Veturin vinkit

Veturin vinkit


Letkaohjeen julkaisun jälkeen allekirjoittaneella on ollut jo pidempään mielessä kirjoitella vähän vastaava, mutta vetureille suunnattu ohje, nimenomaan veturia koskevista asioista. Tai ei niinkään ohje, vaan lähinnä jollain tasolla jäsennelty lista asioista, mitä itse on tullut veturihommissa opittua. Kirjanpidon mukaan tähän mennessä, eli kausina 2008-2024 on tullut vedettyä PK-letkoja yhteensä 152 kertaa ja 47618 kilometriä. Vähän hitaammallakin kaverilla tuntuu tarttuvan noilla kilsoilla jotain takaraivoon ja alkaa ymmärtää mikä toimii ja mikä ei. Aika paljon on tullut oppia myös letkalaisilta saadusta palautteesta - iso kiitos siitä.

Korostetaan vielä, että nämä ei ole letkaohjeen kaltaisia sääntöjä tai velvoittavia ohjeita, vaan allekirjoittaneen henkilökohtaisia ajatuksia ja näkemyksiä siitä, miten letkailukokemuksesta saa miellyttävän tai vähemmän miellyttävän. Vinkit perustuvat paitsi omiin kokemuksiini niin veturina kuin letkalaisenakin, myös muilta letkalaisilta saatuun palautteeseen ja muiden tienkäyttäjien reaktioihin.

Aktiivisia letkavetureita on oikeastaan aina ollut aika vähän, jos sen suhteuttaa letkoille osallistuvien määrään. Kokeilijoita on toki vuosien varrella ollut useita ja pidempiaikaisiakin muutamia, mutta suurimmalla osalla into on syystä tai toisesta laantunut viimeistään parin kauden jälkeen. Se on varma, että toista samanpituista jaksoa minäkään en ole PK-letkoja vetämässä :grin: Niin PK-letkojen kuin muidenkin org-letkojen osalta toiminnan soisi tietysti jatkuvan entisellään, vaikka veturit vaihtuvat.

Tosiaan ajattelin, että tällainen vinkkilista voisi madaltaa letkassa aiemmin asiakkaana ajaneiden ja letkailusta muuten kiinnostuneiden kynnystä hypätä veturin saappaisiin, kun kaikkea ei välttämättä tarvitsisi opetella kantapään kautta. Sinälläänhän hommassa ei ole mitään ihmeellistä, mutta huomioitavia asioita on vähän enemmän kuin letkan keskellä ajaessa - ainakin jos haluaa tarjota letkalaisille mahdollisimman vähän ennalta-arvaamattomia taukoja, U-käännöksiä ja muita yllätyksiä. Eikä kaikkea oleellista tule etukäteen ehkä edes ajatelleeksi.

Tässä syksyn aikana sain oksennettua nämä vuosia päässä pyörineet ajatukset näppikselle. Tämä kulki mulla google docsissa työnimellä Veturin vinkit ja kun en ole vielä parempaakaan keksinyt, niin laitetaan julkaisuun samalla otsikolla.

Miksi veturiksi?

Kaikilla vetureilla ja vetureiksi aikovilla on hommaan tietysti omat syynsä. Itse en jaksa ajaa yksin enkä oikeastaan tykkää ajaa letkan keskelläkään, niin vaihtoehdot on aika vähissä.. On myös aika paljon epätodennäköisempää, että letkassa päätyy miliisien haaviin. Kiitokset, positiivinen palaute ja se, että porukka viihtyy ja osallistuu letkoille viikosta ja vuodesta toiseen, on ainakin itselle ollut iso motivaattori ja merkki siitä, että tekee jotain oikein. Ja pakko kai se on myöntää, että mulla on joku perversio hyväkuntoisten mutkapätkien etsimiseen ja niiden kutomiseen uusiksi reiteiksi - vaikka helpompiakin tapoja olisi.

Palkkaa, kulukorvauksia tms. veturihommista ei tietenkään saa, eikä yhdistys sellaisia pystyisi toiminnan luonteen ja vastuukysymysten vuoksi edes tarjoamaan. Letkathan eivät ole MotOrg ry:n yhdistystoimintaa. PK-letkoilla on kuitenkin ollut yksi isosti arvostamani perinne, että letkalaiset - sikäli kun kokevat tulleensa palvelluksi ja viihdytetyksi - voivat joskus tarjota veturille tai perämiehelle taukokahvit. Jos joku näin ystävällisesti tarjoaa veturille pientä vaivanpalkkaa, niin omasta mielestäni tarjous on silloin myös kohteliasta ottaa vastaan - kunhan tarjoajana ei ole aina sama henkilö.

Suunnittelu

Mulla homma on aina lähtenyt reitin suunnittelusta ja sääennusteesta. Reitti kannattaa suunnitella etukäteen, jotta jo lähtiessä on tiedossa tauko-, kahvi- ja tankkauspaikat. Joku kuitenkin kysyy lähtöpaikalla paljonko on ekalle tankille ja missä on kahvit. PK-letkat on perinteisesti ajettu pelkillä pikiteillä ja arpomalla reitti lennossa olisi riski eksyä sorateille tai todella huonokuntoisille pikiteille. U-käännös on aina merkki virheestä. En tunne montaakaan, joka nauttisi sateessa tai märällä tiellä ajamisesta, joten PK-letkoja ei ole ajettu myöskään silloin, kun sateen riski on liian iso.

