Vanhat äijät.

Nyt kun täytin kuusikymmentä, niin ostin lahjaksi itselleni uuden afrikkalaisen ja se on tarkoitus olla viimeinen pyörä, kuten edellisenkin, koska vaihtoväli on noin kymmenen vuotta.

Nyt täällä pohjois-Norjassa valitettavasti kotilolla koiran takia risteillessä on pistänyt silmään, että varsinkin suomalaismotoristit ovat ikämiehiä ja osa selkeästi eläkeläisiä. Tulee mieleen, että onko matkamotorismi nykyään vähintäin keski-ikäisten äijien harrastus?


Toinen seikka on miten lähes kaikki mopot ovat adventure mallia, vaikka tiet suosivat kunnon mutkatykkiä. Liekö pyörän mukavuus ja monikäyttöisyys syynä?

Lainaa:

---

oili kirjoitti

Nyt kun täytin kuusikymmentä, niin ostin lahjaksi itselleni uuden afrikkalaisen ja se on tarkoitus olla viimeinen pyörä, kuten edellisenkin, koska vaihtoväli on noin kymmenen vuotta.

Nyt täällä pohjois-Norjassa valitettavasti kotilolla koiran takia risteillessä on pistänyt silmään, että varsinkin suomalaismotoristit ovat ikämiehiä ja osa selkeästi eläkeläisiä. Tulee mieleen, että onko matkamotorismi nykyään vähintäin keski-ikäisten äijien harrastus?


Toinen seikka on miten lähes kaikki mopot ovat adventure mallia, vaikka tiet suosivat kunnon mutkatykkiä. Liekö pyörän mukavuus ja monikäyttöisyys syynä?

---

Molemmat ilmiöt ovat tuttuja myös Saksa-Itävalta osastolta, ei siellä nuoria juuri näe muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta

Kyllä tuolla parkkipaikoilla melko junioriksi itsensä tuntee näin 43 vuotiaana. Pitäisin matkamoottoripyöräilyä ennemmin eläkeläisharrastuksena kuin keski-ikäisten.
Nuoremmat taitaa enimmäkseen ajaa taajamissa ja kuminpolttomiiteissä.

Adventurehan se kovin mutkatykki on.
Pääedelläajettavat sinkoutuu routapatista jorpakkoon.

Aika ja varallisuus. Niitä tuppaa eläkeläisillä olemaan, ainakin osalla.

Kyllä minäkin sitten, kun ei koti, perhe, työ ja muu haittaa harrastuksia...

Kyllä tässä itselläkin tuo 60 on jo lähempänä kuin 50 ja kummasti on tuonne tourinkiin tuota nykyistäkin Bandua pyritty maustamaan, Bemun suora kutonen alkaa näyttämään jo varsin muikealta jne. Kai se on vaan se ikä ja mukavuuden halu, eläkkeellä vimostaan kun on sitten jopa sitä aikaakin :cruising:

Lainaa:

---

Messier kirjoitti

Kyllä tuolla parkkipaikoilla melko junioriksi itsensä tuntee näin 43 vuotiaana. Pitäisin matkamoottoripyöräilyä ennemmin eläkeläisharrastuksena kuin keski-ikäisten.
Nuoremmat taitaa enimmäkseen ajaa taajamissa ja kuminpolttomiiteissä.

Adventurehan se kovin mutkatykki on.
Pääedelläajettavat sinkoutuu routapatista jorpakkoon.

---

Täällä Norjassa tiet ovat ensiluokkaisessa kunnossa, mutta Suomessa Adventure on järkivalinta.

Lainaa:

---

HiTec kirjoitti

Kyllä tässä itselläkin tuo 60 on jo lähempänä kuin 50 ja kummasti on tuonne tourinkiin tuota nykyistäkin Bandua pyritty maustamaan, Bemun suora kutonen alkaa näyttämään jo varsin muikealta jne. Kai se on vaan se ikä ja mukavuuden halu, eläkkeellä vimostaan kun on sitten jopa sitä aikaakin :cruising:

---

Moottoripyörään voi nykyään suhtautua nautintovälineenä.

