Printable View
Itsellä oli tänään käsittelykoe ja vitutus melkoinen kun ei menny läpi. Menin aika varmana kokeeseen ja kun sain hidasajon tehtyä, olin varma että täähän menee läpi nyt helposti, ei mitään hätää. Mutta kosahti sitten 50 väistö tehtävään. Ekalla liian vähän vauhtia, tokalla vähän liikaakin ja osui kartioon. Sain vielä kolmannen yrityskerran ja taas liian vähän vauhtia. :( 29.10 vasta uusi yritys, toivottavasti ei ehdi lumet tulla.
No voi harmi, varmasti ottaa päähän rankasti. Oman kokeen sain onneksi ekalla läpi vaikka hiki valui jännityksestä solkenaan selkäsuojan alla. Hidasajokahdeksikot mokasin heti alkuun, mutta onneksi sai aloittaa uusiksi ja tutkinnon vastaaottaja antoi tiukan määräyksen olla jännittämättä liikaa ja loput menikin sitten hyvin vaikka iloinen hikipisaroiden puro solisi edelleen selkäsuojan alla. Jälkeenpäin sitten lähinnä huvitti että miten sitä yli 40 iässäkin vielä niin paljon ajokokeista stressasi.
Itellä meni ekalla läpi. Toki siinä oli (ainaki silloin) se jännite että pitääkö tehä hidasajo suoraan, vai se pujottelu. Onneks sain pujottelun koska se oli mulle paljon helpompi niistä kahdesta, nykyään menis hidasajokin helposti läpi.
Ei siitä kannata stressiä ottaa, ajattele se niin että toisaalta vaik maksaa vähä extraa, ni tulee harkattua pakon edessä pari kertaa lisää ni jää paremmin taito mieleen. Noita kannattaa harjotella kortin saamisen jälkeenkin liikenteessä, ovat yleisesti pyörän hallinnan kannalta äärimmäisen hyödyllisiä.
Yritän ajatella sen niin että onpahan toi koetilanne nyt käyty että jos seuraavalla kerralla ei jänittäisi niin paljoa. :)Lainaa:
PrivateeR kirjoitti
Juuri näin :thumbup:Lainaa:
TeijaMM kirjoitti
Ja sama mentaliteetti pitäis päteä kaikkeen uuden oppimiseen elämässä, jos tulee vastoinkäyminen ni siitä tietää miten ainakaan ei kannata tehdä tai että mikä on riski milloinkin, ja tietää mitä parantaa/välttää ensi kerralla. En tiedä yhtäkää ihmistä joka ois heti kerrasta ajanu polkupyörällä ilman apupyöriä kaatumatta.
Itsellä lipesi kytkin pujottelussa ja siitä kekke pystyyn.
Ei ollut helppoa kasata itteänsä sen jälkeen, mutta meni se sitten läpi toisella yrityksellä.
Itsehän en tuota rataa ole koskaan tarvinnut läpäistä lahja-A:lla kun tässä mennään, mutta viimekesäinen oppilaani meni käsittely ekalla ja tämänkesäinen toisella. Tuon tämäkesäisen ekan yrityksen reputuksen voi kyllä laittaa Järvenpään :hanuria: olevalle radalle, pujottelua lukuunottamatta kaikki päällekkäin, vain erivärisin keiloin merkattuina. Tuohon kun sitten lisätään se koetilanteen jännitys ja päin näköä paistava ilta-aurinko, niin... No uusinta saatiin onneksi heti seuraavalle päivälle Malmille ja tuolla ollutkan sitten enää mitään ongelmia.
Kerralla meni.
Vuosi oli 1995 ja Joulukuu. Ihan täysi talvikeli, autokoulun Honda CRM:ssa nastat alla. Käsittelykoe tehtiin ihan normaalisti, mutta liikenteen seassa ei ajettu kuin ehkä puoli tuntia kun pakkasta oli yli 10 astetta.
Aloitin kuusikymppisenä moottoripyöräajon nollilta, sitä ennen en edes mopoa tai vespaa ollut ajanut. Tarvitsinkin 30 koulutuntia, ennen kuin rohkenin kokeeseen. Ekalla meni läpi ilman ongelmia, vaikka kovasti etukäteen hermostutti.
Voi pyytää ottamaan kartiot pois että kentälle jää vain aina yhden tehtävän kartiot. Kysyin opettajalta. :) Itseäkin se aluksi sekoitti kun kaikki oli samassa läjässä.Lainaa:
HiTec kirjoitti
No mulla on nyt takana 29h ja ei menny ekalla läpi.Lainaa:
Nordlicht kirjoitti
Ensimmäisellä meni läpi aikanaa. Mutta tuossa 50 väistössä meni kolmas vasta läpi kun vauhti heitteli kahdella ensimmäisellä. Muuten sitten ei tullutkaan kommenttia katsurilta.
