Kerhoesittelyssä suomen toiseksi, (ex.), ja piänin mp-kerho.

Koska kaikella on alkunsa, ja paikkansa, kaiken selittämättömyyden ja selityksen merkityksestä puhumattakaan, esittelen tässä alkuunsa tiättävästi sen suomen toiseksi piänimmän, toiminnassa olleen, ja myähemmin suomen piänimmäksi muuttuneen, mutta edelleen jokseenkin toiminnassa olevan Mp- kerhon, nimeltään McHuurre- moottoripyäräkerhon tarinan synnyn.

Tarinahan on pitkä, ja vaiherikas, mutta jos se yritetään kiteyttää muutamaan lauseeseen, se meni kutakuinkin näin....: Kun olin itse aikani ohjastellut yksin pitkin norweegiaa, teltta-, makhuupussi-, henkiinjäämis-, jne.varusteet mukana, tuli jossain vaiheessa puheeksi nämä aikaiset keväiset, ja myähäiset syksyiset ohjastelut pv:n silloisen moottoripyöräkurssien vetäjän, jo edesmenneen Keijo, (Oula), Kaattarin kanssa, niin sehän jos mikä, aiheutti hänessä tietenkin kovasti kiinnostusta samanlaiseen Tourinkitouhuun...

Keuruulla, silloisen Keski-Suomen Viestipataljoonan, (KSVP), eli varuskunnan maastosta nousi ja leijaili usein sankka ja sininen, 2T- bentsiinin pakokaasupilvilautta, kun me painelimme yhdessä menemään kireillä Kimmo- kenttävihreiksi maalatuilla 250cc- automaatti-Husqvarnoilla, ja aivvvan peräkanaa. Mentiin sinne-, tänne-, ja tonne, sama polku kohta uudelleen, ilman mitään sen tärkeämpää suunnitelmaa, saati mistään varsinaisesta koulutusohjelmasta puhumattakaan. Varuskunnan ja sen lähettyvillä sijainneen ampuma-, ja tst-ampumaradan maastot, kun tarjosivat lukemattomilta tuntuvan määrän erilaisia ehduroajoreittejä, esteineen, ja mäkineen...ja voe mahotonta sitä kuramäärän lentoa aina kevväisin! Olihan kessulla väliinsä aina sen verran ns. luppoaikaa köydä Oulan kera ajossa, kun eihän sitä nyt jatkuvasti oltu tesetissä toppeja nakkelemassa, tahi sulkeiskentällä karjumassa ja hiekkakenttää pöllyttelemässä, saati sitä ikuista, ja nukuttavaa, jopa kroonista väsymistilaa aiheuttavaa radiosähkötystäkään opettamassa ja kertaamassa.

No, tuollainen usein toistuva, ja jokseenkin jopa jatkuvaa pahennusta, tai ainakin kasarmiympäristön rauhaa uhkaava armoton 2T- moottorinpärinä aiheutti usein toistuessaan sitten sen, että Oula-Keio hommasi jonkinlaisen matkakulkineen, joka alkuaan olikin sellainen teräksen harmaan-musta ketjullinen Suzuki GS, ja siitä se sitten alkoi se usein toistuva pakaasien pyärienpäälle, ja rullalle pano. Toki Oula-Keiolle tuli, kuten aina yleensäkkin ruokahalun kasvaessa, tuli tarvi päivittää ajokampe tehokkaampaan, niin että tallissa kävi ovet tiheään, että milloin ajolaitteena olikin valkoinen CBR Honta, tms. mutta lopulta kun kaikki yleensä päätyy BMW:hen, niin Oulankin talliin ilmestyi punainen ja iso matkakampe K1100LT, ratiolla ja kasettisoittimella varustettuna...HIANO kampe tuo olikin!