Arkipäivisin reitin pituuden rajoittaa yleensä käytettävissä oleva aika. 250-300 km menee vielä keskikesällä helposti, kun liikkeelle lähdetään klo 17:30 mennessä. Mutta jo elo-syyskuussa päivä lyhenee niin paljon, että lähtöä on syytä aikaistaa ja jättää reitti alle 250 km, jotta maaliin päästään ennen pimeää. Jostain syystä kauriinmetsästyksen jälkeen olen alkanut välttämään hämärällä ajamista.. Niitä eläimiä pyörii tuolla nykyään ihan älytön määrä.

Hyvä nyrkkisääntö stinttien eli reitillä yhtäjaksoisesti ajettavien pätkien pituudeksi on noin tunti. Se voi olla reitistä ja letkan nopeudesta riippuen kaikkea 50:n ja reilun sadan kilometrin väliltä. Reitti kannattaa tauottaa mahdollisimman tasaisesti ja sijoittaa kahvi- tai ruokatauko suunnilleen puoliväliin. Tankkaus ei aina onnistu samassa paikassa kuin kahvit ja silloin on mietittävä muiden taukojen paikat tarkemmin. Vaikka veturi pääsisi omalla pyörällään 250 km täydellä tankilla, kannattaa reitille järjestää tankkaustaukoja vähintään 150-170 km välein.

Esim. 300 km reitille sopiva jako on yleensä jaloittelutauot ~75 km ja ~225 km kohdilla ja kahvi- ja tankkaustauko siinä välissä ~150 km kohdalla. Jos kahvitauolla ei voi tankata, niin sitten täytyy laittaa molemmat jaloittelutauot bensiksille.

Jos veturi ei ole etukäteen kertonut mitä milläkin tauolla tapahtuu ja ensimmäinen jaloittelutauko on bensiksellä (josta saa kahvia) niin pysäköintitavalla ja -paikalla voi vihjata letkalaisille, että onko kyseessä nopea stoppi vai pidempi kahvitauko. Kun letkan parkkeeraa kauemmas bensiksen ovista, esim. heti ulosajoväylän tuntumaan keulat valmiiksi tielle päin, niin yleensä kaikki ymmärtää silloin olla menemättä sisälle kahville tai tilaamaan pizzaa.

Itsestään selvä asia, mutta pitkää letkaa ei kannata viedä 1-2 pumpun kylmäasemalle tankkaamaan. Jos paikat ei ole tuttuja, niin Googlen Streetview on hyvä työkalu bensiksen koon ja pumppujen määrän arviointiin.

Jaloittelutauot kannattaa yrittää tähdätä mahdollisimman väljään paikkaan, mutta bussipysäkkikin menee, jos letkassa on alle parikymmentä pyörää. Jos letka on pidempi, kannattaa etsiä joku laajempi alue, levähdyspaikka, parkkipaikka tms. Näitäkin voi tutkia etukäteen Googlen Streetview’lla ja satelliittikuvista.

Reitin suunnittelussa erittäin kätevä työkalu on Väyläviraston ylläpitämä Suomen Väylät -verkkosivusto, josta näkyy paitsi mitkä pikkutiet on päällystettyjä, myös niiden kunto.

https://suomenvaylat.vayla.fi

Valitse Karttatasot -> Kunto- ja kunnossapitotiedot -> täppää päälle Päällysteiden kunto. Valitse vielä Karttatasot -> Valitut tasot ja täppää pois päältä Vesiväylä, Tieosoiteverkko ja Rataverkko, niin teiden kunnosta kertovat värit erottuvat huomattavasti selvemmin.

Tuolta kun zoomailee ja rakentaa sopivan pituisen reitin mutkateistä välttäen punaisia ja oransseja teitä, niin ei voi mennä pahasti pieleen. Tietokantaa päivitetään ilmeisesti pari kertaa vuodessa ja tiedot on aika hyvin ajan tasalla. Vanhentuneet tiedot tarkoittavat lähes poikkeuksetta sitä, että todellisuudessa tie on paremmassa kunnossa kuin kuntokartta näyttää. Eli joku pätkä voi olla jo päällystetty uudelleen vaikka se ei vielä kuntokartalla näkyisikään.

Ikävät yllätykset voi välttää, jos tarkistaa vielä, ettei reitille osu isompia tietöitä. Nämä voi tarkistaa Fintrafficin liikennetilanne-kartalta.

https://liikennetilanne.fintraffic.fi/kartta

Valitse Näytä kartalla -valikosta Tietyöt ja Maanteiden kunnossapito, muut voi sammuttaa. Tarkista sitten kartalta reitille osuvat tiet. Kaikki reitille osuvat ilmoitukset ei välttämättä ole este siitä ajamiselle. Kannattaa katsoa kartalle merkityistä selitteistä millaisesta työstä on kyse ja milloin se alkaa ja päättyy.