Toivotaan että säät sallii vielä sinun yrittää :thumbup:
Nykyinen 5 ajotuntia pakollista opetusta on kyllä pieni määrä jos ei minkäänlaista aiempaa kokemusta, varsinkin kun osa ajasta menee liikenteessä ajeluun niin ei käsittelykokeen tehtäviin jää paljon aikaa. Minulla alkoi sujumaan käsittelytehtävät vasta viimeisellä viidennellä ajotunnilla. Itse käsittelykoe oli kuudes kerta elämässäni kun ajoin moottoripyörällä, ei ollut vielä omaa silloin. Meni kyllä ekalla läpi mutta jarrutustehtävän tein kahteen kertaan, harjoituksissa helppo mutta kokeessa liian voimakkaasti painoi jarrua ja sitten refleksinä vähän hölläsi ja alkoi keula pumppaamaan. Pysähtyi kyllä ajoissa mutta kehotettiin vielä uudelleen kokeilemaan. Tämä vuonna 2020 ja taustalla oli 15v takaa vähän mopoilua, ainoa hyöty siitä mielestäni että hallintalaitteet tuttuja.
Itselläni oli myös joku erittäin pieni tuntimäärä josta vain osa käytettiin siihen pyörän pyörittelyyn ja väistöihin, mutta kyllä se sitten riitti ja sain ykösellä läpi, tästä onkin jo aikaa 6 vuotta.Lainaa:
JuuhaM kirjoitti
Juuri näin! Ei se ole mikään pätemisen aihe meneekö se ekalla vai vaatiiko 40 yritystä.Lainaa:
speedheadshot kirjoitti
Tiedän pari sellasta sälliä joilla meni käsittelykoe ekalla läpi ja ne oli kuukautta myöhemmin nurin motarin liittymässä ku ei osannu ohjata ja hidastaa yhtaikaa :D
Ei se että käsittelykoe menee läpi, tarkoita että osaisit käsitellä pyörää lähellekään täysin. Se on vain sellainen turvallisen ajon karsinta että sillä selviää jo hengissä liikenteessä. Mutta ei oppiminen siihen lopu :) Käsittelykoe on vasta ajamisen esikoulu. Sit vasta mennään kouluun.
Taustat: Mopolla ajellut viimeksi 25 vuotta sitten. Ei minkäänlaista mp-taustaa, ei crosseja tai enskoja jne. 5 tuntia otin tunteja eli minimit, joista niistäkin jäi vähän käyttämättä kun capin appissa oli ensimmäisen ajotunnin lähtöpaikka merkitty väärin.
Ekalla läpi. Jarrutuslähdössä oli ihan milleistä kiinni että en pudottanut molempia jalkoja maahan kun olin niin ajatuksissani. Ekassa väistössä meni aivot jotenkin jumiin ja sekoitin keilat ja vedin sitten suoraksi. Toisella kertaa sitten meni ok.
Kävin ihan polkupyörälläkin ajelemassa niitä ympyröitä että osaa sen reitin. Itse ajaminen ja pystyssä pysyminen ei minulle ollut vaikeaa, reitin muistaminen taas oli.
Silti olen sitä mieltä että ihan typerää treenata ja varsinkin testata kävelyvauhtiajelua. Tuonkin ajan voisi käyttää vaikka vastaohjauksen opetteluun maantievauhdeissa ja vaikka jarrutus+väistön opetteluun. Tai jos kävelyvauhtia pitää treenata niin edes risteysajoa voisi treenata, että osaa ajaa eri suuntaan kuin mihin katsoo. Eli että osaa havainnoida ympärilleen samalla kun ajaa hitaasti.
Tuo hidasajo kaikkinensa on ihan täysin pellehommaa ja sen takia kuolee liikenteessä ihmisiä kun oikeasti hengissä pitäviä taitoja ei keretä noiden takia opetella.
Itsekin noin 50 kymppisenä opettelin ajamaan.Lainaa:
TeijaMM kirjoitti
Jälkeenpäinmietin että onneksi ymmärsin tehdä pienen vastaohjauksen(työnnön) kun niin neuvottiin. Tuo meni koe meni tuosta läpi.
Vasta myöhemmin ajaessa tajusin vastaohjauksen merkityksen.
