily voittaa joka kerta.
Ahaa, nyt siis paljastuu merkitys hokemalle "elämä alkaa 200:sta". Eli mikään nopeus alle sen ei ole oikeaa elämää. Selevä.Lainaa:
shyhander kirjoitti
No eipä sitä sillon hidasajotaitoja tartte, eikä paljon muutakaan. Pyörähän pysyy pystyssä sitä paremmin mitä suurempi nopeus...
Toivottavasti kaikki aloittelijan pyörä- aiheesta kiinnostuneet saavat hyödyllistä tietoa pyörän valintaan tästä hedelmällisestä ketjusta
No, siltä se näyttikin linkkaamassasi videossa:)Lainaa:
taiger kirjoitti
Vaikka tässä keskustelussa on asioita kärjistetty niin kirjoituksessasi on pointtia vaikka en koko ajatusmaailmaasi allekirjoita pyörän käsittelyn ja niihin liittyvien kriteereiden osalta. Alla olevaa pyörä pitää opetella käsittelemään, jos se vaatii kaatumista tai jalkojen toimista apupyörinä niin sitten se vaatii niitä, oli ne sitten voittoja tai tappioita. Mutta lähtökohtaisesti ei voi sanoa, edes aloittelijalle, että molempien jalkojen pitää ylettää maahan että on turvallista opetella ajamaan. Ei myöskään voi olettaa että aloittelevan pitää heti lähteä katupyörällä pehmeälle hiekalle selviytymään.
Olen nähnyt useita aloittelevia joilla ei edes tossun kärjet yletä samaan aikaan maahan ja hyvin ovat selvinneet pyörän kanssa ja näitä näytöksiä näen kauden aikana joka päivä duunin parkkiksella.
Kun perus ajotaidot ovat kehittyneet luotettavalle tasolle niin sen jälkeen on hyvä alkaa opettelemaan erikoisuuksia, kuten mainittua pehmeää hiekkaa tai muuta asfaltista poikkeavaa. Nämä eivät kuitenkaan ole niitä ensimmäisiä asioita, eikä kriteereitä kun pyörää valitaan.
Hidas ajo puhuttaa aina, toisten mielestä se on välttämätön taito, toisten mielestä ei. On myös muitakin asioita mitä pitää osata ja jokaisella on oma näkemys mikä on tärkeää ja mikä ei. Vaikka mulla on nuoruudesta trial tausta niin inhoan hidasta pyörittelyä, ykkönen on liikkeelle lähtöä varten, ei ajovaihde:jpstyle:
Hiekkaan ei ollut tarkoitus juuttua, se oli vaan yhtenä esimerkkinä. Tilalle voi keksiä mitä vaan mieleen juolahtaa. Kävin päivällä potkuttelemassa skootterilla, kun oikaisin metsäpolkua kauppaan. Märkää uraista savea. "Tapeilta" olisi ollut samantien kyljellään.
Skootteri oikeastaan palauttaa kätevästi painokeskusteluun. Kävin perjantaina upottamassa sitä soisilla poluilla. Tuli aiemmin mainittua taluttamista (veto päällä ja ilman) kun kyydissä istuen olisi uponnut paikalleen sutimaan. Vekotinta piti myös nostella ja vedellä taakse päin tarakasta. Tämä painaa 120 kg ja Kotari vähän yli 180kg. Tämän nostelu ei tuottanut mitään ongelmia ja Kotari on kuin lyijyä, nostelu ei onnistu yhtään.
No niin, rekisteröity tänne eli hei vaan kaikille. Keski-iässä ollaan eli 40+ ikää ja kortti ajettu juurikin ja ensipyörä olisi haussa.
Kortin ajoin 600:lla Z Kawalla ja tykkäsin ainakin käsittelypyörittelystä kyseisellä värkillä. Aiemmin olin ajatellut että joku muoviluoti olisi alusta asti valintani, mutta jotenkin muuttui käsitys vaikken ole kyykkypyörää edes kokeillut, että joku tuollainen hivenen pystympi ajoasento olisi ihan jees. Nyt päässä sinkoilee ajatuksia 750 Z:sta matkaenduroihin. Kokoluokka lienee 700:n ja 1000 välimaastossa. Niin ja oma ruumiinrakenne on kuin Sörsselssönillä eli keskimittainen ja sopusuhtainen.
Ja tosiaan jonkinlainen itsesuojeluvaisto on kehittynyt jo eli päässä kenties joskus ollut reikä on kasvanut umpeen.
Luulen käytön olevan lähinnä viihdekäyttöä ja kaupunkipyörittelyä eli Lappiin tai Eurooppaan en ole ajatellut lähteä vaan matkat lienee max. muutama satanen kerrassaan.
Budjetti?
Mitä uudempi pyörä niin lähtökohtaisesti parempi. Tuorehko kotarin/ bemarin matkaenska kepittää parikytä vuotta vanhan kyykän jarruissa, tehoissa, rungossa ja alustassa. Muuten huonompi :D
Osta joku jossa on ruisku ja ABS. ne on ne tärkeimmät ja mukavimmat aloittelijalle. pelastaa monesta.
Jepulist jeppis :thumbup:Lainaa:
jaket kirjoitti
Minulla on nyt tämän kesän ollut kakkospyöränä Aprilian RS660, ja se soveltuu oikeastaan kaikenlaiseen päällystetyillä teillä tapahtuvaan ajamiseen tosi hyvin.
Ehkä kaksi päällä ajamiseen se on vähän snadi, mutta muuhun ajoon tuon tyyppinen pyörä on aika bueno.
Apikka on kokoisekseen kalliinpuoleinen, mutta vastaavan kokoisia edullisempia pyöriä löytyy markkinoilta kyllä.
Niin joo, jäi tuo aika olennainen sanomatta. Oisko suurinpiirtein 8 kEur eli käytettyä laitetta olisin katselemassa.Lainaa:
JMH kirjoitti
Tuoretta hakiessa mennee osastolle Kawan zetat ja Yamahan MT-07 & 09
Hyviä pelejä.
f800 bemu
Tälle kyllä voi äänen antaa. Vallan hyvä ajettava.Lainaa:
mh jkl kirjoitti