Norjassa 2023, RV17

Huomasin, että reissukirjanpito on jäänyt jälkeen. Johtuneeko siitä, että kuukausi 2023 reissun jälkeen muksahdin Gessulla nurin, sääriluu murtui pahasti ja viimeiset pari vuotta ajatukset ovat olleet aika tiukasti kiinni jalan kuntouttamisessa, toki motskarillakin on ajeltu.

Kesän 2023 Norjan reissu alkoi heinäkuun lopulla, tässäpä tarinaa.

Sunnuntai 30.7.2023
Toukokuun lopulle suunnittelemani Norjan reissu peruuntui. Se oli tarkoitus tehdä mennen tullen Tornion kautta ajaen, mutta kun Siljalta tuli ilmoitus vanhentuvista pisteistä, niin varasin sitten pisteillä menomatkan Tukholmaan heinäkuun viimeiselle sunnuntaille. Viikolla on satanut melko paljon ja Pohjanmaan jokien vedet olivat korkealla. Kempeleessäkin tuli aamulla useampi sadekuuro. Kahdeksan jälkeen hermo petti ja varttia vaille yhdeksän laitoin Gessun tulille ja käänsin keulan kohti Ylivieskaa. Pieniä tihkukuuroja tuli useampia Toholammille saakka, mutta eipä niistä suurempaa haittaa ollut. Pyörä ja ajopukukin pysyivät melko puhtaana – viimeaikaiset kovat sateet ovat huuhdelleet teiltä enimmät kurat ojaan. Ylivieskan jälkeen sadekuurot pikku hiljaa harvenivat ja lämpötila nousi 15:stä ensin 17:ään. Kaustisen Nesteellä pysähdyin tankkaamaan ja syömään salaatin.

Kaustiselta jatkoin Vetelin kautta Menkijärvelle. Siellä oli lentokentän laitaan ilmestynyt vanha MIG 21. Kuortaneen kautta edelleen Alavudelle, jossa ostin S-Marketista jätskin. Alavudelta ajelin Virtain ja Kihniön suuntaan, sitten Aitonevan kautta mukavia sorateitä Seitsemisen kansallispuistoon. Lämpötila nousi jo yli 20:n, mutta silloin tällöin tuli edelleen pieniä sadekuuroja. Aitonevan turvemuseossa kuvasin yhden turvekoneen, mutta en malttanut jäädä ihmettelemään enempää kun siellä on jo kerran aikaisemmin tullut käytyä, tosin lähes 30 vuotta sitten. Seitsemisen halkaiseva tie oli mukavan mutkaista ja mäkistä. Yhdellä hakkuuaukiolla metsäpeuranaaras söi kaikessa rauhassa tien varressa. Käännyin takaisin ja pysähdyin kohdalle puhuttelemaan peuraa, joka ei säikkynyt lainkaan vaan jatkoi ateriointiaan kaikessa rauhassa. Polkua pitkin lähestyi naisretkeilijä, joka huomasin ensin minut, sitten peuran ja pysähtyi hänkin parin – kolmenkymmenen metrin päähän ihmettelemään peuraa. Varmaan 10 minuuttia seurasimme peuran ruokailua, kunnes se hieman väisti tiellä ohi kulkevaa autoa. Pöräytin samalla Gessun käyntiin ja jatkoin matkaa Itä-Aureen ja Viljakkalan kautta Kyröskoskelle. Länsi-Aureen Aure-Bar vaikutti aika kaurismäkeläiseltä paikalta. Häijäällä olisi ollut markkinat, mutta niille en jäänyt vaan ajelin kahville Sastamalaan Garage Cafeen. Omistaja olikin todella puhelias, Raimo Penna. Ehti moneen kertaan kehua poikansa Samin euroopanmestariksi ja itsensä siinä sivussa mm. EM-tason judokaksi. Paikassa käy vain käteinen jota minulla ei ollut. Kylällä olisi ollut automaatti, mutta ennen kuin ehdin lähteä hakemaan rahaa, niin perässä tuli motoristipariskunta, jolle maksoin oman kahvini ja aprikoosikakkuni MobilePaylla ja rouva maksoi sitten ostokseni käteisellä Pennalle.