...kuka tässä vanha on...vastahan ajokausia on reilut 50 takana...

Käykää Naamakirjassa katsomassa. Sieltä löytyy Motoristit yli 60 vuotta ja yli 70 vuotta. Jälkimmäisessä, vastaperustetussa ryhmässä, on jo 200 jäsentä.:p

Kohta taitaa olla aika perustaa Motoristit yli 80 vuotta.:grin:

Lainaa:

---

Nihti kirjoitti

Käykää Naamakirjassa katsomassa. Sieltä löytyy Motoristit yli 60 vuotta ja yli 70 vuotta. Jälkimmäisessä, vastaperustetussa ryhmässä, on jo 200 jäsentä.:p

Kohta taitaa olla aika perustaa Motoristit yli 80 vuotta.:grin:

---

Tuossa alkukesästä, reissusta palatessa, oli samalla laivalla kaksi kaverusta tulossa myös euroopan-rundilta, toinen oli vanha tuttu, 85v. ja toinen vasta 81v, näin kohta 67-vuotiaana tunsi itsensä aika junnuksi. Pyörinä "pojilla" oli K1300RS ja VFR, ei mitään matkasohvia...

Kyllä tämä nykyinen maailmanmeno vähän siihen suuntaan hommaa on ajanut jo pidemmän aikaa, että piikillä aloittaneet sinnittelevät pyörinensä vähän parinkympin päälle, kunnes perhe ja ruuhkavuodet laittaa hommat seis. Seuraavan kerran aikaa ja varaa on ”sitten joskus”, joko viidenkympin villityksessä tai eläkkeellä.

Itsellä on 15. kausi menossa, ikä lähestyy viittäkymmentä ja vakavassa harkinnassa on pyörästä luopuminen toistaiseksi määräämättömäksi ajaksi. Ei vaan muiden harrastusten kanssa kilpaileva vähäinen vapaa-aika, into ja ajokelit kohtaa tarpeeksi usein, tälle kesälle kokonaiset kaksi ajopäivää takana. Ehkä sitten eläkkeellä… :no:

Maalimanmeno on muuttunu siihen jamaan, että (nuorilta(kin)) rahat on loppu, myydään Volvo.

Sitku ei enää pääse "sport"-mopon tahi äventyyrin satulaan, nii loppuu.
Sohvaa tai etenkin jalat edellä ajettavaa, ei ikinä!
vm.1975

Lainaa:

---

oili kirjoitti

Moottoripyörään voi nykyään suhtautua nautintovälineenä.

---

Siinä on myös ongelmansa, silloin viranomainen ja kansa kohtelee sitä kuin turhaketta. Hyvänä esimerkkinä pysäköintimaksut Helsingissä. Tosin harvaa nykymotoristia nekään taitavat haitata, omakotitaloissa kun asuvat.
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että tarvittaisiin moottoripyöräkerho nimeltä Carless Bikers MC.
Jäseneksi pääsee, jos ei omista autoa. Silloin moto on tarpeellinen kulkuväline myös, ei pelkkä nautintoväline.
Sellaisen logiikan pohjalta moottoripyörien pysäköinti oli ilmaista Helsingissä vuoteen 2002.

Nykyään vihreät ja ihmiset suhtautuvat motoristeihin niin, että isot miehet leikkivät tarpeettomilla leluilla. Se on itselle vieras näkökulma lajiin, koska en ole autoilija. Prätkällä on kesäisin minulle ihan aito funktio päästä liikkumaan. Mitä pappaantumiseen tulee, niin näillä ajokorttipykälillä se on aika väistämätöntä ja loogista. Itse sain ison A:an ilmaiseksi autokortin mukana. Ei kun pyöräkauppaan ja menoksi.