Jotkut saattaa muistaa suunnittelemansa reitin ulkoakin eikä tarvitse siihen apuvälineitä, mutta itse luotan mp-naviin paristakin syystä. Tärkein on se, että voin keskittyä itse ajamiseen eikä tarvitse muistella mihin pitää milloinkin kääntyä. Toinen on se, että näkee tarkat etäisyydet seuraavaan käännökseen, seuraavalle tauolle ja maaliin. Kolmantena vielä se, että navista näkee, kuinka jyrkkä mutka on tulossa tai mihin suuntaan sokeassa kohdassa tie kääntyy. Jotkut käyttää reittisuunnitteluun ja navigointiin puhelinta, mutta sen operointi hanskat kädessä voi olla haastavaa.

Garmin zumo XT -navia uskallan suositella varauksetta. Reitit pystyy suunnittelemaan ja tallentamaan PC:llä ja Macillä maksuttomalla BaseCamp-ohjelmalla, jonka käyttö tosin vaatii hieman paneutumista ja harjoittelua. BaseCampiin saa navista talteen myös ajettujen reittien lokit.

Kun reitti on suunniteltu, voi alkaa päivystämään sääennustetta. Tässä parhaita on sadetutkat, esim. Foreca. Yksittäisten paikkakuntien säätiedot ei kerro juuri mitään ja parempi on tulkita karttaa koko reitin alueella. Sadetutkan vanhoista kuvista pystyy itsekin päättelemään ja ennustamaan jotain. Sadetutkan vanhojen kuvien ja sadealueiden seuraamiseen helpoin palvelu on https://sataako.fi

Jos sää on epävakainen eikä ole tietoa onko tiet märkiä tai jos esim. aamupäivällä on satanut ja on epävarmaa ehtiikö tiet kuivua letkan lähtöön mennessä, voi reitin lähellä olevien teiden kosteustilannetta käydä katsomassa kelikameroista. Kelikamerakuvien aikajanaa selaamalla pystyy yleensä päättelemään kuinka nopeasti tiet kuivuu.

https://www.kelikamerat.info

Tiedottaminen

Ilmoita ajelusta foorumilla avaamalla aina uusi ketju .ORGin kokoontumiset, letka-ajelut ym. -osioon ja laita otsikkoon lähdön päivämäärä ja kellonaika. Liian pitkä otsikko ei näy kokonaan foorumin etusivulla, joten pidä otsikko riittävän lyhyenä. Julkaisun jälkeen otsikkoa ei voi itse muuttaa, mutta muutosta voi pyytää moderaattoreilta “Ilmianna viesti” -toiminnolla, jos esim. ajelun päivämäärä muuttuu. Ns. äkkilähdöissä ei avata uutta ketjua vaan kierrätetään vanhaa. Äkkilähdöt ovat aluefoorumeilla ja jokaisella aluefoorumilla on oma äkkilähdöt-ketjunsa. Äkkilähdöt harvemmin on kovin suunniteltuja, mutta niidenkin veturit saattavat saada näistä vinkeistä jotain irti.

Ilmoitus kannattaa laittaa mahdollisimman aikaisin, viimeistään edellisenä päivänä. Mitä aikaisemmin ilmoituksen laittaa, sitä useamman lukijan ja potentiaalisen osallistujan ilmoitus ehtii tavoittaa. Arkipäivinä osa saattaa tulla letkalle suoraan töistä, joten tieto letkasta täytyy saada ajoissa. Ilmoituksen tavoittavuutta voi parantaa laittamalla edellisen ajelun ketjun loppuun linkin uuden ajelun ketjuun, jolloin edelliseen ketjuun kommentoineet saavat sähköpostiinsa ilmoituksen.

Tarkkaa reittiä ei tarvitse olla tiedossa vielä ilmoitusta laittaessa. Lähtöpaikka, -aika ja joku arvio reitin pituudesta riittää. Ensimmäisen tankkauspaikan etäisyys lähdöstä on hyvä ilmoittaa varsinkin jos lähtöpaikalta ei saa bensaa, mutta tämän voi lisätä kutsuun myöhemminkin. Oikeastaan tämän tarkempia tietoja reitistä ei foorumille kannata laittaa muutenkaan, koska foorumia lukee joskus sellaisetkin tahot, joiden ei tarvitse tietää missä me ajellaan.

Jos keli näyttää epävarmalta, kannattaa ilmoituksessa mainita säävaraus ja ilmoittaa ajankohta milloin sääpäivitys ja päätös lähdöstä viimeistään tehdään. Sääpäivitys kannattaa laittaa ketjuun myös erillisenä viestinä, koska aloitusviestin muokkauksesta ei lähde ketjun tilaajille sähköposti-ilmoitusta.

Lähtöpaikalla osallistujien briiffaus ei yleensä enää ole tarpeen, mutta veturi voi sen tietysti halutessaan tehdä. Suunta, kahvipaikka ja matka ensimmäiselle tankkauspaikalle on lähtöpaikalla aika yleisiä kysymyksiä. Jos lähtöpaikalla näkyy ensikertalaisia, niin heidät on hyvä haastatella ja opastaa lyhyesti. Jos letkaohjeet on luettu ja ymmärretty niin opastukseksi riittää, että heille näyttää kuka toimii letkan perämiehenä. Samalla voi ystävällisesti muistuttaa ajojärjestyksestä ja kehottaa aloittamaan ja ajamaan ainakin ensimmäiseen taukoon asti perämiehen edessä. Toinen tärkeä asia, joka ensikertalaisella helposti unohtuu ja josta voi muistuttaa on se, että ajaa ihan rauhassa omaa ajoaan eikä stressaa vaikka eteen tulisi rakoa - seuraavassa risteyksessä kyllä odotellaan.

