Ajoreissuilla harjoittelen silloin tällöin äkkitilanteiden varalta väistöjä pujottelemalla keskiviivojen välissä kun edessä on suoraa tietä eikä muuta liikennettä tai risteyksiä ole näköpiirissä.
Printable View
Ajoreissuilla harjoittelen silloin tällöin äkkitilanteiden varalta väistöjä pujottelemalla keskiviivojen välissä kun edessä on suoraa tietä eikä muuta liikennettä tai risteyksiä ole näköpiirissä.
Tiemerkintöjä sekä asvalttipaikkoja tulee pujoteltua silloin tällöin. Tosin huonokuntoisella tiellä kantsii usein ajaa paikkojen päältä, kun sen vieressä voi olla reikä asvaltissa :rant:
Kaksipiippuinen juttu. Jos sinun katse on lukittunut sinne seuraavaan mutkaan, niin et välttämättä huomaa reikää tiessä joka on sen mustan asvalttipaikan vieressä, tilannetta vielä pahentaa mikäli on alhaalta paistava aurinko joka luo varjoja tielle. Silloin osut reikään tai et, miten nyt ajolinja mutkassa sattuu menemään.Lainaa:
Tämä ajatus tekisi melkein mieli lainata tuonne "Vastaohjaus eli työntöohjaus" ketjuun. Nimittäin tässä se juuri se juttu on, kun näet tiellä jotain mielenkiintoista, kuten vaikka jonkun jäätävän kraaterin ja alat sitä tuijottamaan, niin siihen se pyörä osuu joka kerta Viime viikolla vedin samaan kraateriin peräkkäisinä päivinä
Jos taas olet nähnyt tiessä olevan reiän ja tiedostat sen niin silloin sinulla on mahdollisuus väistää se. Eihän se kohteen katsominen automaattisesti tarkoita sitä, että pyörä osuu siihen
Tien reikien huomaaminen tuntuu ainakin itselle että silloin katse jää liian eteen, eli ei tule katsottua tarpeeksi kauas. Ainakaan oma näkö ei ole niin hyvä enää että pystyisi katselemaan kauas ja sitten ääreisnäöllä väistelisi kuopat ja hyppyrit. Toki ääreisnäöllä pystyy mutkissa ajolinjan valitsemaan ja välttelemään selkeät vaarat, kuten tiemerkinnät mutta kuopat jää aika helposti huomaamatta jos ei niitä aktiivisesti etsi.
Mutta niinkuin itl tuossa totesi, matalalta paistava aurinko, puiden varjot ja päälle vielä epätasainen tie ja liikaa nopeutta niin varsinkin nyt syksyllä voi tulla ikäviä yllätyksiä. Tiellähän voi olla myös lehtiä,. havuja ja puista pudonneita oksia.
Mihin itse olen kiinnittänyt huomiota on se, että pitää oikeasti osata ajaa siten että ajaa eri suuntaan kuin katsoo. Esimerkiksi tielle liittymissä kääntyessä menee ajolinjat aivan päin * jos ei osaa käännellä päätä ja kääntyä pyörällä samaan aikaan. Ainakin minulla valui alussa todella helposti leveäksi kun liityin isommalle tielle. Risteysajo on sinällään helpompaa kun tilaa on paljon, mutta pihalta tai pikkutieltä 60-80 alueella näkee jo aika selvästi onko homma hallinnassa