Lainaa:

---

Zen kirjoitti

Siinä on myös ongelmansa, silloin viranomainen ja kansa kohtelee sitä kuin turhaketta. Hyvänä esimerkkinä pysäköintimaksut Helsingissä. Tosin harvaa nykymotoristia nekään taitavat haitata, omakotitaloissa kun asuvat.
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että tarvittaisiin moottoripyöräkerho nimeltä Carless Bikers MC.
Jäseneksi pääsee, jos ei omista autoa. Silloin moto on tarpeellinen kulkuväline myös, ei pelkkä nautintoväline.
Sellaisen logiikan pohjalta moottoripyörien pysäköinti oli ilmaista Helsingissä vuoteen 2002.

Nykyään vihreät ja ihmiset suhtautuvat motoristeihin niin, että isot miehet leikkivät tarpeettomilla leluilla. Se on itselle vieras näkökulma lajiin, koska en ole autoilija. Prätkällä on kesäisin minulle ihan aito funktio päästä liikkumaan. Mitä pappaantumiseen tulee, niin näillä ajokorttipykälillä se on aika väistämätöntä ja loogista. Itse sain ison A:an ilmaiseksi autokortin mukana. Ei kun pyöräkauppaan ja menoksi.

---

Vähän kyllä ajatelin, ettei kannata kiusata itseään sen tyylisellä mopolla, joka tekee ajamisesta tuskaa. Ennenaikaa tosiäijät ajoivat Jawoillaan kesät talvet, kun muuhun ei ollut varaa. Nyt tässä yltäkylläisyydessä voin lähteä Norjaan autolla ja saada koira mukaan, mutta sitten voin myöhemmin lähteä yksin jonnekin pyörällä, jonka tyylinen olisi pitänyt ostaa jo 30-vuotta sitten, mutta silloin oli pakko ajaa sillä, mihin rahat riittivät. Vanhuuden ainut hyvä puoli on käteisellä ostetut uudet prätkät.:grin: Minua ei sinänsä kiinnosta vähääkään hyväksyvätkö muut ihmiset elintapani ja rujo ulkomuoto estää ihmisiä tulemasta kertomaan mielipiteitään😁

Lainaa:

---

Nihti kirjoitti

Käykää Naamakirjassa katsomassa. Sieltä löytyy Motoristit yli 60 vuotta ja yli 70 vuotta. Jälkimmäisessä, vastaperustetussa ryhmässä, on jo 200 jäsentä.:p
Kohta taitaa olla aika perustaa Motoristit yli 80 vuotta.:grin:

---

Sama näkyy myös (kilpa) endurossa ja CC:ssä...
Ennen naureskeltiin V50 sarjalle, nyt on ollut V60-sarja jo vuosia ja joissain kilpailuissa näky jo V70 sarjaa!
Harrastajaluokka eli C on jaettu myös ikäluokkiin ja siellä pienin osallistujaluokka on nuoret 16-21v ja suurin ikämiehet yli 40v.
Ei kyllä oikein naurata...

Nuoret ovat fiksua porukkaa, miksi kukaan kiusaisi itseään matkamoottoripyöräilyllä? Rata-ajon ja enskan ja muut ymmärtää kun ne ovat urheilua mutta että touring?