Normaalissa ajojärjestyksessä letkan nopeimmat ajaa veturin takana ja hitaammat ja kokemattomammat takana perämiehen edellä, perustelut löytyy letkaohjeen kappaleesta 5. Ajojärjestys. Jos letkassasi ajetaan normaalista poikkeavassa ajojärjestyksessä (esim. ensikertalaiset heti veturin takana) niin mainitse tästä lähtöpaikalla.

Ajonopeus

Letkoissa tämä aihe herättää varmasti eniten tunteita ja mielipiteitä. Veturilla on tässäkin hyvä olla periaatteita, joista pitää kiinni.

Jos kutsussa on mainittu letkan nopeus joko suorasti tai epäsuorasti esim. letkan nimessä, niin tästä lupauksesta täytyy pitää kiinni. Tarkoittaa sitä, että veturikaan ei ylitä tätä nopeutta muuten kuin hetkellisesti esim. ohituksissa. Ei vaikka kuinka kasvaisi sarvet päähän tai joku provosoisi. Letkalle osallistujien täytyy pystyä luottamaan siihen, että letka vastaa sitä miten se on markkinoitu. Vaikka ajatus pitkästä letkasta saattaa houkuttaa, ei nopeammille letkoille kannata houkutella aloittelijoita harhaanjohtavalla markkinoinnilla. Siitä seuraa vain ongelmia, pettyneitä asiakkaita, turhaa kirjoittelua foorumille ja pahimmillaan vaaratilanteita.

Veturin kannattaa pitää ajonopeus mahdollisimman tasaisena, loogisena ja ennakoitavana. Mutkiin jarruttamista ja suorille kiihdyttämistä kannattaa välttää, koska ne kertautuu taaempana letkassa ja johtaa letkan venymiseen ja taaempana letkassa ajavien kirimiseen, mikä taas usein johtaa vaaratilanteisiin. Muutenkin takana on huomattavasti mukavampi ajaa, kun jarruvalot ei vilku ja nopeus ei pumppaa jatkuvasti.

Ajonopeuden loogisuudella tarkoitan sitä, että nopeus vs. tikkari (eli nopeusrajoitusmerkki) pidetään letkalla jotakuinkin vakiona. Esim. jos kutsussa on mainittu tikkari + 20, niin veturi ajaa aina soveltuvissa paikoissa + 20 ± 5 km/h rajoituksesta riippumatta. Poikkeuksena taajamat, joissa nopeus pidetään maltillisena letkasta riippumatta (aina korkeintaan + 30 km/h).

Tiukimpiin mutkiin ei tietenkään kannata väkisin työntää tuota maksimivauhtia, jos tuntuu että mutka tulee silmille. Mutta mitä tasaisempana veturi pitää nopeuden, sitä miellyttävämpi perässä on ajaa ja sitä paremmin letka myös pysyy kasassa. Jos veturi ajaa esim. 80 km/h alueella ilman selvää syytä välillä 10 km/h alle rajoituksen ja välillä 30 km/h yli, niin perässä on aika ikävä ajaa.

Aina nopeusrajoituksen muuttuessa veturin kannattaa reagoida siihen heti ja selvästi joko nopeutta laskemalla tai nostamalla rajoituksen muutoksen verran. Esim. kun 80 km/h alueelta tullaan 60 km/h alueelle, kannattaa ajonopeudesta ottaa ihan heti merkin jälkeen se 20 km/h pois. Vastaavasti kun 60 km/h alueelta siirrytään 80 km/h alueelle, niin nopeutta kannattaa ottaa heti se 20 km/h lisää. Tämä nopeuden selvä muutos rajoituksen muuttuessa rytmittää letka-ajoa mukavasti. Kun siirrytään pienemmän rajoituksen alueelle ja koko letka hidastaa heti rajoituksen muuttuessa, niin kaikki letkassa ymmärtävät että nyt on sopiva hetki vaikka vähän venytellä ja tietävät, että veturi ei nosta nopeuttaan ennen kuin rajoitus muuttuu taas isommaksi.

Kun letkalle lähdetään, kannattaa veturin aloittaa rauhallisesti ja tunnustellen. Kaikille on hyvä antaa hetki aikaa “löytää paikkansa” letkassa, eli nähdä miten edellä menevä ajaa ja sopeuttaa oma ajonsa siihen. Ainakin ensimmäiseen taukoon asti kannattaa aina risteyksissä katsella taaksepäin ja seurata myös peileistä, miltä letkan meno näyttää, miten letka pysyy kasassa, tuleeko isompia rakoja aina tiettyyn väliin jne. Yleensä reitin puoliväliin mennessä kaikki ovat sisäistäneet letkan dynamiikan. Jos tuossa vaiheessa letka pysyy hyvin nipussa, yleinen fiilis letkassa on hyvä ja jos reitti sallii, niin puolivälin tauon jälkeen tahtia voi veturin harkinnan mukaan joskus hieman kiristää (+ 5-10 km/h huvilisä). Reitin puolivälissä ollaan yleensä myös aika kaukana isoista taajamista ja kello jo sen verran, että muu liikenne on selvästi vähentynyt ja teillä on muutenkin väljempää.