Viimein pääsin irti Cafesta ja Huittisten kautta kohti Turkua. Tankki alkoi olla melko tyhjä, Auran ABC:ltä tankkasin, söin kolmioleivän ja ostin vettä sekä jogurtin ja lakritsipötkön evääksi. Satamassa olin puoli seitsemän aikaan ja pääsin puolenkymmenen pyörän jonon jatkoksi. Perään tuli pari polkupyöräilijää ja saman verran moottoripyöriä lisää. Laiva tuli ajallaan, mutta täyteen tulevan laivan lastaus kesti sen verran kauan, että vähän myöhässä lähdettiin. Yritettiin työntää yhden ruotsalaisen Gixeriä käyntiin, kun sen startti ei toiminut. Ei lähtenyt, mutta moottorin pyöräytys auttoi sikäli, että startti alkoi kuitenkin toimia. Autokansi tuli melko täyteen ja muutenkin laivassa tuntuu olevan paljon porukkaa. Ensin suihkuun, sitten soitto kotiin. Baarissa kävin syömässä muna-anjovisleivän ja yhden oluen, sitten iltatoimiin ja nukkumaan. Huomenna on pitkä päivä. Sunnuntain saldo 645 km.

Liite 28181

Liite 28182

Liite 28183

Liite 28184

Maanantai 31.7.
Keli merellä oli melkein rasvatyyni, mutta huonostihan se silti laivassa nukutti. Aina se sen verran tärisee, ettei tahdo oikein uni tulla. Sain silti muutaman tunnin torkuttua, koska näin aina välillä jotain untakin. Varsinkaan aamupuolella ei enää tahtonut uni tulla, joten kävin laivan baarissa syömässä aamiaiseksi jogurtin, kahvin ja kolmioleivän. Samalla oli hyvä ihailla sumuista keliä saaristossa. Välillä oli niin sakeaa, että laiva huudatti sumutorveakin määrävälein. Ennen kuutta menin autokannelle ja ihan ajallaan oli laiva satamassa, vaikka vähän myöhässä Turusta lähtikin. Tasan vartin yli kuudelta pääsin ajamaan laivasta ulos. Keli oli selkeä, mutta melko kylmä, vain 12 astetta ja lämpötilasta johtuen paikoin melko sumuinen. Ajelin ensin tuttua tietä E18 länteen Enköpingiin asti, josta käännyin kohti Falunia. Minkäänlaista ruuhkaa ei vielä ollut, ei Tukholmassa eikä E18:lla. Falunissa tankkasin ja löysin kylältä Focus -konditorian jossa join kahvit ja söin jonkinlaisen muffinsin tyyppisen leivoksen. Siljan-järven seuduilla oli kai jenkkiautoporukoilla joku tapahtuma, sen verran paljon niitä oli liikkeellä. Morassa koukkasin taas kylälle ja etsin ruokapaikan. Ei oikein ollut vielä lounasaika (10.30) joten ostin Mora Kaffestugasta Cokiksen ja kinkku-juustosämpylän ja pummasin päälle vielä kupin laihaa kahvia. Morassa oli paljon turisteja liikkeellä. Keli lämpeni 18:aan mutta ei siitä enää kuumemmaksi, eli oli oikein sopiva ajokeli, vaikka aurinko paistoikin pääosan päivää.