Kotiuduin vast'ikään vajaan parin viikon Hollanti-Saksa -turneesta, tässä raporttia olosuhteista:
- pari pitkää (12 h tai yli) ajopäivää 28-30 C lämmössä
- pari pitkää ajopäivää 10-14 C lämmössä. Toisella näistä tietysti satoi pitkään ja koko ajan ja ajoittain rankastikin. Luonnollisesti myös Tanskan silloilla kovaa puuskittaista tuulta.
- Turvallinen tunne ajaa miljoonan rekan seassa joiden renkaat nostattaa semmoisen hyvin pienipisaraisen vesisumun
- Okei, pienemmillä teillä hetkittäin kivaa. Mutta vain hetkittäin; sitten tulee paikallisliikennettä, tietyö, irrallaan olevia hevosia tms. Eikä sivuteillä matka etene kun kylää kylän perään
- tuli korvatulehdus, varmaan pitkäaikainen tulppien käyttö ärsytti
- Kun kamat levällään hotellihuoneessa; mahtuuko enää itse kulkemaan
- lataa kypärä. Lataa navi. Lataa kännykkä. Lataa varmuuden vuoksi varavirtalähde.
- Roudaa kaikki hotellin perimmäiseen huoneseen.
- Rypyssähän kaikki arkivaatteet tietenkin, kehtaako mennä ihmisten ilmoille
- jne

Kun vaihtoehto että lennähtää kohteeseen; vaatetuksena miellyttävä vaalea kesäpuku, käden ulottuvissa koko ajan virkistävää juomaa. Ynnä kaikkea muuta mukavuutta.

Mut joo, varmaan tulee ens kesänä taas jälleen lähdettyä jonnekin :orgmp:

Lainaa:

---

TIJ kirjoitti

Nuoret ovat fiksua porukkaa, miksi kukaan kiusaisi itseään matkamoottoripyöräilyllä? Rata-ajon ja enskan ja muut ymmärtää kun ne ovat urheilua mutta että touring?

Kotiuduin vast'ikään vajaan parin viikon Hollanti-Saksa -turneesta, tässä raporttia olosuhteista:
- pari pitkää (12 h tai yli) ajopäivää 28-30 C lämmössä
- pari pitkää ajopäivää 10-14 C lämmössä. Toisella näistä tietysti satoi pitkään ja koko ajan ja ajoittain rankastikin. Luonnollisesti myös Tanskan silloilla kovaa puuskittaista tuulta.
- Turvallinen tunne ajaa miljoonan rekan seassa joiden renkaat nostattaa semmoisen hyvin pienipisaraisen vesisumun
- Okei, pienemmillä teillä hetkittäin kivaa. Mutta vain hetkittäin; sitten tulee paikallisliikennettä, tietyö, irrallaan olevia hevosia tms. Eikä sivuteillä matka etene kun kylää kylän perään
- tuli korvatulehdus, varmaan pitkäaikainen tulppien käyttö ärsytti
- Kun kamat levällään hotellihuoneessa; mahtuuko enää itse kulkemaan
- lataa kypärä. Lataa navi. Lataa kännykkä. Lataa varmuuden vuoksi varavirtalähde.
- Roudaa kaikki hotellin perimmäiseen huoneseen.
- Rypyssähän kaikki arkivaatteet tietenkin, kehtaako mennä ihmisten ilmoille
- jne

Kun vaihtoehto että lennähtää kohteeseen; vaatetuksena miellyttävä vaalea kesäpuku, käden ulottuvissa koko ajan virkistävää juomaa. Ynnä kaikkea muuta mukavuutta.

Mut joo, varmaan tulee ens kesänä taas jälleen lähdettyä jonnekin :orgmp:

---

Minä en koskaan suosittele moottoripyöräilyä niille, joilla ei se jokin pakota ajamaan, enkä itsekään ole kyennyt itselleni näinä kolmenakymmenenä vuotena selittämään itselleni miksi ajan.

Mitä tulee noihin rekan vesisumuihin, niin kun olin hölvännyt reilusti Visondry:tä visiiriin, niin visiiri pysyin aivan kirkkaana kun ajoin rekanperässä.

Se ero on nyt nuoruuden päiviin, etten suostu tinkimään ajovarusteiden tai minkään olotilaa helpottavien keksintöjen suhteen.

Prätkän hankin vasta myöhäisemmällä iällä 2008. Siitä lähtien tehtiin joka kesä 1500-2500 kilometrin reissu. 2022 tehtiin sitten viimeinen reissu, kun vaimo sairastui ja joulukuussa kuoli. Sittemmin löysin uuden kumppanin, mutta hänen selkäongelmiensa takia prätkäreissut ovat kohdaltani historiaa.