Jos ajattelit lähteä vetämään letkaa sillä ajatuksella, että ajat vain omaa ajoa ja muut tulkoon perässä jos pystyvät, ajat niin kovaa kuin uskallat, tai jos kadulla kovaa ajaminen hivelee egoasi, niin veturihommat ei ehkä ole sua varten. Tällaisissa letkoissa on vain ajan kysymys, kun jonkun letkalaisen matka päättyy ennenaikaisesti ja osittain siitä on silloin vastuussa myös veturi. Letkoille ei ole tarkoitus lähteä kilpailemaan eikä ottamaan selvää ketkä pysyy veturin kyydissä vaan tarkoitus on pitää porukalla hauskaa mahdollisimman turvallisesti. Letkan venyminen tahallisesta venyttämisestä puhumattakaan ei ole hyväksi kenellekään. Mulla parhaat kokemukset letkavedoista on tullut juuri silloin, kun koko letka tulee perässä tasaisin välein vetoketjussa kaikille sopivaa tasaista vauhtia ja painetaan tuolla menemään valtakunnan parhaita mutkapätkiä reippaasti, mutta maltilla ja turhia jarruttelematta ja kiihdyttelemättä.

Hitaammille letkoille tuntuu olevan kysyntää selvästi enemmän kuin nopeammille (vaikka veturi olisi sama) joten senkään takia ei kannata lähteä vetämään letkaa yhtään nopeampaa kuin veturista itsestään tuntuu sopivalta.

Turvallisuus

Vaikka veturi ei suoraan voikaan vaikuttaa siihen mitä vauhteja taaempana ajetaan, voi veturi vaikuttaa paljonkin siihen venyykö letka vai ei. Jos veturi huolehtii siitä, että letka ei veny, niin takanakaan ei voi ajaa yhtään kovempaa kuin keulilla, jolloin vaaratilanteita ei pääse syntymään.

Letkan venymiseen vaikuttaa paitsi veturin ajonopeus, myös se miten, missä ja milloin esim. autoista mennään ohi. Jos letka ei ole nipussa, niin veturilla ei ole mitään kiirettä mennä autosta ohi heti auton saavutettuaan. Yleensä ohitus kannattaa myös tehdä paikassa, jossa mahtuu samalla kertaa useampi ohi. Mutkaisemmalla tai mäkisemmällä pätkällä veturi voi ohittaa yksinkin pienempään rakoon, mutta silloin ei kannata painella heti horisonttiin vaan himmata ohituksen jälkeen vähän ja jäädä lähelle näyttämään muille merkkiä, milloin on sopiva paikka ohittaa.

Vaikka yksin ajaessa ohittaminen kannattaa lähes aina, niin letkassa se ei aina päde. Jos ollaan lähestymässä käännöstä, niin veturin ei kannata lähteä ohitukseen ellei ole varmaa, että koko letka pääsee ohitettavan ohi reilusti ennen käännöstä. Ohituskiimassa nimittäin monella jää helposti risteyksen merkkaaja huomaamatta ja ohittaja painelee suoraan tai pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vaaratilanteen äkkijarrutuksella. Jos seuraavaan käännökseen on alle 2 km, niin ohittamaan ei yleensä kannata lähteä. Jos letkassa on 15 pyörää tai enemmän, niin tuo matka on vieläkin pidempi. Hetkeksi ohitettavan taakse jäämällä saa myös yleensä letkan kasaan ihan huomaamatta, jolloin kenenkään ei tarvitse jäädä merkkaamaan risteystä.

Muisti voi tässä iässä jo pätkiä, mutta lanssia ei ole PK-letkoilla tarvittu varmaan 10 vuoteen, medihelistä puhumattakaan. Viimeisen 7 vuoden sisään PK-letkoilla ei ole tainnut pannuttaa muut kuin veturi ja perämies. Pieni ero verrattuna niihin hulluihin vuosiin, jolloin melkein joka letkalla oli ainakin yksi nutullaan ja pahimmillaan useampi. Mielipiteitä on toki monia mutta uskaltaisin väittää, että kehitys on ollut oikeaan suuntaan ilman että hauskuudesta on tarvinnut tinkiä.

Luonnollisesti veturi ajaa letkoissa muita isoimmalla riskillä ja kohtaa tiessä olevat reiät, eläimet ja mutkien hiekka-, sora- yms. yllätykset ensimmäisenä. Tästä huolimatta veturin pitäisi aina merkata nämä kaikki seuraaville, jotta takana tulevilla olisi enemmän aikaa reagoida.

Ajolinjat

Jos veturin ajolinjat on ennalta-arvattavat, sama yleensä jatkuu automaattisesti letkassa taaksepäin. Veturi ajaa normaalisti heti keskiviivan oikealla puolella, oikean kaistan vasemmassa ajourassa. Seuraava ajaa oikeassa ajourassa ja siitä taaksepäin mennään vetoketjumuodossa parittomat vasemmalla ja parilliset oikealla. Mutkapätkillä muodostelma voi suoristua samalla kun se venyy, mutta seuraavalla suoralla palataan taas vetoketjuun.