Liite 28190

Matka jatkui edelleen samaa Östra Dalälvenin vartta ylöspäin. Molemmin puolin Idreä näkyi pari kertaa poroja. Idressä otin vielä tankin täyteen ja ostin jäätelön. Sää muuttui hieman pilvisemmäksi ja lämpötila putosi 14:ään, mutta sateesta ei tietoakaan. Aamulla katselin säätutkasta, että jos hyvin käy, pääsen sateita edellä karkuun. Norjan puolella ajelu muuttui sitten köröttelyksi. Valtaosalla teitä on 80 rajoitus ja ylinopeutta ei täällä ole varaa ajaa yhtään. Tynsetissä pidin vielä tauon ja söin Extra-ostoskeskuksen ruokalassa lohileivän ja ostin mansikoita ja smoothien evääksi. Varsinkin 3-tiellä ja E6:lla oli paljon liikennettä, mutta loppupätkä oli pienmpää tietä ja liikennekin sujui paremmin. Puoli seitsemän maissa olin täällä Løkken Verkissä, mutta Bergmanskroaa ei meinannut ensin löytyä millään, kun Garmin opasti ensin väärälle puolelle tietä. Pyörin varmaan vartin kylällä, ennen kuin löysin oikean talon. Pääovesta koodilla sisään, kun ravintola ei ollut auki. Henkilökunta oli laittanut ovet ennen aikojaan kiinni ja tytöt istuivat tupakilla talon takana, vaikka respan piti olla seitsemään auki. No hyvin huone löytyi. Suihkuun, mansikat naamaan ja soitto kotiin. Illalla kävin vielä kävelemässä kylällä ja ihmettelemässä Orklan kaivosmuseota. Täällä kaivettiin kuparia 333 vuotta kunnes homma loppui v. 1987 ja nyt kaivos on museona. Kaivokselle mennessä kauris juoksi tien yli parinkymmenen metrin päästä. Malmia on aikanaan kuskattu rannikolle maailman ensimmäisellä vaihtovirralla toimivalla, kapearaiteisella junalla. Museojunalla pääsee vieläkin puksuttelemaan jonkin matkaa. Nyt voisi ruveta yrittämään unta. Päivän saldo 755 km, eli kahtena ensimmäisenä päivänä yhteensä 1400 km. Vähän tuo kropassa tuntuu, SI-nivelet vinksin vonksin. Saa selkäukko töitä…

Liite 28185

Liite 28186

Tiistai 1.8.
Nukutti ihmeen hyvin. Kuuden jälkeen aloin katsella kamppeita kasaan. Täytin juomapullot ja keitin termarin täyteen kuumaa vettä yläkerran keittiössä. Illalla olin jo tiedustellut omatoimiaamupalan alakerran ruokasalista. Löytyi hyvää leipää ja pullasämpylöitä sekä niihin kaikki tarvittavat lisukkeet. Tein kaksi sämpylää evääksikin, mutta eipä tullut kovin kaunis matpakke. Pitää vielä treenata käärimistä. Norjassa pidetään ihan kilpailujakin matpakken käärimisestä ja iso osa norjalaisista kuittaa lounaan voipaperiin käärityillä leivillä, eli matpakkella. Norjassa myydään kaupassakin voipaperia myös valmiiksi matpakken käärimiseen soveltuvina palasina. 7.20 pääsin matkaan pilvipoutaisessa 14 asteen kelissä. Aika pian alkoi aurinko vilkkua pilvien välistä. Valsetin lauttasatamaan on matkaa 75 km ja google maps näyttää ajoajaksi 1 h 11 min. Se piti täsmälleen paikkansa, sillä 8.31 tulin lauttasatamaan, eli minuutin myöhässä lautan lähtöön nähden. Onneksi odottivat minut kyytiin, muuten olisi ollut vain kaksi henkilöautoa. Ylitys Brekstadiin kesti noin 20 minuuttia, kuljailin ulkokannella maisemia katsellen ja kuvaten. Brekstadissa tankkasin. Tankin (avaimeton, sähköinen) korkki meinasi tuottaa ongelmia, kun ei meinannut aueta. Toivottavasti pelaa reissun loppuun. Brekstadista ajoin Austråttin linnakkeelle katsomaan isoa pyssyä, eli saksalaisten kallioon upottamaa kolmipiippuista laivatykkiä. Ensimmäinen opastettu kierros olisi ollut vasta klo 11, mutta kiertelin puiston ja katselin kanuunan ulkopuolelta omatoimisesti. Sitten pohjoiseen 710 -tietä. 715-tien risteyksessä oli hyvä P-paikka pöytineen ja vessoineen, joten söin eväät ja hyödynsin vessaa. Aurinko paistoi ja lämpö läheni kahtakymmentä. Jatkoin 715 -tietä Namsoksen suuntaan. Jossakin kohtaa oli tullut melko tuore kauriskolari. Mustang Mach-E oli ojassa, ilman suurempia näkyviä vaurioita, ja toinen auto oli pysähtynyt katsomaan tarvitaanko apua. Sen verran kolarista oli kuitenkin jo aikaa kulunut, että joku paikallinen oli ehtinyt tulla seisoskelemaan haulikko olalla tielle, kai kauriin lopettaakseen.