Itselläni oli jo tuohon aikaan K100RT-88 kaikilla laukuilla, ja sitä ennen kalustoni oli vaihtunut Hondan XL500R:stä Suzukin DR700:een, siitä sitten DR800:een, ja lopulta tähän metallinpunaiseen K100RT:hen, vaikka maasto-, eli ihan täysverinen, ja kisa Trial 300cc Ossakin pyäri jaloissa viälä jossain vaiheessa. Wehrmachtinharmaa MZ-250, vm -57 Jawan Velorex-sivuvaunuineen, ei koskaan päässyt reissuun asti....valitettavasti!

Sovittiin sitten, että meillähän olikin jo sitten ihan oikea moottoripyäräkerho perustettuna! Ei niin kovin kaksinen tosin, mutta kaksihan meitä jo tässä oli, että sillei! Tosin jäsenhankinta taisi jäädä jokseenkin puolitiehen, koska kahta enempää ei noita laminoituja, sinisiä McHuurre-jäsenkorttejakaan tarvinnut painattaa, tiädä sitten menikö kaikki se aika noihin pitkiin, ja uuvuttaviin, ajosaappaat tapeille- yhtkyytii- ajorupeamiin, vai minne, en tiedä.
Mutta moottoripyäräkerho oli nyt perustettu, koska kerhoon, (tiättävästi), tarvittaisiin minimissään kaksi virallista jäsentä?
Se sai sitten, kuin lähes itsestään nimeksi: Moottoripyöräkerho McHuurre.

Plexit, satulat, ja tiätenkin myös teidenpinnat kun olivat usein huurteessa, joko viimeistään perillä kohteessa, tai sitten jopa jo heti alkumatkasta. Sattuipa kerran sellainenkin syysmyähäinen ajo Vardöä kohti, että pimeässä Nuorgamissa rajan ylitettyämme, ja Skippagurran mäkeen valkosella asfaltilla ajettaessamme, alkoi ájovalojen keilassa näkymään luisteluhiihtäjän suksenjälkiä...eikä kauaakaan, kun valokeilaan ilmestyi suksisauvojen rytmikästä välkettä, kun heijastimethan ne siinå vilkkui....Ohitse vaan tyylikkäästi, eikähän luisteluhiihtäjän rytmi edes siitä mitenkään häiriintynyt, kun kaksi pohjoisen matkaajaa moottoripyärillä siitä vierestä ohitti. Väistihän tuo kuitenkin toiselle kaistalle, ettei ihan koko tietä varannut.... .

Siitä se sitten lähti, tämä meitin "raivoisa" ja herkeämätön kerhotoiminta nimittäin. Kaikenmaailman runsaine oheistuotteineen....kerholippikset, -paidat, -viirit. -osallistumistarrat, -kerholehdet, jne...jne... Ainoa seikka, joka ei koskaan tullut kummallekkaan jäsenellemme selväksi, oli se, että kumpiko se oli jäsennumeroltaan kaksi, ja kumpi yksi? Väliinsä kun itse olin se jäsen n:o 1, vaikka jäsenkortin mukaan olisin jäsen n:o 2...Tosin, sillä ei missään vaiheessa ollut mitään merkitystä, mutta eräitä, tai kuten joku sanoisi, useita ja lähes jatkuvia tourinkireissujahan me kyllä ennätimme peräkanaa tehhä, mm: Kilipisjärvelle, Harstadiin, Geirangeriin, Lofooteille, Vardöön, Berlevågiin, yms.

Tuli lopulta aivan käsitteeksi, ja usein toistuviksi nämä jo lähestulkoon Legentaariset sanat: "Sápmi", "Ulthimathule", "Yhtkyytii"- jne, kokkoontumisajojen nimet, jotka kuvasivat toisaalta hyvin meitin näitä ennalta arvaamattomia-, ja markkinoimattomia ajoja. Eli aikaisin, jopa lumien aikaan kun piti päästä liikkeelle, ja sama toisinkin päin, eli syksyisin vielä lumien jälkeenkin, piti vielä äkkiä ja uudelleen päästä vuonoille, tms..telttailemaan....