Nuorena tuli ajettua mopolla, piikillä ja seiskapätkällä. Sitte tuli perhettä ja piti vaihtaa pyörä autoon. Prätkän hommasin uudestaan tuossa kaheksa vuotta sitte ja olis kyllä pitäny hankkia aikasemmin. Birdi oli aina se unelmien pyöräl, eikä se ole jättäny kylmälmäksi. Ehkä joku rataisampi pyörä seuraavaksi, milloin se sitte onkaan.. ainiin, oleellinen vertailutieto unohtui, eli ikääkin tuli se pyöreet 50 tänä vuonna :kääk:

Uhanalaiset lajit nämä, etenkin talavella ajelevat harmaatukkaset,,,,,matkaa varsinkaan......joka on se "jaloin" moottoripyäräilyn muoto.......:dunno:

Ikä on numeroita. 60 v. lasissa noilla ala olevilla mennään vuorotellen. Eka kosketus pyöriin mopojen jälkeen oli kaverin -72 Kawan H2, josta innostus Kawoihin syntyi joskus 1980. Eka 440 LTD tuli -82 kortin saatuani, joka vaihtui -80 Z 1000 ST malliin vuonna 85, sillä tuli ajeltua nuorempana pari kertaa mittari ympäri nollille, nyt karvan alle 300000 kilsaa veivattu, joista vartti miljoona omaa ajoa.
2009 lähtien tuli vasta hommattua tuoreempia Kawoja käyttöpyöriksi vanhan rinnalle.
Noita Kawoja on kertynyt talliin vuosikymmenten varrella jokunen. Huonot hyvityshinnat ja peleihin sijoitetut rahat on pitäneet pyörät mieluummin tallissa kuin kierrossa. Eihän näitä järjellä voi perustella, olisihan nuokin rahat huonommin sijoittaa. Ehkä tässä vielä toistakymmentä vuotta optimaalista ajoaikaa on jäljellä, jos aistit pysyy kondiksessa.

Lainaa:

---

Jim Goose kirjoitti

Ikä on numeroita. 60 v. lasissa noilla ala olevilla mennään vuorotellen. Eka kosketus pyöriin mopojen jälkeen oli kaverin -72 Kawan H2, josta innostus Kawoihin syntyi joskus 1980. Eka 440 LTD tuli -82 kortin saatuani, joka vaihtui -80 Z 1000 ST malliin vuonna 85, sillä tuli ajeltua nuorempana pari kertaa mittari ympäri nollille, nyt karvan alle 300000 kilsaa veivattu, joista vartti miljoona omaa ajoa.
2009 lähtien tuli vasta hommattua tuoreempia Kawoja käyttöpyöriksi vanhan rinnalle.
Noita Kawoja on kertynyt talliin vuosikymmenten varrella jokunen. Huonot hyvityshinnat ja peleihin sijoitetut rahat on pitäneet pyörät mieluummin tallissa kuin kierrossa. Eihän näitä järjellä voi perustella, olisihan nuokin rahat huonommin sijoittaa. Ehkä tässä vielä toistakymmentä vuotta optimaalista ajoaikaa on jäljellä, jos aistit pysyy kondiksessa.

---

Minä kyllä ihmettelen vieläkin miten epäonnistuin itseni tappamisessa S2:n satulassa. Tulee mieleen kerta kun poliisit pysäyttivät minut ja ratsasivat Kawan. Toinen totesi etteihän tässä toimi etujarru. Käskivät minua menemään kotio, mutta kitisin, että pitäisi käydä kaverini luona. Antoivat luvan, mutta ehdolla, että saisin ajaa vain neljää kymppiä. Lupasin niin tapahtuvan ja ne olivatkin sitten jääneet kyttäämään pidänkö lupaukseni. En ollutkaan ajanut sillä ennen niin hiljaa Sakkoa eivät edes antaneet ja hieman epäilen tulisiko tuollaista joustoa nykypäivänä, toivottavasti ei

Amerikassa on paljon keskusteltu viimeisen 5 - 10 vuoden aikana siitä kuinka moottoripyöräilystä on tulossa vanhusten harrastus. Ainakin niillä foorumeilla ja Youtube-kanavilla joita itse seuraan.