Juuri tästä syystä tuo ns. itseopiskelu on todella hyvä vaihtoehto, siinä saat hinkata sitä rataakin läpi vaikka päivät pääksetysten jos niikseen tulee, ajotunnit ei maksa kuin aikaa ja bensaa. Ja kun se käsittelykoe on läpi, niin harkkalupa konttorilta ja nyt onkin sitten muutama kk aikaa harjotella ihan issekseen siellä liikenteessäkin ennen kuin inssiaikoja alkaa varailemaan. Toki tuo edellyttää että löytää sen opettajan ja opetuspyörän, mutta...
Ekalla meni, käsittely inssi jne, itse asiassa kaikki on mennyt ABCE korttiluokat, ainoo missä meni päin hönkiä, oli mopokortti teoria koe, kun menin sinne sillain, että kyllä mä osaa, 15 vuotiaana. No eipä mennytkään, sitte kirjastoo opiskele, kun tästä on jo 20-25 vuotta sitten.
Muistan käsittely kokeen, se inssi alkaa huutaa, että pitäisi ajaa kovempaa, jostain syystä, ehkä halisi häiritä tms.
Inssissä muistan, kun mokasin, niin oli helppo siirtää syy kun koputti kypärää, että ei kuulunut miten siitä risteyksestä piti ajaa:grin: Mutta aina jännitti ihan valtavasti
Lahjakortti mikä lahjakortti! :):D:grin:
En ollut ajanut edes mopoa koskaan, kun kaverin siskon mies lykkäsi joskus 80-luvulla upean hienon (joku honda) customin (lainassa työnantajaltaan) käsiini ja sanoi, että kokeiles tota. Neuvo miten vaihdetaan vaihteita ja siitä lähin sitten ajamaan hiekkatiellä sellaisen kilometrin lenkin. Ehkä tästä jäi jokin kytemään mieleeni, koska seuraavana syksynä ostin hondan cb250 pyörän, jolla tulikin paljon ajeltua enimmäkseen Helsingissä kaupunkialueella. Kun siis lähdin ajamaan liikkeen pihasta omalla pyörälläni, niin se oli toinen kerta moottoripyörän sarvissa! Sehän oli aika kevyt pyörä, joten en kaatunut edes silloin, kun pihaan kaartaessa lähti etupyörä alta johtuen tiellä olevista vaahteran lehdistä. Isolla pyörällä olisin mennyt ihan varmasti nurin.
Sittemmin olen opettanut kolmelle juniorille ja yhdelle seniorille käsittelykoetehtäviä. Ekalla ovat menneet läpi. Mutta paljon kyllä harjoiteltiin. Tuli samalla itsekin opeteltua ne. Mutta jotta ne osaa, niin pakkohan niitä on kerrata. Pelkästään hätäjarrutus ei-ABS pyörällä ei onnistu kokeneeltakaan konkarilta ilman pientä harjoittelua. Se on nähty ja koettu, kun keväällä on verestetty ajotaitoja.
Lisäys: Sittemmin, kun hyvin pitkän tauon jälkeen aloin taas moottoripyöräilemään, niin täytyy sanoa että motorgin ajotaitokurssi Ahvenistolla kahtena vuotena perätysten teki todella terää - suosittelen!
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Omalle poitsulle olen nyt opettanut mopolla ajoa ja siinä on käsittelykokeessa tehtävänä hidasajo suoraan max. 5km/h nopeudella. Ja vauhti vielä valvotaan viimeisen päälle tutkaamalla. En ymmärrä mikä tämän pointti on? Piti ihan tarkistaa race chronolla + 10hz gepsillä mopon mittarivirhe, jotta voi nopeusmittarin mukaan sen ajaa. Tuossa muodostuu tietynlaiseksi ongelmaksi nopeuden seuraaminen, pitää katsoa mittariin, kun katse pitäisi olla suunnattuna eteen. Eikä tuo itseasiassa ole edes kovin vaikea. Joku muu ajotaitoa valmentava tehtävä olisi mielestäni parempi.Lainaa:
Silti olen sitä mieltä että ihan typerää treenata ja varsinkin testata kävelyvauhtiajelua. Tuonkin ajan voisi käyttää vaikka vastaohjauksen opetteluun maantievauhdeissa ja vaikka jarrutus+väistön opetteluun. Tai jos kävelyvauhtia pitää treenata niin edes risteysajoa voisi treenata, että osaa ajaa eri suuntaan kuin mihin katsoo. Eli että osaa havainnoida ympärilleen samalla kun ajaa hitaasti.
Tuo hidasajo kaikkinensa on ihan täysin pellehommaa ja sen takia kuolee liikenteessä ihmisiä kun oikeasti hengissä pitäviä taitoja ei keretä noiden takia opetella.