Yleensä kävikin niin, että kurjet tulivat kevväillä vastaan, ja taas syksyllä uudestaan, toisinpäin.

https://serving.photos.photobox.com/...7adbb762ac.jpg

https://serving.photos.photobox.com/...106b96a00b.jpg


No sitten, erityypin ns, "kerhohuoneitakin" sattui löytymään aina sopivasti, ja eri matkojen varsilta. Esim. Kiirunan tien varrelta, löysimme useita retkeilijöiden talvisiin "hätäyöpymisiin" tarkoitettuja hienoja, jotkin jopa piisillä varustettuja mökkejä, niin mikäs niissä olikaan huurre- kerholaisten yäpyä. Ovesta vaan makhuualunen, ja makhuupussi tasaiselle lautalattialle, tai syyskylmillä sitten mökin penkit vierekkäin, (joskus jopa pöydät), tarjosivat erittäin mallikkaan vuoteen. Piisiin valkea, ja jovvan kohta oli piäni mökki lämmin, ja mikäs se olikaan kuunnella piisin huminaa, polttopuiden päksähtelyä, samalla kun sade piiskäsi ikkunaan.

Näitä mökkejä kerhollamme oli n. 12- 22, (noin), eri laskentatavasta riippuen, ja niitä sitten aina numeroitiin miälessämme. Myähemmin, noihin mökkeihin tosin ilmestyi ruotsin-, ja toisiin, jopa englanninkieliset kiellot yöpyä, mutta taukotupina niitä edelleenkin sai käyttää. Joskus, ja viälä jälkeenpäinkin tiätenkin sattui niinkin, ettei me erilaisista syistä johtuen, osattu muuta kieltä, kuin suomea, tai ainakaan lukea. Monet mökit tulivat näin otollisiksi yäpaikoiksi, joista myäs löytyi monenlaisia palveluja: halkovarasto, jossa pilkottuja, ja siten upeasti piisissä palavia koivuklapeja, toiletti, vesipiste, jopa asfaltoitu parkkialue, ja mökkien sisällä sitten pöydät, penkit, tuolit, ja jopa 2.-kertaiset ikkunat. Ei välttämättä kuulunut lumiaura-auton ääni aamulla aikaisin sisälle!
:thumbup:

Koska olimme jo aikaa sitten muuttaneet erilleen, itsekkin Tikkakosken tukikohtaan, Oula- Keion asuessa Keuruun keskustan tuntumassa, ja kun meidän reissut suuntautui jatkuvasti pohojoseen, oli luonnollista, että kokkoontuisimme aina aluksi Hirvaskankaan silloiselle Essolle. Essolta oli hyvä reissut aloitella, kuten tässäkin tapauksessa....

https://www.youtube.com/watch?v=a1ZCT6AEBLo



..jatkuu...

Kiitos Huurrus taas mukavasta tarinatuokiosta.

Minulla on henkilöhistoriassani myös kärsittynä pari talvista moottoripyöräilytuomiota Honda XL 250:llä 1970-luvun puolivälissä Enimmäkseen lumisilla metsäpoluilla liukastelua. Ei ollut nastoja renkaissa rallattamassa. Pitkiä pahoja tappisladeja piisasi.
Oli se aika karua harrastamista senaikaisilla varusteilla.

Vaan aika tunnetusti muuttaa kurankin kullaksi.

Aikomuksena oli käydä vetämässä samaisella Hondallani talvilenkki metsässä liki 50 vuoden tauon jälkeen.
Vaan taitaapa ehtiä kevät ennen minua ..

No NYT viteokin pitäs näkyä....

Ja kiitos vaan itsellesi Vespister! Eikä se kevät iha viälä tule, vaikka onkin nuo kelit aivvvvan sekaisin..!:thumbup:

Mikäs ämpee- kerho se semmone olis, jolla ei omaa kerholehteä olis...

Täson meän parit ensimmäiste etulehet näytille, eli n:o 1 / 2000, ja sit n:o 2 / 2001 :grin:

Oulaha se kiitää myrskythuulen noppeudella tos ensimmäises lehrekannes, ja sit toisen numeron kannessa ite, ja taustalla se Kilpparin Shell- huoltamo. jonka moni varmaan tunnistaaki...(aikoinaan oli, ja iha oikia huoltamo seoli!)