715 -tien varressa on surullisenkuuluisa Storheian tuulipuisto. Norjan korkeimman oikeuden päätöksellä voimayhtiö joutuu purkamaan kaikki 155 tuulivoimalaa. Oli jäänyt joku lupa saamelaisyhteisöltä hakematta ja ehtivät tehdä voimalat valmiiksi. Enää ei auta rahakaan, eli eivät voi ostaa saamelaisia hiljaisiksi, vaan voimalat on purettava. Tuollaiseen järjettömyyteen voi olla varaa vain maailman rikkaimmalla maalla. Nätisti vispilät kuitenkin vielä jauhoivat sähköä. Koukkasin myös mutkan Vingsandissa ja mukavat maisemat siellä olikin. Lähellä Namsosta käännyin rannikolle 766 tielle ja kävin ensin Vikissä ja sitten Kvalöyseterissä tien päässä. Vikissä oli pieni kauppa, josta ostin smoothien ja marsipaanipatukan. Kahvia ja pullaa ei tuntunut saavan mistään. Aamupäivällä kahviloita vielä oli, mutta iltapäivä oli heikompaa. Kiipeilijöitä ja melojia oli paljon liikkeellä. Molempiin tuntui olevan hyvät olosuhteen rannikon pienipiirteisessä maisemassa. Kyllä sitä mielikseen katselikin. 715:llä ei alkuun paljoa turisteja ollut, mutta 766:lla oli ja varsinkin 17:llä. Namsokseen saavuin puoli neljän maissa, eli 410 km suorittamiseen meni normi työpäivä.

Sain tämän Scandic Rock Cityn huoneen pisteillä, antoivat meren puolelta huoneen 8. kerroksesta, eli hotellin parhaita huoneita. Suihkun jälkeen menin ensin vastapäiseen Rema1000:n marketin yhteydessä olevaan kahvilaan kahville, mansikkaleivos maistui hyvältä, kuten oikea kahvikin aamun ja päivän kahden pikakahvikupillisen jälkeen. Käppäilin sitten kylän ristiin rastiin ruokapaikkaa etsien, mutta lopulta päädyin kuitenkin Scandicin omaan ravintolaan, josta paistettu lohi ja lasi valkoviiniä. Ihan hyvää, mutta oli hintaakin, yhteensä 43 eur. Ruuan jälkeen käveleskelin vielä satamassa ja kävin lopuksi Remasta rasian melonipaloja iltapalaksi ja vähän evästä huomiseksi. Pitää tehdä taas aamupalalta eväsleivät kun huoneessakin on vedenkeitin. Huomennakin pitäisi olla vielä aamupäivä poutaa, mutta iltapuolella voi alkaa sataa.

Liite 28187

Liite 28188

Liite 28189

Keskiviikko 2.8.
Tänään ei olisi ollut mihinkään kiire, joten nukuin kohtuullisesti viiteen asti. Yritin vielä makoilla, mutta kyllästyin ja nousi ylös. Aamu oli kaunis ja meri melkein rasvatyyni. Aamiaiselle menin seitsemältä, joka oli virallinen alkamisaika. Oli siellä jo porukkaa syömässä, joten aikaisemminkin sitä olisi saanut. Oikein hyvä oli Scandicin aamiainen, laktoositonta jogurttia ja maitoakin oli tarjolla. Tein eväsleivät mukaan ja keitin termoksen täyteen kuumaa vettä. Lähdin ajelemaan kaikessa rauhassa kohti pohjoista, välillä kuvaten. Niinhän siinä kävi, että Lundin lauttasatamaan tulin klo 9.02 ja lautta oli jo muutaman sadan metrin päässä hyvää vauhtia menossa. Tämä ei siis odottanut, minä jouduin odottamaan 1 h 20 min seuraavaa lauttaa. Eihän tuo sinänsä kiire mihinkään ollut ja paikalla olisi ollut baarikin, mutta eipä hyvän aamiaisen jälkeen jaksanut edes kahvikupillista juoda. Tämä Lund – Hofsnes -lautta ei ole mukana Ferrypay -systeemissä (kuten ei monet muutkaan Nord-Trøndelagin lautat), joten piti ladata kännykkään NtB appi ja maksaa 60 kr matka sillä. Odotellessa olikin hyvää aikaa perehtyä asiaan.