Samanlainen lahja-A sitä on itselläkin ja se eka kerta prätkän päällä oli ZR-7 koeajo Tuusmotorin pihasta yli 20v sitten kun en kehdannut sanoa koeajoa tarjonneelle myyjälle, jotta olin vain ns. renkaita potkimassa. No 50cc skodella olin tullut paikalle, niin kypärä vaan päähän ja menox :cruising:Lainaa:
yöLiitäjä kirjoitti
No sittemmin on tuota rataakin itsekin tullut kyllä treenattua kun olen noita oppilaita jo pari kpl tässä opettanut ja pitäähän sitä itse kyetä näyttämään ns. malliksi. Se hidasajo/pujottelu mentiin viimeksikin ekat kerrat ns. 2-päällä, niin meni tuo koukeroinnin reittikin oppilaalle siinä jakeluun. Noihin muihin ratoihin en sentään oppilasta kyytiin ottanut, ne kun ovat muutoinkin suoraviivaisempia.
Lahjakortilla selvitty jo kymmeniä vuosia. 10v iässä eka mökkipiikki, 16v piikkikortti ja 18v lahjaksi iso A.
Voi olla että johtuu mun 9v sitten tapahtuneesta vasemman korvan tasapainoaistin menetyksestä, mutta itse olen kokenut tarpeelliseksi hakea mateluvauhtituntumaa joka kerta kun lähden liikkeelle. Pieni kalibrointi asennon tunnistamiseksi on paikallaan. Mutta tuskin se on niin tarpeellista nuoremmilla "täyspäisillä". En kyllä tiedä paljonko kurssiajasta menee hidasajon opetteluun, mutta eipä se juuri fillarilla ajoa kummempaa ole.Lainaa:
moso kirjoitti
Tuo ympäristön havainnointi päätä kääntämällä ilman että ajosuunta muuttuu, samoin kuin mutka-ajo vasta(työntö)ohjauksella kuulostaa kyllä perustellulta.
Meillä kesti pojan kanssa myös muutaman kerran ennen kuin läpäisi. Jotkut valvojat oli nimittäin sitä mieltä että pujottelu tulee ajaa hiljempaa kuin tyhjäkäynnillä ja poika stumppasi koneen. Ja uusi käsittelykoe alkoi taas alusta. Sitten kun sai ylläpitää tyhjäkäyntikierrokset pujottelussa niin homma kerralla läpi. Väistöä harjoiteltiin paljon, koska se ei oikeasti ole helppo. Jopa se että ledi nopeusmittarissa on sekunnin viive aiheutti hankaluutta riittävän nopeuden saavuttamisessa koska nopeus voi myös nousta liian suureksi siten ettei pysy radalla. Joissain paikoissa kiihdytetään väistöön mutkasta. Kiihdytyssuoran tulee olla riittävän pitkä että ehtii rauhoittaa liikkeen ja keskittyä väistöön. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, testipaikoilla on eroja ja sitä testipaikan valintaa kannattaa miettiä etukäteen. Kuin myös testipyörän. Tsemiä vaan.
Tässä tuleekin siten isoja eroja. Tuo tämäkesäinen oppilas pääsi valitsemaan 600cc tai 1250cc ja valintaan riitti yksi yritys tuolla hidasajo/pujottelu radalla, siitä tuolla 600cc mitään tullut. Isommalla on helppo mennä lupsutella ihan vaan tyhjäkäynnillä nestekytkintä luistattaen, tartte pelätä että se missään kohtaa stumppaisi.Lainaa:
Kaimaani kirjoitti
Mä en tajua tekeväni vastaohjausta 50 väistössä mutta kai mä sen sitten teen kun tehtävä onnistuu. Enkä tajua tekeväni sitä myöskään liikenteessä.Lainaa:
Ek1 kirjoitti
Vastaohjauksen merkitys muistuu mieleen ainakin minulle aina kun alan maantievauhdissa pujotella tien ajokaistaviivoja kädet irti tangosta. :)
Et vain siirrä painoa tarpeeksi :grin:Lainaa:
Kaimaani kirjoitti
En ymmärtänyt vastaohjauksesta oikeen mitään vielä koe tilanteessa.Lainaa:
TeijaMM kirjoitti
Tiesin vaan että pitää tönästä sarvesta että pystyy väistämään.
Nykyään treenaan välillä tyhjällä tiellä keskiviivalta oikeaan laitaan ja takaisin siirtymistä nopean tönäisyn avulla.
Tarpeeseekin on tullut treeni... Kerran autoa ja kerran peuraa väistetty tuon taidon avulla.
Muuten olisi matka pysähtynyt siihen.
Vastaohjauksia monenlaisia, nopea väistö on hyvä taito. Iso 350 kilonen custom on vaan aika kömpelö