Letka-ajossa veturin ei kannata ajaa ratalinjaa eikä hakea apeksia eli seilata kaistan reunasta toiseen ja takaisin. Jyrkemmät oikealle kaartavat mutkat kannattaa ajaa alusta loppuun vasemmassa ajourassa, koska sora ja muut epäpuhtaudet on yleensä siinä ajourien välissä ja sisäkaarteessa. Vastaavasti vasemmalle kaartavat mutkat kannattaa ajaa oikeassa ajourassa, näin koko pyörä kuljettajineen pysyy keskiviivan oikealla puolella, eikä yllättäen vastaan tulevat autot aiheuta ylimääräisiä toimenpiteitä. Vaikka muuten mennään vetoketjumuodossa, niin jyrkemmissä mutkissa tuo ajouran vaihto kannattaa tehdä. Loivat mutkat, joissa pyörä ei juuri kallistu, voi hyvin ajaa vetoketjussa. Vasemmasta ajourasta vasemmalle kääntyvissä mutkissa ajouran vaihdon voi tehdä mutkaan sisään taittaessa [kuva 1], tavallaan jättämällä kääntämisen myöhemmäksi ja ajamalla mutkan alun vähän tiukempana kuin se oikeasti on. Jyrkemmissä vasureissa vasemmasta ajourasta kannattaa siirtyä oikeaan ajouraan vähän ennen mutkaa [kuva 2 ja kuva 3]. Letkassa parilliset voi ajaa vastaavasti kun oikeasta ajourasta kaarretaan oikealle, eli siirrytään mutkan ajaksi vasempaan ajouraan, jolloin kypärä ei kolise aurauskeppeihin ja postilaatikoihin.

Liite 27689	Liite 27690	Liite 27691
Kuva 1	Kuva 2	Kuva 3

Yksinkertaistaen kaikki ajavat kaikki mutkat alusta loppuun ulkokaarteenpuoleisessa ajourassa riippumatta siitä, onko oma paikka letkassa vasemmalla tai oikealla. Ajouraa ei kannata vaihtaa enää silloin, kun pyörä on jo kallellaan, koska kaistan keskiosa voi olla liukas.

Tiessä olevien reikien, routapattien ja railojen takia paikkaa ajoradalla joutuu tietysti välillä muuttamaan, mutta sen jälkeen kannattaa aina palata tuohon vakiomuodostelmaan. Perässä on aika ikävä ajaa, jos veturi ei osaa päättää missä kohtaa ajorataa se ajaa, ja sen jälkeen koko loppuletka on sekaisin ja seilaa kaistan reunasta toiseen.

Jos veturi ei pysty ajamaan samassa ajourassa mutkan alusta loppuun, on vauhtia liikaa. Jos veturi vasemmalle kääntyvissä mutkissa joutuu oikaisemaan naapurikaistan puolelta, on vauhtia helvetisti liikaa. Veturin tulee pysyä mutkissa aina kokonaan keskiviivan oikealla puolella (mukaanlukien kuski ja sen kypärä vasemmalle kääntyvissä mutkissa), muuten taaempana ei tiedetä voiko mutkan ajaa samaa vauhtia omalla kaistalla pysyen. Edellä ajavan oikomisesta ei kannata ikinä ottaa mallia, koska omalle kohdalle saattaa osua se ensimmäinen vastaantulija.

Vetoketjussa ajamisesta kannattaa poiketa tietyissä tapauksissa, vaikka oman kaistan tapahtumat eivät sitä suoraan vaadikaan. Esim. ajetaan vetoketjussa ja vastaantulevalla kaistalla tien oikeassa laidassa kulkee pyöräilijä tms. ja kauempana sen takaa lähestyy auto, joka kohta joutuu reagoimaan tähän hitaampaan tienkäyttäjään. Veturin on hyvä tällaisissa tapauksissa ottaa oikeanpuoleinen ajoura selvästi ennen kohtaamista, vaikka vastaantuleva auto ei osuisikaan veturin kanssa samaan aikaan siihen pyöräilijän kohdalle. Parhaassa tapauksessa ja jos kaikki letkalaiset ovat hereillä, niin koko letka siirtyy hetkeksi oikeaan ajouraan, jolloin vastaantuleva autoilija näkee, että hän voi turvallisesti hieman ylittää keskiviivan pyöräilijää ohittaessaan.

Vetoketjumuodostelma kannattaa yleensä pitää myös autoja ohittaessa. Tarkoittaa sitä, että kun veturi lähtee ohittamaan, niin hän ei siirry vain keskiviivan yli vaan vastaantulevien kaistan vasempaan reunaan asti, eli sivuttaissiirtoa aina kokonaisen kaistanleveyden verran. Jos veturi ei siirry ohittaessa tien vasempaan laitaan ja letkassa seuraava lähtee ohittamaan samaan rakoon, ajetaan hetki jonossa normaalia lyhyemmillä välimatkoilla. Tässä on iso riski, jos veturi joutuukin jostain syystä hidastamaan kesken ohituksen. Vastaavasti omalle kaistalle palatessa veturi ei hidasta ja leikkaa takana tulevan toisen ohittajan eteen vaan palaa omalle kaistalle vasta sitten, kun myös toinen ohittaja mahtuu ohitetun eteen. Kun ohituksissa toimitaan näin, pysyy veturin ja toisena tulevan välinen etäisyys samana koko ohituksen ajan. Sitä paitsi näyttää hienolta, kun veturi ja siipimies (tai mikä tahansa pari jäljempänä letkassa) vaihtaa kaistaa täsmälleen samaan aikaan.