Lautta tuli ja lähti ajallaan, kulutin tyynessä kelissä aikaa yläkannella kuvaten. Lauttamatkan jälkeen käännyin länteen tielle 770 ja ajoin niin pitkälle kuin pääsee. Tie loppui Ramstadslandetin lauttasatamaan. Istuskelin työmaakopin varjossa ja söin eväsleivän mehun kanssa. Ei tehnyt kuumaa kahvia mieli – sen verran hikistä oli kun keli oli lämmennyt 21 asteeseen ja aurinko räkitti pilvettömältä taivaalta. Rörvikiin palasin pienempää tietä, sitten samoja jälkiä takaisin ja edelleen 17 tielle, jolla olikin paljon turisteja liikenteessä. Päivän toiselle lautalle, Holm-Vennesund, osuin paremmin. Vain 10 minuuttia piti odottaa. Pientä haittaa oli sataman tietyömaasta, josta lautasta purkautuvat ajoneuvot nostattivat ankaran pölypilven. Säälitti pölyä nielevät polkupyöräilijät. Lauttamatkan jälkeen olikin enää vartin ajo Sømna Kro:hon. Olin perillä puoli neljän maissa ja sain heti huoneen. 280 km matkaan meni reilut 7 tuntia, josta tosin reilun tunnin odotin ekaa lauttaa. Kuumissani tormasin ensimmäisenä suihkuun, sitten pienelle kävelylle, koska idästä nouseva saderintama näkyi jo melko lähellä. Kävin satamassa ja kirkkomaalla. Paskan haju oli ankara, koska satamaan vievän tien varteen isolle pellolle oli vasta levitetty lietettä. Palatessa ostin kaupasta vielä mansikoita ja pullan iltaevääksi. Sade alkoi puoli kuuden maissa.

Ihmettelin vähän aikaa, mitä hotellin myymälässä on tarjolla. Takapihalla naapurihuoneen motoristi pesi K1600 GT Bemaria sangon ja pesusienen kanssa. Ravintolassa oli ihan hyvä palvelu, mutta listalta valitsemani pizza oli kyllä pettymys. Kuiva ja sitkeä pohja, paksu juustoköntti päällä. Illalla tuli vielä joku mies pienen poikansa kanssa Varaderolla yöksi hotelliin. Nyt pitäisi kulutella aikaa, vielä huomennakin aamupäivästä, koska sateen pitäisi loppua tai ainakin vähentyä iltapäiväksi.

Liite 28191

Torstai 3.8.
Sama malli kuin edellisenäkin yönä, eli aamuyön nukuin huonosti, kuudelta kyllästyin makoilemaan ja nousin ylös. Naapurihuoneen Bemari-kuski kopisteli jo käytävässä ja starttasi ennen aamupalaa. Sillä oli pyörässään pelkät sivulaukut ja takaistuimen ja tarakan päälle lisäksi sidottuna iso läjä erilaisia nyssäköitä. Liekö yöpynyt teltassa välillä. Seitsemältä menin aamupalalle. Tälläkin aamupalalla oli laktoositonta maitoa tarjolla, mutta ei laktoositonta jogurttia. Mysli jäi nyt syömättä ja piti tyytyä hyvään leipään lisukkeineen. Tein vielä eväsleivätkin samasta tummasta leivästä. Pakkailin kamat kasaan ja kun sateessa tuli taukoa niin pyörää pakkaamaan. Sähköautoilijoita ei näköjään ilmaisen pistorasian himossa mitkään liikennemerkit koske. Olivat piirittäneet illalla pyöräni seinän viereen. Onneksi viereisen auton keulan edestä pääsin kuitenkin puikahtamaan pois. Kostoksi jätin minut motittaneen Mersun pistokkeen irti, nyppäsin sen pois ettei tarvitse karkealla sepelillä ajaa kaapelin ylitse. Illalla oli tullut vielä kaksi Gessua yöksi.

Tasan kahdeksalta pääsin matkaan. Välillä vähän sataa tihuutteli, mutta ei kovin paljoa. Tiet olivat märät, mutta oli kai satanut riittävästi, että tiet olivat puhdistuneet, kun autojen ilmaan nostama vesi ei ollut kovin kuraista. Köröttein 17 tietä samaan Brynnøysundin risteykseen, johon viime vuoden reissulla pohjoisesesta päin pääsin, siitä sitten sisämaahan E6:lle jota pitkin vilkkaassa turistiliikenteessä Troforsin Essolle tankille. 410 km meni tankillisella ja tankkiin mahtui 18 litraa, eli oikein säästellen olisi 450 km voinut päästä. Aamusta lämpötila vaihteli 14-15 asteessa, joten alle laittamani fleece ei ollut lainkaan liikaa. Troforsista Hatfjelldalin kautta kohti Tärnabytä. Slussforsissa kurvasin tutulle Portbrostuganin kodalle syömään eväät. Tällä kertaa ei ollut pyöräilijöitä yöpymässä, mutta melko tuoreet moottoripyörän jäljet olivat käyneet pihassa. Skithuset kaipaisi jo vähän remonttia ja ainakin tyhjennystä, mutta kota oli ihan hyvässä kunnossa. Lakaisin kodan lattian kiitokseksi taukopaikasta. En hoksannut ottaa fleeceä pois, olisi pitänyt. Keli lämpeni pikku hiljaa ja Slagnäsissä oli jo 21. Pärjäsi kuitenkin kun pysyi liikkeellä. Muutamassa kohdassa oli poro tiellä, mutta äkkijarrutuksia ei tarvittu.

Köröttelin kaikessa rauhassa rajoitusten mukaan ja olin Arvidsjaurissa kolmen aikohin. Aluksi menin tuttuun Hans på Hörnetin kahvilaan kahville. Olisi tehnyt jotain marjaleivosta mieli, mutta niitä ei ollut joten otin suklaaleivoksen ja kahvin. Sitten Ingolle tankille ja hotelli Laponiaan ottamaan huone. Sain hiljattain remontoidun yhden hengen huoneen. Huuhtaisin enimmät hiet suihkussa ja sitten kuntosalille. Sekin oli remontoitu, kuten myös sauna- ja uima-allastilat sitten viime käynnin. Välillä soittelin kotiin ja sitten Laponian kotaan tien toiselle puolelle syömään. Keli oli sen verran lämmin, että tarkeni juuri terassilla syödä. Hyvä oli hampurilainen. Poronkäristystä tai kalaa ei saanut, vain grilliruokia. Syönnin jälkeen kävin kylällä kävelemässä pitkän lenkin, kuvasin kyläporoja ja Lapstadenia sekä kävin vielä hakemassa Coopista tuliaisia. Lopuksi istuskelin vähän aikaa kodan takana lammen rannassa. Hotelliin tuli kävelykierrokseni aikana suomalaispariskunta Ducatilla ja Bemarilla sekä ruotsalaiset Africa Twinillä. Huomiseksi lupaa Norrbotteniin kovaa sadetta. Pyörät sai onneksi ulko-oven viereen lipan alle, joten saa pakata kuivassa vaikka sataisikin. Päivälle kertyi mittaa 463 km.