Syinä ainakin:

* Raha, pyörien hinnat ja vakuutusten hinnat vrt. nuorten aikuisten ostovoima inflaation jyllätessä. Opintovelat siihen lisänä. Asuntojen hinnatkin ovat raketoineet.
* Turvallisuushakuisuus, moottoripyöräily on vaarallista. Vanhemmat eivät päästä lapsiaan aloittamaan harrastusta teineinä, ja siitä ei synny elämäntapaa.
* Ekohippeily, osa lapsista aivopestään jo koulussa ilmastonmuutosuskovaisuuteen yms.

Ei sitä rikkaita oltu ennenkään, kun touhu aloitettiin. Bensapumpulla laskettiin kolikoita ja jos pyörä hajosi, niin kesti kuukausia löytää rahat korjaamiseen. Silti oli pakko ajaa. Välillä viimesillä kolikoilla. Yksi mikä on muuttunut on ehkä tietynlainen tekninen orientaatio. Nykyään aloittaja haluaa ehkä enemmän uudehkon ja tuoreen varman pyörän. Ne maksaa. Ei mitään tonnin kiertopalkintoa, millaisilla oma sukupolveni usein aloitti. Moottoripyöräilyssä on riskinsä, mutta niin on monessa muussakin. Itse en uskaltaisi ajaa skuutilla. Niillä ostoskärrynpyörillä kun ajaa johonkin kuoppaan, niin heippa. Ekohippeily joo, mutta kummasti se ei koskaan rajoita lentämistä minnekään.

Kaksitahtikawaa en koskaan ehtinyt kokea. RD350LC oli vähän saman tyyppinen. Ajan henki on muuttunut paljon. Joskus kasarilla mimmit piti romuaan rassaavaa prätkäjätkää coolina. Eivät taida pitää enää. Tämä aika on niin paljon pinnallisempaa, täytyy pitää yllä menestyjän vaikutelmaa. Autoilukulttuuri on muuttunut paljon, liikenne ei enää elä samalla lailla kuin joskus ennen, se on kuin liukuhihna. Porukka ei enää aja, vain ohjaavat enää. Prätkällä elää niin eri rytmissä, siis klassisella prätkällä missä ei ole mitään nintendoja. Sitä ajaa aktiivisesti koko ajan, ei vain paina nappia ja ota vuoronumeroa liukuhihnalle.

Lainaa:

---

Zen kirjoitti

Ei sitä rikkaita oltu ennenkään, kun touhu aloitettiin. Bensapumpulla laskettiin kolikoita ja jos pyörä hajosi, niin kesti kuukausia löytää rahat korjaamiseen. Silti oli pakko ajaa. Välillä viimesillä kolikoilla. Yksi mikä on muuttunut on ehkä tietynlainen tekninen orientaatio. Nykyään aloittaja haluaa ehkä enemmän uudehkon ja tuoreen varman pyörän. Ne maksaa. Ei mitään tonnin kiertopalkintoa, millaisilla oma sukupolveni usein aloitti. Moottoripyöräilyssä on riskinsä, mutta niin on monessa muussakin. Itse en uskaltaisi ajaa skuutilla. Niillä ostoskärrynpyörillä kun ajaa johonkin kuoppaan, niin heippa. Ekohippeily joo, mutta kummasti se ei koskaan rajoita lentämistä minnekään.