Merkkaukset

Veturi merkkaa jalalla vaaralliset reiät, routapatit, sorakasat ja tien oikeassa laidassa kulkevat jalankulkijat, pyöräilijät jne. Merkki näytetään aina sille puolelle, jolle merkattava asia jää, eli siihen suuntaan mitä seuraavan pitää varoa. Jos seuraava ohittaa merkattavan asian toiselta puolelta kuin veturi, myös merkkauksen suunta vaihtuu.

Mopoja, traktoreita ja niitä nopeampia ei merkata vaan niistä mennään vilkulla ohi.

Jos tulee äkillinen tarve hidastaa, esim. hevosia tai traktori, puimuri tms. josta ei päästä heti ohi, näyttää veturi merkkiä vasemmalla kädellä osoittamalla alas ja ottaa vauhdin pois. Hevosia ohittaessa kannattaa samalla polkea isoimmalle vaihteelle tai valutella ohi kytkin pohjassa.

Letkan kasaaminen

Letkan pysyminen kasassa parantaa kaikkien viihtyvyyttä. Keulilla ei tarvitse odotella ja taaempana kaikilla on joku edessä näyttämässä linjaa. Vaikka veturi pitäisi ajonopeuden tasaisena, joskus letka venyy kaikesta huolimatta. Yleensä letkan venymistä aiheuttaa ohitettavat, joista kaikki ei pääse ohi yhtä nopeasti.

Letkan voi aina kasata pysäyttämällä, mutta yleensä letkan kasaaminen pysähtymättä on mielekkäämpää, varsinkin kuumalla kelillä. Vaikka kokeneet letkailijat kyllä merkkaavat risteykset hyvinkin menestyksekkäästi, kannattaa letka yleensä ottaa kasaan aina ennen käännöstä. Se onnistuu helposti ja huomaamatta kun veturi ottaa vauhdista kympin pois pari kilometriä ennen käännöstä tai jääkin ennen käännöstä hetkeksi ajamaan auton perään eikä menekään heti paikan auettua ohi.

Toinen looginen paikka letkan kasaukselle on, kun saavutaan risteykseen, jossa on kärkikolmio. Jos kuitenkin letka on ohitellut autoja, joista koko letka ei ole vielä päässyt ohi, pitää risteyksestä jatkaa matkaa viimeistään siinä kohtaa, kun auto saavuttaa seisovan letkan. Muuten autoilijalla saattaa aika pian keittää. Jos letkan päätä ei vielä näy, kannattaa letka pysäyttää uudelleen heti risteyksen jälkeen bussipysäkille tms. Risteyksiin pysäyttäessä letkan kasausta tai taukoa varten on yleensä parempi pysäyttää risteyksen jälkeen kuin sitä ennen kunhan huolehditaan siitä, että risteys merkataan niin että loppupääkin löytää pysäytyspaikan.

Kaupungissa ja taajamissa on erityisen tärkeää pitää letka kasassa, koska risteysten merkkaaminen voi niissä olosuhteissa olla todella haastavaa. Taajamaan tullessa kannattaa letka ottaa kasaan hyvissä ajoin, varsinkin jos taajamassa on liikennevaloja tai käännöksiä. Jos koko letka ei pääse kerralla liikennevaloista, kannattaa veturin ottaa letka sivuun heti seuraavalle bussipysäkille tms. ja jatkaa matkaa heti, kun loppuletkan ensimmäinen pääsee valoista. Näin loppuletkan ei edes tarvitse vetää siihen pysäkille, riittää kun hieman himmaavat. Valojen vaihtumista kannattaa muutenkin vähän ennakoida. Jos näyttää siltä, että koko letka ei tule pääsemään samojen vihreiden alta pois, niin veturi voi ihan hyvin hiljentää, antaa valojen vaihtua punaisiksi ja jäädä paalulle odottamaan. Seuraavilla vihreillä koko letka yleensä pääseekin sitten valoista kerralla. Taajamassa ei paljon kannata ohitella, ellei ole useampaa kaistaa samaan suuntaan.

Yhteistyö perämiehen kanssa

Aina perämiestä ei ole saatavilla mutta jos on, niin se helpottaa veturin hommaa - ei tarvitse katsella taakse päin niin paljon. Mitä pidempi letka, sitä isompi on perämiehen merkitys. Letkan viimeinen ei automaattisesti ole perämies eikä hommaan voi ketään pakottaa. Perämies tai ei, niin on aina helpompaa, jos viimeisenä ajavalla on selvästi muista erottuva pyörä, joka on helppo tunnistaa letkaa kasattaessa.

Letkaa kasattaessa veturi odottaa, että perämies nostaa lapaa pystyyn tai ilmoittaa kypäräpuhelimella että letka on kasassa. Jos perämiestä ei ole, niin veturin täytyy tunnistaa viimeinen pyörä.