Liite 28192

Liite 28193

Perjantai 4.8.
Nukuin ehkä hieman paremmin viime yönä, mutta viiden maissa heräsin ja puoli kuudelta nousin ylös. Pakkasin tavarat valmiiksi, joten seitsemältä aamupalalle ja puoli kahdeksan jälkeen pääsin matkaan. Hieman välillä tihuutteli vettä, lämpöä alkuun 13 astetta. Sää kuitenkin kirkastui melko pian ja lämpeni koko ajan. Älvsbyssä oli jo lähelle parikymmentä ja Luleåån tullessa enimmillään 23. Poroja näkyi matkalla pari kertaa, mutta äkkijarrutuksia ei taaskaan tarvittu. Olin laittanut aamulla fleecen väliin, mutta jo ennen Älvsbytä piti pysähtyä vähentämään vaatetta, vaihtamaan ohuempiin hanskoihin ja avaamaan puvusta räppänät. Vaikka tie on tuttuakin tutumpi, tai ehkä siitä johtuen, ajoin Älvsbyn jälkeen Bodenin tienhaaran ohi ja ajelin sitten 94:sta Luleåån asti. Etsin navista kahvilan ja löysin pyörällekin parkkipaikan melko läheltä Börje Olssonin konditoriaa. Hyvä marjaleivos oli ja kahvi tuoretta, mutta olihan noilla hintaakin, noin 7 euroa ja melkein euro meni vielä parkkilippuun. Biltemasta olisi kyllä saanut kanelipullakahvit parkkilipun hinnalla…

Sää jatkui edelleen aurinkoisena, kun pääsin E4:lle viiden aidan väliin köröttämään. Liikennettä ei onneksi ollut kovin paljon ja 70 risteyksiäkään ei tuolla Luleån lähellä ole niin tiheään kuin Haaparannalle tultaessa, joten matka joutui. Pikku hiljaa sää taas viileni 18:aan ja alkoi pilvistyä. Ajelin Kalixiin tankille, ostin mehun ja söin evässämpylän ja loput tomaatit. Kun tein lähtöä, viereisen auton ruotsalaismies tuli vielä jututtamaan kysellen ne normaalit mistä tulossa, minne menossa jne. ja toivotti hyvää kotimatkaa. Ihan mukava rupattelutuokio silti. Lähdin vielä jatkamaan nahkahanskoilla, mutta jo muutaman kilometrin jälkeen tuli ensimmäiset pisarat visiiriin ja piti pysähtyä vaihtamaan hanskat ja sulkemaan puvusta räppänät. Haaparannalla jo satoi hiljalleen koko ajan ja Kemiä lähestyttäessä sade sen kun yltyi. 4-tien remontit on valtaosin tehty, vain Simossa oli enää pieni pätkä remontissa ja sekin kohta valmis. En siltikään pidä tuosta välistä yhtään. Aina paljon liikennettä, rekkoja, asuntovaunuja ja muita tientukkeita. Ohituskaistoilla alkaa aina kamala kilpa-ajo. Tornio – Oulu -välillä on melkein aina kova, puuskainen sivuvastainen tuuli, niin nytkin. Ja lisäksi satoi – kovaa. Sekään ei ollut ensimmäinen kerta. Iissä pysähdyin vielä Shellille vessaan ja olisin ostanut jäätelön, mutta eipä ollut ainuttakaan laktoositonta vitriinissä. Oulua lähestyessä sade lakkasi ja oli jo kuivat tiet, mutta ihan viime tingassa, Kaakkurin rampin kohdalla alkoi vielä kova kuuro ja kasteli ulkoa ajokamppeet vettä valuviksi. Aikaisempia reissuja lyhyemmälle päätöspäivälle ajoa 433 km, kotona olin kolmelta, eli 6 ½ tuntia taukoineen. Koko reissu 2 986 km.

Ja video, tuon olen saattanut jakaa aikaisemminkin.

https://youtu.be/KzmUGC_u2xQ

tarkkaakin tarkempi selostus matkasta- hieno!
justiinsa pakattu pärrä täyteen ja kohti satamaa ja norskeja tanskan bileiden kautta. vänkää, eurooppaa harkittiin mutta helteessä on paha alkaa vaatteita vähentämään mopolla niin mielummin viileämpään pohjoseen- ehkä. sinne mennään minne etupyörä kääntää