Kaksitahtikawaa en koskaan ehtinyt kokea. RD350LC oli vähän saman tyyppinen. Ajan henki on muuttunut paljon. Joskus kasarilla mimmit piti romuaan rassaavaa prätkäjätkää coolina. Eivät taida pitää enää. Tämä aika on niin paljon pinnallisempaa, täytyy pitää yllä menestyjän vaikutelmaa. Autoilukulttuuri on muuttunut paljon, liikenne ei enää elä samalla lailla kuin joskus ennen, se on kuin liukuhihna. Porukka ei enää aja, vain ohjaavat enää. Prätkällä elää niin eri rytmissä, siis klassisella prätkällä missä ei ole mitään nintendoja. Sitä ajaa aktiivisesti koko ajan, ei vain paina nappia ja ota vuoronumeroa liukuhihnalle.

---

Minä olen jäänyt aikoinani niin prätkillä, kuin autoillakin tien päälle ja korjannut niitä niin pilkko pimeässä, kuin lumisateessakin, joten luotettavuus on ehdoton vaatimus ajopeleille, ei vaan jaksa enää...

Perhe-elämä on muuttunut niin kovasti vaativammaksi nyky-yhteiskunnassa, ettei kolmen pienen tai ala-asteikäisen kanssa kerkiä prätkällä oikein mihinkään muuhun kuin työmatkaan (jota ei yleensä ole, koska etätyötä paljon) ja siinäkin pitää yleensä mennä autolla, että ehtii pienen ajoissa hoidosta ja isommat harrastuksiin neljänä iltana viikossa. Kauppalista viimeistään tappaa prätkän käytön. Asuntolaina ehkä maksettuna 55-vuotiaana ja tavoite-eläkeikä 69 vuotta 6 kuukautta joten on nelikymppisellä siinä vartoomista. Ei minun lapsuudessani mihinkään säännöllisesti kuskattu ja miehellä on paljon enemmän vastuuta niistä hommista, jotka silloin lankesivat lähes aina vaimolle. Näin se maailma muuttuu.

Täsmäiskuja ratahommiin ja muuhun mahdolliseen teen aina kun pystyy, mutta yleensä harrastamaan ehtii muiden nukkuessa tallissa vanhoja laitteita ropaten. Viikon siivu jonnekin prätkällä on aika utopiaa.

Vanhalta ne paikallisen kerhon tyypitkin vaikuttavat silloin kun ehtii talli-iltana pyörähtämään kahvilla, odotellessa muksun lentopallotreenien päättymistä.

Nuorisosta en enää ymmärrä mitään, mutta osansa lie sillä että laitteet maksavat, vakuutukset maksavat, kamat maksavat, kortti on hankala hankkia ja harrastusta kuristaa myös enenevä valvonta niin naapurustossa kuin teilläkin. Niin, ja tilaakin mokomat harrasteet vievät ja kämpät ovat hemmetin pieniä. Kai sitä on myös osittain sama homma kuin musiikin kiinnostavuuden kanssa, kiksejä saa vaikka pelaamisesta tai senkin suosion hiipuessa jopa siitä, että katsoo videoita siitä kuinka joku muu tekee jotain asiaa. Sohvalta on kivempi sympata kolmen asteen räntäsadereissua kuin kokea se vilu itse.

On nimittäin niin, että viime aikoina kaiken tekemisen suosio on hiipumassa. Näin tästä videon. :no:

Olis vielä noin yhden käden sormien verran eläkkeeseen ja tässä kuussa olis taas viikon norjan turnee edessä.

Yli kymmenen vuotta painoin pitkin norjaa Yamahan FZ1:ellä, mutta viime kesänä vaihtui viimein tuohon nykyiseen Kawan GTR:ään.

Kyllä ne on kotimaassa huviajelut viimevuosina hiipunu.

Alkuaikoina sitä ajeli töihinkin säällä kuin säällä. Nyt riittää, että taivaalla on poutapilvi, niin auto kutsuu.

Eipä niitä kilsoja kerry kuin tuosta kesäreissusta, mutta hyvä että edes siitä.

Muistan elävästi ensimmäistä isoa pyörää hommatessa, että silloin uusi 750cc sporttipyörä maksoi 1000 x mun bruttotuntipalkan. Elettiin markka-aikaa.

Lainaa:

---

Ropaaja kirjoitti

Olis vielä noin yhden käden sormien verran eläkkeeseen ja tässä kuussa olis taas viikon norjan turnee edessä.

Yli kymmenen vuotta painoin pitkin norjaa Yamahan FZ1:ellä, mutta viime kesänä vaihtui viimein tuohon nykyiseen Kawan GTR:ään.

Kyllä ne on kotimaassa huviajelut viimevuosina hiipunu.

Alkuaikoina sitä ajeli töihinkin säällä kuin säällä. Nyt riittää, että taivaalla on poutapilvi, niin auto kutsuu.

Eipä niitä kilsoja kerry kuin tuosta kesäreissusta, mutta hyvä että edes siitä.

---

Sama täällä huviajelujen suhteen, tänä kesänä hiipunut täysin.
Mutta zx4rr:llä tykkään mennä ihan minne vaan on asiaa, harrastuksiin ja muualle, paljon mielummin kuin autolla. Siitäkin kertyy mukavasti kilsoja ja tuossa baikki on ihan hiton näppärä verrattuna autoon pk seudulla. Ikää vasta 55.

Lainaa:

---

TIJ kirjoitti

Nuoret ovat fiksua porukkaa, miksi kukaan kiusaisi itseään matkamoottoripyöräilyllä?

---

Tuo ylle kirjoittamani oli tietysti osin huumoria, mutta laajemmin funtsittuna:

Mikä on mielenkiintoisin kuviteltavissa oleva tekninen vempele? Yli sadan vuoden ajan monille se on ollut joko moottoripyörä, auto tai lentokone. Rannikkoseuduilla laivat tietysti aina. Mutta 80 -luvulla syntyneille se sytyttävin laite on tietokone ja sen jälkeen kännykkä.

Matkustaminen ja vieraat maat ovat kiehtoneet ihmismieltä aina. Mutta millä välineellä matkustaa? Nuorena (silloin kun ne vaikutteet omaksutaan) jostain, ehkä MP1-lehden kertomuksista, tuli ajatus että moottoripyörämatkailu olisi hienoa. Lentäminen ei jotenkin ollut edes tyrkyllä. Vaikka siitä pystyi samalla lailla lukemaan, niin joku kimmoke jäi puuttumaan. Olen silleen periferiasta kotoisin että joku Kanarian lomalento oli luokkaa "kerran elämässä" -kokemus, sitten eläkkeellä. Ei siitä ollut konkreettiseksi unelmaksi. Mutta taas tämän päivän nuorelle mahdollisuus lentomatkustamiseen on itsestäänselvyys, ainakin jos puhutaan keskivertoperheestä ponnistavasta. Jos ei nyt ihan nuin vaan, mutta ainakin pienellä säästämisellä.

Voi olla että tulevaisuuden historioitsijat tulevat kuvaamaan aikaamme hektiseksi, kuormittavaksi. Mutta onkohan ihan niin? Jotain vaikeutta on ollut aina. Ainakin tulotaso huimasti parantunut. Ehkä se on ollut niin että entisaikoina jos päätit olla moottoripyöräilijä, niin se oli sitten se ainoa "laji". Resursseja ottaa siihen rinnalle vielä jotain muuta olivat vähäisemmät.

Mutta ainahan MP-matkailu ollut nuoren miesten, nuorten pariskuntien laji, joka jätetty pois / tauolle kun lapsia tai muuta vastuuta kertynyt. Nyt tuo nuorena matkailu hoidetaan muuten. Tämän päivän mp-matkailjat ovat joko ikisinkkuja tai kuten aloitus totesi; harmaapäisiä.