Kun matkaa jatketaan tauolta tai tankkauspaikalta, perämies kuittaa veturille hanskalla tai kypäräpuhelimella, että kaikki ovat valmiina ja löytäneet omat paikkansa. Ilman perämiestä veturi laskee pyörät tai tekee tarvittaessa ylimääräisen kierroksen parkkiksella, jotta kukaan ei jää vahingossa kyydistä. Jos jatketaan matkaa lyhyeltä tauolta, niin ennen lähtöä varmistetaan, että kaikki ovat ehtineet pukea - muuten letkaan tulee turhaan rako heti lähdön jälkeen. Jos peileissä näkyy liikettä, niin yleensä siellä on jollakin homma kesken ja kannattaa odottaa. Kun liike lakkaa niin sit mennään.

Jos veturilla ja perämiehellä on puheyhteys, niin yhteistyö on tietysti helpompaa. Perämies voi kuitata letkan kasaukset aikaisemmin, jolloin turha odottelu lyhenee. Perämies voi raportoida muistakin havainnoistaan kesken matkaa, esim. jos letka venyy aina samasta kohdasta tai jos näyttää siltä, että joku on selvästi väärässä paikassa. Näihinkin pystytään tällöin reagoimaan nopeammin joko seuraavalla tauolla tai tarvittaessa aikaisemmin.

Jatkuu...

Loppusanat

Vaikka edellä on tekstiä enemmän kuin oli tarkoitus kirjoittaa, niin ei nuo veturihommat niin ihmeellisiä ole. Näiden vinkkien on tosiaan tarkoitus madaltaa kynnystä eikä nostaa sitä. Kukin veturi tekee homman tietysti omalla tavallaan, mutta jos näistä on joskus jollekin hyötyä, niin hyvä. Tässäkin hommassa kokemus tuo varmuutta ja itselle sopiva tyyli löytyy kokeilemalla ja harjoittelemalla. Se olisi tietysti osallistujien kannalta toivottavaa, että samannimiset letkat olisivat tyyliltään aina mahdollisimman samanlaisia, veturista riippumatta. Silloin osallistujat tietäisivät jo etukäteen, mitä on todennäköisesti luvassa. Jos tuntuu, että nykyisillä letkatyypeillä on liian pitkät perinteet tai liian vahva “brändi” (esim. PK, joka nyt vaan perinteisesti on aina torstaisin), niin voit vapaasti luoda juuri sellaisen letkatyypin tai brändin kuin itse haluat. Rohkeasti vain kokeilemaan jos kiinnostusta löytyy.

Muut veturit voi lisätä tänne omia ajatuksiaan ja aiheesta saa tietysti keskustella muutenkin mutta muistakaa, että nää ei ole ohjeita eikä sääntöjä vaan omia kokemuksia ja mielipiteitä, eikä siis oikeita eikä vääriä :jpstyle:

Tässä vielä ChatGPT:n tekemä tiivistelmä :grin:

Tiivistelmä: Veturin vinkit

1. Ennen ajoa
- Reittisuunnittelu: Suunnittele reitti etukäteen huomioiden tauko-, tankkaus- ja kahvipaikat. Vältä huonokuntoisia teitä ja tietyöalueita. Käytä Väyläviraston "Suomen Väylät" -sivustoa ja kelikameroita reitin ja sääolosuhteiden tarkistamiseen.
- Säätarkkailu: Seuraa sadetutkia ja kelikameroita ennen lähtöä. Säävaraukset ja ajankohtaiset päivitykset kannattaa ilmoittaa osallistujille etukäteen.
- Tiedottaminen: Ilmoita ajosta ajoissa foorumilla, kerro lähtöaika ja -paikka, arvio reitin pituudesta sekä säävarauksesta. Ensikertalaiset kannattaa ohjeistaa lähtöpaikalla.

2. Ajon aikana
- Ajonopeus ja tasaisuus: Pidä nopeus loogisena ja tasaisena, esimerkiksi +20 km/h rajoituksiin suhteutettuna. Vältä äkkinäisiä jarrutuksia ja kiihdytyksiä, jotta letka pysyy koossa.
- Ohitukset ja merkkaukset: Ohita turvallisissa paikoissa ja näytä selkeät merkit mahdollisista esteistä (esim. routapatit ja hiekkakasat) seuraaville kuljettajille.
- Ajolinjat: Aja ennakoitavalla linjalla letkan johdonmukaisuuden säilyttämiseksi. Mutkissa pysy kaistan sisällä välttääksesi vaaratilanteet.
- Turvallisuus: Tarkkaile letkan koossapysymistä erityisesti ennen käännöksiä ja taajama-alueilla. Tarvittaessa kokoa letka hidastamalla tai pysähtymällä hetkeksi.

3. Ajon jälkeen
- Palautteesta oppiminen: Hyödynnä letkan jäsenten antamaa palautetta tulevien ajojen kehittämiseen.
- Veturin rooli: Letkan vetäminen tarjoaa yhteisöllisyyttä ja hauskaa ajokokemusta. Kokemus tuo varmuutta, ja oma tyyli kehittyy ajan myötä.
- Yhteistyö perämiehen kanssa: Hyvä perämies helpottaa veturin tehtävää erityisesti pitkissä letkoissa. Selkeä kommunikaatio parantaa turvallisuutta ja sujuvuutta.

Tämä tiivistelmä sisältää keskeiset vinkit ja käytännöt, jotka tekevät letkan vetämisestä miellyttävää ja turvallista kaikille osapuolille.

^
Kova veto :grin:

:thumbup: